Veikko Huuska

Maailmantalouden fundamentit – miten maailma investoi vuonna 2012?

Eurohässäkkä vaatii paneutumista, mutta emme voi antautua ainostaan tämän latvapalon sammutushommiin.  Meidän pitää katsoa myös tulevaisuuteen. 

Tulevaisuuden olennainen tekijä – puhun siis maailmantalouden näkymistä – ovat investoinnit.  Miten paljon maailma investoi tuotannolliseen toimintaan, missä on investointien painopiste ja mihin tuotannonaloihin panostetaan?

Siispä luokaamme pikasilmäys aiheeseen nimeltä ”Maailma investoi 2012”:

 

Aivan ensinnä fundamentaalinen eli perustavaa laatua oleva kysymys:

Ovatko kaikki maailman rahat nyt kiinni kulutuksessa ja/tai ylivarojen elämisen ja yliriskeihin kohteisiin sutattujen rahojen kattamisessa?  Eivät.  Eivätpä todellakaan!

Maailmassa on rahaa riittämiin merkittäviin tuotannollisiin investointeihin myös vuonna 2012.

Nyt vain investoijien on oltava varuillaan – paljon enemmän varpaisillaan kuin vuosi sitten – sillä juuri nyt ohut rajaviiva menestyvien markkinoiden ja paskahalvauksen partaalla olevien markkinoiden välillä on hiuksen hieno.

 

Tarkastellaanpa ”muodikkaita” kasvumarkkinoita, BRIC-maita – eli Brasiliaa, Venäjää, Intiaa ja Kiinaa.

Sarja ”Kuollutpaino”

Kymmenen vuotta sitten Goldman Sachs Group Inc.:n johtaja Jim O´Neill kehitti BRIC-lyhenteen, joka oli hyvin kekseliäs – yksi parhaista kautta aikojen.  Silloin kaikki näytti auvoiselta, mutta tänään, kaikki neljä nousevaa mahtia ovat ongelmissa.  Niiden ongelmat ovat yksilöllisiä, mutta silmäänpistävä yhteinen piirre niillä on: kaikkien ongelmat ovat lähtöisin rajuista ja yksipuolisista satsauksista ”muodikkaisiin” investointeihin.

 

Katsotaanpa:

Kiina:

Vaikuttaa nelikosta kaikkein vähäisimpien ongelmien kimpussa painivalta.  Mutta silläkin näyttää olevan edessään taantuma.  Kiinan inflaatio lähestyy jo kaksinumeroisen maagista rajaa, ja silläkin on valtavien luottotappioiden ”synnit” repussaan, rasittamassa vielä jossain määrin ”kiinalaisissa tanssitossuissa” astelevaa pankkijärjestelmää. 

Aivan liian paljon rahaa on hakattu tuottamattomaan roskaan – ”malinvestment”, kuten Itävallan talouskoulu niitä kutsuu.  Paskainvestointeja, olisi kai suomalainen äijäversio.  Voidaan arvioida, että Kiina tekee edelleen kelpo pitkän aikavälin tulosta, mutta luultavasti haluaa investoida hartiavoimin vasta, kun nykyisten ongelmien koko ja mittakaava on täysin selvinnyt.

Intia:

Intialla on hallitus, joka ei kykene pysäyttämään rahankäyttöään, inflaatio rullaa yli 10 %:n tahtiin ja maassa rehottaa valtava korruptio.  Lisäksi sen osakemarkkinat ovat kaikesta huolimatta melkoisen kuplan vallassa.  Sijoitusrahaa maahan on vaikea löytää merkittävässä määrin lisää, ennen kuin vakaampi hallitus astuu puikkoihin.  Toisin kuin lehdet rummuttavat, tosiasialliset elvyttävät markkinoiden liberalisointitoimet tehtiin jo Vaipayee´en hallituskaudella vuosina 1998-2004, kunnes kiittämättömät äänestäjät antoivat sille kenkää.  Monet sijoittajat pidättäytyvät tietoisesti merkittävistä sijoituksista Intiaan niin kauan kuin korruptoituneet kongressipuolueen heput lentävät hallituksesta.  Eli kuten sijoittajien slogan kuuluu: ”Sijoitamme vasta, kun voimme olla varmoja, etteivät Intian voittomme valu rotanreikään”.  – Nähtäväksi jää, minkälainen poliittinen tulevaisuus Intiassa toteutuu.

Intia on kovin pääministerivetoinen maa, joten lisätietoa heistä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Manmohan_Singh

http://en.wikipedia.org/wiki/Atal_Bihari_Vajpayee

Brasilia:

Brasiliaa on johdettu sosialistien voimin vuodesta 2002, menolisäyksillä on pyritty sosiaaliseen tasaukseen, ja talouskehitystä on vauhdittanut raju kulutushyödykkeiden kysynnän buumi.  Nyt tämä buumi on laantunut (mahdollisesti tilapäisesti) mutta hallitus jatkaa budjettivajeen kartuttamista ja havaittavissa on, että tämä kehitys on jossain määrin hillinnyt ulkomaisten sijoittajien aktiviteettia.  Brasilian tulevan vuoden talousuhkat keskittyvät paljolti vientituotteiden hintakehitykseen: jos maailmanmarkkinahinnat notkahtavat nykytasoltaan, Brasilian kansantalous on liemessä.

Venäjä:

Juuri tänä iltana, kun verkkokalvoillamme lipuvat vielä jälkikuvat viime lauantain venäläisissä oloissa jättimielenosituksissa vellovista kansalaismassoista plakaatteineen, tuntuu kornilta lausua ääneen fakta, joka on kaikkien tiedossa: Vladimir Putinista tulee presidentti maaliskuussa.  -  Entä jos ei tulekaan?  Melkoisia paineita on muodostunut, oli vaalien tulos minkä suuntainen tahansa.  Mutta, vakavasti puhuen: voimmeko todella kuvitella että Putinista ei tulisi presidenttiä, ja kenestä sitten, tästä miljardööristäkö joka omistaa amerikkalaisen koripalloseuran?

Aivan kuten Brasilia, Venäjäkin on hyötynyt vientituotteidensa maailmanmarkkinahintojen korkeasta tasosta – Venäjän kohdalla menestystuotteet tosin ovat perin yksipuolisesti öljy ja maakaasu – joiden hinta voi nopealla tahdilla alentua vain poikkeuksellisen laajan ja syvän tuotannollisen laman olosuhteissa.  Tästä yksipuolisesta öljyriippuvuudestaan ja rapautuvasta tavaratuotannostaan huolimatta Venäjä on kohdellut ulkomaisia sijoittajia vieläkin tylymmin kuin Brasilia; lisäksi se on vieläkin korruptoituneempi, ja kaiken lisäksi siltä näyttää loppuvan rahat.  Öljybuumin tuottamat miljardit on hassattu toisaalta melkeinpä hilpeällä poliittisella luudalla pitkin Venäjää, ja toisaalta sillä on laiskasti ostettu osan äänestäjäkunnan elintasoa jossain määrin parantaneilla tempuilla suosiota.  Katukuva kertoo, että nämäkin panokset ovat kohdentuneet ei-niin-kovin-hyvällä tavalla.

 

Jos BRIC-nelosten näkymät ovat huonot, niin suuressa osassa Eurooppaa ne ovat vieläkin huonommat. 

 

Euroalueen velkaongelma olisi monien amerikkalaisten analyytikkojen mielestä voitu ratkaista aikaisessa vaiheessa suoritetuilla reimoilla otteilla: Kreikka olisi lingottu euron ulkopuolelle, tässä tempussa olisi ollut paljon ansaitun rangaistuksen, itsehankitun problematiikan makua.  Nyt Euroopan poliitikot ja viranomaiset ovat polttaneet hirmuisesti rahaa sellaisilla tuottamattomilla tempuilla, joita on nähty, ja sivutuotteena he ovat saaneet syliinsä pahimman kaikista: Nyt on kyseenalaistunut koko Euron pelastettavuus.

Taantuma vuonna 2012 näyttää väistämättömältä, vaikka Saksa voikin jossain määrin hyötyä sen kauppakumppanien vaikeuksista (jos se ei välitä vetää niitä omien eurojensa voimin kuiville).  Ne Euroopan Unionin jäsenet, jotka eivät kuulu Euro-alueeseen ja joilla siitä huolimatta tai mahdollisesti juuri siksikin menee hyvin, eli ainakin Puola, saattaa hyötyä välimerenmaiden kaaoksesta, vaikka mm. Puolan nykyinen ulkoministeri Radek Sikorski ei näytä ajattelevan näin.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Rados%C5%82aw_Sikorski.

Japani on tehnyt huonoa tulosta jo niin kauan, että usko siihen, että se koskaan enää olisi elvytettävissä parhaimpaan iskuunsa, alkaa hiipua.  Jos Japanin julkinen velka olisi edelleen sillä tasolla, jolla se oli 10 vuotta sitten, sen osakkeet menisivät kirkuen kaupaksi, koska kurssit ovat vain neljäsosa vuoden 1990 huippuunsa pumpatusta all time high –tasosta.  Mutta kun julkinen velka on noin 220 % BKT:stä eikä mitään merkkejä budjettiongelmien ratkaisusta näy, ollaan lähellä pistettä josta ei ole enää paluuta.  Läheltä liippaa jopa lopullinen velkapankrotti.  Kaikki voitava sen välttämiseksi tulee kuitenkin tehdä.

 

Yhdysvaltojen ohella jäljelle jää vain yksi melko raharikas markkina-alue, nimittäin Kanada, sekä muutama nouseva Etelä-Aasian ja Latinalaisen Amerikan valtio, joita uhkaa ”valuminen vuorelta”.  Niinpä sellainenkin maa kuin Australia on juuri nyt huonossa hapessa, ja näyttää ”tappavan kultamunia munivan hanhensa” veronkorotuksilla ja tiukennetuilla ympäristösäädöksillään.

Sarja: ”Nousevat mahdollisuudet”

Kanada ja Chile nauttivat kasvusta ja niitä hyödyttää tämän hetken korkeat kulutustuotteiden maailmanmarkkinahinnat.  Malesia peesaa niitä, samaan aikaan kun taas taka-Intian ”pikkutiikerit” eli Etelä-Korea ja Taiwan tuotantorakenteensa nojalla hyötyisivät hintojen valumisesta alas.  Singapore porskuttaa vahvasti kaikilla aloilla – paitsi ei maailmantalouden enemmistön rojahduksessa, jonka ei ennakoida iskevän sen kylkeen mitään jälkeä. 

Yhteenveto:

Korkein kiima on laantunut kaikilla suurilla teollisuusosake -markkinoilla, monilla niistä väijyvät salakavalat karikot ja sudenkuopat.  Mutta kuten sanottu: maailmassa riittää rahaa ja sitä tullaan ensi vuonnakin 2012 panostamaan tuotantotalouden lohkoille.  Vanhoihin aikoihin verrattuna ihan käypiä panostuskohteita löytyy edelleen monipuolisesti maailman eri mantereilta.  Voisi kuvitella kaikkein isoimpien sijoittajamuskelien jakavan panoksiaan useampaan koriin.  Se on luultavasti viisasta niiden itsensä kannalta, riskit hajautuvat, mutta samalla koko maailmantalous saanee optimaalisesti panoksia uusiin investointeihin ja tuotannollisen perustan uusintamiseen.

Eli vuosi 2012 ei ole mikään Top, itse asiassa melko kaukana siitä, mutta ei se nyt mikään petollinen rutavuosikaan ole.

 

Lähde:

Tekstin pohjana on käytetty maailmanlaajuisten investointien strategiaa pohtivan analyytikon Martin Hutchinsonin artikkelia: BRIC –maiden talous takkuaa, investoi niiden sijasta viiteen kasvutalouteen; Money Morning, December 12, 2011.  Käännös ja jotkin välikommentit yllekirjoittaneen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset