Kutistuuko keskiluokka, murtuuko se – vai jaksaako paksusti?
Kutistuuko keskiluokka, murtuuko se – vai jaksaako paksusti?
*
Keskiluokka – yhteiskunnan tukipylväs
Lapsuudessani köyhän pienen evakkotilanniukkaan kotikirjastoon sisältyi ideologispedagoinen teos ”Koti yhteiskunnan tukipylväs”. Historiallis-yhteiskunnallisesti orientoituneena omakotitaloni tuhansittaiseen kirjastoon voisi tänään pätevästi sisältyä kirja nimeltä ”Keskiluokka yhteiskunnan tukipylväs”, mikäli sellainen kirja olisi kirjoitettu. Keskiluokka on tärkeä, mutta epäselvä käsitteenä ja monimutkainen ilmiönä. ”Kaikkihan me nyky-Suomessa olemme keskiluokkaisia”.
Yhteiskunta on yhtä vahva kuin sen keskiluokka, sanotaan. Saksa päätyi niljakkaalle pohjalle ensimmäisen maailmansodan jälkeen kun sodan hävitys, talouspula ja poliittinen polarisaatio nujersi keskiluokan. Venäjän keskiluokkaa tarkkaillaan ja seurataan miten se voi; voimistuuko se ja löytääkö sijansa kvasidemokraattisessa yhteiskunnassa, jossa poliittinen liikkumavara on rajoitettu ja paine sopeutua pitkittyy pitkittymistään.
Miten menee keskiluokalla?
*
Mikä keskiluokka?
Keskiluokka tarkoittaa sosiologiassa ihmisjoukkoa, joka ei kuulu varakkaaseen yläluokkaan, mutta toisaalta ei myöskään vähävaraiseen alaluokkaan (proletariaattiin). Näin törkeän karkeasti Wikipedia määrittää keskiluokka-käsitteen. Siis negaation kautta: ei tätä eikä tuota, vaan ilmeisesti jotain siltä väliltä.
Mutta miten keskiluokka voidaan pätevästi määrittää sen itsensä kautta, kuvaamalla ja kertomalla siitä itsestään, keskiluokasta?
Jo tuo edellä oleva toisten kautta rajaavasti kuvaava määrittely on perin kuvaavaa: keskiluokka on todellakin jotain keskellä olevaa, vaikeasti rajattavaa ja määritettävää.
*
Kameleonttimainen keskiluokka
Helsingin Sanomien 2011 teettämän selvityksen (Wiki käyttää ilmaisua ”tutkimuksen”, mutta tyytykäämme vähemmän vaatimattomaan ”selvityksen” muotoon, vh) mukaan noin 55 % suomalaisista kokee kuuluvansa keskiluokkaan. Miten objektiivisena tällaista itseilmaisullista kokemuskertomusta voi pitää? Voiko ihminen ”kokea kuuluvansa” väärään yhteiskuntaluokkaan? Miksei, meidän jokaisen tuttavuuspiirissä on varmastikin joitain, jotka kurottavat korkeammalle tai tyytyvät vaatimattomampaan viiteryhmään, kuin missä itse asiassa ovat? Kerronko esimerkkejä, no jääköön toiseen kertaan.
Henkilökohtaisen identifioitumisen ohella yleisin tapa määrittää keskiluokka on jakaa väestö tulojen mukaan siipaleisiin ja todeta, että se/ne keskimmäiset tulonsaajat ovat sitten keskiluokkaa. Monesti jätetään tarkentamatta, mitä tuloja tarkoitetaan: palkkatuloja, pääomatuloja, tulonsiirroilla ryyditettyjä tuloja, kokonaistuloja, käytettävissä olevia tuloja, kulutustasoja (paljonko rahaa kulutetaan). Yleensä jätetään huomioimatta varallisuus, hankittu, peritty, naitu tai voitettu.
Ks. lisää Tilastokeskus: https://www.stat.fi/til/tjt/2016/02/tjt_2016_02_2018-03-23_kat_002_fi.html
*
EU ja monet muut tahot pitävät populaation suhteellisen köyhyyden rajana 60 % tuloja keskimääräiseen netto mediaanituloon nähden. Saksalainen Deutche Institut fur Witscheftsforschung (DIW) pitää alarajana hieman korkeampaa, 70 %:n tuloa. Näin ollen Saksassa viime vuosina mediaanituloa vastaava nettoekvivalenttitulo on viime vuosina ollut noin 16.000 euroa yhden hengen talouksissa. Tämä tekee noin 1.300 euroa kuukaudessa. (Wiki).
Ilta-Sanomat kirjoitti kesäkuussa 2016, että tiukimpien määritelmien mukaan keskiluokkaan kuuluva ansaitsee 2.062-4.419 euroa kuukaudessa, kun taas löyhemmät määritelmät laajentavat keskiluokan olennaisesti määrältään suuremmaksi 1.768-5.885 euroa kuukaudessa tienaaviin.
Ilta-Sanomat, 3.6.2016: Katso tulorajat: Kuulutko keskiluokkaan Suomessa? https://www.is.fi/tyoelama/art-2000001192930.html
Näiden lukujen pohjalta Wiki toteaakin aiheellisesti:
”…keskiluokkaan kuuluva ihminen ansaitsisi vähintään noin 900 euroa (netto) kuukaudessa. Vahvistamattoman arvion mukaan tällä summalla on vaikea tulla toimeen asumiskustannusten kannalta Saksassakaan. Keskiluokkaan kuuluu näin (ollen) suuri joukko suhteellisen pienituloisia.
Tilastokeskuksen mukaan parhaiten tienaavien 10 prosentin joukkoon (ylin desiili) vuonna 2014 pääsi Suomessa 4.911 euron kuukausiansioilla, ja eniten tienaavaan prosenttiin (ylin 1 %) vaadittiin yli 8.4.823 euron ansiot.
*
Suomalaisista peräti 68 prosenttia kuuluu keskiluokkaan.
Keskiluokan tulohaitari on kuitenkin laaja, toteaa Elinkeinoelän valtuuskunnan (EVA) vuosi sitten julkaisema selvitys.
”Olivatko kuukausittaiset palkkatulosi toissa vuonna ennen veroja 1 900 ja 6 400 euron välillä? Jos näin on, kuulut keskiluokkaan”, kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunta.
Keskiluokkaan kuuluvat käyvät pääsääntöisesti töissä. EVAn mukaan yksinasuvan palkansaajan ansiot ylittävät keskiluokan rajan melkein kaikissa ammateissa kokopäivätöissä. Jos näin on, silloin Petteri Orpon näkemys siitä, että ammattitaitoinen siivooja kuuluu keskiluokkaan, on faktaa. Toisaalta keskiluokkaan voi pudota ja sieltä voi myös nousta ”yläluokkaan”. – Ja sinne voi nousta . ”alaluokasta”.
Tätä säätyvaihtoa todella tapahtuu, sillä EVA toteaa:
”Esimerkiksi ylempiin keskituloisiin kuuluvista noin joka toinen vaihtaa tuloluokkaa. Myös alemmista tuloluokista noustaan.
– Kaikkein alimmastakin kymmenyksestä 48 prosenttia vaihtaa tulokymmenystään kolmessa vuodessa ylöspäin, osa jopa ylimpiin kymmenyksiin, sanoo EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.
Taloussanomat, 29.5.2018; https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005698604.html
*
Tuloluokkien mediaanitulojen kehitys 1995-2016
Tilastokeskuksen viisijakoinen tulotilasto kertoo käytettävissä olevien rahatulojen kehitys kuluttajaa kohden, euroa/kk, vuoden 2016 hinnoin);
Mediaanitulot vuonna 1995 > mediaanitulojen nousu vuoteen 2016: prosenttia
Korkeatuloiset: 3.302 euroa > mediaanitulot 2016: 4.930 euroa (+ 1.628 €) 49,3 %
Ylemmät keskituloiset: 2.337 euroa > 3.402 euroa (+1.065 €) 45,6 %
Keskimmäiset keskituloiset: 1.765 euroa > 2.565 euroa (+ 800 €) 45,3 %
Alemmat keskituloiset: 1.296 euroa > 1.875 euroa (+ 579 €) 44,7 %
Matalatuloiset: 900 euroa > 1.227 euroa (+ 327 €) 36,3 %
Tuloryhmien 2-5 tulokehitys on suhteellisen tasaista, se osuus 44,7 – 49,3 %:n haarukkaan, ja erityisesti kolmen keskimmäisen osalta nousuprosentit mahtuvat yhden %-yksikön sisään.
Alimmassa matalatuloisten tuloluokassa nousu on selvästi loivinta. Sitä osin selittää se, että alin tuloryhmä on tietyllä tapaa läpijuoksuryhmä, mutta vain osittain. Merkittävä joukko ihmisiä syntyy, elää ja kuolee juuri tässä yhdessä ja samassa tuloluokassa.
*
Suomessa on Euroopan suurin keskiluokka
EVA soveltaa OECD:n määritelmää keskiluokasta ja sen mukaan keskiluokkaan kuuluvat kotitaloudet, joissa käytettävissä olevat tulot ovat yli 75 prosenttia, mutta alle 200 prosenttia väestön mediaanitulosta.
Suomen keskiluokka on yksi Euroopan suurimmista, kun siihen kuuluu peräti 68 prosenttia suomalaisista, eli 3,7 miljoonaa ihmistä. Ruotsin keskiluokka on suunnilleen samankokoinen kuin Suomessa, Virossa keskiluokkaan kuuluu 58 prosenttia väestöstä.
Suomessa matalatuloisia on 26 % väestöstä ja korkeatuloisia 6 %.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005698604.html
*
EVA:n ”Vankistuva keskiluokka”
Keskiluokka on pysynyt Suomessa vahvana. Se on pitänyt hyvin pintansa, vakuuttaa EVA.
EVA julkaisi vuosi sitten 29.5.2018 ”EVA Analyysi Vankistuva keskiluokka” –julkaisun, jossa se toteaa:
Työssäkäynti määrittelee voimakkaasti keskiluokkaa. Yksinasuvan palkansaajan ansiot ylittävät keskiluokan rajan miltei kaikissa ammateissa kokopäivätyössä. https://www.eva.fi/blog/2018/05/29/keskiluokka-on-pitanyt-hyvin-pintansa-lue-mita-keskiluokalle-kuuluu/
Keskiluokkaisuus ei ole pysyvä tila. Liike tuloluokkien välillä on tiiviisti kytköksissä muutoksiin työmarkkinoilla. Kolmen vuoden aikana 60 prosenttia suomalaisista vaihtaa tulokymmenystä. Mikä tärkeintä: kaikkein alimmastakin kymmenyksestä 48 prosenttia vaihtaa kolmessa vuodessa tulokymmenystään ylöspäin. (huom.: Alimmasta tulokymmenyksestä ei voi vaihtaa enää alaspäin! sic, vh)
Keskiluokan kasvu näyttää Suomessa olevan kytköksissä heikkoon talouskasvuun. Keskiluokan koko kutistui lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun laman jälkimainingeissa aina vuoteen 2007, kun talouskasvu oli nopeaa. Keskiluokan osuus väestöstä pieneni tuona aikana 75 prosentista 66:en. Kutistuminen päättyi finanssikriisin vuoteen 2008.
Lue lisää: EVA/Ilkka Haavisto, 29.5.2018: Vankistuva keskiluokka: https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2018/05/eva_analyysi_no_63.pdf
*
Keskiluokkainen työväenluokka – työväenluokkainen keskiluokka
Mikäli uskomme tähän, ja miksi emme uskoisi, Suomessa voisi tiivistää asian näin:
”Suomessa keskiluokka on työväenluokka. Keskiluokka on Suomen suurin työläisjoukko. Suomessa työläiset ovat varsin keskiluokkaisia. Työläiset itseasiassa muodostavat Suomen työväenluokan…jne.”
*
*
Kaikki ei ole aivan niin kaunista
kuin edellä EVA ja tilastot kertovat.
*
Keskiluokan ahdinko
OECD:n tuore raportti ”Paineen alla – Keskiluokka puristuksessa”
analysoi keskiluokan työllisyyttä, tuloja, varallisuutta ja hengenmaisemaa.
Tarkastelukulma on siis laajempi kuin edellä pelkkiin euroihin, tuloihin ja käytettävissä oleviin varoihin keskittynyt tilastokatsaus.
Raportin lähtökohta on yksinkertainen: Monissa OECD-maissa keskiluokan elintason kasvu on pysähtynyt tai jopa laskenut samaan aikaan, kun muut tuloluokat ovat kerännet lisää tuloja ja vaurautta.
Vahva keskiluokka on OECD:n mukaan pelastamisen arvoinen, koska se on menestyvän talouden elinehto. Lienee luonnollista, että teollisuusmaiden talousjärjestö tähtää primääristi talouden kasvuun. Sosiologinen ja yhteiskunnallinen tarkastelu lisäisi tuohon ilman muuta yhteiskunnan tasapainoisen kokonaiskehityksen ja ääri-ilmiöiden kasvuedellytysten luonnollisen vähenemisen.
Raporttia analysoi Tuomas Niskakangas/HS 11.4.2019:
”Keskiluokka pitää yllä kulutusta ja rahoittaa veroillaan koulutusta, terveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa. Vahvan keskiluokan omaavissa valtioissa rikollisuus on vähäisempää, tyytyväisyys elämään on korkeampaa ja poliittiset järjestelmät ovat vakaampia.”
”OECD kehottaa valtioiden johtajia puuttumaan tilanteeseen, joka on taloudellisesti ja poliittisesti epäkestävä ja syö ihmisten luottamusta järjestelmään. Keskiluokan pahoinvointi on usein mainittu syynä populististen poliitikkojen nousuun länsimaissa.”
Järjestön mukaan keskiluokan ahdinko tiivistyy kolmeen asiaan, joihin poliitikkojen pitäisi löytää lääkkeet:
1. Epäreiluuden tunne
Keskiluokka kokee, että nykyinen sosioekonominen järjestelmä on epäreilu. Tätä tukee se, että keskiluokan tulot ovat nousseet paljon hitaammin kuin korkeat tulot yli kolmen vuosikymmenen ajan.
Yhä suurempi osa keskiluokan edustajista kokee, että he antavat hyvinvointivaltiolle enemmän verotuloina kuin saavat vastineeksi etuina ja palveluina.
2. Elämän kalleus
Keskiluokan elämäntyylin hinta on noussut tuloja nopeammin. Juuri keskiluokkaiseen elämään yhdistettyjen asioiden, kuten mukavan asumisen, hyvän terveydenhuollon ja kunnon koulutuksen, hinnat ovat nousseet muita hintoja nopeammin.
3. Epävarmuuden lisääntyminen
Keskiluokka kokee tulevaisuutensa entistä epävarmemmaksi. Huoli digitaalisen vallankumouksen tuhoamista työpaikoista lisääntyy.
OECD:n mukaan joka kuudes keskiluokan työpaikka on suuressa vaarassa automatisoitua. Tässä suhteessa keskiluokka on melkein samassa veneessä pienituloisten kanssa, joiden työpaikoista joka viides on vaarassa. Suurituloisilla vaarassa on joka kymmenes työpaikka.
Lue lisää: HS/Tuomas Niskakangas, 11.4.2019; https://www.hs.fi/talous/art-2000006066098.html
Niskakangas haastatteli Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Timo Vesalaa OECD:n raportin pohjalta:
”Työikäinen keskiluokka myös aistii sen, että ajat eivät ole käymässä helpommiksi, Vesala arvioi. Verot syövät jo nyt ison siivun tulojen lisäyksestä, mutta väestön ikääntyminen ja terveydenhoidon kustannusten kasvu lisäävät painetta verojen tai esimerkiksi eläkemaksujen nostamiseen.
”Epäreiluuden kokemuksen juurisyynä voi olla se, että nämä riskit ovat tulleet ilmeisemmäksi”, Vesala sanoo.
*
OECD:n raportin mukaan Suomi on yksi maista, joissa keskiluokan osuus väestöstä on supistunut voimakkaimmin.
Keskimäärin OECD-maissa keskiluokkaan kuuluvien kotitalouksien osuus putosi 1980-luvun puolivälistä 2010-luvun puoliväliin 64 prosentista 61 prosenttiin.
Yli 4,5 prosenttiyksikön supistuminen keskiluokassa nähtiin Suomessa, Israelissa, Saksassa, Luxemburgissa, Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Keskiluokan supistumisesta huolimatta Suomen keskiluokka on yksi teollisuusmaiden suurimmista väestön kokoon nähden.
Voidaankin kai sanoa:
Kun Keskiluokka Suomessa huolestuu, silloin hyvin suuri osa suomalaisista huolestuu. Tämä huolestuminen ei voi olla heijastumatta maan ja kansan henkiseen ilmapiiriin, elämään ja tulevaisuuden katseeseen. Samalla – kieltämättä – sillä on vaikutuksensa myöskin politiikkaan, sen henkeen ja otteisiin?
*
Keskiluokka voi Suomessa paljon paremmin kuin 30 vuotta sitten – onko sen ahdistus siis harhaa?
Näin kysyi HS/Elina Yrjölä, 16.4.2017, haastateltuaan professori Juha Siltalaa, tämän tuolloin ilmestyneen teoksen ”Keskiluokan nousu, lasku ja pelot” pohjalta (Otava, 494 s. 2017).
Siltala kuvaa vakuuttavasti keskiluokkaa, joka tuntee itsensä petetyksi. Yksi jää huomaamatta: keskiluokka on itse ollut vankasti rakentamassa tätä petosta ja hyötymässä siitä.
Silti Keskiluokka tuntee, että ponnistuksista ei saa oikeudenmukaista palkintoa.
Siinä se on. Epäreiluuden kalvava tuntu.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005171677.html
*
Tämä keskiluokan tilaa ja kehityssuuntia ruotiva katsaus jäisi vajaaksi, ellei käytettävissä olisi tuoreen Yhteiskuntapolitiikka –lehden tuoreinta numeroa 2/2019, ja siinä julkaistua Marja Riihelä & Matti Tuomaala –yhteistyössä laatimaa artikkelia ”Polarisaatiosta ja keskiluokan kuihtumisesta”. – YP, 12.4.2019; http://www.julkari.fi/handle/10024/137949
Keskiluokan kukoistuksesta tai ahdingosta puhutaan usein tilana ja ilmiönä, puuttumatta lähemmin sen aihesyihin ja muutostekijöihin. Riihelä & Tuomala taustoittavat analyysinsa tiiviisti mutta kattavasti.
”Työmarkkinoilla tapahtuvasta polarisaatiosta eli teknologisen kehityksen (automaatio, robotisaatio, tekoäly) aiheuttamasta rutiiniluontoisten töiden vähentymisestä on puhuttu pitkään. Tämän seurauksena työllisyys tulisi kasvamaan sekä paremmin palkatuissa ja enemmän koulutusta vaativissa töissä että matalapalkkaisissa palveluammateissa”, kun taas lähes puolet työpaikoista tulee korvautumaan parissa vuosikymmenessä (v. 2037 mennessä?).
Keskipalkkaisten rutiinitehtävien väheneminen koskisi myös koulutettujen ryhmiä.
Rutiinitöiden katoamisesta kärsisi etenkin keskiluokka, ammattitaitoinen toimihenkilö- ja työntekijäjoukko, joka on aikaisemmin saanut nauttia vakinaisista työsuhteista. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että myös Suomessa työllisyys on jo polarisoitunut eli keskipalkkaisten työpaikkojen ja rutiinitöiden osuus on vähentynyt.
Kirjoittajat soveltavat keskiluokan samaan tapaan kuin Atkinson ja Brandolini (2011), eli määrittelivät tulojen suuruusjärjestykseen asetettujen tulojen perusteella keskiluokaksi keskituloiset 60 % väestöstä. Silloin pienituloisiksi jää 20 prosenttia ja suurituloisiksi 20 prosenttia väestöstä. Näiden suureiden pitkittäisseurannalla saadaan tulonmuodostuksen ja tulonjaon suhteen omalla tavallaan selkeämpiä vertailulukuja kuin käyttämällä EU:n, DIW:n tai OECD:n prosenttiosuuspohjaisia jakoja.
Tilastokeskuksen tulonjakoaineistojen pohjalta kirjoittajat toteavat tulo-osuuksien saamien tulojen kehityksestä vuosien 1990-2014 aikana:
Alimman 20 % tulonsaajaryhmän tulo-osuus aleni 1,8 %;
Keskimmäisen 60 %:n tulo-osuus aleni 2,2 % mutta
Ylimmän 20 %:n tulo-osuus kasvoi 4,0 %.
*
Tulojen mukainen keskiluokka
Tarkastellessaan keskiluokan tulonmuodostuksen muutoksia soveltamalla keskiluokka-määritettä siten, että siihen kuuluviksi laskettiin ne, joiden tulot olivat vähintään 75 % mediaanitulosta ja ylimmillään ylittivät mediaanitulon 25 %:lla (tulojen suhde mediaanituloon haarukassa 75-125 %) tutkijat saavat seuraavanlaisen rakennemuutoksen:
Vuosien 1995-2015 aikaan alle 75 % mediaanitulotasosta ansaitsevien (pienituloisten) väestöosuus kasvoi peräti 6 prosenttia.
Keskituloisten väestöosuus puolestaan väheni 8 %-yksikköä.
Suurituloisten osuus (enemmän kuin 125 % mediaanitulosta ansaitsevat) kasvoi 2 %-yksikköä.
Väestöosuusdet vuonna 2014 olivat:
Alle 75 % mediaanista ansaitsevia: 25 %
75-125 % mediaanista ansaitsevia: 46 %
yli 125 % mediaanista ansaitsevia: 20 %
*
Marja Riihelä & Matti Tuomalan tutkimuksen tiivistelmä:
Havaitaan, että Suomessa keskiluokan tuloasema on heikentynyt ja keskituloisten väestöosuus on pienentynyt ekvivalentilla (pääluvunmukaisella) käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna, kun keskiluokka määritellään ryhmäksi, joiden tulot ovat 75-125 prosenttia mediaanituloista.
Tuloilla arvioiden keskiluokka on siis kutistunut.
Sosioekonomisissa pääluokissa keskiluokan koko tällä tavalla tuloilla määriteltynä on pienentynyt.
Tosin ylimpien toimihenkilöiden kohdalla muutos on ollut kuitenkin olematonta. Erityisesti yrittäjien kohdalla todennäköisyys, että tulot ovat yli 25 % mediaanitulosta, on kasavanut.
Edelleen todetaan, että vaikka korkeatasoisen koulutuksen saaneiden työtulot ovat keskimäärin korkeampia kuin muiden, heitä on yhä enemmän myös mediaanin alapuolella. Koulutustaso ei siis yksin takaa hyvää työtulojen tasoa.
Lopuksi tutkijat arvioivat syy-tekijöiden osuutta polarisaatiossa:
Missä määrin tulojen/kulutusmenojen/varallisuuden polarisaatio heijastelee teknologian murrosta ja missä määrin niissä ilmenee verotuksen ja tulonsiirtojen kautta tapahtuva varallisuuden uudelleenjako?
Tästä kausaliteetista on todisteita toistaiseksi enemmän jälkimmäistä – eli uudelleenjaosta. Teknologiamurroksen vaikutukset ovat niin läpikäyviä, moninaisia ja moneen suuntaan vaikuttavia, että niiden suora vaikutus tulonmudostukseen ja siten keskiluokan asemaan jää tulevien perustavien tutkimusten varaan.
*
*
Alussa mainittu kotini kirja: Koti yhteiskunnan tukipylväs mainitaan täällä;
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2013/01/kotikasvatuksesta-osa-4.html
*
*
PS.
Keskiluokan asema, sen kehitys, taantuma, ahdinko, mureneminen, supistuminen.
Kaikki tärkeitä – aivan olennaisia asioita.
Miten Keskiluokka näkyy tulevan HALLITUKSEN hallitusohjelmassa ja työotteessa?
Minä vähän pelkään, että ei mitenkään!
Ei, nyt olen väärässä.
Keskiluokka tietysti näkyy. SE nähdään hallituksen toimesta lehmänä, jota lypsetään ja nyhdetään säälittä. Lisätään sen tulostavoitteita ja rasvaprosentti-vaateita.
Tämän lehmän pitää kestää ja jaksaa: sitä imuroidaan entistä tylymmällä kädellä seuraavan hallituksen toimesta – mikäli ennakkopuheet ja lätinä paikkansa pitää…
*
Ilmoita asiaton viesti
Toimittajamme Ossi Kurki-Suonion juttu tuosta Riihelän&Tuomalan tutkimusartikkelista: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/278068-iso-murros…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Napakka artikkeli.
”Yleisesti voi sanoa, että ensin keskiluokka on suurentunut ja sitten 1990-luvulta lähtien pienentynyt niin tuloilla kuin kulutuksellakin mitattuna”, sanoo Riihelä Uudelle Suomelle.
Suuren 1990-luvun laman iskut näkyvät, mutta myös toisaalta suljetun talouden kauden päättyminen ja glogaalien markkinoiden avautuminen.
Ja olihan siinä vielä julkisen sektorin ekspansiokin mukana – tosin lamavuosista lähtien ikään kuin vahinkojen korjaajana, suhdanne- ja työllisyyspoliittisten investointien toteuttajana ja työllisyystöiden toteuttajana?
Merkittävin yksittäinen tekijä keskiluokan vahvistumisessa oli varmaankin Nokia?
Ankara sopeutuspakko julkisen talouden lohkolla, – ja kilpailun kovenemisen ja teknisen kehityksen mahdollistama entistä suurempien tuotantomäärien tuottaminen murto-osalla työvoimaa entiseen nähden..
Muistan, miten Kyröskosken Kyro-yhtiöllä oli töissä 1200 henkeä. Sieltä on melkein tuhat purettu pois, tosin huolto- ja kunnossapito ulkoistaen, mutta kuitenkin tuotantomäärät ovat aivan eri tasolla kuin silloin 1970-80 -luvuilla.
Nämä työntekijät jos ketkä olivat keskiluokkaa!
Ilmoita asiaton viesti
Asuessani Kiinassa vuodet 1999 – 2009 siellä oli keskeinen mediakeskusteluaihe Kiinan ”keskiluokkaistuminen”. Keskiluokka oli jotain, jota ei aiemmin ollut oikeastaan olemassakaan ja nyt se oli jotain, johon suurin piirtein jokainen kynnelle kykenevä pyrki.
Muistan China Daily -lehdessä eräänkin monisivuisen artikkelin yhteydessä olleen karikatyyrikuvan hymyilevästä kiinalaisesta miehestä, joka ajoi Audia ja takapenkin matkalaukkujen tägeissä luki ”Hainan”, joka on kiinalaisten ”Kanaria”. Alla oli teksti: ”Have you also joined the middle class?”
Muutoinkin tuntui siltä, että Kiinassa merkitsee huomattavasti enemmän kuin Suomessa se, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluu ja yhteiskuntaluokka määritellään nimenomaan tulojen tai varallisuuden kautta. Suomessa voisi mielestäni yksi määrittelyulottuvuus keskiluokkaan mielletyn elämäntapatyylin vuoksi olla myös koulutustaso ja harrastukset.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin hyvä rinnastus. Kiinan keskiluokka on oikeasti kasvanut vauhdilla, mitä se keskiluokka-termi sitten tarkoittaakin. Mutta nykypäivän mediakielellä ilmaistuna huomattava Kiinan keskiluokan kasvu siis. Maailman keskiluokka on kasvanut tuotantoteknologian kehityksen, koulutustason nousun ja kaupan globalisaation seurauksena, vuorovaituksessa kaiketi.
Entiseen aikaan ehkä 40-70 vuotta sitten keskiluokka oli virkamiehiä ja opettajia, tehtaiden insinöörejä ja teknikoita, väkeä jolla oli kraka kaulassa arkenakin.
Koulutustaso ja privaattipuolella kaikki nykyaikainen elämäntapatoiminta ja erottautumisejärjestelmä. Viiniharrastus, golf ja kielitaito? No, enpä taida alkaa luetella.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, nykyään on silmiinpistävää, että jos vaikka työn vuoksi vierailee jossain tuotantolaitoksessa, joka on yksi tehdaspaikka suuremman konsernin useista tehdaspaikoista, niin siellä ei ole keskustelukumppanina yhtään varsinaista keaskijohtoon kuuluvaa, vaan kaikki ovat suojahaalarit päällä olevaa hallityöntekijää esimiehiä myöten.
Vielä 80-luvulla keskustelut käytiin niilläkin paikkakunnilla ”kabineteissa” ja paikan ”iso pomo” saattoi kutsua saunomaan viereiseen rakennukseen, jossa otettiin paukkua y.m.
Ilmoita asiaton viesti
Mennyt maailma..
Minäkin ehdin nuorena olla jonkinalaisen adjutantin kaltaisena mukana joissain piirihallinnon johdon ja paikallisen yksikön ja sidosryhmien tapaamisissa. Siellä puhuttiin asiaa, mutta myös asian vierestä ja tarjoilut olivat riittävät. Niinpä muankin kerran vanhat herrat yltyivät laulamaan die fahne hoh ´ia yms reippauksia, eikä oltu missään kabinetissa. Eihän siitä ole kuin … no ei niin kauhean pitkää aikaa, ja tarpeetonta lienee todeta että kun suurin boss määräsi minutkin laulamaan, minä tietysti totesin, että en ole laulumiehiä – ja saksalaiset sitä paitsi polttivat äitini syntymäkodin. Sillä replalla sai enemmän myötähuomiota, kuin monella muulla.
Boss oli pataljoonankomentaja jatkosodassa.
Äiti syntyi tänään 108 vuotta sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Keskiluokan statuksen kieltämättömään alentumiseen on vaikuttanut yhteiskunnan ”keskiluokkaistuminen”.
Jo pitkään ammattikoulun käynyt ammattityömies tai nainen on voinut palkkauksellisesti olla merkittävästi paremmassa asemassa kuin huomattavasti pitempään kouluttautunut toimihenkilö tai asiantuntija tms.
Elämänkaari-ansioiltaan tällainen c 17-vuotiaana työelämään päässyt/joutunut/mennyt ja suhteellisen ehjän työuran tehnyt, perinteisesti työläiseksi luokiteltu henkilö on voinut päästä todella paljon parempiin tienesteihin ja myöhemmin eläkkeeseen, kuin tyypillisesti hyvinkoulutettu keskiluokkainen kaverinsa.
Toinen harvemmin noteerattu vanhan keskiluokan, siis toimihenkilöiden ja suhteellisen itsenäistä työtä tehneen väliesimiesportaan yms. vastaavan väen työn autonomia ja itseohjautuvuus tai sanotaanko mielekäs hallittaavuus on merkittävässä määrin murentunut, osittunut ja tullut jostain ulkoa ohjatummaksi, säädöksin ja manuaalien yms. säädellyksi ja reseptoiduksi, eikä vähiten tähän ole vaikuttanut viestintätekonologian kehitys ja kaikkinainen verkottuminen.
Pernteisten organisaatioiden ja lähijohtamisen häipyminen tai täysi poistuminen, toimintajärjestelmien suurentuminen, porrastuminen ja etääntyminen, itse työn alkeellistuminen ja jälkifordilaistuminen ym. nurja kehitys ovat syöneet keskiluokkaa, sen itsetuntoa, riippumattomuutta ja ammatti-identiteettiä, ulkoisesta statusrakenteesta ja sen sekoittumisesta nyt puhumattakaan.
Tyypillinen keskiluokkainen asiantuntija tai erityisasiantuntija on nykyisin lähempänä vanhan hihnateollisuuden työntekijän asemaa ja epäitsenäisyyttä, kuin moni rohkenee tunnustaakaan. Useinkaan tätä työn köyhtymistä ja vieraannuttamista ei tunneta, tai siitä ei voida puhua, se on liian kipeä aihe.
Eräänlaisena kirsikkana, kaiken näkemäni ja kuulemani joukossa, tulkoon mainittua keissi, jossa jonkin ministeriön tai keskushallinnon ylitarkastaja oli tulossa ”tarkastamaan”, siis perehtymään ja konsultoimaan (?) muuatta kunnianarvoisaa yksikköä, ja paikallinen johtaja ohjasti henkilökuntaa, miten pitää toimia. Kysymysten, jos niitä esitetään tulee olla strategian mukaisia, samoin kuin tietysti vastausten, jos teiltä jotain kysytään. On syytä siis kerrata pikaisesti strategiapaperit. Mitään hankalia ja tavoitteittemme kanssa ristiriidassa olevia asioita ei tietenkään ole syytä ottaa puheeksi. Käymme vielä osastopalaverissa läpi meidän taholtamme esille otettavat seikat, joista ei tule poiketa. Eli asiantuntijoille pantiin kapulat suuhun hyvissä ajoin, eikä vain annettu ymmärtää, miten suut oli pantava, vaan ne siis mahdollisimman selkokielisesti tukittiin jo etukäteen. Mielenkiintoista olisi tietää, miten kävi, jos joku kuitenkin otti esille jonkin aktuellin ja relevantin pulman tai muun ei ihan strategian mukaisen seikan? Ja kuitenkin organisaationa oli järjestelmä, jossa vapaus avoimuus ja kriittinen arviointi on klassisessa asemassa
Ilmoita asiaton viesti