Veikko Huuska

Keskustelu siitä kuka aloitti Jatkosodan on aiheeton

Tämä on rinnakkainen artikkeli Juhani Putkisen blogissa käytävälle keskustelulle ”Miten Suomi aloitti Jatkosodan? Millä sotatoimella?” (USB 27.12.2011) http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92366-miten-suomi-aloitti-jatkosodan-milla-sotatoimella

Keskustelu, väittely tai suoranainen kinastelu siitä, kuka aloitti Jatkosodan on turha, tarpeeton ja perusteeton.  Mutta kieltää sitä en tietenkään halua, enkä voi.

Ei ole mitään väliä sillä, kumpi aloitti niin sanotun jatkosodan, Neuvostoliitto vai Suomi, koska mitään jatkosotaa sinänsä ei ollut.  Oli vain sota – osa isoa maailmansotaa – Neuvostoliiton ja Suomen välillä, ja se alkoi kiistatta Neuvostoliiton ilman sodanjulistusta aloittamilla vihollisuuksilla eli sodalla Antinpäivänä 30.11.1939 kukonlaulun aikaan. 

Neuvostoliitto siis aloitti Suomea vastaan sodan, joka tavanomaisessa keskustelussa ja historianhahmotuksessa tavataan jakaa jaksoihin, joita nimitettäköön Talvisodan, Välisodan ja Jatkosodan nimillä. 

Se, Neuvostoliitto, aloitti sodan Suomea vastaan. 

Vastaus on siinä.

Se oli yksi sota, jota käytiin paitsi ”Leningradin legitiimien turvallisuusnäkökohtien” nimissä, myöskin ja nimenomaisesti Suomen tasavallan olemassaolosta, ja se sota kesti sodan alkamisesta 30.11.1939 lähtien siihen saakka, kunnes maiden välillä tehtiin lopullinen multilateraalinen rauhansopimus Pariisissa vuonna 1947.  Välillä oli tulitaukosopimuksia, kuten Moskovan välirauha 12.3.1940, jolla sovittiin avointen vihollisuuksien keskeyttämisestä rintamilla sekä ilmatilassa ja merialueilla 13.03.1940, ja oli myös tulitaukosopimus 4.9.1944, jolla avoimet vihollisuudet rintamilla jne. sovittiin keskeytettäviksi, ja oli välirauhansopimus Moskovassa 19.9.1944.

Wiki: ”Moskovan välirauha on nimitys Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Suomen väliselle, jatkosodan päättäneelle, aseleposopimukselle, joka allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944. Varsinaiset sotatoimet olivat päättyneet jo 4. - 5. syyskuuta 1944http://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_v%C3%A4lirauha.

Välirauha syksyllä 1944 kuvastaa selkeästi ”rauhansopimuksen” luonteen.  Talvisodan ”Moskovan rauha” taas on enemmänkin semanttinen, tilannekohtainen ilmaisu, eihän hyökkääjä tuolloin edes tunnustanut maiden välillä vallinneen mitään sotaa, vaan kyse oli ”talvisesta kärhämästä luoteisella raja-alueella” tai ”Leningradin sotilaspiirin talvikampanjasta” (eli talvisesta sotaharjoituksesta:

Jokainen suomalainen tiesi tai ainakin ”aavisti” Talvisodan tykinjyskeen tauottua, että peli ei päättynyt vielä tähän.  Maailmanpalo riehui Euroopassa ja sen lähialueilla; oli pelättävissä sodan eskaloituminen, eikä aivan vieras ajatus monissakaan keskustelupöydissä ollut kysymys siitä, milloin ja miten ja minkälaisten kuvioiden jälkeen ”isot pojat” eli punainen ja ruskea diktaattori karkaavat toinen toistensa kimppuun.  Ja monet muistivat I maailmansodan päiviltä tai historian lehdiltä, miten Euroopan suuri sota lopulta veti/sai mukaansa myöskin Uncle Samin Atlantin takaa..  Näinköhän tässä kävisi nytkin?

Näistä, ihan ajankohdan tunnetuista seikoista lähtien katson, että Suomi kävi koko toisen maailmansodan ajan yhtä ja yhtenäistä olemassaolontaistelua, sitä sotaa, jonka naapurimme Neuvostoliitto käynnisti Antinpäivänä 1939.  Ottaen huomioon, että maassa vallitsi keskeytyksettä sotatila lähes kahdeksan vuoden ajan, ei tämä ajatus ole mitenkään tuulesta temmattu, vaan täysin reaalinen ja objektiiviseen tosiasiain tilaan perustuva. 

Turhaan ei Wiki toteakaan:

Suomessa nimitystä "sotatila" käytettiin vuonna 1930 annetussa laissa. Tämän lain nojalla Suomi julistettiin sota­tilaan talvi­sodan alettua 30. marraskuuta 1939, mistä lähtien Suomi oli sotatilassa syyskuun 26. päivään 1947 saakka”.

Välirauhan aikana muistaakseni noin 40 suomalaista sotilasta ja rajamiestä vietiin laittomin kaappauksin ja vangitsemisin rajalinjalta ja rajavyöhykkeeltä Neuvostoliittoon; täysin kansainvälisen lain ja sopimuskäytännön vastaisin toimin.  Omasta kotipitäjästäni joutui Eino Koivisto, s. 18.11.1920, asevelvollisena, kesken alokaskauden rajalle valvontatehtäviin komennettuna tällaisen kaappauksen kohteeksi Parikkalan Tyrjässä 1.6.1940, ja hänen, 19-vuotiaan maanviljelijän pojan elämä tärveltyi Gulagin saaristoissa.  Hän menehtyi sotavankeuden rasituksiin kaukana kotoa, tuolla puolen Novosibirskin 1.7.1943.  Paikka oli Neuvostoliiton Sisäministeriön vankileiri, Kraslag, Krasnojarsk, Siperia, Neuvostoliitto.  http://mapcarta.com/15350028.   Olen lukenut Sota-arkistossa hänen aseveljensä kertomuksen, siitä miten kaappauspartio vei Einon ja hänen toverinsa erään vartiopisteenä toimineen ladon vierustalta.  Sotavankitiedot: - ”Luettelo Suomen kansalaisista, jotka ovat kuolleet SNTL:n alueella Sisäasiainministeriön leireissä:  KOIVISTO Eino Esaijasovitsh (Esajas), s.  1920 Kallionnelin kylässä Turun ja Porin läänissä, kuoli 01.07.1943.”: - Reijo Nikkilän arkistotutkimukset. http://www.klubi.fi/sotavangit/index.html

Summa summarum;

Loputtomiin voidaan tietenkin vääntää ja todistaa, miten jompikumpi osapuoli kesäkuussa 1941 teki sitä tai tätä, tai ei tehnyt sitä eikä tuota, mutta mihinkään ei päästä itse ydinkysymyksestä, eli siitä, että Suomen sotia on katsottava osana suurvaltapolitiikan käänteitä vuosien 1938-1947 aikana, ja karttalehteä on kuorittava pöydälle sen verran laveasti, että Taipaleen-Summan-Kollaan-Kuhmon-Suomussalmen-Sallan (jne ym) rintamien lisäksi silmiemme eteen avautuu paitsi sotilaallinen myöskin sotilaspoliittinen ja valtapoliittinen kokonaismaisema, se guerrosfääri (sotakenttä - sotan tila), jossa maailma ja sen mahtavat toimivat sodan valmisteluvaiheessa ja itse raudan ja tulen hetkinä.

Suomen asema oli olla oman kohtalonsa toteuttaja siinä turbulenssissa, jonka syntytekijät ovat  geopoliittinen ja mahtopoliittinen ja ideologistaloudellinen taistelu, jossa pieni ja melko viaton Suomi Neito joutui pinnistelemään. 

Onneksemme tulimme siinä taistossa kunniakkaasti ”toiseksi”.

Huonomminkin olisi voinut käydä!

Mutta itse kysymykseen – se vaatii vielä vastauksen.  Aloittiko Suomi Jatkosodan? 

Ei, Suomi ei aloittanut Jatkosotaa, koska Neuvostoliitto aloitti Talvisodan ja se sota jatkui katkeamattomana rauhansopimuksen solmiamiseen 1947 asti. 

Oli yksi sota, se kesti monta vuotta, ja sen osat olivat Talvisota, Välisota ja Jatkosota. 

Voimme vapaasti kutsua sotiamme näillä tutuilla nimillä Talvisota ja Jatkosota – välissä olleen ”välirauhan” nimen kyllä vaihdan enemmän tosiasioita vastaavaan muotoon ”Välisota”.  Silloin vallitsi maassa sotatila, keskeytymätön, ja myös tosiasiallinen toimintatilanne valtioidemme välillä oli identtisempi sotatilassa olevien maiden suhteille kuin rauhantilassa olevien maiden suhteille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän simomakela kuva
Simo Mäkelä

Välisodasta en ole kuullutkaan..kuka sen aloitti?

Ps. Ai niin, Neuvostoliitto tietysti.

Vilho Juntunen

"Eiköhän lopeteta jo keskustelu siitä kuka aloitti Talvi- ja Jatkosodan!
Keskustellaan siitä kuka tulee aloittamaan kolmannen maailmansodan ja
miksi."

Kaikille Yhdysvaltain ja länsimaiden ulkopoliitiikan vaikuttimiin perehtyneille on tullut tutuksi Council Of Foreign Relations (CFR). Nyt politiikan suuntaviivoja määrittävä CFR julkaisi raportin, jonka mukaan hyökkäys Iraniin on huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin ja sodan aika on tullut.

Lähde: Prisonplanet
28.12.2011, Verkkomedia.org

Alla olevassa videoraportissa todetaan Foreign Affairsin julkaisussa ilmi tullut CFR:n kanta ja muistutetaan sekä Obaman, että USA:n armeijan komentaja Dempseyn samansuuntaisista lausunnoista. Videolla myös todetaan miten lähelle Iranin pommitus on viemässä koko maailman uutta maailmansotaa, ja miten arvaamattomia ovat Iranin konfliktin seuraukset.

Presidenttipeli kiihtyy USA:ssa. Presidenttiehdokas Ron Paul on osoittanut olevansa jälleen kerran vahvoilla ja edustaakin ainoana todellista vaihtoehtoa - ehkä myös viimeistä toivoa. Kehityksestä ollaan siis huolissaan monella suunnalla.

WWIII Countdown: CFR declares "Time to Attack Iran" - SCG News 12-27-11

http://www.youtube.com/watch_popup?v=MrdVqgt0Dwk&v...

Juhani Putkinen

Varsin mielenkiintoinen ja hyvinperusteltu näkökulma Veikolta - kiitos.

On totta, että Suomi oli sotatilassa myös Välirauhan (Veikon Välisota) ajan ja Suomen johto oli varma siitä, että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun.

Varsinaiset avoimet sotatoimet olivat keskeytyksissä, mutta Venäjän suorittamaa suomalaisen matkustajakoneen Kalevan alasampumista voitaisiin myös käsitellä sotilaallisena toimena Suomea vastaan. Venäjä myös harjoitti koko ajan aktiivista Suomen ilmatilan loukkaamista ja pyrki aikaansaamaan kapinan Suomessa.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Juridiselta katsannolta asia ei valitettavasti ole noin yksinkertainen, koska Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittiin rauhansopimus maaliskuussa 1940 (tekstistä ilmenee, että se on tarkoitettu pysyväksi eikä miksikään tulitaukoasiakirjaksi). Ja tällainen paperi siis on tehty siitä huolimatta, ettei toisen osapuolen mielestä sotaa tainnut edes ollakaan.

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1940...
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1940...

Edelleen juridisessa pohdinnassa pysyteltäessä ongelmalliseksi jää sotatilan jatkamisen oikeellisuus sekä se, ettei ylipäällikön valtuuksia palautettu tasavallan presidentille.

Sotasyyllisyysasian "päällekäyminen" hautasi alleen tutkintalinjan, jossa selviteltiin lainvastaisuuksia Suomen voimassa olevan oikeuden kannalta (ns. Hornborgin komitea). Lopputuloksen suhteen se komiteamietintö ei olisi auttanutkaan, koska mahdolliset lainvastaisuudet olisivat olleet lähinnä virkavirhetyylisiä seuraamuksinaan enintään "pientä sapiskaa" (sakkoa). Voittajat halusivat jotakin enemmän.

Joka muuten on nähnyt Moskovan rauhansopimuksen voimaansaattamisasetuksen alun perin painettuna versiona, tietää tekstin päättyvän sanaan ”vittu”. Kappas kun latojilta tuollainen pääsi sattumaan. Taisi vähän homma jurppia.

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1940...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Martti Kauppila

Kaikki tietävät, että N:liitto ei tietenkään aikonut mitään pysyvää, koska siltä jäi Suomen valtaus Talvisodassa kesken. Ei itäinen naapurimaa ole ennenkään mitään sopmuksia pitänyt. Niin kuin ei sitten pitäytkään. Blogin avaaja on aivan oikeassa siinä, että oli vai yksi sota, se alkoi 1939 ja päättyi 1945. Ja sen sodan aloitti N:liitto aikomuksenaan miehittää Suomi ja se aikomus kesti aina jatkosodaksi nimetyn sotavaiheen loppuun.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tuosta tuli mieleeni yksityiskohta, josta valtioneuvos Riitta Uosukainen aikoinaan poltti päreensä. Hänelle muistutettiin, että jatkosodan aikana kotiseuduilleen palanneiden raskaina olleiden evakkonaisten lapset syntyivät Neuvostoliiton rajojen sisällä. Jääskessä 18.6.1942 syntynyt Riitta Vainikka on tässä kansainvälisoikeudellisessa mielessä paljasjalkainen neukku!

Vilho Juntunen

Varsin mielenkiintoinen ja hyvinperusteltu näkökulma Kalevilta - kiitos.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Se on varsin ruohikkoinen polku, mutta kuitenkin kiinnostava astua. Lopputuloksia se ei toki mihinkään suuntaan muuta.

Terv. KK

Käyttäjän kaikupohja kuva
Teemu Roni

"Oli vain sota – osa isoa maailmansotaa – Neuvostoliiton ja Suomen välillä, ja se alkoi kiistatta Neuvostoliiton ilman sodanjulistusta aloittamilla vihollisuuksilla eli sodalla Antinpäivänä 30.11.1939 kukonlaulun aikaan."

-Ja itse Toinen maailmansota alkoi 3 kk aikaisemmin. Tietenkin Saksa varustautui ja valmistautui jo vuosia tätä ennen imperialistista hyökkäyssotaa varten.

-Jatkosodaksi kutsuttu (mitä ei siis Veikko Huuskan mukaan ollut olemassa), on moninaisempi asia, kuin vain Suomen ja Neuvostoliiton välinen erillissota, sillä Neuvostoliitto otti vastaansa Suomen ja Saksan yhteisesti solmiman vihollisuuden. Kyllä ne asiat taitavat olla hiukan kirpeitä ja kimurantteja, jotta niistä voisi ihan helposti julistella mitään. Kimuranttia lisää se, että sota on aina vientituote. Tahtoo sanoa sitä, että myös Suomi (Talvisodan jälkeisestä rauhansopimuksesta tieten) vei tätä tuotetta Saksan voittamattoman armeijan tuella Neuvostoliittoon 1941.

-En ole tutkija, mutta epäilen nyt, ettei tästä saa helposti yhtä valmista asiaa. Oikeassa Veikko on tietysti sanoessaan, että Neuvostoliitto aloitti sodan 1939 - Suomea vastaan. Sitä tosin edelsi aika - vajaan sukupolven verran aikaisemmin - jolloin Suomi pienellä panoksellaan muiden monituisten ulkovaltojen joukossa osallistui Venäjällä punakapinallisten vastaiseen interventioon - Venäjän sisällissodassa ja valkoiset Suomessa murhasivat paljon venäläisiä omassa kansalaissodassaan.

Käyttäjän kaikupohja kuva
Teemu Roni

Suomi siis 1941 käytti hyväkseen tilannetta, missä SODAN (jonka osallinen - ei irrallinen Suomi oli) pääpainotus oli Saksan hyökkäyksessä boshevismia ja juutalaisuutta vastaan.

Tähän hyökkäykseen - hups - juuri sopivasti Suomen "menetettyjen alueiden palautus" osui nappiinsa, sillä leijonan osa tällöin Neuvostoliiton siviilien ja sotilaiden maanpuolustustarpeesta sitoivat - saksalaiset.

Mikä ällistyttävä yhteensattuma, että sakemannit sattuivat hyökkäämään samaan aikaan.

Aikas hyvin ajoitettu - vai mitä Veikko?

Heikki Ojala

Stalin teki minusta virheen kun uskoi länteen sidotun Hitlerin kieltoa eikä hyökännyt uudestaan kesällä 1940. Suomen valtaus olisi muuttanut tilannetta pohjoisessa radikaalisti = Kremlillä olisi ollut Nikkeli, JA Saksalle elintärkeä Kiiruna ynnä Narvik käden ulottuvilla. Ranska ja Englanti ei olisi voineet asialle yhtään mitään.

Aarne Tolonen

Blogisti on oikeassa siinä että Suomen käymät sodat toisen maailmansodan yhteydessä eivät olleet yksittäistapauksia vaan täysin sidoksissa suursotaan ja sen vaiheisiin alusta loppuun saakka. Myös suursodan jälkeinen rauhansopimus Suomen osalta, Pariisin rauhansopimus 1947, oli osa suursodan rauhanjärjestelyjä. Suomi ei ollut toisen maailmansodan tapahtumissa kaksin Neuvostoliiton kanssa, eipä kolminkaan Neuvostoliiton ja Saksan kanssa.

Toisen maailmansodan vaiheet Suomessa blogisti haluaa jaotella seuraavasti (ilmeisesti hän on sisällyttänyt Lapin sodan osavaiheeseen jatkosota, vaikka siinä vihollinen vaihtui):
"Oli yksi sota, se kesti monta vuotta, ja sen osat olivat Talvisota, Välisota ja Jatkosota."

Tämä "yksi sota" oli toinen maailmansota, sen vaikutus ja esiintyminen Suomessa.

Suomen tappiot talvisodassa: yli 27.000 kaatunutta plus vammautuneet

Suomen tappiot välisodassa: ei kaatuneita eikä vammautuneita

Suomen tappiot jatkosodassa: yli 63.00 kaatunutta plus vammautuneet

Osavaihe välisota oli aivan olennaisesti ja ratkaisevasti parempi Suomelle kuin sitä edeltänyt tai seurannut osavaihe. Onkin syytä jatkuvasti selvitellä ja keskustella siitä kuka matkaansaattoi Suomen siirtymisen toisessa maailmansodassa osavaiheesta välisota osavaiheeseen jatkosota.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"..ilmeisesti hän on sisällyttänyt Lapin sodan osavaiheeseen jatkosota, vaikka siinä vihollinen vaihtui."
Juuri näin. Lapin sotaa on melko vaikea nähdä erillisenä sotana; se liittyi olenanisena osana Suomen selviytysmistaisteluun kahden aggressiivisen diktatuurin puristuksessa ja niiden välisessä otatuksessa. Suomi ei syyskuussa 1944 demilitarisoinut puolustustaan, varsinaiset kotiutukset suoritettiin marraskuussa 1944, kun tilanne jo monilta osin oli hakeutunut uuteen asentoon, eikä naapurin välitöntä sotilaallista uhkaa siinä vaiheessa ollut päällä. Suomi ryhtyi ns. Lapin sotaan hyvin haluttomasti, ja faktisesti vain voittajan pakottamana ja uhkaamana.

Muistan miten eräskin oululainen, joka oli kotonaan Oulu suunnalla, muisteli syksyn (syyskuun loppu-lokakuu) tilannetta: he olivat kotona, kun Pudasjärven suunnasta paikalle hölkkäsi lopuilleen lääpästynyt nuorukainen, joka oli saanut tehtäväksi toimittaa viesti, että armeija marssii kohden Oulua. Hän ei itsekään tiennyt mikä armeija oli kyseessä, mutta pelko oli kova, sillä tiedettiin sen tulevan Kuusamon suunnasta.. Polkupyörästään olivat sota-ajan renkaat riekaloituneet, hän oli niitä nyöreillä paikkaillut, mutta joutui lopulta jättämään ajopelinsä tienoheen. Puhelimet eivät toimineet (aivankuin eivät nytkään Tapani-myrskyn aikaan 26.12.2011, latojan huomautus).. Jäätiin epätietoisina odottamaan. Tuli yö, yhä odotettiin. Hätäisimmät pakkasivat kamojaan. Aamulla tuli uusi viesti; nyt ensimmäinen marssiosasto on tulossa! Mentiin tienvarteen tutkailemaan tilannetta: Minkä värinen armeija sieltä tulee? Harmaa vai ruskea?? - Harmaa tuli, oma oli. Mutta jo hyvin tiedetyt ennakkotiedot tiesivät kertoa, miten puna-armeijan osastoja oli penetroitunut syvälle Suomen terriotorioon, tiettävästi tosiaan peräti Pudasjärven pitäjän alueelle.. Eli naapurin uhka oli todellinen; niin valtion johdon tasolla kuin maan hiljaistenkin tasolla kotipihassa ja kotituvassa.. Mitä, nytkö sieltä naapuri tulee, eikä tiellä ole mitään muuta estettä, kuin syyskura ja lätäköt hienoisena hidasteena.
Ns. Lapin sodan kävivät Lappiin siirretyt tietyt luotetut rintamarykmentit, joilla oli vakuuttavat komentajat; mikä muu olisikaan voinut olla sodanjohdon ratkaisu tuossa tilanteessa? Aivan eri asia oli sitten että syysmyöhällä rintamavastuu jäi untuvikoille asevelvollisille.
Lapin sota oli yksi vaihe, melko keskeinen vaihe, selvitytymistaistelussa; realiteettien ja ihanteiden välissä tehtiin ratkaisuja, joille ei monastikaan jäänyt oikeasti vaihtoehtoa - tai vaihtoehdot olivat huonoja, vielä huonompia kuin valittu ratkaisu. Reaalipoliittinen, uusi valtiollinen suunta koki rajun tulkokeensa tuossa syys-lokakuun 1944 vaiheessa; mutta taipumalla Suomi saavutti enemmän.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Blogistilta erittäin hyvä kirjoitus. Suomettumisen aika elää vielä vahvana ja me olemme tottuneet heittämään tuhkaa päällemme sekä itkemään syyllisyyttämme.

Muutaman kymmenen vuoden aikana Suomessa oli oltava hiljaa tai laulettava kuoron mukana. Tämä aikakausi elää vielä vahvana keskuudessamme. Neuvostoliitto lähes saavutti tavoitteensa eli Suomen kaiken moraalisen selkärangan murtamisen. Näin oli käymässä myös Virolle. Vain Neuvostoliiton sortuminen pihauksenomaisesti omaan mahdottomuuteensa pelasti pienet valtiot.

Uutta nuorta historioitsijapolvea ei enää rasita itsesensuuri tai Zeuskekkosen salamat. Niinpä odotettavissa on uusia raikkaita näkemyksiä.

Kiistaton tosiasia on, että Venäjä/Neuvostoliitto tahtoi liittää Suomen itseensä sosialistisena osana. Tämä tahtotila oli voimassa vuoden 1917 lopusta aina pitkälle 1980-luvulle. Keinot vain vaihtelivat ajan myötä.

Suomessa me olemme usein katsoneet lillukanvarsia näkemättä suurta kokonaisuutta, joka oli sosialismin vieminen yhä laajemmin. Pitihän proletaarisen vallankumouksen kattaa koko maailman loppujen lopuksi. Se oli ja on marxilaisuuden mukaan tieteellinen väistämätön kehityssuuntaus.

Voidaan hyvin väitellä siitä kuka teki mitä ja milloin. Historian tutkiminen ja selittäminen näin on joillekin mielenkiintoista, mutta aika hyödytöntä. Kokonaisuus ja suuret linjat ovat kuitenkin ratkaisevia. Siis mitä Stalinin Neuvostoliitto tahtoi pieneltä Suomelta? Miten Hitler, tuo toinen mielipuoli, pelasi omaa peliään? Suomi oli pieni syrjäinen kolkka, jonka omaa tahtoa ei kyselty, kun suuret pojat tekivät päätöksiään. Suomi oli pikkupoika, joka koetti vain selviytyä isojen poikien tappelusta hengissä.

Tuula Hölttä

Kiitokset Veikko H:lle hyvästä kirjoituksesta. Olen samaa mieltä siitä, että konflikti ei päättynyt Moskovan rauhansopimukseen, vaan ainoastaan muutti muotoaan ”kuumasta kylmäksi” ja oli siten v. 1939 alkaneen sodan jatke. Tässä joitakin ”hajamietteitä” tuolta ajalta:

- Tammikuun puolivälissä 1941 NL:n apulaisulkoministeri Vyšinski ilmoitti Paasikivelle NL:n kärsivällisyyden olevan lopussa Petsamo-kiistassa ja sanoi, että asian ratkaisemiseksi voidaan turvautua myös sotatoimiin. Helmikuussa Paasikivi ehdotti Petsamon luovuttamista Nl:lle muita alueita vastaan, mutta Mannerheim torjui ehdotuksen.

- Risto Ryti :”Osoituksena siitä, että hyökkäysmieliala Venäjällä ja tieto valmisteluista meitä vastaan olivat levinneet laajempiinkin piireihin, poimin päämajan kokoelmista joitakin venäläisten upseerien lausuntoja vuosilta 1940-41: Elokuussa 1940 olivat venäläiset upseerit, heidän joukossaan eräs eversti ja kaksi majuria valmentaessaan vakoojia Suomeen lähetettäviksi Sallassa selittäneet: ”Suomi on kapitalistinen maa ja sille käy aivan varmasti samoin kuin Virolle, Latvialle ja Liettualle. On vain ajan kysymys, viikkojen, korkeintaan kuukausien, kun Suomi liitetään Neuvostoliittoon.”

- Säkkijärvellä sijainneessa venäläisessä rajavartioesikunnassa lausui eräs rajavartiojoukkojen upseeri 10/11 -40 eräälle suomalaiselle: ”Maaliskuussa 1941 puhkeaa Suomessa vallankumous. Tällöin esittää Neuvostoliitto Suomelle erinäisiä vaatimuksia, ja ellei niihin suostuta, tulevat venäläiset Suomeen ase kädessä ja muodostavat Suomesta autonoomisen tasavallan, kuten Virosta, Latviasta ja Liettuasta.”

- Joulukuun 11 p:nä 1940 Sallan radan yhtymäkohtaa määrittelevän sekakomitean loppuistunnon jälkeen yritti venäläinen eversti värvätä erästä Suomen valtuuskunnan jäsentä Neuvostoliiton palvelukseen lupaamalla hänelle loistavan virkauran ja lisäten, että ”pian koko Suomi kuitenkin yhdistetään Venäjään.”

- Helmikuussa 1941 olivat venäläiset rajavartioupseerit Sallassa selittäneet Suomeen lähteville vakoilijoille: ”Kapitalistinen osa Suomea liitetään Venäjään vuoden 1941 aikana heti kun Kemijärven-Sallan rautatie on valmistunut.” (Risto Rytin puolustus, toimittanut Kyösti Lallukka, Kyriiri Oy 1989)

- ”Kommunistinen puolue ei ollutkaan virallisesti luopunut maailmanvallankumouksen ideasta ja pyrkimyksistään lisätä neuvostotasavaltojen lukumäärää. Välineenä oli puna-armeija, joka vain täyttäisi kansainvälisen velvollisuutensa viedessään kommunismin naapurimaihin.” (Semirjaga)

- Venäläistutkijoiden Barysnikov & Barysnikovin mukaan suurpommitus 25.6.41 oli ennakoiva sotatoimi, joten kysymys ei ollut ”vastahyökkäyksestä” tms. Pommituskäsky toteutettiin Saksaa ja sen liittolaisia vastaan alkavan sodan toimintasuunnitelmien (päivätty 15.5.1941) mukaisesti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset