Ovatko Huuhkajat alamäessä?
HeSa –netti kertoi puolilta päivin, että ”Huuhkajat taas alamäessä”.
http://www.hs.fi/urheilu/Huuhkajat+taas+alam%C3%A4ess%C3%A4/a1305547506612
Miten niin alamäessä?
Eikö tässä juuri ole yhdessä todettu, että selvä ylämäkivaihe menossa. Tietyt EM-karsintakierrosten konttaukset ovat onnellisesti mennyttä. Ja niiden päälle muistijälkensä ovat jättäneet aivan lupaavat otteet Hollanti ja Unkari-otteluissa. Nuorennusleikkauksen kokenut Suomen jalkapallomaajoukkue on saanut uuden päävalmentajan ohjauksessa omapiirteisen pelimallinsa jo kohtuuhyvin mallilleen, niin että hitaampi katsojakin alkaa ymmärtää, mitä Mixu Paatelainen ajaa takaa. Eihän se pelimalli ihan toiminut Budapestissäkään, mutta tiettyjä välähdyksiä toki.
Niin, ja Ruotsia vastaan kotiottelu stadionilla meni ihan hienossa fiilingissä. Ruotsi vain teki voittoon tarvittavat maalit, mutta saihan Suomi kuparisensa rikki. Joten eikö kaikki ole ihan hyvin?
Ei valitettavasti;
”Suomen miesten jalkapallomaajoukkue putosi kuusi sijaa 78:nneksi kansainvälisen lajiliiton Fifan lokakuun rankingissa. Syyskuun listalla Suomen joukkue oli sijalla 72.”
Ne pari kontattua ottelua maksavat veronsa.
Kieltämättä, kaikesta ilmassa väreilevästä optimismista huolimatta, on pantava merkille tällainenkin seikka. Eilen pelattiin Mestareiden liigan 8-ottelusarjan kierros (tänään toinen osakierros).
Eli eilen eri puolilla Eurooppaa pelasi kaikkiaan 16 huippujoukkuetta keskenään. Jokaisessa joukkueessa noin 15 miestä pelaavassa kokoonpanossa, joko kentällä tai penkillä. Eli 240 eurooppalaista huippujalkapalloilijaa.
Eikä yhtään suomalaista.
Till tidernapas har man levat..
Melko pitkän aikaa olemme saaneet nauttia eri cup-muotojen peleissä myös suomalaisen osaamisen jaloa taitoa. Onko tämä vain hetken notkahdus, vai oire pahemmastakin?
Kommentaattorit totesivat eilisillan tv-ottelun päätteeksi: Sinä pelaat sillä sarjatasolla ja niissä joukkueissa joihin taitosi edellyttävät. Huiput pelaavat huippuseuroissa ja huippuseurat pelaavat cupeissa. Se on siinä.
Toivotaan että paitsi Suomen jalkapallomaajoukkueen kuitenkin selkeästi kesän ja syksyn mittaan havaittavissa ollut nousujohteisuus jatkuu ensi kevään otteluihin ja ennen kaikkea vuoden 2016 EM-karsintoihin suunnattaessa. Tämän toiveen ohella elää luonnillisena odotuksena, että mahdollisimman monet hyvät ja kehityskelpoiset suomalaiset jalkapalloilijat pääsisivät kehittyvien taitojensa edellyttämiin ja mahdollistamiin seurajoukkueisiin eri puolille Eurooppaa. Ja että heidän pelilliset taitonsa siellä myöskin kehittyivät. Kehitys tapahtuu pelien ja vastuun myötä, ei penkillä tai viltissä.
Onnea Mixu ja koko Huuhkaja-joukkue! Haaste on kova, mutta sehän se on pelin suola.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Suomen maajoukkueen on ollut helppo pelata paineettomassa tilassa, kukaan ei ole odottanut heiltä yhtikäs mitään kunhan nyt ei selkäsaunaa tule.
Suomen kompastuskivi jalkapallossa on aina ollut siinä, että kun tosipelit alkaa, niin turhan monella pelaajalla tulee löysät housuun. Monissa muissa lajeissa tähän ilmiöön törmää nykyään aniharvoin, mutta jalkapallossa tämä ilmiö voi hyvin.
Jalkapallo on kuningaslaji, siinä menestyminen on kaikista vaikeinta ja sentakia vaaditaan poikeuksellista pelaajasukupolvea jos haluamme menestyä. Onko tämä pelaajasukupolvi sellainen, niin aika tulee sen näyttämään.
Vertailu jalkapallon ja jääkiekon välillä ei kenties ole kaikkein hedelmällisintä, mutta ei sitä välttääkään voi. Ero menestyksessä on huomattava. Ja juuri tänä vuonna tietysti aivan murskaava jääkiekon hyväksi. Jääkiekossa Suomi on number 1. Jalkapallossa ranking muistaakseni heijannut välillä 72 – 83.
Hieman analyyttisemmin arvioiden voisi tehdä seuraavat pikavertailut:
Pelikulttuuri:
Jääkiekko vie sen numerollisesti 3-1. Jääkiekossa on selvästi elävämpi taustajärjestelmä, se on toimivampi, osaavampi, innostuneempi. Näkyvämpi ennen kaikkea. Jääkiekossa Suomessa on rekisteröityjä pelaajia 67.336 ja jäähalleja 240 kpl. Jalkapallossa
Maajoukkue:
Maajoukkue on ensisijaisesti pelin ”kasvot”. Kun maajoukkue menestyy ja voittaa, koko laji menestyy ja voittaa. Tässä tulee huomioitavaksi tietenkin kansainvälisen kilpailun laajuus ja tiheys: jalkapalloa pelaavat kaikki kansat ja maat. Jääkiekko on huomattavasti pienempi laji sekä harrastajiensa, seurojensa ja todella mukana olevien maiden (esim. toimivat kilpailujärjestelmät, liigat etc) määrän suhteen. Mitä enemmän kilpailua sitä enemmän rahaa, mitä enemmän rahaa, sitä kovempi kilpailu – noin karkeasti. Tämä ei ole yhtään pois MM-lätkäjoukkueeltamme! Tämän osion jääkiekko voittaa ehkä 4-0.
Suomalaiset pelaajat maailmalla:
Jääkiekko 93 pelaajaa. http://www.henriksson.com/suomu/ (ei taida olla ihan päiväntasalla…)
Jalkapallossa: 69pelaajaa. http://www.mtv3.fi/futis/erik.shtml?205551
http://www.mtv3.fi/futis/erik.shtml?205551
Sarjojen ja seurojen kovuutta on vaikeahko verrata, mutta kyllä jääkiekko voiton vie: 3 – 1.
Eli tämä ”pikasarja” päättyy numeroihin: Jääkiekko –Jalkapallo 10 – 2 jääkiekon eduksi.
Mutta jalkapalloilun tulevaisuus on myönteinen. Tie voi käydä vain ja ainoastaan ylöspäin. Eikö vain?
Itse pidän molemmista lajeista, miesten jalkapallossa on kaikista vaikein menestyä, jääkiekko on marginaalilaji jalkapalloon verrattuna ja siinä voi menestyä vähän huonommillakin eväillä, jalkapallossa ei.
Sami Hyypiä ja Jari Litmanen olisi pitänyt valita joka vuosi vuoden urheilijaksi silloin kun he olivat huipulla.
Maajoukkeen menestys olisi senkintakia tärkeää, että se antaisi mielettömän piristysruiskeen kotimaiselle veikkausliigalle ja tämä olisi tärkeä askel sitä kohti, että jalkapallokulttuuri tässä maassa tulisi paremmaksi.
Tie ylöspäin riippuu paljon siitä kuinka maajoukkepelaajat pärjäävät omissa joukkeissaan ja saavatko he peliaikaa, vastuuta. Mikäli yhdestäkään huippulupauksesta ei tule sellaista pelimiestä kuin odotettiin, niin voimme vastaisuudessakin vain haaveilla kisoihin pääsystä. Vain maajoukkuepelaajien pelaaminen Euroopan hyvissä seurajoukkeissa takaa perustan sille, että menestymme. Tosipelit luovat kasvualustan ja se luodaan seurajoukkeissa.
Sellanen pikku korjaus, että Suomi on jääkiekon rangingissa numerolla 2. Venäjä on ykkösenä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4kiekon_maailmanranking
Voiko "huuhkajat" mennä muka alemmas vielä? Minä kun luulin että he olivat jo pohjalla, naurettavaa.
Itse ranging-järjestelmästä:
HeSa:n mukaan Suomi pelasi viimeisimmän seurantajakson aikana kaksi maaottelua: Suomi-Ruotsi 1-2 ja Unkari-Suomi 0-0.
Katsotaanpas:
Ruotsi oli syyskuun listalla 25:s ja nyt lokakuussa 14:s = nousua +11 sijaa.
Unkari syyskuussa: 27:s ja lokakuussa 36:s = laskua -9.
Suomi syyskuussa: 72:nen ja nyt 78:s = laskua -6.
Viro syyskuussa: 58:s ja nyt 59:s = laskua -1.
Ruotsi voitti vieraissa Suomen ja kotona kärkimaa Hollannin ja varmisti parhaana kakkosena MM-turnauspaikan.
Suomi hävisi niukasti kotona Hollanti-voittaja Ruotsille: tappio kuin tappio. Pelasi itseään 45-rankisijaa paremmin sijoittuneen Unkarin kanssa vieraissa tasurin. Ei siis mitenkään huono saldo. Silti pudotusta tuo -6.
Rankimäärittelyssä kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta jokin logiikka FIFA:n tietsariohjelmissakin tietysti voisi olla! Viro putosi -1, vaikka pelasi turnauspaikan..
Ei Viro vielä kisoihin päässyt.
EM-jatkokarsintaparit:
Turkki - Kroatia
Viro - Irlanti
Tshekki - Montenegro
Bosnia ja Hertsegovina - Portugali
Sori, piti siis viitata rankimuutoksiin tuolla HeSa-viitteellä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 8 kommenttia