Hajoaako EU? Syttyykö sota EU-maiden kesken? ECFR:n raportti: Kylmää kyytiä..
Hajoaako EU? Syttyykö sota EU-maiden kesken? ECFR:n raportti: Kylmää kyytiä..
*
Johdanto
Eurovaalit 2019
Olen ”kunnon EU-kansalaisena” tehnyt sen, mitä kunnon EU-kansalaisen kuuluu tehdä, nimittäin katsonut kaikki YLEn lähettämät EU:n parlamenttivaalilähetykset. Olen kalibroinut tajuntani vastaanottimet tarkkaan mutta myös kriittiseen asentoon, hoputtaen itseäni: Veikko, nyt tikkana, huomioi ja ota vastaan kaikki positiiviset ja uutta luovat näkemykset, ja tutkiskele niitä sydämesi kammioissa. Näin juuri olen tehnyt. En silti ole voinut välttää loppusummaukselta: uskovaisten sitkeää euforiaa ja hyssyttelyä. Kriittiset äänet eivät ole päässeet framille, jotain teknisiä sumekritiikkejä on esitetty, ehkä lähinnä, jotta ei päästäisi suoraan huutamaan, että ”kaikki kritiikki” on suljettu ulos.
*
Keskikohta
Kansakuntien kritiikki on julmaa ja kylmää…
Ensinnäkin: ”Jopa kolmannes mielipidemittaukseen Ranskassa ja Puolassa osallistuneista uskoo, että sota Euroopassa on mahdollinen.”
Toiseksi: ”Kolme kymmenestä ihmisestä uskoo, että EU-maiden välille tulee todennäköisesti syttymään jonkinlainen konflikti.” –
Kolmanneksi: ”Yli puolet eurooppalaisista uskoo, että Euroopan unioni tulee hajoamaan seuraavan 20 vuoden sisällä.”
Neljänneksi: ”Ranskassa, Saksassa, Unkarissa, Italiassa, Alankomaissa, Itävallassa, Slovakiassa, romaniassa, Kreikassa, Tsekissä ja Puolassa enemmistö ihmisistä uskoo, että EU:n hajoaminen seuraavien vuosikymmenten aikana on realistinen mahdollisuus.”
Viidenneksi: ”Esimerkiksi Ranskassa uskotaan vahvasti sekä EU:n hajoamiseen että konfliktiin maiden välillä.”
Kuudenneksi: ”Tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa äänestäjistä onkin sitä mieltä, että politiikka ei toimi joko kansallisella tasolla, EU:n tasolla tai kummallakaan.”
Seitsemänneksi: ”Kuitenkin viimeisin eurobarometri osoittaa, että romahduspelosta huolimatta Euroopan unionilla on edelleen vahva kannatus jäsenmaissa. ECFR:n tutkimuksen mukaan 92 prosenttia äänestäjistä uskoo, että EU:n hajoamisella olisi heihin negatiivinen vaikutus.
*
Kuka tai mikä tällaista roskaa kirjoittaa? Mihin tutkimukseen tuollainen mustamaalaus perustuu? Mistä on kysymys.
Kuka kirjoittaa: Helsingin Sanomat, torstaina 16.5.2019. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006107250.html Huom: ilahduttavasti EI maksumuuria.
Mikä tutkimus: HS referoi Guardian-lehden artikkelia, jossa se valottaa tutkimusta, jonka ”takana on” ECFR (European Council of Foreign Relations), ja sen mielipidemittaus toteutettiin 14:ssä Euroopan maassa eurovaalien alla. Nämä maat muodostavat 80 prosenttia tulevan Euroopan parlamentin paikoista.
Mistä on kysymys: Eurforinen ja hyssyttelevä kertomus EU:sta ja sen erinomaisuudesta ei taida ihan pitää paikkaansa. Vahinko sinänsä, ettei Suomi pienenä valtiona sisältynyt ECFR:n selvitykseen. Ehkä täältä olisi tullut noin 92 %:n kannatuslukuja?
Mutta selvää lienee, että kaikki ei ole ihan sitä, miltä sen kerrotaan olevan? Riippuu tietysti kertojasta. Kuka rohkenee epäillä ECFR:n luotettavuutta tutkimusselvityksen tekijänä? Itse en osaa sanoa. En tunne organisaatiota, siitä ei ole suomenkielistä Wikipedia- tai muutakaan helposti löydettävää artikkelia verkossa. Onko ECFR feikkifirma, vai pitääkö tähän suhtautua vakavasti? Onko heillä myyrä siellä?
Ennen kuin muuta todistetaan, luotamme näihin tietoihin, miksi emme luottaisi?
*
European Council of Foreign Relation
Tutkimuksen raportti kokonaisuudessaan täällä. Se on englanninkielinen. Valitettavasti en pikaisista etsinnöistä huolimatta löytänyt suomenkielistä raporttia. Ei ehkä yllätys sinänsä?
Samalla kun pahoittelen, että en pysty tarjoamaan suomenkielistä tekstiä tutkimusraportista, liitän tähän vain tämän pätkän, joka on kenties koko savotan ”kovin” juttu. Ainakin se on raportin mukaan ”most surprisingly”.:
“Most surprisingly, young voters are more likely than their older counterparts to believe that there is a real possibility of WAR between EU member states. The shares of those aged 18-24 and the general voting population that hold this belief are, respectively, 51 percent and 38 percent in the Netherlands, 46 percent and 35 percent in France, and 51 percent and 31 percent in Romania.” (korosteet, VH:n)
(Ruotsissa näin uskoo nuorista 29 %, ja kaikista vastanneista 27 %.
Haastatelutujen määrä oli kaikissa maissa 1000, paitsi Ruotsissa 2000, Tanskassa 1 400, Kreikassa 500 ja Slovakia samoin 500. Kahden tuhannen otoksella Ruotsin mielipide-ilmaisu on siis virhemarginaaliltaan vähäisin, siis tarkin. … 27 % svenssoneista uskoo sodan mahdollisuuteen… Hmm, tätä pitää nyt märehtiä.
*
Questions – No Answers Wanted
Onko ”todellisuus” siis näin perin erilainen kuin ”luotu todellisuus”?
Mistä ikinä tässä on kysymys? Klerkkien petos? Eliitin lume. Massojen kapina? Euroopassa kytee. Ilmiselvästi kytee. ”Kukaan” ei huomaa mitään.
Euroopan Unioni on poliittinen hanke.
Sen lehtolapsi, Euro, on erityisen poliittinen raha ja poliittinen hanke. Politiikka on vastakkaisten mielipiteiden kohtaamista ja niiden sovittelua, tai pistevoittoja, joskus jopa selkävoittoja.
Selkävoittoja on helpointa saada (lue: ottaa) jos vastapuolen kädet on sidottu taakse ja suukin vielä kapuloitu, ehkä monot voideltu liukkaiksi.
Miten Kansan näkemys voi olla näin eri kuin virallinen totuus?
Onko se itsessään juurisyy.
*
Muutamia tosiasioita
”Nyt (eurovaaleissa, vh) ratkaistaan, jääkö Eurooppa liberaaliksi, maailmalle avoimeksi ja yhteistyöhön suuntautuneeksi vai tuleeko siitä autoritäärinen, nationalistinen ja vihan täyttämä.”
Kuka sanoi? Saksan SPD:n kärkiehdokas Katarina Barley, Die Zeitin mukaan.
*
”..vastakkain ovat nationalistit ja edistykselliset. … Nationalismi on levinnyt Euroopassa kuin lepra.”
Ranskan presidentti Emmanuelle Macron, maaliskuussa 2019.
*
”(nationalismi on…) ideologinen myrkky”.
Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier.
*
Mikä ihmeen ECFR?
Englanninkielinen Wikipedia kertoo:
The European Council on Foreign Relations (ECFR) is a pan-European think tank with offices in seven European capitals. Launched in October 2007, it conducts cutting-edge independent research on European foreign and security policy and provides a safe meeting space for decision-makers, activists and influencers to share ideas. ECFR builds coalitions for change at the European level and promotes informed debate about Europe’s role in the world. ECFR has offices in Berlin, London, Madrid, Paris, Rome, Warsaw and Sofia.
Lue lisää:
https://en.wikipedia.org/wiki/European_Council_on_Foreign_Relations
ECFR:iin me uskomme.
EFCR We Trust.
Miksipä emme luottaisi.
*
Guardianin artikkeli, keskiviikkona 15.5.2019:
https://www.theguardian.com/world/2019/may/15/majo…
Ilmoita asiaton viesti
La Stampa, Italia, to 16.5.2019:
https://www.lastampa.it/2019/05/16/esteri/italia-e…
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisiltä ei yleesä kannattaisi kysyä yhtään mitään. 80 % vastaajista ovat perin onnettomia harkintakyvyiltään.
Ilmoita asiaton viesti
Kyselyn toteutuksesta he ilmoittavat näin:
”Methodology
The second round of polls was conducted by YouGov in March 2019, with 1,000 samples for each of 14 countries, except Sweden where it was 2,000, and Denmark 1,400, and Greece and Slovakia 500.
The full list of 14 countries includes: Austria, Czech Republic, Denmark, France, Germany, Greece, Hungary, Italy, the Netherlands, Poland, Romania, Slovakia, Spain, and Sweden.”
Toivoin, että olisi ilmoitettu perusparametrit, kuten miten otannat on suoritettu, miten kysely käytännön tasolla toteutettiin etc. Nyt jää arvailujen varaan.
Minun mielestäni ihmisten mielipiteitä tulee kysyä, se on asianmukaista, hyvä sinänsä, ja edistää myöskin asiain hoidon legitimiteettiä, että edes kysytään, vaikkei sitten muuten noteerattaisikaan. Jos noteerattaisiin, niin sillä on tietysti pieni efektivaikutus, josko kontrataan ja lisätään vain pökköä pesään kritiikistä piittaamatta, tai jotenkin reageerataan ja huomioidaan ainakin rankimmat savipallot.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö sitten kysyä apinoilta?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän kommunismikin katastrofein ja sadan miljoonan murhin toteutui ihmisten käsityskyvyn rajoissa – ei apinoiden. Siinäkin tapauksessa ihmisen käsityskyky oli kovin rajallinen.
Edustuksellinen demokratia on siinä mielessä hyvä, että edustajiksi valikoituvat suhteellisen fiksut tahot.
Ihmisillä on paha tapa toimia siten, että oma napa on ensimmäisenä. Ei voi oikein millään antaa hyvää arvosanaa väestönkasvusta tai luonnontuhonnasta valtajoukolle ihmiskunnasta – apinoille kylläkin. Ovat paljon vastuullisempia Homo Sapienssiin nähden.
Ilmoita asiaton viesti
”Pitäisikö sitten kysyä apinoilta?”
Ehkä. Tulee mieleen kuuluisa tarina Skanssenin eläintarhan hopitajista, jotka kysyivät apinalta mihin pörssiosakkeeseen rahat sijoitetaan. Apina oli analyytikkoja viisaampi.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaavanlainen idea on taidettu esittää ihan Europarlamentissa (Janusz Korwin-Mikke)
https://www.azquotes.com/quote/1119840
Ilmoita asiaton viesti
Pisteet HS:lle, että se yleensä kirjoitti ECFR:n mielipidetutkimuksesta. Muutenhan se on aika lailla dumpattu Suomessa. Mitä nyt Ykkösaamussa Hs/Guardian -artikkelia lyhyesti referoitiin 17.5.
Mutta yksi kysymys. Miksi HS puhuu ”konfliktista”, kun tutkimuksessa käytetty kysymys kysyi suoraan sodasta/WAR.
Kysymys englanniksi:
”Do you think a war between the EU countries is a realistic possibility in the next 10 years?”
siis: Pidätkö SOTAA EU-maiden kesken tosiasiallisena mahdollisuutena lähimmän 10 vuoden aikana?”
Todellakin ”WAR” (sota), eikä ”CONFLICT” (konflikti), kuten HS kirjoittaa.
*
Toinen ”tuhannen taalan” kysymys kuului:
”Do you think it is likely the EU will fall apart in 10 to 20 years?”
Luuletko että on todennäköistä, että EU hajoaa 10 – 20 vuoden kuluessa?
https://www.ecfr.eu/publications/summary/what_euro…
Ilmoita asiaton viesti
Siis vielä kerran, uusintana ja hidastettuna:
Helsingin Sanomat, 16.5.2019:
”Tutkimus: Suurin osa eurooppalaisista uskoo EU:n kaatuvan seuraavan 20 vuoden sisällä
Kolme kymmenestä uskoo lisäksi konfliktiin unionin maiden välillä.”
*
Tutkimuksen suorittaja ECFR.
Sen johtoportaasta Wikipedia kertoo seuraavaa. Kokolailla raskaan sarjan Unioni-persoonia… :
”ECFR’s Council currently has over 300 members, each serving a renewable three-year term. The membership includes former prime ministers, presidents, European commissioners, current and former parliamentarians and ministers, public intellectuals, business leaders, activists and cultural figures from the EU member states and candidate countries.
The Council is the strongest and most visible expression of ECFR’s pan-European identity. Through their individual networks and collective engagement with ECFR policy and advocacy initiatives, Council Members help us ECFR tp europeanise the national conversations in the EU capitals on the EU’s foreign policy priorities and challenges.
The Council meets once a year as a full body to discuss how to advance its objectives. In addition, groups of council members form various geographical and thematic task forces, which provide ECFR staff with advice and feedback on policy ideas and assist with ECFR’s activities within their own countries. T
The council is currently chaired by
Carl Bildt (co-chair),
Emma Bonino (co-chair),
Mabel van Oranje (co-chair), and
Martti Ahtisaari (chairman emeritus). The other members of the board are Ian Clarkson,
Lykke Friis,
Sylvie Kauffmann,
Ivan Krastev,
Andrzej Olechowski,
Andrew Puddephatt,
Norbert Röttgen,
Javier Solana, and
Helle Thorning-Schmidt.
https://en.wikipedia.org/wiki/European_Council_on_…
Ilmoita asiaton viesti
Huomenna Milanossa tapaavat Euroopan kapinalliset johtajanaan Matteo Salvini, joka pörröttää lasten hiuksia kansankokouksissaan Hitlerin tapaan. Vastamielenosoittajatkin keräävät voimiaan, joten tunnelma voi olla varsin lämmin. Suomesta on paikalla Laura Huhtasaari.
Kyllä nämä tavallaan sisällissotaa lietsovat. Vladimir Putin taputtaa karvaisia käsiään yhteen.
http://www.lefigaro.fr/flash-actu/milan-12-partis-…
Ilmoita asiaton viesti
Ranskassa pitääkin olla sisällissotia, jotta ranskalaiset edes joskus voittaisivat ihan itse jonkin sodan.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä Suomessa näyttäisi PS-puolueenikaan olevan erityisesti EU:ta alasajamassa, mutta se sentään taitaa olla ainoana huomioimassa hajoamismahdollisuuden. Älyttömät puolueet eivät edes varautudu tähän vaihtoehtoon, ehkäpä niiden kannalta pahimpaan vaihtoehtoon.
Tiedä sitten, miten vaikuttaa terveen kansallismielisyyden leimaaminen natsismiksi. Edistääkö natsismia?
Ilmoita asiaton viesti
Natsiaate, eli nationalistinen sosialismi, tuskin tulee saamaan Suomessa jalansijaa. Tuo jälkimmäinen termi (sosialismi) ei saa kaikua ainakaan oikeistossa. Tiedä sitten miten Ranskassa, jossa sosialismi on kautta aikain ollut hyvässä huudossa. Ja natsithan (Hitlerin aikana) eivät pitäneet juutalaisista, joten natsismi sopisi hyvin nykyiseen Ranskan tilanteeseen, jossa myös islaminuskoiset antaisivat äänensä tällaisille natsipuolueille.
Ei taida kuitenkaan Marie Le Penin puolue kannattaa sosialismia, ei kansallista eikä internationaalista …
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaan, että mahdollinen keskushallintoon perustuvan EU n hajoaminen on suora seuraus EU n johdon kovakorvaisuudesta. Pylvään nokkaan kun ei kellarista kantaudu kansan napina.
Sotaan tai maiden välisiin kriiseihin on myös aika helppo uskoa. Pelkästään viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana on Euroopan rajoja piirretty uusiksi miekalla tai sanoilla, ja vieläpä aika usein. Eikä se rajojen piirtely valitettavasti tähän lopu.
Vaihtoehtoisesti, olisiko sitten helpompaa ja turvallisempaa, jos EU olisikin edelleen vain pelkkä kauppaliitto, ja jokainen maa hoitaisi keskenään omat asiansa ja naapurisuhteensa ?
Ilmoita asiaton viesti
EU pysyisi hyvinkin kasassa mikäli jatketaan rauhallisesti hallitusten välisenä unionina, joka kunnioittaa jäsenmaiden omaa tahtoa ja erilaisuutta. Mitä enemmän ajetaan liittovaltiota tai Macronin transferunionia sitä pahemmin on yleiseurooppalainen vastareaktio. Jostain ihmeen syystä Brysseli on täysin sokea oman politiikansa seurauksista…
Acre/ECR:n kärkiehdokas tsekkiläinen Jan Zahradil puhuu toistuvasti ja maltillisesti järkilinjan puolesta, kertomalla että tuon EU-liittovaltion ja ei-EU:n välillä on tarjolla kolmas tie. Toivottavasti järki lopultakin voittaa.
Ilmoita asiaton viesti
# 10
Se on paradoksaalista että havitellaan lisää kansallista päätösvaltaa. Samaan aikaan, arkielämässä, mikään ei aiheuta niin paljon kiukkua ja valitusta kuin poliitikkojen tekemät kansalliset päätökset. Lisäksi ne laittavat unionin kansalaiset keskenään eriarvoiseen asemaan.
Saahan sellaista riitelyn ja pettymyksen aikakautta kaivata lisää, mutta on hyvä tietää mitä on tilaamassa.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Tuo kansallisvaltioiden väitetty ”erilaisuus” on vain provinsiaalisten pikkupomojen vallanhimoa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä mainio esimerkki vallanhimosta: ”Timmermans on vakuuttunut siitä, että hänestä tulee seuraava EU-komission puheenjohtaja. ”Muista tehtävistä en ole millään tavoin kiinnostunut”
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275999-spit…
(Timmermans on provinsiaalinen poliitikko Hollannin Limburgin läänistä, jonka demaripuolue kuihtui alta pois, muttei se tahtia haittaa)
Ilmoita asiaton viesti
Kuutta kieltä puhuva Timmermans olisi hyvä valinta komission puheenjohtajaksi. Eurovaalit olisi jo parikymmentä vuotta pitänyt käydä yhteiseurooppalaisilla listoilla kuten oikeassa liittovaltiossa ainakin.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan niitä muitakin, jotka puhuvat kuutta kieltä (A.Stubb, I.Schepel jne), mutta harkitsemattomat latteudet kuulostavat kaikilla kielilläkin aivan samalta. Ylimielisen itsevarma Timmermans on rotupuhdas populisti, mutta pahinta hänessä on se, että hän on kiihkomielinen federalisti:
https://www.youtube.com/watch?v=1fGa1ao_jSs
Veikkaan vahvasti, ettei häntä valita loppumetrillä vaan europarlamentti kallistuu joko Manfred Weberiin, Jan Zahradiliin tai johonkin mustaan hevoseen (esimerkiksi Merkelin lemmikki Mark Rutte).
Ilmoita asiaton viesti
Voipi olla Merkelin lemmikki, mutta Merkel ei tule koskemaan edes kahden metrin kepillä mainittuun asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kun asetelman saa tehdä dualistiset persoonat,niin jäljelle jää kaksijakoisuus. Niiden välillä on kaikki parannusehdotukset ja kritiikit.
Ne voidaan ohittaa ja jäljelle jää joko kusi sukassa oleva hyssyttelevä EU mikä pysyy väkisin pystyssä tai sitten kaaosmainen eriytyminen.
Siitä sitten..parempi varmaan jatkaa hölinää puuttinista ja sulkea korvansa.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä ei ehkä (kannattaisi?) sanoa:
Asia on tietysti toinen jos jokin henkilö on nähnyt totuuden, ja niin valaistu, että on täysin vakuuttunut oman näkökantansa oikeellisuudesta ja ainoasta parhaasta, niin silloinhan hän ei tietenkään voi hyväksyä toisinajattelua, -näkemistä ja -toimimista.
Ei.
Mutta ilmaan jää väräjämään kysymys:
Onko se sitten enää demokratiaa. Kansanvaltaa. Liisan puolueen nimi kertoo hänen edustavan sosiaalikansanvaltaista puoluetta. Kun nimessä on ”kansanvalta” (-demokraattinen), niin voisiko ajatella, että se velvoittaisi edes vähäsen kansanvallan suhteen?
Ilmoita asiaton viesti
Pitkään Brysselissä toiminut Liisa Jaakonsaari puhuu:
Europarlamentin jättävä Liisa Jaakonsaari:
”Kansalaisten ääni kuuluu Euroopan parlamentin kautta”
Jaakonsaari sanoo:
”Euroopan Unionia tarvitaan nyt eniten toisen maailmansodan jälkeen. Nämä europarlamenttivaalit ovat käänteentekevät, koska nyt on ilmassa sellaista henkeä, että äärioikeisto- ja populistipuolueet saattavat saada voimakkaastikin lisää kannatusta. Jos näin käy, he voivat halvaannuttaa koko EU:n toiminnan. Toisaalta siinä tapauksessa saattaisi tapahtua myös tiivistymistä Eurooppamyönteisen joukon keskuudessa.”
Syy EU:n korttitalon huojuntaan on siis se, että ”on ilmassa sellaista henkeä, että äärioikeisto- ja populistipuolueet saattavat saada voimakkaastikin lisää kannatusta”.
Kansalaisilta ääniä ja ”valtakirjan” saadessaan ”he voivat halvaannuttaa koko EU:n toiminnan”.
Jokin tässä ei oikein stemmaa.
Ensin sanotaan, kuten Liisa sanoo siteeratussa haastattelussaan: https://www.pam.fi/uutiset/europarlamentin-jattava…
”Viime EU-vaaleissa äänestysprosentti meni Suomessa alle 40%:n. Jos se vielä menee alaspäin, Euroopan parlamentti ei tavallaan edustakaan enää kansalaisia, koska ihmiset eivät käy äänestämässä.”
Eikö tämä tarkoita sitä, että jos ja kun entistä useampi äänioikeutettu ilmaisee tahtonsa ja kannatuksensa (antaa äänensä), niin sen parempi.
Mutta sitten kuitenkin:
”… ilmassa sellaista henkeä, että äärioikeisto- ja populistipuolueet saattavat saada voimakkaastikin lisää kannatusta. Jos näin käy, he voivat halvaannuttaa koko EU:n toiminnan.”
Eli JOS äänioikeutetut äänestävät toisin, kuin ehdottomaan EU-eliittiin kuuluva puhuja toivoo, niin silloin ”he äänestävät väärin”.
ÄÄnestää saa ja pitää. Mutta jos äänestää ”väärin”, niin sitten voi ”halvaannuttaa koko EU:n toiminnan”.
Vaikea ymmärtää. En ymmärrä.
En halua ymmärtää.
Tiedän, että demokratia on vaativa laji, eikä siinä aina vältytä epätoivotuilta tuloksilta, yleensä jokainen tulos on jonkun/joidenkin kannalta epätoivottu, ikävä ja suorastaanpa jopa halvaannuttaa jotain.
Mutta eikö joskus, edes välillä, voisi tuoda julki aidosti tuota demokratian ilosanomaa, ja todeta, että okei, ajattelen ja tunnen ja koen eri tavalla, mutta mennään nyt tämä kerta DEMOKRATIAN pelikirjan mukaan?
No, ehkä se on ylivoimaista, liikaa toivottu.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin joutaa Eu/euro hajoamaan, mitä pikemmin, sen parempi kaikille muille, paitsi Saksalle.
Ilmoita asiaton viesti
”Pakolaiskriisi” ei iskenyt Eurooppaan yhtään niin yllättäen kuin poliitikot väittivät, sanoo suomalainen uutuuskirja
Arvostelu teoksesta:
Toimittaja Anna-Kaisa Hiltusen
Hiltusenhttps://www.hs.fi/haku/?query=anna-kaisa+hiltusen ”Euroopan porteilla” -teos on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja, joka rakentaa kunnianhimoisesti kokonaiskuvan Euroopan unionin turvapaikkapolitiikasta ja vuosien 2015–2016 tapahtumista.
Euroopan porteilla -kirja keskittyy ihmisiin, joille EU:n turvapaikkapolitiikka oli elämän ja kuoleman kysymys.
Kun pakolaiskriisiksi nimetty ilmiö sai alkunsa loppukesästä 2015, monesta saattoi tuntua siltä kuin Suomi muiden Euroopan maiden mukana olisi joutunut tapahtumien keskelle täysin yllättäen ja ennakoimatta.
Hiltunen osoittaa, ettei kriisi tullut lainkaan niin yllättäen kuin se monesti ilmaistiin eurooppalaisten päättäjien puheissa. Euroopan unioni saa kirjassa kritiikkiä myös siitä, miten se on yrittänyt vältellä vastuutaan ulkoistamalla ”pakolaiskriisinsä” kolmansien maiden, kuten Turkin ja Libyan, hoidettavaksi.
Kärsijänä ei ollut ainoastaan EU:n yhtenäisyys vaan ennen kaikkea Euroopasta turvaa hakeneet ihmiset.
Tästä humanitaarisesta näkökulmasta Hiltunen muistuttaa lukijaa läpi kirjan, mikä on epäilemättä paikallaan viime vuosien koventuneessa ja rajoja kiinni vaativassa ilmapiirissä.
Lue koko artikkeli täältä:
HS/Elisa Rimaila, pe 17.5.2019: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006108135.html
(ei maksumuuria!)
*
Ilmoita asiaton viesti
Pakolaiskriisi ei todellakaan iskenyt yllättäen. Saksalaiset olivat lonimassa koulutettuja syyrialaisia Kreikan saarilla jo keväällä 2015 tilanteen alkumetreillä, kun taas tumppukylässä Suomessa irakilaisten ja afganistanilaisten miehien invaasio oli vasta kuukausia myöhemmin suuri yllätys Sipilän luvattua talonsakin julkisesti tulijoiden käyttöön.
Irakista ja Afganistanista kestää vain neljä-viisi päivää tulla Torniosta yli rajan kiireettömälläkin matkavauhdilla.
Ilmoita asiaton viesti
*
Alkaa jo panna epäilemään, josko Helsingin Sanomien linja joissain asioissa olisi muuttunut tai muutoksen kourissa?
Vert. blogin varsinainen aihe, eli ECFR:n raportti kansalaisten melkoisen ankaroista näkemyksistä EU:n tulevaisuutta kohtaan.
Ja sitten mm. tämä ihan erinomainen teosesittely.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006108135.html
*
Ilmoita asiaton viesti
Taustaksi;
Anna-Kaisa Hiltunen: Euroopan porteilla
teoksen esittelystä Gaudeamuksen sivuilla:
Vuoden 2015 pakolaiskriisi aiheutti myrskyisän väittelyn Euroopan unionissa. Unioniin saapui kriisin vaikeimpana vuonna alle kaksi prosenttia maailman yli 68 miljoonasta kodistaan paenneesta ihmisestä, mutta suhtautuminen tulijoihin jakoi mielipiteet jyrkästi niin neuvottelupöydissä kuin verkkokeskusteluissakin.
Turvapaikanhakijoita ei ollut niin paljon, että heidän auttamisensa olisi ollut mahdotonta EU:lle. Todellinen kriisi syntyi siksi, ettei EU:n turvapaikkapolitiikka ollut kunnossa: jäsenmaat olivat erimielisiä siitä, kuinka paljon EU saa kontrolloida maahantuloa ja millainen valta jäsenmailla itsellään on päättää turvapaikkapolitiikastaan. Ponnistelut kriisin ratkaisemiseksi jatkuvat yhä.
Euroopan porteilla on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja EU:n turvapaikkapolitiikan taustoista ja historiasta
https://www.gaudeamus.fi/euroopanporteilla/
*
Johannes Lehtinen/The Ulkopolitist, 14.4.2019
kirja-arvio Hiltusen teoksesta;
https://www.ulkopolitist.fi/2019/04/14/kirja-arvio…
*
Ilmoita asiaton viesti
Saksassa kiinnostus onkin sitten suurempi kuin koskaan.Viimeksi 38%.nyt veikataan jopa 56%.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa lukea tuo Heiskan linkittämä kirja. Se kertoo hienosti ns pakolaiskriisin taustoista sekä myös sitä minkälaista riitaa ja epäsopua juuri sooloilevat kansalliset poliitikot saivat aikaan.
Yhteisiä haasteita kun ei voi sooloilemalla tai sisäänpäin käpertymällä hoitaa. Toivottavasti on otettu opiksi nyt kun tulijoiden määrä Eurooppaan on hyvin pieni.
Ilmoita asiaton viesti
Monia hankkeita voi tarkastella siitä näkökulmasta, että voiko ratkaisuihin vaikuttaa, ja niiden perumiseen mitenkään se, että kansan luottamusta ei ole, tai kansa kyseenalaistaa sen, mihin on päädytty.
Noissa tilanteissa käännettä ei oikein ota tullakseen, kannatusmittauksen keinoin, tai meni kannnatukset miten menikin.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiset haluavat enemmän integraatiota, asioiden hoitoa ja päätöksenteon siirtoa EU-tasolla, mutta kotiinpäin vetävät kansalliset poliitikot käpertyvät sisäänpäin kuuntelemaan bussilastillista kotimaan populisteja.
Kun EU-projekti ei etene, keskeneräiset uudistukset aiheuttavat kaikille ongelmia. Populistit poimivat hyödyn, tarjoamalla ratkaisuksi sitä, että kun asiat päätetään pelkästään kansallisesti, ongelmat katoavat.
EU:n ongelma ei ole populistit, vaan päätöksentekoa jarruttavat liberaalit poliitikot, jotka haluavat nähdä EU:n mieluummin unelmana kuin toteutuneena.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle nuorena miehenä oli sota europassa oli luonnonlaki sotavuosien jälkeen kunnes eräänä päivänä luin lehdestä ideasta muodostaa EU se oli helpotus.
Nyt on kulunut sukupolvia rauhan merkeissä ja tullut normaali nykyihmiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa kivalta. Rauha on päätöksen asia, pitkälle. Valinta korostuu. Samaa mieltä.
Miten valintoja tehdään yleisesti, on toinen asia. Voidaan elää sitä valintamaailmaa, joka ei tavoitu, oma valintaa yleistämällä, vaikka toteutuessaan se olisi juuri se jättijuttu, ilman kiistanalaisuuden paikkaa.
Realistisuudessa on puolensa, ja varautumisessa, ja varautumisen realistisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
EU toimii edelleen alkuperäisessä tarkoituksessa mutta sitten tulivat politikot ja tekivät siitä laajenevan liikeyrityksen ja toimentulonsa.
Ilmoita asiaton viesti
Keijo. Tuossa on selittelyn makua. Muuten, … mutku.
Ei tämä riitä. Yleinen seikka.
Hyvä kuitenkin, kun jaksaa miettiä, jos kerran on pysähdystä. Lähteä täytyy, mutta miten. Ja aina tarvitsee miettiä jotain, jos vaikka sitä liikettä, ja sen vetoa.
En tiedä ihan täystoimivasta, tosin lupa sitä odottaa, ainakin niin, että kivalta tuntuu, eikä lillukat painele.
Ilmoita asiaton viesti
Brexit.
Englantilaisille maahanmuuttajien valtaus on pahempi kuin sota europassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuntelin Helsinki Lit -tapahtumaa. Irakilais-pispalalais-konalalainen arvostettu kirjailija Hassan Blasim sanoi kutakuinkin tähän tapaa;
EU rauhan projekti..? onko unioni estänyt sotia.. Eikö sotia Ole muka ollut?
Eurooppa on ollut sodissa mukana, jos ei keskenään, niin kanssasotijana. Monissa sodissa.
Monet EU-maat ovat vieneet ja vievät yhä aseita noihin maihun, joissa sitten niitä käytetään verisissä sodissa.
Sanoipa hän myös, että jos kansainvälinen oikeus toimisi, niin ainakin Bush ja Blair olisivat sellissä nyt.
Hän viittasi Irakin sotaan ja interventioon, jonne herrat ennaltapäätetysti iskivät ja yllyttivät muitakin mukaan, todisteiden tietoisesta muokkauksesta tietoisina.
Ilmoita asiaton viesti