Veikko Huuska

On aika taistella ettei vuosi 2008 toistu

Jos luullaan, että maailmanlaajuinen talous on selvinnyt lentohiekkavyöhykkeestä nyt kun Euroopan Unioni on korottanut panoksiaan finanssikriisin selvittelytalkoissaan, ollaan täydellisesti pöpelikössä.

Eurooppalainen kriisi on yhtä kaukana maalista kuin ennenkin.  Mutta paha kyllä se ei ole ainut taloudellinen katastrofi, jonka silmä kohtaa tähyiltäessä uuteen vuoteen 2012.

Maailmankauppaa uhkaa raju romahdus

Financial Times varoitti viime viikolla kahdessa perättäisessä artikkelissaan, että markkinoilla on kypsymässä uuden katastrofin ainekset.  Lehti ennustaa peräti 25 %:n laskua sekä tuotannollisissa investoinneissa että lentokoneiden hankinnoissa vuonna 2012.

Nykytilanteessa tämä on todella rankka uutinen.  – Molemmat alat ovat oivia indikaattoreita talouden intensiteetin kuvaajina.

Muistakaamme, että vuosien 2008-2009 taantuman aikana eniten työpaikkoja tuhosi maailmankauppaa ravistellut 17 %:n romahdus, joka kaikkineen johtui rahamarkkinoiden karahtamisesta kiville ja maailman pankkilaitosten häiriöistä.

Tämä romahdus voimisti taantuman tuhovoimaa ja aiheutti miljoonien työpaikkojen menetykset ympäri maailmaa.  Vuoden 2009 alkupuolella pelkästään Yhdysvalloissa menetettiin noin 700.000 työpaikkaa joka kuukausi.  Se oli yli kaksinkertainen rojaus toisen maailmansodan jälkeisen ajan aikaisempaan ennätyslukemaan nähden.

Nyt meitä uhkaa kaiken tämän toistuminen.

Paha kyllä, on vaikea nähdä kuinka tämä uusi lama olisi estettävissä.

Nykyhetken vitsaus, maailman kieroutunut finanssijärjestelmä, yhdistyneenä ylilöysään rahapolitiikkaan, uppiniskaisiin budjettialijäämiin ja kiristyviin säädösryteikköihin – näyttävät tekevän luottolaman enemmän tai vähemmän väistämättömäksi.

Siksi pieni tuumaustauko on paikallaan.  Mitä tapahtuu ja miksi, ja kenen voitoksi ja kenen tappioksi?

Tänään kohtaamme lainamarkkinoilla oudon mysteerion.  Siihen nähden, miten maailman rahavarat ovat valtaisasti kasvaneet viime vuosien aikana, rahoituksen heikko tarjonta osoittaa että terve tarjonta tuottaviin yrityksiin ei toimi.

US Federal Reserven puheenjohtaja Ben S. Bernanke ja hänen kansainväliset kollegansa suurpankeissa voivat käsitellä niin paljon rahaa kuin ikinä haluavat, mutta kun pankit eivät lainaa sitä ulos hyviinkään kohteisiin, menee hyvä hukkaan, raha nukkuu.

Juuri nyt pankit eivät antolainaa kaupallisiin ja yksityisiin kohteisiin kolmesta syystä:

Tuottokäyrä:

Keskuspankkiirien lyhyiden lottojen korot vellovat alle pitkien lainojen korkotason, ja siksipä herrat ovat tehneet selväksi, että he puuttuvat asiaan heti jos pitkät korot nousevat.  Niinpä pankit puukkaavat lyhyttä rahaa pitkän rahan markkinoille ylemmällä korolla ja käyttäen korkoeroa massiivisesti hyväkseen maksimoivat voittojaan [vähääkään piittaamatta tuotantotaloudelle aiheutuvista pitkävaikutteisista haitoista].

Säädösten aukkokohdat:

Baselin komitean säädökset nykymuodossaan mahdollistavat sen että pankit voivat laistaa omanpääoman säädöksiä satsaamaalla Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) velkaryppäisiin.  Näiden säädösvajeiden suojissa pankit voivat ilman rajoituksia hyödyntää täysin rinnoin gappejä ja vivutuksia, aina kun ne investoivat joukkovelkakirjoihin, jotka valtio on laskenut liikkeelle tai taannut.  Systeemi on johtanut paitsi viime vuosien jättimäisiin budjettivajeisiin, myös toiseen olennaiseen haittaan.  Menettely on kuivannut yksityisen sektorin tuotannollisten investointien rahoituksen.

Omaa pääomaa koskevat rajoitukset:

Pankeilla on riittävä likviditeetti, mutta vain rajallinen määrä omaa pääomaa.  Kun sääntelyviranomaiset pakottavat pankit lisäämään pääomiaan, niiden lainamassan rajat paukkuvat eivätkä ne enää pysty jatkamaan luotonantonsa kasvattamista (paitsi hallituksille).  Tällä hetkellä pankit voivat pääomittaa itseään vain käymällä osakkeenomistajiensa taskuilla.  Eikä ”varjo”-pankkisektorikaan - eli pankkiiriliikkeet, rahamarkkinarahastot, hedge-rahastot ja stukturoidut sijoitustuotteet – joka rajusti kasvatti lainasummaansa ennen vuotta 2008, voi helpottaa luottokysynnän tuskaa juuri nyt.

Structured investment vehicles eli muokatut sijoitusvälineet (?) ovat – erittäin ymmärrettävistä syistä – tänään merkittävästi vähemmän suosittuja kuin ennen 2008.  Hedge-rahastot olivat tähän asti kysytympiä kuin ennen 2008, mutta varovaisiksi äityneet pankkiirit eivät anna niiden vivuttaa entiseen malliin.  Rahoitusmarkkinarahastojen volyymi on alentunut, koska niiden tuotto on vajonnut säälittävälle tasolle viimeiset kolme vuotta.  Samaan aikaan inflaatio on tunnetusti kohonnut, ja rapauttaa sijoitetun pääoman reaaliarvoja.

Niinpä ”varjo”-pankkisysteemikään ei pysty kuromaan umpeen pankkisektorin luotonannon leikkauksia.

Linja, jota Fed on ajaa on totaalisen löysä, eikä mitkään 1.000.000.000.000 taalan (amerikkalaisittain ”biljoonaluokan”) rahapoliittiset elvytysliikkeet johda edes ensimmäistäkään dollaria tuottavaan tulokseen.

Ja ratkaisu on?

Korkokantaa on pakko nostaa.  Tämä puolestaan lisää säästämistä, heikentää pankkien edellytyksiä pyörittää gäppiä ja vivutuksia hyödyntävää myllypeliä, sekä palauttaa luonnollisen kytköksen massiivisen rahavarannon ja hitaasti tuottavien tuotannollisten investointien luotonannon kesken. 

Mutta niin kauan kuin Ben S. Barnanke ja muut isot nykypankkiirit ovat palleillaan, korkeammat korot ovat ja pysyvät poissa pöydästä – täysin riippumatta siitä, miten hyödyllinen nostoliike voisi olla.

Näin on näreet.  Mutta mitä se huokaa vuodelle 2012? 

Valmistautuminen vuoden 2012 jälkeiseen lamaan:

Kun korot ovat alhaalla ja pankkien toiminta edellä kuvatulla tavalla ”rampana”, mahdollisuus todelliseen luottolamaan on melko korkea.

Tämä tarkoittaa erityisesti maita, joissa on suuri budjettialijäämä – etenkin Britanniassa, Japanissa ja yhdysvalloissa – voi yhtäkkiä tapahtua äkillinen korkojen nousu ja sitä seuraava rahoituksen yhtä raisu kuivuminen.

”Kehittyvät markkinat” voidaan jakaa maihin, joissa on korkea kotimainen säästämisaste ja vankka valuuttavaranto – Kiina, Taiwan, Singapore ja Chile, johtavina esimerkkeinä mainitakseni, sekä niihin, joissa on ylisuureksi paisunut julkinen sektori ja ”kohtuuttomat kuluttajat” – näitä puolestaan ovat suurin osa Latinalaisen Amerikan maista, sekä Brasilia ja Intia.

Kehittyvät markkinat, joilla olisi riittävä rahoitustarjonta, tekisivät terää koko maailmantaloudelle, mutta epälikvidit kehittyvät markkinat kärsivät pahasti – ne vertautuvat 1980-luvun tilanteeseen Latinalaisessa Amerikassa ja vuoden 1997 jälkeiseen tilanteeseen Aasiassa.

Yksityinen sektori, kuten lentokoneteollisuus ja tavaratuotannon sektorit toivovat lihovansa ja selviytyvänsä pankkijärjestelmän kompuroinnin varjossa intensiiviseen vaiheeseen, ja vieläpä nopeammin kuin ne yleensä ovat tottuneet.  Mutta tunnetusti pienten yritysten ja kaupan on hankalampi saada rahoitustarpeensa tyydytetyksi.

Valtavien pääomien olisi mahdollista edistää kulutushyödykkeiden hintoja alenemaan, ellei maailmantalous potisi suuria taloudellisia kouristuskipuja.  Lisäksi kulta ja hopea, jotka tällaisina kriisiaikoina toimivat turvasatamina, koska ne eivät ole riippuvaisia pankkijärjestelmän toimintaedellytyksistä.

Jokin osa kaupankäynnissä pyörivistä rahavirroista voisi ulkoistua rahaliikenteestä kultaan sijoitettuna, myyjät mielellään kuljettavat ostajien luottoriskit taseisiinsa niin että ne voitaisiin maksaa takaisin inflaatiolla kevennettynä.

Ja mitä jääkään viimeisen viivan alle: huomataan, että, mr. Barnanken ja hänen ystäviensä ponnisteluista huolimatta – tai joidenkin mielestä juuri niistä johtuen, luottolama ja toinen massiivinen romahdus maailmankaupan volyymeissä ovat varsin todennäköisiä vuonna 2012.

Vaikka kohtuullinen rahamarkkinoiden shokki voikin tulla, ja Euroopan hoipertelu ei huokaa hyvää.  Niinpä shokki on – toden totta – todennäköinen. 

 

Taantuma tulee – oletko valmis?

 

Lähde:

Tämän katsauksen fokus on, kuten huomataan, Yhdysvalloissa.  Taustalla on Martin Hutchinsonin markkina-analyysi ”On aika torjua vuoden 2008 toistuminen”, MoMo December 13, 2011.  Käännös ja hienoiset kommentaarit VH.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tekstissä viitataan vuoteen 2008 ja silloin käynnistyneeseen taantumaan. Wikissä on suht vaatimaton katsaus aiheeseen, mutta jonkinlaisena lähdeponkaisuna sekin voi asiasta kiinnostuneille toimia;

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taantuma_(2008%E2%80%932009).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset