Veikko Huuska

Suurvaltojen kauppasota - miten Kiina reagoi USA:n viimeisimpiin siirtoihin?

Suurvaltojen kauppasota (Game of Tariffs)

Miten Kiina toimii Yhdysvaltojen viimeisimpien siirtojen jälkeen?

*

Voimme tarkastella suurvaltojen suhteiden tilaa ja muutospaineita kolmen pointin myötä:

Ensinnäkin: Miten Kiina suhtautuu Yhdysvaltojen Iran-sanktioihin (Globaalin energian sisäpiiri/”Dark Files).

Toisekseen: Miten vaikuttavat ne haitat, joita syntyy kun Kiina alkaa rajoittaa arvometallien vientivirtaa.

Kolmannekseen: Miten Yhdysvaltain ja Kiinan välinen tullisodan koveneminen vaikuttaa globaalin energian (ensisijaisesti Öljyn) kysyntään.

*

Jokainen näistä kolmesta punktista vaikuttaa öljyyn ja sen maailmanmarkkinahintaan.

Miten tunnistamme Washingtonin toimiin vastaavan Kiinan reaktiivisen retoriikan ja tositoimien välisen hienoisen eron, ja onko sitä eroa olemassa?

*

Tullisota – The Game of Tariffs eli Tullipeli

Suomessa käyttänemme tullisota/kauppasota –termiä, mutta kaverini Rapakon takana pitäytyvät tullipelissä (The Game of Tariffs).  Se on tietenkin asiallisempi, ja myös tarkempi nimitys, mutta arvoitavaksi vain jää, missä pisteessä peli ottaa siinä määrin lämpöä, että peli muuttuu sodaksi? (Game > War)

Selvää on, ainakin Amerikkalaisesta näkökulmasta, että Kiina ”kävelee yhä ohuemmalla nuoralla.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuorallak%C3%A4vely

Toisaalta on tosiasia, että Yhdysvallat tuo paljon enemmän Kiinasta, kuin Kiina Yhdysvalloista.  Yksinkertaisemmin sanottuna Yhdysvalloilla on enemmän pelissä, sen pyrkiessä määrittämään maiden välisen vaihdannan tulleja ja niiden kohdentumista. Ja siis ”samalla mitalla” –pelin arvattavaa lopputulosta.

*

Hiilivetyjen tuonti

Toisaalta Kiina on lisännyt Yhdysvaltain raakaöljyn, puhdistettujen öljytuotteiden ja hiljattain myös nesteytetyn maakaasun (NLG) tuontia.  Kasvu jatkui siihen saakka, kunnes kauppasota saavutti vakavamman tason, niin että Kiina oli keskeinen nouseva asiakas Yhdysvaltain energian vientisektorilla.

Tässä vallitsi ilmeinen win-win –tilanne. 

Koska globaali energian kysyntä muuttuu dramaattisimmin juuri Aasiassa, Yhdysvaltain liuskekivi ja tightoil ja maakaasuvarantojen hyödyntämiskapasiteettia kasvatettiin valmiiksi vastaamaan lisääntyvää vientikysyntää.

Bejing tahollaan teki parhaansa tehostaakseen pyrkimyksiä turvata vaihtoehtoiset energian hankintamarkkinat, sekä edistääkseen kotimaisten uusiutuvien ja epäkonventionaalisten energialähteiden kehittämistä.  Kiinasta on lyhyessä ajassa tullut maailman johtava seuraavan sukupolven aurinko- ja tuulienergian  tuottaja.

Vielä on kuitenkin kyseenalaista, miten laajasti keskeiset tuottajamaat ovat menettämässä markkinoita Yhdysvaltain energian viejille.  tähän mennessä amerikkalaisen raakaöljyn ja öljyjalosteiden kokonaistuonissa on esiintynyt lievää laskua, samalla kun myöskin Yhdysvaltain LNG:n viennin kasvu on tasaantunut.

*

Punaniskat

Sen jälkeen kun Yhdysvaltain maatalouden harjoittajat ovat jo kärsineet merkittävästi maataloustuotteiden viennin tyrehtymisestä Kiinaan, vastaavanlainen isku näyttäisi syntyvän öljyteknologia sektorille.  Huomattava on, että  molempien alojen suurtuottajat ovat keskeisesti Keskilännestä, joka tunnetusti on Trumpille uskollisinta kannattaja-aluetta, mikä tuo peliin lisäpanoksia.

Mitä Kiina voi tehdä Yhdysvaltain öljy- tai maissisektorille?  Sen keinovalikoimat ovat rajalliset.  Mutta aivan aseeton Kiinakaan ei tässä(kään) suhteessa ole.

Bejingissä on onnituttu köytämään/kehittämään uusia soijapapujen lähteitä (joiden suhteen Kiina on maailman suurin tuoja) sekä muita maataloustuotteita, vaikkakaan se on ollut vaikeaa ja monesti myös kalliimpaa.  Mutta Amerikan farmareille tämä ei ole hyvä juttu, ja menetykset realisoituvat lopullisesti sitten kun tullisota/Game of Tariffs on ohi – jos kohta se milloinkaan päättyykään?

Ei ole mitään takeita siitä, että Brasilian kaltaisissa ekologisesti rahvaanomaisissa oloissa tuotetut korvannaiset menettäisivät jatkossa asemaansa, ja Kiina palaisi takaisin Yhdysvaltain sydänmaille.

Lisäksi juuri tällä viikolla on alan uutisissa kerrottu oudosta liikkeestä, nimittäin että Kiina hankkii miljoonia tonneja soijapapuja, ja varastoi ne, mutta ei laita kulutushihnalle.

Kansainväliset raaka-ainepörssien asiantuntija pohtivat siirron aivoituksia ja kertovat, että Kiinan toimenpide on odottamaton, kun otetaan huomioon, että Kiina juuri siirtyy vuotuisessa syklissä ajankohtaan, jolloin soijapapu rehun perusaineksena on korkeimmillaan.  Eräät tahot arvioivat, että tämä on voi olla merkki siitä, että Kiina on siirtymässä hyödykkeiden vakuuskannan (varmuusvarastot, vh) kehittämisen vaiheeseen, jotta voidaan neuvotella pidemmän aikavälin sopimuksista ja sopimusten vaihdoista laajoilla markkinoilla.  Isoa peliä globaaleilla ravintomarkkinoilla siis.

*

Tämä vielä vähäiselle huomiolle jäänyt uutinen tuskin ilahduttaa Keskilännen Punaniskoja

Mutta energia on vielä merkittävämpi aihe.

U.S. öljyn ja kaasun ostojen sijaan energian hankkiminen muista lähteistä markkinoilla voi aiheuttaa Kiinalle kaksikin ongelmaa. 

Ensimmäinen on geopoliittinen.

Ollaan menossa kohden - ja itseasiassa ollaan jo syvällä ”Geopoliittisessa paskahousu-pelissä” (Chicken Game – Kuka uskaltaa mennä pisimmälle laudalla?) https:// >> https://www.weeklystorybook.com/comic_strip_of_the_daycom/2012/08/buzz-kill.html

Valmiit lähteet ja itseasiassa jo öljyputken/kaasuputken ja LNG-laivaston ulottuvilla ovat Venäjän hiilivetylähteet – mikä luo oman epämiellyttävän dynamiikan.

Bejingissä on ilmeisesti neuvoteltu merkittävästä tuontisopimuksesta, joka koskisi Venäjältä tulevaa energiaa.  Neuvotteluista ja tuotehinnoista ei ole annettu tihkua mitään julkisuuteen, mutta globaalit asiantuntijat sanovat, että Kiinan hintatarjous on Venäjän vientiyhtiöiden Transneftin ja Gazpromin kannalta  alhainen ja menossa heikompaan suuntaan.

Mutta Kiinan paluu neuvottelupöytään Moskovaan on vaikeaa Kiinan viskaaleille tilanteessa, jossa kaikki tietävät että heidän neuvotteluasemansa heikkenee alati.

Samaan aikaan LNG:n tilanne voi tulla yhä akuutimmaksi (pulma).

Bejingillä on vain muutama kuukausi aikaa lyödä lukkoon tulevan talvituonnin määrät.  Viime vuonna LNG:n tuontimäärät laskettiin pieleen, ja kaasun vähittäishinnat pamahtivat tasolle, joka oli korkein vuosiin, mikä ilmeisesti rasittaa tällä kertaa Kiinaa, ja kaikki vaihtoehdot hankkia energiaa tulevat tapahtumaan korkeimpaan huippuhintaan.

*

Washingtonista tulevasta twittermyskystä huolimatta vaatimukset siitä, että ”toisen osapuolen” kuuluu maksaa kaikki kauppasodan hinta, ovat virheellisiä.

Ne, jotka lopulta maksavat tullisodan hinnan ja kilpailevat niukemmista tavaroista ovat aina lopulta tavalliset kuluttajat. 

Kun kohotettuja tulleja lätkäistään kohteisiin, joilla on merkitystä lisäarvoa tuottavassa tuotantoketjussa, korotetut tullit voivat hyvinkin kertautua useassa eri vaiheessa.  Tämä kierre on jo käynnissä Yhdysvaltojen aurinkosähkölaitteiden hinnoille, sekä kaikille muille laitteille, joiden rakenteet vaativat terästä tai alumiinia.

*

Lopuksi vielä huomio, joka on kielteinen Amerikan maanviljelijöille: Raaka-aineiden supistuneen viennin johdosta he joutuvat nyt taistelemaan maatalouskoneiden ja –laitteiden hinnannousua vastaan.

Väitteet, että kaikki tuontikoneet ja tuotannolle välttämättömät laitteet voidaan korvata amerikkalaisilla tuotteilla ovat perättömiä. 

Jos tarvittava valmiste tai osa onkin saatavilla, sen hinta on merkittävästi tuontitavaraa kalliimpi, mikä väistämättä nostaa myös lopputuotteen hintaa.

 Kaikki tämä ketjuuntuva haitta on isku vasten työllisyyden kasvoja ja pienen/keskisuuren yritystoiminnan elinehtoja.  Tähtilipun heiluttaminen ei paljon lohduta tullisodan oheisuhreja. 

On vielä lähemmin tutkimatta, miten rankasti tullisota on iskenyt keskeiseen aurinkosähkön tuotantosektoriin; siellä hän pisimmät kokemukset kohonneiden taksojen kasvua leikkaavista vaikutuksista, mutta sen uskotaan olevan suuruudeltaan merkittävän.

Kiinan puolella kauppasodan heijastusvaikutukset voivat terävöittää muiden kotisyntyisten ongelmien nurjia puolia. 

Kaikkialla Lännessä alkutuotannon viljelijät ja itseasiassa koko tuoantoketju on purjeessa; mitä tehdä sille.  Suuret investoinnit vaaditaan, tuottoprosentti alhainen.  Ilmankaan ei voida olla; epävakaiden katoherkkien ja poliititselle pelille äärimmäisen alttiiden tuontiruokamarkkinoiden varaan heittäytyminen olisi "lopun alkua".

*

Kaikki tämä vaikuttaa maailmantalouden kasvuennusteisiin ja toimintailmapiiriin, se on yksi keskeinen huolen aihe koko maailmantalouden mitassa.

Menossa on vaarallinen paskahousu-peli.

Peli, jossa kärsijöitä on paljon, mutta voittajia ei lainkaan.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Aiheesta muualla:

Suomen Pankki/Hanna Freystätter, 15.5.2019:

”Voiko kauppasota käynnistää globaalin talouskriisin?”;

https://www.eurojatalous.fi/fi/blogit/2019/voiko-k...

”Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen kauppasodan kärjistyminen viime päivinä on herättänyt huolen globaalista taantumasta tai jopa uudesta talouskriisistä. Suomen Pankki on arvioinut maailmantalouden kasvun voivan heikentyä jyrkästi, enimmillään 2,5 prosenttiyksiköllä kauppapoliittisten toimien seurauksena.”

”Maailmantalouden kasvu hidastuisi kaiken kaikkiaan siis noin 2,5 prosenttiyksiköllä, jos rahoitusmarkkinahäiriö leviäisi koko globaalitalouteen. Tämä tarkoittaisi, että tällä hetkellä ennakoidun noin 3,5 prosentin kasvun sijaan maailmantalouden kasvu jäisi noin 1 prosenttiin. Näin merkittävä hidastuminen vastaisi noin puolta globaalin finanssikriisin vaikutuksesta. Yhdysvalloissa kasvu hidastuisi 2 prosenttiyksiköllä, euroalueella 3 ja Kiinassa 3,5 prosenttiyksiköllä.
Olisiko kuitenkin mahdollista estää rahoitusmarkkinahäiriöstä johtuva kasvun jyrkkä hidastuminen lisäämällä talouspolitiikan elvytystä? Useassa maassa talouspolitiikan liikkumavara on pienempi kuin ennen globaalia finanssikriisiä.

Siksi Suomen Pankin laskelmissa oletetaan, että euroalueen ja Japanin rahapolitiikka on hieman rajoittunutta ja että Kiinan talouspoliittinen elvytys ei riitä estämään kasvun merkittävää hidastumista. Jos elvytyskeinoja löytyy enemmän kuin näissä laskelmassa, kasvu jatkuu vahvempana.
Entä merkitsisikö näin voimakas kasvun hidastuminen uutta talouskriisiä?

Maailmantalouden kasvu on hidastunut yhtä paljon esimerkiksi IT-kuplan puhkeamisen takia vuonna 2001. Sen sijaan globaalin finanssikriisin puhkeaminen hidasti kasvua kahdessa vuodessa kaksinkertaisesti, kun kasvu hidastui 5 prosentista nollaan.

Hieman yksinkertaistaen, Suomen Pankin laskelmat havainnollistavat siis sitä, että jos puolet globaalin finanssikriisin rahoitusmarkkinavaikutuksista toteutuvat, niin myös seuraukset reaalitalouteen ovat noin puolet finanssikriisin vaikutuksista.”
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
PS.
Finanssikriisin 2008 vaikutuksesta Suomen BKT putosi 8 %. Tässä hahmotellun mahdollisen kriisin teoreettiset seuraukset Suomen reaalitalouteen olisivat ”noin puolet finakssikriisin vaikutuksista”. Eli siis noin – 4 % BKT:n supistuminen.

Mutta mikä kriisiä rajaava tekijä tai rakennekompleksti rajoitaisi tulevan kriisin vaikutukset puoleen FK2008 tuhoista?

Pikemminkin on perustellusti syytä olettaa, että globaali finanssikriisi, olkoonkin lähtökohdiltaan minkäluonteinen tahansa ja laukeamispaikaltaan missä tahansa, kriisin vaikutukset todennäköisemmin ovat suuremmat ja tuhoisammat – eivätkä pienemmät ja rajatummat – kuin vuoden 2008 olosuhteissa toteutuneet.

Miksi näin?

Kolme pointtia:

YKSI:
Globaali talous, tavarain ja finanssivälineiden vaihdannan ja liiketoimintaverkotuksen kautta on entistä laajemmin, syvemmin ja kohtalonyhteisemmin ”samassa liemessä”; kun keilat alkavat kaatua ja valot sammua, tapahtuu ketjureaktio, jossa kaatumisen dynamiikka voittaa kaikkien palomuurien ja politiikkalähtöisten vallihautojen torjuvan voiman.

KAKSI:
Globaalin talouden vaihdantavirrat, niin reaalitalouden kuin finanssitalouden lohkoilla, ovat merkittävästi suuremmat (valtavammat) tänään 2019, kuin mitä ne olivat vuonna 2008. Tässä kuvassa suuruus ei ole este eikä edes hidaste.
Globaali talousmarkkina, joka on ensisijaisesti spekulatiivinen finanssimarkkinatalo, yhtenäinen ja nivoutunut, on pikemminkin herkempi totaalisesti luhistumaan, kuin että siinä toimisi pankkitaloja monessa yhteydessä suojannut ”Too Big to Fail” –immuniteetti.

Globaali maailmantalous, finanssiverkottunut voitonhavitteluverkko, on yksi ja amebamainen, pitkälle kehittynyt, yksivirtainen laitos.

Jos siltä vedetään sähköt poikki, kaikki sammuu, järjestelmä luhistuu, se ei kaadu, eikä luo varjoa; se vain luhistuu. Siksi potentiaalinen todennäköisyys maksimaaliseen tuhoon.

KOLME:
Globaali talous, vaihdanta ja havittelu ja imurointi, niin laajamittaiseksi ja koko ihmiskuntaa koskevaksi virtapiiriksi kuin se on muodostunutkin, ei ole lähentänyt yksilöitä, kansakuntia tai ihmisten muodostamia yhteisöjä toisiinsa, vaan enemmänkin loitontanut heitä toisistaan, muokannut unitit näkemään muut unitit kilpailijoinaan, vihollisinaan ja yhleensäkin kohteina, joista tule ajatella: ”Nuo muut unitit ovat valmiita kuppaamaan minua, köyhdyttämään minua, viemään potentiaaliset voittoni ja varani, ja kaiken kukkuraksi ne ovat valmiita päästämään minut päiviltä;
niinpä minun on valmistauduttava nitistämään ne, tarvittaessa tappamaan ne, voitonpiirissä menestyessäni ne kuihtuvatkin ja nististyvät, joten voin tehdä sen ilman vähäisintäkään tunnonvaivaa, sillä katsos, jos minä en tee sitä heille, he tekevät sen minulle”.

Tässä saalistuksen ja havittelun ilmapiirissä ei ole liittolaisia eikä uskollisuuden hyvettä, paitsi oma uskollisuus oman havittelun hengessä, siinä yksihappoisessa tilassa, joka kannattelee kaikkea mihin koskemme.

Näin ollen suuren kriisin kynnyksellä ja jo inkubaatiovaiheessa, tiedämme, esikunnat valmistavat suunnitelmansa ja tykkinsä, ja ajavat tulivoimansa asemiin välinpitämättömästi peitoksi heitettyjen suojaverkkojen katveeseen, ollakseen valmiita soittamaan trumpettia, kun hetki lyö.

Vuonna 2008 Bejingissä venäläiset ja kiinalaiset vaihtoivat merkitseviä koodisanoja keskenään, tilanne oli sillon enemmänkin uforistinen Sci-Fi –elokuvanomainen situaatio.

Mutta nyt vastaava asetelma on jo kauan ollut realismia. Kukaan ratkaiseva actori ei enää kysele naapurilta, heittäisimmekö pari klapia tuonen Wall Streetin suuntaan, ja katsoisimme mitä sillä voitamme, vaan nyt klapi on jo ilmassa, eikä suoranaisesta voitosta edes tarvi huolehtia, sillä kaikki, mikä heikentää vihollistasi, vahvistaa sinun omaa asemaasi isossa kuvassa.

Empimisen aika on ohi. On raa´an osterin aika.

Raakoja kaikki väkevät voimat: lohi, osteri, valta.
*
*

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Ei muuten, mutta historiasta muistelen, että muuan kolmas valtakunta oli hiilivetyjen puutteessa.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Mikähän lienee EU:n asema tässä pullistelussa ?

Trump on vierailulla Brexit-Britanniassa ja Jinping sattumalta Putinin kestittävänä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

silmälasipäinen sivusta seuraaja

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tajuaako Trumpetti ollenkaan sitä, jotta hänhän suorastaan pakottaa itävallat liittoutumaan keskenään?

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Pekka Roponen

Se on jo tapahtunut. Eilen tuli lopullinen vahvistus.

Chinese leader Xi Jinping described Russian President Vladimir Putin as his "best friend" as the two met in Moscow on Wednesday at a time when U.S. relations with both countries are increasingly strained.

"In the past six years, we have met nearly 30 times. Russia is the country that I have visited the most times, and President Putin is my best friend and colleague," Xi said at a news conference during his three-day state visit to Russia.

"It's the West and the U.S. that drive Russia into China's arms primarily,"

https://www.npr.org/2019/06/06/730200317/as-relati...

Kaikesta päätellen Kiina varmistaa energian saantinsa, mutta ei ole kuitenkaan valmis investoimaan Venäjälle.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#7.
Juuri näin.
Tämä kahden erinapaisen naapurivallan sysääminen läntisen kristillisen systeemin kumppanuudesta/ kanssakumppanuudesta on sokeinta, mitä Länsi, ja me sen mukana, olemme 2000-luvulla tehneet!

Länsi ei ole vähääkään ajatellut nokkaansa pidemmälle,eikä se tietenkään Ole pohtinut lainkaan omirn tekojensa seurausvaikutuksia. Eipä suinkaan. Ainoan oikean uskon lmaksunut Länsi ei siedä opillisia kriitikoita, ja yhtä vähän se kestää myöskään pragmaattisia ohjaajia, joka haluavat tuoda kriittisen, hstoriatietoisen näkökulman tähän kummallisen identiteettipolitiikan hämärtämään touhuiluun.
Elämme pitkän historian poikkeuksellista saranakohtaa, jossa lehti kääntyy.
Olisin suonut Lännen edes panevan hantyiin tälle suurelle hegemoniasiirtymälle. Mutta paskan marjat, nämä zeit geistin suuret opettajat ja profeetat kilvan työntävät Läntisen kulttuurin ja hengentyön tuhatvuotiset saavutukset sivuteille, ja avittavat uusien voimien kokoontumista ja vahvistumista. Mikä petos!

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Kullan hinta on parissa viikossa noussut USD 1274:stä USD 1336,92:een unssilta (troy ounce).

”China’s Position on the China-US Economic and Trade Consultations”

http://www.xinhuanet.com/english/download/20190602...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset