Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Fri, 16 Feb 2018 19:00:34 +0200 fi Putinin presidentinhallinnon harmaa eminenssi, Anton Vaino http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251027-putinin-presidentinhallinnon-harmaa-eminenssi-anton-vaino <p><em><strong>Putinin presidentinhallinnon harmaa eminenssi, Anton Vaino</strong></em></p><p><em>Virolainen poliitikko Moskovan keskushallinnon ytimessä</em></p><p>*</p><p><strong>Mitä se kertoo johtajasta</strong>, joka valitse itseään lähes 40 senttiä pitemmän avustajan?&nbsp; Sellaisella ei ole ainakaan kompleksia omasta mitastaan.&nbsp; Presidentti Putinin lähimmän avustajan, presidentinhallinnon päällikkönä Kremlissä toimivan virolaissyntyisen <strong>Anton Eduardovitsh Vainon</strong> päälaki keikkuu 194 sentin korkeudessa.&nbsp; Painonsa puolesta hän saataisi päästä juuri ja juuri alle 90 kilon sarjaan.&nbsp; Mutta missä lajissa, ei ehkä painissa, sillä hän ei ole painija, mutta nyrkki voisi heilahtaa kovaa, tarvittaessa.&nbsp; Mutta luulen silti, että hän olisi etenin jossain taitolajissa, ehkä jossain itämaisessa itsepuolustuslajissa.</p><p>Vaino puhuu sujuvasti japania, mikä kielii muustakin, kuin tilapäisestä oleskelusta Nipponin maassa.</p><p>*</p><p><strong>Kun Vainon edeltäjä</strong>, eteväksi tunnettu kansliapäällikkö, <strong>Sergei Ivanov</strong>, jolla on ystäviä Suomessakin, ilmoitti erostaan elokuussa 2016, arvailtiin puoleen jos toiseenkin, mistä oli kysymys.&nbsp; Oliko <strong>marsalkka</strong> <strong>Mannerheimin</strong> reliefin Pietarissa nostattama, nationalistisesti sävyttynyt kohu, jotenkin kaiken takana, tai viimeinen korsi, joka taittoi selän?&nbsp; Tätä ei liene koskaan täysin selvitetty. Mutta spekulaatiot seuraajasta ja siitä, minkälaista tyyliä ja suuntausta hän edustaisi, kävivät kovina.</p><p>Kun lapsenkasvoinen Viron kommunistisen kauden viimeisen pääsihteerin, Karl Vainon pojanpoika sitten nimitettiin, hieman ihmeteltiin monilla tahoilla, mistä todella on kysymys.&nbsp; Viro ei ole kovin korkeassa kurssissa Kremlin piireissä.&nbsp;</p><p>Horoskooppimerkiltään Vaino on vesimies, hän on <strong>syntynyt 17. päivä helmikuuta 1972 &ndash; eli toisin sanoen hän&nbsp; täyttää 46 vuotta huomenna, lauantaina</strong>.&nbsp; Itämaisessa horoskoopissa &ndash; tässähän juuri alkoi kiinalainen uusi vuosi (Koiran vuosi) &ndash; hän on rotta.&nbsp; Rotta on viisas, taitava, neuvokas, tarvittaessa raivokas, se pystyy puremaan itsensä läpi vaikka teräsbetoniseinästä, sellaiselle miehelle voi ehkä olla tekoa Kremlissä.</p><p>*</p><p><strong>Anton E. Vaino</strong> on poliitikko, Venäjän presidentin neuvon-antajistoon kuuluva jo vuodesta 2008, ja federaation turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen.&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anton_Vaino"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Anton_Vaino</u></a></p><p>Ei hän tyhjästä Ivanovin huoneeseen tullut, väsyikö edeltäjä kesken kaiken, meno ja meininki ytimessä on kova.&nbsp; Putin on sitkiäinen, joka tekee &ndash; niin sanotaan &ndash; töitä unissaankin, mutta valveillakin helposti 15 tuntia tai yli.&nbsp; Sellainen alkaa rasittaa tavallista ihmistä, nyt on äsken sanottu, että Putin oli kipeä, esiintyessään eilen (15.2.2018) työkokouksessa Kuningas Abbdullah II:n kanssa hän näytti omalta itseltään, kenties vain aavistuksen kelmeältä, mutta työkuntoiselta.&nbsp; <a href="http://en.kremlin.ru/events/president/news/56864"><u>http://en.kremlin.ru/events/president/news/56864</u></a></p><p>Elokuun 16. päivä 2016 Vainosta tuli presidentinhallinnon &rdquo;toimitusjohtaja&rdquo;, päällikkö.</p><p>*</p><p><strong>BBC:n Venäjän palvelu pitää Anton Vainon</strong> elämäkertaa ihanteellisena virkamiehelle; siinä ei ole mitään epävirallista, salattavaa, ei mitään liiallista ja pöyristyttävää, työtä ja työtä vain.</p><p>Anton Vaino syntyi 17. päivä helmikuuta 1972 Viron SNT:n pääkaupungissa Tallinnassa taloudellisen ja yhteiskunnallisen nomenklatuuran keskelle, talouden ja politiikan johtotason perheeseen. &nbsp;Niinpä joidenkin lehtien mukaan hän syntyi &rdquo;hopealusikka suussa&rdquo; Neuvostoliton poliittisen eliitin perheeseen.</p><p>Anton Vainon isoisä, Karl Heinrichocitsh Vaino oli Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri vuosina 1978 &ndash; 1988.&nbsp; Hänen isänsä Edvard Karlovitsh Vaino johtaa nyt Kuuban ja Venäjän kauppaneuvostoa sen teollisuus- ja kaupparyhmässä, ja lisäksi JVC AvtoVAZ:n osakkeenomistajana ja ulkosuhteiden vuorovaikutuksen osaston varapuheenjohtajana.&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Vaino"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Vaino</u></a></p><p>*</p><p><strong>Vainon perhe lähti Moskovaan</strong>, kun Anton oli 5-vuotias (siis 1977).&nbsp; Valmistuttuaan ylioppilaaksi Anton astui opinahjoon nimeltä Moskovan valtiollinen kansainvälisten suhteiden instituutti &ndash; MGIMO, josta Kissinger on sanonut että se on &rdquo;<em>Venäjän Harward</em>&rdquo;, toisinsanoen eliitin koulu eliittiin aikoville.&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_valtiollinen_kansainv%C3%A4listen_suhteiden_instituutti"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_valtiollinen_kansainv%C3%A4listen_suhteiden_instituutti</u></a></p><p>Hän valistui sieltä vuonna 1996 ja suoritti maisterin tutkinnon japanin kielen ja kulttuurin sektorissa.&nbsp; Kollegion oppilastoverit muistavat Antonin oppilasajaltaan kaunopuheisena ihmisenä, jolla oli hyvä huumorintaju, joka joskus käytti erittäin&nbsp; kiihkeää kieltä.&nbsp;</p><p>Kohta valmistumisensa jälkeen Anton lähetettiin 1996 Venäjän suurlähetystöön Tokioon.&nbsp; Sieltä palvelus toi hänet vuonna 2001 Venäjän ulkoasiainministeriön toiselle Aasian osastolle.</p><p>Nopea urakehitys sai jatkoa, kun A. Vaino nimitettiin 25. päivä huhtikuuta 2008 pääministerin kontrollikomission varajohtaja (<em>Control Protocol &ndash; Venäjän federaation hallituksen toimiston zamupravlyayuschy</em>), jossa seurasi kolmen vuoden tiivis työrupeama.</p><p>Joulukuun 2011 lopussa Anton alkoi työskennellä Venäjän federaatioministerin (Venäjän hallituksen hallintoministeriön sektorijohtajan) johdolla, missä tehtävässä hän toimi 21. päivään toukokuuta 2012 asti.</p><p>Entisen poliittisen hallinnan apulaispäällikkö, duuman jäsen <strong>Oleg Morozov</strong> luonnehtiessaan Anton Vainoa sanoo tämän puhuvan kuin ylimmän tason &rdquo;<em>apparatchik</em>&rdquo;, koneiston mies, sillä Antonista paistaa kauas hänen pitkäaikainen työnsä aikataulutetun hallinnollisen työn parissa, jossa ei varsinkaan presidentinhallinnon lähelläkään sallita virheitä tai lipsahduksia.&nbsp; Mutta niinpä Antonia pidetään aitona, oikeana, tiukkaan paketoituna ja organisoituneena virkamiehenä.&nbsp; Hän ei koskaan paljasta sisintään, eikä minkäänlainen sisämeren mylläkkä häiritse hänen järkähtämätöntä viranhoitoaan.</p><p>*</p><p><strong>Toukokuun 22. päivänä 2012</strong> muodostui merkitykselliseksi Vainon uralle, koska silloin kävi käsky Venäjään Federaation presidentinhallinnon päällikön sijaiseksi, käytännössä siis Ivanovin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Samalla se tiesi pääsyä Putinin klaanin sisempään piiriin, ei vielä kaikkein pyhimpään, mutta hyvin sisäiseen.</p><p>Nelivuotinen kova työ presidentinhallinnon päällikön toimistossa, varajohtajan vakanssilla, ei jäänyt huomaamatta, ja <strong>12. elokuuta 2016 Vladimir Putin nimitti</strong> Anton Vainon Venäjän Federaation presidentinhallinnon päälliköksi (presidentin kansliassa analysoidaan tietoja jotka koskevat sosiaalisia, poliittisia, taloudellisia, oikeudellisia jne. prosesseja maailmassa ja Venäjällä, siellä käsitellään kansalaisten valituksia, julkisten yhdistysten suhteita, paikallisten itsehallintoalueiden orgaaneja ja sekä itse kerättyjen että vastaanotettujen datamassojen erittelyä, analyysia ja synteesiä , minkä pohjalta presidentille annettavien raporttien valmistelua).&nbsp; Sanotaan, että hänen edeltäjänsä Sergei Ivanov erosi tehtävästään omasta pyynnöstä.</p><p>*</p><p><strong>Putinin mukaan Ivanov suositteli Vainoa seuraajakseen.</strong></p><p>Päätehtävänään Anton Vaino pitää presidentinhallinnon päällikkönä päätösten toteutuksen valvontaa, lakiluonnosten valmistelua, asetusten, valitusten ja presidentin toimeksiantojen valmistelua ja toteutusta.</p><p>Tästä tehtävästään, jota hän tätänykyä on siis hoitanut puolitoista vuotta, ja sitä ennen porrasta alemmalla tasolla, Vaino saa asetuksen määräämänä palkkana noin 10 miljoonaa ruplaa, hänen vaimonsa tienaa omassa työssään 2 miljoonaa ruplaa.&nbsp; Asiakirjojen mukaan Vainolla on asunto, joka käsittää 112 neliömetriä, residenssin 454 neliötä, tontin 2840 neliötä sekä kaksi pysäköintipaikkaa.&nbsp;</p><p>Hänen vaimonsa ja poikansa asunto on 155 neliötä, lisäksi vaimo omistaa pienen talon (35 m2) ja maapalan joka käsittää 3200 neliömetriä, siis hieman isomman tontin kuin minä, kun taas taloni on avarampi, noin 135 neliötä.</p><p>*</p><p><strong>Anton Vainon perhe ja henkilökohtainen elämä</strong></p><p>Niin ihmeelliseltä kuin se saattakin kuulostaa, kovetuimmillakin apparatchikeilla on teknologisen hallinnon lisäksi inhimillistä elämää.&nbsp; Anton Vainon henkilökohtaisesta elämästä on vähän tietoa, mutta uskottavasti sitä on.&nbsp; Voimme sanoa, että sen erottautumiskykyiset piirteet ovat ei-julkisia ja salaperäisiä.&nbsp; Tiedetään, että Vaino on naimisissa, ja on myös poika.&nbsp; Vaimo &ndash; Elena Shulenkova, syntyi Lyubertsyssä.&nbsp; Poika, Alexander, nimeltään, valmistui aikana, jolloin Anton hikoili MGIMO:ssa, siis 1990-luvun alkuvuosina, levottoman turbulenssin aikaan.</p><p>Anton puhuu sujuvasti (viron ja venäjän ohella) japania ja englantia.&nbsp; Vainon mainitaan kehittäneen &rdquo;Nooskopan&rdquo; (instrumentin jolla havainnoidaan toimenpiteitä ja muutoksia noospheressä) (<em>a postulated sphere or stage of evolutionary development dominated by consciousness, the mind, and interpersonal relationships (frequently with reference to the writings of Teilhard de Chardin), </em></p><p>sekä &ldquo;ennakoivan hallinnan paradigman&rdquo; kehittämisestä. Mikäli olet kiinnostunut, lue täältä The Very Strange Writings of Putin&rsquo;s New Chief of StaffBy <a href="https://www.newyorker.com/contributors/masha-gessen" title="Masha Gessen"><u>Masha Gessen</u></a> August 15, 2016 Linkki: <a href="https://www.newyorker.com/news/news-desk/the-very-strange-writings-of-putins-new-chief-of-staff"><u>https://www.newyorker.com/news/news-desk/the-very-strange-writings-of-putins-new-chief-of-staff</u></a> Tunnetun tutkijan, kirjailijan ja poleemikon, Putin-kriitikon Masha Gessen tiukka henkilökuvaus heti Vainon viimenimityksen jälkeen 15.8.2016, The NewYorkerissa.</p><p>*</p><p>Mikä mies?</p><p><strong>Politiikan piirissä Anton Vainoa</strong> pidetään &rdquo;Putinin miehenä&rdquo;.&nbsp; Mitenkään muuten ei tie Kremlin ylimpään kerrokseen olisi tietenkään auennut.&nbsp; Niinpä poliittinen tiedemies Jevgeni Minchenko väitti, että Anton Edvardovitsh oli jo alun perin Putinin tiimin nouseva tähti.&nbsp; Tähän natsaisi se, että Sergei Ivanov suositteli Anton Vainoa.&nbsp;</p><p>Puheenvuorossaan Putinin kanssa Vaino tunnusti tärkeimmät toiminta-alueensa: korruption vastaiset toimet, harmaalla alueella jäljettömiin jäävän politiikan kehittäminen sekä valtakunnallisen virkamieskunnan perustan vahvistaminen.</p><p>Tämän jutun keskeinen lähde: <a href="https://uznayvse.ru/znamenitosti/biografiya-anton-vaino.html"><u>https://uznayvse.ru/znamenitosti/biografiya-anton-vaino.html</u></a></p><p>*</p><p>Siinä missä Anton Vainon mitta tiedetään, se on siis 194 senttiä, voidaan siis puhua lippos-luokan poliitikosta. &nbsp;Mutta miten pitkä Putin on?&nbsp; Sitä on jossain määrin arvailtu ja haarukka liikkuu luokassa 169 &ndash; 162 cm.&nbsp; <a href="https://www.celebheights.com/s/Vladimir-Putin-1051.html">https://www.celebheights.com/s/Vladimir-Putin-1051.html</a>&nbsp; Ehkä hän on valtakautensa jatkuessa hieman menettänyt ulkoisia mittojaan, kuten iän myötä meille käy, mutta mahtinsa kanssa on kaiketi toisin.</p><p>*</p><p><strong>PS.</strong></p><p><strong>Onnea syntymäpäivän, 17.2.2018, johdosta, Anton</strong>! <em>jos satut tämän lukemaan.</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Putinin presidentinhallinnon harmaa eminenssi, Anton Vaino

Virolainen poliitikko Moskovan keskushallinnon ytimessä

*

Mitä se kertoo johtajasta, joka valitse itseään lähes 40 senttiä pitemmän avustajan?  Sellaisella ei ole ainakaan kompleksia omasta mitastaan.  Presidentti Putinin lähimmän avustajan, presidentinhallinnon päällikkönä Kremlissä toimivan virolaissyntyisen Anton Eduardovitsh Vainon päälaki keikkuu 194 sentin korkeudessa.  Painonsa puolesta hän saataisi päästä juuri ja juuri alle 90 kilon sarjaan.  Mutta missä lajissa, ei ehkä painissa, sillä hän ei ole painija, mutta nyrkki voisi heilahtaa kovaa, tarvittaessa.  Mutta luulen silti, että hän olisi etenin jossain taitolajissa, ehkä jossain itämaisessa itsepuolustuslajissa.

Vaino puhuu sujuvasti japania, mikä kielii muustakin, kuin tilapäisestä oleskelusta Nipponin maassa.

*

Kun Vainon edeltäjä, eteväksi tunnettu kansliapäällikkö, Sergei Ivanov, jolla on ystäviä Suomessakin, ilmoitti erostaan elokuussa 2016, arvailtiin puoleen jos toiseenkin, mistä oli kysymys.  Oliko marsalkka Mannerheimin reliefin Pietarissa nostattama, nationalistisesti sävyttynyt kohu, jotenkin kaiken takana, tai viimeinen korsi, joka taittoi selän?  Tätä ei liene koskaan täysin selvitetty. Mutta spekulaatiot seuraajasta ja siitä, minkälaista tyyliä ja suuntausta hän edustaisi, kävivät kovina.

Kun lapsenkasvoinen Viron kommunistisen kauden viimeisen pääsihteerin, Karl Vainon pojanpoika sitten nimitettiin, hieman ihmeteltiin monilla tahoilla, mistä todella on kysymys.  Viro ei ole kovin korkeassa kurssissa Kremlin piireissä. 

Horoskooppimerkiltään Vaino on vesimies, hän on syntynyt 17. päivä helmikuuta 1972 – eli toisin sanoen hän  täyttää 46 vuotta huomenna, lauantaina.  Itämaisessa horoskoopissa – tässähän juuri alkoi kiinalainen uusi vuosi (Koiran vuosi) – hän on rotta.  Rotta on viisas, taitava, neuvokas, tarvittaessa raivokas, se pystyy puremaan itsensä läpi vaikka teräsbetoniseinästä, sellaiselle miehelle voi ehkä olla tekoa Kremlissä.

*

Anton E. Vaino on poliitikko, Venäjän presidentin neuvon-antajistoon kuuluva jo vuodesta 2008, ja federaation turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Anton_Vaino

Ei hän tyhjästä Ivanovin huoneeseen tullut, väsyikö edeltäjä kesken kaiken, meno ja meininki ytimessä on kova.  Putin on sitkiäinen, joka tekee – niin sanotaan – töitä unissaankin, mutta valveillakin helposti 15 tuntia tai yli.  Sellainen alkaa rasittaa tavallista ihmistä, nyt on äsken sanottu, että Putin oli kipeä, esiintyessään eilen (15.2.2018) työkokouksessa Kuningas Abbdullah II:n kanssa hän näytti omalta itseltään, kenties vain aavistuksen kelmeältä, mutta työkuntoiselta.  http://en.kremlin.ru/events/president/news/56864

Elokuun 16. päivä 2016 Vainosta tuli presidentinhallinnon ”toimitusjohtaja”, päällikkö.

*

BBC:n Venäjän palvelu pitää Anton Vainon elämäkertaa ihanteellisena virkamiehelle; siinä ei ole mitään epävirallista, salattavaa, ei mitään liiallista ja pöyristyttävää, työtä ja työtä vain.

Anton Vaino syntyi 17. päivä helmikuuta 1972 Viron SNT:n pääkaupungissa Tallinnassa taloudellisen ja yhteiskunnallisen nomenklatuuran keskelle, talouden ja politiikan johtotason perheeseen.  Niinpä joidenkin lehtien mukaan hän syntyi ”hopealusikka suussa” Neuvostoliton poliittisen eliitin perheeseen.

Anton Vainon isoisä, Karl Heinrichocitsh Vaino oli Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri vuosina 1978 – 1988.  Hänen isänsä Edvard Karlovitsh Vaino johtaa nyt Kuuban ja Venäjän kauppaneuvostoa sen teollisuus- ja kaupparyhmässä, ja lisäksi JVC AvtoVAZ:n osakkeenomistajana ja ulkosuhteiden vuorovaikutuksen osaston varapuheenjohtajana.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Vaino

*

Vainon perhe lähti Moskovaan, kun Anton oli 5-vuotias (siis 1977).  Valmistuttuaan ylioppilaaksi Anton astui opinahjoon nimeltä Moskovan valtiollinen kansainvälisten suhteiden instituutti – MGIMO, josta Kissinger on sanonut että se on ”Venäjän Harward”, toisinsanoen eliitin koulu eliittiin aikoville.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_valtiollinen_kansainv%C3%A4listen_suhteiden_instituutti

Hän valistui sieltä vuonna 1996 ja suoritti maisterin tutkinnon japanin kielen ja kulttuurin sektorissa.  Kollegion oppilastoverit muistavat Antonin oppilasajaltaan kaunopuheisena ihmisenä, jolla oli hyvä huumorintaju, joka joskus käytti erittäin  kiihkeää kieltä. 

Kohta valmistumisensa jälkeen Anton lähetettiin 1996 Venäjän suurlähetystöön Tokioon.  Sieltä palvelus toi hänet vuonna 2001 Venäjän ulkoasiainministeriön toiselle Aasian osastolle.

Nopea urakehitys sai jatkoa, kun A. Vaino nimitettiin 25. päivä huhtikuuta 2008 pääministerin kontrollikomission varajohtaja (Control Protocol – Venäjän federaation hallituksen toimiston zamupravlyayuschy), jossa seurasi kolmen vuoden tiivis työrupeama.

Joulukuun 2011 lopussa Anton alkoi työskennellä Venäjän federaatioministerin (Venäjän hallituksen hallintoministeriön sektorijohtajan) johdolla, missä tehtävässä hän toimi 21. päivään toukokuuta 2012 asti.

Entisen poliittisen hallinnan apulaispäällikkö, duuman jäsen Oleg Morozov luonnehtiessaan Anton Vainoa sanoo tämän puhuvan kuin ylimmän tason ”apparatchik”, koneiston mies, sillä Antonista paistaa kauas hänen pitkäaikainen työnsä aikataulutetun hallinnollisen työn parissa, jossa ei varsinkaan presidentinhallinnon lähelläkään sallita virheitä tai lipsahduksia.  Mutta niinpä Antonia pidetään aitona, oikeana, tiukkaan paketoituna ja organisoituneena virkamiehenä.  Hän ei koskaan paljasta sisintään, eikä minkäänlainen sisämeren mylläkkä häiritse hänen järkähtämätöntä viranhoitoaan.

*

Toukokuun 22. päivänä 2012 muodostui merkitykselliseksi Vainon uralle, koska silloin kävi käsky Venäjään Federaation presidentinhallinnon päällikön sijaiseksi, käytännössä siis Ivanovin henkilökohtaiseksi avustajaksi. Samalla se tiesi pääsyä Putinin klaanin sisempään piiriin, ei vielä kaikkein pyhimpään, mutta hyvin sisäiseen.

Nelivuotinen kova työ presidentinhallinnon päällikön toimistossa, varajohtajan vakanssilla, ei jäänyt huomaamatta, ja 12. elokuuta 2016 Vladimir Putin nimitti Anton Vainon Venäjän Federaation presidentinhallinnon päälliköksi (presidentin kansliassa analysoidaan tietoja jotka koskevat sosiaalisia, poliittisia, taloudellisia, oikeudellisia jne. prosesseja maailmassa ja Venäjällä, siellä käsitellään kansalaisten valituksia, julkisten yhdistysten suhteita, paikallisten itsehallintoalueiden orgaaneja ja sekä itse kerättyjen että vastaanotettujen datamassojen erittelyä, analyysia ja synteesiä , minkä pohjalta presidentille annettavien raporttien valmistelua).  Sanotaan, että hänen edeltäjänsä Sergei Ivanov erosi tehtävästään omasta pyynnöstä.

*

Putinin mukaan Ivanov suositteli Vainoa seuraajakseen.

Päätehtävänään Anton Vaino pitää presidentinhallinnon päällikkönä päätösten toteutuksen valvontaa, lakiluonnosten valmistelua, asetusten, valitusten ja presidentin toimeksiantojen valmistelua ja toteutusta.

Tästä tehtävästään, jota hän tätänykyä on siis hoitanut puolitoista vuotta, ja sitä ennen porrasta alemmalla tasolla, Vaino saa asetuksen määräämänä palkkana noin 10 miljoonaa ruplaa, hänen vaimonsa tienaa omassa työssään 2 miljoonaa ruplaa.  Asiakirjojen mukaan Vainolla on asunto, joka käsittää 112 neliömetriä, residenssin 454 neliötä, tontin 2840 neliötä sekä kaksi pysäköintipaikkaa. 

Hänen vaimonsa ja poikansa asunto on 155 neliötä, lisäksi vaimo omistaa pienen talon (35 m2) ja maapalan joka käsittää 3200 neliömetriä, siis hieman isomman tontin kuin minä, kun taas taloni on avarampi, noin 135 neliötä.

*

Anton Vainon perhe ja henkilökohtainen elämä

Niin ihmeelliseltä kuin se saattakin kuulostaa, kovetuimmillakin apparatchikeilla on teknologisen hallinnon lisäksi inhimillistä elämää.  Anton Vainon henkilökohtaisesta elämästä on vähän tietoa, mutta uskottavasti sitä on.  Voimme sanoa, että sen erottautumiskykyiset piirteet ovat ei-julkisia ja salaperäisiä.  Tiedetään, että Vaino on naimisissa, ja on myös poika.  Vaimo – Elena Shulenkova, syntyi Lyubertsyssä.  Poika, Alexander, nimeltään, valmistui aikana, jolloin Anton hikoili MGIMO:ssa, siis 1990-luvun alkuvuosina, levottoman turbulenssin aikaan.

Anton puhuu sujuvasti (viron ja venäjän ohella) japania ja englantia.  Vainon mainitaan kehittäneen ”Nooskopan” (instrumentin jolla havainnoidaan toimenpiteitä ja muutoksia noospheressä) (a postulated sphere or stage of evolutionary development dominated by consciousness, the mind, and interpersonal relationships (frequently with reference to the writings of Teilhard de Chardin),

sekä “ennakoivan hallinnan paradigman” kehittämisestä. Mikäli olet kiinnostunut, lue täältä The Very Strange Writings of Putin’s New Chief of StaffBy Masha Gessen August 15, 2016 Linkki: https://www.newyorker.com/news/news-desk/the-very-strange-writings-of-putins-new-chief-of-staff Tunnetun tutkijan, kirjailijan ja poleemikon, Putin-kriitikon Masha Gessen tiukka henkilökuvaus heti Vainon viimenimityksen jälkeen 15.8.2016, The NewYorkerissa.

*

Mikä mies?

Politiikan piirissä Anton Vainoa pidetään ”Putinin miehenä”.  Mitenkään muuten ei tie Kremlin ylimpään kerrokseen olisi tietenkään auennut.  Niinpä poliittinen tiedemies Jevgeni Minchenko väitti, että Anton Edvardovitsh oli jo alun perin Putinin tiimin nouseva tähti.  Tähän natsaisi se, että Sergei Ivanov suositteli Anton Vainoa. 

Puheenvuorossaan Putinin kanssa Vaino tunnusti tärkeimmät toiminta-alueensa: korruption vastaiset toimet, harmaalla alueella jäljettömiin jäävän politiikan kehittäminen sekä valtakunnallisen virkamieskunnan perustan vahvistaminen.

Tämän jutun keskeinen lähde: https://uznayvse.ru/znamenitosti/biografiya-anton-vaino.html

*

Siinä missä Anton Vainon mitta tiedetään, se on siis 194 senttiä, voidaan siis puhua lippos-luokan poliitikosta.  Mutta miten pitkä Putin on?  Sitä on jossain määrin arvailtu ja haarukka liikkuu luokassa 169 – 162 cm.  https://www.celebheights.com/s/Vladimir-Putin-1051.html  Ehkä hän on valtakautensa jatkuessa hieman menettänyt ulkoisia mittojaan, kuten iän myötä meille käy, mutta mahtinsa kanssa on kaiketi toisin.

*

PS.

Onnea syntymäpäivän, 17.2.2018, johdosta, Anton! jos satut tämän lukemaan.

*

]]>
8 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251027-putinin-presidentinhallinnon-harmaa-eminenssi-anton-vaino#comments Anton Vaino Kreml Presidentti Vladimir Putin Venäjä presidentinhallito Viro Vladimir Putin Fri, 16 Feb 2018 17:00:34 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251027-putinin-presidentinhallinnon-harmaa-eminenssi-anton-vaino
Toimiko Talvisodassa Suomen puolella Venäjän Kansanarmeija (RNA)? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250941-toimiko-talvisodassa-suomen-puolella-venajan-kansanarmeija-rna <p><em><strong>Toimiko Talvisodassa Suomen puolella Venäjän Kansanarmeija (RNA)?</strong></em></p><p>*</p><p><strong>Johdanto</strong></p><p><em>Tiedetään, että eri tahoilta esitettiin Talvisodan sytyttyä, että <strong>puna-armeijan sotavangeista ja Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) valkoisista emigrantti-upseereista</strong> perustettaisiin Suomen armeijan rinnalle antistalinistinen pataljoona.&nbsp; </em></p><p><em>Mutta toteutuiko se (kaikesta päinvastaisesta oletuksesta huolimatta) ja jos, missä ja miten se taisteli rintamalla?</em></p><p>*</p><p><strong>Pohjustus</strong></p><p>Talvisodan aikana istuneen Rytin hallituksen keskustelut</p><p><strong>Murhenäytelmän vuorosanat</strong> (<em>toim. Ohto Manninen &ndash; Kauko Rumpunen, 2003)</em></p><p><strong>Muistiinpanoja valtioneuvoston kokouksesta 15.12.1939</strong></p><p><strong>Asia 1.:</strong></p><p><strong>Pääministeri Ryti</strong> esitti eräitä tietoja rintamalta.&nbsp; Mainitsi, että oli esitetty ajatus, että Trotski kutsuttaisiin tänne muodostamaan Venäjälle vastahallituksen.</p><p><strong>Ministeri Paasikivi</strong> piti ajatuta hyvin epämiellyttävänä.</p><p><strong>Ministeri Hannulan</strong> mielestä ajatus oli ilmassa, hän oli kuullut sen muualtakin</p><p>*</p><p><strong>Pääministeri Ryti</strong> kirjoitti joulukuussa ulkopoliittisista kysymyksistä muistikirjaansa:</p><p>&rdquo;Venäläisemigranttienkin hankkeet etsivät väyläänsä.</p><p>Mannerheim suositteli 27.12.1939 (klo 22.30), että olisi &rdquo;kenties syytä päästä kontaktiin <strong>Bojanoffin,</strong> Stalinin entiseen sihteeriin&rdquo;.&nbsp; (nimi myös muodossa: <strong>Bazanov</strong>, vh).</p><p>Tässä asiassa hänelle olivat kirjoittanet amiraali <strong>Kidroff</strong>, rutinas <strong>Gortshjakoff</strong> ja <strong><em>Vosroschdellije&acute;n</em></strong> toimittaja <strong>Semjonoff</strong>.&nbsp; Voimme siis todeta, että Stalinin vastustajat sosialisteista monarkisteihin olivat liittyneet yhteen.&rdquo;</p><p>(<em>nimistä: </em></p><p><em>mahdollisesti tarkoitetaan;</em> Wrangelin laivaston Amiraali <strong>Mikhail Aleksandrovitš Kedrov</strong> 1878&mdash;1945<em>; </em><a href="http://heninen.net/view_f.htm?E=16&amp;F=bekmanalfred&amp;P=kedrov.jpg"><em><u>http://heninen.net/view_f.htm?E=16&amp;F=bekmanalfred&amp;P=kedrov.jpg</u></em></a><em> ; Wikipedia; </em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B5%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87"><em><u>https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B5%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87</u></em></a></p><p>*</p><p><strong>Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan ja valtioneuvoston istunnosta 8.1.1940:</strong></p><p><strong>Asia 7.:</strong></p><p><strong>Ministeri Söderhjelm</strong> oli huolissaan vapaaehtoisten vastaanotosta.</p><p>Siinä oli tapahtunut paljon sekaannusta.&nbsp; Oli varoitettu ottamasta puolalaisia ja tsekkejä.&nbsp; Kuitenkin kenraali Enckell (<em>kenraaliluutnantti, evp., toimitusjohtaja, ylipäällikön edustaja vapaaehtoisasioissa Oscar Paul Enckell</em>) puhuu suurista joukoista vapaaehtoisia, joihin luultavasti kuuluisi juuri mainittuja joukkoja.</p><p><strong>Pääministeri</strong> huomautti, että tämä on Päämajan asia.</p><p><strong>Ministeri Kotilainen</strong> huomautti, että tässä on poliittinen kysymys, johon kenraali Enckell ei kajoa.&nbsp; Ranska on valmis lähettämään 3 divisioonaa puolalaisia Liettuasta&nbsp; Sille on määrätty intressi lähettää myös joukkoja tänne.</p><p><strong>Ministeri Paasikivi</strong> totesi, että vaikka tämä on poliittinen kysymys, on pääasiassa luotettava Mannerheimiin.&nbsp; Emme voi tehdä päätöstä tietämättä hänen mielipidettään asiasta.</p><p><strong>Ministeri Tanner</strong> totesi, että vapaaehtoiskysymys alusta alkaen oli ollut sekava.&nbsp; Viimeinen ohje Päämajasta oli, että vain määrättyjä kansallisuuksia otetaan vastaan.&nbsp; Hänen mielestään ei ollut otettava vastaan venäläisiä eikä saksalaisia emigrantteja.&nbsp; Liettuassa on paljon halukkaita puolalaisia, mutta niiden saanti on vähemmän suotavaa, sitä paitsi Saksa kaappaa ne matkalla.&nbsp; Asian määrää tietysti Päämajan kanta, mutta kyllä meillä pitää olla mahdollisuus neuvotella sen järjestämisestä.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelm</strong> huomautti, että jos otamme vastaan divisioonan puolalaisia, niin joudumme suoraan sotaan Saksaa vastaan, asia on siis selvästi poliittisluontoinen.</p><p><strong>Pääministeri </strong>huomautti, että asia alkaa selvitä.&nbsp; Mannerheim ei halua venäläisiä emigrantteja, ei myöskään Liettuan puolalaisia.&nbsp; Puolalaiset ovat osa bolshevikkeja, ilman varustuksia, huonossa kunnossa ja huonosti harjoitettuja.&nbsp; Aikaisemmin sanottiin, ettei oteta vastaan saksalaisia, nyt kuitenkin otetaan vastaan <em>Finnland-kämpfereitä</em>.&nbsp; Unkarilaisten vapaaehtoisten on melkein mahdotonta päästä tänne, siksi niiden saanti on käytännössä vailla merkitystä.</p><p><strong>Ministeri Paasikivi</strong> huomautti, että sotamarsalkka kyllä osaa arvostella asian poliittista puolta yhtä hyvin kuin mekin, kenties paremmin ja ymmärtää hyvin asioiden konsekvenssit.&nbsp; Muistettava on, että vaikka meillä onkin korkea asema tässä valtiossa, niin Mannerheim on tärkein henkilö tässä maassa.</p><p>*</p><p><strong>Samana päivänä, 8.1.1940, Mannerheim</strong> kirjoitti Englantiin kenraali <strong>E. Ironsidelle</strong>.&nbsp; Tällöin hän mainitsi &rdquo;säännöllisten joukkojen&rdquo;, siis ei pelkästään vapaaehtoisten, intervention, mutta painotti sitä, että interventio ei saisi sulkea Ruotsin kautta kulkevaa kauttakulkuliikennettä.&nbsp; Hän halusi taata, että asekuljetuksetkin edelleen pääsisivät Suomeen!</p><p>*</p><p><strong>Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan kokouksesta 22.1.1940:</strong></p><p><strong>Asia 4.:</strong></p><p><strong>Ministeri Tanner</strong>: &hellip; Siirtyi käsittelemään vapaaehtoiskysymystä.</p><p>Totesi Päämajan kannan suuresti muuttuneen, löyhtyneen.&nbsp; Nyt otetaan kaikkia paitsi venäläisiä, varusteettomia ja yksitellen ja vielä maksetaan heidän matkansa.&nbsp; Niistä tulee kalliita sotamiehiä, mutta kai tarvitaan elävää voimaa korvaamaan tappiot.</p><p>Englannissa on nyt 500 miestä koossa.&nbsp; He ovat tiedustelleet läpikulkulupaa ja Norja oli vastannut myöntävästi mutta Ruotsi epäselvästi.</p><p>Myöhemmin oli käynyt selväksi, että Ruotsi kyllä lupaa läpikulkuoikeuden, jos Suomi sitä anoo, mutta ei pidä suotavana, että suurvallat itse sitä pyytävät.&nbsp;</p><p>Englannilla oli 40.000 itävaltalaista, jotka olivat halukkaita tänne tulemaan, Ranskassakin on halukkaita tulijoita.&nbsp;</p><p>Sikorskyn (Puolan pakolaishallituksen pääministeri, vh) ehdotus li, että perustettaisiin puolalainen legioona, joka lähetettäisiin Suomeen meidän kustannuksellamme ja meidän hoidossamme.&nbsp;</p><p>Ministeri Tannerin mielestä Puolan pitäisi hoitaa niiden lähetys Ruotsiin.&nbsp; Siellä me valitsisimme kelvolliset ja toimittaisimme ne Tornioon.&nbsp; Tuntuu muuten hyvin vähän uskottavalta, että puolalaiset pääsevät lähtemään.&nbsp; Saksa luultavasti estää heidän kulkunsa.&nbsp; Siksi pitäisi matkan olla Puolan asia.</p><p><strong>Ministeri Hannula</strong> totesi, että puolalaisten joukossa on osaksi säännöllisiä joukkoja.</p><p><strong>Ministeri Niukkanen</strong> totesi, että Puolan sotajohto on ollut huono, mutta että sotamies kyllä on parempi kuin ryssät.</p><p>*</p><p><strong>UAV:n kokous 22.1.1940 (jatkoa):</strong></p><p><strong>Asia 5.:</strong></p><p><strong>Ministeri Kotilainen</strong> palasi vapaaehtoisten kuljetukseen. Jotta se ei tulisi niin kalliiksi, pitäisi lähettää omia laivoja niitä kuljettamaan, se vaatisi vähemmän valuuttaa.</p><p><strong>Ministeri Hannula</strong> tiedusteli, onko syytä vetää kaiken maailman ihmisiä meidän armeijamme.</p><p><strong>Pääministeri Rytin</strong> mielestä pääasia oli, että he tappelevat.</p><p><strong>Ministeri Niukkanen</strong> palasi Ranskan interventiohankkeeseen.&nbsp; Hänen mielestään meidän pitäisi kaikella tavalla yllyttää heitä siihen.&nbsp;&nbsp; &hellip;</p><p>Ministeri Niukkasen mielestä meidän täytyy joka saada aikaan rauha tai sitten kehittää sotamme suursodaksi, muuten vuosien mittaan joudumme tappiolle.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>UAV:n kokous 22.1.1940 (jatkoa):</strong></p><p><strong>Asia 6.:</strong></p><p><strong>Ministeri Tanner</strong> siirtyi puhumaan ryssien keskuudessa suoritettavasta propagandasta.</p><p>Ilmoitti, että hänen luonaan oli juossut paljon väkeä, etupäässä emigrantteja, sekä monarkkisteja että bolshevikkeja, m.m. <strong>Kerenskin poika</strong>, kaikki tarjonneet palveluksiaan. (<em>Kerenskillä oli kaksi poikaa: Oleg ja Kleb)</em></p><p>Jotakuta voisi mahdollisesti käyttää, mutta hän epäili suuresti heidän laajaa ohjelmaansa, joka käsitti m.m. Venäjällä vallitsevan systeemin kaatamista.&nbsp; Me puolustamme vain maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Jos he siinä suhteessa ovat halukkaita meitä auttamaan, ovat he tervetulleita.&nbsp; Tästä rajoituksesta ovat sekä sotilasviranomaiset että me yksimieliset.</p><p><strong>Pääministeri Rytin</strong> mielestä olisi epäilemättä hyvä, jos neuvostojärjestelmä luhistuisi, mutta se ei ole meidän asiamme.</p><p><strong>Ministeri Niukkasen</strong> mielestä pitäisi ryssien suhteen olla hyvin varovainen.&nbsp; Kielimiehinä heitä voisi käyttää, mahdollisesti he voisivat tehdä jotakin ulkomailla.&nbsp; Muta ei pitänyt suotavana heidän käyttämistään meidän radiossamme.</p><p><strong>Pääministerin</strong> mielestä ei saisi asettua niin kielteiselle kannalle&nbsp; He tuntevat venäläisten psykologian, heitä voitaisiin käyttää meidän hyväksemme, he voisivat saada venäläiset ymmärtämään meidän näkökohtamme, meidän päämäärämme.</p><p><strong>Ministeri Paasikiven</strong> mielestä bolshevistisen systeemin kaatamista ei kannattaisi ajatella, elleivät suurvalat olisi kiinnostuneita asiasta ja ryhtyisi puuhaan, mutta meidän voimillamme sitä ei voi saada aikaan.&nbsp; Se on liian suuri puuha meille.&nbsp; Toista on, jos suurvallat ryhtyisivät rahoittamaan sellaista propagandaa.</p><p><strong>Pääministeri</strong> ilmoitti aikovansa keskustella asiasta englantilaisten kanssa, että etelästä käsin pantaisiin <em>secret service </em>toimimaan entistä aktiivisemmin.&nbsp; Avusi tarjoutuneet venäläiset ovat enimmäkseen köyhiä, heille on pääasia päästä leipään kiinni.</p><p><strong>Ministeri Paasikivi</strong> epäili, että englantilaiset eivät halua sotaa Venäjää vastaan, kenties sitten pikemmin systeemin muutosta.&nbsp; Meillä on liian vähän väkeä lähetystöissä, emme me voi saada mitään aikaa<strong>n, mutta jos suurvallat innostuisivat asiasta, olisivat mahdollisuudet toiset. &hellip;</strong></p><p>Pääministeri epäili, päästävätköhän Norja ja Ruotsi vapaaehtoiset kulkemaan, jos niitä tulee 1.000 yht&acute;aikaa kuljetuslaivassa.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelm</strong> huomautti, että Ruotsissa ennen kaikkea pelätään ranskalaisten ja englantilaisten legioonan syntymistä täällä.&nbsp; Muita vapaaehtoisia he pelkäävät vähemmän.</p><p>*</p><p><strong>Venäläisten Stalin-vastustajien ehdotuksiin</strong> oli</p><p>19.1.1940 Rytin, Tannerin, päämajan edustajan Waldenin, kenraali Oscar Enckellin, majuri M. Gripenbergin ja kapteeni J.W. Snellmann neuvottelussa muotoiltu kanta:</p><p>Venäläisiä ei otettaisi vapaaehtoisiksi, mutta propagandaan heitä voitaisiin käyttää.</p><p>Pieniä sotavankiryhmiä olisi mahdollista käyttää propagandatoimintaan rajalla.</p><p>(<strong><em>Stalinin entisen sihteerin Bazanovin</em></strong><em> esitysten mukaan sotavangeista koottiin salaa helmikuun1940 aikana pieni &rdquo;Venäjän vapautusarmeja&rdquo;, jonka yksi osasto matkusti rintaman lähelle propagandatehtäviin.&nbsp; Neuvostovakoilu sai hankkeesta tiedon jo ennen kuin se oli käynnistettykään</em>.)</p><p>Mannerheim oli saanut kuulla, että Gripenbergin ja R(ytin) käymästä keskustelusta oli käynyt ilmi, että puolalaisten yksiköiden osallistuminen tulkittaisiin <em>casus belliksi</em> (sodan syyksi).&nbsp;</p><p>Siksi hän 23.1.1940 (klo 11.30) ilmoitti Waldenille, että puolalaisten vastaanotto oli järjestettävä siten, että se tapahtui yksitellen.</p><p>Walden totesi, että ehtojen ensimmäisessä pykälässä on edellytys, että puolalaisten on omalla kustannuksellaan tultava Tukholmaan eikä näillä varmaankaan olisi varaa siihen.</p><p>Tähän Mannerheim vielä:</p><p>&rdquo;<em>Meidän on siinä tapauksessa autettava heitä</em>.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan kokouksesta 2.1.1940;</strong></p><p><strong>Asia 3:</strong></p><p><strong>Pääministeri</strong> ilmoitti, että sotamarsalkka Mannerheim tahtoo kuulla, mitä hallitus ajattelee mahdollisesta englantilaisten maihinnoususta Muurmanskissa.&nbsp; &hellip;</p><p><strong>Pääministeri</strong> huomautti, että Englanti voisi suorittaa maihinnousun Murmanskissa Kansainliiton toimeksiannosta.&nbsp; Tiedusteli, olisiko jo etukäteen keskusteltava asiasta Ruotsin kanssa.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelmin</strong> mielestä olisi Ruotsille ilmoitettava, että sellainen ajatus on herätetty.</p><p><strong>Ministeri Niukkasen</strong> mielestä asiasta ei kannata keskustella, vaan on hyväksyttävä ehdotus.</p><p><strong>Pääministeri</strong> sanoi, että voitaisiin Ruotsilta vaatia enemmän apua viitaten siihen, että muuten&nbsp; meidän täytyisi koettaa saada aktiivista apua Englannilta ja Ranskalta.</p><p><strong>Ministeri Niukkasen</strong> mielestä meidän olisi pakko ottaa apua niin paljon kuin voidaan saada, m.m. olisi otettava vastaan kansainvälisiä tappelijoita.&nbsp; Ei meillä ole varaa kieltäytyä siitä.</p><p>Kun vain saataisiin varusteita, voitaisiin muodostaa 5 divisioonaa lisäksi.&nbsp; Meillä on nyt 12 divisioonaa.&nbsp; Ku saadaan varusteet, mitä ny odotetaan, meillä olisi 15 divisioonaa venäläisten 27 divisioonaa vastaan.</p><p><strong>Ministeri Tanner</strong> pelkäsi joutumista sekoitetuksi suurvaltain juttuun.&nbsp; Se olisi epäedullista siltäkin kannalta, että Saksa vastaisuudessa olisi meille epäsuopea.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelm</strong> huomautti, että Ruotsiin nähden ei saa yliarvioida tuota linjaa.&nbsp; Ruotsin avun saannin kannalta olisi edullisempaa pysyä erillään länsivalloista.</p><p><strong>Pääministeri </strong>huomautti, että jos Mannerheim antaa myöntävän vastauksen, niin länsivallat ajattelevat asiaa.</p><p><strong>Ministeri Söderhjelmin</strong> mielestä Mannerheimin täytyy olla positiivinen.</p><p><strong>Ministeri Niukkanen</strong> huomautti, että Englanti kyllä keksii sopivan muodon.&nbsp; Englannin sotilaallinen apu Muurmanskissa panisi Venäjän riitingit aivan sekaisin.</p><p><strong><em>Lähde: </em></strong></p><p><strong><em>Murhenäytelmän vuorosanat, s. 89-90.</em></strong></p><p>*</p><p>Gortshjakoff = Gortchakov Michael, venäläinen emigrantti, ruhtinas.</p><p>Kedrov, M.A. = Kidroff, amiraali, venäläinen emigrantti.</p><p>Semjonov, J.F., venäläinen toimittaja, Semjonoff.</p><p>*</p><p><strong>Ministeri J.K. Paasikivi kirjoitti 15.2.1940 muistikirjaansa</strong>, päivänä, jona Mannerheim-linja murtui Summassa Lähteen lohkolla:</p><p>Päämajan yhdysmies Walden kävi luonani.&nbsp; Kerroin hänelle, mitä olin kuullut (Tukholmassa käyneeltä)&nbsp; Tannerilta(14.2.).&nbsp; Walden oli edelleen sitä mieltä, että meidän olisi pyrittävä rauhaan. Hän epäilee länsivaltojen apua. &hellip; Länsivallat saisi täällä aikaan rintaman Saksaa vastaan ja meidät siihen mukaan.</p><p>Kenraali Enckelliltä oli eilen tullut sähkösanomia, joissa ilmoitettiin, että länsivallat, Ranska ja Englanti, ovat vastahakoisia antamaan meille aseita.&nbsp; W:n mielestä myös 50.000 á 60.000 miestä joukkoja, jotka länsivallat ovat luvanneet, ei riitä meille.&nbsp;</p><p>Pelkäsi että Ranska tahtoo päästä erilleen puolalaisista ja espanjalaisista pakolaisista ja lähettää ne tänne.</p><p><strong><em>Murhenäytelmän vuorosanat, s. 191-192.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Mauno Pekkala ei pitänyt länsivaltojen avun perillepääsy</strong> todennäköisenä eikä muutenkaan jaksanut uskoa siihen:</p><p>&rdquo;Minusta tuntuu, että länsivaltojen apu suurelta osalta on bluffia.</p><p>Eiväthän he auttaneet Puolaa vaikka olivatkin luvanneet.&nbsp; Ja Tshekkoslovakiaa he kehottivat antautumaan.&rdquo;</p><p><strong><em>Murhenäytelmän vuorosanat, s. 193.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti</strong> kirjoittaa muistelmissaan &rdquo;Talvisodan poliittinen näytelmä&rdquo;:</p><p>Kysäisin muuten kerran Tannerilta, voitaisiinko <strong>Oskari Tokoihin</strong> ottaa yhteys (<em>liittyy Mannerheimin ym. spekulaatioihin Terijoen hallitukselle vastavetona hätäpäissään pohditusta venäläisemigranteista kootusta &rdquo;Venäjän kansanhallituksesta&rdquo; jonnekin Repolan suunnalle, joissa kaavailuissa oli pyöritelty mahdollisuutta kutsua <strong>Trotski tai Kerenski</strong> sen päämiehenksi, vh</em>).</p><p>Hänen (Tokoin) astumisensa maan palvelukseen osoittaisi Neuvostoliitolle, kuinka vuoden 1918 punaiset johtomiehetkin ovat itsenäisyyttämme puolustamassa.&nbsp;</p><p>Tähän Tanner sanoi, että annettakoon &rdquo;Tokoin levätä rauhassa&rdquo;; hänen astumisestaan näyttämölle ei olisi hyötyä, sillä Suomen työväenluokka e häntä tarvitse.</p><p>Sotamarsalkka ei tietääkseni millään tavoin pitänyt kiinni (emigranttihallitus-) ajatuksesta, jonka harkitsemista hän oli esittänyt ulkoministerille (Erkko).</p><p>Päinvastoin hänen kantansa kiteytyi toiseen suuntaan, siihen, että kaikin keinoin on näytettävä maailmalle asiamme koskevan vain Suomen alueen puolustamista, johon ei ole yhdistettävä Venäjän kysymystä.</p><p>Luovutaan aikeesta etsiä yhteyksiä Suomelle myötämielisiin venäläisiin.</p><p>Tämä tuli esille mm. vapaaehtoiskysymyksessä.&nbsp;</p><p>Marsalkan hyväksymissä lähetystöille lähetetyissä ohjeissa sanottiin, että venäläispakolaisia ei oteta vapaaehtoisiksi eikä venäläisten emigranttipiirien kanssa asetuta yhteistyöhön.</p><p>Sama koski myös Neuvostoliiton alaisuudessa elävien vierasheimoisten kansojen pakolaisedustajista ulkomailla.</p><p>Hackzell oli kuitenkin sitä mieltä, että viimeksi mainittua mahdollisuutta oli käytettävä hyväksi.&nbsp; Hän katsoi, että yhteistyö ukrainalaisten kanssa voisi tuottaa ajan mittaan tuloksia, jos nämä ryhtyisivät sabotaaseihin Etelä-Venäjän sotateollisuuslaitoksissa.&nbsp; Hackzell puhui myös minulle ajatuksistaan.&nbsp; Kysymys oli hänelle puhtaasti käytännöllinen; hän ei ottanut huomioon Neuvostoliiton poliittisia tulevaisuuden näkymiä. Kerroin hänelle, että sotamarsalkka tietääkseni vastusti sanotunlaisia hankkeita.&nbsp; Hackzell hieman manaili marsalkkaa ja toivoi voivansa vaikuttaa tähän.</p><p>Minä puolestani valmistin päämajalle parikin ulkoministeriön sähkeluonnosta, joissa esitettiin harkittavaksi, mitä mahdollisuuksia sotilasjohdolla eri elimineen olisi mm. ukrainalaisten hyväksi käyttämiseen.</p><p>Otin asian ohimennen puheeksi Tannerin kanssa. &nbsp;Havaitsin Tannerin pysyvän kielteisellä kannalla.&nbsp; Näin, että oli tarpeetonta esittää sähkeluonnoksiani.&nbsp; Ne lienevät ulkoministeriön arkistossa.</p><p>Talvisodan aikana konsuli <strong>Nordström</strong>, joka oli yhteistoiminnassa Hackzelin kanssa, lähetti omalla kustannuksellaan professori Herman Gummeruksen Pariisiin ukrainalaisasiassa.</p><p><strong><em>Lähde: Pakaslahti: Emt. s. 222-223.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Jääkärieverstiluutnantti, heimosoturi, laivanvarustaja, konsuli Ragnar Nordström</strong> kertoo muistelmissaan &rdquo;<em>Voitto tai kuolema</em>&rdquo;:</p><p>Ehdotin päämajalle, että ukrainalaisista sotavangeista perustettaisiin (<em>Suomen rintamalle Talvisodassa,</em> vh) vapaaehtoinen muodostelma taistelemaan venäläisiä vastaan.</p><p>Tätä tarkoitusta varten tuli poikansa kanssa Ukrainan entinen, vapausajan ulkoministeri professori <strong>Alexander Schulgin</strong> minun kustannuksellani Pariisista Pohjois-Suomeen.&nbsp; He vierailivat vankileireillä, pitivät niillä puheita, ja kiinnostus sotavankien keskuudessa hyvin suuri; päämajasta vain ei tullut lupaa suunnitelman toteuttamiseen.</p><p>Lähetin professori Herman Gummeruksen Pariisin ottamaan yhteyttä Venäjän vähemmistöjen johtajiin ja tutkimaan jos heidän kauttaan voitaisiin saada aikaan jotakin itse Venäjän sisällä.</p><p>Hän toi kehotuksestani mukanaan Tukholmaan entisen Ukrainan ulkoministerin Schulginin, jonka poika myös seurasi mukaan.&nbsp;</p><p>Halusin perustaa ukrainalaisen vapaaehtoisjoukon meidän sotavangeistamme, tietysti vain sellaisista, jotka ilmoittautuisivat.</p><p>Schulgin ja Gummerus matkustivat ympäriinsä sotavankileireille, pitivät puheita ja keskustelivat näiden ukrainalaisten kanssa asiasta.&nbsp;</p><p>Maaperä oli kyllä hyvä, jonka takia kutsuin tekniikan tohtori, luutnantti Reino Castrénin Tornioon ja pyysin häntä esittämään asian päämajassa, johon hän kuului.</p><p>Laskin, että sellainen joukko-osasto osallistuisi ensiksikin taisteluun venäläisiä vastaan, mutta odotin kyllä, että sen pääasiallisin hyöty olisi siinä, että sellaisen osaton läsnäolo meidän puolellamme saisi venäläiset menettämään &rdquo;suomalaispelkonsa&rdquo; &ndash; joka suuressa määrin oli venäläisen propagandan aiheuttama ja paisuttama &ndash; ja alkaisivat massoittain antautua vangeiksi.</p><p>Tätä joukkoa suurennettaisiin sitä mukaan kun vankeja saataisiin enemmän ja olihan hyvin arvioitavissa, että venäläisiin &ndash; kun he näkisivät, että vankeja ei kiduteta eikä ammuta kuten venäläisten oma propaganda väitti &ndash; vaikutettaisiin olemaan taistelematta viimeiseen mieheen, vaan he antautuisivat aina tilaisuuden tullen.</p><p>Niin kauan kun suurvallan armeijan sotilaat eivät antaudu vangiksi, vaan taistelevat loppuun asti, ei pienellä vastustajalla ole mitään mahdollisuuksia voittaa.</p><p>Ainoastaan, jos sotilaiden moraali tässä suuren mahdin armeijassa pettää, myös pienellä vastustajalla on pieni mahdollisuus selviytyä.</p><p>Tämän vihollisen väestö on 40 kertaa suurempi kuin Suomen.&nbsp; Olin sen vuoksi heti sodan alussa &ndash; kun kuulin, että me emme ottaneet juuri ollenkaan vankeja&nbsp; - Kivimäen välityksellä saanut Mannerheimin antamaan käskyn, että joukkojen on tehtävä kaikkensa saadakseen niin paljon vankeja kuin mahdollista.</p><p>Reino Castrén esitti ukrainalaisten asian päämajassa, mutta kenraali Walden kaatoi koko asian.&nbsp; Hän selitti erään autokyydin aikana Mikkelistä Helsinkiin, että hän <em>jyrkästi vastustaa, sillä Stalin voi suutta, jos näin menettelemme. (kursiivi Nordströmin).</em></p><p>Schulgin palasi Pariisiin.</p><p>Muutoin saimme kyllä Suomessa runsaasti neuvoja siitä, miten kestäisimme sodan parhaalla mahdollisella tavalla.&nbsp; Myös minuun ihmiset ottivat yhteyttä mitä erilaisimmissa asioissa.&nbsp; Joku tuli ehdottamaan, että tuhoaisimme Pietarin ilmapommituksilla.&nbsp; Toisilla oli muita suunnitelmia.</p><p>Kaikkein huvittavimman sain kuulla, kun eräs ruotsalainen tuli Tukholmasta tapaamaan minua Tornioon.&nbsp; Hän ehdotti aivan tosissaan, että löisimme venäläiset divisioonat Sallassa ajamalla leijonia heidän kimppuunsa.&nbsp; Hän oli tutkinut, kuinka monta leijonaa saisi kootuksi eläintarhoista ja eri sirkusyrityksistä ja päätynyt noin sataan.&nbsp;</p><p>Kun sanoin, että leijonat voisivat yhtä hyvin hyökätä meidän kimppuumme kuin venäläisten, hän vastasi, ettei tällaista vaaraa ollut.&nbsp; Ne pidettäisiin ensiksikin useita päiviä ilman ruokaa.&nbsp; Häkit asetettaisiin rintamalle oviaukot venäläisiin päin.&nbsp; Kun ovet avattaisiin kokonaisen leijonakomppanian päästämiseksi irti, niitä olisi samalla uhattava takaapäin hiilihangoilla.&nbsp;</p><p>Silloin ne juoksisivat ehdottomasti suoraa päätä itään.</p><p>*<em>Lue Huuskan blogi</em>: Talvisodan ihme Sallassa &ndash; jääkärimajuri Nordströmin Suomi-teko joulukuussa 1939; <a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91933-talvisodan-ihme-sallassa-jaakarimajuri-nordstromin-suomiteko-joulukuussa-1939"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91933-talvisodan-ihme-sallassa-jaakarimajuri-nordstromin-suomiteko-joulukuussa-1939</u></a></p><p>Nordström teki paljon, mutta ei aina saanut vastiketta.&nbsp;</p><p>Hieman alakuloisena hän toteaa:</p><p>Sallan rintaman ratkaisutaisteluissa joulukuussa 1939 venäläisten ylivoima oli yli nelinkertainen.&nbsp; Vihollinen tunkeutui maahan Pelkosenniemen suunnassa 182 kilometriä sekä Kemijärven suunnassa 139 kilometriä &ndash; eli syvemmälle kuin millään muulla rintamalla Talvisodassa.&nbsp; Muutamia päiviä myöhemmin Suomussalmen ratkaisutaisteluissa vihollisen ylivoima oli alle kolminkertainen ja se oli päässyt etenemään kaikkiaan 80 km.</p><p>Eversti Siilasvuo kirjoitti (1940) kirjan Suomussalmesta, ja hänestä tehtiin kenraali.&nbsp; Sallasta ei kukaan kirjoittanut.&nbsp; Vapaussodan invalidista (majuri N:stä) tehtiin ääneti everstiluutnantti.</p><p>(Nordströmiä ei voi moittia mielikuvituksen puutteesta:</p><p>Jatkosodan aikana saatiin 64.000 sotavankia, joista 18.000 kuoli vankileireillä lähinnä aliravitsemukseen.&nbsp; Eversti Nordström ehdotti viranomaisille, että vankileirejä perustettaisiin Tornionjokilaaksoon.&nbsp; Leirit suljettaisiin &rdquo;huolimattomasti&rdquo; yöksi ja vankien annettaisiin &rdquo;siirtyä&rdquo; Ruotsiin &rdquo;ruokittaviksi&rdquo;.&nbsp; Ajatusta ei toteutettu.)</p><p><strong><em>Lähde: Nordström: Emt, s. 235.</em></strong></p><p>*</p><p>Torniossa majuri R. Nordströmin, Professori A. Cholguinen (Schulgin) ja Prof. H. Gummeruksen välillä käytyjen <strong>neuvottelujen tulos:</strong></p><p><strong>4. kohta:</strong></p><p>Ranskasta tulevien ukrainalaisten vapaaehtoisten avulla valitaan varmoja henkilöitä Suomessa olevista ukrainalaisista sotavangeista. Näistä kummastakin kiintiöstä muodostetaan <strong>ukrainalaisten vapaaehtoisten joukko-osasto. &hellip;</strong></p><p>Tornio 22. tammikuuta 1940</p><p><em>(Käännös saksankielisestä dokumentista)</em></p><p>*</p><p><em>(Schulginin kirje konsuli, majuri R. Nordströmille)</em></p><p>Professori Alexander Schulgin</p><p>16, avenue Victor Hugo</p><p>Vanves (Seine),</p><p>Pariisi 7. helmikuuta 1940</p><p>&hellip;</p><p>Nyt on ryhdytty kaikkiin toimenpiteisiin ja niiden (sopimuksessa sovittuihin toimiin, vh) toteuttamiseen mahdollisimman pian.</p><p>Herra professori Gummeruksen kautta olemme esittäneet lähetystöllemme Pariisissa muistion, jossa selostetaan kaikkia käytännön kysymyksiä.</p><p>Meillä on jo useampia ehdokkaita, upseereja ja sotilaita, jotka haluaisivat lähetä Suomeen vapaaehtoisina.&nbsp; Myös eräitä ehdokkaita on propagandan vuoksi tullut valituksi ja näiden vastausta odotamme vielä. &hellip;.</p><p>Sallikaa minun, herra majuri, vielä kerran kiittää Teitä. &nbsp;Suurenmoinen aktiivisuutenne isänmaallisuudessanne saa minun mitä suurimman kunnioituksen.</p><p>Uskollinen ystävänne</p><p><strong>A Shoulguine (Schulgin).</strong></p><p>*</p><p><em>(Herman Gummeruksen kirje majuri Nordströmille)</em></p><p>Pariisi helmikuun 1. päivänä 1940</p><p><strong>Major Ragnar Nordström</strong></p><p>H.V.</p><p>&hellip;</p><p>Schulgin on jo valikoimassa miehiä, jotka voidaan lähettää Suomeen.&nbsp; Luultavasti minä tänään tapaan herra <strong>Tchenkel</strong>in, joka parhaiten tuntee kaukasialaisten ynnä muitten kyseessä olevien kansojen olot.</p><p>Schulgin ilmoittaa minulle kaikessa salaisuudessa, että ranskalaiset todennäköisesti piakkoin ryhtyvät sotilaallisiin toimenpiteisiin kaakossa (Bakuun ym. ölkykentille ym. vh).</p><p>Ennen lähtöämme Tukholmasta, tammikuun 26 p:nä illalla, minä puhuin <strong>ulkoministeri Erkon</strong> kanssa.&nbsp; Hän ilmoitti, että Suomesta on tullut (kenen taholta?) määräys, ettei Suomessa oteta vastaan vapaaehtoisia, jotka ovat &rdquo;venäläistä syntyperää&rdquo;.</p><p>Täkäläinen lähetystö tietää siitä. Minä selitin Erkolle ja lähettiläs Ivalolle, etteivät ukrainalaiset tietenkään ole &rdquo;venäläistä syntyperää&rdquo; ja että sanottu määräys siis ei voi koskea heitä, yhtä vähän kuin esim. georgialaisia.&nbsp; Pyydän sinua kannattamaan tätä käsitystä päämajassa ja hallituksessamme.</p><p>En voi vielä tänään tiedoittaa sen enempää, mutta lähetän kuitenkin tämän lyhyen kirjeen, koska kuriiri lähtee täältä ainoastaan kaksi kertaa viikossa, maanantaina ja torstaina.&nbsp; Lentopostissa ei lähetettä kuriiripostia. &ndash; Saman sisältävän kirjeen minä lähetän <strong>Reino Castrénille</strong> päämajaan.</p><p>Ystäväsi</p><p><strong>Herman Gummerus</strong></p><p>P.S. Kuriiri ei lähtenytkään torstaina, lähtee vasta tänään.&nbsp; Oheen liitän ensimmäisen raporttini.&nbsp; Kirjoitan ruotsiksi oman päiväkirjani mukaan.</p><p>*</p><p><em>(Herman Gummeruksen kirje majuri Nordströmille)</em></p><p>Pariisi 8.2.1940</p><p><strong>Majuri Ragnar Nordström.</strong></p><p>H.V.</p><p>Olen epätoivoinen meidän yrityksemme jarrutuksen suhteen, joka nyt on ilmaantunut täällä. &nbsp;Enckell (kenraaliluutnantti Oscar Enckell, vapaaehtoisasiain koordinaattori päämajassa, vh) väittää, että sotamarsalkka on täydellisesti samalla kannalla kuin hän.</p><p>On vain aivan liiaksi selvää, että <strong>henkilö, joka on puolittain venäläistä syntyperää</strong> ja maailmansodan aikana oli venäjän sotilasasiamies Italiassa <strong>pitää ukrainalaisia &rdquo;venäläisinä&rdquo;. </strong>(<em>siis Enckell, vh)</em></p><p>Sinun tehtäväksesi tulee nyt pääesikunnassa ja hallituksessa saada muutos aikaan siihen kielteiseen päätökseen, jonka väitetään tuleen tehdyksi.&nbsp; Kun tapasimme Ruotsissa minulla sitä paitsi oli sellainen käsitys, että Sinulla on johdossa olevien periaatteellinen tuki asiassa.&nbsp;</p><p>Jos ukrainalainen asia kuivuu kasaan asianosaisten vastustuksen vuoksi, en totta tosiaan tiedä miten saatan kertoa tästä ukrainalaisille ystävillemme ja punastumatta häpeästä.</p><p>Epätoivoisena lähetin tänään Sinulle että Reinolle (Castrén) seuraavan sähkeen: (ranskaksi helpottaakseni sensuuria):</p><p>&rdquo;<strong>Ent. suomalainen kenraali työskentelee suunnitelmaamme vastaan. Gummerus.&rdquo; &hellip;</strong></p><p>Olen kärsimättömänä odottanut ilmoitusta sinulta,</p><p>Ystäväsi</p><p>Herman</p><p>*</p><p><em>Majuri Nordströmin kirje Tukholmasta Gummerukselle Pariisiin</em></p><p>Tukholma, 17.2,1940</p><p>Herra Professori Herman Gummerus,</p><p>Pariisi</p><p>H.V.</p><p>Olen vastaanottanut kummatkin raporttisi Pariisista samoin kuin eilisen sähkösanoman, johon vastaan tänään&hellip;</p><p>Koskien ukrainalaisia tilanne on seuraava.</p><p>Ryti on professori Kivimäen ilmoituksen mukaan hyväksynyt tämän suunnitelman.&nbsp; Enckell on sitä vastaan, mutta Castrénin ilmoituksen mukaa, joka soitti minulle kaksi päivä sitten Suomesta, kenraali Heikki Kekoni on sen puolesta.&nbsp; Mannerheim haluaa odottaa kenraali Enckellin paluuta ennen kuin hän ottaa kantaa asiassa.</p><p>Heti kenraali Enckellin palattua tulen ottamaan häneen yhteyttä, vaikkapa puhelimitse, tässä asiassa, ja jos hän silloinkin onnistuu estämään asian, tulen prof. Kivimäen kanssa (joka nyt on Berliinissä viikon ajan eteenpäin) menemään Päämajaan järjestämään asian, tai sitten ukrainalaisten on tultava tänne värväystoimiston kautta Ranskassa ja Englannissa, minkä jälkeen, kun he ovat tulleet tänne ylös (pohjoiseen), kaikki järjestetään kuten olemme sopineet.</p><p>Castrén haluaa minut yhdessä kenraali Enckellin kanssa Suomeen, mutta jos hän edelleenkin työskentelee asiaa vastaan, en saa sitä yksin läpi, vaan se on vietävä läpi yhdessä prof. K:n kanssa &ndash; Kirjoitan sinulle seuraavan kirjeen niin pian kuin asia on hieman edistynyt, mutta kun täällä kaikissa asioissa kuten tässä on suuria vaikeuksia, on parasta, että he saattavat kaikki valmiiksi, mutta odottavat kärsivällisiesti kunnes voin antaa lähemmät ohjeet.</p><p>täällä on paljon, paljon muuta, mitä hoidetaan yhtä huonosti minun mielestäni, niiden joukossa myös asioita, jotka koskeva toisia vapaaehtoisjoukkoja, joten meidän on lohduttauduttava sillä vaikkakin se tietysti on harmillista.</p><p>Matkustan tänään taas Pohjois-Suomeen ja olen siellä ainakin viikon.&nbsp; Kun prof. Kivimäki on palannut matkaltaan ja minä olen saanut tavata kenraali Enckellin annan kuulua itsestäni enemmän.</p><p>Monin terveisin,</p><p>R N.</p><p>*</p><p>Vielä 16.2.1940 Nordström lähetti Tukholmasta T.M. Kivimäelle epätoivoa uhkuvan mutta pontevasti vaihtoehtoja pohtivan kirjeen.&nbsp; Mutta jo viikkoa myöhemmin olosuhteet muuttuivat lähettiläs Kivimäen tavattua Göringin 22.2.1040 Berliinissä.</p><p>Helmikuun 22. päivän 1940 tapaaminen valtakunnanmarsalkka Göringin kanssa loi uutta valoa.&nbsp; Kivimäen aikalaisilmoituksen mukaan Göring kertoi Saksan hyökkäävän Neuvostoliiton kimppuun.&nbsp; G. neuvoi tekemään rauhan silloin kun Suomen armeija oli vielä elossa ja taistelukykyinen, sillä revanssin aika olisi tuleva, ja silloin &rdquo;kaikki korvataan korkoineen&rdquo;.</p><p>Muuttunut tilanne ja nopeasti edenneet rauhanneuvottelut johtivat ukrainalaisvapaaehtoisten hankkeen laukeamiseen.</p><p>*</p><p><strong>Emigrantti Bazanovin tapaus</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Boris Georgievits BAZANOV</strong> (<em>1900 Mogiljov-Podolski &ndash; 1982 Pariisi)</em> oli kuuluisa neuvostoliittolainen VKP(b):n puoluenomenklatuuraan kuulunut loikkari.&nbsp;</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Ba%C5%BEanov"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Ba%C5%BEanov</u></a></p><p>Opiskeli Kiovan yliopistossa, liittyi VKP(b):en 1919 ja valittiin Mogiljovin kihlakunnan puoluekomitean sihteeriksi. Opiskeli vuosina 1921-1922 Moskovan teknisessä korkeakoulussa, jossa toimi puoluesolun sihteerinä.</p><p>Otettiin talvella 1922 töihin VKP(b):n keskuskomitean organisatorisen ja ohjaustyön osastolle.&nbsp; Toimi 1923-1925 Keskuskomitean pääsihteerin <strong>Josif Stalinin</strong> avustajana ja keskuskomitean politbyroon teknisenä sihteerinä.&nbsp;</p><p>Bazanovin kontaktit Staliniin olivat varsin rajoittuneet.</p><p>Siirrettiin 1926 keskuskomitean koneistosta ja siirrettiin muihin tehtäviin (erotettiin ja karkotettiin), ja pääsi 1927 keskuskomitean Keski-Aasian toimiston palvelukseen, joka asetti hänet Turkmenian keskuskomitean salaisen osaston päällikön virkan 1.1.1928.&nbsp; Käyttäen hyväkseen metsästyksen varjolla saatua lupaa päästä rajavyöhykkeelle loikkasi Persiaan (nykyisin Iran) Lutfabadin alueelle.&nbsp; Siirtyi sieltä Intian kautta Ranskaan.&nbsp; Oli teknistä ammattitaitoa vaativissa töissä ja avusti ulkomailla toimivaa venäjänkielistä lehdistöä.&nbsp; Vältti muutamat OGPU:n järjestämät murhayritykset.&nbsp;</p><p>Oman kertomuksensa mukaan oli vuosien 1939-1940 neuvostoliittolais-suomalaisen sodan aikana Suomessa valkoisten venäläisten emigranttijärjestöjen (ROVS ja muut) lähettämänä, tapasi marsalkka Mannerheimin ja sai häneltä suostumuksen puna-armeijan sotavangeista koostuvan <strong>Venäjän Kansanarmeijan (RNA</strong>) perustamiseen ROVS:n Suomen alaosastossa jäseninä olleiden upseerien avulla.&nbsp; Muodostettuaan 5 joukkuetta joutui sodan päättymisen vuoksi luopumaan RNA:n perustamisesta.&nbsp;</p><p>Sittemmin jätti aktiivisen poliittisen toiminnan ja työskenteli tieteen ja tekniikan piirissä.</p><p>*</p><p><strong>Emigranttiaktivisti B.G. Bazanovin muistelmat</strong></p><p>julkaistiin 1970-luvun puolivälissä Pariisissa ilmestyvässä <em>Kontinent</em> &ndash;kirjallisessa aikakauslehdessä (n:o 10/1975).&nbsp; Lehden oli perustanut toinen Neuvostoliitosta emigroitunut henkilö, kirjailija V.E. Maksimov (L.A. Samsonov).&nbsp; Muistelmista julkaistiin Ranskassa vielä erillinen painos vuona 1980 nimellä Stalinin entisen sihteerin muistelmat.</p><p>*</p><p><strong>Muistelmissaan Boris G. Bazanov</strong> kuvailee ensimmäistä matkaansa Suomeen tammikuussa 1940.&nbsp; hänen tarkoituksenaan oli muodostaa puna-armeijan sotavangeista ja Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) upseereista antistalinistinen Venäjän kansanarmeija (RNA).&nbsp;</p><p>Mannerheim oli välittömästi hyväksynyt sen perustamisen.</p><p>Bazanov arvioi, että Neuvostoliiton väestö haaveilee kommunismista vapautumista.&nbsp; &rdquo;Halusin muodostaa Venäjän kansanarmeijan sotavangeiksi joutuneista puna-armeijalaisista, mutta ainoastaan vapaaehtoiselta pohjalta; ei niinkään taistelemisen vuoksi, vaan ehdottaakseni neuvostosotilaille meidän puolellemme siirtymistä Venäjän vapauttamiseksi kommunismista.&nbsp; Jos minun mielipiteeni väestön mielialoista olisi oikea (ja kun tämä tapahtui kollektivisoinnin kauhujen ja (NKVD:n johtaja) Jezovin hirmukauden jälkeen, niin oletan, että olin oikeassa), niin halusin vyöryttää yhä kasvavan lumipallon Moskovaan, aloitta tuhannesta miehestä, ottaa mukaan kaikki joukot toiselta puolelta ja mennä Moskovaan viidenkymmenen divisioonan kanssa.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Politbyroon entisen sihteerin Bazanovin</strong> mukaan <strong>Mannerheim</strong> suhtautui skeptisesti hänen aikeisiinsa:</p><p>&rdquo;<em>Jos he lähtevät Teidän mukaanne, niin perustakaa armeija.&nbsp; Muta minä olen vanha sotilas ja epäilen, että nämä juuri helvetistä pois päässeet ja melkein kuin ihmeen kaupalla pelastuneet ihmiset eivät halua palata tuohon helvettiin</em>.&rdquo;</p><p>Lupa muodostaa Venäjän kansanarmeija oli kuitenkin saatu, ja Bazanov vieraili helmikuussa 1940 leirillä, jolla oli noin 500 Laatokan pohjoispuolella käydyissä taisteluissa vangiksi jäänyttä sotilasta.&nbsp; Hän valitsi heistä 450 vapaaehtoista (joista enemmistö oli puna-armeijan rivimiehiä ja aliupseereita).</p><p>Sotavankeudessa ollut upseeristo oli apaattista ja pelkäsi Neuvostoliittoon jääneiden omaistensa ja läheistensä puolesta.&nbsp; Bazanov täytti siksi komentajien paikat Venäjän yleissotilaallisen liiton Suomen alaosaston jäseninä olleilla upseereilla.</p><p>Maaliskuussa 1940 Bazanovilla oli jo 2 tarkka-ampujaosastoa, joiden komentajina olivat kapteeni Lugovoi ja kapteeni Kiseljov.&nbsp;</p><p>Sotatoimiinehti kuitenkin ottaa osaa ainoastaan yksi joukkue, jonka ainoan taistelun aikana loikkasi (vai antautuiko?) vapaaehtoisten puolelle &rdquo;noin 300 puna-armeijalaista&rdquo;.</p><p>Toiminnalle myötämielinen kenraali Rudolf Waldén vaati 13. maaliskuuta 1940 B.G. Bazanovia poistumaan välittömästi maasta peläten neuvostoliittolaisten mahdollisia vaatimuksia entisen loikkarin luovuttamisesta.&nbsp;</p><p>Kaikki halukkaat Venäjän kansanarmeijan vapaaehtoiset saivat Suomen kansalaisuuden, vaikka jotkut naiiviuttaan&nbsp; ja yksinkertaisuuttaan halusivat palata kotiin.</p><p>*</p><p><strong>Pariisissa ilmestyvän Kontinent-lehden</strong> numerossa 10/1975 julkaistu 35 vuoden takaisista kertonut B.G. Bazanovin artikkeli oli sensaatiomainen, mutta ei vaikuttanut kuitenkaan keksityltä.&nbsp; Vaikuttaa vain oudolta se, että monet Venäjän kansanarmeijan perustamiseen eri tavoin liittyneet henkilöt vaikenivat, niin monta vuotta sen lyhytaikaisesta historiasta.</p><p>Myöskään Mannerheim ei maininnut muistelmissaan mitään armeijan muodostamisesta, eikä edes tapaamisestaan Bazanovin kanssa (M. ei koskaan kertonut emigranttikontakteistaan, vh). Tosin hän ei maininnut monesta muustakaan Venäjään liittyneestä tapahtumasta.</p><p>Venäjän yleissotilaallisen liiton upseerit vaikenivat asiasta sodan jälkeen.&nbsp; Edes perusteellisen Talvisodan historia &ndash;teoksen yhdessäkään ulkomaalaisista vapaaehtoisista kertovassa osassa ei mainita asiasta mitään.&nbsp;</p><p>Venäläisistä tai suomalaisista arkistoista ei löydy mitään asiakirjoja, jotka vahvistaisivat venäläisten vapaaehtoisten osallistumisen vuoden 1939-1940 sotaan tai venäläisistä sotavangeista koostuvien joukko-osastojen muodostamisen.</p><p>Aineiston puuttuminen ei kuitenkaan vielä merkitse sitä, että kyseistä joukko-osastoa ei olisi muodostettu.&nbsp; Monilukuisten asiakirjojen ja todistusten kokonaisvaltainen analyysi antaa mahdollisuuden tehdä seuraava johtopäätös: B.G. Bazanovin muistelmat perustuvat todellisiin historiallisiin faktoihin, eli Neuvostoliiton ja Suomen välisellä rintamalla oli helmi-maalisuussa 1940 Venäjän yleissotilaallisen liiton upseereista ja entisistä neuvostoliittolaisista sotavangeista kostuneita venäläisiä vapaaehtoisjoukkoja, jotka jopa osallistuivat ainakin yhteen onnistuneeseen operaatioon.&nbsp; B.G. Bazanov kuitenkin ilmeisesti hieman liioittelee omaa osuuttaan mainituissa tapahtumissa &ndash; epäilyttävältä vaikuttaa mm. hänen Mikkelissä Mannerheimin kanssa käymänsä henkilökohtaisen keskustelun pituus.</p><p><strong>Lähde</strong>: <em>Valkoemigrantti-aktivisti Boris Grigorjev Bazanov&acute;in hahmon ja toiminnan esittely perustuu tältä osin täysin tohtori <strong>Dmitri Frolovin</strong> uraauurtavaan neuvostolähteisiin tukeutuvaan tutkimukseen Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa, 2004, mistä erityiskiitos hänelle.</em></p><p>*</p><p><strong>Bazanovin pakoretki</strong></p><p>Asetuttuaan Asabadiin, Turkmenistaniassa, Bazanov ryhtyi etsimään mahdollisia pakoteitä.</p><p>Selvitettyään, että Firjuzyssa rajaa vartioidaan hyvin, hän päätti paeta Persiaan Ljutfabadin rautatieaseman alueelta, minkä sitten tekikin 1.1.1928.&nbsp; Hän pakeni yhdessä OGPU:n asiamiehen A.R. Maksimovin kanssa.&nbsp; OGPU:n ulkomaanosaston yritykset likvidoida karkurit Persiassa eivät onnistuneet.</p><p>Huhtikuun 8. päivänä 1928 Bazanov ja Maksimov lähtivät Intiaan, sitten saatuaan viisumit Ranskaan saapuivat Marseilles`hin.</p><p>Ranskassa karkusit osoittautuivat kaikille tarpeettomiksi, eikä Moskova ollut kiinnostunut heistä (?, vh).</p><p>Vuonna 1930 Bazanov julkaisi Pariisissa Muistelmansa.&nbsp; Maksimov, joka oli surkeassa jamassa, hyppäsi 1935 Eiffel-tornista.&nbsp; (Eri lähteissä on toisistaan kovin poikkeavia tulkintoja muun muassa Maksimovin &rdquo;liukastumisesta&rdquo;. VH).</p><p>Joulukuun lopulla 1939 &ndash; Talvisodan alettua jo 30.11.1939 &ndash; sotamarsalkka Mannerheim sai Pariisista kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet ROVS:n päällikkö, kenraaliluutnantti <strong>A.P. Arhangelski</strong>, Ylimmän monarkistineuvoston puheenjohtaja, lehti <em>Vozrozdenie</em> sekä eräitä muita.</p><p>Tässä kirjeessä he kaikki pyysivät Mannerheimia ottamaan vastaan Helsingissä <strong>Boris Georgejevits Bazanovin.</strong></p><p>Sotamarsalkka Mannerheim vastasi nopeasti kirjeeseen ja salli Bazanovin saapua Suomeen.&nbsp; Tammikuun 15. päivänä 1940 sotamarsalkka otti hänet vastaan päämajassa Mikkelissä.&nbsp;</p><p>Bazanov esitti Mannerheimille yksityiskohtaisen suunnitelmansa &rdquo;Venäjän kansanosastojen&rdquo; muodostamisesta sotavangeista.&nbsp; He toimisivat Puna-armeijan selustassa ja vetäisivät puna-armeijalaisia suomalaisten puolelle.&nbsp; &hellip;</p><p>Suomen armeijan päämajassa Bazanov tutustui propagandaosaston upseeriin <strong>Petr Patrovits Sokoloviin</strong>, kokeneeseen tiedustelijaan ja Lahden radioaseman radiokommentaattoriin.&nbsp;</p><p>Peterhofin vänrikkikoulusta valmistunut Sokolov oli paennut Suomeen 1918, ja asettunut Terijoelle aloittaen siellä innokkaan toiminnan niin vastavakoilun alalla kuin paikallisissa emigranttijärjestöissäkin.</p><p>Bazanov tiesi, että P.P. Sokolov oli 20. vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä ollut kuuluisa jalkapalloilija, Vasili Burusovin ystävä, Venäjän maajoukkueen jäsen, poikkeuksellisen hyvä painija ja nyrkkeilijä.&nbsp; Terijoella, missä Sokolov asui kymmenen vuotta, hän perusti urheilujoukkueita pelaajista, joista valitsi ja valmisti asiamiehiä Neuvostoliittoon lähetettäviksi.</p><p>Sokolov kiinnosti Bazanovia tiedustelu- ja sabotaasitoiminnan asiantuntijanana, joka saattaisi perustaa ja johtaa hänen armeijassaan kouluja valmistamaan neuvostosotavangeista asiamiehiä linjojen taakse lähetettäväksi.&nbsp; Kuitenkaan ei tätä ideaa päästy toteuttamaan.</p><p>(<em>havaitaan, että kirjoittaja, Leonid&amp;Marina Vlasov käyttävät muotoa &rdquo;hänen armeijassaan&rdquo;, vh).</em></p><p>Talvella 1940 Suomeen saapui <strong>Arkadi Petrovits Stolypin</strong>, Venäjän entisen pääministerin poika, joka oli eräs Kansan työn liiton (NTS) johtajista.</p><p>Stolypin neuvotteli marsalkka Mannerheimin kanssa neuvostosotavankien kohtalosta, kun näiden määrä lähenteli jo kuuttatuhatta.&nbsp; Mannerheim vakuutti emissaarille suhtautuvansa heihin mitä parhaiten.&nbsp; &hellip;</p><p>Helmikuussa 1940 Kansan ja työn liiton (NTS) nuoret jäsenet kirjoittivat pitkän kirjeen Mannerheimille, jotta neuvostosotavangeista valittaisiin vapaaehtoisia, tarkistettaisiin heidät hyvin ja luotaisiin heistä laskuvarjodesanttiosasto.</p><p>Vapaaehtoiset puettaisiin venäläiseen univormuun, aseistettaisiin Suomi-konepistooleilla, käsikranaateilla,&nbsp; räjähdysaineilla ja konekivääreillä.&nbsp; Yöllä desantit heitettäisiin matalalla lentävillä lentokoneilla &ndash; koneiden pitäisi olla venäläisisä sotasaaliskoneita &ndash; Pohjois- ja Koillis-Venäjälle neuvostoliittolaisten vankileirien alueelle.</p><p>Vartiosto likvidoitaisiin, vangit vapautettaisiin ja heistä luotaisiin partisaaniosastoja Venäjän sisällä, kuten venäläiset tekivät Saksan selustassa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä (<em>Barbarossan aikaan 1941- </em>, vh).</p><p>Mannerheim kiitti ystävällisesti nuoria heidän kiinnostavasta, mutta utopistisesta ehdotuksestaan, jota ei tällä hetkellä voitu toteuttaa.</p><p><strong><em>Lähde: Leonid&amp;Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit (2007), s. 156-160.</em></strong></p><p><strong><em>*</em></strong></p><p>Venäläisten emigranttien taistelujärjestön <strong>ROVS:in puheenjohtaja, kenraali</strong> <strong>Arhangelski</strong> arvioi myönteisesti Venäjän kansanarmeijan (RNA) muodostamisesta Suomessa ja kirjoitti tästä <strong>kenraaliluutnantti V.K. Vitkovskille</strong> 2.4.1940 m.m.:</p><p>&rdquo;<strong>Näin herra Bazanovin ennen hänen matkaansa Suomeen</strong> ja puhuin hänen kanssaan pitkään puhelimessa osallistumisestamme taisteluun Suomessa, muodoista, joihin sen tulisi asettua jne.</p><p>Bazanovista saa hyvin vakuuttavan miehen vaikutelman, hänessä ei ole mitään kommunistista&hellip;</p><p>Tietoja vangituista puna-armeijalaisista kootuista yksiköistä sain myös Venäjän yleissotajoukkoliikkeen Suomen alaosaston päälliköltä, kapteeni <strong>Sulginilta (<em>Alexander Schulgin</em></strong>) sekä kornilovilaisten Suomen-ryhmän vanhimmalta.</p><p>Siksi pidän tietoja viiden osaston muodostamisesta puna-armeijalaisista sotavangeista meidän upseeriemme komennossa (tiedän sukunimet) täysin uskottavana.</p><p>Tietoja rintamalle lähetetyn Venäjän kansanosaston puolelle siirtymään halukkaista puna-armeijalaisia ottavan osaston menestyksekkäästä toiminnasta olen saanut vain Bazanovilta (eikä ihme, vh).</p><p>Mutta koska kaikki muu, mitä hän puhui, on saanut vahvistuksen, en näe perusteita olla uskomatta häntä tässäkin.</p><p>Toistaiseksi meillä ei ole liittolaisia ja siksi meidän tulee vain valmistautua mahdolliseen toimintaan.</p><p>On tarpeen muistaa, että voimamme ovat puna-armeijan voimiin verrattuna suhteettoman pienet ja siksi meidän tulee ainakin aluksi kieltäytyä voimiemme käyttämisestä &rdquo;valkoisten&rdquo; suurempien tai pienempien osastojen muodossa &ndash; se merkitsisi rikollista tuhlausta.</p><p>Upseereistamme ja sotilaskoulutuksen saanutta nuorisoamme voidaan ja tulee käyttää propagandisteina ja komentavina kaadereina muodostettaessa Venäjän kansanosastoja toimintaan selustassa, kapinoiden nostamiseen jne.</p><p>Kuitenkaan ei ole pois suljettua se, että kansallisen Venäjän intressit voisivat edellyttää suurta venäläistä osastoa tai sen muodostamista.</p><p>Ja meidän tulee olla valmiita tähän tapahtumaan, jos se ei ole luonteeltaan seikkailu.&rdquo;</p><p><em>Lähde: Vlasovit: Emt. s.&nbsp; 160-162.</em></p><p><em>ROVS: </em><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_All-Military_Union">https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_All-Military_Union</a></p><p>*</p><p><strong>Venäjän kansanarmeijan (RNA) historia</strong> päättyi Talvisodan viimesinä päivinä.&nbsp; Bazanov kirjoittaa muistelmissaan:</p><p>&rdquo;<em>Vasta maaliskuun ensi päivinä 1940 me saimme järjestäytymisen valmiiksi ja valmistauduimme lähtemään rintamalle.</em></p><p><em>ensimmäinen kapteeni Kiselevin osasto lähtee ensimmäisenä kahden päivän päästä, sen perässä seuraa toinen, sitten kolmas.&nbsp; Purin leirin lähteäkseni jäljelle jääneiden osastojen kanssa&hellip;</em></p><p><em>Maaliskuun 13:n päivän aamuna 1940 puhelinsoitto kenraali Waldenilta.&nbsp; Minun on pysäytettävä koko operaatio ja saavuttava heti Helsinkiin&hellip;</em></p><p><em>Sota on hävitty, tulitauko allekirjoitettu.&nbsp; Kutsuin teidät pikaisesti, sanoi kenraali Walden, että voisitte heti poistua Suomesta.&nbsp; Neuvostot tietävät kyllä operaatiostanne ja varmaankin vaativat teidän luovuttamistanne&hellip;</em></p><p><em>Kaikki tämä oli järkevää ja totta.&nbsp; Istun autoon, ajan Turkuun ja saavun saman päivänä Ruotsiin.&rdquo;</em></p><p><em>Lähde: Vlasovit: emt. s. 162-153.</em></p><p>*</p><p><strong>Emigranttiaktivisti Bazanovin</strong> muistelmien lisäksi on mainittava pietarilaisen tutkijan <strong>V. Musajevin</strong> artikkeli &rdquo;<em>Neuvostokansalaiset Suomen armeijan palveluksessa toisen maailmansodan aikana</em>&rdquo; (2002).&nbsp; Tekijä käy yksityiskohtaisesti läpi kansallisten joukko-osastojen muodostamista ja neuvostokansalaisten yhteistyötä 1939-1940.&nbsp; Valitettavasti artikkeli on kirjoitetut suomalaisten kirjojen ja julkaisujen pohjalta käyttämättä venäläisiä arkistoja.</p><p>*</p><p><strong>Yleisesti tunnetaan</strong> Talvisodan aikana Kemissä perustettu <strong>Osasto Hämäläinen</strong>, johon kuulutettiin vapaaehtoisia erityisesti 1920-luvun Vienan ja Aunuksen pakolaisista.&nbsp; Joukko-osastosta muodostettiin perustamisen, karsinnan ja koulutuksen jälkeen Sissipataljoona 5 (SissiP 5), joka helmikuussa 1940 osallistui Suomussalmella Raatteen rintaman sivustavartiointiin ja siirrettiin sitten kiireellä Kuhmon rintamalle torjumaan pääasiassa Dolinin hiihtoprikaatin joukkoja.</p><p>Lisäksi Talvisodan aikana Suomessa koottiin vapaaehtoisista rintamajoukkoa, jossa oli mukana joitakin virolaisia vapaaehtoisia (ehkä noin 100), jotka olivat Suomenlahden yli tulleita tai maassa jo varhemmin oleskelleita, mutta jotka eivät ehtineet sodan 3.3.1940 loppuessa vielä rintamalle.</p><p>Virossa toiminut neuvostohallinto kielsi vihollisen puolelle siirtymiset ja erilaisin toimin pyrki rajoittamaan tätä liikennettä.</p><p>*</p><p><strong>Talvisodan vapaaehtoisista</strong></p><p>Helmikuun 1940 lopulla ulkoministeri <strong>Väinö Tanner</strong> kertoi hallitukselle vapaaehtoisten tilanteesta.</p><p>Päämaja oli päättänyt vastaanottaa kaikkia kansallisuuksia paitsi venäläisiä.&nbsp; Vapaaehtoisten matkat piti maksaa, heidät pii pukea ja varustaa.</p><p>&rdquo;Niistä tulee kalliita sotamiehiä, mutta kai tarvitaan elävää voimaa korvaamaan tappioita&rdquo;, puolustusministeri Juho Niukkanen pohti.&nbsp; Opetusministeri Hannula tiedusteli, onko syytä vetää kaiken maailman ihmisiä meidän armeijaamme.</p><p>Tanner kirjoitti Berliinin-lähettiläälle Aarne Wuorimaalle luottamuksellisen kirjeen, jossa antoi alaiselleen lisäohjeen aiempaan kiertokirjeeseen Suomeen otettavista vapaaehtoisista.</p><p>&rdquo;Syistä, joihin minun ei tarvitse lähemmin puuttua, ylipäällikkö ei katso olevan mahdollista ottaa vastaan sellaisia saksalaisia, jotka ovat Saksassa vallassa olevan järjestelmän kannattajia.&rdquo;&nbsp;</p><p>Vapaaehtoisia voitiin ottaa myös Saksasta, mutta oli &rdquo;perusteltua syytä katsoa, etteivät he ole natseja.&rdquo;</p><p><strong><em>Lähde: Lasse Lehtinen: Tanner, itsenäisen Suomen mies. (2017), sivu 330.</em></strong></p><p>*</p><p>*</p><p>Lue tämän jatkoksi:</p><p><strong>Huuskan blogi</strong> vuodelta 2012, jossa kirjoittaja kokoaa aineistopläjäyksiä siitä, miten Suomen sodanjohto halusi vastata Stalinin asettaman &rdquo;Terijoen hallituksen&rdquo; eli Kuusisen nukkehallituksen muodostamaan asetelmaan.&nbsp;</p><p>Vaihtoehtona oli pystyttää bolshevismia vastustavista venäläisistä emigranteista koottu &rdquo;vastahallitus&rdquo;, kokoamaan antistalinistisia voimia yhteen ja heikentämään hyökkäävän puna-armeijan yhtenäisyyttä.</p><p>&rdquo;<strong>Mannerheim halusi Talvisodan alussa Trotskin &quot;nukkehallituksen&quot; johtoon</strong>&rdquo; &ndash; blogi on luettavissa täällä:</p><p><a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125763-mannerheim-halusi-talvisodan-alussa-trotskin-nukkehallituksen-johtoon"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125763-mannerheim-halusi-talvisodan-alussa-trotskin-nukkehallituksen-johtoon</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toimiko Talvisodassa Suomen puolella Venäjän Kansanarmeija (RNA)?

*

Johdanto

Tiedetään, että eri tahoilta esitettiin Talvisodan sytyttyä, että puna-armeijan sotavangeista ja Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) valkoisista emigrantti-upseereista perustettaisiin Suomen armeijan rinnalle antistalinistinen pataljoona. 

Mutta toteutuiko se (kaikesta päinvastaisesta oletuksesta huolimatta) ja jos, missä ja miten se taisteli rintamalla?

*

Pohjustus

Talvisodan aikana istuneen Rytin hallituksen keskustelut

Murhenäytelmän vuorosanat (toim. Ohto Manninen – Kauko Rumpunen, 2003)

Muistiinpanoja valtioneuvoston kokouksesta 15.12.1939

Asia 1.:

Pääministeri Ryti esitti eräitä tietoja rintamalta.  Mainitsi, että oli esitetty ajatus, että Trotski kutsuttaisiin tänne muodostamaan Venäjälle vastahallituksen.

Ministeri Paasikivi piti ajatuta hyvin epämiellyttävänä.

Ministeri Hannulan mielestä ajatus oli ilmassa, hän oli kuullut sen muualtakin

*

Pääministeri Ryti kirjoitti joulukuussa ulkopoliittisista kysymyksistä muistikirjaansa:

”Venäläisemigranttienkin hankkeet etsivät väyläänsä.

Mannerheim suositteli 27.12.1939 (klo 22.30), että olisi ”kenties syytä päästä kontaktiin Bojanoffin, Stalinin entiseen sihteeriin”.  (nimi myös muodossa: Bazanov, vh).

Tässä asiassa hänelle olivat kirjoittanet amiraali Kidroff, rutinas Gortshjakoff ja Vosroschdellije´n toimittaja Semjonoff.  Voimme siis todeta, että Stalinin vastustajat sosialisteista monarkisteihin olivat liittyneet yhteen.”

(nimistä:

mahdollisesti tarkoitetaan; Wrangelin laivaston Amiraali Mikhail Aleksandrovitš Kedrov 1878—1945; http://heninen.net/view_f.htm?E=16&F=bekmanalfred&P=kedrov.jpg ; Wikipedia; https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B5%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2,_%D0%9C%D0%B8%D1%85%D0%B0%D0%B8%D0%BB_%D0%90%D0%BB%D0%B5%D0%BA%D1%81%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87

*

Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan ja valtioneuvoston istunnosta 8.1.1940:

Asia 7.:

Ministeri Söderhjelm oli huolissaan vapaaehtoisten vastaanotosta.

Siinä oli tapahtunut paljon sekaannusta.  Oli varoitettu ottamasta puolalaisia ja tsekkejä.  Kuitenkin kenraali Enckell (kenraaliluutnantti, evp., toimitusjohtaja, ylipäällikön edustaja vapaaehtoisasioissa Oscar Paul Enckell) puhuu suurista joukoista vapaaehtoisia, joihin luultavasti kuuluisi juuri mainittuja joukkoja.

Pääministeri huomautti, että tämä on Päämajan asia.

Ministeri Kotilainen huomautti, että tässä on poliittinen kysymys, johon kenraali Enckell ei kajoa.  Ranska on valmis lähettämään 3 divisioonaa puolalaisia Liettuasta  Sille on määrätty intressi lähettää myös joukkoja tänne.

Ministeri Paasikivi totesi, että vaikka tämä on poliittinen kysymys, on pääasiassa luotettava Mannerheimiin.  Emme voi tehdä päätöstä tietämättä hänen mielipidettään asiasta.

Ministeri Tanner totesi, että vapaaehtoiskysymys alusta alkaen oli ollut sekava.  Viimeinen ohje Päämajasta oli, että vain määrättyjä kansallisuuksia otetaan vastaan.  Hänen mielestään ei ollut otettava vastaan venäläisiä eikä saksalaisia emigrantteja.  Liettuassa on paljon halukkaita puolalaisia, mutta niiden saanti on vähemmän suotavaa, sitä paitsi Saksa kaappaa ne matkalla.  Asian määrää tietysti Päämajan kanta, mutta kyllä meillä pitää olla mahdollisuus neuvotella sen järjestämisestä.

Ministeri Söderhjelm huomautti, että jos otamme vastaan divisioonan puolalaisia, niin joudumme suoraan sotaan Saksaa vastaan, asia on siis selvästi poliittisluontoinen.

Pääministeri huomautti, että asia alkaa selvitä.  Mannerheim ei halua venäläisiä emigrantteja, ei myöskään Liettuan puolalaisia.  Puolalaiset ovat osa bolshevikkeja, ilman varustuksia, huonossa kunnossa ja huonosti harjoitettuja.  Aikaisemmin sanottiin, ettei oteta vastaan saksalaisia, nyt kuitenkin otetaan vastaan Finnland-kämpfereitä.  Unkarilaisten vapaaehtoisten on melkein mahdotonta päästä tänne, siksi niiden saanti on käytännössä vailla merkitystä.

Ministeri Paasikivi huomautti, että sotamarsalkka kyllä osaa arvostella asian poliittista puolta yhtä hyvin kuin mekin, kenties paremmin ja ymmärtää hyvin asioiden konsekvenssit.  Muistettava on, että vaikka meillä onkin korkea asema tässä valtiossa, niin Mannerheim on tärkein henkilö tässä maassa.

*

Samana päivänä, 8.1.1940, Mannerheim kirjoitti Englantiin kenraali E. Ironsidelle.  Tällöin hän mainitsi ”säännöllisten joukkojen”, siis ei pelkästään vapaaehtoisten, intervention, mutta painotti sitä, että interventio ei saisi sulkea Ruotsin kautta kulkevaa kauttakulkuliikennettä.  Hän halusi taata, että asekuljetuksetkin edelleen pääsisivät Suomeen!

*

Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan kokouksesta 22.1.1940:

Asia 4.:

Ministeri Tanner: … Siirtyi käsittelemään vapaaehtoiskysymystä.

Totesi Päämajan kannan suuresti muuttuneen, löyhtyneen.  Nyt otetaan kaikkia paitsi venäläisiä, varusteettomia ja yksitellen ja vielä maksetaan heidän matkansa.  Niistä tulee kalliita sotamiehiä, mutta kai tarvitaan elävää voimaa korvaamaan tappiot.

Englannissa on nyt 500 miestä koossa.  He ovat tiedustelleet läpikulkulupaa ja Norja oli vastannut myöntävästi mutta Ruotsi epäselvästi.

Myöhemmin oli käynyt selväksi, että Ruotsi kyllä lupaa läpikulkuoikeuden, jos Suomi sitä anoo, mutta ei pidä suotavana, että suurvallat itse sitä pyytävät. 

Englannilla oli 40.000 itävaltalaista, jotka olivat halukkaita tänne tulemaan, Ranskassakin on halukkaita tulijoita. 

Sikorskyn (Puolan pakolaishallituksen pääministeri, vh) ehdotus li, että perustettaisiin puolalainen legioona, joka lähetettäisiin Suomeen meidän kustannuksellamme ja meidän hoidossamme. 

Ministeri Tannerin mielestä Puolan pitäisi hoitaa niiden lähetys Ruotsiin.  Siellä me valitsisimme kelvolliset ja toimittaisimme ne Tornioon.  Tuntuu muuten hyvin vähän uskottavalta, että puolalaiset pääsevät lähtemään.  Saksa luultavasti estää heidän kulkunsa.  Siksi pitäisi matkan olla Puolan asia.

Ministeri Hannula totesi, että puolalaisten joukossa on osaksi säännöllisiä joukkoja.

Ministeri Niukkanen totesi, että Puolan sotajohto on ollut huono, mutta että sotamies kyllä on parempi kuin ryssät.

*

UAV:n kokous 22.1.1940 (jatkoa):

Asia 5.:

Ministeri Kotilainen palasi vapaaehtoisten kuljetukseen. Jotta se ei tulisi niin kalliiksi, pitäisi lähettää omia laivoja niitä kuljettamaan, se vaatisi vähemmän valuuttaa.

Ministeri Hannula tiedusteli, onko syytä vetää kaiken maailman ihmisiä meidän armeijamme.

Pääministeri Rytin mielestä pääasia oli, että he tappelevat.

Ministeri Niukkanen palasi Ranskan interventiohankkeeseen.  Hänen mielestään meidän pitäisi kaikella tavalla yllyttää heitä siihen.   …

Ministeri Niukkasen mielestä meidän täytyy joka saada aikaan rauha tai sitten kehittää sotamme suursodaksi, muuten vuosien mittaan joudumme tappiolle. 

*

UAV:n kokous 22.1.1940 (jatkoa):

Asia 6.:

Ministeri Tanner siirtyi puhumaan ryssien keskuudessa suoritettavasta propagandasta.

Ilmoitti, että hänen luonaan oli juossut paljon väkeä, etupäässä emigrantteja, sekä monarkkisteja että bolshevikkeja, m.m. Kerenskin poika, kaikki tarjonneet palveluksiaan. (Kerenskillä oli kaksi poikaa: Oleg ja Kleb)

Jotakuta voisi mahdollisesti käyttää, mutta hän epäili suuresti heidän laajaa ohjelmaansa, joka käsitti m.m. Venäjällä vallitsevan systeemin kaatamista.  Me puolustamme vain maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Jos he siinä suhteessa ovat halukkaita meitä auttamaan, ovat he tervetulleita.  Tästä rajoituksesta ovat sekä sotilasviranomaiset että me yksimieliset.

Pääministeri Rytin mielestä olisi epäilemättä hyvä, jos neuvostojärjestelmä luhistuisi, mutta se ei ole meidän asiamme.

Ministeri Niukkasen mielestä pitäisi ryssien suhteen olla hyvin varovainen.  Kielimiehinä heitä voisi käyttää, mahdollisesti he voisivat tehdä jotakin ulkomailla.  Muta ei pitänyt suotavana heidän käyttämistään meidän radiossamme.

Pääministerin mielestä ei saisi asettua niin kielteiselle kannalle  He tuntevat venäläisten psykologian, heitä voitaisiin käyttää meidän hyväksemme, he voisivat saada venäläiset ymmärtämään meidän näkökohtamme, meidän päämäärämme.

Ministeri Paasikiven mielestä bolshevistisen systeemin kaatamista ei kannattaisi ajatella, elleivät suurvalat olisi kiinnostuneita asiasta ja ryhtyisi puuhaan, mutta meidän voimillamme sitä ei voi saada aikaan.  Se on liian suuri puuha meille.  Toista on, jos suurvallat ryhtyisivät rahoittamaan sellaista propagandaa.

Pääministeri ilmoitti aikovansa keskustella asiasta englantilaisten kanssa, että etelästä käsin pantaisiin secret service toimimaan entistä aktiivisemmin.  Avusi tarjoutuneet venäläiset ovat enimmäkseen köyhiä, heille on pääasia päästä leipään kiinni.

Ministeri Paasikivi epäili, että englantilaiset eivät halua sotaa Venäjää vastaan, kenties sitten pikemmin systeemin muutosta.  Meillä on liian vähän väkeä lähetystöissä, emme me voi saada mitään aikaan, mutta jos suurvallat innostuisivat asiasta, olisivat mahdollisuudet toiset. …

Pääministeri epäili, päästävätköhän Norja ja Ruotsi vapaaehtoiset kulkemaan, jos niitä tulee 1.000 yht´aikaa kuljetuslaivassa.

Ministeri Söderhjelm huomautti, että Ruotsissa ennen kaikkea pelätään ranskalaisten ja englantilaisten legioonan syntymistä täällä.  Muita vapaaehtoisia he pelkäävät vähemmän.

*

Venäläisten Stalin-vastustajien ehdotuksiin oli

19.1.1940 Rytin, Tannerin, päämajan edustajan Waldenin, kenraali Oscar Enckellin, majuri M. Gripenbergin ja kapteeni J.W. Snellmann neuvottelussa muotoiltu kanta:

Venäläisiä ei otettaisi vapaaehtoisiksi, mutta propagandaan heitä voitaisiin käyttää.

Pieniä sotavankiryhmiä olisi mahdollista käyttää propagandatoimintaan rajalla.

(Stalinin entisen sihteerin Bazanovin esitysten mukaan sotavangeista koottiin salaa helmikuun1940 aikana pieni ”Venäjän vapautusarmeja”, jonka yksi osasto matkusti rintaman lähelle propagandatehtäviin.  Neuvostovakoilu sai hankkeesta tiedon jo ennen kuin se oli käynnistettykään.)

Mannerheim oli saanut kuulla, että Gripenbergin ja R(ytin) käymästä keskustelusta oli käynyt ilmi, että puolalaisten yksiköiden osallistuminen tulkittaisiin casus belliksi (sodan syyksi). 

Siksi hän 23.1.1940 (klo 11.30) ilmoitti Waldenille, että puolalaisten vastaanotto oli järjestettävä siten, että se tapahtui yksitellen.

Walden totesi, että ehtojen ensimmäisessä pykälässä on edellytys, että puolalaisten on omalla kustannuksellaan tultava Tukholmaan eikä näillä varmaankaan olisi varaa siihen.

Tähän Mannerheim vielä:

Meidän on siinä tapauksessa autettava heitä.”

*

Muistiinpanoja ulkoasiainvaliokunnan kokouksesta 2.1.1940;

Asia 3:

Pääministeri ilmoitti, että sotamarsalkka Mannerheim tahtoo kuulla, mitä hallitus ajattelee mahdollisesta englantilaisten maihinnoususta Muurmanskissa.  …

Pääministeri huomautti, että Englanti voisi suorittaa maihinnousun Murmanskissa Kansainliiton toimeksiannosta.  Tiedusteli, olisiko jo etukäteen keskusteltava asiasta Ruotsin kanssa.

Ministeri Söderhjelmin mielestä olisi Ruotsille ilmoitettava, että sellainen ajatus on herätetty.

Ministeri Niukkasen mielestä asiasta ei kannata keskustella, vaan on hyväksyttävä ehdotus.

Pääministeri sanoi, että voitaisiin Ruotsilta vaatia enemmän apua viitaten siihen, että muuten  meidän täytyisi koettaa saada aktiivista apua Englannilta ja Ranskalta.

Ministeri Niukkasen mielestä meidän olisi pakko ottaa apua niin paljon kuin voidaan saada, m.m. olisi otettava vastaan kansainvälisiä tappelijoita.  Ei meillä ole varaa kieltäytyä siitä.

Kun vain saataisiin varusteita, voitaisiin muodostaa 5 divisioonaa lisäksi.  Meillä on nyt 12 divisioonaa.  Ku saadaan varusteet, mitä ny odotetaan, meillä olisi 15 divisioonaa venäläisten 27 divisioonaa vastaan.

Ministeri Tanner pelkäsi joutumista sekoitetuksi suurvaltain juttuun.  Se olisi epäedullista siltäkin kannalta, että Saksa vastaisuudessa olisi meille epäsuopea.

Ministeri Söderhjelm huomautti, että Ruotsiin nähden ei saa yliarvioida tuota linjaa.  Ruotsin avun saannin kannalta olisi edullisempaa pysyä erillään länsivalloista.

Pääministeri huomautti, että jos Mannerheim antaa myöntävän vastauksen, niin länsivallat ajattelevat asiaa.

Ministeri Söderhjelmin mielestä Mannerheimin täytyy olla positiivinen.

Ministeri Niukkanen huomautti, että Englanti kyllä keksii sopivan muodon.  Englannin sotilaallinen apu Muurmanskissa panisi Venäjän riitingit aivan sekaisin.

Lähde:

Murhenäytelmän vuorosanat, s. 89-90.

*

Gortshjakoff = Gortchakov Michael, venäläinen emigrantti, ruhtinas.

Kedrov, M.A. = Kidroff, amiraali, venäläinen emigrantti.

Semjonov, J.F., venäläinen toimittaja, Semjonoff.

*

Ministeri J.K. Paasikivi kirjoitti 15.2.1940 muistikirjaansa, päivänä, jona Mannerheim-linja murtui Summassa Lähteen lohkolla:

Päämajan yhdysmies Walden kävi luonani.  Kerroin hänelle, mitä olin kuullut (Tukholmassa käyneeltä)  Tannerilta(14.2.).  Walden oli edelleen sitä mieltä, että meidän olisi pyrittävä rauhaan. Hän epäilee länsivaltojen apua. … Länsivallat saisi täällä aikaan rintaman Saksaa vastaan ja meidät siihen mukaan.

Kenraali Enckelliltä oli eilen tullut sähkösanomia, joissa ilmoitettiin, että länsivallat, Ranska ja Englanti, ovat vastahakoisia antamaan meille aseita.  W:n mielestä myös 50.000 á 60.000 miestä joukkoja, jotka länsivallat ovat luvanneet, ei riitä meille. 

Pelkäsi että Ranska tahtoo päästä erilleen puolalaisista ja espanjalaisista pakolaisista ja lähettää ne tänne.

Murhenäytelmän vuorosanat, s. 191-192.

*

Mauno Pekkala ei pitänyt länsivaltojen avun perillepääsy todennäköisenä eikä muutenkaan jaksanut uskoa siihen:

”Minusta tuntuu, että länsivaltojen apu suurelta osalta on bluffia.

Eiväthän he auttaneet Puolaa vaikka olivatkin luvanneet.  Ja Tshekkoslovakiaa he kehottivat antautumaan.”

Murhenäytelmän vuorosanat, s. 193.

*

Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti kirjoittaa muistelmissaan ”Talvisodan poliittinen näytelmä”:

Kysäisin muuten kerran Tannerilta, voitaisiinko Oskari Tokoihin ottaa yhteys (liittyy Mannerheimin ym. spekulaatioihin Terijoen hallitukselle vastavetona hätäpäissään pohditusta venäläisemigranteista kootusta ”Venäjän kansanhallituksesta” jonnekin Repolan suunnalle, joissa kaavailuissa oli pyöritelty mahdollisuutta kutsua Trotski tai Kerenski sen päämiehenksi, vh).

Hänen (Tokoin) astumisensa maan palvelukseen osoittaisi Neuvostoliitolle, kuinka vuoden 1918 punaiset johtomiehetkin ovat itsenäisyyttämme puolustamassa. 

Tähän Tanner sanoi, että annettakoon ”Tokoin levätä rauhassa”; hänen astumisestaan näyttämölle ei olisi hyötyä, sillä Suomen työväenluokka e häntä tarvitse.

Sotamarsalkka ei tietääkseni millään tavoin pitänyt kiinni (emigranttihallitus-) ajatuksesta, jonka harkitsemista hän oli esittänyt ulkoministerille (Erkko).

Päinvastoin hänen kantansa kiteytyi toiseen suuntaan, siihen, että kaikin keinoin on näytettävä maailmalle asiamme koskevan vain Suomen alueen puolustamista, johon ei ole yhdistettävä Venäjän kysymystä.

Luovutaan aikeesta etsiä yhteyksiä Suomelle myötämielisiin venäläisiin.

Tämä tuli esille mm. vapaaehtoiskysymyksessä. 

Marsalkan hyväksymissä lähetystöille lähetetyissä ohjeissa sanottiin, että venäläispakolaisia ei oteta vapaaehtoisiksi eikä venäläisten emigranttipiirien kanssa asetuta yhteistyöhön.

Sama koski myös Neuvostoliiton alaisuudessa elävien vierasheimoisten kansojen pakolaisedustajista ulkomailla.

Hackzell oli kuitenkin sitä mieltä, että viimeksi mainittua mahdollisuutta oli käytettävä hyväksi.  Hän katsoi, että yhteistyö ukrainalaisten kanssa voisi tuottaa ajan mittaan tuloksia, jos nämä ryhtyisivät sabotaaseihin Etelä-Venäjän sotateollisuuslaitoksissa.  Hackzell puhui myös minulle ajatuksistaan.  Kysymys oli hänelle puhtaasti käytännöllinen; hän ei ottanut huomioon Neuvostoliiton poliittisia tulevaisuuden näkymiä. Kerroin hänelle, että sotamarsalkka tietääkseni vastusti sanotunlaisia hankkeita.  Hackzell hieman manaili marsalkkaa ja toivoi voivansa vaikuttaa tähän.

Minä puolestani valmistin päämajalle parikin ulkoministeriön sähkeluonnosta, joissa esitettiin harkittavaksi, mitä mahdollisuuksia sotilasjohdolla eri elimineen olisi mm. ukrainalaisten hyväksi käyttämiseen.

Otin asian ohimennen puheeksi Tannerin kanssa.  Havaitsin Tannerin pysyvän kielteisellä kannalla.  Näin, että oli tarpeetonta esittää sähkeluonnoksiani.  Ne lienevät ulkoministeriön arkistossa.

Talvisodan aikana konsuli Nordström, joka oli yhteistoiminnassa Hackzelin kanssa, lähetti omalla kustannuksellaan professori Herman Gummeruksen Pariisiin ukrainalaisasiassa.

Lähde: Pakaslahti: Emt. s. 222-223.

*

Jääkärieverstiluutnantti, heimosoturi, laivanvarustaja, konsuli Ragnar Nordström kertoo muistelmissaan ”Voitto tai kuolema”:

Ehdotin päämajalle, että ukrainalaisista sotavangeista perustettaisiin (Suomen rintamalle Talvisodassa, vh) vapaaehtoinen muodostelma taistelemaan venäläisiä vastaan.

Tätä tarkoitusta varten tuli poikansa kanssa Ukrainan entinen, vapausajan ulkoministeri professori Alexander Schulgin minun kustannuksellani Pariisista Pohjois-Suomeen.  He vierailivat vankileireillä, pitivät niillä puheita, ja kiinnostus sotavankien keskuudessa hyvin suuri; päämajasta vain ei tullut lupaa suunnitelman toteuttamiseen.

Lähetin professori Herman Gummeruksen Pariisin ottamaan yhteyttä Venäjän vähemmistöjen johtajiin ja tutkimaan jos heidän kauttaan voitaisiin saada aikaan jotakin itse Venäjän sisällä.

Hän toi kehotuksestani mukanaan Tukholmaan entisen Ukrainan ulkoministerin Schulginin, jonka poika myös seurasi mukaan. 

Halusin perustaa ukrainalaisen vapaaehtoisjoukon meidän sotavangeistamme, tietysti vain sellaisista, jotka ilmoittautuisivat.

Schulgin ja Gummerus matkustivat ympäriinsä sotavankileireille, pitivät puheita ja keskustelivat näiden ukrainalaisten kanssa asiasta. 

Maaperä oli kyllä hyvä, jonka takia kutsuin tekniikan tohtori, luutnantti Reino Castrénin Tornioon ja pyysin häntä esittämään asian päämajassa, johon hän kuului.

Laskin, että sellainen joukko-osasto osallistuisi ensiksikin taisteluun venäläisiä vastaan, mutta odotin kyllä, että sen pääasiallisin hyöty olisi siinä, että sellaisen osaton läsnäolo meidän puolellamme saisi venäläiset menettämään ”suomalaispelkonsa” – joka suuressa määrin oli venäläisen propagandan aiheuttama ja paisuttama – ja alkaisivat massoittain antautua vangeiksi.

Tätä joukkoa suurennettaisiin sitä mukaan kun vankeja saataisiin enemmän ja olihan hyvin arvioitavissa, että venäläisiin – kun he näkisivät, että vankeja ei kiduteta eikä ammuta kuten venäläisten oma propaganda väitti – vaikutettaisiin olemaan taistelematta viimeiseen mieheen, vaan he antautuisivat aina tilaisuuden tullen.

Niin kauan kun suurvallan armeijan sotilaat eivät antaudu vangiksi, vaan taistelevat loppuun asti, ei pienellä vastustajalla ole mitään mahdollisuuksia voittaa.

Ainoastaan, jos sotilaiden moraali tässä suuren mahdin armeijassa pettää, myös pienellä vastustajalla on pieni mahdollisuus selviytyä.

Tämän vihollisen väestö on 40 kertaa suurempi kuin Suomen.  Olin sen vuoksi heti sodan alussa – kun kuulin, että me emme ottaneet juuri ollenkaan vankeja  - Kivimäen välityksellä saanut Mannerheimin antamaan käskyn, että joukkojen on tehtävä kaikkensa saadakseen niin paljon vankeja kuin mahdollista.

Reino Castrén esitti ukrainalaisten asian päämajassa, mutta kenraali Walden kaatoi koko asian.  Hän selitti erään autokyydin aikana Mikkelistä Helsinkiin, että hän jyrkästi vastustaa, sillä Stalin voi suutta, jos näin menettelemme. (kursiivi Nordströmin).

Schulgin palasi Pariisiin.

Muutoin saimme kyllä Suomessa runsaasti neuvoja siitä, miten kestäisimme sodan parhaalla mahdollisella tavalla.  Myös minuun ihmiset ottivat yhteyttä mitä erilaisimmissa asioissa.  Joku tuli ehdottamaan, että tuhoaisimme Pietarin ilmapommituksilla.  Toisilla oli muita suunnitelmia.

Kaikkein huvittavimman sain kuulla, kun eräs ruotsalainen tuli Tukholmasta tapaamaan minua Tornioon.  Hän ehdotti aivan tosissaan, että löisimme venäläiset divisioonat Sallassa ajamalla leijonia heidän kimppuunsa.  Hän oli tutkinut, kuinka monta leijonaa saisi kootuksi eläintarhoista ja eri sirkusyrityksistä ja päätynyt noin sataan. 

Kun sanoin, että leijonat voisivat yhtä hyvin hyökätä meidän kimppuumme kuin venäläisten, hän vastasi, ettei tällaista vaaraa ollut.  Ne pidettäisiin ensiksikin useita päiviä ilman ruokaa.  Häkit asetettaisiin rintamalle oviaukot venäläisiin päin.  Kun ovet avattaisiin kokonaisen leijonakomppanian päästämiseksi irti, niitä olisi samalla uhattava takaapäin hiilihangoilla. 

Silloin ne juoksisivat ehdottomasti suoraa päätä itään.

*Lue Huuskan blogi: Talvisodan ihme Sallassa – jääkärimajuri Nordströmin Suomi-teko joulukuussa 1939; http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91933-talvisodan-ihme-sallassa-jaakarimajuri-nordstromin-suomiteko-joulukuussa-1939

Nordström teki paljon, mutta ei aina saanut vastiketta. 

Hieman alakuloisena hän toteaa:

Sallan rintaman ratkaisutaisteluissa joulukuussa 1939 venäläisten ylivoima oli yli nelinkertainen.  Vihollinen tunkeutui maahan Pelkosenniemen suunnassa 182 kilometriä sekä Kemijärven suunnassa 139 kilometriä – eli syvemmälle kuin millään muulla rintamalla Talvisodassa.  Muutamia päiviä myöhemmin Suomussalmen ratkaisutaisteluissa vihollisen ylivoima oli alle kolminkertainen ja se oli päässyt etenemään kaikkiaan 80 km.

Eversti Siilasvuo kirjoitti (1940) kirjan Suomussalmesta, ja hänestä tehtiin kenraali.  Sallasta ei kukaan kirjoittanut.  Vapaussodan invalidista (majuri N:stä) tehtiin ääneti everstiluutnantti.

(Nordströmiä ei voi moittia mielikuvituksen puutteesta:

Jatkosodan aikana saatiin 64.000 sotavankia, joista 18.000 kuoli vankileireillä lähinnä aliravitsemukseen.  Eversti Nordström ehdotti viranomaisille, että vankileirejä perustettaisiin Tornionjokilaaksoon.  Leirit suljettaisiin ”huolimattomasti” yöksi ja vankien annettaisiin ”siirtyä” Ruotsiin ”ruokittaviksi”.  Ajatusta ei toteutettu.)

Lähde: Nordström: Emt, s. 235.

*

Torniossa majuri R. Nordströmin, Professori A. Cholguinen (Schulgin) ja Prof. H. Gummeruksen välillä käytyjen neuvottelujen tulos:

4. kohta:

Ranskasta tulevien ukrainalaisten vapaaehtoisten avulla valitaan varmoja henkilöitä Suomessa olevista ukrainalaisista sotavangeista. Näistä kummastakin kiintiöstä muodostetaan ukrainalaisten vapaaehtoisten joukko-osasto. …

Tornio 22. tammikuuta 1940

(Käännös saksankielisestä dokumentista)

*

(Schulginin kirje konsuli, majuri R. Nordströmille)

Professori Alexander Schulgin

16, avenue Victor Hugo

Vanves (Seine),

Pariisi 7. helmikuuta 1940

Nyt on ryhdytty kaikkiin toimenpiteisiin ja niiden (sopimuksessa sovittuihin toimiin, vh) toteuttamiseen mahdollisimman pian.

Herra professori Gummeruksen kautta olemme esittäneet lähetystöllemme Pariisissa muistion, jossa selostetaan kaikkia käytännön kysymyksiä.

Meillä on jo useampia ehdokkaita, upseereja ja sotilaita, jotka haluaisivat lähetä Suomeen vapaaehtoisina.  Myös eräitä ehdokkaita on propagandan vuoksi tullut valituksi ja näiden vastausta odotamme vielä. ….

Sallikaa minun, herra majuri, vielä kerran kiittää Teitä.  Suurenmoinen aktiivisuutenne isänmaallisuudessanne saa minun mitä suurimman kunnioituksen.

Uskollinen ystävänne

A Shoulguine (Schulgin).

*

(Herman Gummeruksen kirje majuri Nordströmille)

Pariisi helmikuun 1. päivänä 1940

Major Ragnar Nordström

H.V.

Schulgin on jo valikoimassa miehiä, jotka voidaan lähettää Suomeen.  Luultavasti minä tänään tapaan herra Tchenkelin, joka parhaiten tuntee kaukasialaisten ynnä muitten kyseessä olevien kansojen olot.

Schulgin ilmoittaa minulle kaikessa salaisuudessa, että ranskalaiset todennäköisesti piakkoin ryhtyvät sotilaallisiin toimenpiteisiin kaakossa (Bakuun ym. ölkykentille ym. vh).

Ennen lähtöämme Tukholmasta, tammikuun 26 p:nä illalla, minä puhuin ulkoministeri Erkon kanssa.  Hän ilmoitti, että Suomesta on tullut (kenen taholta?) määräys, ettei Suomessa oteta vastaan vapaaehtoisia, jotka ovat ”venäläistä syntyperää”.

Täkäläinen lähetystö tietää siitä. Minä selitin Erkolle ja lähettiläs Ivalolle, etteivät ukrainalaiset tietenkään ole ”venäläistä syntyperää” ja että sanottu määräys siis ei voi koskea heitä, yhtä vähän kuin esim. georgialaisia.  Pyydän sinua kannattamaan tätä käsitystä päämajassa ja hallituksessamme.

En voi vielä tänään tiedoittaa sen enempää, mutta lähetän kuitenkin tämän lyhyen kirjeen, koska kuriiri lähtee täältä ainoastaan kaksi kertaa viikossa, maanantaina ja torstaina.  Lentopostissa ei lähetettä kuriiripostia. – Saman sisältävän kirjeen minä lähetän Reino Castrénille päämajaan.

Ystäväsi

Herman Gummerus

P.S. Kuriiri ei lähtenytkään torstaina, lähtee vasta tänään.  Oheen liitän ensimmäisen raporttini.  Kirjoitan ruotsiksi oman päiväkirjani mukaan.

*

(Herman Gummeruksen kirje majuri Nordströmille)

Pariisi 8.2.1940

Majuri Ragnar Nordström.

H.V.

Olen epätoivoinen meidän yrityksemme jarrutuksen suhteen, joka nyt on ilmaantunut täällä.  Enckell (kenraaliluutnantti Oscar Enckell, vapaaehtoisasiain koordinaattori päämajassa, vh) väittää, että sotamarsalkka on täydellisesti samalla kannalla kuin hän.

On vain aivan liiaksi selvää, että henkilö, joka on puolittain venäläistä syntyperää ja maailmansodan aikana oli venäjän sotilasasiamies Italiassa pitää ukrainalaisia ”venäläisinä”. (siis Enckell, vh)

Sinun tehtäväksesi tulee nyt pääesikunnassa ja hallituksessa saada muutos aikaan siihen kielteiseen päätökseen, jonka väitetään tuleen tehdyksi.  Kun tapasimme Ruotsissa minulla sitä paitsi oli sellainen käsitys, että Sinulla on johdossa olevien periaatteellinen tuki asiassa. 

Jos ukrainalainen asia kuivuu kasaan asianosaisten vastustuksen vuoksi, en totta tosiaan tiedä miten saatan kertoa tästä ukrainalaisille ystävillemme ja punastumatta häpeästä.

Epätoivoisena lähetin tänään Sinulle että Reinolle (Castrén) seuraavan sähkeen: (ranskaksi helpottaakseni sensuuria):

Ent. suomalainen kenraali työskentelee suunnitelmaamme vastaan. Gummerus.” …

Olen kärsimättömänä odottanut ilmoitusta sinulta,

Ystäväsi

Herman

*

Majuri Nordströmin kirje Tukholmasta Gummerukselle Pariisiin

Tukholma, 17.2,1940

Herra Professori Herman Gummerus,

Pariisi

H.V.

Olen vastaanottanut kummatkin raporttisi Pariisista samoin kuin eilisen sähkösanoman, johon vastaan tänään…

Koskien ukrainalaisia tilanne on seuraava.

Ryti on professori Kivimäen ilmoituksen mukaan hyväksynyt tämän suunnitelman.  Enckell on sitä vastaan, mutta Castrénin ilmoituksen mukaa, joka soitti minulle kaksi päivä sitten Suomesta, kenraali Heikki Kekoni on sen puolesta.  Mannerheim haluaa odottaa kenraali Enckellin paluuta ennen kuin hän ottaa kantaa asiassa.

Heti kenraali Enckellin palattua tulen ottamaan häneen yhteyttä, vaikkapa puhelimitse, tässä asiassa, ja jos hän silloinkin onnistuu estämään asian, tulen prof. Kivimäen kanssa (joka nyt on Berliinissä viikon ajan eteenpäin) menemään Päämajaan järjestämään asian, tai sitten ukrainalaisten on tultava tänne värväystoimiston kautta Ranskassa ja Englannissa, minkä jälkeen, kun he ovat tulleet tänne ylös (pohjoiseen), kaikki järjestetään kuten olemme sopineet.

Castrén haluaa minut yhdessä kenraali Enckellin kanssa Suomeen, mutta jos hän edelleenkin työskentelee asiaa vastaan, en saa sitä yksin läpi, vaan se on vietävä läpi yhdessä prof. K:n kanssa – Kirjoitan sinulle seuraavan kirjeen niin pian kuin asia on hieman edistynyt, mutta kun täällä kaikissa asioissa kuten tässä on suuria vaikeuksia, on parasta, että he saattavat kaikki valmiiksi, mutta odottavat kärsivällisiesti kunnes voin antaa lähemmät ohjeet.

täällä on paljon, paljon muuta, mitä hoidetaan yhtä huonosti minun mielestäni, niiden joukossa myös asioita, jotka koskeva toisia vapaaehtoisjoukkoja, joten meidän on lohduttauduttava sillä vaikkakin se tietysti on harmillista.

Matkustan tänään taas Pohjois-Suomeen ja olen siellä ainakin viikon.  Kun prof. Kivimäki on palannut matkaltaan ja minä olen saanut tavata kenraali Enckellin annan kuulua itsestäni enemmän.

Monin terveisin,

R N.

*

Vielä 16.2.1940 Nordström lähetti Tukholmasta T.M. Kivimäelle epätoivoa uhkuvan mutta pontevasti vaihtoehtoja pohtivan kirjeen.  Mutta jo viikkoa myöhemmin olosuhteet muuttuivat lähettiläs Kivimäen tavattua Göringin 22.2.1040 Berliinissä.

Helmikuun 22. päivän 1940 tapaaminen valtakunnanmarsalkka Göringin kanssa loi uutta valoa.  Kivimäen aikalaisilmoituksen mukaan Göring kertoi Saksan hyökkäävän Neuvostoliiton kimppuun.  G. neuvoi tekemään rauhan silloin kun Suomen armeija oli vielä elossa ja taistelukykyinen, sillä revanssin aika olisi tuleva, ja silloin ”kaikki korvataan korkoineen”.

Muuttunut tilanne ja nopeasti edenneet rauhanneuvottelut johtivat ukrainalaisvapaaehtoisten hankkeen laukeamiseen.

*

Emigrantti Bazanovin tapaus

 

Boris Georgievits BAZANOV (1900 Mogiljov-Podolski – 1982 Pariisi) oli kuuluisa neuvostoliittolainen VKP(b):n puoluenomenklatuuraan kuulunut loikkari. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Boris_Ba%C5%BEanov

Opiskeli Kiovan yliopistossa, liittyi VKP(b):en 1919 ja valittiin Mogiljovin kihlakunnan puoluekomitean sihteeriksi. Opiskeli vuosina 1921-1922 Moskovan teknisessä korkeakoulussa, jossa toimi puoluesolun sihteerinä.

Otettiin talvella 1922 töihin VKP(b):n keskuskomitean organisatorisen ja ohjaustyön osastolle.  Toimi 1923-1925 Keskuskomitean pääsihteerin Josif Stalinin avustajana ja keskuskomitean politbyroon teknisenä sihteerinä. 

Bazanovin kontaktit Staliniin olivat varsin rajoittuneet.

Siirrettiin 1926 keskuskomitean koneistosta ja siirrettiin muihin tehtäviin (erotettiin ja karkotettiin), ja pääsi 1927 keskuskomitean Keski-Aasian toimiston palvelukseen, joka asetti hänet Turkmenian keskuskomitean salaisen osaston päällikön virkan 1.1.1928.  Käyttäen hyväkseen metsästyksen varjolla saatua lupaa päästä rajavyöhykkeelle loikkasi Persiaan (nykyisin Iran) Lutfabadin alueelle.  Siirtyi sieltä Intian kautta Ranskaan.  Oli teknistä ammattitaitoa vaativissa töissä ja avusti ulkomailla toimivaa venäjänkielistä lehdistöä.  Vältti muutamat OGPU:n järjestämät murhayritykset. 

Oman kertomuksensa mukaan oli vuosien 1939-1940 neuvostoliittolais-suomalaisen sodan aikana Suomessa valkoisten venäläisten emigranttijärjestöjen (ROVS ja muut) lähettämänä, tapasi marsalkka Mannerheimin ja sai häneltä suostumuksen puna-armeijan sotavangeista koostuvan Venäjän Kansanarmeijan (RNA) perustamiseen ROVS:n Suomen alaosastossa jäseninä olleiden upseerien avulla.  Muodostettuaan 5 joukkuetta joutui sodan päättymisen vuoksi luopumaan RNA:n perustamisesta. 

Sittemmin jätti aktiivisen poliittisen toiminnan ja työskenteli tieteen ja tekniikan piirissä.

*

Emigranttiaktivisti B.G. Bazanovin muistelmat

julkaistiin 1970-luvun puolivälissä Pariisissa ilmestyvässä Kontinent –kirjallisessa aikakauslehdessä (n:o 10/1975).  Lehden oli perustanut toinen Neuvostoliitosta emigroitunut henkilö, kirjailija V.E. Maksimov (L.A. Samsonov).  Muistelmista julkaistiin Ranskassa vielä erillinen painos vuona 1980 nimellä Stalinin entisen sihteerin muistelmat.

*

Muistelmissaan Boris G. Bazanov kuvailee ensimmäistä matkaansa Suomeen tammikuussa 1940.  hänen tarkoituksenaan oli muodostaa puna-armeijan sotavangeista ja Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) upseereista antistalinistinen Venäjän kansanarmeija (RNA). 

Mannerheim oli välittömästi hyväksynyt sen perustamisen.

Bazanov arvioi, että Neuvostoliiton väestö haaveilee kommunismista vapautumista.  ”Halusin muodostaa Venäjän kansanarmeijan sotavangeiksi joutuneista puna-armeijalaisista, mutta ainoastaan vapaaehtoiselta pohjalta; ei niinkään taistelemisen vuoksi, vaan ehdottaakseni neuvostosotilaille meidän puolellemme siirtymistä Venäjän vapauttamiseksi kommunismista.  Jos minun mielipiteeni väestön mielialoista olisi oikea (ja kun tämä tapahtui kollektivisoinnin kauhujen ja (NKVD:n johtaja) Jezovin hirmukauden jälkeen, niin oletan, että olin oikeassa), niin halusin vyöryttää yhä kasvavan lumipallon Moskovaan, aloitta tuhannesta miehestä, ottaa mukaan kaikki joukot toiselta puolelta ja mennä Moskovaan viidenkymmenen divisioonan kanssa.”

*

Politbyroon entisen sihteerin Bazanovin mukaan Mannerheim suhtautui skeptisesti hänen aikeisiinsa:

Jos he lähtevät Teidän mukaanne, niin perustakaa armeija.  Muta minä olen vanha sotilas ja epäilen, että nämä juuri helvetistä pois päässeet ja melkein kuin ihmeen kaupalla pelastuneet ihmiset eivät halua palata tuohon helvettiin.”

Lupa muodostaa Venäjän kansanarmeija oli kuitenkin saatu, ja Bazanov vieraili helmikuussa 1940 leirillä, jolla oli noin 500 Laatokan pohjoispuolella käydyissä taisteluissa vangiksi jäänyttä sotilasta.  Hän valitsi heistä 450 vapaaehtoista (joista enemmistö oli puna-armeijan rivimiehiä ja aliupseereita).

Sotavankeudessa ollut upseeristo oli apaattista ja pelkäsi Neuvostoliittoon jääneiden omaistensa ja läheistensä puolesta.  Bazanov täytti siksi komentajien paikat Venäjän yleissotilaallisen liiton Suomen alaosaston jäseninä olleilla upseereilla.

Maaliskuussa 1940 Bazanovilla oli jo 2 tarkka-ampujaosastoa, joiden komentajina olivat kapteeni Lugovoi ja kapteeni Kiseljov. 

Sotatoimiinehti kuitenkin ottaa osaa ainoastaan yksi joukkue, jonka ainoan taistelun aikana loikkasi (vai antautuiko?) vapaaehtoisten puolelle ”noin 300 puna-armeijalaista”.

Toiminnalle myötämielinen kenraali Rudolf Waldén vaati 13. maaliskuuta 1940 B.G. Bazanovia poistumaan välittömästi maasta peläten neuvostoliittolaisten mahdollisia vaatimuksia entisen loikkarin luovuttamisesta. 

Kaikki halukkaat Venäjän kansanarmeijan vapaaehtoiset saivat Suomen kansalaisuuden, vaikka jotkut naiiviuttaan  ja yksinkertaisuuttaan halusivat palata kotiin.

*

Pariisissa ilmestyvän Kontinent-lehden numerossa 10/1975 julkaistu 35 vuoden takaisista kertonut B.G. Bazanovin artikkeli oli sensaatiomainen, mutta ei vaikuttanut kuitenkaan keksityltä.  Vaikuttaa vain oudolta se, että monet Venäjän kansanarmeijan perustamiseen eri tavoin liittyneet henkilöt vaikenivat, niin monta vuotta sen lyhytaikaisesta historiasta.

Myöskään Mannerheim ei maininnut muistelmissaan mitään armeijan muodostamisesta, eikä edes tapaamisestaan Bazanovin kanssa (M. ei koskaan kertonut emigranttikontakteistaan, vh). Tosin hän ei maininnut monesta muustakaan Venäjään liittyneestä tapahtumasta.

Venäjän yleissotilaallisen liiton upseerit vaikenivat asiasta sodan jälkeen.  Edes perusteellisen Talvisodan historia –teoksen yhdessäkään ulkomaalaisista vapaaehtoisista kertovassa osassa ei mainita asiasta mitään. 

Venäläisistä tai suomalaisista arkistoista ei löydy mitään asiakirjoja, jotka vahvistaisivat venäläisten vapaaehtoisten osallistumisen vuoden 1939-1940 sotaan tai venäläisistä sotavangeista koostuvien joukko-osastojen muodostamisen.

Aineiston puuttuminen ei kuitenkaan vielä merkitse sitä, että kyseistä joukko-osastoa ei olisi muodostettu.  Monilukuisten asiakirjojen ja todistusten kokonaisvaltainen analyysi antaa mahdollisuuden tehdä seuraava johtopäätös: B.G. Bazanovin muistelmat perustuvat todellisiin historiallisiin faktoihin, eli Neuvostoliiton ja Suomen välisellä rintamalla oli helmi-maalisuussa 1940 Venäjän yleissotilaallisen liiton upseereista ja entisistä neuvostoliittolaisista sotavangeista kostuneita venäläisiä vapaaehtoisjoukkoja, jotka jopa osallistuivat ainakin yhteen onnistuneeseen operaatioon.  B.G. Bazanov kuitenkin ilmeisesti hieman liioittelee omaa osuuttaan mainituissa tapahtumissa – epäilyttävältä vaikuttaa mm. hänen Mikkelissä Mannerheimin kanssa käymänsä henkilökohtaisen keskustelun pituus.

Lähde: Valkoemigrantti-aktivisti Boris Grigorjev Bazanov´in hahmon ja toiminnan esittely perustuu tältä osin täysin tohtori Dmitri Frolovin uraauurtavaan neuvostolähteisiin tukeutuvaan tutkimukseen Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa, 2004, mistä erityiskiitos hänelle.

*

Bazanovin pakoretki

Asetuttuaan Asabadiin, Turkmenistaniassa, Bazanov ryhtyi etsimään mahdollisia pakoteitä.

Selvitettyään, että Firjuzyssa rajaa vartioidaan hyvin, hän päätti paeta Persiaan Ljutfabadin rautatieaseman alueelta, minkä sitten tekikin 1.1.1928.  Hän pakeni yhdessä OGPU:n asiamiehen A.R. Maksimovin kanssa.  OGPU:n ulkomaanosaston yritykset likvidoida karkurit Persiassa eivät onnistuneet.

Huhtikuun 8. päivänä 1928 Bazanov ja Maksimov lähtivät Intiaan, sitten saatuaan viisumit Ranskaan saapuivat Marseilles`hin.

Ranskassa karkusit osoittautuivat kaikille tarpeettomiksi, eikä Moskova ollut kiinnostunut heistä (?, vh).

Vuonna 1930 Bazanov julkaisi Pariisissa Muistelmansa.  Maksimov, joka oli surkeassa jamassa, hyppäsi 1935 Eiffel-tornista.  (Eri lähteissä on toisistaan kovin poikkeavia tulkintoja muun muassa Maksimovin ”liukastumisesta”. VH).

Joulukuun lopulla 1939 – Talvisodan alettua jo 30.11.1939 – sotamarsalkka Mannerheim sai Pariisista kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet ROVS:n päällikkö, kenraaliluutnantti A.P. Arhangelski, Ylimmän monarkistineuvoston puheenjohtaja, lehti Vozrozdenie sekä eräitä muita.

Tässä kirjeessä he kaikki pyysivät Mannerheimia ottamaan vastaan Helsingissä Boris Georgejevits Bazanovin.

Sotamarsalkka Mannerheim vastasi nopeasti kirjeeseen ja salli Bazanovin saapua Suomeen.  Tammikuun 15. päivänä 1940 sotamarsalkka otti hänet vastaan päämajassa Mikkelissä. 

Bazanov esitti Mannerheimille yksityiskohtaisen suunnitelmansa ”Venäjän kansanosastojen” muodostamisesta sotavangeista.  He toimisivat Puna-armeijan selustassa ja vetäisivät puna-armeijalaisia suomalaisten puolelle.  …

Suomen armeijan päämajassa Bazanov tutustui propagandaosaston upseeriin Petr Patrovits Sokoloviin, kokeneeseen tiedustelijaan ja Lahden radioaseman radiokommentaattoriin. 

Peterhofin vänrikkikoulusta valmistunut Sokolov oli paennut Suomeen 1918, ja asettunut Terijoelle aloittaen siellä innokkaan toiminnan niin vastavakoilun alalla kuin paikallisissa emigranttijärjestöissäkin.

Bazanov tiesi, että P.P. Sokolov oli 20. vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä ollut kuuluisa jalkapalloilija, Vasili Burusovin ystävä, Venäjän maajoukkueen jäsen, poikkeuksellisen hyvä painija ja nyrkkeilijä.  Terijoella, missä Sokolov asui kymmenen vuotta, hän perusti urheilujoukkueita pelaajista, joista valitsi ja valmisti asiamiehiä Neuvostoliittoon lähetettäviksi.

Sokolov kiinnosti Bazanovia tiedustelu- ja sabotaasitoiminnan asiantuntijanana, joka saattaisi perustaa ja johtaa hänen armeijassaan kouluja valmistamaan neuvostosotavangeista asiamiehiä linjojen taakse lähetettäväksi.  Kuitenkaan ei tätä ideaa päästy toteuttamaan.

(havaitaan, että kirjoittaja, Leonid&Marina Vlasov käyttävät muotoa ”hänen armeijassaan”, vh).

Talvella 1940 Suomeen saapui Arkadi Petrovits Stolypin, Venäjän entisen pääministerin poika, joka oli eräs Kansan työn liiton (NTS) johtajista.

Stolypin neuvotteli marsalkka Mannerheimin kanssa neuvostosotavankien kohtalosta, kun näiden määrä lähenteli jo kuuttatuhatta.  Mannerheim vakuutti emissaarille suhtautuvansa heihin mitä parhaiten.  …

Helmikuussa 1940 Kansan ja työn liiton (NTS) nuoret jäsenet kirjoittivat pitkän kirjeen Mannerheimille, jotta neuvostosotavangeista valittaisiin vapaaehtoisia, tarkistettaisiin heidät hyvin ja luotaisiin heistä laskuvarjodesanttiosasto.

Vapaaehtoiset puettaisiin venäläiseen univormuun, aseistettaisiin Suomi-konepistooleilla, käsikranaateilla,  räjähdysaineilla ja konekivääreillä.  Yöllä desantit heitettäisiin matalalla lentävillä lentokoneilla – koneiden pitäisi olla venäläisisä sotasaaliskoneita – Pohjois- ja Koillis-Venäjälle neuvostoliittolaisten vankileirien alueelle.

Vartiosto likvidoitaisiin, vangit vapautettaisiin ja heistä luotaisiin partisaaniosastoja Venäjän sisällä, kuten venäläiset tekivät Saksan selustassa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä (Barbarossan aikaan 1941- , vh).

Mannerheim kiitti ystävällisesti nuoria heidän kiinnostavasta, mutta utopistisesta ehdotuksestaan, jota ei tällä hetkellä voitu toteuttaa.

Lähde: Leonid&Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit (2007), s. 156-160.

*

Venäläisten emigranttien taistelujärjestön ROVS:in puheenjohtaja, kenraali Arhangelski arvioi myönteisesti Venäjän kansanarmeijan (RNA) muodostamisesta Suomessa ja kirjoitti tästä kenraaliluutnantti V.K. Vitkovskille 2.4.1940 m.m.:

Näin herra Bazanovin ennen hänen matkaansa Suomeen ja puhuin hänen kanssaan pitkään puhelimessa osallistumisestamme taisteluun Suomessa, muodoista, joihin sen tulisi asettua jne.

Bazanovista saa hyvin vakuuttavan miehen vaikutelman, hänessä ei ole mitään kommunistista…

Tietoja vangituista puna-armeijalaisista kootuista yksiköistä sain myös Venäjän yleissotajoukkoliikkeen Suomen alaosaston päälliköltä, kapteeni Sulginilta (Alexander Schulgin) sekä kornilovilaisten Suomen-ryhmän vanhimmalta.

Siksi pidän tietoja viiden osaston muodostamisesta puna-armeijalaisista sotavangeista meidän upseeriemme komennossa (tiedän sukunimet) täysin uskottavana.

Tietoja rintamalle lähetetyn Venäjän kansanosaston puolelle siirtymään halukkaista puna-armeijalaisia ottavan osaston menestyksekkäästä toiminnasta olen saanut vain Bazanovilta (eikä ihme, vh).

Mutta koska kaikki muu, mitä hän puhui, on saanut vahvistuksen, en näe perusteita olla uskomatta häntä tässäkin.

Toistaiseksi meillä ei ole liittolaisia ja siksi meidän tulee vain valmistautua mahdolliseen toimintaan.

On tarpeen muistaa, että voimamme ovat puna-armeijan voimiin verrattuna suhteettoman pienet ja siksi meidän tulee ainakin aluksi kieltäytyä voimiemme käyttämisestä ”valkoisten” suurempien tai pienempien osastojen muodossa – se merkitsisi rikollista tuhlausta.

Upseereistamme ja sotilaskoulutuksen saanutta nuorisoamme voidaan ja tulee käyttää propagandisteina ja komentavina kaadereina muodostettaessa Venäjän kansanosastoja toimintaan selustassa, kapinoiden nostamiseen jne.

Kuitenkaan ei ole pois suljettua se, että kansallisen Venäjän intressit voisivat edellyttää suurta venäläistä osastoa tai sen muodostamista.

Ja meidän tulee olla valmiita tähän tapahtumaan, jos se ei ole luonteeltaan seikkailu.”

Lähde: Vlasovit: Emt. s.  160-162.

ROVS: https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_All-Military_Union

*

Venäjän kansanarmeijan (RNA) historia päättyi Talvisodan viimesinä päivinä.  Bazanov kirjoittaa muistelmissaan:

Vasta maaliskuun ensi päivinä 1940 me saimme järjestäytymisen valmiiksi ja valmistauduimme lähtemään rintamalle.

ensimmäinen kapteeni Kiselevin osasto lähtee ensimmäisenä kahden päivän päästä, sen perässä seuraa toinen, sitten kolmas.  Purin leirin lähteäkseni jäljelle jääneiden osastojen kanssa…

Maaliskuun 13:n päivän aamuna 1940 puhelinsoitto kenraali Waldenilta.  Minun on pysäytettävä koko operaatio ja saavuttava heti Helsinkiin…

Sota on hävitty, tulitauko allekirjoitettu.  Kutsuin teidät pikaisesti, sanoi kenraali Walden, että voisitte heti poistua Suomesta.  Neuvostot tietävät kyllä operaatiostanne ja varmaankin vaativat teidän luovuttamistanne…

Kaikki tämä oli järkevää ja totta.  Istun autoon, ajan Turkuun ja saavun saman päivänä Ruotsiin.”

Lähde: Vlasovit: emt. s. 162-153.

*

Emigranttiaktivisti Bazanovin muistelmien lisäksi on mainittava pietarilaisen tutkijan V. Musajevin artikkeli ”Neuvostokansalaiset Suomen armeijan palveluksessa toisen maailmansodan aikana” (2002).  Tekijä käy yksityiskohtaisesti läpi kansallisten joukko-osastojen muodostamista ja neuvostokansalaisten yhteistyötä 1939-1940.  Valitettavasti artikkeli on kirjoitetut suomalaisten kirjojen ja julkaisujen pohjalta käyttämättä venäläisiä arkistoja.

*

Yleisesti tunnetaan Talvisodan aikana Kemissä perustettu Osasto Hämäläinen, johon kuulutettiin vapaaehtoisia erityisesti 1920-luvun Vienan ja Aunuksen pakolaisista.  Joukko-osastosta muodostettiin perustamisen, karsinnan ja koulutuksen jälkeen Sissipataljoona 5 (SissiP 5), joka helmikuussa 1940 osallistui Suomussalmella Raatteen rintaman sivustavartiointiin ja siirrettiin sitten kiireellä Kuhmon rintamalle torjumaan pääasiassa Dolinin hiihtoprikaatin joukkoja.

Lisäksi Talvisodan aikana Suomessa koottiin vapaaehtoisista rintamajoukkoa, jossa oli mukana joitakin virolaisia vapaaehtoisia (ehkä noin 100), jotka olivat Suomenlahden yli tulleita tai maassa jo varhemmin oleskelleita, mutta jotka eivät ehtineet sodan 3.3.1940 loppuessa vielä rintamalle.

Virossa toiminut neuvostohallinto kielsi vihollisen puolelle siirtymiset ja erilaisin toimin pyrki rajoittamaan tätä liikennettä.

*

Talvisodan vapaaehtoisista

Helmikuun 1940 lopulla ulkoministeri Väinö Tanner kertoi hallitukselle vapaaehtoisten tilanteesta.

Päämaja oli päättänyt vastaanottaa kaikkia kansallisuuksia paitsi venäläisiä.  Vapaaehtoisten matkat piti maksaa, heidät pii pukea ja varustaa.

”Niistä tulee kalliita sotamiehiä, mutta kai tarvitaan elävää voimaa korvaamaan tappioita”, puolustusministeri Juho Niukkanen pohti.  Opetusministeri Hannula tiedusteli, onko syytä vetää kaiken maailman ihmisiä meidän armeijaamme.

Tanner kirjoitti Berliinin-lähettiläälle Aarne Wuorimaalle luottamuksellisen kirjeen, jossa antoi alaiselleen lisäohjeen aiempaan kiertokirjeeseen Suomeen otettavista vapaaehtoisista.

”Syistä, joihin minun ei tarvitse lähemmin puuttua, ylipäällikkö ei katso olevan mahdollista ottaa vastaan sellaisia saksalaisia, jotka ovat Saksassa vallassa olevan järjestelmän kannattajia.” 

Vapaaehtoisia voitiin ottaa myös Saksasta, mutta oli ”perusteltua syytä katsoa, etteivät he ole natseja.”

Lähde: Lasse Lehtinen: Tanner, itsenäisen Suomen mies. (2017), sivu 330.

*

*

Lue tämän jatkoksi:

Huuskan blogi vuodelta 2012, jossa kirjoittaja kokoaa aineistopläjäyksiä siitä, miten Suomen sodanjohto halusi vastata Stalinin asettaman ”Terijoen hallituksen” eli Kuusisen nukkehallituksen muodostamaan asetelmaan. 

Vaihtoehtona oli pystyttää bolshevismia vastustavista venäläisistä emigranteista koottu ”vastahallitus”, kokoamaan antistalinistisia voimia yhteen ja heikentämään hyökkäävän puna-armeijan yhtenäisyyttä.

Mannerheim halusi Talvisodan alussa Trotskin "nukkehallituksen" johtoon” – blogi on luettavissa täällä:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125763-mannerheim-halusi-talvisodan-alussa-trotskin-nukkehallituksen-johtoon

*

]]>
5 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250941-toimiko-talvisodassa-suomen-puolella-venajan-kansanarmeija-rna#comments Boris Bazanov Mannerheim ROVS Talvisota Venäjän kansanarmeija Wed, 14 Feb 2018 15:00:01 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250941-toimiko-talvisodassa-suomen-puolella-venajan-kansanarmeija-rna
NATOn kaksi vahvinta maata napit vastakkain http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain <p>Mihin tarvitaan vihollisia, kun ystävät ovat tällaisia?</p> <p>Suomen tulee liityä kaikkiin Lännen arvoyhteisön organisaatioihin, ja toimia niissä aktiivisesti. Näinhän se menee.</p> <p>Jargon.</p> <p>Mutta mikä on todellisuus?</p> <p>Pitkän sotilas- ja valtapoliittisen kehityksen tuloksena olemme nyt tilanteessa, jossa ystävämme ja melkein huonetoverimme NATOn kaksi sotilaallisesti vahvivta maata, Yhdysvallat ja Turkki, ovat kaluunan napit vastakkain Syyriassa.</p> <p>Turkin hyökkäys Rojavin kurdialueelle repii kaikkiaankin NATOn rivejä ja voi lopulta vahingoittaa myös Turkkia itseään.</p> <p><strong>Minkälaisia ystäv</strong>iä?</p> <p>Jos Suomi liittyisi NATOon, minkälaisten kumppanien kanssa sinne sotilaspoliittisiin vällyihin mentäisiin?</p> <p>Siellähän toki jo olemme, käymäsiltämme, yön timoina kuukahtelemassa. Kuin, NATOn toiseksi vahvimman armeijan omaavan Turkin kanssa kävisimme sotilasliittoon.</p> <p>Turkin tyyppiominaisuuksista voidaan mainita mm.: &quot;Islamistisen AK-puolueen hallitsemalla Turkille oli liikaa se, että rajan taakse Syyrian puolelle nousi suhteellisen vakaa, demokraattinen ja maallistunut kurdialue.&quot;</p> <p>Mitkä olivatkaan Lännen perusarvot, joihin monet meistä haluavat mahd. pitkälle sitoutua?</p> <p>Eivätkö muun muassa vakaus, demokraattisuus ja maallistuneet valtiorakenteet?</p> <p>Eivätkä niinkään yksinvaltaisuus, islamistinen näkemyshorisontti, militaristinen aggressio, muutamia olemuspiirteitä mainitaksemme.</p> <p>Niin, ja &quot;Lisäksi Turkin ja Venäjän lähentyminen on jo pitkään huolestuttanut Brysseliä ja Washingtonia. Länsivallat eivät tee mielellään mitään, mikämitään, mikä tiivistäisi entisestään Turkin ja Venäjän välejä.&quot;</p> <p>Tässäpä pulma, luonteeltaan pysyvä. Sillä: &quot;Venäjä puolestaan näkee Turkissa mahdollisuuksia hajottaa NATOn rivejä. Tämän geopoliittisen pelin suurimpia uhreja ovat Syyrian kurdit.&quot;</p> <p>Näin on. Mutta vastaavanlaiseen kuvioon, väkikapulaksi, voisi joutua myös Suomi.</p> <p>Kenties olennaisinta, mitä tapaus Turkki voisi meille osoittaa, mikäli haluttaisiin nähdä se, mikä on silmiemme edessä, on, että kuvitelma NATOn tiiviydestä, toimintakyvystä ja läntiseen arvoyhteisöön sitoutuneesta veljesavusta taitaa hieman vuotaa. (Sitaattien lähde: HS/Jukka Huusko: Riskipeliä kovin panoksin Syyriassa, su 11.2.2018, sivu A25.</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mihin tarvitaan vihollisia, kun ystävät ovat tällaisia?

Suomen tulee liityä kaikkiin Lännen arvoyhteisön organisaatioihin, ja toimia niissä aktiivisesti. Näinhän se menee.

Jargon.

Mutta mikä on todellisuus?

Pitkän sotilas- ja valtapoliittisen kehityksen tuloksena olemme nyt tilanteessa, jossa ystävämme ja melkein huonetoverimme NATOn kaksi sotilaallisesti vahvivta maata, Yhdysvallat ja Turkki, ovat kaluunan napit vastakkain Syyriassa.

Turkin hyökkäys Rojavin kurdialueelle repii kaikkiaankin NATOn rivejä ja voi lopulta vahingoittaa myös Turkkia itseään.

Minkälaisia ystäviä?

Jos Suomi liittyisi NATOon, minkälaisten kumppanien kanssa sinne sotilaspoliittisiin vällyihin mentäisiin?

Siellähän toki jo olemme, käymäsiltämme, yön timoina kuukahtelemassa. Kuin, NATOn toiseksi vahvimman armeijan omaavan Turkin kanssa kävisimme sotilasliittoon.

Turkin tyyppiominaisuuksista voidaan mainita mm.: "Islamistisen AK-puolueen hallitsemalla Turkille oli liikaa se, että rajan taakse Syyrian puolelle nousi suhteellisen vakaa, demokraattinen ja maallistunut kurdialue."

Mitkä olivatkaan Lännen perusarvot, joihin monet meistä haluavat mahd. pitkälle sitoutua?

Eivätkö muun muassa vakaus, demokraattisuus ja maallistuneet valtiorakenteet?

Eivätkä niinkään yksinvaltaisuus, islamistinen näkemyshorisontti, militaristinen aggressio, muutamia olemuspiirteitä mainitaksemme.

Niin, ja "Lisäksi Turkin ja Venäjän lähentyminen on jo pitkään huolestuttanut Brysseliä ja Washingtonia. Länsivallat eivät tee mielellään mitään, mikämitään, mikä tiivistäisi entisestään Turkin ja Venäjän välejä."

Tässäpä pulma, luonteeltaan pysyvä. Sillä: "Venäjä puolestaan näkee Turkissa mahdollisuuksia hajottaa NATOn rivejä. Tämän geopoliittisen pelin suurimpia uhreja ovat Syyrian kurdit."

Näin on. Mutta vastaavanlaiseen kuvioon, väkikapulaksi, voisi joutua myös Suomi.

Kenties olennaisinta, mitä tapaus Turkki voisi meille osoittaa, mikäli haluttaisiin nähdä se, mikä on silmiemme edessä, on, että kuvitelma NATOn tiiviydestä, toimintakyvystä ja läntiseen arvoyhteisöön sitoutuneesta veljesavusta taitaa hieman vuotaa. (Sitaattien lähde: HS/Jukka Huusko: Riskipeliä kovin panoksin Syyriassa, su 11.2.2018, sivu A25.

]]>
14 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain#comments Demokratia Nato Suomi Turkki Yhdysvallat Sun, 11 Feb 2018 16:44:29 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain
Venäjä ja Kiina käynnistämässä tuulivoimalaa Valkean meren rannalle Karjalassa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250722-venaja-ja-kiina-kaynnistamassa-tuulivoimalaa-valkean-meren-rannalle-karjalassa <p>*</p><p><strong>Olen aiemmin</strong> toistuvasti kirjoittanut <strong>Kiinan ja Venäjän talousyhteistyön</strong> lisääntymisestä.&nbsp; Kiinan taloudellinen ekspansio ja ekonominen kolonisaatio kaikkine piirteineen on kiinnostavia aikamme suurkysymyksiä.&nbsp;</p><p>Tuossa suhteessa Kiinan ns. Silkkitie (Yksi tie) &ndash;hanke liippaa jo Suomeakin.&nbsp;</p><p>Toinen lähelle tuleva ulottuvuus on Karjalan Tasavallan kolmisen vuotta vahvasti kehittymässä ollut suora yhteistyö Kiinan kanssa &ndash; kaikki tapahtuu luonnollisesti Venäjän keskushallinnon lämpimässä ohjauksessa.</p><p>Alun kolmatta vuotta sitten (2.12.2015) kirjoitin US-blogissani <a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207735-kiina-venaja-karjala-suomi-talousyhteistyo"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207735-kiina-venaja-karjala-suomi-talousyhteistyo</u></a></p><p><strong>Karjalan Tasavallan ja Kiinan talousyhteistyöstä</strong> mm. näin:</p><p><em>&rdquo;Tämä on orgaaninen jatko Pietarin Talousfoorumissa toukokuussa 2015 solmituille <strong>Venäjän ja Kiinan välisille taloussuhteille</strong>.&nbsp; Ne tähtäävät pitkälle ja niissä on kyseessä isot asiat.&nbsp; Ne liittyvät mm. <strong>Kiinan Silkkitie-hankkeeseen, Tyynenmeren talousalueeseen sekä energia-alan yhteistyöhön</strong></em><strong>.&nbsp;&rdquo;</strong></p><p>Lue: <a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198135-taistelevatko-rosatom-ja-gazprom-kahdestaan-vesivoimasta-%E2%80%93-vai-isompi-peli"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198135-taistelevatko-rosatom-ja-gazprom-kahdestaan-vesivoimasta-%E2%80%93-vai-isompi-peli</u></a></p><p>*</p><p><strong>Vuoden jälleen vaihduttua lienee paikallaan päivittää joitain uudempia hankkeita:</strong></p><p><em>Ulkomaan lehdistössä:</em></p><p><strong>Independent BarentsObserver kirjoittaa 1.2.2018:</strong></p><p><br /><strong>Valkean meren tuulipuisto</strong><br /><br />Vihreä voima oli keskeinen kysymys keskusteluissa joita viime viikon aikana käytiin Karjalan hallituksen johdon vierailulla Kiinan Fujianin maakunnassa.</p><p>Valtamerialukseen (merelle) rakennetaan <strong>60 MW: n tuulipuisto</strong>. Sen arvioitu hinta on 9 miljardia ruplaa, ja sitä pidetään yhtenä Karjalan tärkeimmistä investointihankkeista, aluehallitus ilmoittaa.<br />Se voisi olla Venäjän ensimmäinen <strong>offshore-tuulipuisto</strong>.<br />&quot;Olemme sopineet kehittävän tuulivoimahanketta - juuri tämä kiinalainen kiinnostaa&quot;, Karjalan varapäämies <strong>Vladimir Timofejev </strong>&nbsp;sanoo uutistoimisto Tassille.<br /><br />Kiinan valtuuskunta tulee teknisten asiantuntijoiden kanssa toukokuussa Luoteis-Venäjän alueelle, ja virallisten asiakirjojen allekirjoituksen odotetaan toteutuvan kyseisen vierailun aikana. Asiantuntijat tarkastelevat projektia eri puolilta , mukaan lukien offshore-puiston sijaintiin liittyvät tekniset näkökohdat, varapääjohtaja sanoo.<br /><br />Valkeanmeren tuulimyllypuisto &ndash;hankkeessa ovat todennäköisesti mukana kumppaneina sekä valtiollinen ydinvoimakonserni <strong>Rosatom</strong>, että <strong>Venäjän Suorien sijoitusten rahasto</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta onko Kiina täysillä mukana hankevalmisteluissa?</p><p>*</p><p>Valkoisenmeren tuulivoimprojekti tuli Venäjän-Kiinan talousyhteistyökomission asialistalle marraskuussa 2016 allekirjoitetussa yhteistyösopimuksessa, jonka allekirjoittivat entinen <strong>Karjalan hallituksen päämies</strong> (sittemmin presidentti Putinin kuvernöörilistalla peräpäähän sijoittunut, vh) <strong>Aleksandr Khudilainen</strong> ja Kiinan energiayhtiön <strong>Sinomec &ndash;konsernin varapääjohtaja Li Yan</strong>.<br /><br />&quot;<em>Tämän hankkeen kehittäminen ei ainoastaan paranna energiatilannetta, se myös luo työpaikkoja ja edistä tasavallan kuvaa</em>&quot;, sanoi tuolloinen aluejohtaja Khudilainen.<br /><br />Karjalan tasavalta on nykyään riippuvainen vesivoiman tuottamisesta ja energian tuonnista Murmanskin ja Leningradin oblastialueilta.<br /><br /><strong>Kiinalainen Sinomec</strong> on jo aiemmin sijoittanut uuden vesivoiman kehittämiseen Karjalassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Yritys on yksi B<strong>eloporozhsky</strong>-hankkeen sidosryhmistä, joka on <strong>BRICS-investointielimen</strong> <strong>New Development Bankin </strong>ensimmäinen sijoituskohde Venäjällä.&nbsp; <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/New_Development_Bank"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/New_Development_Bank</u></a></p><p>&nbsp;</p><p><em>Linkki: The Independet Barents Observer, 01.02.2018: </em></p><p><strong>Chinese money for Karelian wind power - </strong><strong>This is what they are interested in, the Russian deputy governor says as he returns from a business trip to China. </strong></p><p>By <strong><a href="https://thebarentsobserver.com/en/profil/atle-staalesen"><strong><u>Atle Staalesen</u></strong></a></strong></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://thebarentsobserver.com/en/2018/02/chinese-money-karelian-wind-power"><u>https://thebarentsobserver.com/en/2018/02/chinese-money-karelian-wind-power</u></a><br /><br /><br />*</p><p><strong>Karjala ja Fujianin &nbsp;yhteistyön näköalat</strong></p><p><strong>Lisää elinkeinohankkeita Karjalan Tasavallan ja Kiinan välillä.</strong></p><p>Karjalan Sanomat, 31.1.2018; <a href="http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/karjala-ja-fujian-yhteisty%C3%B6n-n%C3%A4k%C3%B6alat"><u>http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/karjala-ja-fujian-yhteisty%C3%B6n-n%C3%A4k%C3%B6alat</u></a></p><p>*</p><p><strong>Karjalan Tasavallan valtuuskunta</strong> on käynyt Kiinassa, Fujianin maakunnassa, kahdessa johtavassa maa- ja metsätalousyliopistossa.</p><p><em>&rdquo;Nykyään voidaan harjoittaa säännöllistä yhteistyötä korkeakoulujen välillä telesiltojen välityksellä.&nbsp; Hyvänä ideana on myös opiskelijoiden kesäleirien ja &ndash;koulujen järjestäminen Karjalassa ja Fujianin maakunnassa</em>&rdquo; Karjalan varapäämies <strong>Vladimir Timofejev</strong> tähdentää alussa mainitussa KS:n artikkelissa.</p><p>Petroskoin valtionyliopiston vararehtori Marina Gvozdeva on kertonut korkeakoulun toiminnasta ja kahdenvälisistä yhteyksistä ja <strong><em>venäjän kielen ja kirjallisuuden laitoksen</em></strong> perustamismahdollisuuksista Fuzhoun yliopiston kielitieteellisen tiedekuntaan.</p><p>Rakenteellisten yhteistyön aiheiden listalla on <strong><em>yhteishankkeet viestintäalalla ja biokemiassa</em></strong>.&nbsp; Innovatiivisista hankkeista lupaavimmilta tuntuvat <strong><em>teknologiapuiston perustaminen</em></strong> ja <strong><em>Silkkitie-projekti.</em></strong></p><p>Näin siis Karjalan Sanomat, 31.1.2018.</p><p>*</p><p><strong>Yhteinen tuulivoima</strong></p><p>Kuten aiemmin on tullut&nbsp; mainituksi (ks. em. Blogit) Kiinalla on mielenkiintoisia <strong>vesivoimahankkeita </strong>Karjalassa, sellaisia, jotka kerrotusti liittyvät myös Suomen intresseihin lähialueellamme.&nbsp; Pienoisvoimaloita ja niihin soveltuvia turbiineita koputellaan jo kokoon.&nbsp; Joltain osin näyttää siltä, että suuren kuvan yhteistyö Kiinan kanssa on jo tuonut toimijat Karjalaan.&nbsp; Jäikö Suomi lähtötelineisiin, vai onko kyse vain valtiollisesta suuresta järjestelmästä?</p><p>Nyt puhutaan ja on jo ryhdytty toimeen toisen voimakkaasti kasvavan uudistuvan eli &rdquo;puhtaan energian&rdquo; tuotantomuodon kanssa.&nbsp; Nimittäin tuulivoiman.</p><p>Karjalan valtuuskunta kävi Fujianin maakunnan investointi- ja kehityskorporaatiossa.</p><p>&rdquo;Olemme kiinnostuneet yhteisten investointihankkeiden toteuttamisesta voimataloudessa ja olemme valmiit käsittelemään yksityiskohtaisesti 60 megawatin <strong><em>tuulivoimaloiden rakennushanketta</em></strong>.&nbsp; Merituulivoimalan rakennushankkeen kustannukset ovat arviolta yhdeksän miljardia ruplaa, Timofejev sanoo. &nbsp;Hankearvio vastaa noin 127 miljoonan Euron summaa (9.2.2018 päivänkurssiin).</p><p>Molemmat osapuolet ovat vahvasti hankkeen takana.&nbsp; Sopimus voidaan allekirjoittaa jo tämän vuoden syksyllä.</p><p>Fujianin maakunnan investointi- ja kehityskorporaatio haluaa käsitellä myös hankkeita, jotka liittyvät <strong><em>selluloosan tuotantoon</em></strong>.</p><p>*</p><p><strong>Muita hankkeita</strong></p><p>Kiinalainen Jiun-Huein &ndash;kauppaketju, joka on erikoistunut maataloustuotteiden kauppaan ja harjoittaa yhteistoimintaa arvopaperipörssin kanssa, on kiinnostunut <strong>Karjalan elintarvikkeista</strong>. Kauppaketjulla on hankintavarastoja yli 30:ssa maassa.&nbsp;&nbsp; Venäjältä se tuo vain auringonkukkaöljyä ja jauhoja.</p><p>Nyt osapuolet ovat sopineet selvitystyöstä, mitkä Karjalan elintarvikkeet ovat kysytyimpiä Kiinassa.&nbsp;</p><p>&rdquo;Kaikkein suosituimmat &rdquo;Tehty Karjalassa&rdquo; &ndash;tunnuskuviolla varustetut tuotteet toimitetaan jatkossa Jiun-Huei &ndash;kauppaketjun noin 700 kauppaan. &ndash; Näin kertoo siis KS, 31.1.2018.</p><p>*</p><p><strong>Kivenkovaa</strong></p><p>Luonnonkivien louhintaa ja käsittelyä harjoittavien yritysten johtajat ovat vierailleet viidessä kiinalaisessa koriste- ja rakennuskivien tuotantoon erikoistuneessa yhtiössä.&nbsp; Kiinalaiset yhtiöt ovat esittäneet vieraille täydellisen kivenkäsittelyn tuotantojärjestelmän blokkikiven toimituksesta valmiiksi tuotteeksi.&nbsp;</p><p>Karjalan varapäämies Timofejev korostaa, että tasavalta on kiinnostunut kiinteiden yhteyksien rakentamisesta kiinalaisten kivenkäsittelyä harjoittavien yhtiöiden kanssa.&nbsp; Karjalassa on tunnetusti tuotannollista osaamista ja perinteitä erilaisessa kaivannaistoiminnassa ja erikoiskivien tuotannossa.</p><p>*</p><p><strong>Matkailu</strong></p><p>Tavoitteena on saada kiinalainen sijoittaja Karjalaan investoimaan matkailukonseptin luomiseen. Kärkikohteena Karjalalle on tarjota Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon kuuluva Kizin ulkoilmamuseo Äänisen rannalla.&nbsp;</p><p>Fujianin maakunnan matkailun kehittämisyhdistyksen hallintopäällikkö Li Dinin mukaan matkailijoiden määrä Fujianin ja Karjalan välillä on kasvanut jatkuvasti kolmen viime vuoden aikana.</p><p>&rdquo;Aiomme järjestää suoran lentoyhteyden Fujianin maakunnan ja Moskovan välillä elokuussa 2018, Li Dun sanoo.</p><p>*</p><p><strong>Mitä?</strong></p><p>Karjalan Tasavallan ponnistelut suuren Kiinan suuntaan saattavat monen suomalaisen mielessä vaikuttaa jotenkin näpertelyltä tai mittakaavaltaan niin vaatimattomalta, että koko asia ei ansaitse mitään huomiota.</p><p>Olen toista mieltä.&nbsp; Karjalalle näillä hankkeilla on huomattava merkitys.&nbsp; Näissä Karjalan erityisolot ja osaaminen pääsee oikeuksiinsa, ja tuo taloudellista viriliteettiä muutoin niin sitkeässä kuihtumiskierteessä olevalle alueelle.&nbsp;</p><p>Samalla saamme kuin näyteikkunan takaa nähdä selkeitä hankesuunnitelmia ja niiden etenemistä, mallia, jolla Kiina etenee muuallakin Venäjällä ja maailmalla.&nbsp; Isolle kiinalle ei pienikään hanke ole liian mitätön, ei juuri mikään marja liian vaatimaton jätettäväksi noukkimatta.&nbsp;</p><p>Suuret valtiolliset hankkeet hoidetaan ylimmällä presidentillisellä tasolla, jolla myös sovitaan tiettyjä hankeohjelmia ja suunnitelmajaksoja, joiden puitteissa sitten valtiolliset toimijat, suuryritykset ja vähän pienemmätkin toimivat.&nbsp; Ja sitten on maakunnallinen taso, jolla suuren suosituksen lämmössä edetään monella rintamalla.&nbsp;</p><p>Suomella voisi olla jotain opittavaa tästä?</p><p>*&acute;</p><p><em>Fujianin maakunta sijaitsee Kiinan kaakkoisrannikolla.&nbsp; Maakunnan väestö: n. 37 miljoonaa.</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> *

Olen aiemmin toistuvasti kirjoittanut Kiinan ja Venäjän talousyhteistyön lisääntymisestä.  Kiinan taloudellinen ekspansio ja ekonominen kolonisaatio kaikkine piirteineen on kiinnostavia aikamme suurkysymyksiä. 

Tuossa suhteessa Kiinan ns. Silkkitie (Yksi tie) –hanke liippaa jo Suomeakin. 

Toinen lähelle tuleva ulottuvuus on Karjalan Tasavallan kolmisen vuotta vahvasti kehittymässä ollut suora yhteistyö Kiinan kanssa – kaikki tapahtuu luonnollisesti Venäjän keskushallinnon lämpimässä ohjauksessa.

Alun kolmatta vuotta sitten (2.12.2015) kirjoitin US-blogissani http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207735-kiina-venaja-karjala-suomi-talousyhteistyo

Karjalan Tasavallan ja Kiinan talousyhteistyöstä mm. näin:

”Tämä on orgaaninen jatko Pietarin Talousfoorumissa toukokuussa 2015 solmituille Venäjän ja Kiinan välisille taloussuhteille.  Ne tähtäävät pitkälle ja niissä on kyseessä isot asiat.  Ne liittyvät mm. Kiinan Silkkitie-hankkeeseen, Tyynenmeren talousalueeseen sekä energia-alan yhteistyöhön. ”

Lue: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198135-taistelevatko-rosatom-ja-gazprom-kahdestaan-vesivoimasta-%E2%80%93-vai-isompi-peli

*

Vuoden jälleen vaihduttua lienee paikallaan päivittää joitain uudempia hankkeita:

Ulkomaan lehdistössä:

Independent BarentsObserver kirjoittaa 1.2.2018:


Valkean meren tuulipuisto

Vihreä voima oli keskeinen kysymys keskusteluissa joita viime viikon aikana käytiin Karjalan hallituksen johdon vierailulla Kiinan Fujianin maakunnassa.

Valtamerialukseen (merelle) rakennetaan 60 MW: n tuulipuisto. Sen arvioitu hinta on 9 miljardia ruplaa, ja sitä pidetään yhtenä Karjalan tärkeimmistä investointihankkeista, aluehallitus ilmoittaa.
Se voisi olla Venäjän ensimmäinen offshore-tuulipuisto.
"Olemme sopineet kehittävän tuulivoimahanketta - juuri tämä kiinalainen kiinnostaa", Karjalan varapäämies Vladimir Timofejev  sanoo uutistoimisto Tassille.

Kiinan valtuuskunta tulee teknisten asiantuntijoiden kanssa toukokuussa Luoteis-Venäjän alueelle, ja virallisten asiakirjojen allekirjoituksen odotetaan toteutuvan kyseisen vierailun aikana. Asiantuntijat tarkastelevat projektia eri puolilta , mukaan lukien offshore-puiston sijaintiin liittyvät tekniset näkökohdat, varapääjohtaja sanoo.

Valkeanmeren tuulimyllypuisto –hankkeessa ovat todennäköisesti mukana kumppaneina sekä valtiollinen ydinvoimakonserni Rosatom, että Venäjän Suorien sijoitusten rahasto.

 

Mutta onko Kiina täysillä mukana hankevalmisteluissa?

*

Valkoisenmeren tuulivoimprojekti tuli Venäjän-Kiinan talousyhteistyökomission asialistalle marraskuussa 2016 allekirjoitetussa yhteistyösopimuksessa, jonka allekirjoittivat entinen Karjalan hallituksen päämies (sittemmin presidentti Putinin kuvernöörilistalla peräpäähän sijoittunut, vh) Aleksandr Khudilainen ja Kiinan energiayhtiön Sinomec –konsernin varapääjohtaja Li Yan.

"Tämän hankkeen kehittäminen ei ainoastaan paranna energiatilannetta, se myös luo työpaikkoja ja edistä tasavallan kuvaa", sanoi tuolloinen aluejohtaja Khudilainen.

Karjalan tasavalta on nykyään riippuvainen vesivoiman tuottamisesta ja energian tuonnista Murmanskin ja Leningradin oblastialueilta.

Kiinalainen Sinomec on jo aiemmin sijoittanut uuden vesivoiman kehittämiseen Karjalassa.

 

Yritys on yksi Beloporozhsky-hankkeen sidosryhmistä, joka on BRICS-investointielimen New Development Bankin ensimmäinen sijoituskohde Venäjällä.  https://en.wikipedia.org/wiki/New_Development_Bank

 

Linkki: The Independet Barents Observer, 01.02.2018:

Chinese money for Karelian wind power - This is what they are interested in, the Russian deputy governor says as he returns from a business trip to China.

By Atle Staalesen

 

https://thebarentsobserver.com/en/2018/02/chinese-money-karelian-wind-power


*

Karjala ja Fujianin  yhteistyön näköalat

Lisää elinkeinohankkeita Karjalan Tasavallan ja Kiinan välillä.

Karjalan Sanomat, 31.1.2018; http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/karjala-ja-fujian-yhteisty%C3%B6n-n%C3%A4k%C3%B6alat

*

Karjalan Tasavallan valtuuskunta on käynyt Kiinassa, Fujianin maakunnassa, kahdessa johtavassa maa- ja metsätalousyliopistossa.

”Nykyään voidaan harjoittaa säännöllistä yhteistyötä korkeakoulujen välillä telesiltojen välityksellä.  Hyvänä ideana on myös opiskelijoiden kesäleirien ja –koulujen järjestäminen Karjalassa ja Fujianin maakunnassa” Karjalan varapäämies Vladimir Timofejev tähdentää alussa mainitussa KS:n artikkelissa.

Petroskoin valtionyliopiston vararehtori Marina Gvozdeva on kertonut korkeakoulun toiminnasta ja kahdenvälisistä yhteyksistä ja venäjän kielen ja kirjallisuuden laitoksen perustamismahdollisuuksista Fuzhoun yliopiston kielitieteellisen tiedekuntaan.

Rakenteellisten yhteistyön aiheiden listalla on yhteishankkeet viestintäalalla ja biokemiassa.  Innovatiivisista hankkeista lupaavimmilta tuntuvat teknologiapuiston perustaminen ja Silkkitie-projekti.

Näin siis Karjalan Sanomat, 31.1.2018.

*

Yhteinen tuulivoima

Kuten aiemmin on tullut  mainituksi (ks. em. Blogit) Kiinalla on mielenkiintoisia vesivoimahankkeita Karjalassa, sellaisia, jotka kerrotusti liittyvät myös Suomen intresseihin lähialueellamme.  Pienoisvoimaloita ja niihin soveltuvia turbiineita koputellaan jo kokoon.  Joltain osin näyttää siltä, että suuren kuvan yhteistyö Kiinan kanssa on jo tuonut toimijat Karjalaan.  Jäikö Suomi lähtötelineisiin, vai onko kyse vain valtiollisesta suuresta järjestelmästä?

Nyt puhutaan ja on jo ryhdytty toimeen toisen voimakkaasti kasvavan uudistuvan eli ”puhtaan energian” tuotantomuodon kanssa.  Nimittäin tuulivoiman.

Karjalan valtuuskunta kävi Fujianin maakunnan investointi- ja kehityskorporaatiossa.

”Olemme kiinnostuneet yhteisten investointihankkeiden toteuttamisesta voimataloudessa ja olemme valmiit käsittelemään yksityiskohtaisesti 60 megawatin tuulivoimaloiden rakennushanketta.  Merituulivoimalan rakennushankkeen kustannukset ovat arviolta yhdeksän miljardia ruplaa, Timofejev sanoo.  Hankearvio vastaa noin 127 miljoonan Euron summaa (9.2.2018 päivänkurssiin).

Molemmat osapuolet ovat vahvasti hankkeen takana.  Sopimus voidaan allekirjoittaa jo tämän vuoden syksyllä.

Fujianin maakunnan investointi- ja kehityskorporaatio haluaa käsitellä myös hankkeita, jotka liittyvät selluloosan tuotantoon.

*

Muita hankkeita

Kiinalainen Jiun-Huein –kauppaketju, joka on erikoistunut maataloustuotteiden kauppaan ja harjoittaa yhteistoimintaa arvopaperipörssin kanssa, on kiinnostunut Karjalan elintarvikkeista. Kauppaketjulla on hankintavarastoja yli 30:ssa maassa.   Venäjältä se tuo vain auringonkukkaöljyä ja jauhoja.

Nyt osapuolet ovat sopineet selvitystyöstä, mitkä Karjalan elintarvikkeet ovat kysytyimpiä Kiinassa. 

”Kaikkein suosituimmat ”Tehty Karjalassa” –tunnuskuviolla varustetut tuotteet toimitetaan jatkossa Jiun-Huei –kauppaketjun noin 700 kauppaan. – Näin kertoo siis KS, 31.1.2018.

*

Kivenkovaa

Luonnonkivien louhintaa ja käsittelyä harjoittavien yritysten johtajat ovat vierailleet viidessä kiinalaisessa koriste- ja rakennuskivien tuotantoon erikoistuneessa yhtiössä.  Kiinalaiset yhtiöt ovat esittäneet vieraille täydellisen kivenkäsittelyn tuotantojärjestelmän blokkikiven toimituksesta valmiiksi tuotteeksi. 

Karjalan varapäämies Timofejev korostaa, että tasavalta on kiinnostunut kiinteiden yhteyksien rakentamisesta kiinalaisten kivenkäsittelyä harjoittavien yhtiöiden kanssa.  Karjalassa on tunnetusti tuotannollista osaamista ja perinteitä erilaisessa kaivannaistoiminnassa ja erikoiskivien tuotannossa.

*

Matkailu

Tavoitteena on saada kiinalainen sijoittaja Karjalaan investoimaan matkailukonseptin luomiseen. Kärkikohteena Karjalalle on tarjota Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon kuuluva Kizin ulkoilmamuseo Äänisen rannalla. 

Fujianin maakunnan matkailun kehittämisyhdistyksen hallintopäällikkö Li Dinin mukaan matkailijoiden määrä Fujianin ja Karjalan välillä on kasvanut jatkuvasti kolmen viime vuoden aikana.

”Aiomme järjestää suoran lentoyhteyden Fujianin maakunnan ja Moskovan välillä elokuussa 2018, Li Dun sanoo.

*

Mitä?

Karjalan Tasavallan ponnistelut suuren Kiinan suuntaan saattavat monen suomalaisen mielessä vaikuttaa jotenkin näpertelyltä tai mittakaavaltaan niin vaatimattomalta, että koko asia ei ansaitse mitään huomiota.

Olen toista mieltä.  Karjalalle näillä hankkeilla on huomattava merkitys.  Näissä Karjalan erityisolot ja osaaminen pääsee oikeuksiinsa, ja tuo taloudellista viriliteettiä muutoin niin sitkeässä kuihtumiskierteessä olevalle alueelle. 

Samalla saamme kuin näyteikkunan takaa nähdä selkeitä hankesuunnitelmia ja niiden etenemistä, mallia, jolla Kiina etenee muuallakin Venäjällä ja maailmalla.  Isolle kiinalle ei pienikään hanke ole liian mitätön, ei juuri mikään marja liian vaatimaton jätettäväksi noukkimatta. 

Suuret valtiolliset hankkeet hoidetaan ylimmällä presidentillisellä tasolla, jolla myös sovitaan tiettyjä hankeohjelmia ja suunnitelmajaksoja, joiden puitteissa sitten valtiolliset toimijat, suuryritykset ja vähän pienemmätkin toimivat.  Ja sitten on maakunnallinen taso, jolla suuren suosituksen lämmössä edetään monella rintamalla. 

Suomella voisi olla jotain opittavaa tästä?

Fujianin maakunta sijaitsee Kiinan kaakkoisrannikolla.  Maakunnan väestö: n. 37 miljoonaa.

*

]]>
16 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250722-venaja-ja-kiina-kaynnistamassa-tuulivoimalaa-valkean-meren-rannalle-karjalassa#comments Karjalan Tasavalta Kiina NDB Silkkitie Tuulivoima Fri, 09 Feb 2018 15:34:33 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250722-venaja-ja-kiina-kaynnistamassa-tuulivoimalaa-valkean-meren-rannalle-karjalassa
Hizbollah Etelä-Amerikassa: uhka bisneksille ja diplomaateille http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250667-hizbollah-etela-amerikassa-uhka-bisneksille-ja-diplomaateille <p><strong>Hizbollah Etelä-Amerikassa: uhka bisneksille..</strong></p><p>Etelä-Amerikka on vahva tukikohta libanonilaisella Hizbollah-ryhmälle, joka on ollut läsnä mantereella 1980-luvulta lähtien.</p><p>Wikipedia-esittely:</p><p><strong><em>Hizbollah</em></strong><em> (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Arabian_kieli" title="Arabian kieli"><u>arab.</u></a> </em><em>حزب الله</em><em>&lrm;, hizbullāh eli Jumalan puolue) on vuonna 1982 perustettu poliittinen ja sotilaallinen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Libanon" title="Libanon"><u>libanonilaisten</u></a> <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0iialaisuus" title="Šiialaisuus"><u>šiiamuslimien</u></a> järjestö ja puolue. Israle, Australia, Yhdysvallat, Kanada ja Euroopan unioni luokittelevat Hizbollahin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Terrorismi" title="Terrorismi"><u>terroristijärjestöksi</u></a>, mutta esimerkiksi&nbsp; Venäjä ei näin tee. </em></p><p>*</p><p>Ryhmä perusti jo tuolloin rahoitus- ja logistiikkaverkkoja, joiden avulla se toteutti Argentiinassa kaksi pommi-iskua 1990-luvulla. Ensimmäinen pommi vuonna 1992 kohdistui <strong><em>Israelin suurlähetystöön</em></strong> Buenos Airesissa, jolloin tapettiin 29 ihmistä ja 242 ihmistä haavoittui. Toinen pommi vuonna 1994 <strong><em>Asociacion Mutual Israelita Argentiinaan (AMIA)</em></strong> -järjestöön, joka on juutalaiskeskus Buenos Airesissa, tappaen 85 ja haavoittaen yli 300 henkilöä.</p><p>Siitä lähtien Hizbollah on siirtänyt operatiivisen painopisteen terrori-iskuista rahanhankintaan tähtäävään rikolliseen toimintaan.&nbsp; Se on pyrkinyt saamaan oman osansa Etelä-Amerikan tuottoisasta huumekaupasta ja erikoistunut pääasiassa kokaiinin ja heroiinin jakeluun. Aiemmin selvitimme mitä Hizbollah tekee nyt Etelä-Amerikassa ja missä se tekee. Tässä tutkimme Hizbollahin uhkaa Etelä-Amerikassa toimiville yrityksille.<br />Toimittajan huomautus: Tämä raportti on tuotettu ja alun perin julkaissut <strong><em>Threat Lens</em></strong>, Stratforin ainutlaatuinen suojaavaa tiedustelutietoa tuottava taho. Threat Lensin avulla yritykset voivat ennakoida, tunnistaa, mitata ja lieventää uusia uhkia, jotka kohdistuvat ihmisiin ja omaisuuteen ympäri maailmaa.</p><p><br />Yritysten on otettava huomioon Hizbollahin synnyttämät erilaiset uhkat, sen toimiessa Etelä-Amerikassa. Yksi näistä on korruptio, jota Hizbollah hyödyntää - ja joka voi myös vaikuttaa haitallisesti liiketoimintaan. Terrorismi on sitä vastoin vähäisempi asia kuin rikollisten operaatioiden aiheuttamat vakuudelliset vahingot.<br /><strong>Korruptio</strong><br />Hyvät ja rehdein keinoin toimivat yritykset kohtaavat ylivoimaisia esteitä taistelussa ja kilpailussa sellaisten kanssa, jotka ovat Hizbollahin kaltaisia, ja jotka ovat ostaneet korruptoituneiden virkamiesten tuen. Hizbollahin väärennettyjen tuotteiden tuotanto ja vienti mukaan lukien kaikki Ray-Bansista CD- ja DVD-levyihin, lääkkeet Sony-elektroniikkaan, tulvivat paikallisille markkinoille ja lyövät laudalta lailliset toimijat. Tietenkään ei liiketoimintaa pitäisi yrittää tasoittaa lahjonnan avulla millään toimintalohkolla, joka voisi johtaa kohtaamaan Yhdysvaltojen liiketoimintalait kaikessa ankaruudessaan.</p><p>*</p><p>Lisäksi Trumpin hallinto on ilmoittanut, että se aikoo ottaa maalitaulukseen Hizbollahin maailmanlaajuisen rikollisverkon tuhoamisen.</p><p>Koska <strong>Etelä-Amerikka </strong>on Hizbollahin aktiivisin keskus Lähi-idän ulkopuolella, tämä olisi looginen paikka tuhoamistoimien aloittamiseksi. Vaikka Yhdysvallat todennäköisesti yrittääkin tehdä niin, iskujen ajoittaminen ja tehokkuus on edelleen epäselvä, ja tutkimukset ja toimet voivat kestää kuukausia tai jopa vuosia.<br />&nbsp;</p><p>Vaikka Hizbollah voisi hyökätä Yhdysvaltoja vastaan, se ei todennäköisesti tee niin.<br /><br />Menestyäkseen tällä terrorismin vastaisella sektorilla Washingtonin täytyy hankkia paikallisen hallinnon luottamus, mikä voi olla hankalaa hankkia.</p><p>Toisin kuin Yhdysvalloissa, mikään näistä maista ei luokittele Hizbollahia terroristijärjestöksi, mikä haittaa ponnisteluja sen torjumiseksi. Lisäksi Venezuelassa hallitus jopa tukee aktiivisesti Hizbollahia, ja ryhmän yhteistyö järjestäytyneiden rikollisten syndikaattien ja korruptoituneiden virkamiesten kanssa koko maan alueella antaa sille suuren toimintavapauden maassa.<br />Yritysten on kuitenkin oltava tietoisia siitä, että Washington todennäköisesti valvoo alueita entistä tiukemmin.</p><p>Yhdysvaltojen suorittamat Hezbollahin toimintaa vastaan kohdistetut tehoiskut voivat vaikuttaa liiketoimintaan Etelä-Amerikassa ja muualla, mukaan lukien liikkeet, joissa myydään erilaisia laillisia tuotteita, kuten savukkeita, käytettyjä autoja, elektroniikkaa ja muita tavaroita Hizbollahilla sidoksissa oleville yrityksille.</p><p>Monet Hizbollahin etupiiriin kuuluvat yritykset harjoittaen rahanpesua näyttäen olevansa laillisia yrityksiä, joita normaalit ihmiset käyttävät ja jotka harjoittavat liiketoimintaa muiden laillisten yritysten kanssa ympäri maailmaa, kuten käytettyjen autojen kauppaa - alalla, jossa Hizbollah on voimakkaasti mukana - missä tahansa Yhdysvalloista aina Länsi-Afrikkaan saakka.<br /><strong>Terrorismi ja rikollisuus</strong><br />Terrori-iskut voivat luonnollisesti myös aiheuttaa vahinkoa yrityksille.</p><p>Vaikka Hizbollah ei ole tehnyt terrori-iskuja Etelä-Amerikassa 1990-luvulta lähtien, sen toimihenkilöitä on pidätetty viime aikoina epäiltyinä osallistumisesta vuonna 2014 suunniteltuihin hyökkäyksiin, jotka kohdistuvat juutalaisiin ja Israelin omistamiin kohteisiin Perussa.</p><p>Huolimatta paljosta spekuloinnista tämän asian tiimoilta, pidämme epätodennäköisenä, että Hizbollah käyttäisi Latinalaisen Amerikan perustana hyökkäykseen Yhdysvaltojen etuja vastaan.<br />Hizbollah ymmärtää, että suuri isku Yhdysvaltain etuihin johtaisi suoriin vastatoimiin Libanonin ryhmän ytimeen, samoin menetelmin kuin Yhdysvaltojen reaktio al-Qaidaan 11. syyskuuta jälkeen.</p><p>Ja kun Israel on osoittanut yhä uudelleen ja uudelleen, Libanoniin on paljon helpompaa iskeä kuin Afganistaniin. Kaikki Etelä-Amerikan rahoitus- ja logistiikkaverkostoihin liittyvät hyökkäykset johtaisivat niiden systeemin vaurioihin, mikä heikentäisi merkittävästi niiden kannattavuutta.</p><p>Nyt kun Syyrian taloudellinen tuki Hizbollahille on kuivunut ja Iranin taloudellinen tilanne mahdollisesti vaarantaa tuen saannin siltä taholta, järjestön etelä-amerikkalaiset verkostot ovat elintärkeitä Hizbollahin taloudellisen hyvinvoinnin kannalta.</p><p>Niinpä, vaikka Hizbollah voisi tehdä iskuja Yhdysvaltoja vastaan, on epätodennäköistä että se tekisi niitä.&nbsp; Iskut kun osuisivat Hizbollahin omaan&nbsp; nilkkaan.</p><p>Se auktoriteettityhjiö, jossa huumekauppaa harjoittavat ryhmittymät, sellaiset kuin Hizbollah, toimivat, tarjoaa myös tilaa rikollisyhtymien laajemmallekin toiminnalle, mikä puolestaan suoraan luo uhkan laillisuusperiaatteita kunnioittavien yritysten toiminnalle.&nbsp; Esimerkiksi Hizbollah osallistuu voimaperäisesti autojen varastamiseen Brasiliassa ja Perussa, ja joita se sitten myy omissa käytettyjen autojen firmoissaan.</p><p>*</p><p>Lähteitä:</p><p><em>STRATFOR, 7.2.2018;</em></p><p><em>CNN 4.6.2013.</em></p><p><em>Wikipedia</em></p><p>*</p><p>CNN 4.6.2013:</p><p><strong>Hizzbollahin tulot Latinalaisesta Amerikasta, analyytikkojen arvioita.</strong></p><p>Argentiinan syyttäjäviranomainen syyttää, että Iran on perustanut terrori-verkkoja kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa.&nbsp; Tähän liittyvässä keskustelussa pohditaan, miten suuri uhka on, ja mitä se merkitsee alueen valtioille sekä &ndash; Yhdysvalloille.</p><p><strong>Alberto Nisman</strong>, joka jo 1994 tutki Buenos Airesin juutalaisväestön keskuuteen tehdyn terrori-iskun seurauksia &ndash; niissä kuoli 85 henkilöä &ndash; julkaisi kesäkuussa 2013 laajan, yli 500-sivuisen raportin, ja totesi siinä, että iranilaiset ovat perustaneet aktiivisia tiedustelu- ja operaatioverkostoja Latinalaisessa Amerikassa 1980-luvulta lähtien.&nbsp;</p><p>Nismanin raportissa todetaan jo tuolloin, yli 5 vuotta sitten, että Iranin tiedustelutehtävät LA:ssa toteutetaan suoraan Iranin tiedusteluviranomaisten ja Hizbollahin islamilaisten militanttiryhmien toimesta.&nbsp; Näitä Iranin &rdquo;rikosoikeudellisia suunnitelmia&rdquo; on käynnissä Brasiliassa, Kolumbiassa, Chilessä, Paraguayssa, Uruguayssa, Surinamissa ja Trinidad and Tobagossa.</p><p>Ne ovat yhä vahvemmin mukana kokaiinikaupassa, ja heillä on ovet auki lukuisille alueille, koska heillä on liittolaisia Venezuelassa, Ecuadorissa, Boliviassa ja muualla toimivien <em>huumekartellien</em> kanssa. &nbsp;Niinpä heillä on enemmän liikkumisvapauksia ja vähemmän rajoituksia, mikä on huomattavasti lisännyt heidän valmiuksiaan harjoittaa tiedusteluoperaatioita, kouluttaa ja asemoida operaattoreita ja valmistautua hyökkäyksiin, etenkin, jos Israel tai Yhdysvallat tekevät jotain Iranin kannalta ratkaisevaa (tuolloin 2013 kuuma aihe oli odotettavissa ollut Yhdysvaltain isku Iranin ydinvoimalaitoksia vastaan).</p><p>Analyytikkojen ja tarkkailijoiden käsitykset hajoavat käsityksissä Iranin ja Hizbollahin tavoitteista.&nbsp; Järjestön tavoitteet näyttävät pääasiassa taloudellisilta, mitä osoittaa, että Latinalaisen Amerikan huumekartellit ovat lisääntyneet viime vuosina.&nbsp; Samaan aikaan Iran saattaa palata yhä enemmän väkivaltiasiin tekoihin, kuten eräs ilmoitettu yritys rekrytoida joku murhattavaksi nimetty diplomaatti (Saudi-diplomaatti, Washingtonissa).&nbsp; &ndash; Voidaan arvioida näiden suunnitelmien edelleen olevan pelissä mukana.</p><p>Tuolloin jo arvioitiin, että Hizbollahin läsnäolo Latinalaisessa Amerikassa on kasvattanut ja vahvistanut sen organisaatiota niin, että järjestöä voidaan pitää maailman näkyvin terroristiorganisaatio <em>(&rdquo;the premiere terrorist organization in the world&rdquo;).</em></p><p>Yhdysvaltain entinen suurlähettiläs <strong>Roger Noriega </strong>todisti maaliskuussa 2013 kongressille, että Iranilla on ollut yli 80 operaattoria vähintään 12 latinalaisamerikkalaisessa maassa.</p><p>&rdquo;<em>Sanotaan, että missä Iran menee, Hizbolalh ei ole kaukana</em>&rdquo;, Noriega sanoi.</p><p>*</p><p><a href="https://edition.cnn.com/videos/world/2017/11/14/lebanon-who-are-hezbollah-lon-orig-expl-ejk.cnn"><u>https://edition.cnn.com/videos/world/2017/11/14/lebanon-who-are-hezbollah-lon-orig-expl-ejk.cnn</u></a></p><p>*</p><p><strong>Arab League states condemn Hezbollah as &#39;terrorist organization&#39;</strong></p><p><strong>CNN, 20.11.2017; <a href="https://edition.cnn.com/2017/11/19/middleeast/saudi-arabia-iran-arab-league/index.html"><strong><u>https://edition.cnn.com/2017/11/19/middleeast/saudi-arabia-iran-arab-league/index.html</u></strong></a> </strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>US officials warn of potential Hezbollah threat to US homeland</strong></p><p><strong>CNN, 11.10.2017; <a href="https://edition.cnn.com/2017/10/10/politics/us-warn-hezbollah-threat/index.html"><strong><u>https://edition.cnn.com/2017/10/10/politics/us-warn-hezbollah-threat/index.html</u></strong></a> </strong></p><p><strong>*</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hizbollah Etelä-Amerikassa: uhka bisneksille..

Etelä-Amerikka on vahva tukikohta libanonilaisella Hizbollah-ryhmälle, joka on ollut läsnä mantereella 1980-luvulta lähtien.

Wikipedia-esittely:

Hizbollah (arab. حزب الله‎, hizbullāh eli Jumalan puolue) on vuonna 1982 perustettu poliittinen ja sotilaallinen libanonilaisten šiiamuslimien järjestö ja puolue. Israle, Australia, Yhdysvallat, Kanada ja Euroopan unioni luokittelevat Hizbollahin terroristijärjestöksi, mutta esimerkiksi  Venäjä ei näin tee.

*

Ryhmä perusti jo tuolloin rahoitus- ja logistiikkaverkkoja, joiden avulla se toteutti Argentiinassa kaksi pommi-iskua 1990-luvulla. Ensimmäinen pommi vuonna 1992 kohdistui Israelin suurlähetystöön Buenos Airesissa, jolloin tapettiin 29 ihmistä ja 242 ihmistä haavoittui. Toinen pommi vuonna 1994 Asociacion Mutual Israelita Argentiinaan (AMIA) -järjestöön, joka on juutalaiskeskus Buenos Airesissa, tappaen 85 ja haavoittaen yli 300 henkilöä.

Siitä lähtien Hizbollah on siirtänyt operatiivisen painopisteen terrori-iskuista rahanhankintaan tähtäävään rikolliseen toimintaan.  Se on pyrkinyt saamaan oman osansa Etelä-Amerikan tuottoisasta huumekaupasta ja erikoistunut pääasiassa kokaiinin ja heroiinin jakeluun. Aiemmin selvitimme mitä Hizbollah tekee nyt Etelä-Amerikassa ja missä se tekee. Tässä tutkimme Hizbollahin uhkaa Etelä-Amerikassa toimiville yrityksille.
Toimittajan huomautus: Tämä raportti on tuotettu ja alun perin julkaissut Threat Lens, Stratforin ainutlaatuinen suojaavaa tiedustelutietoa tuottava taho. Threat Lensin avulla yritykset voivat ennakoida, tunnistaa, mitata ja lieventää uusia uhkia, jotka kohdistuvat ihmisiin ja omaisuuteen ympäri maailmaa.


Yritysten on otettava huomioon Hizbollahin synnyttämät erilaiset uhkat, sen toimiessa Etelä-Amerikassa. Yksi näistä on korruptio, jota Hizbollah hyödyntää - ja joka voi myös vaikuttaa haitallisesti liiketoimintaan. Terrorismi on sitä vastoin vähäisempi asia kuin rikollisten operaatioiden aiheuttamat vakuudelliset vahingot.
Korruptio
Hyvät ja rehdein keinoin toimivat yritykset kohtaavat ylivoimaisia esteitä taistelussa ja kilpailussa sellaisten kanssa, jotka ovat Hizbollahin kaltaisia, ja jotka ovat ostaneet korruptoituneiden virkamiesten tuen. Hizbollahin väärennettyjen tuotteiden tuotanto ja vienti mukaan lukien kaikki Ray-Bansista CD- ja DVD-levyihin, lääkkeet Sony-elektroniikkaan, tulvivat paikallisille markkinoille ja lyövät laudalta lailliset toimijat. Tietenkään ei liiketoimintaa pitäisi yrittää tasoittaa lahjonnan avulla millään toimintalohkolla, joka voisi johtaa kohtaamaan Yhdysvaltojen liiketoimintalait kaikessa ankaruudessaan.

*

Lisäksi Trumpin hallinto on ilmoittanut, että se aikoo ottaa maalitaulukseen Hizbollahin maailmanlaajuisen rikollisverkon tuhoamisen.

Koska Etelä-Amerikka on Hizbollahin aktiivisin keskus Lähi-idän ulkopuolella, tämä olisi looginen paikka tuhoamistoimien aloittamiseksi. Vaikka Yhdysvallat todennäköisesti yrittääkin tehdä niin, iskujen ajoittaminen ja tehokkuus on edelleen epäselvä, ja tutkimukset ja toimet voivat kestää kuukausia tai jopa vuosia.
 

Vaikka Hizbollah voisi hyökätä Yhdysvaltoja vastaan, se ei todennäköisesti tee niin.

Menestyäkseen tällä terrorismin vastaisella sektorilla Washingtonin täytyy hankkia paikallisen hallinnon luottamus, mikä voi olla hankalaa hankkia.

Toisin kuin Yhdysvalloissa, mikään näistä maista ei luokittele Hizbollahia terroristijärjestöksi, mikä haittaa ponnisteluja sen torjumiseksi. Lisäksi Venezuelassa hallitus jopa tukee aktiivisesti Hizbollahia, ja ryhmän yhteistyö järjestäytyneiden rikollisten syndikaattien ja korruptoituneiden virkamiesten kanssa koko maan alueella antaa sille suuren toimintavapauden maassa.
Yritysten on kuitenkin oltava tietoisia siitä, että Washington todennäköisesti valvoo alueita entistä tiukemmin.

Yhdysvaltojen suorittamat Hezbollahin toimintaa vastaan kohdistetut tehoiskut voivat vaikuttaa liiketoimintaan Etelä-Amerikassa ja muualla, mukaan lukien liikkeet, joissa myydään erilaisia laillisia tuotteita, kuten savukkeita, käytettyjä autoja, elektroniikkaa ja muita tavaroita Hizbollahilla sidoksissa oleville yrityksille.

Monet Hizbollahin etupiiriin kuuluvat yritykset harjoittaen rahanpesua näyttäen olevansa laillisia yrityksiä, joita normaalit ihmiset käyttävät ja jotka harjoittavat liiketoimintaa muiden laillisten yritysten kanssa ympäri maailmaa, kuten käytettyjen autojen kauppaa - alalla, jossa Hizbollah on voimakkaasti mukana - missä tahansa Yhdysvalloista aina Länsi-Afrikkaan saakka.
Terrorismi ja rikollisuus
Terrori-iskut voivat luonnollisesti myös aiheuttaa vahinkoa yrityksille.

Vaikka Hizbollah ei ole tehnyt terrori-iskuja Etelä-Amerikassa 1990-luvulta lähtien, sen toimihenkilöitä on pidätetty viime aikoina epäiltyinä osallistumisesta vuonna 2014 suunniteltuihin hyökkäyksiin, jotka kohdistuvat juutalaisiin ja Israelin omistamiin kohteisiin Perussa.

Huolimatta paljosta spekuloinnista tämän asian tiimoilta, pidämme epätodennäköisenä, että Hizbollah käyttäisi Latinalaisen Amerikan perustana hyökkäykseen Yhdysvaltojen etuja vastaan.
Hizbollah ymmärtää, että suuri isku Yhdysvaltain etuihin johtaisi suoriin vastatoimiin Libanonin ryhmän ytimeen, samoin menetelmin kuin Yhdysvaltojen reaktio al-Qaidaan 11. syyskuuta jälkeen.

Ja kun Israel on osoittanut yhä uudelleen ja uudelleen, Libanoniin on paljon helpompaa iskeä kuin Afganistaniin. Kaikki Etelä-Amerikan rahoitus- ja logistiikkaverkostoihin liittyvät hyökkäykset johtaisivat niiden systeemin vaurioihin, mikä heikentäisi merkittävästi niiden kannattavuutta.

Nyt kun Syyrian taloudellinen tuki Hizbollahille on kuivunut ja Iranin taloudellinen tilanne mahdollisesti vaarantaa tuen saannin siltä taholta, järjestön etelä-amerikkalaiset verkostot ovat elintärkeitä Hizbollahin taloudellisen hyvinvoinnin kannalta.

Niinpä, vaikka Hizbollah voisi tehdä iskuja Yhdysvaltoja vastaan, on epätodennäköistä että se tekisi niitä.  Iskut kun osuisivat Hizbollahin omaan  nilkkaan.

Se auktoriteettityhjiö, jossa huumekauppaa harjoittavat ryhmittymät, sellaiset kuin Hizbollah, toimivat, tarjoaa myös tilaa rikollisyhtymien laajemmallekin toiminnalle, mikä puolestaan suoraan luo uhkan laillisuusperiaatteita kunnioittavien yritysten toiminnalle.  Esimerkiksi Hizbollah osallistuu voimaperäisesti autojen varastamiseen Brasiliassa ja Perussa, ja joita se sitten myy omissa käytettyjen autojen firmoissaan.

*

Lähteitä:

STRATFOR, 7.2.2018;

CNN 4.6.2013.

Wikipedia

*

CNN 4.6.2013:

Hizzbollahin tulot Latinalaisesta Amerikasta, analyytikkojen arvioita.

Argentiinan syyttäjäviranomainen syyttää, että Iran on perustanut terrori-verkkoja kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa.  Tähän liittyvässä keskustelussa pohditaan, miten suuri uhka on, ja mitä se merkitsee alueen valtioille sekä – Yhdysvalloille.

Alberto Nisman, joka jo 1994 tutki Buenos Airesin juutalaisväestön keskuuteen tehdyn terrori-iskun seurauksia – niissä kuoli 85 henkilöä – julkaisi kesäkuussa 2013 laajan, yli 500-sivuisen raportin, ja totesi siinä, että iranilaiset ovat perustaneet aktiivisia tiedustelu- ja operaatioverkostoja Latinalaisessa Amerikassa 1980-luvulta lähtien. 

Nismanin raportissa todetaan jo tuolloin, yli 5 vuotta sitten, että Iranin tiedustelutehtävät LA:ssa toteutetaan suoraan Iranin tiedusteluviranomaisten ja Hizbollahin islamilaisten militanttiryhmien toimesta.  Näitä Iranin ”rikosoikeudellisia suunnitelmia” on käynnissä Brasiliassa, Kolumbiassa, Chilessä, Paraguayssa, Uruguayssa, Surinamissa ja Trinidad and Tobagossa.

Ne ovat yhä vahvemmin mukana kokaiinikaupassa, ja heillä on ovet auki lukuisille alueille, koska heillä on liittolaisia Venezuelassa, Ecuadorissa, Boliviassa ja muualla toimivien huumekartellien kanssa.  Niinpä heillä on enemmän liikkumisvapauksia ja vähemmän rajoituksia, mikä on huomattavasti lisännyt heidän valmiuksiaan harjoittaa tiedusteluoperaatioita, kouluttaa ja asemoida operaattoreita ja valmistautua hyökkäyksiin, etenkin, jos Israel tai Yhdysvallat tekevät jotain Iranin kannalta ratkaisevaa (tuolloin 2013 kuuma aihe oli odotettavissa ollut Yhdysvaltain isku Iranin ydinvoimalaitoksia vastaan).

Analyytikkojen ja tarkkailijoiden käsitykset hajoavat käsityksissä Iranin ja Hizbollahin tavoitteista.  Järjestön tavoitteet näyttävät pääasiassa taloudellisilta, mitä osoittaa, että Latinalaisen Amerikan huumekartellit ovat lisääntyneet viime vuosina.  Samaan aikaan Iran saattaa palata yhä enemmän väkivaltiasiin tekoihin, kuten eräs ilmoitettu yritys rekrytoida joku murhattavaksi nimetty diplomaatti (Saudi-diplomaatti, Washingtonissa).  – Voidaan arvioida näiden suunnitelmien edelleen olevan pelissä mukana.

Tuolloin jo arvioitiin, että Hizbollahin läsnäolo Latinalaisessa Amerikassa on kasvattanut ja vahvistanut sen organisaatiota niin, että järjestöä voidaan pitää maailman näkyvin terroristiorganisaatio (”the premiere terrorist organization in the world”).

Yhdysvaltain entinen suurlähettiläs Roger Noriega todisti maaliskuussa 2013 kongressille, että Iranilla on ollut yli 80 operaattoria vähintään 12 latinalaisamerikkalaisessa maassa.

Sanotaan, että missä Iran menee, Hizbolalh ei ole kaukana”, Noriega sanoi.

*

https://edition.cnn.com/videos/world/2017/11/14/lebanon-who-are-hezbollah-lon-orig-expl-ejk.cnn

*

Arab League states condemn Hezbollah as 'terrorist organization'

CNN, 20.11.2017; https://edition.cnn.com/2017/11/19/middleeast/saudi-arabia-iran-arab-league/index.html

*

US officials warn of potential Hezbollah threat to US homeland

CNN, 11.10.2017; https://edition.cnn.com/2017/10/10/politics/us-warn-hezbollah-threat/index.html

*

]]>
0 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250667-hizbollah-etela-amerikassa-uhka-bisneksille-ja-diplomaateille#comments Hizbollah Huumekartellit Iran Latinalainen Amerikka Yhdysvallat Thu, 08 Feb 2018 15:29:03 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250667-hizbollah-etela-amerikassa-uhka-bisneksille-ja-diplomaateille
Miten Venäjän talouden käy vuonna 2018? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250610-miten-venajan-talouden-kay-vuonna-2018 <p><em><strong>Miten Venäjän talouden käy vuonna 2018?</strong></em></p><p>*</p><p><em>Kokosin <strong>Suomen Pankin BOFIT-siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen</strong> viimeksi julkaisemasta aineistosta joitakin toteutunutta muutosta ja odotettavissa olevaa tulevaisuutta kuvaavia numeroita ja arvioita.&nbsp; &nbsp;<a href="https://www.bofit.fi/fi/"><u>https://www.bofit.fi/fi/</u></a> </em></p><p><em>Esitän ne tässä tiivistettynä kollaasina.&nbsp; Vahvennukset ja kappaleiden katkaisu VH:</em>n.</p><p>*</p><p><strong>BOFIT Viikkokatsaus/06</strong></p><p><strong>1.2.2018</strong></p><p><strong>Venäjällä alkutuotanto kasvanut, jalostusteollisuus ei</strong></p><p>Viime vuoden lopulla kausitasoitetun <strong>teollisuustuotannon</strong> lähes puolen vuoden luisu oikeni. Koko vuonna tuotantoa oli prosentti enemmän kuin vuonna 2016. Lukemaa laski etenkin jalostusteollisuus, jonka viime vuoden kasvu painui heikon loppuvuoden vuoksi lähelle nollaa. Loppuvuonna tuntuva vaikutus oli myös sähkö- ja lämpösektorin tuotannolla, joka supistui epätavallisen lämpimän sään vuoksi. Sektorin tuotanto ei viime vuonna kasvanut. Kaivannaisteollisuuden tuotanto lisääntyi 2 %.</p><p>Kasvua rajoitti öljyntuotannon painuminen syksyllä vuodentakaisia huippuja pienemmäksi, OPEC-maiden ja muiden tuottajamaiden sopimusta noudatellen. Koko teollisuuden heikossa menossa vuoden loppua kohden öljyntuotannon rooli oli kuitenkin suhteellisen pieni. &hellip;</p><p><strong>Maataloustuotanto</strong> lisääntyi viime vuonna 2,4 %, joskin kasvu hidastui edellisvuosista. <strong>Viljelytuotannon</strong> kasvu laantui runsaaseen kahteen prosenttiin, sillä viljojen ennätyssadon ohella muut sadot enimmäkseen vähenivät.&nbsp; &hellip;</p><p><strong>Vähittäiskauppa</strong> elpyi hiljalleen viime vuoden ajan ja myynnin määrä muodostui runsaan prosentin suuremmaksi kuin vuonna 2016.</p><p>Tilastoitu <strong>keskipalkka</strong> nousi reaalisesti 3,4 %, mutta lähinnä kotitalouksien muiden tulojen vaisu kehitys piti <strong>kotitalouksien reaalitulot</strong> edelleen hieman pienempinä kuin vuonna 2016. &hellip;</p><p>Katso vielä tämä:</p><p><strong>Venäjän talouden pääsektoreiden reaalinen kehitys</strong> 1914-2017: (rullaa alas)</p><p><a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201805_1/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201805_1/</u></a></p><p>*</p><p>BOFIT Viikkokatsaus/05</p><p><strong>1.2.2018</strong></p><p><strong>Syntyneiden määrä Venäjällä laski jyrkästi</strong></p><p>Viime vuonna Venäjällä <strong>syntyi vajaat 1,7 milj. lasta</strong> eli 200 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Viimeksi syntyneiden määrä väheni näin voimakkaasti 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kehitys on samansuuntaista koko maassa, sillä syntyneiden määrä väheni viime vuonna kaikilla muilla Venäjän alueilla paitsi Tshetsheniassa.</p><p>Taustalla on suurelta osin pitkäaikainen väestörakenteen kehitys, sillä synnytysikäisten naisten määrä on vähentynyt jo yli vuosikymmenen ja samalla syntyneiden lasten määräkin jo useamman vuoden ajan. Etenkin viime vuonna myös <strong>syntyvyys laski</strong> kuitenkin selvästi, mikä on voinut johtua mm. heikosta taloustilanteesta. <strong>Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot</strong> ovat supistuneet jo neljä vuotta peräkkäin (2014-2017, vh].</p><p>Ennakkotietojen mukaan Venäjän koko väestö kasvoi kuitenkin hieman myös viime vuonna <strong>nettomaahanmuuton</strong> ansiosta. Rosstat arvioi Venäjän väkiluvuksi tämän vuoden alussa <strong>146,9 miljoonaa</strong>, mutta siitä lähes 2,4 miljoonaa on Venäjän laittomasti itseensä liittämän <strong>Krimin</strong> niemimaan asukkaita. Rosstatin perusskenaarion mukaan syntyneiden määrän laskeva trendi jatkuu Venäjällä vuoteen 2030 saakka ja samalla luonnollinen väestönkasvu pysyy negatiivisena.&nbsp; <a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201805_3/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201805_3/</u></a></p><p>*</p><p>BOFIT Viikkokatsaus/04</p><p><strong>25.1.2018</strong></p><p><strong>Venäjän talouden ennustetaan kasvavan suhteellisen hitaasti</strong></p><p>IMF:n tuoreessa ennustepäivityksessä ja Maailmanpankin ennusteessa Venäjän <strong>BKT:n kasvun odotetaan olevan tänä vuonna 1,7 %.</strong> Venäjän keskuspankki ennustaa kasvutahdin olevan samaa luokkaa. Tammikuun Consensus-ennuste on hieman suotuisampi. Ennusteet ovat parantuneet viime kesästä muutamilla desimaaleilla öljynhintaoletusten nousun myötä. <strong>Öljyn hinta</strong> kohosi vuonna 2017 neljänneksen vuodesta 2016, ja sen vuosikeskiarvo oli noin 53 dollaria. IMF ja Maailmanpankki olettavat hinnan olevan tänä vuonna korkeampi. Venäjän keskuspankin ennusteessa oletus on hieman varovaisempi. Venäjän talousministeriö arvioi BKT:n kasvaneen viime vuonna 1,4&ndash;1,8 %.</p><p><strong>Globaalitalouden kasvun</strong> ennustetaan yleisesti kiihtyvän.</p><p><a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_1/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_1/</u></a></p><p><strong>Venäjän federaatiobudjetti vahvistunut ja vaje supistunut</strong></p><p><strong>25.1.2018</strong></p><p><strong>Budjetin tulot</strong> olivat jälleen vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä merkittävästi vuodentakaista suuremmat, kun vuoden 2016 viimeisen neljänneksen tuloissa <strong>ei oteta huomioon valtion Rosneft-öljyjätin osakepaketin</strong> myynnistä saatua suurta summaa. Öljy- ja kaasuverotuloja lisäsi öljyn hinnan nousu. Budjetin muut tulot kasvoivat edelleen ripeästi.</p><p>Koko vuoden 2017 osalta <strong>tulot lisääntyivät 18 %</strong> (pl. 2016 Rosneft-rahat). Öljy- ja kaasuverotulot nousivat lähes neljäsosan eli paljon alun perin budjetoitua enemmän. Ylimääräisiä <strong>valtion vararahastoon siirrettäviä öljytuloja</strong> kertyi runsaasti, sillä <em>Urals-öljyn keskihinta oli viime vuonna 53 dollaria</em>, kun taas vuoden 2017 ensimmäisessä <em>budjetissa hinnaksi oletettiin 40 dollaria</em>. Budjetin muut tulot lisääntyivät 15 % johtuen mm. ALV-tuloista, joiden osuus näistä muista tuloista on yli 55 % ja federaatiobudjetin kaikista tuloista kolmannes. <strong>Veroja</strong> saatiin kerättyä aiempaa paremmin.</p><p><strong>Federaatiobudjetin menojen kasvu</strong> vuodentakaisesta ripeytyi vuoden viimeisellä neljänneksellä, kun laskuista jätetään pois vuoden 2016 lopussa puolustusteollisuudelle (OPK) annettu iso summa pankkivelkojen maksuun. Koko vuoden menolinja muodostui melko niukaksi, sillä menot kasvoivat 5 % (pl. em. OPK-rahat) eli reaalisesti noin prosentin. <strong>Puolustusmenot</strong> vähenivät noin 4 % (pudotus on peräti neljäsosa, jos vuoden 2016 menoihin lasketaan mukaan em. OPK-summa). <strong>Sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen</strong> menot kasvoivat nimellisesti prosentin, mutta tässä luokassa paljon lisää varoja kohdennettiin muilta alaeriltä <strong>Venäjän kansalliskaartille</strong>, joka nykyään edustaa tuntuvaa osaa sisäisen turvallisuuden joukoista.</p><p><strong>Federaatiobudjetin vaje</strong> oli vuonna 2017 tulojen hyvän kehityksen ansiosta 1,4 % BKT:stä eli alun perin odotettua pienempi. Vuonna 2016 vaje oli lähes 3,5 % BKT:stä. Vaje ilman öljy- ja kaasuverotuloja supistui vuonna 2017 vajaaseen 8 prosenttiin BKT:stä.</p><p><strong>Venäjän federaatiobudjetin tulot, menot ja inflaatio 2014&ndash;2017</strong></p><p><strong>ks. %-muutos, vuosittain; <a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_2/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_2/</u></a> </strong></p><p>*</p><p><strong>Venäjän ulkomainen velka kääntyi pieneen kasvuun viime vuonna</strong></p><p><strong>25.1.2018</strong></p><p>Vuoden lopussa <strong>ulkomaisen velan arvo</strong> oli noin 530 mrd. dollaria eli 3 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Venäläiset pankit vähensivät ulkomaista velkaansa edelleen, kun taas muiden yritysten ja valtion velka kasvoi. Vuoden lopussa <strong>pankeilla oli ulkomaista velkaa 105 mrd., muilla yrityksillä 354 mrd. ja valtiolla 56 mrd. dollaria</strong>. Tänä vuonna velkaa erääntyy yhteensä noin 85 mrd. dollaria.</p><p>Vuoden 2013 lopun huippulukemista <strong>ulkomaisen velan arvo on supistunut 200 mrd.</strong> dollarilla. Supistumisesta lähes puolet johtuu kuitenkin valuuttakurssimuutoksista ja etenkin ruplan heikkenemisestä, sillä Venäjän ulkomaisesta velasta noin neljännes on ruplissa. &hellip;</p><p>Myös Venäjän valtion koko ulkomaisen velan arvo on supistunut vuoden 2013 lopusta lähinnä ruplan heikentymisen vuoksi. Valtio on lyhentänyt dollarimääräistä velkaa, mutta lisännyt ruplamääräistä velkaa. Valtiolla on kuitenkin yhä varsin vähän velkaa: viime vuoden lopussa <strong>ulkomaista velkaa oli 56 mrd. dollaria ja kotimaista velkaa 124 mrd.</strong> dollaria eli yhteensä noin 11 % BKT:stä.</p><p><strong><a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_3/"><strong><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_3/</u></strong></a></strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>BOFIT viikkokatsaus 03</strong></p><p><strong>18.1.2018&nbsp;</strong></p><p><strong>Venäjän ulkomaankauppa elpynyt edelleen, pääoman ulosvirtaus lisääntyi hieman</strong></p><p><strong>Venäjän tulot tavara- ja palveluviennistä</strong> kuten myös tavara- ja palvelutuonnin menot olivat edelleen vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä suunnilleen 20 % suuremmat kuin vuotta aiemmin. Kasvu tavaratuonnissa oli niin ikään noin 20 % ja venäläisten ulkomaisissa matkailumenoissa edellisten neljännesten tapaan lähes 30 %. Kauppataseen ja vaihtotaseen ylijäämät olivat viimeisellä neljänneksellä huomattavan suuria öljynhinnan nousun lisäämien vientitulojen johdosta.</p><p>Venäjän <strong>ulkomaankaupalla</strong> on takanaan parin vuoden syvä kuoppa. Sen vuoksi tavara- ja palvelukaupan tulot ja menot olivat toipumisestaan huolimatta vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä vielä muutamia prosentteja pienemmät kuin vuonna 2014 ja viidesosan pienemmät kuin vuosina 2012&ndash;13.</p><p><strong>Yksityistä pääomaa</strong> virtasi viime vuoden toisella puoliskolla nettomääräisesti ulkomaille kohtalaisen paljon. Yrityssektorille (pl. pankit) tuli <strong>suoria sijoituksia ulkomailta</strong> melko vähän</p><p><strong>Venäjän maksutaseen keskeiset erät 2015&ndash;2017</strong></p><p><strong>ks. tästä: <a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_1/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_1/</u></a> </strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Venäjän valuuttavaranto kasvoi viime vuonna 55 mrd. dollarilla</strong></p><p><strong>18.1.2018</strong></p><p>Pääosa kasvusta tuli <strong>valuuttakurssimuutoksista ja kultavarannosta</strong>, kun taas varsinaisten valuuttaoperaatioiden seurauksena varanto kasvoi 23 mrd. dollarilla. Nykyisen rahapolitiikkalinjan mukaisesti Venäjän keskuspankki ei tehnyt suoria interventioita valuuttamarkkinoilla, joten ne eivät vaikuttaneet valuuttavarantoon.&nbsp; &hellip;</p><p>Vuoden alussa <strong>Venäjän valuuttavaranto oli 433 mrd. dollaria. Siitä kultaa oli 77 mrd. dollaria, SDR- sekä IMF-vastuita 10 mrd. ja loput 347 mrd. dollaria valuuttavaroja.</strong> Niistä runsaat <strong>50 mrd. dollaria koostuu öljyrahastovaroista</strong>. <strong>Valuuttavarat ovat pääosin dollareissa ja euroissa</strong>, Kiinan juanin osuus on yhä vain noin 0,1 %.</p><p>Venäjän <strong>valuuttavaranto </strong>on usein käytettyjen nyrkkisääntöjen pohjalta varsin vahvalla tasolla, sillä se kattaa noin 17 kk:n tuonnin tai lyhytaikaisen ulkomaisen velan noin viisinkertaisesti.</p><p><a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_2/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_2/</u></a></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Aluebudjettien alijäämät herättävät huolta Venäjällä</strong></p><p><strong>18.1.2018</strong></p><p><strong>Aluebudjettien</strong> (konsolidoitu alue- ja kuntataso) osuus koko julkisen talouden menoista Venäjällä on hieman yli kolmannes.</p><p>Aluetason budjetit vastaavat valtaosasta <strong>asumiseen, koulutukseen ja kulttuuriin</strong> liittyvistä kuluista sekä suuresta osasta <strong>terveydenhoitomenoja</strong>. Valtaosa julkisen talouden pienipalkkaisista työntekijöistä on alue- ja kuntatasojen palkkalistoilla. Vuoden 2012 jälkeen määrätyt julkisen sektorin palkkojen korotukset ja muut menolisäykset ovatkin rasittaneet etenkin eräiden <strong>alueiden budjettitasapainoa</strong>.</p><p><strong>Alueiden velkaantuminen</strong> oli erityisen nopeaa vuosina 2013&ndash;15, jolloin useat alueet rahoittivat alijäämäänsä pankkilainoilla.</p><p>Vuonna 2015 alueiden velanhoitokuluja leikattiin muuttamalla <strong>pankkilainoja keskusvallan myöntämiksi kolmen vuoden budjettilainoiksi</strong>. Siitä huolimatta velan hoitokulut ovat muutamilla alueilla muodostuneet ylivoimaisiksi.</p><p>Lokakuussa mm. <strong>Udmurtia, Hakassia ja Karjalan tasavalta</strong> pyysivät julkisesti finanssiministeriöltä apua menojensa rahoittamiseksi. Tänä vuonna erääntyviä budjettilainoja on nyt määrä järjestellä uudelleen lainojen maksuaikaa pidentämällä ja korkoa laskemalla.</p><p>Yhteensä aluebudjetit ovat liki tasapainossa, mutta erot alueiden välillä ovat suuria. Alueiden mahdollisuudet supistaa menojaan tai kasvattaa omia tulojaan ovat hyvin rajallisia. &hellip;</p><p><strong><a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_3/"><strong><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_3/</u></strong></a> </strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>BOFIT viikkokatsaus 02</strong></p><p><strong>Venäjän toinen öljyrahasto tyhjeni</strong></p><p><strong>11.1.2018</strong></p><p><strong>Reservirahaston loput varat eli noin 17 mrd. dollaria</strong> (1 000 mrd. ruplaa) käytettiin suunnitellusti joulukuussa federaatiobudjetin alijäämän kattamiseen.</p><p>Kesällä päätetyn mukaisesti <strong>Reservirahasto lopetetaan</strong> ja <strong>Venäjälle jää enää Kansallisen hyvinvoinnin rahasto</strong>.</p><p>Venäjän <strong>öljyrahasto</strong> jaettiin vuonna 2008 suhdannevaihtelujen tasoittamiseen tarkoitettuun Reservirahastoon ja eläkemenoihin tarkoitettuun Kansallisen hyvinvoinnin rahastoon.</p><p>Vuosina 2015&ndash;2017 <strong>Venäjä käytti Reservirahastosta noin 90 mrd. dollaria</strong> budjettimenojen rahoittamiseen.</p><p>Kansallisen hyvinvoinnin rahaston arvo supistui viime vuonna 7 mrd. dollarilla, kun sitä käytettiin mm. eläkemenoihin. Rahastossa oli tämän vuoden alussa <strong>varoja 65 mrd. dollarin</strong> (3 750 mrd. ruplan) arvosta. Niistä vajaat 40 mrd. dollaria on likvidejä varoja ja loput sijoitettu mm. pitkäaikaisiin talletuksiin valtionpankeissa ja infrastruktuurihankkeisiin.</p><p>Rahastoon on määrä lisätä viime vuonna valtion kassaan karttuneita budjetoitua suurempia <strong>öljytuloja</strong> finanssiministeri Siluanovin mukaan <strong>noin 14 mrd. dollaria</strong> (840 mrd. ruplaa). Siten Venäjällä on käytettävissään likvidejä rahastovaroja yhteensä noin 50 mrd. dollaria (3 % BKT:stä).</p><p>Rahastosta suunnitellaan käytettävän tänä vuonna budjettialijäämän kattamiseen <strong>noin 19 mrd. dollaria</strong> (1 100 mrd. ruplaa). Tämän vuoden budjetti on kuitenkin laadittu varsin varovaiselle 44 dollarin öljynhintaoletukselle.</p><p>Vuosina 2019&ndash;2020 rahastovaroja <strong>aiotaan käyttää vain vähän</strong>.</p><p><strong><a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_1/"><strong><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_1/</u></strong></a></strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Venäläisille julkisista varoista pienehköjä tulojen korotuksia ja verohelpotuksia</strong></p><p><strong>11.1.2018</strong></p><p>Valtion eri budjettitasoilta maksetut <strong>palkat ja eläkkeet</strong> putosivat vuosina 2014&ndash;2016 reaalisesti hyvin paljon, sillä nimelliskorotukset olivat niukkoja etenkin vuonna 2015 yltyneen inflaation rinnalla.</p><p>Viime vuodelle eläkkeiden ja keskeisimpien sosiaalitukien yleiset inflaatiokorotukset palautettiin. Tälle vuodelle ne ja viranhaltijoiden yleiskorotukset on mitoitettu ennustetun inflaation mukaan (vajaat 4 %). <strong>Aiempien vaalijaksojen</strong> (2007&ndash;2008 ja 2011&ndash;2012) <strong>jättikorotuksiin verrattuna tämän vuoden lisäykset ovat pieniä</strong>.</p><p><strong>Julkisen talouden palkkojen</strong> yleiskorotukset <strong>olivat jäissä neljä vuotta</strong>, minkä jälkeen presidentti Putin viime keväänä esitti korotuksia. Federaation, alueiden ja kuntien tasolla ainakin viranhaltijat saivat <strong>yleiskorotukset</strong> vuoden alussa. Lisäksi palkat nousevat edelleen hyvin nopeasti niissä julkisen talouden työntekijäryhmissä, joiden <strong>palkat Putin määräsi</strong> keväällä 2012 kovaan ja pitkään nousuun.&nbsp; &hellip;</p><p>Vanhuuseläkkeiden yleiskorotukset, joita työskentelevät eläkeläiset eivät saa, toteutettiin myös jo vuoden alussa.&nbsp; &hellip;</p><p>Uutena veroetuna myös kaikki eläkeläiset saavat nyt uusitun maaveroalennuksen, joka koskee mm. kotipalstoja. Yksityishenkilöiden omaisuus-, maa- ja kuljetusvälineveroista ennen 1.1.2015 kertyneet perintäkelvottomat rästit, korotukset ja sakot pyyhitään pois. &hellip;</p><p><strong>Julkisen talouden keskipalkan ja keskieläkkeen nousu 2006&ndash;2017,</strong></p><p><strong>ks: <a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_2/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_2/</u></a> </strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Sistema joutuu maksamaan vahingonkorvauksia Venäjän öljyjätti Rosneftille Bashneft-kaupasta</strong></p><p><strong>11.1.2018</strong></p><p><strong>Suurehko öljy-yhtiö Bashneft yksityistettiin</strong> 2000-luvun alussa Bashkortostanin aluejohdolle, jolta suurliikemies Vladimir Jevtushenkovin monialayritys Sistema osti sen muutamia vuosia myöhemmin. Vuonna 2014 Bashneft takavarikoitiin valtiolle laittoman yksityistämisen perusteella ja vuonna 2016 se päätettiin yksityistää uudelleen. Lopulta se myytiin valtion enemmistöomistuksessa olevalle Rosneftille.&nbsp; &hellip;</p><p><strong>Lue: <a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_3/"><strong><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_3/</u></strong></a> </strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>BOFIT viikkokatsaus 01</strong></p><p><strong>4.1.2018</strong></p><p>Vuoden alkukuukausien nousun jälkeen <strong>ruplan kurssi laski</strong> tuntuvasti. Joulukuun keskikurssi oli euroon nähden yli 5 % alempi kuin vuotta aiemmin, vaikkakin dollariin nähden 6 % korkeampi. Kurssi ruplan kauppapainotettuun koriin nähden oli suunnilleen vuodentakaisella tasolla. Vuoden 2016 mataliin lukemiin verrattuna rupla oli viime vuonna lähes 15 % vahvempi niin euroon, dollariin kuin kauppakoriin nähden. Vahvistuminen selittää <strong>Venäjän tuonnin nopean elpymisen</strong>.</p><p>Edellisiin vuosiin verrattuna ruplan kurssikehitys erosi ajoittain selvemmin öljyn hinnasta. Vuoden alkukuukausina ruplaa tuki vaihtotaseen ylijäämä, joka alkuvuodelle tavanomaiseen tapaan oli tuonnin pienuuden vuoksi tuntuva.&nbsp; &hellip;</p><p><strong>Öljyn hinta ja ruplan kurssi 2015&ndash;2017,</strong></p><p><strong>ks: </strong><strong><a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_1/"><strong><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_1/</u></strong></a></strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Venäjän öljyn putkikuljetuskapasiteetti Kiinaan kaksinkertaistui</strong></p><p><strong>4.1.2018</strong></p><p>Vuoden alussa otettiin käyttöön <strong>Itä-Siperian &ndash; Tyynenmeren öljyputken (ESPO</strong>) Kiinan-haaran laajennus. Nyt öljyn putkikuljetuskapasiteetti Venäjältä Kiinaan on 30 milj. tonnia vuodessa (0,6 milj. tynnyriä päivässä), mutta öljyä viedään paljon myös meritse. <strong>Venäjä ja Kiina nousivat viime vuonna toistensa suurimmiksi yksittäisiksi markkinoiksi öljykaupassa</strong>.</p><p>Kiinan osuus Venäjän öljynviennistä oli noin 20 %, mutta pääosa eli 60 % öljystä meni yhä EU-maihin. Kiinan öljyntuonnissa Venäjän osuus oli noin 14 %, kun Lähi-idästä tuli noin 40 % ja Afrikasta 20 % tuonnista.</p><p>Ennakkotietojen mukaan <strong>Venäjän koko öljynvienti kasvoi viime vuonna prosentilla</strong> ja oli 257 milj. tonnia. Venäjän talousministeriö odottaa viennin pysyvän tänä vuonna suunnilleen viime vuoden tasolla. Vientiä voi hillitä Venäjän OPECin kanssa solmima sopimus tuotantorajoituksista.</p><p><strong>Maakaasuputkia Venäjältä Kiinaan</strong> ei vielä ole, mutta Gazpromin mukaan rakenteilla olevan Siperian Voima -putken ensimmäisestä vaiheesta on nyt valmiina hieman yli puolet. Putken kaasutoimitusten on määrä alkaa joulukuussa 2019.</p><p>Viime vuoden lopulla toimintansa aloittaneen <strong>Jamalin niemimaan LNG-projektin kaasua</strong> saatetaan kuitenkin viedä Kiinaan jo tänä vuonna.</p><p><strong><a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_2/"><strong><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_2/</u></strong></a></strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>IVY-alueen maiden kasvunäkymät epäyhtenäiset</strong></p><p><strong>4.1.2018</strong></p><p>IMF:n tuoreimpien ennusteiden mukaan BKT kasvaa tänä vuonna lähes kaikissa alueen maissa, mutta kasvuvauhti vaihtelee hyvin paljon maittain. Viime vuosina energiantuottajamaiden kasvua on painanut matala öljyn hinta. Tämä on näkynyt mm. Venäjän taloudessa, jonka <strong>heikkous on heijastunut</strong> myös Valko-Venäjän kaltaisiin naapurimaihin, jotka käyvät paljon kauppaa Venäjän kanssa. Vuonna 2016 Valko-Venäjän viennistä 48 % meni Venäjälle. Muista energiantuottajista etenkin Azerbaidžanin talouskehitys jatkuu vaisuna.</p><p><strong>Ukraina on toipunut osittain</strong> talouskriisistään. Kasvu on kuitenkin edelleen hidasta varsinkin, kun otetaan huomioon, että maan BKT:n taso oli vuonna&nbsp;2016 noin 14 % vuoden 2012 tason alapuolella.&nbsp; &hellip;</p><p><strong>BKT:n kasvu eräissä IVY-alueen maissa, % 2016-2019 (e)</strong></p><p><strong>ks: <a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_3/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_3/</u></a> </strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Vielä lopuksi osin retrospektiivisesti:</strong></p><p><strong>BOFIT:n ennuste Venäjän talouskasvusta, julkaistu 28.9.2017:</strong></p><p><strong><em>Venäjän bruttokansantuotteen</em></strong><em> ennustetaan kasvavan <strong>tänä ja seuraavina vuosina 1,5 prosentin</strong> vuosivauhtia öljyn hinnan pysyessä nykytasonsa tuntumassa. Kasvua vetää kotimainen yksityinen kysyntä, joka tukee myös tuonnin reipasta elpymistä. </em></p><p><strong><em>Talouskasvun kestävälle kiihtymiselle ei lähivuosina ole edellytyksiä</em></strong><em>, koska talous toimii jo kapasiteettinsa rajoilla eikä tarvittavia rakenteellisia uudistuksia ole näköpiirissä.</em></p><p><em>Lue lisää: <a href="https://helda.helsinki.fi/bof/bitstream/handle/123456789/14927/bve217.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><u>https://helda.helsinki.fi/bof/bitstream/handle/123456789/14927/bve217.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y</u></a></em></p><p><em>laajuus: 4 sivua.</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>Eräitä kommentteja edellä olevan johdosta</strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Venäjän talouskasvun eväät heikot</strong></p><p>Kertauksenomaisesti siteeraan hieman ylempänä olevaa syksyn 2017 aikana viimeisteltyä ennustetta, jonka argumenteista ei juurikaan pysty poikkeamaan:</p><p><strong><em>&rdquo;Talouskasvun kestävälle kiihtymiselle ei lähivuosina ole edellytyksiä</em></strong><em>, koska talous toimii jo kapasiteettinsa rajoilla eikä tarvittavia rakenteellisia uudistuksia ole näköpiirissä.&rdquo;</em></p><p>Tämä jo pitkään vallinnut tila ja sen perustana oleva linjavalinta on lukinnut vähintäinkin yhden tulevan sukupolven ajaksi Venäjän talouskasvun nollan tuntumaan.&nbsp; Venäjä ei tule tavoittelemaan, se ei halua sitä, taloudellisesti kukoistavaa tulevaisuutta.&nbsp; Sen huomio ja intressit ovat toisaalla.</p><p>Kansantaloutena Venäjä on lukinnut itsensä c 1 % BKT-kasvun tasolle.&nbsp; Ratkaiseva on öljytuotteiden maailmanmarkkinahintojen kehitys.&nbsp; Jos hinnat uudelleen romahtavat, BKT putoaa pysyvästi alle yhden prosentin kasvu-uran, ja mahdollisesti jopa &rdquo;pakkasrajan&rdquo; alapuolelle.</p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Vuoden 2017 kausitasoitetut tuotantoluvut ovat karskeja</strong></p><p>Venäjän teollisuuden tuotanto vuonna 2017 oli alkuvuoden &rdquo;luisun&rdquo; jälkeen vain 1 % enemmän kuin 2016.&nbsp;</p><p>Kasvun ja kehityksen kannalta olennaisen jalostusteollisuuden lukemat painuivat heikonloppuvuoden vuoksi &rdquo;lähelle nollaa&rdquo;.&nbsp; Kasvua nähtiin lähinnä kaivannaisteollisuudessa, c 2 %.</p><p>Lähinnä pakotteiden heijastumana vauhdittunut Venäjän alkutuotannon kasvu alkoi rykimään sekin loppuvuodesta.&nbsp; Lohduttomuutta lisää tieto siitä, että viljojen ennätyssadon ohella muut sadot enimmäkseen supistuivat.</p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Väestö</strong></p><p>Syntyvyyden lasku 2017 (-200.000 vähemmän syntyneitä kuin 2016) toi mieleen 1990-luvun kaikkein ankeimmat vuodet.&nbsp; Syntyvyys väheni kaikilla muilla alueilla, paitsi Tshetsheniassa.</p><p>Kokonaisväestö kasvoi hieman tilastollisessa mielessä: selittävinä tekojöinä ovat pidempään jatkunut nettomaahanmuutto sekä Krimin liitos.</p><p>Syntyneiden määrä Venäjällä laskee 8ainakin) vuoteen 2030, maahanmuuttajien keskimääräistä korkeammista synnytysluvuista huolimatta.</p><p>Väestöllisesti Venäjällä havaitaan kaksi megatrendiä:</p><p>Venäläisväestön suhteellisen osuuden jatkuva ja itseasiassa kiihtyvä supistuminen ei-venäläiseen väestöön verrattuna.</p><p>Toisaalta kaupungistuminen iskee myös Venäjällä: entistä suurempi %-osuus väestöstä asuu ja elää kaupungeissa, erityisesti kymmenessä suurimmassa kaupungissa.&nbsp; Työikäisen ja eritoten koulutetun tuotannollisilla aloilla toimivan ja yliopistollisen koulutuksen saaneiden osuudet suurissa keskuksissa kasvavat.&nbsp; Muualla supistuvat.&nbsp; Tämä omalta osaltaan lisää alueellista eriarvoisuutta ja kansantalouden tuotannon ja tuotosten keskittymistä suuriin keskuksiin.&nbsp; Kaupungit jylläävät, erityisesti Moskova ja Pietari, lähes koko muun maan näivettyessä.&nbsp;</p><p>Väestöruuduista kasvava osa on tyhjiä tai lähes yksinomaan eläkeikäisistä koostuvia.</p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Keskus - Alueet</strong></p><p><strong>Venäjän keskusvallan </strong><em>osin pakon edessä osin tarkoituksenmukaisuusperustein kohdentaneen olennaisia osia valtion budjetin vajeesta alueiden niskaan.&nbsp; </em></p><p><em>Jo aikaisemmin suoritettu aluehallinnon johdon järjestely toi kuvernöörien valinnan suoraan Putinin presidentinhallinnon alle. Tätä henkilökohtaista vastuutusta tähdentää presidentin ranking, listaus jokaisen kuvernöörin hallintoalueen olosta ja tilasta sekä niissä vuosittain tapahtuvista muutoksista.&nbsp; </em></p><p><em>Viime vuonna rankin hännistöön juuttunut Karjalan Tasavallan päämies Hudilainen sai lähteä ja uusi mies istutettiin penkkipunnerrukseen.&nbsp; </em></p><p><em>Vastaavasti alueiden, osin holittomastikin, ottamien pankkilainojen &rdquo;kotiutus&rdquo; suoraan keskushallinnon alaisiksi budjettilainoiksi tiivistää tätä keskuksen suorajohtamisen aktiivista roolia.&nbsp; </em></p><p><em>Kuvernöörejä eivät ahdistele enää ja kaveruuttaan erilaisin välirasvauksin vakuuttele alueiden pankinjohtajat ja muut veloittajat, vaan tämäkin suhde on otettu presidentinhallinnon suoraan käteen.&nbsp; </em></p><p><em>Tällä voisi ajatella olevan tervehdyttävä ja korruptatiivista kulttuuria edes vähän siistivä vaikutus, ellei sama tauti vaivaisi uusiakin isäntiä.</em></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Sotilasmenot</strong></p><p>Raportin mukaan; &hellip;</p><p><strong>&rdquo;Federaatiobudjetin menojen kasvu</strong> vuodentakaisesta ripeytyi vuoden viimeisellä neljänneksellä, kun laskuista jätetään pois vuoden 2016 lopussa <strong>puolustusteollisuudelle (OPK) annettu iso summa pankkivelkojen maksuun</strong>. Koko vuoden menolinja muodostui melko niukaksi, sillä menot kasvoivat 5 % (pl. em. OPK-rahat) eli reaalisesti noin prosentin.</p><p><strong>Puolustusmenot</strong> <strong>vähenivät noin 4 % (pudotus on peräti neljäsosa</strong>, jos vuoden 2016 menoihin lasketaan mukaan em. OPK-summa).</p><p><strong>Sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen</strong> menot kasvoivat nimellisesti prosentin, mutta tässä luokassa paljon lisää varoja kohdennettiin muilta alaeriltä <strong>Venäjän kansalliskaartille</strong>, joka nykyään edustaa tuntuvaa osaa sisäisen turvallisuuden joukoista.&rdquo;</p><p>Lukija jää jossain määrin ymmälle näiden lauseiden edessä.&nbsp; Syyrian sodan, osin yhä jatkuvat, sotatoimimenot sekä imperiumin paluu &ndash;ohjelman edellenkin jatkuvat menot perushankintaohjelmien ja ylläpitokustannusten kanssa ei ihan ymmärrettävällä tavalla taivu tuollaiseen &rdquo;peräti neljäsosan&rdquo; pudotukseen.&nbsp; Etenkin kun otetaan huomioon maanisella tahdilla ylläpidetyt, massiiviset, arvaamattomia miesmääriä ja kalustoja liikutelleet sotaharjoitukset kaikkine menoineen.</p><p>Mutta ehkä siihen on selitys.&nbsp; En usko mihinkään yhteen suureen, vaan moniin suuriin ja olennaisiin selityksiin. Sellaisia ovat budjettitalouden artefaktisuus ja kaikinpuolinen moninaisluonteinen fleksibiliteetti.</p><p>Tästä olkoon esimerkkinä presidentti Putinin &rdquo;pretoriaanikaartin&rdquo; kustannusten kohdentaminen:</p><p><strong>&rdquo;<em>Sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen</em></strong><em> menot kasvoivat nimellisesti prosentin, mutta tässä luokassa paljon lisää varoja kohdennettiin muilta alaeriltä <strong>Venäjän kansalliskaartille</strong>, joka nykyään edustaa tuntuvaa osaa sisäisen turvallisuuden joukoista.&rdquo;</em></p><p>Kenties sotatoimien ja puolustushallinnon menoja on &rdquo;jalkautettu&rdquo; kansalliskaartin menokehykseen ja kehysten ylikin, hyödyntäen siten &rdquo;muilta alaeriltä&rdquo; kohdennettuja panoksia?&nbsp;</p><p>Paljon puhuttu luovuus on näyttäytynyt myöskin virallisen budjetoinnin takana näkymättömissä toimivasta keskusjohtoisesta varjobudjetista tai &ndash;budjeteista virtaavina salaperäisinä erinä.&nbsp; Ehkä silläkin on osansa &rdquo;isossa kuvassa&rdquo;.&nbsp; Missä määrin sitten pelataan kuolleilla sieluilla ja muilla Venäjän perinteisillä elementeillä?&nbsp; Minä vain kysyn.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miten Venäjän talouden käy vuonna 2018?

*

Kokosin Suomen Pankin BOFIT-siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen viimeksi julkaisemasta aineistosta joitakin toteutunutta muutosta ja odotettavissa olevaa tulevaisuutta kuvaavia numeroita ja arvioita.   https://www.bofit.fi/fi/

Esitän ne tässä tiivistettynä kollaasina.  Vahvennukset ja kappaleiden katkaisu VH:n.

*

BOFIT Viikkokatsaus/06

1.2.2018

Venäjällä alkutuotanto kasvanut, jalostusteollisuus ei

Viime vuoden lopulla kausitasoitetun teollisuustuotannon lähes puolen vuoden luisu oikeni. Koko vuonna tuotantoa oli prosentti enemmän kuin vuonna 2016. Lukemaa laski etenkin jalostusteollisuus, jonka viime vuoden kasvu painui heikon loppuvuoden vuoksi lähelle nollaa. Loppuvuonna tuntuva vaikutus oli myös sähkö- ja lämpösektorin tuotannolla, joka supistui epätavallisen lämpimän sään vuoksi. Sektorin tuotanto ei viime vuonna kasvanut. Kaivannaisteollisuuden tuotanto lisääntyi 2 %.

Kasvua rajoitti öljyntuotannon painuminen syksyllä vuodentakaisia huippuja pienemmäksi, OPEC-maiden ja muiden tuottajamaiden sopimusta noudatellen. Koko teollisuuden heikossa menossa vuoden loppua kohden öljyntuotannon rooli oli kuitenkin suhteellisen pieni. …

Maataloustuotanto lisääntyi viime vuonna 2,4 %, joskin kasvu hidastui edellisvuosista. Viljelytuotannon kasvu laantui runsaaseen kahteen prosenttiin, sillä viljojen ennätyssadon ohella muut sadot enimmäkseen vähenivät.  …

Vähittäiskauppa elpyi hiljalleen viime vuoden ajan ja myynnin määrä muodostui runsaan prosentin suuremmaksi kuin vuonna 2016.

Tilastoitu keskipalkka nousi reaalisesti 3,4 %, mutta lähinnä kotitalouksien muiden tulojen vaisu kehitys piti kotitalouksien reaalitulot edelleen hieman pienempinä kuin vuonna 2016. …

Katso vielä tämä:

Venäjän talouden pääsektoreiden reaalinen kehitys 1914-2017: (rullaa alas)

https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201805_1/

*

BOFIT Viikkokatsaus/05

1.2.2018

Syntyneiden määrä Venäjällä laski jyrkästi

Viime vuonna Venäjällä syntyi vajaat 1,7 milj. lasta eli 200 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Viimeksi syntyneiden määrä väheni näin voimakkaasti 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kehitys on samansuuntaista koko maassa, sillä syntyneiden määrä väheni viime vuonna kaikilla muilla Venäjän alueilla paitsi Tshetsheniassa.

Taustalla on suurelta osin pitkäaikainen väestörakenteen kehitys, sillä synnytysikäisten naisten määrä on vähentynyt jo yli vuosikymmenen ja samalla syntyneiden lasten määräkin jo useamman vuoden ajan. Etenkin viime vuonna myös syntyvyys laski kuitenkin selvästi, mikä on voinut johtua mm. heikosta taloustilanteesta. Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot ovat supistuneet jo neljä vuotta peräkkäin (2014-2017, vh].

Ennakkotietojen mukaan Venäjän koko väestö kasvoi kuitenkin hieman myös viime vuonna nettomaahanmuuton ansiosta. Rosstat arvioi Venäjän väkiluvuksi tämän vuoden alussa 146,9 miljoonaa, mutta siitä lähes 2,4 miljoonaa on Venäjän laittomasti itseensä liittämän Krimin niemimaan asukkaita. Rosstatin perusskenaarion mukaan syntyneiden määrän laskeva trendi jatkuu Venäjällä vuoteen 2030 saakka ja samalla luonnollinen väestönkasvu pysyy negatiivisena.  https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201805_3/

*

BOFIT Viikkokatsaus/04

25.1.2018

Venäjän talouden ennustetaan kasvavan suhteellisen hitaasti

IMF:n tuoreessa ennustepäivityksessä ja Maailmanpankin ennusteessa Venäjän BKT:n kasvun odotetaan olevan tänä vuonna 1,7 %. Venäjän keskuspankki ennustaa kasvutahdin olevan samaa luokkaa. Tammikuun Consensus-ennuste on hieman suotuisampi. Ennusteet ovat parantuneet viime kesästä muutamilla desimaaleilla öljynhintaoletusten nousun myötä. Öljyn hinta kohosi vuonna 2017 neljänneksen vuodesta 2016, ja sen vuosikeskiarvo oli noin 53 dollaria. IMF ja Maailmanpankki olettavat hinnan olevan tänä vuonna korkeampi. Venäjän keskuspankin ennusteessa oletus on hieman varovaisempi. Venäjän talousministeriö arvioi BKT:n kasvaneen viime vuonna 1,4–1,8 %.

Globaalitalouden kasvun ennustetaan yleisesti kiihtyvän.

https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_1/

Venäjän federaatiobudjetti vahvistunut ja vaje supistunut

25.1.2018

Budjetin tulot olivat jälleen vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä merkittävästi vuodentakaista suuremmat, kun vuoden 2016 viimeisen neljänneksen tuloissa ei oteta huomioon valtion Rosneft-öljyjätin osakepaketin myynnistä saatua suurta summaa. Öljy- ja kaasuverotuloja lisäsi öljyn hinnan nousu. Budjetin muut tulot kasvoivat edelleen ripeästi.

Koko vuoden 2017 osalta tulot lisääntyivät 18 % (pl. 2016 Rosneft-rahat). Öljy- ja kaasuverotulot nousivat lähes neljäsosan eli paljon alun perin budjetoitua enemmän. Ylimääräisiä valtion vararahastoon siirrettäviä öljytuloja kertyi runsaasti, sillä Urals-öljyn keskihinta oli viime vuonna 53 dollaria, kun taas vuoden 2017 ensimmäisessä budjetissa hinnaksi oletettiin 40 dollaria. Budjetin muut tulot lisääntyivät 15 % johtuen mm. ALV-tuloista, joiden osuus näistä muista tuloista on yli 55 % ja federaatiobudjetin kaikista tuloista kolmannes. Veroja saatiin kerättyä aiempaa paremmin.

Federaatiobudjetin menojen kasvu vuodentakaisesta ripeytyi vuoden viimeisellä neljänneksellä, kun laskuista jätetään pois vuoden 2016 lopussa puolustusteollisuudelle (OPK) annettu iso summa pankkivelkojen maksuun. Koko vuoden menolinja muodostui melko niukaksi, sillä menot kasvoivat 5 % (pl. em. OPK-rahat) eli reaalisesti noin prosentin. Puolustusmenot vähenivät noin 4 % (pudotus on peräti neljäsosa, jos vuoden 2016 menoihin lasketaan mukaan em. OPK-summa). Sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen menot kasvoivat nimellisesti prosentin, mutta tässä luokassa paljon lisää varoja kohdennettiin muilta alaeriltä Venäjän kansalliskaartille, joka nykyään edustaa tuntuvaa osaa sisäisen turvallisuuden joukoista.

Federaatiobudjetin vaje oli vuonna 2017 tulojen hyvän kehityksen ansiosta 1,4 % BKT:stä eli alun perin odotettua pienempi. Vuonna 2016 vaje oli lähes 3,5 % BKT:stä. Vaje ilman öljy- ja kaasuverotuloja supistui vuonna 2017 vajaaseen 8 prosenttiin BKT:stä.

Venäjän federaatiobudjetin tulot, menot ja inflaatio 2014–2017

ks. %-muutos, vuosittain; https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_2/

*

Venäjän ulkomainen velka kääntyi pieneen kasvuun viime vuonna

25.1.2018

Vuoden lopussa ulkomaisen velan arvo oli noin 530 mrd. dollaria eli 3 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Venäläiset pankit vähensivät ulkomaista velkaansa edelleen, kun taas muiden yritysten ja valtion velka kasvoi. Vuoden lopussa pankeilla oli ulkomaista velkaa 105 mrd., muilla yrityksillä 354 mrd. ja valtiolla 56 mrd. dollaria. Tänä vuonna velkaa erääntyy yhteensä noin 85 mrd. dollaria.

Vuoden 2013 lopun huippulukemista ulkomaisen velan arvo on supistunut 200 mrd. dollarilla. Supistumisesta lähes puolet johtuu kuitenkin valuuttakurssimuutoksista ja etenkin ruplan heikkenemisestä, sillä Venäjän ulkomaisesta velasta noin neljännes on ruplissa. …

Myös Venäjän valtion koko ulkomaisen velan arvo on supistunut vuoden 2013 lopusta lähinnä ruplan heikentymisen vuoksi. Valtio on lyhentänyt dollarimääräistä velkaa, mutta lisännyt ruplamääräistä velkaa. Valtiolla on kuitenkin yhä varsin vähän velkaa: viime vuoden lopussa ulkomaista velkaa oli 56 mrd. dollaria ja kotimaista velkaa 124 mrd. dollaria eli yhteensä noin 11 % BKT:stä.

https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201804_3/

*

BOFIT viikkokatsaus 03

18.1.2018 

Venäjän ulkomaankauppa elpynyt edelleen, pääoman ulosvirtaus lisääntyi hieman

Venäjän tulot tavara- ja palveluviennistä kuten myös tavara- ja palvelutuonnin menot olivat edelleen vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä suunnilleen 20 % suuremmat kuin vuotta aiemmin. Kasvu tavaratuonnissa oli niin ikään noin 20 % ja venäläisten ulkomaisissa matkailumenoissa edellisten neljännesten tapaan lähes 30 %. Kauppataseen ja vaihtotaseen ylijäämät olivat viimeisellä neljänneksellä huomattavan suuria öljynhinnan nousun lisäämien vientitulojen johdosta.

Venäjän ulkomaankaupalla on takanaan parin vuoden syvä kuoppa. Sen vuoksi tavara- ja palvelukaupan tulot ja menot olivat toipumisestaan huolimatta vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä vielä muutamia prosentteja pienemmät kuin vuonna 2014 ja viidesosan pienemmät kuin vuosina 2012–13.

Yksityistä pääomaa virtasi viime vuoden toisella puoliskolla nettomääräisesti ulkomaille kohtalaisen paljon. Yrityssektorille (pl. pankit) tuli suoria sijoituksia ulkomailta melko vähän

Venäjän maksutaseen keskeiset erät 2015–2017

ks. tästä: https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_1/

*

Venäjän valuuttavaranto kasvoi viime vuonna 55 mrd. dollarilla

18.1.2018

Pääosa kasvusta tuli valuuttakurssimuutoksista ja kultavarannosta, kun taas varsinaisten valuuttaoperaatioiden seurauksena varanto kasvoi 23 mrd. dollarilla. Nykyisen rahapolitiikkalinjan mukaisesti Venäjän keskuspankki ei tehnyt suoria interventioita valuuttamarkkinoilla, joten ne eivät vaikuttaneet valuuttavarantoon.  …

Vuoden alussa Venäjän valuuttavaranto oli 433 mrd. dollaria. Siitä kultaa oli 77 mrd. dollaria, SDR- sekä IMF-vastuita 10 mrd. ja loput 347 mrd. dollaria valuuttavaroja. Niistä runsaat 50 mrd. dollaria koostuu öljyrahastovaroista. Valuuttavarat ovat pääosin dollareissa ja euroissa, Kiinan juanin osuus on yhä vain noin 0,1 %.

Venäjän valuuttavaranto on usein käytettyjen nyrkkisääntöjen pohjalta varsin vahvalla tasolla, sillä se kattaa noin 17 kk:n tuonnin tai lyhytaikaisen ulkomaisen velan noin viisinkertaisesti.

https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_2/

*

Aluebudjettien alijäämät herättävät huolta Venäjällä

18.1.2018

Aluebudjettien (konsolidoitu alue- ja kuntataso) osuus koko julkisen talouden menoista Venäjällä on hieman yli kolmannes.

Aluetason budjetit vastaavat valtaosasta asumiseen, koulutukseen ja kulttuuriin liittyvistä kuluista sekä suuresta osasta terveydenhoitomenoja. Valtaosa julkisen talouden pienipalkkaisista työntekijöistä on alue- ja kuntatasojen palkkalistoilla. Vuoden 2012 jälkeen määrätyt julkisen sektorin palkkojen korotukset ja muut menolisäykset ovatkin rasittaneet etenkin eräiden alueiden budjettitasapainoa.

Alueiden velkaantuminen oli erityisen nopeaa vuosina 2013–15, jolloin useat alueet rahoittivat alijäämäänsä pankkilainoilla.

Vuonna 2015 alueiden velanhoitokuluja leikattiin muuttamalla pankkilainoja keskusvallan myöntämiksi kolmen vuoden budjettilainoiksi. Siitä huolimatta velan hoitokulut ovat muutamilla alueilla muodostuneet ylivoimaisiksi.

Lokakuussa mm. Udmurtia, Hakassia ja Karjalan tasavalta pyysivät julkisesti finanssiministeriöltä apua menojensa rahoittamiseksi. Tänä vuonna erääntyviä budjettilainoja on nyt määrä järjestellä uudelleen lainojen maksuaikaa pidentämällä ja korkoa laskemalla.

Yhteensä aluebudjetit ovat liki tasapainossa, mutta erot alueiden välillä ovat suuria. Alueiden mahdollisuudet supistaa menojaan tai kasvattaa omia tulojaan ovat hyvin rajallisia. …

https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201803_3/

*

BOFIT viikkokatsaus 02

Venäjän toinen öljyrahasto tyhjeni

11.1.2018

Reservirahaston loput varat eli noin 17 mrd. dollaria (1 000 mrd. ruplaa) käytettiin suunnitellusti joulukuussa federaatiobudjetin alijäämän kattamiseen.

Kesällä päätetyn mukaisesti Reservirahasto lopetetaan ja Venäjälle jää enää Kansallisen hyvinvoinnin rahasto.

Venäjän öljyrahasto jaettiin vuonna 2008 suhdannevaihtelujen tasoittamiseen tarkoitettuun Reservirahastoon ja eläkemenoihin tarkoitettuun Kansallisen hyvinvoinnin rahastoon.

Vuosina 2015–2017 Venäjä käytti Reservirahastosta noin 90 mrd. dollaria budjettimenojen rahoittamiseen.

Kansallisen hyvinvoinnin rahaston arvo supistui viime vuonna 7 mrd. dollarilla, kun sitä käytettiin mm. eläkemenoihin. Rahastossa oli tämän vuoden alussa varoja 65 mrd. dollarin (3 750 mrd. ruplan) arvosta. Niistä vajaat 40 mrd. dollaria on likvidejä varoja ja loput sijoitettu mm. pitkäaikaisiin talletuksiin valtionpankeissa ja infrastruktuurihankkeisiin.

Rahastoon on määrä lisätä viime vuonna valtion kassaan karttuneita budjetoitua suurempia öljytuloja finanssiministeri Siluanovin mukaan noin 14 mrd. dollaria (840 mrd. ruplaa). Siten Venäjällä on käytettävissään likvidejä rahastovaroja yhteensä noin 50 mrd. dollaria (3 % BKT:stä).

Rahastosta suunnitellaan käytettävän tänä vuonna budjettialijäämän kattamiseen noin 19 mrd. dollaria (1 100 mrd. ruplaa). Tämän vuoden budjetti on kuitenkin laadittu varsin varovaiselle 44 dollarin öljynhintaoletukselle.

Vuosina 2019–2020 rahastovaroja aiotaan käyttää vain vähän.

https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_1/

*

Venäläisille julkisista varoista pienehköjä tulojen korotuksia ja verohelpotuksia

11.1.2018

Valtion eri budjettitasoilta maksetut palkat ja eläkkeet putosivat vuosina 2014–2016 reaalisesti hyvin paljon, sillä nimelliskorotukset olivat niukkoja etenkin vuonna 2015 yltyneen inflaation rinnalla.

Viime vuodelle eläkkeiden ja keskeisimpien sosiaalitukien yleiset inflaatiokorotukset palautettiin. Tälle vuodelle ne ja viranhaltijoiden yleiskorotukset on mitoitettu ennustetun inflaation mukaan (vajaat 4 %). Aiempien vaalijaksojen (2007–2008 ja 2011–2012) jättikorotuksiin verrattuna tämän vuoden lisäykset ovat pieniä.

Julkisen talouden palkkojen yleiskorotukset olivat jäissä neljä vuotta, minkä jälkeen presidentti Putin viime keväänä esitti korotuksia. Federaation, alueiden ja kuntien tasolla ainakin viranhaltijat saivat yleiskorotukset vuoden alussa. Lisäksi palkat nousevat edelleen hyvin nopeasti niissä julkisen talouden työntekijäryhmissä, joiden palkat Putin määräsi keväällä 2012 kovaan ja pitkään nousuun.  …

Vanhuuseläkkeiden yleiskorotukset, joita työskentelevät eläkeläiset eivät saa, toteutettiin myös jo vuoden alussa.  …

Uutena veroetuna myös kaikki eläkeläiset saavat nyt uusitun maaveroalennuksen, joka koskee mm. kotipalstoja. Yksityishenkilöiden omaisuus-, maa- ja kuljetusvälineveroista ennen 1.1.2015 kertyneet perintäkelvottomat rästit, korotukset ja sakot pyyhitään pois. …

Julkisen talouden keskipalkan ja keskieläkkeen nousu 2006–2017,

ks: https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_2/

*

Sistema joutuu maksamaan vahingonkorvauksia Venäjän öljyjätti Rosneftille Bashneft-kaupasta

11.1.2018

Suurehko öljy-yhtiö Bashneft yksityistettiin 2000-luvun alussa Bashkortostanin aluejohdolle, jolta suurliikemies Vladimir Jevtushenkovin monialayritys Sistema osti sen muutamia vuosia myöhemmin. Vuonna 2014 Bashneft takavarikoitiin valtiolle laittoman yksityistämisen perusteella ja vuonna 2016 se päätettiin yksityistää uudelleen. Lopulta se myytiin valtion enemmistöomistuksessa olevalle Rosneftille.  …

Lue: https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201802_3/

*

BOFIT viikkokatsaus 01

4.1.2018

Vuoden alkukuukausien nousun jälkeen ruplan kurssi laski tuntuvasti. Joulukuun keskikurssi oli euroon nähden yli 5 % alempi kuin vuotta aiemmin, vaikkakin dollariin nähden 6 % korkeampi. Kurssi ruplan kauppapainotettuun koriin nähden oli suunnilleen vuodentakaisella tasolla. Vuoden 2016 mataliin lukemiin verrattuna rupla oli viime vuonna lähes 15 % vahvempi niin euroon, dollariin kuin kauppakoriin nähden. Vahvistuminen selittää Venäjän tuonnin nopean elpymisen.

Edellisiin vuosiin verrattuna ruplan kurssikehitys erosi ajoittain selvemmin öljyn hinnasta. Vuoden alkukuukausina ruplaa tuki vaihtotaseen ylijäämä, joka alkuvuodelle tavanomaiseen tapaan oli tuonnin pienuuden vuoksi tuntuva.  …

Öljyn hinta ja ruplan kurssi 2015–2017,

ks: https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_1/

*

Venäjän öljyn putkikuljetuskapasiteetti Kiinaan kaksinkertaistui

4.1.2018

Vuoden alussa otettiin käyttöön Itä-Siperian – Tyynenmeren öljyputken (ESPO) Kiinan-haaran laajennus. Nyt öljyn putkikuljetuskapasiteetti Venäjältä Kiinaan on 30 milj. tonnia vuodessa (0,6 milj. tynnyriä päivässä), mutta öljyä viedään paljon myös meritse. Venäjä ja Kiina nousivat viime vuonna toistensa suurimmiksi yksittäisiksi markkinoiksi öljykaupassa.

Kiinan osuus Venäjän öljynviennistä oli noin 20 %, mutta pääosa eli 60 % öljystä meni yhä EU-maihin. Kiinan öljyntuonnissa Venäjän osuus oli noin 14 %, kun Lähi-idästä tuli noin 40 % ja Afrikasta 20 % tuonnista.

Ennakkotietojen mukaan Venäjän koko öljynvienti kasvoi viime vuonna prosentilla ja oli 257 milj. tonnia. Venäjän talousministeriö odottaa viennin pysyvän tänä vuonna suunnilleen viime vuoden tasolla. Vientiä voi hillitä Venäjän OPECin kanssa solmima sopimus tuotantorajoituksista.

Maakaasuputkia Venäjältä Kiinaan ei vielä ole, mutta Gazpromin mukaan rakenteilla olevan Siperian Voima -putken ensimmäisestä vaiheesta on nyt valmiina hieman yli puolet. Putken kaasutoimitusten on määrä alkaa joulukuussa 2019.

Viime vuoden lopulla toimintansa aloittaneen Jamalin niemimaan LNG-projektin kaasua saatetaan kuitenkin viedä Kiinaan jo tänä vuonna.

https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_2/

*

IVY-alueen maiden kasvunäkymät epäyhtenäiset

4.1.2018

IMF:n tuoreimpien ennusteiden mukaan BKT kasvaa tänä vuonna lähes kaikissa alueen maissa, mutta kasvuvauhti vaihtelee hyvin paljon maittain. Viime vuosina energiantuottajamaiden kasvua on painanut matala öljyn hinta. Tämä on näkynyt mm. Venäjän taloudessa, jonka heikkous on heijastunut myös Valko-Venäjän kaltaisiin naapurimaihin, jotka käyvät paljon kauppaa Venäjän kanssa. Vuonna 2016 Valko-Venäjän viennistä 48 % meni Venäjälle. Muista energiantuottajista etenkin Azerbaidžanin talouskehitys jatkuu vaisuna.

Ukraina on toipunut osittain talouskriisistään. Kasvu on kuitenkin edelleen hidasta varsinkin, kun otetaan huomioon, että maan BKT:n taso oli vuonna 2016 noin 14 % vuoden 2012 tason alapuolella.  …

BKT:n kasvu eräissä IVY-alueen maissa, % 2016-2019 (e)

ks: https://www.bofit.fi/fi/seuranta/viikkokatsaus/2018/vw201801_3/

*

Vielä lopuksi osin retrospektiivisesti:

BOFIT:n ennuste Venäjän talouskasvusta, julkaistu 28.9.2017:

Venäjän bruttokansantuotteen ennustetaan kasvavan tänä ja seuraavina vuosina 1,5 prosentin vuosivauhtia öljyn hinnan pysyessä nykytasonsa tuntumassa. Kasvua vetää kotimainen yksityinen kysyntä, joka tukee myös tuonnin reipasta elpymistä.

Talouskasvun kestävälle kiihtymiselle ei lähivuosina ole edellytyksiä, koska talous toimii jo kapasiteettinsa rajoilla eikä tarvittavia rakenteellisia uudistuksia ole näköpiirissä.

Lue lisää: https://helda.helsinki.fi/bof/bitstream/handle/123456789/14927/bve217.pdf?sequence=1&isAllowed=y

laajuus: 4 sivua.

*

Eräitä kommentteja edellä olevan johdosta

*

Venäjän talouskasvun eväät heikot

Kertauksenomaisesti siteeraan hieman ylempänä olevaa syksyn 2017 aikana viimeisteltyä ennustetta, jonka argumenteista ei juurikaan pysty poikkeamaan:

”Talouskasvun kestävälle kiihtymiselle ei lähivuosina ole edellytyksiä, koska talous toimii jo kapasiteettinsa rajoilla eikä tarvittavia rakenteellisia uudistuksia ole näköpiirissä.”

Tämä jo pitkään vallinnut tila ja sen perustana oleva linjavalinta on lukinnut vähintäinkin yhden tulevan sukupolven ajaksi Venäjän talouskasvun nollan tuntumaan.  Venäjä ei tule tavoittelemaan, se ei halua sitä, taloudellisesti kukoistavaa tulevaisuutta.  Sen huomio ja intressit ovat toisaalla.

Kansantaloutena Venäjä on lukinnut itsensä c 1 % BKT-kasvun tasolle.  Ratkaiseva on öljytuotteiden maailmanmarkkinahintojen kehitys.  Jos hinnat uudelleen romahtavat, BKT putoaa pysyvästi alle yhden prosentin kasvu-uran, ja mahdollisesti jopa ”pakkasrajan” alapuolelle.

*

Vuoden 2017 kausitasoitetut tuotantoluvut ovat karskeja

Venäjän teollisuuden tuotanto vuonna 2017 oli alkuvuoden ”luisun” jälkeen vain 1 % enemmän kuin 2016. 

Kasvun ja kehityksen kannalta olennaisen jalostusteollisuuden lukemat painuivat heikonloppuvuoden vuoksi ”lähelle nollaa”.  Kasvua nähtiin lähinnä kaivannaisteollisuudessa, c 2 %.

Lähinnä pakotteiden heijastumana vauhdittunut Venäjän alkutuotannon kasvu alkoi rykimään sekin loppuvuodesta.  Lohduttomuutta lisää tieto siitä, että viljojen ennätyssadon ohella muut sadot enimmäkseen supistuivat.

*

Väestö

Syntyvyyden lasku 2017 (-200.000 vähemmän syntyneitä kuin 2016) toi mieleen 1990-luvun kaikkein ankeimmat vuodet.  Syntyvyys väheni kaikilla muilla alueilla, paitsi Tshetsheniassa.

Kokonaisväestö kasvoi hieman tilastollisessa mielessä: selittävinä tekojöinä ovat pidempään jatkunut nettomaahanmuutto sekä Krimin liitos.

Syntyneiden määrä Venäjällä laskee 8ainakin) vuoteen 2030, maahanmuuttajien keskimääräistä korkeammista synnytysluvuista huolimatta.

Väestöllisesti Venäjällä havaitaan kaksi megatrendiä:

Venäläisväestön suhteellisen osuuden jatkuva ja itseasiassa kiihtyvä supistuminen ei-venäläiseen väestöön verrattuna.

Toisaalta kaupungistuminen iskee myös Venäjällä: entistä suurempi %-osuus väestöstä asuu ja elää kaupungeissa, erityisesti kymmenessä suurimmassa kaupungissa.  Työikäisen ja eritoten koulutetun tuotannollisilla aloilla toimivan ja yliopistollisen koulutuksen saaneiden osuudet suurissa keskuksissa kasvavat.  Muualla supistuvat.  Tämä omalta osaltaan lisää alueellista eriarvoisuutta ja kansantalouden tuotannon ja tuotosten keskittymistä suuriin keskuksiin.  Kaupungit jylläävät, erityisesti Moskova ja Pietari, lähes koko muun maan näivettyessä. 

Väestöruuduista kasvava osa on tyhjiä tai lähes yksinomaan eläkeikäisistä koostuvia.

*

Keskus - Alueet

Venäjän keskusvallan osin pakon edessä osin tarkoituksenmukaisuusperustein kohdentaneen olennaisia osia valtion budjetin vajeesta alueiden niskaan. 

Jo aikaisemmin suoritettu aluehallinnon johdon järjestely toi kuvernöörien valinnan suoraan Putinin presidentinhallinnon alle. Tätä henkilökohtaista vastuutusta tähdentää presidentin ranking, listaus jokaisen kuvernöörin hallintoalueen olosta ja tilasta sekä niissä vuosittain tapahtuvista muutoksista. 

Viime vuonna rankin hännistöön juuttunut Karjalan Tasavallan päämies Hudilainen sai lähteä ja uusi mies istutettiin penkkipunnerrukseen. 

Vastaavasti alueiden, osin holittomastikin, ottamien pankkilainojen ”kotiutus” suoraan keskushallinnon alaisiksi budjettilainoiksi tiivistää tätä keskuksen suorajohtamisen aktiivista roolia. 

Kuvernöörejä eivät ahdistele enää ja kaveruuttaan erilaisin välirasvauksin vakuuttele alueiden pankinjohtajat ja muut veloittajat, vaan tämäkin suhde on otettu presidentinhallinnon suoraan käteen. 

Tällä voisi ajatella olevan tervehdyttävä ja korruptatiivista kulttuuria edes vähän siistivä vaikutus, ellei sama tauti vaivaisi uusiakin isäntiä.

*

Sotilasmenot

Raportin mukaan; …

”Federaatiobudjetin menojen kasvu vuodentakaisesta ripeytyi vuoden viimeisellä neljänneksellä, kun laskuista jätetään pois vuoden 2016 lopussa puolustusteollisuudelle (OPK) annettu iso summa pankkivelkojen maksuun. Koko vuoden menolinja muodostui melko niukaksi, sillä menot kasvoivat 5 % (pl. em. OPK-rahat) eli reaalisesti noin prosentin.

Puolustusmenot vähenivät noin 4 % (pudotus on peräti neljäsosa, jos vuoden 2016 menoihin lasketaan mukaan em. OPK-summa).

Sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen menot kasvoivat nimellisesti prosentin, mutta tässä luokassa paljon lisää varoja kohdennettiin muilta alaeriltä Venäjän kansalliskaartille, joka nykyään edustaa tuntuvaa osaa sisäisen turvallisuuden joukoista.”

Lukija jää jossain määrin ymmälle näiden lauseiden edessä.  Syyrian sodan, osin yhä jatkuvat, sotatoimimenot sekä imperiumin paluu –ohjelman edellenkin jatkuvat menot perushankintaohjelmien ja ylläpitokustannusten kanssa ei ihan ymmärrettävällä tavalla taivu tuollaiseen ”peräti neljäsosan” pudotukseen.  Etenkin kun otetaan huomioon maanisella tahdilla ylläpidetyt, massiiviset, arvaamattomia miesmääriä ja kalustoja liikutelleet sotaharjoitukset kaikkine menoineen.

Mutta ehkä siihen on selitys.  En usko mihinkään yhteen suureen, vaan moniin suuriin ja olennaisiin selityksiin. Sellaisia ovat budjettitalouden artefaktisuus ja kaikinpuolinen moninaisluonteinen fleksibiliteetti.

Tästä olkoon esimerkkinä presidentti Putinin ”pretoriaanikaartin” kustannusten kohdentaminen:

Sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen menot kasvoivat nimellisesti prosentin, mutta tässä luokassa paljon lisää varoja kohdennettiin muilta alaeriltä Venäjän kansalliskaartille, joka nykyään edustaa tuntuvaa osaa sisäisen turvallisuuden joukoista.”

Kenties sotatoimien ja puolustushallinnon menoja on ”jalkautettu” kansalliskaartin menokehykseen ja kehysten ylikin, hyödyntäen siten ”muilta alaeriltä” kohdennettuja panoksia? 

Paljon puhuttu luovuus on näyttäytynyt myöskin virallisen budjetoinnin takana näkymättömissä toimivasta keskusjohtoisesta varjobudjetista tai –budjeteista virtaavina salaperäisinä erinä.  Ehkä silläkin on osansa ”isossa kuvassa”.  Missä määrin sitten pelataan kuolleilla sieluilla ja muilla Venäjän perinteisillä elementeillä?  Minä vain kysyn.

*

]]>
8 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250610-miten-venajan-talouden-kay-vuonna-2018#comments Presidentti Putin Venäjä Venäjän talouskehitys Wed, 07 Feb 2018 13:41:40 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250610-miten-venajan-talouden-kay-vuonna-2018
Presidentti Putin nimitti hetki sitten Roman Filipovin Venäjän Sankariksi http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250559-presidentti-putin-nimitti-hetki-sitten-romann-filipovin-venajan-sankariksi <p><em><strong>Presidentti Putin nimitti hetki sitten Romanin Venäjän Federaation Sankariksi</strong></em></p><p>Miten kaikki kävi?</p><p>*</p><p>Hetki sitten Venäjän Federaation presidentti <strong>Vladimir Putin </strong>sulki mustekynänsä ja työnsi sen tottunein ottein pikkutakkinsa taskuun Kremlissä.</p><p>Presidentti oli juuri allekirjoittanut presidentillisen dekreetin, jolla hän nimitti <strong>majuri Roman Filipovin </strong>Venäjän Federaation sankariksi.&nbsp; Oli 6. päivä helmikuuta 2018 kello 16:30 paikallista aikaa.</p><p>Nimityskirjan teksti kuului:</p><p>&quot;<em>Majuri Roman Filipoville myönnetään Venäjän federaation sankarin arvo (посмертно ; posthumously ; postmortem) siitä sankarilisuudesta, rohkeudesta ja urheudesta, jota hän osoitti taistelukentällä</em>&rdquo;.</p><p>Postmortem/-humously tarkoittaa kuolemansa jälkeen.</p><p>*</p><p>Vielä viime viikon lauantai-aamuna, kun majuri Filipov heräsi uniltaan asemapaikkansa kasarmilla, häntä ei kukaan tuntenut.</p><p><strong>Nyt hänestä on Wikipediassa nimiartikkeli</strong>:</p><p><strong>Roman Filipov</strong></p><p><strong>Roman Nikolayevich Filipov</strong> (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_language" title="Russian language"><u>Russian</u></a>: <em>Рома́н Никола́евич Фили́пов</em>; s. 13. elokuuta 1984 &ndash; k. 3 helmikuuta 2018) &ndash; oli venäläinen sotilaslentäjä.</p><p>Hän sai surmansa Syyriassa helmikuun 3. päivänä 2018, suorittaessaan taistelulentoa, ja hänelle myönnettiin kuolemansa jälkeen Venäjän Federaation Sankarin arvo.</p><p><strong>Elämäkert</strong>a</p><p>syntyi elokuun 13. päivänä 1984 Voronezhissa sotilaslentäjän perheeseen. &nbsp;Hän valmistui vuonna 2001 Voronezhin koulusta numero 85.</p><p><strong>Kuolema</strong></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Sukhoi_Su-25" title="Sukhoi Su-25"><u>Sukhoi Su-25</u></a> &ndash;koneiden suorittamassa ilmahyökkäyksessä, jossa Filipov iski Jebhat al-Nusran militanttien asemia vastaan Serakibin kaupungin lähistöllä Syyriassa, hänet ammuttiin alas MANPADS-ohjuksella (olkapäältä laukaistava ohjus).</p><p><strong>Henkilökohtainen elämä</strong></p><p>Perheeseen kuuluu vaimo ja 4-vuotias tytär.</p><p>Lähde: &nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Roman_Filipov">https://en.wikipedia.org/wiki/Roman_Filipov</a> &nbsp; This page was last edited on 6 February 2018, at 15:22.</p><p>*</p><p>Ks. myös: <a href="https://www.rt.com/news/417809-syria-pilot-identity-killed-fighting/"><u>https://www.rt.com/news/417809-syria-pilot-identity-killed-fighting/</u></a></p><p>*</p><p>Olkapääohjus iski Suhoin 25SM:n runkoon.&nbsp; Pilotille jäi aikaa jokunen sekunti tehdä ratkaisu. Hän laukaisi heittoistuimen.</p><p>Miehen nähtiin lennähtävän ulos savuavasta koneesta.</p><p>Viholliset avasivat tulen häntä vastaan, kun hän laskeutui maahan, mutta hänen onnistui laskeutua turvallisesti.&nbsp; Sitten mies kaapaisi laskuvarjon kokoon ja irtautui tottunein liikkein valjaista. &nbsp;33-vuotias ohjaaja, Rilipov, oli edelleen radiokosketuksessa Khmeimim-tukikohtansa kanssa, hänen on raportoitu ampuneen kuoliaaksi kaksi kapinallista Stechkin-käsiaseellaan, kunnes fanaatikot saartoivat hänet.&nbsp; Heille hän itse oli fanaatikko.<br />Harmaita mustapäitä miehiä juoksi lisää eri tahoilta paikalle.&nbsp;<br />Tämä on suden hetki pudotetulle pilotille, Majuri Roman Filipoville: vangiksi vai ei vangiksi. Tappaa tai tulla tapetuksi, siinä kysymys, kun jihadit ympäröivät häntä<br />Mutta hän ymmärsi tilanteensa, ymmärsi että se oli toivoton. Hän veti kranaatin olkahihnastaan ja hän veti sokan.&nbsp; Nipin napin hän ehti &ndash; viimeinen mitä hän tästä maailmasta näki oli savu ja sen takana oleva harmaa taivas - tappamaan itsensä ennen kuin kapinallisiksi&nbsp; mainitut vangitsivat hänet huutaen: &quot;Tämä on meidän ukkomme!&quot;</p><p>*</p><p>Alasammutun Su-25 &ndash;koneen sankarilentäjä laukaisi käsikranaatin jouduttuaan kapinallisten piirittämäksi.</p><p>*</p><p><strong>Venäläinen lentäjä karjaisi</strong> &ldquo;Tämä on meidän kavereidemme puolesta!&rdquo; juuri kun räjäyttää itsensä hengiltä käsikranaatilla välttyen siten kapinallisten vangiksi joutumisen.</p><p><strong>Russian pilot shouts &#39;this is for our guys&#39; as he blows himself up to evade capture in Syria</strong></p><p>Kapinallisten taistelijan ottama kuva pudotetusta Suhoi-25 -hävittäjästä Syyrian Luoteisosassa, Idlibin maakunnassa.&nbsp; Kuva leviää maailmalle.&nbsp; The Telegraph julkaisee sen maanantaina 5.2.2018.</p><p>The Braking News/US-Australia; <a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/Ehh4If56iKE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/Ehh4If56iKE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/Ehh4If56iKE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/Ehh4If56iKE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></u></a> kesto 4:28 min.</p><p>The Telegraph, 5.2.2018; <a href="http://www.telegraph.co.uk/news/2018/02/05/russia-rains-retaliatory-strikes-rebel-held-idlib-jet-downed/"><u>http://www.telegraph.co.uk/news/2018/02/05/russia-rains-retaliatory-strikes-rebel-held-idlib-jet-downed/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Majuri Filipov</strong> oli ensimmäinen alas ammuttu venäläinen lentäjä sen jälkeen kun Moskova puuttui Syyrian sotaan ja ryhtyi tukemaan presidentti Bashar al-Assadin hallitusta vuonna 2015.</p><p>Kuinka monta ihmistä on saanut surmansa, kohdannut tiensä pään, näiden vuosien aikana?</p><p>Mutta nyt tiensä päähän tuli Roman.</p><p>Hän teki sen itse.</p><p>Valo sammui hänen silmästään, sammui, eikä hän enää tunne sitä miten kiihdytyksessä Sukhoi 25SM puskee päälle ja selkä koko keho tuntee miten mennään, nyt nyt nyt, eikä hän koskaan tunne Nitan ihoa, eikä silitä nelivuotiaan hiuksia, paijaa sylissään.</p><p>Mutta varma on, että ellei hän olisi vetänyt sokasta, ei presidentin olisi tänään kello 16:30 huolinut kaivaa virkakynäänsä pikkutakin oikeasta sisätaskusta ja kirjoittaa alle VVPutin.&nbsp; Roman ei olisi sankari, vaan petturi, looseri, pudokas.</p><p>Mutta onhan hän sankari nyt. Emme vain saa ajatella.</p><p>*</p><p>Ks.: <a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/_LP6AbPsvmE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/_LP6AbPsvmE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/_LP6AbPsvmE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/_LP6AbPsvmE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></u></a></p><p>&#39;This one&#39;s for you&#39;: Su-25 pilot set off grenade when surrounded by terrorists in Syria &ndash; MoD&nbsp; <a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/ws_XWEZTwTw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/ws_XWEZTwTw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/ws_XWEZTwTw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/ws_XWEZTwTw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></u></a> Kesto: 3:40 min.</p><p>*</p><p><a href="http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/syria-russian-pilot-shot-down-captured-idlib-province-roman-filipov-a8195701.html"><u>http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/syria-russian-pilot-shot-down-captured-idlib-province-roman-filipov-a8195701.html</u></a></p><p>*<br />CNN näytti 25.11.2015: New video shows Russian plane crashing after shot down <a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/ak7QfJt-TB0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/ak7QfJt-TB0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/ak7QfJt-TB0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/ak7QfJt-TB0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Putin nimitti hetki sitten Romanin Venäjän Federaation Sankariksi

Miten kaikki kävi?

*

Hetki sitten Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin sulki mustekynänsä ja työnsi sen tottunein ottein pikkutakkinsa taskuun Kremlissä.

Presidentti oli juuri allekirjoittanut presidentillisen dekreetin, jolla hän nimitti majuri Roman Filipovin Venäjän Federaation sankariksi.  Oli 6. päivä helmikuuta 2018 kello 16:30 paikallista aikaa.

Nimityskirjan teksti kuului:

"Majuri Roman Filipoville myönnetään Venäjän federaation sankarin arvo (посмертно ; posthumously ; postmortem) siitä sankarilisuudesta, rohkeudesta ja urheudesta, jota hän osoitti taistelukentällä”.

Postmortem/-humously tarkoittaa kuolemansa jälkeen.

*

Vielä viime viikon lauantai-aamuna, kun majuri Filipov heräsi uniltaan asemapaikkansa kasarmilla, häntä ei kukaan tuntenut.

Nyt hänestä on Wikipediassa nimiartikkeli:

Roman Filipov

Roman Nikolayevich Filipov (Russian: Рома́н Никола́евич Фили́пов; s. 13. elokuuta 1984 – k. 3 helmikuuta 2018) – oli venäläinen sotilaslentäjä.

Hän sai surmansa Syyriassa helmikuun 3. päivänä 2018, suorittaessaan taistelulentoa, ja hänelle myönnettiin kuolemansa jälkeen Venäjän Federaation Sankarin arvo.

Elämäkerta

syntyi elokuun 13. päivänä 1984 Voronezhissa sotilaslentäjän perheeseen.  Hän valmistui vuonna 2001 Voronezhin koulusta numero 85.

Kuolema

Sukhoi Su-25 –koneiden suorittamassa ilmahyökkäyksessä, jossa Filipov iski Jebhat al-Nusran militanttien asemia vastaan Serakibin kaupungin lähistöllä Syyriassa, hänet ammuttiin alas MANPADS-ohjuksella (olkapäältä laukaistava ohjus).

Henkilökohtainen elämä

Perheeseen kuuluu vaimo ja 4-vuotias tytär.

Lähde:  https://en.wikipedia.org/wiki/Roman_Filipov   This page was last edited on 6 February 2018, at 15:22.

*

Ks. myös: https://www.rt.com/news/417809-syria-pilot-identity-killed-fighting/

*

Olkapääohjus iski Suhoin 25SM:n runkoon.  Pilotille jäi aikaa jokunen sekunti tehdä ratkaisu. Hän laukaisi heittoistuimen.

Miehen nähtiin lennähtävän ulos savuavasta koneesta.

Viholliset avasivat tulen häntä vastaan, kun hän laskeutui maahan, mutta hänen onnistui laskeutua turvallisesti.  Sitten mies kaapaisi laskuvarjon kokoon ja irtautui tottunein liikkein valjaista.  33-vuotias ohjaaja, Rilipov, oli edelleen radiokosketuksessa Khmeimim-tukikohtansa kanssa, hänen on raportoitu ampuneen kuoliaaksi kaksi kapinallista Stechkin-käsiaseellaan, kunnes fanaatikot saartoivat hänet.  Heille hän itse oli fanaatikko.
Harmaita mustapäitä miehiä juoksi lisää eri tahoilta paikalle. 
Tämä on suden hetki pudotetulle pilotille, Majuri Roman Filipoville: vangiksi vai ei vangiksi. Tappaa tai tulla tapetuksi, siinä kysymys, kun jihadit ympäröivät häntä
Mutta hän ymmärsi tilanteensa, ymmärsi että se oli toivoton. Hän veti kranaatin olkahihnastaan ja hän veti sokan.  Nipin napin hän ehti – viimeinen mitä hän tästä maailmasta näki oli savu ja sen takana oleva harmaa taivas - tappamaan itsensä ennen kuin kapinallisiksi  mainitut vangitsivat hänet huutaen: "Tämä on meidän ukkomme!"

*

Alasammutun Su-25 –koneen sankarilentäjä laukaisi käsikranaatin jouduttuaan kapinallisten piirittämäksi.

*

Venäläinen lentäjä karjaisi “Tämä on meidän kavereidemme puolesta!” juuri kun räjäyttää itsensä hengiltä käsikranaatilla välttyen siten kapinallisten vangiksi joutumisen.

Russian pilot shouts 'this is for our guys' as he blows himself up to evade capture in Syria

Kapinallisten taistelijan ottama kuva pudotetusta Suhoi-25 -hävittäjästä Syyrian Luoteisosassa, Idlibin maakunnassa.  Kuva leviää maailmalle.  The Telegraph julkaisee sen maanantaina 5.2.2018.

The Braking News/US-Australia; https://www.youtube.com/watch?v=Ehh4If56iKE kesto 4:28 min.

The Telegraph, 5.2.2018; http://www.telegraph.co.uk/news/2018/02/05/russia-rains-retaliatory-strikes-rebel-held-idlib-jet-downed/

*

Majuri Filipov oli ensimmäinen alas ammuttu venäläinen lentäjä sen jälkeen kun Moskova puuttui Syyrian sotaan ja ryhtyi tukemaan presidentti Bashar al-Assadin hallitusta vuonna 2015.

Kuinka monta ihmistä on saanut surmansa, kohdannut tiensä pään, näiden vuosien aikana?

Mutta nyt tiensä päähän tuli Roman.

Hän teki sen itse.

Valo sammui hänen silmästään, sammui, eikä hän enää tunne sitä miten kiihdytyksessä Sukhoi 25SM puskee päälle ja selkä koko keho tuntee miten mennään, nyt nyt nyt, eikä hän koskaan tunne Nitan ihoa, eikä silitä nelivuotiaan hiuksia, paijaa sylissään.

Mutta varma on, että ellei hän olisi vetänyt sokasta, ei presidentin olisi tänään kello 16:30 huolinut kaivaa virkakynäänsä pikkutakin oikeasta sisätaskusta ja kirjoittaa alle VVPutin.  Roman ei olisi sankari, vaan petturi, looseri, pudokas.

Mutta onhan hän sankari nyt. Emme vain saa ajatella.

*

Ks.: https://www.youtube.com/watch?v=_LP6AbPsvmE

'This one's for you': Su-25 pilot set off grenade when surrounded by terrorists in Syria – MoD  https://www.youtube.com/watch?v=ws_XWEZTwTw Kesto: 3:40 min.

*

http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/syria-russian-pilot-shot-down-captured-idlib-province-roman-filipov-a8195701.html

*
CNN näytti 25.11.2015: New video shows Russian plane crashing after shot down https://www.youtube.com/watch?v=ak7QfJt-TB0

*

]]>
15 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250559-presidentti-putin-nimitti-hetki-sitten-romann-filipovin-venajan-sankariksi#comments Tue, 06 Feb 2018 16:30:31 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250559-presidentti-putin-nimitti-hetki-sitten-romann-filipovin-venajan-sankariksi
Stalin laski saavansa Talvisodassa nopeasti Suomelta 46.900 sotavankia http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250478-stalin-laski-saavansa-talvisodassa-nopeasti-suomelta-46900-sotavankia <p><em><strong>Stalin laski saavansa Talvisodassa nopeasti Suomelta 46.900 sotavankia</strong></em></p><p>*</p><p><em>Olisiko Suomi voinut välttää Talvisodan?</em></p><p><em>Talvisodan synty: Näin Neuvostoliiton johto eteni määrätietoisesti sotaan.</em></p><p><em>Suomen loppu 1939 &ndash; siihen tähtäävän näytelmän käsikirjoituksen keskeiset repliikit.</em></p><p><em>Stalinin hallinto laski &rdquo;rauhanneuvottelujen&rdquo; vielä jatkuessa Moskovassa saavansa Talvisodassa nopeasti Suomen armeijalta 46.900 sotavankia.</em></p><p>*</p><p><strong>1.9.1939:</strong></p><p>Saksa hyökkäsi Puolaan.</p><p>*</p><p><strong>1.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaarin varamies Ivan Maslennikov ilmoitti puolustusasiain kansankomissaarille Kliment Voroshiloville pikaviestinä 1.9. laajahkon raportin yksilöidyistä suomalaisten lentokoneiden tekemiksi väitetyistä ilmatilaloukkauksista 22.7.1939 &ndash; 29.8.1939 välisenä aikana.&nbsp; &rdquo;Jokaisen näiden selvästi suunnitellulta vaikuttaneen rajaloukkauksen yhteydessä suomalaisille on esitetty protesti paikallisten valvontavaliokutien kautta.&nbsp; NKVD pitää suomalaisten tiedustelukoneiden rajaloukkauksia vakavina ja pyytää lupaanne Karjalan kannaksen ilmatorjunnan vahvistamiseen.&rdquo;</p><p><strong><em>Lähde:</em></strong></p><p><em>Timo Vihavainen &ndash; Andrei Saharov (toim.): Tuntematon talvisota &ndash; Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. (2009), s. 92-93.</em></p><p>*</p><p><strong>11.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton läntisissä sotilaspiirissä pidetään sotilasasiain kansankomissaarin Kliment Voroshilovin määräyksestä kertausharjoitukset &ndash; salainen liikekannalepano.</p><p>*&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>15.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto (hallitus) uudisti vuonna 1931 voimaan tulleen aikaisemman Sotavankiasetuksen.&nbsp;</p><p>Kyseisen asetuksen mukaan sotavangeiksi tunnustettiin Neuvostoliiton kanssa SOTATILASSA olevan valtion siviilit ja sen armeijan sotilashenkilöt.</p><p>*</p><p><strong>17.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliitto yhtyi Molotov-Ribbentrop &ndash;sopimuksessa Saksan kanssa sovitun Itäisen Euroopan jaon toteutukseen, käynnistämällä sotatoimet Puolaa vastaan.&nbsp;</p><p>Venäläisten tutkijoiden (Mihail Semirjaga, J. Matskevits) mukaan puna-armeijan osastot ottivat hyökkäysoperaation aikana Puolassa sotavangiksi yli 230.000 Puolan armeijan sotilasta ja upseeria.</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p><em>Dmitri Frolov: Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. (2004), s. 73.</em></p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>19.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin (sisäministeriö) käsky perustaa sen alaisuuteen erityisvaltuudet ja vastuun omaava yksikkö: Sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiainhallinto.</p><p>&rdquo;Vuoden 1939 syyskuun puolivälissä Neuvostoliitossa alkoi näkyä merkkejä siitä, että maa valmistautuu tuleviin tapahtumiin, jotka vaativat lisäponnistuksia sotavankikysymyksen ratkaisemiseksi.&nbsp; Tuolloin hyväksyttiin koko joukko tärkeitä asiakirjoja.&rdquo;</p><p>(sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berijan allekirjoittamalla käskyllä numero 0308 &rdquo;Leirien organisoinnista sotavangeille&rdquo; perustettiin Sotavankiasiain hallinto (UPV).&nbsp; Joulukuussa sen nimi muutettiin sotavankien ja internoitujen asiain hallinnoksi (UPVI).</p><p>UPV:n johtoon nimitettiin valtion turvallisuuden kapteeni P.K. Soprunenko.</p><p>Sotavankiasian hallinto jakautui useaan eri osastoon: ensimmäinen oli järjestys- ja vartiointiosasto, jonka johdossa oli A V. Tishkov; toinen sotavankien luettelointi- ja rekisteröintiosasto, päällikkönä I.B. Makljarski.</p><p><em>Lähde: Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>*</p><p><strong>19.9.1939:</strong></p><p>Sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berijan käskyllään no 0308 perustaman Sotavankiasiain hallinnon UPV:n tehtäväksi tuli perustaa Neuvostoliiton alueella 8 ulkomaisten sotavankien leiriä.</p><p>Berijan käskyn mukaan tuli perustaa leirit:</p><p><em>1.)Ostaskov</em>, perustettiin entiseen sisäasiain kansankomissariaatin alaiseen lasten siirtolaan Seliger-järven Stolbovojen saareen (Kalininin alue).&nbsp; Paikkoja oli 7.000 hengelle, 1.lokakuuta 1939 mennessä 10.000 hengelle.</p><p><em>2.)Juhnov</em>, perustetiin Pavistsev bor &ndash;nimiseen parantolaan Läntisen rautatien varrella olevan Bayninon aseman lähelle.&nbsp; Paikkoja 5.000 hengelle, 1. lokakuuta mennessä 10.000 hengelle.</p><p><em>3.)Kozelsk</em>, perustettiin Gorkille nimettyyn lepokotiin Dzerzinskille nimetyn rautatien Korelskin aseman lähelle.&nbsp; Paikkoja oli 7.000 hengelle, 1. lokakuut mennessä 10.,000 hengelle.</p><p><em>4.)Putivl</em>, perustettiin entiseen Sofronjevskin luostriin turpeen nostotyömaan alueelle Moskova-Kiova &ndash;rautatien varrella olevan Tetkinon aseman lähelle. &nbsp;Paikkoja oli 7.000 hengelle, 25.9. mennessä 10.000 hengelle.</p><p><em>5.)Koelsino</em>, perustettiin entiseen Kozelsanskin luostariin Eteläisen rautatien varrella olevan Kozelinon aseman lähelle.&nbsp;&nbsp; Paikkoja 5.000 hengelle, 1.10. mennessä 10.000 hengelle.</p><p><em>6.)Starobelsk</em> perustettiin entiseen Starobelskin luostariin, Moskova-Donbass &ndash;rautatien varrella olevan Starobelsin aseman lähelle, 5.000 hengelle, 1.10. mennessä 8.000 hengelle.</p><p><em>7.)Juza</em> perustettiin sisäasiain kansankomissariaatin lasten työsiirtolaan Pohjoisen rautatien Njaznikin aseman lähelle.&nbsp; Paikkoja 3.000 hengelle, 5.10. mennessä 6.000 hengelle.</p><p><em>8.) Oranki</em> perustettiin entiseen Orangin luostariin Kazanin rautatien Zimenkin aseman lähelle.&nbsp; Paikkoja oli 2.000 hengelle, 1.10. mennessä 4.000 hengelle.</p><p>Sotavankiasiain hallinnolla oli talvisodan kynnyksellä leiripaikka 68.000 hengelle.&nbsp; On kuitenkin muistettava, että puolalaisten sotavankien määrä (talvisodan alkuun mennessä n. 230.000) ylitti moninkertaisesti olemassa olevien leirien kapasiteetin.&nbsp; Sen vuoksi päätettiin perustaa lisäleirejä Vologdan alueelle (Vologda ja Grjazovets). Sekään ei kuitenkaan ratkaissut sotavankileirien ja vastaanottopaikkojen vakavaa tilanpuutetta.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 75-76</em>.</p><p>*</p><p><strong>20.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton hallituksen talousneuvosto teki erityispäätöksen eräiden Sotavankiasetuksessa määriteltyjen normien, esimerkiksi elintarvikehuollon annosmäärien tarkentamisesta. &hellip;</p><p>Vuoden 1939 sotavankiasetus ei ollut yhtä yksityiskohtainen kuin vuoden 1931 vastaava asiakirja, mutta siihen sisällytettiin kansainvälisen oikeuden pääperiaatteet.&nbsp; Se suojeli suomalaisia sotavankeja julmalta kohtelulta ja loukkauksilta.&nbsp; Siinä kiellettiin myös kidutuksen ja muiden ruumiillisten keinojen käyttäminen tietojen saamiseksi sotavangeilta heidän kotimaansa sotilaallisesta ja muusta tilanteesta.&nbsp; Sotavangeilta ei saanut ottaa pois henkilökohtaista omaisuutta tai henkilöpapereita, liinavaatteita, jalkineita, vaatetusta, henkilökohtaisia käyttöesineitä yms.</p><p>Lisäksi &ndash; toisin kuin vuoden 1931 asetuksen mukaan &ndash; sotavangit saivat pitää arvomerkkinsä ja upseerien ja heihin verrattavien sallittiin majoittua rivimiehistä erilleen.&nbsp; &hellip; Sotavankien tuli noudattaa ehdottomasti kaikkia asetuksen&nbsp; määräyksiä ja totella leirin hallintoa. Jos sotavanki ei noudattanut leirin sääntöjä tai syyllistyi rikoslaissa rangaistavaksi määrättyyn rikokseen, hänet voitin alistaa kurinpidolliseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen.</p><p><em>Lähde: Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>*</p><p><strong>21.9.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton sisäasiain komissariaatti ryhtyi yhä kiihkeämpään toimintaan: ministeriässä laadittiin ja hyväksyttiin neljä sotavankileirien organisointia, elintarvikehuoltoa, lääkintäpalveluita, vangeiksi otettujen sotilaiden leirijärjestystä ja sotavankileirien järjestyssääntöjä käsittelevää normatiivis-oikeudellista asiakirjaa.</p><p><em>Lähde: Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>*</p><p><strong>3.10.1939 ja 8.10.1939: </strong></p><p>Sisäasiain kansankomissariaatti antoi käskyn julkaista Sotavankiasetus ja toimintaohje sotavankien operatiivis-tsekistisestä (tiedustelutoiminallisesta) palvelusta sisäasiainministeriön leireillä.&nbsp; Tämän toimintaohjeen eräät kohdat koskivat AINOASTAAN SUOMALAISIA sotavankeja.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>*</p><p><strong>3.10.1939:</strong></p><p>Puolalaisten sotavankien ongelma ja sen ratkaiseminen, ainakin osittaisesti:</p><p>Puolalaisten sotavankien asema oli sangen paradoksaalinen, koska Neuvostoliitto ei ollut de jure sodassa Puolan kanssa eikä siten uunituoreen Sotavankiasetuksen säädöksistä löytynyt perusteita sen kansalaisten pitämiseen leireillä sotavangin ominaisuudessa.</p><p>Kyseisen asetuksen mukaan sotavangeiksi tunnustettiin Neuvostoliiton kanssa sotatilassa olevan valtion siviilit ja sen armeijan sotilashenkilöt.</p><p>Juuri nämä kaksi asiaa &ndash; leirien tilanpuute ja puolalaisten epäselvä asema &ndash; pakottivat neuvostovaltion ratkaisemaan&nbsp; kyseisen ongelman epätavallisin keinoin.</p><p>Ensinnäkin kaikkia Puolan armeijan (kiinniotettuja) sotilaita ei lähetetty leireille tai vastaanottopaikkoihin, vaan osa yksinkertaisesti päästettiin kotiin.</p><p>Toiseksi, 3.10.1939 Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto hyväksyi Sotavankiasetuksen no 1626-390ss, jonka mukaan ukrainalaiset, valko-venäläiset ja muihin Länsi-Ukrainan ja läntien Valko-Venäjän kansallisuuksiin kuuluvat rivimiehet päästettiin leireiltä ja vastaanottopaikoista kotiin.&nbsp;</p><p>Tuotannollisten tarpeiden vuoksi, erityisesti Novgorod-Volynski-Korets-Lvov &ndash;tien rakentamisen vuoksi 25.000 yllämainittuun kategoriaan kuuluvaa vankia päätettiin jättää leireille vuoden 1939 loppuun asti.&nbsp; Käytännössä he jäivät rakennustöihin siihen saakka, kunne Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941.&nbsp; Sen jälkeen osa heistä evakuoitiin selustaan ja luovutettiin muiden puolalaisten sotavankien kanssa Iraniin, jossa muodostettiin kenraali V. Andersin puolalainen armeija.&nbsp; &hellip;</p><p><em>Starobelsin, Ostaskovin ja Kozelskin</em> leireillä olleiden sotavankien kohtalo oli traaginen.&nbsp; Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berij kirjoitti MAALISKUUSSA 1940 Josif Stalinille kirjelmän, jossa hän ehdotti &rdquo;kolmessa sotavankien erikoisleirissä ja vankilassa Ukrainan ja Valko-Venäjän läntisillä alueilla olevien puolalaisten upseerin, santarmien, poliisien ja osadnikkien (entisiä sotilaita ja talonpoikia) ja muiden vastaavien ampumista&rdquo;.</p><p>Berija perusteli vaatimustaan sillä, että kaikki leireillä olevat olivat yrittäneet jatkaa vastavallankumouksellista toimintaa ja neuvostovastaista kiihotusta ja että he olivat vannoutuneita ja parantumattomia neuvostovallan vihollisia.&nbsp; Siksi näiden sotavankien ja pidätettyjen kohtalo päätettiin ratkaista erikoisella tavalla, &rdquo;käyttämällä heitä kohtaan korkeinta rangaistuksen muotoa &ndash; teloitusta ampumalla.</p><p>Asia tulee käsitellä ilman pidätettyjen kuulemista ja syytteen esittämistä sekä ilman ilmoitusta tutkinnan päättymisestä ja syytekirjelmää&hellip; &rdquo;</p><p>Sisäasiain kansankomissariaatin korkeista virkamiehistä muodostettiin erityinen &rdquo;troikka&rdquo; kolmikko, joka oli vastuussa asioiden käsittelemisestä ja ratkaisujen tekemisestä, toisin sanoen tuomion langettamisesta.</p><p>Kirjelmä lähetettiin käsiteltäväksi Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen keskuskomitean poliittiseen toimikuntaan. Se teki 5. maaliskuuta 1940 päätöksen, jonka mukaisesti yli 15.000 Puolan kansalaista ammuttiin huhti-toukokuussa 1940. (<em>Katyn</em>).&nbsp;</p><p>Puolalaisten sotavankien tuhoamisen syistä on olemassa useita versioita.&nbsp; Englannin lähettiläs sir Owen O`Malley on todennut Vladislav Sikorskin pakolaishallituksesta, että puolalaiset pitivät upseerien ja poliisien tuhoamisen syynä halua tuhota perustus, jolle puolalainen valtioelämä voisi myöhemmin syntyä uudelleen.&nbsp; Kyse oli siis Puolan kansakunnan peruskallion räjäyttämisestä. Venäläisten tutkijoiden M. Meltjuhovin ja Natalia Lebedevan mielestä puolalaisten upseerien kohtalo johtui neuvostoliittolais-puolalaisista suhteista vuosina 1918-1939.&nbsp; Siihen vaikutti osaltaan myös 60.000 neuvostoliittolaisen sotavangin menehtyminen puolalaisilla sotavankileireillä vuosina 1919-1921 sekä Stalinin henkilökohtainen viha puolalaista upseeristoa kohtaan vuoden 1920 sotilaallisen tappion vuoksi (<em>Stalinin katsotaan munanneen &rdquo;varman&rdquo; voiton hänen jakaessaan upseeriensa näkemysten vastaisesti venäläisten joukkojen voiman Varsovan porteilla, vh</em>).</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 76-78.</em></p><p>*</p><p><strong>9.10.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspirin ilmavoimat suorittivat kaksi eskaaderin vahvuista tiedustelulentoa Suomen rajan yli Haukijärven-Rantaylän-Valkjärven-Raudun aseman yli.&nbsp; Ensimmäisen eskaaderin täyttäessä tehtäväänsä 1200 metrin korkeudella se sai vastaansa ilmatorjuntatulta Rantakylän alueella 200 metriä koneiden kulkusuunnasta ylös eteen räjähtäneiden kolmen neljän kranaatin verran.&nbsp; Toista eskaaderia ei tulitettu sen enempää ilmasta kuin maastakaan (lento tapahtui kymmenkunta minuuttia ensimmäisen jälkeen).</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 93.</em></p><p>*</p><p><strong>14.10.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto hyväksyi, Saksan kanssa neuvottelujen tuloksesa tehdyn sopimuksen mukaisesti, 14.10.1939 asetuksen nro 1691-415, joka velvoitti sisäasiain kansankomissariaatin luovuttamaan samaisen vuoden&nbsp; loka-marraskuussa Saksalle 43.054 puolalaista (rivimiehiä, joiden kotipakka oli nyt Saksalle kuuluvalla alueella &ndash; olivat, ainakin osa heistä, paennut itäisille alueille Saksan invaasion alta, vh).</p><p>Saksa puolestaan luovutti Neuvostoliitolle lokakuu 1939 ja kevään 1941 välisenä aikana 13.757 Puolan kansalaista.&nbsp; &hellip;</p><p>Venäläinen tutkija N. Lebedeva esittää A. J. Vysinskiin ja sisäasiain kansankomissariaatin sekä saattojoukkojen kirjallisiin tiedonantoihin viitaten todisteita siitä, että &rdquo;vapautusretken&rdquo; tuloksena entisiltä Puolan alueilta karkotettiin 388.000 henkeä.&nbsp; (vankiloiden tyhjennyksen yhteydessä (Berijan käsky 22.3.1940) annettiin määräys siirtää entisten Puolan armeijan upseerien perheet Kazakstaniin.)</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 76.</em></p><p>*</p><p><strong>29.10.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspiirin sotilasneuvosto laati &rdquo;Suomen vastaisen operaatiosuunnitelman&rdquo; lopullisen muodon, vielä ennen rauhanneuvottelujen loppumista Moskovassa.&nbsp; Operaatio oli tarkoitus saattaa pääpiirteissään loppuun kuukauden kuluessa J.V. Stalinin 60-vuotissyntymäpäivään (21. joulukuuta 1939) mennessä ja sen ydin oli yhtäaikaisessa hyökkäämisessä Suomen alueelle kaikilta suunnilta &rdquo;vihollisen ryhmityksen hajottamiseksi ja Suomen armeijan lopulliseksi lyömiseksi ilmavoimien kanssa&rdquo;.</p><p><strong><em>Lähde:</em></strong></p><p><em>Juri Kilin: Suurvallan rajamaa: Neuvosto-Karjala Neuvostoliiton politiikassa 1920-1941. (2001). s. 153.</em></p><p>*</p><p><strong>3.11.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton Merivoimien kansankomissaari lähetti 3.11.1939 Itämeren laivaston sotaneuvostolle yleisohjeen No. 10254 koskien Punalippuisen Itämeren laivaston tehtävistä:</p><p>1.)Punalippuisen Itämeren laivaston kaikkien voimien on oltava täydessä taisteluvalmiudessa seuraavien tehtävien suorittamiseen. (seuraa tehtäväluettelo 5-kohtainen tehtäväluettelo a-e. Sekä Ruotsin sotaanliittymisen tai Suomelle annetun sotilasavun varalta määrätyt tehtävät.&nbsp; Siirtymisestä sotatoimiin annetaan erityinen käsky, jonka saamiseen mennessä sotatoimiin tarvittavat määräykset on jaettava joukoille erityisissä paketeissa, jotka avataan merkistä&hellip;&rdquo;</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 103-104.</em></p><p>*</p><p><strong>7.11.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspiirin esikuntapäällikkö divisioonankomentaja Nikandr Tsibisov ja piirin esikunnan komissaari eversti Vinogradov määräsivät 7., 8., 9. ja 14. armeijoiden komentajia: &rdquo;Piirin komentaja käskee: mikäli suomalaiset tekevät uusia provokaatioita ampumalla joukkojamme, joukkojemme on vastattava tuleen välittömästi ja tuhottava ampujat&rdquo;</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 93</em>.</p><p>*</p><p><strong>11.11.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspiirin esikunta ryhtyi Moskovan käskystä muodostamaan Suomen kasanarmeijan ensimmäistä armeijakuntaa (1.AK/SKA), joka koottiin Leningradin sotilaspiirinjoukoissa palvelevista suomalaisista ja karjalaisista.&nbsp; Armeijakuntaan koottiin kaikki Leningradin sotilaspiirin alle 40-vuotiaat suomalaiset ja karjalaiset miehistön ja päällystön jäsenet.&nbsp; &hellip;</p><p>Joukkojen muodostaminen tapahtui Andrei Zdanovin, Otto Kuusisen, armeijakomentaja Kirill Meretskovin ja Grigori Sternin myötävaikutuksella.&nbsp; &hellip;</p><p>Tätä tarkoitusta varten Petroskoihin lähetettiin seuraavat henkilöt:</p><p>1.Prikaantinkomentaja <em>Anttila Aksel (Moisejevits</em>), Harkovan sotilaspiirin 147. divisioonan komentaja, suomalainen;</p><p>2.prikaatinkomentaja <em>Jegorov</em>, Sähköteknillisen akatemian etäisopetustiedekunnan johtaja, karjalainen, osaa suomea;</p><p>3.prikaatinkomentaja <em>Romanov</em>, LXI armeijakunnan esikuntapäällikkö, tuntee Karjalan olosuhteet, osallistunut taisteluihin valkoisuomalaisia vastaan (heimosodissa, vh);</p><p>4.prikaatikomentaja <em>Sokolov</em>, Frunze-akatemian opettaja, osallistunut taisteluihin valkosuomalaisia vastaan;</p><p>5.eversti <em>Jermolajev</em>, Harkovan sotilaspiirin esikunnan 1.osaston päällikkö merkittävä esikuntatyöläinen, tuntee hyvin Karjalan olosuhta, ei osaa kieltä;</p><p>6.pataljoonankomissaari <em>Terjoskin V.P</em>. (huom.: <em>Tereshkin, Tervonen, NKVD-läinen Suoi-spesialisti, valvontakomission emissaari; lue lisää Huuskan Tereshkin-blogista googlaamalla</em>, vh);</p><p>7.<em>Lehen Ture Ivanovits</em>, entinen patterinkomentaja, nykyään töissä ulkomaisen kirjallisuuden kustantamossa, valmistunut Frunze-sota-akatemiasta.&nbsp; Vaimonsa on Kuusien tytär (Hertta, vh);</p><p>8.<em>Hiiri Paul (Äikiä (Armas</em>]) &ndash; Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen;</p><p>9.<em>Maija Stram (Lehtinen, (Inkeri])</em>, Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen.</p><p>Lähde:</p><p><em>Timo Vihavainen &ndash; Andrei Saharov (toim.): Tuntematon talvisota &ndash; Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. (2009), s. 67.</em></p><p>*</p><p><strong>11.11.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton puolustusasiain kansankomissaari Kliment Voroshilov määräsi Leningradin sotilaspiiriä valmistamaan joukkonsa sotaa varten 11.-15.11.1939.&nbsp; Päätös aloittaa sotatoimet 30. marraskuuta oli tähän mennessä jo tehty.&nbsp; Yhtä aikaa viiteen operaatiosuuntaan hyökkäävien Neuvostoliiton joukkojen tuli ajaa vastustajat Leningradin läheisyydestä sekä turvata Karjalan ja Murmanskin oblastin rajat.&nbsp; Päätehtävä oli Karjalan kannaksen suomalaisjoukkojen tuhoaminen.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 103</em>.</p><p>*</p><p><strong>19.11.1939</strong>:&nbsp; (<em>ks. myös edellä olevat sotavankeja koskevat päätökset ja toimet 19.9. &ndash; 8.10.1939) </em></p><p>Neuvostoliiton sisäministeriö julkaisi Tilapäisen ohjesäännön leirien (vastaanottopaikkojen) sotilaallisesta vartioinnista sisäasiain kansankomissariaatin saattovartiojoukoin.</p><p>Kaikki tämä kertoo siitä, että Neuvostoliitto valmistautui sotaan Suomea vastaan ja suomalaisten sotavankien vastaanottamiseen.</p><p>Neuvostoliitossa tuohon aikaan toimivat leirit olivat täynnä eivätkä ne voineet ottaa vastaan uusia sotavankeja. Talvisodan alkaessa, 30. marraskuuta leireillä oli pelkästään puolalaisia yli 200.000 henkeä.&nbsp;</p><p>Tämän vuoksi sisäasiain kansankomissariaatin alaisuuteen perustettiin uusia leirejä, jotka oli suunniteltu 46.000 &ndash; 46.900 sotavangin vastaanottamiseen.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 68.</em></p><p>&hellip;Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatti sai Berijalta käskyn ja alkoi kovassa kiireessä perustaa uusia leirejä ja vastaanottopaikkoja nimenomaan Suomen armeijan tulevia sotavankeja varten.&nbsp; Järjestelmä, jonka mukaan sotavangit tuli siirtää &hellip; puna-armeijan etulinjassa olevilta yksiköiltä pysyviin selustassa oleviin leireihin, syntyi ja viimeisteltiin nimenomaan talvisodan aikana.</p><p>Tässä vaiheessa Neuvostoliitossa toimi 8 SUOMALAISTEN sotavankien vastaanottopaikkaa ja 6 sotavankileiriä.&nbsp; Suuren isänmaallisen sodan aikana tämä kaavio muuttui hieman, kun siihen lisättiin sotavankien keräilykeskukset ja rintamavastaanotto- ja siirtoleirit (jakeluleirit).&nbsp;</p><p>Talvisota ei vaikuttanut käytännöllisesti katsoen lainkaan leireillä olevien sotavankien määrään, koska suomalaisia sotavankeja oli niin vähän. &ndash; <em>Frolov: emt. 82-83.</em></p><p>*</p><p><strong>19.11.1939:</strong></p><p>Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiain hallinnon UPV:n asiakirjan mukaan Länsi-Venäjälle saapuneista sotavangeista yhteensä 125.000 on uudelleensijoitettu.</p><p>Näistä on lähetetty:</p><p>Läntiselle Valko-Venäjälle ja Länsi-Ukrainaan 42.400 henkeä;</p><p>Luovutettu 14.10.1939 määräyksen mukaisesti Saksan viranomaisille 43.000 puolalaista;</p><p>Sijoitettu NKVD:n sotavankileireille yhteensä 39.600 henkilöä:</p><p>Viimemainittu summa koostuu:</p><p>Puolalaisia upseereita 8.500;</p><p>Puolalaisia poliiseja ja santarmeja 6.500;</p><p>yhteensä 15.000, jotka sijoitettiin Starobelskin, Kozelsinon ja Ostaskovin sotavankileireille <em>(Katynin tulevat uhrit vh).</em></p><p>Samoin 10.400 ja 24.600 vangin erät sotavankihallinnon leireille.</p><p>Ylempien elinten määräysten mukaisesti&nbsp; sotavankiasiain hallinnon UPV:n päällikkö P Soprunenko.</p><p><em>Lähde: Frolov: etm. yhd.</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>21.11.1939:</strong></p><p>Leningradin sotilaspiirin sotaneuvosto antoi Punalippuisen Itämeren laivaston sotaneuvostolle yleisohjeen.&nbsp; Sen olivat allekirjoittaneet sotilaspiirin komentaja, 2. luokan armeijakomentaja Kirill Meretskov, sotaneuvoston jäsenet Andrei Zhdanov ja N.N. Vasugin sekä esikuntapäällikkö Nikander Tsibisov.&nbsp; Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston yleisohje antoi punalippusen Itämeren laivaton tehtäväksi tuhota Suomen laivasto, estää sen pako puolueettomille merialueille ja tuhota ilmavoimien tuella rannikkopanssarilaivat sekä satamissa ja tukikohdissa tavatut sota-alukset. &hellip;</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: emt. s. 106.</em></p><p>*</p><p><strong>26.11.1939:</strong></p><p>Suomen kansanarmeija (&rdquo;Kuusisen armeija);</p><p>Petroskoihin oli 26.11.1939 mennessä koottu 13.405 henkeä, joista 12.087 miehistöä, 767alipäällystöä, 551 päällystöä a heistä 202 esiupseereita.&nbsp; Kansallisuudeltaan suomalaisia oli 8.367.&nbsp; Asevelvollisuuden suorittaneita oli 8.324 ja suorittamattomia 5.081.&nbsp; Armeijakunnan kahden divisioonan esikuntia ei oltu muodostettu, koska tarvittavaa henkilöstöä ei ollut.&nbsp; Armeijakunnan poliittinen hallinto puolestaan oli jo koottu.</p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Vihavainen-Saharov: Emt. s. 67.</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>26.11.1939:</strong></p><p>Mainilan laukaukset.</p><p>*</p><p><strong>28.11.1939:</strong></p><p>Neuvostoliitto mitätöi Suomen ja Venäjän hyökkäämättömyyssopimuksen.</p><p>*</p><p><strong>29.11.1939 mennessä:</strong></p><p>Vuoden 1939 syyskuussa käynnistyneen neuvostoliittolais-puolalaisen sodan aikana sotavankiasiainhallinto UPV ei selviytynyt kunnolla sille annetuista tehtävistä eikä pystynyt tilanpuutteen vuoksi majoittamaan kaikkia Puolan armeijan sotilaita sotavankileireille.&nbsp; Koska tilanteen pelättiin toistuvan talvisodankin aikana, sekä leirien majoituskapasiteettia että niiden lukumäärää päätettiin lisätä olennaisesti.&uml;</p><p>Pysyvien leirien ohella 30:teen päivään marraskuuta 1939 mennessä oli perustettu myös <em>väliaikaisia leirejä ja vastaanottopaikkoja Suomen armeijan sotilaille.</em></p><p>Vastaanottopaikat (8 kpl) toimivat seuraavissa Neuvostoliiton pohjoisissa kaupungeissa, jotka sijaitsivat lähellä Neuvostoliiton ja Suomen rajaa:</p><p>Murmansk &ndash; 500 paikkaa;</p><p>Kantalahti &ndash; 500 paikkaa;</p><p>Vienan Kemi &ndash; 500 paikkaa;</p><p>Segeza &ndash; 500 paikkaa;</p><p>Karhumäki &ndash; 800 paikkaa;</p><p>Petroskoi &ndash; 1.000 paikkaa;</p><p>Lotinanpelto &ndash; 500 paikkaa ja</p><p>Siestarjoki &ndash; 600 paikkaa.</p><p>Niiden yhteinen kapasiteetti oli 4.900 paikkaa.</p><p>Tämä ilmenee hallinnon päällikön P.K. Soprunenkon tiedonannosta sisäasiain apulaiskansankomissaarille.&nbsp;</p><p>Lisäksi <em>Suomen armeijasta</em> saatavien sotavankien vastaanottamiseksi oli järjestetty kuusi selustassa olevaa leiriä:</p><p>Juzan &ndash; 6.000 paikkaa;</p><p>Juhnovin &ndash; 4.500;</p><p>Putivlin &ndash; 4.000;</p><p>Grjazovetsin &ndash; 2.500;</p><p>Orangin &ndash; 4.000 ja</p><p>Temnikovin &ndash; 6.000 paikkaa.</p><p>Niiden yhteinen kapasiteetti oli 27.000 paikkaa.</p><p>Neuvostoliiton sotastrategit ennustivat puna-armeijan nujertavan nopeasti ja täydellisesti Suomen armeijan ja ottavan samalla suuren määrän suomalaisia sotilaita vangiksi.</p><p>Tämän ennusteen perusteella päätettiin perustaa myös varaleirejä:</p><p>Taisetin kaupunkiin &ndash; 8.000 paikkaa;</p><p>Karagandan kaupunkiin &ndash; 5.000 ja</p><p>Veliki Usjugin kaupunkiin &ndash; 2.000 paikkaa.</p><p><em>Näin suomalaisia sotavankeja varten perustettujen leirien kapasiteetti oli yhteensä 46.900 paikkaa.</em></p><p><em>Lähde:</em></p><p><em>Frolov: emt. s. 97-98.</em></p><p>*</p><p><strong>30.11.1939:</strong></p><p>Puna-armeija hyökkää Suomeen maalla, merellä ja ilmassa.</p><p>*</p><p><strong>1.12.1939:</strong></p><p>Suomen Kommunistisen puolueen keskuskomitea antoi Moskovassa julistuksen, jonka Pravda samana päivänä julkaisi.&nbsp; Julistuksessa korostettiin: &rdquo;Laajan työtätekevien kansanrintaman muodostaminen on välttämätöntä.&nbsp; Koko työväenluokan, talonpoikaiston, käsityöläisten, pienyrittäjien ja työläisälymystön eli kansamme suuren enemmistön on yhdistyttävä tiiviiksi kansanrintamaksi puolustamaan etujaan, ja valtaan on nostettava tämän rintaman tukea nauttiva työtätekevän kansan hallitus, Kansanhallitus.&rdquo;</p><p>Julistuksessaan Kuusisen hallitus julisti itsensä &rdquo;Suomen demokraattisen tasavallan kansanhallitukseksi&rdquo; ja lupasi &rdquo;toimia laajan työtätekevän kansanrintaman kärjessä.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>2.12.1939:</strong></p><p>Terijoen hallituksen puheenjohtaja Otto Ville Kuusinen allekirjoitti Suomen Demokraattisen tasavallan ja Neuvostoliiton kesken solmitun sopimuksen molemminpuolisesta avusta ja ystävyydestä.&nbsp; Neuvostoliiton puolesta asiakirjan allekirjoitti ulkoministeri Molotov.</p><p>*</p><p><strong>31.12.1939:</strong></p><p>Suomen armeijan sinnikäs vastarinta ja vankien vähäinen määrä oli yllätys puna-armeijalle.&nbsp; Sotavankien puuttumisesta hämmennykseen joutuneen sotavankiasiain hallinnon päällikkö, valtion turvallisuuden majuri P.K. Soprunenko ja hallinnon komissaari, rykmentinkomissaari S.V. Nehorosev lähettivät sisäasiain varakomissaarille, divisioonankomentaja Tsernyseville seuraavan pyynnön:</p><p>&rdquo;&hellip;vastaanottopaikoilla ja Grjazovetsn leirillä on 28. joulukuuta 1939 yhteensä 150 (suomalaista] sotavankia.&nbsp; Sotavankien vähäisen määrän johdosta pyydän Teidän lupaanne:</p><p>1.)jättää Grjazovetsin ja Juhnovin leireile täysimääräinen henkilökunta.</p><p>2.)jättää muille leireille henkilökuntaa korkeinaan 15-20 % koko määrästä.&rdquo;</p><p>Sisäasiain kansankomissariaatin johtohenkilöt eivät kuitenkaan menettänet uskoaan siihen, että tilanne muuttuu puna-armeijan eduksi.</p><p>Siksi alueellisen sotakomissariaattien kanssa sovittiin, että tarvittaessa sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiain hallinnon ensimmäisestä pyynnöstä kaikki palveluksessa olevat eli suomalaisten sotavankien sijoituspaikoilla vartioinnista huolehtivat neuvosotilaat ja huoltohenkilökunta ilmaantuisivat leireille heti.</p><p>Kuljetuskalusto päätettiin jättää entiselle paikalleen.</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p><em>Dmitri Frolov: Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa.&nbsp; Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. (2004). s. 97-98.</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Stalin laski saavansa Talvisodassa nopeasti Suomelta 46.900 sotavankia

*

Olisiko Suomi voinut välttää Talvisodan?

Talvisodan synty: Näin Neuvostoliiton johto eteni määrätietoisesti sotaan.

Suomen loppu 1939 – siihen tähtäävän näytelmän käsikirjoituksen keskeiset repliikit.

Stalinin hallinto laski ”rauhanneuvottelujen” vielä jatkuessa Moskovassa saavansa Talvisodassa nopeasti Suomen armeijalta 46.900 sotavankia.

*

1.9.1939:

Saksa hyökkäsi Puolaan.

*

1.9.1939:

Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaarin varamies Ivan Maslennikov ilmoitti puolustusasiain kansankomissaarille Kliment Voroshiloville pikaviestinä 1.9. laajahkon raportin yksilöidyistä suomalaisten lentokoneiden tekemiksi väitetyistä ilmatilaloukkauksista 22.7.1939 – 29.8.1939 välisenä aikana.  ”Jokaisen näiden selvästi suunnitellulta vaikuttaneen rajaloukkauksen yhteydessä suomalaisille on esitetty protesti paikallisten valvontavaliokutien kautta.  NKVD pitää suomalaisten tiedustelukoneiden rajaloukkauksia vakavina ja pyytää lupaanne Karjalan kannaksen ilmatorjunnan vahvistamiseen.”

Lähde:

Timo Vihavainen – Andrei Saharov (toim.): Tuntematon talvisota – Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. (2009), s. 92-93.

*

11.9.1939:

Neuvostoliiton läntisissä sotilaspiirissä pidetään sotilasasiain kansankomissaarin Kliment Voroshilovin määräyksestä kertausharjoitukset – salainen liikekannalepano.

*                                                                                                                                          

15.9.1939:

Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto (hallitus) uudisti vuonna 1931 voimaan tulleen aikaisemman Sotavankiasetuksen. 

Kyseisen asetuksen mukaan sotavangeiksi tunnustettiin Neuvostoliiton kanssa SOTATILASSA olevan valtion siviilit ja sen armeijan sotilashenkilöt.

*

17.9.1939:

Neuvostoliitto yhtyi Molotov-Ribbentrop –sopimuksessa Saksan kanssa sovitun Itäisen Euroopan jaon toteutukseen, käynnistämällä sotatoimet Puolaa vastaan. 

Venäläisten tutkijoiden (Mihail Semirjaga, J. Matskevits) mukaan puna-armeijan osastot ottivat hyökkäysoperaation aikana Puolassa sotavangiksi yli 230.000 Puolan armeijan sotilasta ja upseeria.

Lähde:

Dmitri Frolov: Sotavankina Neuvostoliitossa. Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. (2004), s. 73.

 

*

19.9.1939:

Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin (sisäministeriö) käsky perustaa sen alaisuuteen erityisvaltuudet ja vastuun omaava yksikkö: Sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiainhallinto.

”Vuoden 1939 syyskuun puolivälissä Neuvostoliitossa alkoi näkyä merkkejä siitä, että maa valmistautuu tuleviin tapahtumiin, jotka vaativat lisäponnistuksia sotavankikysymyksen ratkaisemiseksi.  Tuolloin hyväksyttiin koko joukko tärkeitä asiakirjoja.”

(sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berijan allekirjoittamalla käskyllä numero 0308 ”Leirien organisoinnista sotavangeille” perustettiin Sotavankiasiain hallinto (UPV).  Joulukuussa sen nimi muutettiin sotavankien ja internoitujen asiain hallinnoksi (UPVI).

UPV:n johtoon nimitettiin valtion turvallisuuden kapteeni P.K. Soprunenko.

Sotavankiasian hallinto jakautui useaan eri osastoon: ensimmäinen oli järjestys- ja vartiointiosasto, jonka johdossa oli A V. Tishkov; toinen sotavankien luettelointi- ja rekisteröintiosasto, päällikkönä I.B. Makljarski.

Lähde: Frolov: emt. s. 68.

*

19.9.1939:

Sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berijan käskyllään no 0308 perustaman Sotavankiasiain hallinnon UPV:n tehtäväksi tuli perustaa Neuvostoliiton alueella 8 ulkomaisten sotavankien leiriä.

Berijan käskyn mukaan tuli perustaa leirit:

1.)Ostaskov, perustettiin entiseen sisäasiain kansankomissariaatin alaiseen lasten siirtolaan Seliger-järven Stolbovojen saareen (Kalininin alue).  Paikkoja oli 7.000 hengelle, 1.lokakuuta 1939 mennessä 10.000 hengelle.

2.)Juhnov, perustetiin Pavistsev bor –nimiseen parantolaan Läntisen rautatien varrella olevan Bayninon aseman lähelle.  Paikkoja 5.000 hengelle, 1. lokakuuta mennessä 10.000 hengelle.

3.)Kozelsk, perustettiin Gorkille nimettyyn lepokotiin Dzerzinskille nimetyn rautatien Korelskin aseman lähelle.  Paikkoja oli 7.000 hengelle, 1. lokakuut mennessä 10.,000 hengelle.

4.)Putivl, perustettiin entiseen Sofronjevskin luostriin turpeen nostotyömaan alueelle Moskova-Kiova –rautatien varrella olevan Tetkinon aseman lähelle.  Paikkoja oli 7.000 hengelle, 25.9. mennessä 10.000 hengelle.

5.)Koelsino, perustettiin entiseen Kozelsanskin luostariin Eteläisen rautatien varrella olevan Kozelinon aseman lähelle.   Paikkoja 5.000 hengelle, 1.10. mennessä 10.000 hengelle.

6.)Starobelsk perustettiin entiseen Starobelskin luostariin, Moskova-Donbass –rautatien varrella olevan Starobelsin aseman lähelle, 5.000 hengelle, 1.10. mennessä 8.000 hengelle.

7.)Juza perustettiin sisäasiain kansankomissariaatin lasten työsiirtolaan Pohjoisen rautatien Njaznikin aseman lähelle.  Paikkoja 3.000 hengelle, 5.10. mennessä 6.000 hengelle.

8.) Oranki perustettiin entiseen Orangin luostariin Kazanin rautatien Zimenkin aseman lähelle.  Paikkoja oli 2.000 hengelle, 1.10. mennessä 4.000 hengelle.

Sotavankiasiain hallinnolla oli talvisodan kynnyksellä leiripaikka 68.000 hengelle.  On kuitenkin muistettava, että puolalaisten sotavankien määrä (talvisodan alkuun mennessä n. 230.000) ylitti moninkertaisesti olemassa olevien leirien kapasiteetin.  Sen vuoksi päätettiin perustaa lisäleirejä Vologdan alueelle (Vologda ja Grjazovets). Sekään ei kuitenkaan ratkaissut sotavankileirien ja vastaanottopaikkojen vakavaa tilanpuutetta.

Lähde:

Frolov: emt. s. 75-76.

*

20.9.1939:

Neuvostoliiton hallituksen talousneuvosto teki erityispäätöksen eräiden Sotavankiasetuksessa määriteltyjen normien, esimerkiksi elintarvikehuollon annosmäärien tarkentamisesta. …

Vuoden 1939 sotavankiasetus ei ollut yhtä yksityiskohtainen kuin vuoden 1931 vastaava asiakirja, mutta siihen sisällytettiin kansainvälisen oikeuden pääperiaatteet.  Se suojeli suomalaisia sotavankeja julmalta kohtelulta ja loukkauksilta.  Siinä kiellettiin myös kidutuksen ja muiden ruumiillisten keinojen käyttäminen tietojen saamiseksi sotavangeilta heidän kotimaansa sotilaallisesta ja muusta tilanteesta.  Sotavangeilta ei saanut ottaa pois henkilökohtaista omaisuutta tai henkilöpapereita, liinavaatteita, jalkineita, vaatetusta, henkilökohtaisia käyttöesineitä yms.

Lisäksi – toisin kuin vuoden 1931 asetuksen mukaan – sotavangit saivat pitää arvomerkkinsä ja upseerien ja heihin verrattavien sallittiin majoittua rivimiehistä erilleen.  … Sotavankien tuli noudattaa ehdottomasti kaikkia asetuksen  määräyksiä ja totella leirin hallintoa. Jos sotavanki ei noudattanut leirin sääntöjä tai syyllistyi rikoslaissa rangaistavaksi määrättyyn rikokseen, hänet voitin alistaa kurinpidolliseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lähde: Frolov: emt. s. 68.

*

21.9.1939:

Neuvostoliiton sisäasiain komissariaatti ryhtyi yhä kiihkeämpään toimintaan: ministeriässä laadittiin ja hyväksyttiin neljä sotavankileirien organisointia, elintarvikehuoltoa, lääkintäpalveluita, vangeiksi otettujen sotilaiden leirijärjestystä ja sotavankileirien järjestyssääntöjä käsittelevää normatiivis-oikeudellista asiakirjaa.

Lähde: Frolov: emt. s. 68.

*

3.10.1939 ja 8.10.1939:

Sisäasiain kansankomissariaatti antoi käskyn julkaista Sotavankiasetus ja toimintaohje sotavankien operatiivis-tsekistisestä (tiedustelutoiminallisesta) palvelusta sisäasiainministeriön leireillä.  Tämän toimintaohjeen eräät kohdat koskivat AINOASTAAN SUOMALAISIA sotavankeja.

Lähde:

Frolov: emt. s. 68.

*

3.10.1939:

Puolalaisten sotavankien ongelma ja sen ratkaiseminen, ainakin osittaisesti:

Puolalaisten sotavankien asema oli sangen paradoksaalinen, koska Neuvostoliitto ei ollut de jure sodassa Puolan kanssa eikä siten uunituoreen Sotavankiasetuksen säädöksistä löytynyt perusteita sen kansalaisten pitämiseen leireillä sotavangin ominaisuudessa.

Kyseisen asetuksen mukaan sotavangeiksi tunnustettiin Neuvostoliiton kanssa sotatilassa olevan valtion siviilit ja sen armeijan sotilashenkilöt.

Juuri nämä kaksi asiaa – leirien tilanpuute ja puolalaisten epäselvä asema – pakottivat neuvostovaltion ratkaisemaan  kyseisen ongelman epätavallisin keinoin.

Ensinnäkin kaikkia Puolan armeijan (kiinniotettuja) sotilaita ei lähetetty leireille tai vastaanottopaikkoihin, vaan osa yksinkertaisesti päästettiin kotiin.

Toiseksi, 3.10.1939 Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto hyväksyi Sotavankiasetuksen no 1626-390ss, jonka mukaan ukrainalaiset, valko-venäläiset ja muihin Länsi-Ukrainan ja läntien Valko-Venäjän kansallisuuksiin kuuluvat rivimiehet päästettiin leireiltä ja vastaanottopaikoista kotiin. 

Tuotannollisten tarpeiden vuoksi, erityisesti Novgorod-Volynski-Korets-Lvov –tien rakentamisen vuoksi 25.000 yllämainittuun kategoriaan kuuluvaa vankia päätettiin jättää leireille vuoden 1939 loppuun asti.  Käytännössä he jäivät rakennustöihin siihen saakka, kunne Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941.  Sen jälkeen osa heistä evakuoitiin selustaan ja luovutettiin muiden puolalaisten sotavankien kanssa Iraniin, jossa muodostettiin kenraali V. Andersin puolalainen armeija.  …

Starobelsin, Ostaskovin ja Kozelskin leireillä olleiden sotavankien kohtalo oli traaginen.  Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berij kirjoitti MAALISKUUSSA 1940 Josif Stalinille kirjelmän, jossa hän ehdotti ”kolmessa sotavankien erikoisleirissä ja vankilassa Ukrainan ja Valko-Venäjän läntisillä alueilla olevien puolalaisten upseerin, santarmien, poliisien ja osadnikkien (entisiä sotilaita ja talonpoikia) ja muiden vastaavien ampumista”.

Berija perusteli vaatimustaan sillä, että kaikki leireillä olevat olivat yrittäneet jatkaa vastavallankumouksellista toimintaa ja neuvostovastaista kiihotusta ja että he olivat vannoutuneita ja parantumattomia neuvostovallan vihollisia.  Siksi näiden sotavankien ja pidätettyjen kohtalo päätettiin ratkaista erikoisella tavalla, ”käyttämällä heitä kohtaan korkeinta rangaistuksen muotoa – teloitusta ampumalla.

Asia tulee käsitellä ilman pidätettyjen kuulemista ja syytteen esittämistä sekä ilman ilmoitusta tutkinnan päättymisestä ja syytekirjelmää… ”

Sisäasiain kansankomissariaatin korkeista virkamiehistä muodostettiin erityinen ”troikka” kolmikko, joka oli vastuussa asioiden käsittelemisestä ja ratkaisujen tekemisestä, toisin sanoen tuomion langettamisesta.

Kirjelmä lähetettiin käsiteltäväksi Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen keskuskomitean poliittiseen toimikuntaan. Se teki 5. maaliskuuta 1940 päätöksen, jonka mukaisesti yli 15.000 Puolan kansalaista ammuttiin huhti-toukokuussa 1940. (Katyn). 

Puolalaisten sotavankien tuhoamisen syistä on olemassa useita versioita.  Englannin lähettiläs sir Owen O`Malley on todennut Vladislav Sikorskin pakolaishallituksesta, että puolalaiset pitivät upseerien ja poliisien tuhoamisen syynä halua tuhota perustus, jolle puolalainen valtioelämä voisi myöhemmin syntyä uudelleen.  Kyse oli siis Puolan kansakunnan peruskallion räjäyttämisestä. Venäläisten tutkijoiden M. Meltjuhovin ja Natalia Lebedevan mielestä puolalaisten upseerien kohtalo johtui neuvostoliittolais-puolalaisista suhteista vuosina 1918-1939.  Siihen vaikutti osaltaan myös 60.000 neuvostoliittolaisen sotavangin menehtyminen puolalaisilla sotavankileireillä vuosina 1919-1921 sekä Stalinin henkilökohtainen viha puolalaista upseeristoa kohtaan vuoden 1920 sotilaallisen tappion vuoksi (Stalinin katsotaan munanneen ”varman” voiton hänen jakaessaan upseeriensa näkemysten vastaisesti venäläisten joukkojen voiman Varsovan porteilla, vh).

Lähde:

Frolov: emt. s. 76-78.

*

9.10.1939:

Leningradin sotilaspirin ilmavoimat suorittivat kaksi eskaaderin vahvuista tiedustelulentoa Suomen rajan yli Haukijärven-Rantaylän-Valkjärven-Raudun aseman yli.  Ensimmäisen eskaaderin täyttäessä tehtäväänsä 1200 metrin korkeudella se sai vastaansa ilmatorjuntatulta Rantakylän alueella 200 metriä koneiden kulkusuunnasta ylös eteen räjähtäneiden kolmen neljän kranaatin verran.  Toista eskaaderia ei tulitettu sen enempää ilmasta kuin maastakaan (lento tapahtui kymmenkunta minuuttia ensimmäisen jälkeen).

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 93.

*

14.10.1939:

Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto hyväksyi, Saksan kanssa neuvottelujen tuloksesa tehdyn sopimuksen mukaisesti, 14.10.1939 asetuksen nro 1691-415, joka velvoitti sisäasiain kansankomissariaatin luovuttamaan samaisen vuoden  loka-marraskuussa Saksalle 43.054 puolalaista (rivimiehiä, joiden kotipakka oli nyt Saksalle kuuluvalla alueella – olivat, ainakin osa heistä, paennut itäisille alueille Saksan invaasion alta, vh).

Saksa puolestaan luovutti Neuvostoliitolle lokakuu 1939 ja kevään 1941 välisenä aikana 13.757 Puolan kansalaista.  …

Venäläinen tutkija N. Lebedeva esittää A. J. Vysinskiin ja sisäasiain kansankomissariaatin sekä saattojoukkojen kirjallisiin tiedonantoihin viitaten todisteita siitä, että ”vapautusretken” tuloksena entisiltä Puolan alueilta karkotettiin 388.000 henkeä.  (vankiloiden tyhjennyksen yhteydessä (Berijan käsky 22.3.1940) annettiin määräys siirtää entisten Puolan armeijan upseerien perheet Kazakstaniin.)

Lähde:

Frolov: emt. s. 76.

*

29.10.1939:

Leningradin sotilaspiirin sotilasneuvosto laati ”Suomen vastaisen operaatiosuunnitelman” lopullisen muodon, vielä ennen rauhanneuvottelujen loppumista Moskovassa.  Operaatio oli tarkoitus saattaa pääpiirteissään loppuun kuukauden kuluessa J.V. Stalinin 60-vuotissyntymäpäivään (21. joulukuuta 1939) mennessä ja sen ydin oli yhtäaikaisessa hyökkäämisessä Suomen alueelle kaikilta suunnilta ”vihollisen ryhmityksen hajottamiseksi ja Suomen armeijan lopulliseksi lyömiseksi ilmavoimien kanssa”.

Lähde:

Juri Kilin: Suurvallan rajamaa: Neuvosto-Karjala Neuvostoliiton politiikassa 1920-1941. (2001). s. 153.

*

3.11.1939:

Neuvostoliiton Merivoimien kansankomissaari lähetti 3.11.1939 Itämeren laivaston sotaneuvostolle yleisohjeen No. 10254 koskien Punalippuisen Itämeren laivaston tehtävistä:

1.)Punalippuisen Itämeren laivaston kaikkien voimien on oltava täydessä taisteluvalmiudessa seuraavien tehtävien suorittamiseen. (seuraa tehtäväluettelo 5-kohtainen tehtäväluettelo a-e. Sekä Ruotsin sotaanliittymisen tai Suomelle annetun sotilasavun varalta määrätyt tehtävät.  Siirtymisestä sotatoimiin annetaan erityinen käsky, jonka saamiseen mennessä sotatoimiin tarvittavat määräykset on jaettava joukoille erityisissä paketeissa, jotka avataan merkistä…”

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 103-104.

*

7.11.1939:

Leningradin sotilaspiirin esikuntapäällikkö divisioonankomentaja Nikandr Tsibisov ja piirin esikunnan komissaari eversti Vinogradov määräsivät 7., 8., 9. ja 14. armeijoiden komentajia: ”Piirin komentaja käskee: mikäli suomalaiset tekevät uusia provokaatioita ampumalla joukkojamme, joukkojemme on vastattava tuleen välittömästi ja tuhottava ampujat”

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 93.

*

11.11.1939:

Leningradin sotilaspiirin esikunta ryhtyi Moskovan käskystä muodostamaan Suomen kasanarmeijan ensimmäistä armeijakuntaa (1.AK/SKA), joka koottiin Leningradin sotilaspiirinjoukoissa palvelevista suomalaisista ja karjalaisista.  Armeijakuntaan koottiin kaikki Leningradin sotilaspiirin alle 40-vuotiaat suomalaiset ja karjalaiset miehistön ja päällystön jäsenet.  …

Joukkojen muodostaminen tapahtui Andrei Zdanovin, Otto Kuusisen, armeijakomentaja Kirill Meretskovin ja Grigori Sternin myötävaikutuksella.  …

Tätä tarkoitusta varten Petroskoihin lähetettiin seuraavat henkilöt:

1.Prikaantinkomentaja Anttila Aksel (Moisejevits), Harkovan sotilaspiirin 147. divisioonan komentaja, suomalainen;

2.prikaatinkomentaja Jegorov, Sähköteknillisen akatemian etäisopetustiedekunnan johtaja, karjalainen, osaa suomea;

3.prikaatinkomentaja Romanov, LXI armeijakunnan esikuntapäällikkö, tuntee Karjalan olosuhteet, osallistunut taisteluihin valkoisuomalaisia vastaan (heimosodissa, vh);

4.prikaatikomentaja Sokolov, Frunze-akatemian opettaja, osallistunut taisteluihin valkosuomalaisia vastaan;

5.eversti Jermolajev, Harkovan sotilaspiirin esikunnan 1.osaston päällikkö merkittävä esikuntatyöläinen, tuntee hyvin Karjalan olosuhta, ei osaa kieltä;

6.pataljoonankomissaari Terjoskin V.P. (huom.: Tereshkin, Tervonen, NKVD-läinen Suoi-spesialisti, valvontakomission emissaari; lue lisää Huuskan Tereshkin-blogista googlaamalla, vh);

7.Lehen Ture Ivanovits, entinen patterinkomentaja, nykyään töissä ulkomaisen kirjallisuuden kustantamossa, valmistunut Frunze-sota-akatemiasta.  Vaimonsa on Kuusien tytär (Hertta, vh);

8.Hiiri Paul (Äikiä (Armas]) – Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen;

9.Maija Stram (Lehtinen, (Inkeri]), Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen.

Lähde:

Timo Vihavainen – Andrei Saharov (toim.): Tuntematon talvisota – Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot. (2009), s. 67.

*

11.11.1939:

Neuvostoliiton puolustusasiain kansankomissaari Kliment Voroshilov määräsi Leningradin sotilaspiiriä valmistamaan joukkonsa sotaa varten 11.-15.11.1939.  Päätös aloittaa sotatoimet 30. marraskuuta oli tähän mennessä jo tehty.  Yhtä aikaa viiteen operaatiosuuntaan hyökkäävien Neuvostoliiton joukkojen tuli ajaa vastustajat Leningradin läheisyydestä sekä turvata Karjalan ja Murmanskin oblastin rajat.  Päätehtävä oli Karjalan kannaksen suomalaisjoukkojen tuhoaminen.

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 103.

*

19.11.1939:  (ks. myös edellä olevat sotavankeja koskevat päätökset ja toimet 19.9. – 8.10.1939)

Neuvostoliiton sisäministeriö julkaisi Tilapäisen ohjesäännön leirien (vastaanottopaikkojen) sotilaallisesta vartioinnista sisäasiain kansankomissariaatin saattovartiojoukoin.

Kaikki tämä kertoo siitä, että Neuvostoliitto valmistautui sotaan Suomea vastaan ja suomalaisten sotavankien vastaanottamiseen.

Neuvostoliitossa tuohon aikaan toimivat leirit olivat täynnä eivätkä ne voineet ottaa vastaan uusia sotavankeja. Talvisodan alkaessa, 30. marraskuuta leireillä oli pelkästään puolalaisia yli 200.000 henkeä. 

Tämän vuoksi sisäasiain kansankomissariaatin alaisuuteen perustettiin uusia leirejä, jotka oli suunniteltu 46.000 – 46.900 sotavangin vastaanottamiseen.

Lähde:

Frolov: emt. s. 68.

…Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatti sai Berijalta käskyn ja alkoi kovassa kiireessä perustaa uusia leirejä ja vastaanottopaikkoja nimenomaan Suomen armeijan tulevia sotavankeja varten.  Järjestelmä, jonka mukaan sotavangit tuli siirtää … puna-armeijan etulinjassa olevilta yksiköiltä pysyviin selustassa oleviin leireihin, syntyi ja viimeisteltiin nimenomaan talvisodan aikana.

Tässä vaiheessa Neuvostoliitossa toimi 8 SUOMALAISTEN sotavankien vastaanottopaikkaa ja 6 sotavankileiriä.  Suuren isänmaallisen sodan aikana tämä kaavio muuttui hieman, kun siihen lisättiin sotavankien keräilykeskukset ja rintamavastaanotto- ja siirtoleirit (jakeluleirit). 

Talvisota ei vaikuttanut käytännöllisesti katsoen lainkaan leireillä olevien sotavankien määrään, koska suomalaisia sotavankeja oli niin vähän. – Frolov: emt. 82-83.

*

19.11.1939:

Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiain hallinnon UPV:n asiakirjan mukaan Länsi-Venäjälle saapuneista sotavangeista yhteensä 125.000 on uudelleensijoitettu.

Näistä on lähetetty:

Läntiselle Valko-Venäjälle ja Länsi-Ukrainaan 42.400 henkeä;

Luovutettu 14.10.1939 määräyksen mukaisesti Saksan viranomaisille 43.000 puolalaista;

Sijoitettu NKVD:n sotavankileireille yhteensä 39.600 henkilöä:

Viimemainittu summa koostuu:

Puolalaisia upseereita 8.500;

Puolalaisia poliiseja ja santarmeja 6.500;

yhteensä 15.000, jotka sijoitettiin Starobelskin, Kozelsinon ja Ostaskovin sotavankileireille (Katynin tulevat uhrit vh).

Samoin 10.400 ja 24.600 vangin erät sotavankihallinnon leireille.

Ylempien elinten määräysten mukaisesti  sotavankiasiain hallinnon UPV:n päällikkö P Soprunenko.

Lähde: Frolov: etm. yhd.

*

21.11.1939:

Leningradin sotilaspiirin sotaneuvosto antoi Punalippuisen Itämeren laivaston sotaneuvostolle yleisohjeen.  Sen olivat allekirjoittaneet sotilaspiirin komentaja, 2. luokan armeijakomentaja Kirill Meretskov, sotaneuvoston jäsenet Andrei Zhdanov ja N.N. Vasugin sekä esikuntapäällikkö Nikander Tsibisov.  Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston yleisohje antoi punalippusen Itämeren laivaton tehtäväksi tuhota Suomen laivasto, estää sen pako puolueettomille merialueille ja tuhota ilmavoimien tuella rannikkopanssarilaivat sekä satamissa ja tukikohdissa tavatut sota-alukset. …

Lähde:

Vihavainen-Saharov: emt. s. 106.

*

26.11.1939:

Suomen kansanarmeija (”Kuusisen armeija);

Petroskoihin oli 26.11.1939 mennessä koottu 13.405 henkeä, joista 12.087 miehistöä, 767alipäällystöä, 551 päällystöä a heistä 202 esiupseereita.  Kansallisuudeltaan suomalaisia oli 8.367.  Asevelvollisuuden suorittaneita oli 8.324 ja suorittamattomia 5.081.  Armeijakunnan kahden divisioonan esikuntia ei oltu muodostettu, koska tarvittavaa henkilöstöä ei ollut.  Armeijakunnan poliittinen hallinto puolestaan oli jo koottu.

Lähde:

Vihavainen-Saharov: Emt. s. 67.

*

26.11.1939:

Mainilan laukaukset.

*

28.11.1939:

Neuvostoliitto mitätöi Suomen ja Venäjän hyökkäämättömyyssopimuksen.

*

29.11.1939 mennessä:

Vuoden 1939 syyskuussa käynnistyneen neuvostoliittolais-puolalaisen sodan aikana sotavankiasiainhallinto UPV ei selviytynyt kunnolla sille annetuista tehtävistä eikä pystynyt tilanpuutteen vuoksi majoittamaan kaikkia Puolan armeijan sotilaita sotavankileireille.  Koska tilanteen pelättiin toistuvan talvisodankin aikana, sekä leirien majoituskapasiteettia että niiden lukumäärää päätettiin lisätä olennaisesti.¨

Pysyvien leirien ohella 30:teen päivään marraskuuta 1939 mennessä oli perustettu myös väliaikaisia leirejä ja vastaanottopaikkoja Suomen armeijan sotilaille.

Vastaanottopaikat (8 kpl) toimivat seuraavissa Neuvostoliiton pohjoisissa kaupungeissa, jotka sijaitsivat lähellä Neuvostoliiton ja Suomen rajaa:

Murmansk – 500 paikkaa;

Kantalahti – 500 paikkaa;

Vienan Kemi – 500 paikkaa;

Segeza – 500 paikkaa;

Karhumäki – 800 paikkaa;

Petroskoi – 1.000 paikkaa;

Lotinanpelto – 500 paikkaa ja

Siestarjoki – 600 paikkaa.

Niiden yhteinen kapasiteetti oli 4.900 paikkaa.

Tämä ilmenee hallinnon päällikön P.K. Soprunenkon tiedonannosta sisäasiain apulaiskansankomissaarille. 

Lisäksi Suomen armeijasta saatavien sotavankien vastaanottamiseksi oli järjestetty kuusi selustassa olevaa leiriä:

Juzan – 6.000 paikkaa;

Juhnovin – 4.500;

Putivlin – 4.000;

Grjazovetsin – 2.500;

Orangin – 4.000 ja

Temnikovin – 6.000 paikkaa.

Niiden yhteinen kapasiteetti oli 27.000 paikkaa.

Neuvostoliiton sotastrategit ennustivat puna-armeijan nujertavan nopeasti ja täydellisesti Suomen armeijan ja ottavan samalla suuren määrän suomalaisia sotilaita vangiksi.

Tämän ennusteen perusteella päätettiin perustaa myös varaleirejä:

Taisetin kaupunkiin – 8.000 paikkaa;

Karagandan kaupunkiin – 5.000 ja

Veliki Usjugin kaupunkiin – 2.000 paikkaa.

Näin suomalaisia sotavankeja varten perustettujen leirien kapasiteetti oli yhteensä 46.900 paikkaa.

Lähde:

Frolov: emt. s. 97-98.

*

30.11.1939:

Puna-armeija hyökkää Suomeen maalla, merellä ja ilmassa.

*

1.12.1939:

Suomen Kommunistisen puolueen keskuskomitea antoi Moskovassa julistuksen, jonka Pravda samana päivänä julkaisi.  Julistuksessa korostettiin: ”Laajan työtätekevien kansanrintaman muodostaminen on välttämätöntä.  Koko työväenluokan, talonpoikaiston, käsityöläisten, pienyrittäjien ja työläisälymystön eli kansamme suuren enemmistön on yhdistyttävä tiiviiksi kansanrintamaksi puolustamaan etujaan, ja valtaan on nostettava tämän rintaman tukea nauttiva työtätekevän kansan hallitus, Kansanhallitus.”

Julistuksessaan Kuusisen hallitus julisti itsensä ”Suomen demokraattisen tasavallan kansanhallitukseksi” ja lupasi ”toimia laajan työtätekevän kansanrintaman kärjessä.”

*

2.12.1939:

Terijoen hallituksen puheenjohtaja Otto Ville Kuusinen allekirjoitti Suomen Demokraattisen tasavallan ja Neuvostoliiton kesken solmitun sopimuksen molemminpuolisesta avusta ja ystävyydestä.  Neuvostoliiton puolesta asiakirjan allekirjoitti ulkoministeri Molotov.

*

31.12.1939:

Suomen armeijan sinnikäs vastarinta ja vankien vähäinen määrä oli yllätys puna-armeijalle.  Sotavankien puuttumisesta hämmennykseen joutuneen sotavankiasiain hallinnon päällikkö, valtion turvallisuuden majuri P.K. Soprunenko ja hallinnon komissaari, rykmentinkomissaari S.V. Nehorosev lähettivät sisäasiain varakomissaarille, divisioonankomentaja Tsernyseville seuraavan pyynnön:

”…vastaanottopaikoilla ja Grjazovetsn leirillä on 28. joulukuuta 1939 yhteensä 150 (suomalaista] sotavankia.  Sotavankien vähäisen määrän johdosta pyydän Teidän lupaanne:

1.)jättää Grjazovetsin ja Juhnovin leireile täysimääräinen henkilökunta.

2.)jättää muille leireille henkilökuntaa korkeinaan 15-20 % koko määrästä.”

Sisäasiain kansankomissariaatin johtohenkilöt eivät kuitenkaan menettänet uskoaan siihen, että tilanne muuttuu puna-armeijan eduksi.

Siksi alueellisen sotakomissariaattien kanssa sovittiin, että tarvittaessa sisäasiain kansankomissariaatin sotavankiasiain hallinnon ensimmäisestä pyynnöstä kaikki palveluksessa olevat eli suomalaisten sotavankien sijoituspaikoilla vartioinnista huolehtivat neuvosotilaat ja huoltohenkilökunta ilmaantuisivat leireille heti.

Kuljetuskalusto päätettiin jättää entiselle paikalleen.

Lähde:

Dmitri Frolov: Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa.  Suomalaiset NKVD:n leireissä talvi- ja jatkosodan aikana. (2004). s. 97-98.

*

]]>
13 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250478-stalin-laski-saavansa-talvisodassa-nopeasti-suomelta-46900-sotavankia#comments Dmitri Frolov Stalin Suomalaiset sotavangit Talvisodan synty Talvisota Mon, 05 Feb 2018 07:39:23 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250478-stalin-laski-saavansa-talvisodassa-nopeasti-suomelta-46900-sotavankia
Eduskunnan ja demokratian puolustus http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250364-eduskunnan-ja-demokratian-puolustus <p>Lait Suomessa laatii eduskunta, eikä torikokous.</p><p>Eduskunnassa ne myös muutetaan tai kumotaan. Hyvä näin. Ja hyvä niin kauan, kuin tämä malli toimii, karvasteli tai oudostutti jokin laki sitten miten pahasti tahansa.</p><p>Sitten kun tori alkaa toimia ja laatia lakeja, alkaa myös veri vuotaa.</p><p>Kehotan Rinnettä olemaan varovainen niitten tulitikkujen kanssa.</p><p>Puolueen nimessä kun on sentään yhä kaksi kaunista sanaa: Sosiali ja demokratia. Lasse Lehtinen ehdotti nimen iskevöittämistä Demokraatit-nimeksi. Ei mennyt läpi, kuten ei moni muukaan ajanmukaistamishanke.</p><p>Mutta kun nimessä on &quot;demokraattinen&quot;, eikö se jo velvoita vaalimaan kansanvaltaa, sen rakenteita, muotoja ja - ennenkaikkea syvintä sisältöä!</p><p>SDP:n puheenjohtaja torikokouksessa ryskyttämässä kuukausi aikaisemmin voimaan tullutta lakia nurin, tavatonta. Kirjaimellisesti.</p><p>Eipä ole aikoihin tapahtunut.</p><p>​</p><p>&nbsp;</p><p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lait Suomessa laatii eduskunta, eikä torikokous.

Eduskunnassa ne myös muutetaan tai kumotaan. Hyvä näin. Ja hyvä niin kauan, kuin tämä malli toimii, karvasteli tai oudostutti jokin laki sitten miten pahasti tahansa.

Sitten kun tori alkaa toimia ja laatia lakeja, alkaa myös veri vuotaa.

Kehotan Rinnettä olemaan varovainen niitten tulitikkujen kanssa.

Puolueen nimessä kun on sentään yhä kaksi kaunista sanaa: Sosiali ja demokratia. Lasse Lehtinen ehdotti nimen iskevöittämistä Demokraatit-nimeksi. Ei mennyt läpi, kuten ei moni muukaan ajanmukaistamishanke.

Mutta kun nimessä on "demokraattinen", eikö se jo velvoita vaalimaan kansanvaltaa, sen rakenteita, muotoja ja - ennenkaikkea syvintä sisältöä!

SDP:n puheenjohtaja torikokouksessa ryskyttämässä kuukausi aikaisemmin voimaan tullutta lakia nurin, tavatonta. Kirjaimellisesti.

Eipä ole aikoihin tapahtunut.

 

]]>
4 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250364-eduskunnan-ja-demokratian-puolustus#comments Aktivointimalli Antti Rinne Eduskunta Kansalaisaloite SDP Torikokous Sat, 03 Feb 2018 07:36:57 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250364-eduskunnan-ja-demokratian-puolustus
Minkälainen hajottava voima Visegrad –maat ovat EU:n sisällä? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250260-minkalainen-hajottava-voima-visegrad-maat-ovat-eun-sisalla <p><em><strong>Minkälainen hajottava voima Visegrad &ndash;maat ovat EU:n sisällä?</strong></em></p><p><em>Vanhempi tutkija <strong>Katalin Miklóssy</strong> Aleksanteri-instituutista tarkastelee Visegrad-maiden roolia EU:ssa.</em></p><p><strong>Kysymys kuulu: Minkälainen hajottava voima Visegrad &ndash;maat ovat EU:n sisällä? </strong></p><p>(VG-maat: Puola, Unkari, Tshekki, Slovakia.) &ndash; ehkäpä Itävallalla höystettynä vielä? Lisäksi eräissä ainakin etuuksiin liittyvissä asioissa mukaan voi laske Romanian ja Bulgarian.</p><p><strong><em>YLE R1 Ykkösaamu/toim. Päivi Neitiniemi</em></strong><em>, to 1.2.2018, klo 08:05; <a href="https://areena.yle.fi/1-4326076?autoplay=true"><u>https://areena.yle.fi/1-4326076?autoplay=true</u></a> Ajassa: alkaa 30:50 &gt; 42:55 saakka. Korvakuulolta purku: VH.</em></p><p>*</p><p><strong>Puola ja Unkari ovat tunnetusti tukkanuottasilla EU:n kanssa.&nbsp; </strong></p><p>Viime viikolla Tshekissä valittiin jatkokaudelle EU-kriittinen ja Venäjä-myönteinen presidentti <strong>Miloš Zeman. </strong>&nbsp;Vaikka tarjolla oli EU:iin myönteisemmin suhtautuva vaihtoehto, ja Tshekeissä pääministeri on samoilla linjoilla presidentin kanssa.&nbsp;&nbsp; -&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Milo%C5%A1_Zeman"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Milo%C5%A1_Zeman</u></a></p><p><strong>Tshekin tasavalta</strong></p><p>Niinpä on aiheellista kysyä, mihin suuntaan Tshekki on menossa?</p><p>Itseasiassa presidentinvaaleissa ei ollut vaihtoehtoina EU-kriittinen ja &ndash;myönteinen vaihtoehto, vaan <strong>kysymys oli siitä, mikä on se EU-kriittisyyden aste</strong>.&nbsp; Ehdokkailla oli vain sävyeroja.&nbsp; Tällä hetkellä Tshekissä ei ole montakaan puoluetta jotka olisivat EU-myönteisiä, ja <strong>varsinkaan Unionin integraation syventämistä ei haluta</strong>.&nbsp; Tämän näkemyksen takana on enemmistö.&nbsp; Eli ei oikein ole nähtävissä vaihtoehtoa, jossa Tshekki olisi lähentymässä Euroopan Unionia.&nbsp; Ehkä paremminkin olisi tarjolla puolueita, jotka olisivat liberaalimpia ja markkinamyönteisempiä, mutta ei EU-myönteisiä.</p><p>Onko sitten nähtävissä, että Tshekki olisi lähdössä Puolan ja Unkarin tielle, kun valtion ylin johto, presidentti ja pääministeri kumpainenkin ovat kriittisellä kannalla? &nbsp;Pääministeri tosin on samaan aikaan melkoisessa liemessä, korruptiosyytteiden keskellä.</p><p>Toivo liittyy lähinnä siihen, että Tshekki on ollut vanhastaan vahva demokratia, syntyhetkistään lähtien, ensimmäisen maailmansodan jälkeen.&nbsp; Niinpä Tshekissä olisi paljon vaikeampi heikentää oikeusvaltiota ja vallan kolmijakoa, kuin on ollut Puolassa ja Unkarissa.</p><p>Mutta tuoreet merkit eivät ole yhtä myönteisiä.&nbsp; Pääministeri Andrej Babiš, joka voitti vaalit viime syyskuussa, on alkanut &rdquo;haalia&rdquo; mediaa ja kaventaa sen liikkumatilaa.&nbsp; Molemmilla on ollut hampaissa kriittinen media aika pitkään, ja juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että median vapauksia pyritään rajoittamaan.&nbsp; - <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrej_Babi%C5%A1"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrej_Babi%C5%A1</u></a></p><p>*</p><p><strong>Videgrad-maat</strong></p><p>Kuinka <strong>vaikutusvaltainen Visegrad-maat</strong> nykyisin on?</p><p>Suomessakin on esitetty kysymys (Helsingin Sanomat), onko tässä vain harhaa: Onko olemassa Visegrad-maiden yhteisö?</p><p>Kysymys on siitä, mitä halutaan nähdä, ja mitä siellä tapahtuu.</p><p><strong>Brysselissä on voimakas optimismi siitä, että kyllä tuo ryhmä voidaan hajottaa</strong>.&nbsp; Tosiasia on, että jokaisella maalla on omia intressejä ja erilainen EU-suhde, mutta kun ne löytävät yhteisiä intressejä ja yhteisiä etuja, ne kyllä hajoamisen sijasta tiivistävät yhteisiä rivejään, - ja alkavat ajaa yhteisiä etujaan yhdessä.&nbsp;</p><p><strong>Visegrad-maiden TOP 3:</strong></p><p>Ja tämä tällainen on näkynyt, ei pelkästään paljon mediatilaa saaneessa <strong>[1] pakolaiskiintiöiden vastustamisessa</strong>, vaan näyttää myös että ollaan samanmielisiä Venäjän pakotteiden haitallisuudesta, erityisesti viennille.</p><p>Joka maassa, jopa Puolassa, joka on pitkään peräänkuuluttanut tätä Ukrainan kriisiä ja ollut kaikkein Venäjä-kriittisin maa, on sanonut, että kaupalle on koitunut haittaa näistä pakotteista, - &nbsp;että <strong>[2]</strong> &nbsp;<strong>EU:n nykyinen Venäjä-politiikka on haitallista.</strong>&nbsp; He haluavat Venäjän investointeja ja kaiken kaikkiaan he ovat riippuvaisia Venäjän energiasta.</p><p>Kolmas asia (pakolaiskiintiöt ja Venäjä-politiikan lisäksi) on näkemys, joka on yhteneväinen lähes kaikissa Videgrad-maissa, että <strong>[3] kansallisvaltioiden löyhä liitto pitäisi säilyttää</strong>.&nbsp;</p><p>He vastustavat, itseasiassa jokaisessa näissä maissa vastustetaan Euroopan Unionin integraation syventämistä.&nbsp; Sen tähden Brexit oli heille suuri menetys; Britannia on tässä mielessä ollut heille hyvin tärkeä liittolainen.&nbsp;</p><p>Nyt näyttää siltä, että Itävalta lähentyy tälle linjalle.&nbsp; Voi olla että he saavat menetetyn Britannian sijasta uuden liittolaisen Itävallasta, keskisetä Euroopasta.</p><p>*</p><p><strong>Itävallan syksyn vaaleissa</strong> valtiojohtoon nousi nuori konservatiivinen poliitikko, <strong>Sebastian Kurtz</strong>, joka kannattaa tiukkaa pakolaispolitiikkaa, ja joka otti vielä äärioikeistolaisen puolueen hallitukseensa.&nbsp; -&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sebastian_Kurz"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Sebastian_Kurz</u></a></p><p><strong>Minkälaista lähentymistä on havaittavissa Itävallan ja näiden kapina-, änkyrävaltioiden (Visegrad-maiden) kanssa?</strong></p><p>Ainakin Venäjä-politiikasa he saavat liittolaisen.&nbsp;&nbsp; Ja sanoisin, suurella todennäköisyydellä, tämä integraation (syventämisen) vastustusleiri vahvenee.</p><p>Näyttäytyykö se niin, että he ihan kokoavat joukkoja, nyt kun nähdään, että EU:n kehittämisestä käydään kova keskustelu vielä tänä vuonna (kun Saksa saa hallituksensa kokoon).&nbsp; Kootaanko siellä siis joukkoja, joilla vastustetaan tätä kehitteillä olevaa uutta linjaa, vai toteuttavatko maat löyhää kansallisvaltioiden liittoa?</p><p>Ymmärrettiin tottakai, että yhdessä on helpompi saada asioita läpi, tai ainakin saada nostettua asioita EU-pöydälle.&nbsp; Yhteistyötä tehdään siinä missä he pystyvät muodostamaan yhteisiä näkemyksiä, ja missä löytävät yhteisiä intressejä, siellä he tulevat ajamaan niitä yhdessä.</p><p>Nyt me puhumme vain Visegrad-maista, mutta tähän voidaan lukea myös <strong>Romania ja Bulgaria</strong>.&nbsp; Eli joukko on itseasiassa paljon laajempi.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Malli Putin</strong></p><p>Ja se, mitä EU:ssa ei vieläkään ymmärretä, että Visegrad-maissa, Romaniassa ja Bulgariassa, ollaan viehättyneitä tästä <strong>Putinin hallintomallista</strong>.&nbsp; Että se itseasiassa hyvin vahvasti leviää.. Se on hyvin magneettinen malli, koska se kertoo siitä, että voidaan ylläpitää demokratian ulkokuoret, kuten vapaat vaalit, monipuoluejärjestelmä ja jopa jonkunverran vapaa media, ja silti mikään ei voi haastaa sitä istuvaa puoluetta - vallassa olevaa puoluetta - vaaleissa.</p><p>Tämä malli on hyvin vaikutusvaltainen tällä alueella.&nbsp; Se näkyy tällä hetkellä Puolassa, Unkarissa ja Romaniassa.</p><p>Kuulostaa oudolta, koska nämähän ovat entisiä kommunistisia valtioita, ja voisi kuvitella, että ne haluaisivat vapaampaa maailmaa..</p><p>Päinvastoin! Tämä on jatkumo, - poliittisen kulttuurin jatkumo.&nbsp; Malli, joka opittiin sosialismissa, mutta se on havaittu hyväksi nykytilanteessa, ilmeisesti..</p><p>*</p><p><strong>Tshexit? Poxit?&nbsp; Huxit?</strong></p><p>Miten on, Tshekin presidentti Sheman on vihjaillut mahdollisesta kansanäänestyksestä, joka koskisi EU-eroa?</p><p>Mikä voisi olla sellainen asia, joka <strong>oikeasti sytyttäisi, ja provosoisi nämä maat</strong> (Visgrad) lähtemään Euroopan Unionista?</p><p>Näkisin että vuonna 2020, jolloin neuvotellaan uudestaan siitä, minkälaiset EU-tuet nämä maat jatkossa saavat.&nbsp; Nehän ovat kaikki EU-tukien nettosaajia.&nbsp;</p><p>Todennäköisesti 2020 jälkeen keskustellaan siitä, mikä on se hyöty, miksi pitäisi jäädä Euroopan Unioniin, jos kerta rahojakin leikataan.&nbsp; Niitä tullaan leikkaamaan ihan varmasti.</p><p>Eli pitää olla todella isot porkkanat Euroopan Unionilla näille maille, että ei keskusteltaisi siitä (erosta).&nbsp;</p><p>Näkymiä <strong>Poxitista ja Huxitista</strong> on jo väläytelty (Puolan ja Unkarin ero EU:sta).&nbsp; Paljonkin erilaista debattia on näkynyt Puolassa ja Unkarissa.</p><p>Mihin nämä maat alkaisivat tähytä, jos Euroopan Unionista ei enää saa sitä, mitä nämä maat haluavat, siis tukirahoja?&nbsp; Nehän ovat saaneet valtavia tukirahoja.</p><p><strong>Todennäköisesti täydentävää rahoitusta pyrittäisin saamaan idästä.&nbsp; Ei pelkästään vain Venäjältä, vaan myös Kiinalta</strong>.&nbsp; Eli ne pikkuhiljaa, kuten nyt Tshekin vaaleissa oli nähtävissä, haluavat kääntyä yhä enemmän idänkaupan suuntaan.&nbsp;</p><p><strong>Eli jos Lännestä ei tule tarpeeksi hyötyjä, ne hyödyt etsitään jostain muualta. &nbsp;</strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Minkälaisia seurauksia sillä voisi olla?</strong></p><p>Poliittisen järjestelmän rapautuminen luonnollisesti voimistuu.&nbsp; Liberaalisen demokratian ja oikeusvaltion järjestelmä rapautuu.&nbsp; Ja vastaavasti sen myötä tämä <strong>Putinistinen malli</strong> ehdottomasti vahvistuu.</p><p>Loppujen lopuksi se, minkä vuoksi ollaan tässä tilanteessa on se, että tämä <strong>demokratisaatio</strong> olikin vain näyteikkuna.&nbsp;</p><p>Se oli heikko prosessi, siitähän tämä nykykehitys kertoo.&nbsp; Eli että loppujen lopuksi tämä demokratisaatio oli <strong>vain näiden instituutioiden</strong>, parlamentarismin ja oikeusjärjestelmän luominen luominen.&nbsp; Ei niinkään <strong>ajatusmaailman muuttaminen</strong>.&nbsp;</p><p>Mikä näkyy siinä, miten pidetään yllä tällaisia ikään kuin puoliautoritäärisiä johtajia kuten Puolassa ja Unkarissa.</p><p>*</p><p><strong>Onko Euroopan Unionin sisällä nähtävissä tällaista yhteentörmäystä siitä</strong>, mihin suuntaan Unionia pitäisi viedä?</p><p>Kyllä.&nbsp; Koska EU ajaa nyt <strong>kaksitahtisen Euroopan</strong> mallia.&nbsp;</p><p><strong>Sitä nämä Visegrad-maat eivät tule hyväksymään.&nbsp; </strong></p><p><strong>*</strong></p><p>Haastattelu päättyy ajassa: 42:55.&nbsp; Kesto siis 12:05 minuuttia.&nbsp; Ehkäpä kannattaa uhrata elämästä 12 pientä minuuttia tähän hyvin mielenkiintoiseen haastatteluun.&nbsp; Se koskee meitä kaikkia.</p><p><em>Haastattelija: toimittaja <strong>Päivi Neitiniemi</strong>.</em></p><p><em>Haastateltu: Vanhempi tutkija <strong>Katalin Miklóssy</strong> Aleksanteri-instituutista</em></p><p><em>Aihe: &nbsp;tarkastellaan Visegrad-maiden roolia EU:ssa.</em></p><p><em>Tuottaja: YLE R1 Ykkösaamu.&nbsp; Kuultavissa Areenassa: <a href="https://areena.yle.fi/1-4326076?autoplay=true"><u>https://areena.yle.fi/1-4326076?autoplay=true</u></a> </em></p><p>Kerrankin jälleen verovaroille täyttä vastiketta!&nbsp; Kiitos.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minkälainen hajottava voima Visegrad –maat ovat EU:n sisällä?

Vanhempi tutkija Katalin Miklóssy Aleksanteri-instituutista tarkastelee Visegrad-maiden roolia EU:ssa.

Kysymys kuulu: Minkälainen hajottava voima Visegrad –maat ovat EU:n sisällä?

(VG-maat: Puola, Unkari, Tshekki, Slovakia.) – ehkäpä Itävallalla höystettynä vielä? Lisäksi eräissä ainakin etuuksiin liittyvissä asioissa mukaan voi laske Romanian ja Bulgarian.

YLE R1 Ykkösaamu/toim. Päivi Neitiniemi, to 1.2.2018, klo 08:05; https://areena.yle.fi/1-4326076?autoplay=true Ajassa: alkaa 30:50 > 42:55 saakka. Korvakuulolta purku: VH.

*

Puola ja Unkari ovat tunnetusti tukkanuottasilla EU:n kanssa. 

Viime viikolla Tshekissä valittiin jatkokaudelle EU-kriittinen ja Venäjä-myönteinen presidentti Miloš Zeman.  Vaikka tarjolla oli EU:iin myönteisemmin suhtautuva vaihtoehto, ja Tshekeissä pääministeri on samoilla linjoilla presidentin kanssa.   -  https://fi.wikipedia.org/wiki/Milo%C5%A1_Zeman

Tshekin tasavalta

Niinpä on aiheellista kysyä, mihin suuntaan Tshekki on menossa?

Itseasiassa presidentinvaaleissa ei ollut vaihtoehtoina EU-kriittinen ja –myönteinen vaihtoehto, vaan kysymys oli siitä, mikä on se EU-kriittisyyden aste.  Ehdokkailla oli vain sävyeroja.  Tällä hetkellä Tshekissä ei ole montakaan puoluetta jotka olisivat EU-myönteisiä, ja varsinkaan Unionin integraation syventämistä ei haluta.  Tämän näkemyksen takana on enemmistö.  Eli ei oikein ole nähtävissä vaihtoehtoa, jossa Tshekki olisi lähentymässä Euroopan Unionia.  Ehkä paremminkin olisi tarjolla puolueita, jotka olisivat liberaalimpia ja markkinamyönteisempiä, mutta ei EU-myönteisiä.

Onko sitten nähtävissä, että Tshekki olisi lähdössä Puolan ja Unkarin tielle, kun valtion ylin johto, presidentti ja pääministeri kumpainenkin ovat kriittisellä kannalla?  Pääministeri tosin on samaan aikaan melkoisessa liemessä, korruptiosyytteiden keskellä.

Toivo liittyy lähinnä siihen, että Tshekki on ollut vanhastaan vahva demokratia, syntyhetkistään lähtien, ensimmäisen maailmansodan jälkeen.  Niinpä Tshekissä olisi paljon vaikeampi heikentää oikeusvaltiota ja vallan kolmijakoa, kuin on ollut Puolassa ja Unkarissa.

Mutta tuoreet merkit eivät ole yhtä myönteisiä.  Pääministeri Andrej Babiš, joka voitti vaalit viime syyskuussa, on alkanut ”haalia” mediaa ja kaventaa sen liikkumatilaa.  Molemmilla on ollut hampaissa kriittinen media aika pitkään, ja juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että median vapauksia pyritään rajoittamaan.  - https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrej_Babi%C5%A1

*

Videgrad-maat

Kuinka vaikutusvaltainen Visegrad-maat nykyisin on?

Suomessakin on esitetty kysymys (Helsingin Sanomat), onko tässä vain harhaa: Onko olemassa Visegrad-maiden yhteisö?

Kysymys on siitä, mitä halutaan nähdä, ja mitä siellä tapahtuu.

Brysselissä on voimakas optimismi siitä, että kyllä tuo ryhmä voidaan hajottaa.  Tosiasia on, että jokaisella maalla on omia intressejä ja erilainen EU-suhde, mutta kun ne löytävät yhteisiä intressejä ja yhteisiä etuja, ne kyllä hajoamisen sijasta tiivistävät yhteisiä rivejään, - ja alkavat ajaa yhteisiä etujaan yhdessä. 

Visegrad-maiden TOP 3:

Ja tämä tällainen on näkynyt, ei pelkästään paljon mediatilaa saaneessa [1] pakolaiskiintiöiden vastustamisessa, vaan näyttää myös että ollaan samanmielisiä Venäjän pakotteiden haitallisuudesta, erityisesti viennille.

Joka maassa, jopa Puolassa, joka on pitkään peräänkuuluttanut tätä Ukrainan kriisiä ja ollut kaikkein Venäjä-kriittisin maa, on sanonut, että kaupalle on koitunut haittaa näistä pakotteista, -  että [2]  EU:n nykyinen Venäjä-politiikka on haitallista.  He haluavat Venäjän investointeja ja kaiken kaikkiaan he ovat riippuvaisia Venäjän energiasta.

Kolmas asia (pakolaiskiintiöt ja Venäjä-politiikan lisäksi) on näkemys, joka on yhteneväinen lähes kaikissa Videgrad-maissa, että [3] kansallisvaltioiden löyhä liitto pitäisi säilyttää

He vastustavat, itseasiassa jokaisessa näissä maissa vastustetaan Euroopan Unionin integraation syventämistä.  Sen tähden Brexit oli heille suuri menetys; Britannia on tässä mielessä ollut heille hyvin tärkeä liittolainen. 

Nyt näyttää siltä, että Itävalta lähentyy tälle linjalle.  Voi olla että he saavat menetetyn Britannian sijasta uuden liittolaisen Itävallasta, keskisetä Euroopasta.

*

Itävallan syksyn vaaleissa valtiojohtoon nousi nuori konservatiivinen poliitikko, Sebastian Kurtz, joka kannattaa tiukkaa pakolaispolitiikkaa, ja joka otti vielä äärioikeistolaisen puolueen hallitukseensa.  -  https://fi.wikipedia.org/wiki/Sebastian_Kurz

Minkälaista lähentymistä on havaittavissa Itävallan ja näiden kapina-, änkyrävaltioiden (Visegrad-maiden) kanssa?

Ainakin Venäjä-politiikasa he saavat liittolaisen.   Ja sanoisin, suurella todennäköisyydellä, tämä integraation (syventämisen) vastustusleiri vahvenee.

Näyttäytyykö se niin, että he ihan kokoavat joukkoja, nyt kun nähdään, että EU:n kehittämisestä käydään kova keskustelu vielä tänä vuonna (kun Saksa saa hallituksensa kokoon).  Kootaanko siellä siis joukkoja, joilla vastustetaan tätä kehitteillä olevaa uutta linjaa, vai toteuttavatko maat löyhää kansallisvaltioiden liittoa?

Ymmärrettiin tottakai, että yhdessä on helpompi saada asioita läpi, tai ainakin saada nostettua asioita EU-pöydälle.  Yhteistyötä tehdään siinä missä he pystyvät muodostamaan yhteisiä näkemyksiä, ja missä löytävät yhteisiä intressejä, siellä he tulevat ajamaan niitä yhdessä.

Nyt me puhumme vain Visegrad-maista, mutta tähän voidaan lukea myös Romania ja Bulgaria.  Eli joukko on itseasiassa paljon laajempi. 

*

Malli Putin

Ja se, mitä EU:ssa ei vieläkään ymmärretä, että Visegrad-maissa, Romaniassa ja Bulgariassa, ollaan viehättyneitä tästä Putinin hallintomallista.  Että se itseasiassa hyvin vahvasti leviää.. Se on hyvin magneettinen malli, koska se kertoo siitä, että voidaan ylläpitää demokratian ulkokuoret, kuten vapaat vaalit, monipuoluejärjestelmä ja jopa jonkunverran vapaa media, ja silti mikään ei voi haastaa sitä istuvaa puoluetta - vallassa olevaa puoluetta - vaaleissa.

Tämä malli on hyvin vaikutusvaltainen tällä alueella.  Se näkyy tällä hetkellä Puolassa, Unkarissa ja Romaniassa.

Kuulostaa oudolta, koska nämähän ovat entisiä kommunistisia valtioita, ja voisi kuvitella, että ne haluaisivat vapaampaa maailmaa..

Päinvastoin! Tämä on jatkumo, - poliittisen kulttuurin jatkumo.  Malli, joka opittiin sosialismissa, mutta se on havaittu hyväksi nykytilanteessa, ilmeisesti..

*

Tshexit? Poxit?  Huxit?

Miten on, Tshekin presidentti Sheman on vihjaillut mahdollisesta kansanäänestyksestä, joka koskisi EU-eroa?

Mikä voisi olla sellainen asia, joka oikeasti sytyttäisi, ja provosoisi nämä maat (Visgrad) lähtemään Euroopan Unionista?

Näkisin että vuonna 2020, jolloin neuvotellaan uudestaan siitä, minkälaiset EU-tuet nämä maat jatkossa saavat.  Nehän ovat kaikki EU-tukien nettosaajia. 

Todennäköisesti 2020 jälkeen keskustellaan siitä, mikä on se hyöty, miksi pitäisi jäädä Euroopan Unioniin, jos kerta rahojakin leikataan.  Niitä tullaan leikkaamaan ihan varmasti.

Eli pitää olla todella isot porkkanat Euroopan Unionilla näille maille, että ei keskusteltaisi siitä (erosta). 

Näkymiä Poxitista ja Huxitista on jo väläytelty (Puolan ja Unkarin ero EU:sta).  Paljonkin erilaista debattia on näkynyt Puolassa ja Unkarissa.

Mihin nämä maat alkaisivat tähytä, jos Euroopan Unionista ei enää saa sitä, mitä nämä maat haluavat, siis tukirahoja?  Nehän ovat saaneet valtavia tukirahoja.

Todennäköisesti täydentävää rahoitusta pyrittäisin saamaan idästä.  Ei pelkästään vain Venäjältä, vaan myös Kiinalta.  Eli ne pikkuhiljaa, kuten nyt Tshekin vaaleissa oli nähtävissä, haluavat kääntyä yhä enemmän idänkaupan suuntaan. 

Eli jos Lännestä ei tule tarpeeksi hyötyjä, ne hyödyt etsitään jostain muualta.  

*

Minkälaisia seurauksia sillä voisi olla?

Poliittisen järjestelmän rapautuminen luonnollisesti voimistuu.  Liberaalisen demokratian ja oikeusvaltion järjestelmä rapautuu.  Ja vastaavasti sen myötä tämä Putinistinen malli ehdottomasti vahvistuu.

Loppujen lopuksi se, minkä vuoksi ollaan tässä tilanteessa on se, että tämä demokratisaatio olikin vain näyteikkuna. 

Se oli heikko prosessi, siitähän tämä nykykehitys kertoo.  Eli että loppujen lopuksi tämä demokratisaatio oli vain näiden instituutioiden, parlamentarismin ja oikeusjärjestelmän luominen luominen.  Ei niinkään ajatusmaailman muuttaminen

Mikä näkyy siinä, miten pidetään yllä tällaisia ikään kuin puoliautoritäärisiä johtajia kuten Puolassa ja Unkarissa.

*

Onko Euroopan Unionin sisällä nähtävissä tällaista yhteentörmäystä siitä, mihin suuntaan Unionia pitäisi viedä?

Kyllä.  Koska EU ajaa nyt kaksitahtisen Euroopan mallia. 

Sitä nämä Visegrad-maat eivät tule hyväksymään. 

*

Haastattelu päättyy ajassa: 42:55.  Kesto siis 12:05 minuuttia.  Ehkäpä kannattaa uhrata elämästä 12 pientä minuuttia tähän hyvin mielenkiintoiseen haastatteluun.  Se koskee meitä kaikkia.

Haastattelija: toimittaja Päivi Neitiniemi.

Haastateltu: Vanhempi tutkija Katalin Miklóssy Aleksanteri-instituutista

Aihe:  tarkastellaan Visegrad-maiden roolia EU:ssa.

Tuottaja: YLE R1 Ykkösaamu.  Kuultavissa Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4326076?autoplay=true

Kerrankin jälleen verovaroille täyttä vastiketta!  Kiitos.

*

]]>
10 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250260-minkalainen-hajottava-voima-visegrad-maat-ovat-eun-sisalla#comments Demokratisaatio Euroopan unioni Kaksitahtinen Eurooppa Visegrad Vladimir Putin Thu, 01 Feb 2018 16:06:20 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250260-minkalainen-hajottava-voima-visegrad-maat-ovat-eun-sisalla