Veikko Huuska

Kaikki blogit puheenaiheesta Kehitysapu

Etelä-Sudanin itsenäistymisessä tarvittiin myös meidän apuamme

Perinteinen Sudan oli entisaikaan pinta-alaltaan Afrikan suurin maa. Vielä 1970-luvulla Saharan aavikoilta riittävän sateisille Sahelin seuduille ulottuvasta maasta oli haave kehittää arabimaiden leipäkori.

Haave ei kuitenkaan toteutunut. Sahelin seuduilla asuvat kristinuskoiset heimot vierastivat Sudanin hallituksen tavoitetta ulottaa islamilaiset šaria-lait koskemaan myös heitä. Sudan ajautui kymmeniä vuosia kestäneeseen sisällissotaan maan etelä- ja pohjoisosien välillä.

Kestävän metsätalouden käännekohta Etiopiassa

”Sen verran maata kuuluu viljelijälle, kuin hän pystyy itse kyntämään, istuttamaan, hoitamaan ja sadoltaan hyödyntämään” (John Locke 1690, Sect 32.)

Etiopian metsätalous oli kestämättömässä tilassa satoja, jopa tuhansia vuosia. Puuta hakattiin enemmän kuin metsä kasvoi. Kestämätön metsätalous johti maaperän köyhtymiseen, eroosioon, kun ravinnepitoinen pintamaa huuhtoutui Siniseen Niiliin. Niilin alajuoksun, Egyptin maatalous perustui tähän luonnon ravinnekiertoon jo pari tuhatta vuotta sitten.

Sudanin peltometsäviljely meni kyliin

Peltometsäviljely alkoi kehittyä nykyisessä muodossaan vuonna 1978, kun Kenian Nairobiin perustettiin kansainvälinen alan tutkimuskeskus ICRAF (International Council for Research in AgroForestry). Suomi oli ajatuksessa heti mukana, kun Sudaniin rahoitettiin kehitysavun varoillamme mittava metsähanke. Sen käytännön toteutuksesta vastasi Enso Forest Development, metsäyhtiömme silloinen kansainvälisen konsultoinnin osasto.

Etiopian maauudistus näytti mallia muille Afrikan maille

Afrikkaa on totuttu pitämään maanosana, missä nälänhätä pysyy jatkuvasti kasvavan väestön uhkana. Etenkin poliittisesti levottomissa maissa näin yleensä on.

Väestönkasvua seuraa tavallisesti tarve maauudistukselle, jotta ruoan tuotannon saa nousuun. Kun se onnistuu, nälänhädän uhka loittonee. Esimerkki tästä on Afrikan sarvessa sijaitseva Etiopia.

Vuoden 1984 nälänhätä herätti

MTV3, hävetkää harhaanjohtavan kuvan antamista suomalaisille

Kymmenen uutiset äsken. Niin tyypillistä mielipidevaikuttamista, että verrataan vain maailmanennätyshyväntekijään eli Ruotsiin. Suomi kantaa edelleen YK:n järjestöjen rahoituksessa aivan tolkuttoman ylimitoitettua taakkaa. Jos lasketaan esim. maailman BKT ja Suomen osuus siitä. Sekä Suomen osuus sitten kaikenlaisten YK:n järjestöjen ja rahastojen rahoituksesta. Toimittaja sanavalinnallaan "karmea" toi esille mielipiteensä, poliittisen kantansa ja sen, ettei halua antaa kokonaisuudesta rehellistä esitystä, koska haluaa ajaa kannattamansa puolueen asiaa.

Irakille kelpaa suomalaisten rahat, mutta ei oman maan kansalaiset


Irakilaisten pakkopalautukset eivät toimi monesta syystä. Yksi niistä on se, ettei Irak ota vastaan niitä palautettavia, jotka eivät palaa vapaaehtoisesti.

Sansibarin peltometsäviljelystä mallia Afrikan ilmastometsityksiin

Tansaniassa, Sansibarin osavaltiossa toteutettiin kaudella 1980-1997 yksi Suomen kehitysavun pitkäaikaisimpia hankkeita. Kahdenvälisissä metsähankkeissa se jäänee historian ykköseksi.

Sansibarin kaksi pääsaarta Unguja ja Pemba ovat tyypillisesti koralliriutoista peräisin olevia karuja maita. Niillä kasvoi alun perin Intian Valtameren lajirikkaita saaristometsiä. Kun asutus ja maanviljely etenivät myös puulajien kirjo muuttui.

Sansibarin 18-vuotisen metsähankkeen lopussa pääsaarilla inventoitiin kaikki maa-alueiden puut. Metsälaskennan oppi vietiin Suomesta.

Saharan metsien hukkakaura valmiina ilmastometsityksiin

Afrikan tulevasta ilmastometsityksestä tiedetään jo paljon, niin savannimetsien oloissa, Sahelin vyöhykkeellä kuin Saharan kuivilla alueillakin. Noin 100 vuotta on testattu viljelyyn sopivia puulajeja, niiden metsänhoitoa ja sittemmin peltometsäviljelyä. Myös paikallisten asukkaiden, pienviljelijöiden ja muiden kyläläisten tuntemuksista metsänviljelyyn on kokemusta.

Metsänviljelyn yllätyksiin on silti syytä varautua. Hyvä esimerkki on meskiittipuun (Prosopis juliflora) tarina Sudanissa.

Ilmastometsitys kehitysmaihin oli esillä jo 30 vuotta sitten

Ulkoministeriön kehitysyhteistyön osaston päällikkönäkin toiminut, eläköitynyt suurlähettiläs Pekka Malinen julkaisi syksyllä 1989 kohua herättäneen muistelmakirjasen ”Kehitysapu täysremonttiin”. Toimin silloin kehitysyhteistyön osastolla metsäneuvonantajana. Tehtäväkseni tuli kommentoida Malisen raporttia metsien näkökulmasta (alla: Metsityksen suuri linja).

Miksi etiopialainen pienviljelijä tykästyi eukalyptukseen?

YK:n alaisen UNSO-osaston (United Nations Sudano-Sahelian Office) vetämässä Etiopian 1980-luvun polttopuun metsityshankkeessa teimme paikallisten kyläläisten keskuudessa sosio-ekonomisen tutkimuksen metsityksen vaikutuksesta heidän elämäänsä. Osana tutkimusta haastattelimme kyläläisiä haluaisivatko he viljellä paikallisia puita. Ja jos haluaisivat, mitä puulajeja niistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä