Veikko Huuska

Kansalaiskeskustelu

Argumentum ad auctoritatem tappaa kansalaiskeskustelua?

Kansalaiskeskustelun taso kohentuisi, jos mahdollisimman moni tajuaisi, että viha on toissijainen tunne. Jokaisen kansalaiskeskustelijan pitäisikin miettiä, että miksi tuntee niin negatiivisia tuntemuksia joistakin kanssakeskustelijoista. Ad hominem argumentaatiovirhe on edelleen hyvin yleinen sosiaalisessa mediassa, vaikka herjaamiseen kohteeksi kaikki eivät aivan helposti joudukaan. Entä jos miettisimme enemmän omia tunteitamme viestinnässämme ihan oikeasti?

Poliittisesta johtajuudesta ilmaisunvapauden sallimissa rajoissa!

Vihreät täyspäiset - missä?

Vihreillä pervoilla snobisteilla ei ole mitään tarjottavaa yhteiskunnalle, koska he keskittyvät liikaa oikeassaolemiseen jolloin muiden kuuntelu saati arvostaminen on aivan mahdotonta.

Vihreä johtaja?

Johtajana ei voi olla minkään johtajuusopin mukaan vapaan kasvatuksen ituhippi, joka ei ole koskaan totellut ketään saati kunnioittanut muita paitsi näennäisesti itsensä kaltaisia vihreitä.

Pyllylle läpyt?

Misogynia ja homovastaisuus kulkevat usein käsi kädessä

Viimepäivien tasa-arvoa koskeva kansalaiskeskustelu erityisesti sosiaalisessa mediassa on tuonut esiin indikaatioita asenteisiin liittyvistä kytköksistä, jotka ovat osittain yllättäviäkin. Voisi luulla, että 2010-luvun Suomessa miesten ja naisten välinen tasa-arvo olisi hyväksytty tosiasia jopa sellaisten tahojen parissa, jotka osoittavat eriasteista homovastaisuutta. Kansalaiskeskustelusta saadut indikaatiot osoittavat, että homovastaisuuden ja misogynian välillä on selvä yhteys.

Suomi on keskustelun kehitysmaa

Itsenäisyyspuolueen edesmennyt puheenjohtaja Antti Pesonen kuvaili otsikon sanoin maamme keskustelukulttuuria. Etenkin yhteiskunnallisissa asioissa tämä vaikuttaa valitettavan todelta. Päätökset on totuttu tekemään salaisten kabinettien kätköissä, kansan silmiltä ja päivänvalolta piilossa. Sellaiseen kulttuuriin ei sovi avoin kansalaiskeskustelu.

Åbo Underrättelser kävi avointa kuntalaiskeskustelua vastaan

Åbo Underrättelser on (oli) arvostettu ja journalistisesti kunnianhimoinen perinteikäs ruotsinkielinen sanomalehti, jonka levikkialuetta on lähinnä Turku ja ruotsinkielinen Turunmaan saaristo. Suomen vanhin edelleen toimiva sanomalehti.

Se olen minä joka nokittaa, sanoo Nato-runnari

"I'm the one who knocks", vakuuttaa Walter White vaimolleen Vince Gilliganin luomassa mustan huumorin ja ironian läpivärjäämässä tv-sarjassa "Breaking Bad".

Keskustelukulttuurin kohentumisesta olemme vastuussa me kaikki!

Olen pettynyt suomalaiseen keskustelukulttuuriin netissä! Edelleenkään kansalaiset eivät muista sitä tosiasiaa, että julkaisuja saattavat katsoa ihan kaikenlaiset henkilöt ja jopa lapset!

Olisi parempi kun someraivoajat miettisivät vaikka tubettamista viestinnän selkiyttämiseksi, koska silloin näkee ainakin miten raivona henkilö oikeasti on vai pelleileekö hän vaan. Olen pettynyt, kun sosiaalisessa mediassa ei olla vieläkään saavutettu hyvää keskustelukulttuuria, joka tarkoittaa kommentointia asioista eikä asioiden takana olevista henkilöistä!

Jätän nämä juhlat väliin

Suomi on onneton kieleke, riitamaa, kahden historiallisen suurvallan välillä. Suomalaisia on hallittu aina, siis tähän päivään saakka ja käytännössä yhäkin, vieraalla kielellä, ja tästä vuosisataisesta kahden kerroksen, kahden totuuden kaksinapaisesta ajattelumallista on kansallisena rasitteena jäljellä alistamis- ja alamaistunnot sekä taipumuksemme jakautua kaikissa kiistakysymyksissä kahteen rintamaan.

Uskaltasko sitä kuunnella ketä vain

Päivää kauhniit usarilaiset ja kaikki olhan kauhniita, kaikissa ihmisissä on kauhneutta eikä kukhan ole yhtäkuin ilmentymisensä täälä maailmassa, vaan enämpi!

Jari Sarasvuo puhhuu ussein, että kuunnella toista ihmistä - siis miten vaikea taito hetikko politiikka, köyhyys, rokotukset, pakolaiset, tuuli-turve-ydinvoima, konkurssi, työttömyys, uskonto, nato kehhiin, voivoi!

Ei toinen hullu ja pöllö ole, vaikkemmie tajuakkaan sitä enkä voi ymmärtää, miksi se aattelee ja tekkee niinko tekkee!

Lapsen oikeudet ja demokratian tulevaisuus

Filosofi J. Sakari Hankamäki esitti kiinnostavan ajatuksen lapsen oikeuksista eräässä Uuden Suomen keskustelukommentissaan.

Omasta mielestäni lapselle on hyväksi, että hänellä on kumpaakin sukupuolta oleva vanhempi, että hän saa vähintäänkin tietää omat biologiset vanhempansa (hedelmöityshoitotapauksissa) ja että yhteiskunta ei edistä biologisten jälkeläissuhteiden katkaisemista. Tämä voidaan perustella sekä lapsen että vanhemman oikeudella ja myöskin edulla.” (Vahvennus lisätty)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä