Eurooppa-kirkon johtopaikoille ehdolla vain uskossa lujia
"…kaikista huolimatta EU on lopulta pärjännyt hyvin, mutta mutta nyt olisi uudistumisen aika."
Kuka näin sanoo? Kuka tommottis suustans päästelee? kysyi alikersantti Hietanen, kun uusi huoltovääpeli vetistä mutta kovaherneistä rokkaa kehui.
Ruokailu ei Ole velvollisuus; sen voi jättää syömättä. Mutta EU näyttää olevan velvollisuus, pakkopuuroa, jota ei voi jättää syömättä, vaikka miten väkinäiseksi menisi.
"Eurooppa on selvinyt hyvin…", samainen taho jatkaa. Kantansa ehdottomuutta hän kuitenkin lievittää luettelemalla pahimmat koettelemukset:, kriisien suman: finanssi-, velka-, ja pakolaiskriisi, Venäjän "geopoliittinen uhittelu" ja vielä brexit.
Tuossa ei tosin ollut kuin pahimmat jäävuoren huiput.
Oikeasti voitaisiinluetella pitkä lista asilista, joissa Europpalla ei todellakaan Ole mennyt hyvin:
Talouden sakkaaminen, olennaisesti maailmantalouta hitaampi kasvu, Euron synnynnäiset viat ja vääristymät, moraalikato, bail out, jne.
Seurauksena syvin kansallinen ja alueellinen vastakkainasettelu sitten 1930-luvun.
Ja näistä paljolti itsehankituista ja aiheutetuista ongelmista seurannut peruuttamattomasti edennyt Euroopan alennustila, ajautuminen globaalin politiikan apupojaksi, jota milloin länsi, milloin itä vetelee kölin alta etc. muuta vastaavaa "mukavaa".
Mikä avuksi? Arvatenkin lisää samaa myrkkyä, entistä tuimemmin annoksin. Eli: "Lisää unionia!"
Sitten puhuja tekee suurdiagnoosin, jolla uskoo selittävänsä koko taudin synnyt syvät:
"..EU-tason ongelmana on, että nationalistien ja populististen puolueiden nousu jarrutaa unionin kehittämistä?".
Niinpä kai. Riittävän korkeasta norsunluutornista karsottuna aika ja avaruus, syy ja seuraus saattavat sekoittua keskenään, ja tietysti se sen tekeekin.
Ja tähänkin epäilemättä Sama lääkitys:
Lisää Unionia.
Siispä kysymme: Kuka näin puhuu nyt?
Kuka näin paradigmattisesti ja oikeauskoisesti uskoo, kun epäusko valtaa alaa eri tahoilla.. Nallekin sanoi tällä viikolla että Euro on epäkelpo.. Käytän tätä neutraalia ilmausta kun en saa nyt linkattua tämän tarkkaa muotoilua.
Tämä siteerattu uskossaan vahva Mies on muutenehdolla EKP:n pääjohtajaksi. Hän on tietenkin Olli Rehn. EU liitännäisorganisaatioineen on kuin läpipoliittinen tanke, että mitään agnostikkoja tai muuten oikeassa uuskossaan hoipertelevia ei tämän sekulaarin kirkon öiispoiksi voi edes harkita. Vaikka kristillisen kirkon piirissä on nähty ja nähdään sellaista, että piispaksi voidaan valuta henkilö joka ei usko organisaation perusperiaatteisiin, toisinsanoen ei usko jumalaan tai kirkkonsa opin keskeisimpiin pilareihin, ei sellainen luopumus voi tulla kysymykseen.
Todistamme omassa ajassamme, miten hengellinen kirkko on käytännöissään liberalimpi, kuin maallinen ideologinen kirkko, EU. Ellei EUvanhoista lähtökohdistaan johtuen kantaisi harteillaan vapauksien ja yleishyvään pyrkimisopin reikaleita, tyhmemp tarkkailija, siis sellainen kuin tämän kirjoittaja, saattaisi havaitsemansa nojalla erehtyä oikeasta katsannosta harhateille, ja pitää Euroopan yhdentymisorganisaatioita perin fundamentalistisina ja ortodoksisina laitoksina, jossa kirkossa harhaoppisille on varattu suora tie helvetin tuleen.
Neuvostoliiton kaatoi lopulta ideologinen luutuminen, jumiutuminen tiukkaan keskusjohtoisuuteen, kyvyttömyys tilanteen tunnistamiseen, oikeiden johtopäätösten tekemiseen ja uudistumiseen. Sama kohtalo uhkaa EU:ta. Se on vahinko, sillä se on tarpeellinen instituutio, mutta vain jos se kykenee kriittiseen tilansa arviointiin, oikeiden johtopäätösten tekoon ja uudistumiseen. Hiukan paradoksaalisesti, olennainen tekijä siinä uudistumisessa on vahojen juurien löytäminen, niiden päivittäminen tämän päivän maailmaan ja paluu näille päivitetyille juurille. Yksi olennainen tekijä on sen vanhan hyvän subsidiariteettiperiaatteen nostaminen taas kunniaan, sillä se tarkoittaa sekä joustavuutta, että byrokratian keventämistä. Ja kuten tekniikan ihmiset tietävät, joustavuus merkitsee lujuutta, jäykkyys haurautta.
Ilmoita asiaton viesti
Ideologinen luutuminen. Sitäpä juuri. Ainoa oikea oppi. Ja sen oikeaoppisen opin valvojat ja etujoukkojen valaistut… Ge ovat viimeisiä, jotka voisivat myöntää virheitä ja alkaa korjausliikkeisiin.
Koska todellisen muutoksen tulisi lähteä organisastion sisältä, muutos on mahdoton, koska sisäpiirissä eu voi olla ”vääräuskoisia”.
Muutos voi tapahtua vain katastrofin kautta.
EU eu todellakaan kehity kriisien kautta. Kriisit ovat liian löysä signaali.
Tarvitaan katastrofi, mutta siinä on se paha puoli, että katastrofin jälkeen eu Ole enää rakenteit, joita viilata. Pitää ottaa kokonaan uusi alku.
Ilmoita asiaton viesti
Björn Walros: Euro oli kohtalokas virhe, maksaa Suomelle määrättömästi. Ja korjaussarjaa eu Ole.
Jukka Klepplahden blogi tiivitää Nallen ajatukset hyvin.
http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2…
Ilmoita asiaton viesti