Veikko Huuska

Politiikan uusi aika: uudet rakenteet, sisällöt ja jakolinjat

Politiikan uusi normaali ja uudet jakolinjat.

Satavuotias puoluerakenne Suomessa on murentunut ja sulanut. Jo kauan tunnistettu luokkapuoluejärjestelmä ontullut tiensä päähän, lopulta kenties nopeammin, kuin Monet uskoivat,rajulla loppukirillä.

Muutoksen kiihkeyteen on suurten käänteiden tapaan vaikuttanut useamman tekijän samanaikaisuus. Toisaalta ovat asialla olleet puolueiden sisäiset tekijät ja toisaalta ulkoiset.

Puolueiden jäsenmäärät ovat pudonneet, ja toisaalta niistä on tullut perinneyhdistyksiä, niiden retoriikalla ja sosiologisella rakenteella on enää marginaalisia, viitteenomaisia kosketuskohtia kansalaisten tajuntaan ja arkeen.

Poliitikkojen ammatin halveksittu imago on kylmäävä todistetästä erkautumasta.

Kaukana ovat rekikelien ajat jolloin paine ja ideat nousivat suoraan jäsenkunnan sydänäänistä.

Tunnettua on nykypolitiikan kiertyminen ajan suuren taloushistoriallisen ilmiön, globalisaation jäljille.

Ratkaiseva jakolinja Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Suomessa politiikan ilmapiirin ja päämäärän kannalta on uuden talouden voittajien ja häviäjien vastakkaisuus.

Kuvaavaa kyllä, tämä jako oli selvää kentällä, arkisessa arjessa elävien silmissä jo vuosituhannen vaihteessa, mutta poliitikoille ja tutkijoille se alkoi selvitä vasta Trumpin ja Brexitin myötä 2016, osalle ei vieläkään.

Toinen suuri jakolinja on valtio ja sen rooli. Toisaalta valtion ja markkinoiden valtasuhteet, mutta primääristi ideologis-pragmaattinen suhtautuminen verot-tulonsiirrot -kysymykseen.

Siinä maksajat ja saajat on näkyvin vastakkainasettelun kuvio. Mutta entistä keskeisemmän turbulentin duellin kentän muodostaa ikuiseksi taistelukentäksi muodostuva kiista miten konfiskoitava raha kootaan ja minkälaisiin ränneihin se ohjautuu/ ohjataan.

Kysymys ei Ole pelkästään veronkierrosta ja vastikkeettomuudesta, vaan syvästi yhteisöllisyydestä ja vastavuoroisuudesta, koheesiosta ja adheesiosta.

Ajan tajuntateemat, ilmasto, muutto, kosmopolitismi, kansallisusmielisyys, etc muodostavat jännittävän jännitteiden verkoston, jossa ilmiselvän ja eittämättömän vastakkaisuuden lisäksi löytyy keskeinen yhdistävä tekijä:

Miten pitää kansallisvaltio(t) kasassa ja verotusjärjestelmä iskussa.

Kumpikin on ehdoton edellytys ääripäiden aikeiden, unelmien ja intohimojen toteuttamiseksi. Ilman valtiota ja verotusoikeutta ja verotuskykyä, ei Ole globaaleja palokuntia, yhtä vähän kuin kansallisia tulonsiirtoapparaatteja. Globaaleista apparaateista puhumattakaan!

Jännittävä jänneväli: Kaikki vastakkaisestikin ajattelevat ja tuntevat de facto kannattavat kansallisvaltiota, vahvaa verottajaa.

Poliittisen kentällä uusi suuri ja kipeä rajalinja on koulutus, sen epätasainen jakautuminen.

Asiasta kirjoittaa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan tänään, 29.7.2019.

30-39-vuotiaista helsinkiläisistä naisista melkein 70 % on suorittanut korkeakoulututkinnon, kun vastaavasti miehistä vain 45 %.

Koulutus on työllisyyden, tulojen, identiteetin ja minäkuvan kannalta keskeinen tekijä.

Individualismin aikana sen kääntöpuoli on myöskin se, että siitä vain tulee myös keskeinen erottava tekijä, joka heijastuu moneen.

Koulutettu väki pystyy karistamaan Suomen tomut kengistään matalimmalla lähtökynnyksellä. Alemmin koulutettu on sidotumpi synnyinmaahana ja sen tulonsiirtojärjestelmiin.

Samalla se äänestää ja järjestäytyy passiivisimmin. Korkeakoulutettujen äänestysaktiivisuys on yli 85%, ja siinä ryhmässä nainen äänestää naista 70 %:n varmuudella.

Helsingin kaupunki on jo nyt naispuolisten globalistienkäsissä. Yleisemminkin politiikasta tulee jääkiekkotermein, neitikiekkoa.

Sen vastavoima on alaotteelle joutuneiden miesten, passiivinen mutta kuumalla liekillä, vaimeasti, mutta todellisesti kytevä viha-tyydyttämättömyys.

Se on ulkoparlamentaarisen toiminnan maaperä, jota eu tunnisteta. Katsotaan kieroon, nurjataan ja torjutaan, mutta katoamaan sitä ei saada.

Suomessa sosiologisen yhteiskunta-analyysin ja sen myötä tulevaisuuden ennakoinnin taso on pelottavan alhainen.

​Kannattaa lukea tämä analyysi: Tutkija Elina Kestilä-Kekkosen analyysi 2019 vaalien polarisaatioista. Vihreät ja PS ainoina profiloituivat selkeästi ja hahmotettavalla tavalla sekavan poliittisen puuroilun kentäsdä. https://www.verkkouutiset.fi/nama-olivat-viime-vuosien-merkittavimmat-vaalit/

Onko tällä morfologisella ilmiöllä pidemmällekin vaikuttava ennustearvo?

TuleekoSuomen nykyisen viiden keskisuuren puolueen mallista seuraavaksi kahden suuren duelli?

Vihreät ja Perussuomalaiset?

Ainakin tämän hetken väestöllis- yhteiskunnallinen kehitys ja reaslipoliittinen todellisuus näyttäisi luovan sille edellytykset. Ja jopa valmiit kiskot.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

HS, pääkirjoitus, 29.7.2019:

Koulutettujen naisten Helsinki.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-200000618612...

(maksumuuri)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kokoomus on Suomen viimeinen luokkapuolue.
Se saa 18 % äänistä vaaleissa kuin vaaleissa - niin kauan kuin yloppilaslakki ja maisterisormus saa osan äänestäjistä tuntemaan, että sen "velvollisuus" on äänestää kokoomusta. Täysin riippumatta siitä, minkälaista politiikkaa kokolmus ajaa. Ja täysin riipoimatta, miten sen toteuttama politiikka suhteutuu puolueelle äänensä antavan individin ikiomiin intresseihin.

Tässä suhteessa kokolmusäänestäjä on kävelevä paradoksi. Yksilöllistä ajattelua ja yksilöllistä toimintavastuuta korostava kansalaisryhmä on puolueuskollisin, rkp:tä äänestäviä lukuunottamatta.
Toistamispakko liitetään yleesä traumoihin ja persoonallisuusjännitteisiin.

Ajatellaan nyt vaikka kikyä, joka oli psykologinen harhautus ja käsittämätön kumarru militanttipooulisteille. Muka kuritettiin suosiovajeesta kärsivää kasvitonta hallintoa, mutta lyötiin ja ryövättiin valistuneinta työväestöä, jonka käden jälki koskee useinta veronmaksajaa ja puolustuskyvyttömint autettavaa.

Kokoomuksen pelasti vaaleissa Sipilän kaksoisagentti, Berner, jonka synnit menivät sinänsä aivan oikein keskustan piikiin. Mutta puhtainta kokoomuspolitiikkaa rva Berner toteutti.

Kokoomuksen äänestäminen on joilleki kokoomuksen äänestäjien osalle suoranainen osa identiteettiä. Siksi puolueuskollisuus, maksoi mitä maksoi. Muu puoluekenttä onkin omaksunut äänestäjänroolin huomattavasti kokonaisvaltaisemmin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mutua vai vanhaa tietoa:

Uskollisimmat kannattajat löytyvät vasemmistoliiton tukijoiden joukosta. Puoluetta viime eduskuntavaaleissa äänestäneistä 77 prosenttia olisi valmis äänestämään puoluetta seuraavissa eduskuntavaaleissa.

https://yle.fi/uutiset/3-10302126

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kyllä, mutta.

Haluaisin tarkastella puoluekenttää rakenteellisena ilmiönä. Äänestäjämäärinä ja äänestämättömien määrinä.
Joku 64% Kokoomusta äänestäneistä on henkilöinä huomattavasti enemmän kuin 77 % vasemmistoa äänestäneistä. Jos haluamme laske sen näin, silloin kokolmuksella on äänestysuskollisimmat äänestäjät. Äänestävät tapahtui mitä tapahtui. Tuo 18 % on poliittisten kommentaattorien papereista. Tietenkään se ei ole/ ei voi olla noin suuri. Onhan kokolmuskin käväissyt/ ollut pitkäänkin <18%:ssa.

Leikillisesti voisi sanoa, että prosentuaalisesti uskollisin äänestäjäkunta on Väyrysen Paavolla. Vähintäänkin kaksi ääntä. Paavon oma ja Vuokkoa epäillään..

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kun muistaa kevään vaalikeskustelut, ja kun on lukenut Rinnen hallituksen ohjelman, ja kun katsoo hallituksen alkutaipaleen kompurointeja, tuntee vääjäämättä kylmät värdet selkäpissään.

Että tällaisella "tulevaisuushallituksella" Suomi "ryntää" 2020-luvulle!
Ei uskoisi, ellei Ole nähnht jo alussa minkälaisessa perätilassa koko ryhmittymä syntyi.

Erityisesti tulee seurata minkälaisella Eurooppa-politikkalla "me" nyt etenemme, ja miten eurooppaministerimme tepastelee EU:n miinanpolkijana.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Politiikka, aateilmasto ja ajan henkeä värittävä hegemonia ammentavat voimansa ja sävynsä reaalielämästä. Mutta aina eivät arkisen todellisuuden rajutkaan kehityserot ja -trendit ikäänkuin puhkaise kollektiivisen tajunnan pussikalvoa, vaan jäävät likoamaan liemiinsä. Näin vain tapahtuu, eikä tutkimuskaan juuri herkeä selvittämään ilmeistä epäsuhtaa.

Yksi Suomen yhteiskunnan suuri epäyhdenvertaisuustekijä liittyy - kuinka ollakaan - sukupuolettuneesen asiaan, miesten ja naisten elinaikaodotteen todella suureen eroon.

Duodecimin mukaan miesten elinaikaodote on tänään 78 vuotta ja naisten 84 vuotta.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk....

Tuo 6 vuoden elinaikaodotteen (EAO) ero, koskee siis kokonaispopulaatiota (keski-ikä 47 v.).

Toistaiseksi yhä jatkuva EAO:n nousu näkyy siinä, että 1975-1977 syntyneiden poikien EAO on jo 86 vuotta, ja samaan aikaan syntyneiden tyttöjen 91 vuotta.
Ero on Tässä supistunut 5 vuoteen.

Mutta jo vuosia sitten (2011) todettiin, että miesten alimman viidenneksen ja naisten ylimmän viidenneksen elinaikaodotteen ero oli 13 vuotta.

Nykyisin ero on vain kasvanut, niin että sen arvioidaan olevan jo noin 15 vuotta.

Taloudellinen, sosiaalinen ja henkinen depressio (asenteet ja syyllisyys) ja frustratiot ovat johtaneet tilaan, jossa miesten alimman desiilin eliniänodotteen nousu on tyrehtynyt ja jopa kääntynyt laskuun.

Tätä voisi verrata stagnatiiviseen venäläiseen miestilaan. Siellä se koskee murrostilan vaikeusasteen rankkuuden oslta isompaa kuin desiiliosuutta, mutta vertailevaa vakavaa tutkimusta kaivataan;

"maailman onnellisimman" kansakunnan alin miesdesiili potee ja kärsii. Mutta "ketään" ei kiinnosta.

Ongelma näkyy, mutta sitä eu noteerata. Se eu Ole "oikea ongela", joten viis siitä. Näin se onkin sitten "väärä ongelma".

Se on sentään 5 % kansalaisista, mutta sen osa, kohtalo ja tulevaisuus ei tunnu kiinnostavan ketään muuta kuin tri Ilkka Taipaletta.

Varmaa ja väistämätöntä kuitenkin on, että tällainen yteiskunnan varjoihin jätetty ja osin aktikvista unohtamista osakseen saanut trendi ei voi jäädä näkymättömäksi.

Se oirehtii jo, mutta sen oirehtistavat ovat yhtälailla hovikelvottomia, ja "vääriä", aivankuin alkuperäisenä ilmenevä oudokki.

Mikään tällaisin tuloksin ilmenevä ongelmarypäs ei Ole irrallinen ilmiö, eikä se koske jotain kummallista epäkelvokkaiden ryhmää, vaan se on koko perheen, kansakuntaperheen pulma, ja siinä ilmenevät jännitteet ovat koko yhtaiskunnan jännitteitä, miten tahansa touhulla lakaisemme ongelmaa maton Alle.

Ongelma eivöt Ole ne yksittäiset timpat ja einarit, jotka kuolevat ennenaikaisesti, vaan ongelma on segmentoitunut yhteiskunta joka onnistuu olemaan kyvytön huomaaman tämän suuruusluokan ongelmaa ja päättää kollektiivisen hyljeksyntäreaktion keinoin jättää pulman ja ihmiset ja systeemit silleen.

Omistan tämän kommentin äskettäin manalle menneen Claes Anderssonin elämäntyölle ja muistolle.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Saattaa tuo elinajanodote tulevaisuudessa yleisestikin laskea. Lasten ja nuorten ylipaino johtaa aikuistyypin diabeteksen yleistymiseen ja aikaistumiseen - tämä monimuotoinen sairaus aiheuttaa monia liittännäissairauksia

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Näin on marjat. Minä petyin kokomukseen nyt kyllä lopullisesti; se harjoittaa täysin populistista politiikkaa - Sote oli viimeinen pisara. Annettiin ymmärtää, jotta kaikki pääsevät kohta yksityislääkärille maakunnan laskuun. Terapitakuu on samaa scheissea - muoto ilman sisältöä, populistinen heitto toisensa perään.

Joku vanha kokoomuslainen varmaan tuumaa, jotta isänmaan tukipilarit ovat lopullisesti kaatuneet. Ensin hiipuu Kepu, sitten Kokoomus. Kyllä jatkossa vihreät ja persut ovat politiikan vaihtoehdot, apupuolueita toki jää eduskuntaan. Joku SKL:han voi seikkailla molemmilla puolilla.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Hienoa pohdintaa tässä (sekä kirjoitus että kommentit).

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Haluan palata ajassa taaksepäin, joten ostin itselleni 60-vuotislahjaksi Venäjän armeijan Ratnik-rannekellon, jossa on automaattivetoinen JOUSIkoneisto, sellaisia oli käytössä 50 vuotta sitten.
Kestää EMP:n, 20 atmosfäärin paineen, ja kuulemma ysimillisen luodin. Ei pariston vaihtoa koskaan. 10 vuoden takuu.

Katsotaampa, kumpi pysähtyy ensin, mies vai kello...maailmassa on vielä jotakin, joka ei toimi biteillä, jotakin todellista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset