Veikko Huuska

Yli puolet keskustan kannattajista vierastaa hallituksen talouslinjauksia

”Yli puolet keskustan kannattajista suhtautuu kielteisesti hallituksen talouslinjauksiin.”

Järisyttävä mutta odotettu gallup:

Rinne I seisoo molemmat jalat tukevasti ilmassa paitsi talouspolitiikan myös poliittisen kannatuksensa osalta.

Hallituksella on takanaan eduskunnassa 117 edustajaa; ”Mutta tosiasiassa opposition rajapinta kulkee Keskustan sisällä.”

*

Keskustan kannattajissa on paljon hallitusohjelmaan kielteisesti suhtautuvia. Yli puolet puolueen kannattajista näyttää olevan hallituksen kanssa eri linjoilla verotuksesta ja julkisesta taloudesta. Jopa 42 prosenttia keskustalaisista myös epäilee, pysyykö hallitus koossa vaalikauden loppuun asti.

Tiedot ilmenevät tuoreesta HS-gallupista, jossa kysyttiin, viekö Antti Rinteen (sd) hallitus Suomen huonompaan vai parempaan suuntaan eri politiikan aloilla. Alat valittiin HS:n helmikuisen gallupinhttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000005992241.html pohjalta. Tuolloin kansalaisilta kysyttiin, millä asioilla on suomalaisille eniten merkitystä eduskuntavaaleissa. Esiin nousivat terveydenhoito, työllisyys, ilmasto, verotus, julkinen talous ja velan määrä, maahanmuutto, koulutus ja tiede, turvallisuus sekä syrjäytyminen.

HS/Veera Paananen, 17.6.2019; https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006144988.html

*

Hallitus on vankka – vaan seisoo savijaloilla

Antti Rinteen I hallituksen takana seisoo – tai istuu – eduskunnassa 117 kansanedustajaa.  Oppositiossa on 82 edustajaa (Harkimo istuu aidalla). Näin siis virallisesti ja faktisesti. 

Hallitus on vankka.” Mutta vain virallisesti ja faktisesti.

Rinteen hallitukseen ja sen ohjelmaan täysin sydämin myönteisesti suhtautuvia kansanedustajia ei ole 117:aa vaan huomattavasti vähemmän.  Rinteen hallitukseen enemmän tai vähemmän kaihertaen sydämessään suhtautuu enemmän kuin 80 kansanedustajaa.  Tämä on tiedetty koko ajan. 

Mutta onko heitä 100 tai yli? 

Jos Keskustan 31:stä edustajasta ”puolet suhtautuu kielteisesti hallituksen talouslinjauksiin” – kuten tekee Keskustan kannattajista ”yli puolet”, niin? 

Yli puolet Keskustan eduskuntaryhmästä olisi 16 tai enemmän.  Hallituksen ulkopuolella istuu nyt 83 edustajaa virallisesti, mutta ”jos 16 tai enemmän” Keskustan edustajista on ”sydämessään oppositiossa”, voimasuhteet olisivat: 101 – 99!  Puhemies, joka on keskustasta, ei äänestä, joten voimasuhteet ehkä 100 – 99. ?

Kysymysmerkki, ainakin siksi, että Hjalliksesta ei koskaan tiedä.

Sipilä-Bernerin I hallituksen nähtyä viimeisen elinpäivänsä, erityisten eroamisten sävyttämän exituksen, tosin Suomen pitkäikäisimpänä, mutta ei suosituimpana, seurasivat vaalit ja hallitusneuvottelut. Suomen lähihistorian kummallisin ”yhdenyön lehmänkäännös”, jonka suoritti Sipilä, - ilman pankkiin päässyttä Berneriä - , on ikään kuin häipymässä politiikan tuoksinoissa horisontin taakse, mutta varmaa on, että tuon käännöksen haamu tulee vielä monesti – ja pitkään – näyttäytymään poliittisen taivaanrannan yläpuolella.

*

Kuninkaantekijä Keskusta

Kukapa loogiseen poliittiseen tarkkailuun omistautunut olisi saattanut kuvitella Suomen seuraavan hallituksen rakentuvan tälle nyt toteutuneelle pohjalle?  Moni tietenkin kävi potentiaalisten mallien listauksessaan tämänkin läpi, mutta hylkäsi sen täysin epärealistisena tai mahdottomana.

Sipilän kuvion radikaalius kaikessa korniudessaan asettuu mittasuhteisiin, kun muistetaan, että edellisen hallituksen päähallituspuolue kärsi vaalien suurimman tappion, niin suhteellisesti kuin absoluuttisestikin, ja putosi puoluerankingissa ykköspaikalta nurmikolle, ja siitä tästä huolimatta muodostui uuden hallituksen, Rinne I:n, kuninkaantekijä, joka neuvotteluissa ”sai 10 kynnyskysymyksestään läpi 11” (ex-puoluesihteeri, kansanedustaja Jouni Ovaskan nerokas havainto).

Sipilä-Bernerin hallituksen synnytyksessä, ajossa ja alasajossa Keskustan ylin johto suoritti sellaisen runin, josta takavuosikymmeninä olisi tarkkailijoiden ja kilpailevien puolueiden keskuudessa olisi käytetty kutsumanimeä: Sipilä ryntää niin että tipputtaa ”paskat rattailta”.  Liekö sitten sonnanajo ihan reaalisena toimituksena etääntynyt business-centerin johdon tajuntakentässä niin taka-alalle, ja tarkkailijakenttä niin uusiutunut, ettei moista termiä enää tunneta.

Poliittisen historian kannalta katsoen kyse kuitenkin on tiputtaa rattailta bandwagnoistit ja muut roikkujat, niin että uskolliset vain säilyvät ja pitävät paikkansa. Mutta tätä menoa kansanliikkeestä kuoriutuu tällaisen sipulinkuorinnan tuloksena joukkopuolue, jossa paino on vahvasti sanassa puolue. Ennen vanhaan vasemmalla laidalla taisto joukkopuolueen ja etujoukkojen välillä käytiin kovana, ja silloin ”rassattiin luteita lipusta”.  Miljonääri Sipilä pelaa isoa, ja tulee noudattaneeksi itselleen ei  ehkä lopulta henkisesti niin etäisten lippurivistöjen mallia?

Nyt joka tapauksessa HS:n puoluegallupin sanoma on täysin odotettu ja väistämätön: Vain puolet kannattajista kannattaa enään.  (tähän on pakko käyttää vanhatavaa ja arkaaista ”enään” –muotoa, vh).

Sipilä sanoi joulukuussa 2015, tosin taloustilanteesta puhuessaan, mutta soveltuu koko hänen poliittiseen kaareensa:

”- Nyt pitäisi löytää niitä ihmisiä, jotka kertovat, että mitä nyt pitäisi tehdä. Niitä on ihan liikaa nyt Suomessa, jotka kertovat, mitä nyt tässä tilanteessa ei saa tehdä.”  https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/146839-juha-sipilan-sanat-jarkyttavat-yleisen-vitsin-kohteena

Koko hänen toimintaansa on leimannut liiketoiminnanharjoittajan tietty suoraviivaisuus, insinöörin mutterioppi (kun käännetään oikeaan kiristyy; kun vasempaan löystyy jne.), sekä ehkäpä kaikkein pahimpana puutteena poliittisen käytännön, poliittisen historian ja poliittisen tajun, puute.  Se onkin sitten iso puute, ja kun se purkautuu ja ilmenee omalaatuisina, ”mahdottomien” esitysten ja ratkaisujen tekoina, niin tässä sitä sitten ollaan.

Kannattajista puolet ei kannata Sipilän junaileman hallitusratkaisun raideleveys-päätöksiä.

Sipilä voisi nyt puhaltaa: ”Nyt pitäisi löytää niitä ihmisiä, jotka kertovat, että mitä nyt pitäisi tehdä.  Niitä on ihan liikaa nyt Suomessa, jotka kertovat, mitä nyt tässä tilanteessa ei saa tehdä”.

*

Volte-face – täyskäännös – lehmänkäännös

Wikipedia kertoo miten diplomatian kielellä, ranskaksi, ilmaistaan tämä Keskustan salto-mortelemainen ”kasvojenkääntö”;  kasvovoltti. 

= Asennoitumisensa täydellinen muutos, niin politiikassa kuin mielipiteissä.

Englanniksi: U-käännös ja/tai Flip-Flop. 

Viime mainittu ilmaisu on aika hyvä, kuvaava. Substantiivina flip-flop tarkoittaa myös varvastossua, varvassandaalia. Varvassandaali? – ennakoiko se pitkää erämaavaellusta?

Volte-face (/vɒltˈfɑːs/ or /voʊltˈfɑːs/) is a total change of position, as in policy or opinion; an about-face.

The expression comes from the French language.

In the context of politics a volte-face is, in modern English, often referred to as a U-turn or a flip-flop in the UK and the US respectively.

Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Volte-face

Mainitun tietopankin mukaan volte-face –termiä voidaan käyttää politiikassa, diplomatiassa ja bisneksessä.  Yksi ja sama.  Lisäksi Wiki tietää kertoa, havainnollistaessaan termin käytännöllistä sisältöä, että se tarkoittaa muun muassa seuraavia tunnettuja ”jänisloikkia”, jotka eivät kaikki ole aivan kunniallisimmasta päästä:

In Diplomacy:

*

Paradoksi: Keskusta-oikeistolaista Suomea johtaa punavihreä hallitus.

  - Itseasiassa ehkäpä koko Euroopan vasemmistolaisin hallitus.

Rinne I:n arkkitehtuuri kiteytyy kiivailuun vain pari kuukautta ennen vaaleja:

”Vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö syyttää pääministeri Juha Sipilää (kesk) tahallisesta valehtelusta. Hän viittaa Sipilän Uutissuomalaiselle antamaan haastatteluun, jossa pääministeri sanoo, että ”punavihreä puoli kieltäisi käytännössä metsien käytön kokonaan”.

”Valehtelu on rumaa. Toisen ajatuksia ei saisi vääristellä, mutta ilmiselvästi tahallinen valehtelu on jo törkeää. Muistetaan eduskuntavaalien alla käytöstavat ja kunnia, eikä mustamaalata. Se koskee myös pääministeri Sipilää. Keskusta, katse omaan peliin”, Niinistö kirjoittaa Twitterissä.

Pääministerin erityisavustaja Kari Jääskeläinen vastaa Niinistölle Twitterissä.

”Äläpäs nyt kiivaile Ville. Uutissuomalaisen kyselyn mukaan punavihreiden puolueiden edustajat tahtovat vähentään metsien käyttöä heti. Vihreistä muistaakseni 95%.”

Niinistö huomauttaa Jääskeläiselle, että Suomen metsistä valtaosa on talousmetsää.

”Kukaan ei ole esittänyt siihen merkittävää muutosta. Talousmetsissä saa kaataa pääsääntöisesti puita, eikä siihen ole esitetty merkittävää muutosta. Älkää valehdelko. Kiitos.”

Juha Sipilä sanoo Uutissuomalaiselle keskustan olevan sitä mieltä, ettei metsien hakkuita tarvitse vähentää.”

Uusi Suomi/Katja Incoronato, 3.3.2019:  https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/273559-ville-niinisto-raivostui-juha-sipilan-heitosta-tahallinen-valehtelu-jo-torkeaa

Kumpikaan dialogin osapuoli, Sipilä tai Niinistö, ei ole Rinteen hallituksen piirissä, mutta asetelma, realismi vs. semirealismi, ei ole kadonnut mihinkään, eikä katoa.

*

Hallituksen peruspulma

Eduskunnassa on selvä keskusta-oikeistolainen enemmistö.  Ja yhtä selvä puna-vihreä vähemmistö. Silti Hallitus on punavihreä.  Sen ohjelma on punavihreä. 

Jos hallitusohjelmasta ja hallituksen linjasta äänestettäisiin Eduskunnassa puhtaalta pöydältä, se äänestettäisiin nurin. Hallitusta ei olisi harsittu kasaan, sitä ei olisi muodostetut, sitä ei olisi nimitetty; sitä ei olisi.

Mutta koska hallitussopimus.  Sipilän viimeinen lahja Keskustalle.

Hallitusta pitävä liima ei ole liimaa.  Hallituspuolueiden välillä ei ole liimaa.  On vain tynnyrin vanteet, jotka takoi Sipilä yhdessä Rinnen kanssa.

Valta on vanne, joka kokoaa ja pitää kasassa Rinne I:n.  Hallitusohjelma on liekanaru, joka pitää vasikat suurinpiirtein samalla niityllä.  Yhteistyö on pakollinen ”aine” hallitustyöskentelyssä, aivan kuin rakkoruotsi lukiolaisille.  Se on vain rämmittävä läpi, ilman siihen (yhteiseloon) tunnettavaa intohimoa.  Kaikki voittavat – suomalaiset häviävät.

Hallituksen ja opposition usein niin satunnainen ”valtakunnanraja” ei ole metsään hakattu suora linja, vaan se vaihtelee tapauskohtaisesti. 

Mutta tosiasiassa opposition rajapinta kulkee Keskustan sisällä. Niin kannattajakunnan sisällä, kuin puoluerakennuksen sisällä – ja väistämättä siis myös Keskustan eduskuntaryhmän sisällä. Politiikkaa tuntevat tietävät melkein nuppi nupilta, ketkä Keskustassa ovat ”hallituksessa” ja ketkä ”oppositiossa”.

Siitä vain laskemaan montako kannattajaa Rinne I:llä oikeasti on?

Henkisesti ja aatteellisesti Rinne I kävelee ohuella nuoralla.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Presidentti Niinistön Kultaranta-keskustelut 2019:
Presidentti Sauli Niinistönhttps://www.hs.fi/haku/?query=sauli+niiniston isännöimät Kultaranta-keskustelut jatkuvat tänään Naantalissa.

Pääministeri Antti Rinnehttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinne (sd) ja perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahohttps://www.hs.fi/haku/?query=jussi+halla-aho osallistuvat aamupäivällä keskusteluun, jonka otsikko on ”Suomi – eurooppalaisen turvallisuuden tekijä?”

Halla-aho arvosteli puheenvuorossaan ”liberaalin ajattelun hegemoniaa”.

Hänen mukaansa populistisiin liikkeisiin on suhtauduttu poikkeamina normaalissa kehityksessä ja vain odotettu, että ne katoavat.
Sen sijaan kyseessä voi hänen mukaansa olla pitkäaikainen muutos.

”Se on skenaario, johon kannattaisi henkisesti valmistautua paremmin kuin on nyt tehty”, hän sanoi.

Hänen mukaansa ihmisillä on kilpailevia näkemyksiä siitä, minkälainen on hyvä yhteiskunta ja turvallisuus.

”Pitäisi muistaa se, ettei tässä käydä hyvien voimien ja pimeyden voimien kamppailua.”

Rinne totesi tähän: ”Minusta ratkaisu ei ole se, mitä Jussin porukka esittää, että rajat kiinni.”
Lähde: HS/Elli-Alina Hiilamo, 17.6.2019; https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006145101.html
*
Tässä epäilemättä kiteytyy jotain olennaista Eurooppa-kuvassa:

Aiemmin omaksuttujen oppien kiirastuli muuttuneessa tilanteessa. Ajankohtaisen elämäntilanteen nostamat paineet ja niitä heijastelevat liikkeet haastavat vanhan Euroopan hegemonistiset voimat.

Taustalla jyllää Kiina, kasvava maailmamahti, jonka paradigma ja toiminta on etäällä Euroopan liberaalista maailmankuvasta.

Mutta miten suhtautuu Eurooppalainen uusorientaatio ja sen edustama kapina Kiinan hegemonian kasvuun?
*

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Poliittinen muistini ulottuu v.-66 vaaleihin jolloin 17-vuotiaana olin mukana jo nuorisopolitiikassa. Enpä muista, että noiden vaalien jälkeen olisi yhdenkään eduskuntavaalien jälkeen hallitusohjelmaa jo ennen ja varsinkin sen julkaisemisen jälkeen ryöpytetty lehdistössä yhtä rankasti kuin Rinteen hallituksen hallitusohjelmaa. Puheet "punavihreästä" lehdistöstä on syytä heittää roskakoriin, suomalaiset tiedotusvälineet, varsinkin iltapäivälehdistö, ovat vankasti poliittisen oikeiston hallussa ja ei ole ollenkaan ihme etteikö juuri keskustan äänestäjät ovat epäileviä tuomaita tuollaisen rummutuksen keskellä ja siihen samaan rummutukseen näyttää Huuskakin menneen mukaan.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Arto Granlund

Mutta SDP:n vaalilupauksia rökitettiin jo ennen vaaleja ja sama on jatkunut
nyt vaalien jälkeen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Rinteen hallituksen syntyhistoria, koostumus ja ohjelma ovat poikkeuksellisia Suomessa. Mutta ennen kaikkea Keskustan käännös on sitä. Itsekin olen seurannut politiikkaa sanotaan Reino Lehdon virkamieshallituksen synnystä lähtien, joten tasoissa ollaan!
Mielenkiintoinen taival tämä rahtusen yli 50 vuotta.

Mutta kuka puhuikaan punavihreästä lehdistöstä? Luen lehdistöä sen verran lavealla spektrillä, että en käytä termiä. Ulkomailta löytyy paljon väriskaalan lavennusta, jos kotimainen kirjo ei tyydytä.

Muutenkaan en välittäisi käydä metakeskustelua. Eli pohtia sitä, mitä jotkut lehdistössä ja yleensä tajuntateollisuudessa kirjoittavat. Eihän sekään ihan puisevaa hommaa ole, kirjoittaa kirjoittamisesta.
Mutta katsoa suoraan "karhunpesään", eli hallitukseen, sen rakenteeseen ja ohjelmaan - ja nyt kun tekoja alkaa hihnalta tulla, sen tekoihin. Arvioida itse ilmiötä, eikä tarinakerrostumaa, on mielenkiintoisempaa ja antoisampaa? Vai miten näet asian?

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Kepun puoluejohto ml päättävät elimet ovat perin eri linjoilla äänestäjien kanssa hallitusohjelmasta.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Puoluejohto, siis Sipilä pl., elää omaa elämää.
Jännitteet äänestäjäkannattajien ja puolueen ratkaisujen välillä ovat niin kovat, että ne purkautuvat väistämättä esille. Ja johtavat johtopäätöksiin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Olin todella yllättynyt siitä, että kepu lähtee altavastaajaksi hallitukseen, jossa tahtipuikkoa heiluttavat Suomen maaseutuvihamielisimmät puolueet. Sellaisen virheen seurauksena kun oli luvassa vaalitappio, johon verrattuna näiden vaalien tulos alkaisi näyttä vähintään torjuntavoitolta. Ensimmäiset gallupit nyt kertovat, että kenttäväki ei moisesta lainkaan pitänyt ja kun seuraa muiden hallituspuolueiden kannanottoja, on jokseenkin varmaa, että tuleva politiikka muodostuu sellaiseksi, että suhtautuminen tulee muuttumaan hyvin selvästi kielteisemmäksi.

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Keskustalaisten jotka haluaa että puolue pysyy isona pitäisi olla mukana kaatamassa hallitusta mahdollisimman pian niin "tuhot" eivät ole niin suuret.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tämä on mielenkiintoinen kysymys ja asettamus.

Nyt näyttää vahvasti siltä, että Keskustan lippujen alla valitut kansanedustajat ovat juuri tällä hetkellä enemmän uskollisia omille johtajilleen ja sille pelille, jota johto pelaa, kuin omille kannattajilleen ja äänestäjilleen.

Edustajat tukevat enemmän seikkailija-johtoa, kuin elävää kannattajakuntaansa! Kummallista.

Onhan tässä niin raju ristiriita demokratian = Kansan Vallan kannalta. Nyt on siis kyseessä, ja nyt toteutuu Johdon Valta.

Päivänselvää mielestäni on, että tämä tällaisella rajulla jännevälillä rakennettu silta on tuomittu romahtamaan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Eilisen, sunnuntain, momentti oli se hetki Kultaranta-keskustelujen avauksessa, jolloin presidentti Niinistö kysyi Saksan liittopresidentti Steinmaierilta, mitä Saksa - ja EU tekevät, jos Suomeen kohdistuu jokin ulkoinen uhka tai hyökkäys.

Steinmeirein "naamailmeet" paljastivat kaiken: Hän ei ollut edes miettinyt tällaista asiaa, koskaan. Vastaus oli sen mukainen. Hän puhui kyllä, mutta ei sanonut mitään, joten ainoa vastaus oli sinänsä suora: Ei mitenkään. Eivät ne tee mitään.

Tulee väistämättä mieleen vanhat Venäläiset näkemykset:

Aleksandr Puškin, Venäjän kansalliskirjailija, kiinnostui naapurikansan olemuksesta. ”Luonnon surullinen poikapuoli” – tämä oli Puškinin näkemys suomalaisen asemasta luomakunnassa.

Eurooppalainen talking about Finland, on hieman sofistikoidumpaa, sievempää. Mutta kun Eurooppaa, EU:ta ja Saksaa hieman raaputtaa pinnalta, pinnan alta löytyy tämä sama: Suomi on jokin, näennäisesti tuttu valtio ja kansa, mutta kun astutaan next step, niin totuus paljastuu. Ei olekaan eurooppalaisen perheen poika, vaan Suomi äkkiä paljastuukin joksikin piilossa pidetyksi "luonnon surulliseksi poikapuoleksi", jonka isiä ja veljiä, äitejä ja sisaria, läheisiä, ei Euroopasta löydy.

Kummallinen kohtalo meillä etäisen ultimathulen Suomella!

KUn kuuntelemme Eurooppaa, meidän on tärkeä kuunnella ja tarkasti. Steinmaier tuli pyörittelyllään kertoneeksi enemmän kuin paljon.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kyllä keskustan kenttäväki, ainakin täällä Paimiossa kepulaiset tuttavani joiden kanssa olen keskustellut ymärtävät, että hallitusvaihtoehto SDP, KOK, Vihr. Rkp se vasta "maaseutuvihamielinen" kokoonpano olisi ollut ja siksi keskusta valitsi pienemmän pahan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Mikäpä sen ilahduttavampaa jos kenttäväki ymmärtää ja mieltää, miksi puolue "valitsi pienemmän pahan".

Mutta jää silti kaksi kysymystä vaille vastausta:

1.) Miten sama paikallinen Paimion kenttäväki kokee ja sisäistää sen huomattavan ison poliittisen linjan muutoshypyn, jota merkitsee Sipilän-Bernerin (ja lisätään vielä Orpon) ex-hallituksen linjan muuttuminen tämän nykyisen, virallisesti ilmaistuna Rinne I:n poliittiseksi linjaksi. Useat mukana toimijat ja yleensä politiikkaa seuraajat kuitenkin tunnistavat, että varsin iso - itse asiassa tunnetun nykyajan suurin yksittäisen puolueen poliittinen linjanvaihdos Keskustassa tapahtui siirryttäessä Suomen 44.:sta hallituksen johtavan puolueen asemasta Suomen 45.:nnen hallituksen kakkospuolueeksi. Rinteen ohjelmalla.

2.) Suomalaiset puolueet ovat siinä määrin flexiibelejä, että niiden pelkät omat ohjelmat ja julkilausumat eivät vielä kerro kaikkea siitä, mihin ne ovat olleet ja nähtävästi edelleenkin ovat valmiita hallitukseen päästäkseen ja siellä pysyäkseen.
Kuten huomataan, tämä koskee Keskustan lisäksi muitakin hallituspuolueita, nykyisiä ja menneitä.
Eli tarkoitan: puolueiden nimilistat eivät sinänsä kerro vielä tarkkailijalle sitä, minkälaista politiikkaa de facto kukin kulloinenkin hallitus on tullut tehneeksi. Eikä ihan sitäkään, mitä kyseisen hallituksen ohjelmassa on lukenut, ja mihin hallituspuolueet ovat sitoutuneet muodostushetkellä, ja mitä ne sitten käytännössä hallituksen hatun alla ovat tehneet.
Ajan takaa: hallitusvaihtoehto SDP, KOK, Vihr, Rkp -listan nimeäminen oletusarvoisesti "maaseutuvihamieliseksi" ei vielä oikein vakuuta, kun mainituista neljästä puolueesta kolme kuitenkin on tässä nykyisessä. Keskusta siis 10. kynnyskysymyksensä voimalla on Rinne I:ssä maaseudun etujen valvojana ja "lukkona"?

Otin tuonne blogin sisuksiin tuon maaliskuisen 2019 väännön Vanhasen (pikaista paranemista Matille) ja Villen yhtenä konkreettisena ja hyvin edustavana vääntönä, mitä nykyisen hallituksen sisällä tullaan sen viimeiseen pihahdukseen saakka käymään. En suoralta kädeltä, kumpi SDP vai KOK on tuon kaltaisissa asettamuksissa kovempi tai huonompi maaseudun puoltaja tai painaja, taitavat olla aika tasaväkisiä.

Muuten koen varsin epärelevanttina tarkastella hallitustoimintaa yksinomaan tai edes pääsääntöisesti maaseutuvihamielisuuden tai pro-maaseutu -näkökulmasta, kun kyse on kuitenkin olennaisimmillaan koko valtakunnan ja koko kansakunnan asioiden hoidosta, hyvästä ja tuloksellisesta tai josta muusta.
Maaseudun elinkelpoisuus ja -ehdot ovat pitkälti riippuvaisia myös siitä, miten valtakunnassa noin yleisesti menee.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

VM julkaisi tänään 17.6. odotetun talousennusteensa.

US-blogiston päätoimittaja Markku Huusko sai aiheen kysyä:

"Antti Rinteen hallitusohjelta saattoi jo pudota pohja"

http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/27742...

Yksi kivi lisää hallituksen arkkuun.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Rinne I -hallitus antaa sytykkeitä monenlaiselle ajattelulle, hallituksen synnyn ristiriitaisuuden ja komplisoidun ohjelman suhteen.

Myös herää ajatuksia siitä, miten kova työ ei sinänsä riitä, tehdyn työn pitää olla "oikeaa työtä". Jos ponnistellaan väärien töiden parissa, saattaa tulos olla +-0. Mutta tuotoksellisesti oikein kohdennettu ponnistus voi tuottaa yllättävän hyvän tuloksen, joka on sitä paitsi kestävää.

Kohdistaako Rinne I työnsä ja tarmonsa oikeisiin kohteisiin? Ehkä, ehkä kohdistus kaipaisi strategisesti parempaa silmää.

Ovatko toimet ajoituksellisesti optimaaliset? Ajoitus nimittäin ratkaisee paljon. Keskeisin pulma todetusti on nyt se, että R I näkee nousukauden ja kasvun jatkuvan annettuna lähimmät 3-4 vuotta. Reaaliaikainen taloustieto kertoo toista. Olemme alamäessä jo, ja silloin lääkkeiden pitää olla hieman erilaisia kuin jos mentäisiin vielä yläpilvessä. Aamulla radiossa (YLE R1 Y-aamu) puhuttiin puskureista. Kuka niitä vaatii, ja millioin? No, tähän laskukauteen puskurit ovat jo menetettyjä mahdollisuuksia. Niitä ei "muistanut" kukaan hyvän kelin aikana, moni ei edes huomannut, milloin se tämän syklin "hyvä sää" oli.

*

Joku puhui Pekka Halosen Tukinuitto -teoksesta äskettäin, en muista kuka ja missä yhteydessä. Mutta osuvia puhui. Ks. sivu 23; https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/esi...

Siinä Halosen teoksessa yhdistyy oivalla tavalla ajan virran voimat ja ihmisen työn vaikutus. Ne ovat vuorovaikutuksessa, ne kuuluvat yhteen. Muuten ei toimi. Näin tiivistäisin kuvan, joka pitkään koristi Valtiovarainvaliokunnan huonetta. Missä lie remontin jälkeen nyt?

Rinne puhuu "kontrasyklisestä" politiikasta. Ihan järkevää puhetta sinänsä, mutta konteksti ja ajoitus pielessä. Hallituksen ohjelma ei ole kontrasyklistä, eikä se mahdollista, eikä rakenna kontrasyklistä politiikkaa, sellaisen edellytyksiä. Siis että noususuhdanteessa supistettaisiin valtion yleisiä menoja ja erityisesti investointeja infraan: ja sitten laskun kohdalla satsattaisiin yleisiä varoja yleisiin kohteisiin, lyötäisiin nekkuun lamalle.
On sillä muitakin nimiä, kuten Keynesiläinen politiikka.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talouselvytys

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset