Veikko Huuska

Miten Suomesta tuli uskonnoton maa – näin nopeasti ja helposti?

Miten Suomesta tuli uskonnoton maa – näin nopeasti ja helposti?

Notre Dame palaa Pariisissa livenä, seuraan televisiokuvaa. Samaan aikaan tuttu tulee kyliltä ja sanoo, että koulussa ei enää ole mahdollista tehdä sen kaltaisia pääsiäisen alisviikon, siis kärsimysviikon, teemallisia oppilasesityksiä, joita vielä muutama vuosi sitten tehtiin.  Yhdessä oppilaiden kanssa käsikirjoitus raamatunhistoriallisen pääsiäiskertomuksen pohjalta, useiden eri oppiaineiden opettajien yhteistyönä, vahvan yhteisöllisyyden hengen ja tekemisen ilon pohjalta, monien tunteiden ja tuntemusten, outojenkin kulkiessa pinnalla ja pinnan alla.

Monilla kaupunkiseuduilla perheet eivät löydä ystäväpiiristään kummeiksi kelpaavia, kukaan ei enää kuulu kirkkoon. Kirkko ei puhuttele, kirkkoon kuulumattomuus on uusi  normaali monille. Monille kuitenkaan ei, vaikka käsitys vallitsevasta saattaa vaihdella.

Se vain ei käy – ei enää.   Kulttuurinen uskonnollisuus.

*

Tiistaina sähkömedia kertoi: ”Sana “Jumala” saatetaan poistaa partiolupauksesta – suhde uskontoon jakaa partiolaisten mielipiteet voimakkaasti. Uskontokasvatus on kuulunut partion toimintaan. Nyt suhde kirkkoon on murroksessa.” YLE, uutiset/Laura Kosonen, 16.4.2019; https://yle.fi/uutiset/3-10734694

*

Nyt iso osa Suomen partiolaisista haluaa luopua Jumala-sanasta partiolupauksessa. Partiolupauksen muuttaminen on osa partion arvot määrittelevän peruskirjan uudistamista. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään yhdestä sanasta, vaan koko partioliikkeen suhteesta uskontoon ja kirkkoon. Tiivis side on murroksessa.”

 

Tässä(kin) ”tiiviin siteen murroksessa” ilmenee ja kuvastuu Suomen pitkä, nopeudeltaan kiihtyvä ja vääjäämättömältä – nyt – vaikuttaava muutos uskonnollisen leivinjuuren maasta uskonnottomaksi kansakunnaksi, jolla on multikimarainen etäisyys vanhaan kristilliseen luterilaiseen uskomusjärjestelmään ja sen aateperintöön. 

*

Välillä vaikuttaa että tuo juuri ja yhdysside on katkennut, lahonnut, maatunut, hajonnut, pirstaloitunut, mitä tehnytkään – sitä ei vain enää ole. 

Kauheasti sen poistumista ei myöskään noteerata. 

En elä sellaisessa sisäpiiriyhteisössä, jossa tämä ratkaisevan suuri ja perustava muutos koettaisiin ikään kuin sisältä, ja kaikkine kipuiluineen. En ole myöskään, en tunne olevani, siinä virrassa, joka ajautuu tai ohjautuu ulos vanhasta, uusille ulapoille. Olen jossain, en tiedä missä, en osaa määritellä, en ole vain tarkkailija olen myös eläjä, ja tilannekristitty, valmis miksei tiiviimpäänkin suhteeseen klassiseen luterilaiseen meininkiin, toisaalta ”tietysti” en tunne erityistä suhdetta räsäsläiseen ikään kuin jankkaavaan (nyt tunnustan en osaa kuvata kohtuullisella tarkkuudella sitä, sortumatta liioitteluun ja karikatyrisointiin, välttäessäni liian ympäripyöreitä ja vedeksi väljähtyneitä muotoiluja, vh) sääntökristillisyyteen.

 

Kenties ensisijaisesti pyrin katsomaan tätä kansakunnan syvävirtojen muutosta – ilman muuta näen että kyse on sellaisesta – jonkinlaisena kansanmiehen historiaorientoituneena arviona ja havaintona. 

Haluan nähdä ja havaita, mitä tapahtuu elämänaikanani, ja tämä on paljon suurempi muutos, kuin mikään niistä, joita ole 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun aikana kokenut:

ensimmäinen leikkuupuimuri, pientilojen katoaminen, maaltapako, teollistuminen, palveluyhteiskunnan muotoutuminen, Ruotsiinmuutto, ns. hyvinvointiyhteiskunnan rakennustyö, yhteiskunnnan politisoituminen ja rähmälläänolo, muurien murtuminen politiikan talouden ja ideologioiden rintamilla, medikalisoituminen ja mediallistuminen, kännykkä ja kaikki mitä siitä seurasi.  Ne olivat kaikki suuria, perustavia, elämään ja tajuntaan vaikuttaneita.

Mutta irtautuminen kristillisen maailman tilasta ja sisällöstä, eikä vain ulkoisesta kuoresta, vaan sisäisen minän orientaatiokehyksestä, ihmisenä olemisen ja tajuisen olemisen maailmanselityksestä, identiteetin olennaisesta virittäjästä.  Se tuntuu isolta hypyltä, iso ratkaisu, ajautua historian virrassa eroon selityksellisistä ja historiallisista askelpaikoista. Iso on.

 

Ja kun tämä uusi uskonpuhdistus, ”puhdistautuminen uskonnosta ja uskosta”, miten sen määrittelisimmekään, ei tapahdu minkään avoimen ja raivoisan taistelun ja jaakobinpainin kautta ja tuloksena, vaan vain sen sisäisesti koetun uskonnollisen kosketuksen, tunnon ja vaikutuksen väljähtymisen kautta, se tuntuu – jotenkin… kummalliselta.

*

Näinkö tässä nyt kävi? Näinkö tämä 2020-Suomessa menee? 

Miten tämän mittakaavan asia, uskonto, voi kutistua, diminuentoitua, näin? 

Niin kuin olen ollut ymmärtävinäni, käsitys tästä, on lähtenyt muotoutumaan jostain kaksoisvirtain maan kulttuurisista pohjista, vallitsevine uskonnollisine pohjavirtoineen, antiikin ja klassismin kautta.. vapauden aikaan, sen ihmisihanteiden ja käsitysten kautta, aina savupirttien Suomeen, siihen elämään ja oloon, johon kenties kiihkeimmin olen paneutunut, taisteluun ja raivaustyöhön, jossa on ollut luova perustava luja suhde luontoon, luonnonkäsitykseen sekä sitten näiden elimelliseen yhteyteen asettuneella kristillismaagisella uskonkäsityksellä.  Uuden elämän ihmeen edessä, vaikeiden vuosien uudisleivän tuoksussa, sotien melskeissä, joissa rukous on pyristynyt kovimmankin sällin huulille; rakkaimman avoimen haudan äärellä, maan tunnun ollessa korkein.  En voi unohtaa miten Jouko Turkka sen muotoili, sodan jäljiltä Suomessa eli sukupolvi joka tiesi, että jossain oli jokin ehdoton raja, eikä sen olemassaoloa voinut kieltää eikä unohtaa. Mies, sota, kuolema, Jumala, perälauta. Mutta tulee uusia sukupolvia, joilla ei ole tätä omaa kokemusta, ja he eivät voi ymmärtää vanhempien elämyspohjaa, ja … en osaa kuvata Joukon ajatusta tekemättä sille vääryyttä, pitäisi jonkun kaivaa vanhat tallenteet esiin ja kertoa, miten se kuvaus oikein meni. Mutta siinä mielestäni oli tavoitettu jotain aivan olennaista tästä, kollektiivisessta teologisesta kokemuksesta ja sen muutoksesta.

Olemmeko vain nykyisen kansallisuskonnollisuuden mukaan hyvinvointiyhteiskunnan seurakuntaan kuuluvia tahdoimme tai emme, syntymästä uurnanpohjalle asti, jakamattoman ihmisyyden... niinkö se meni, kasteeseen vihittyinä, globaalin ihmisen hahmoisina, mutta hyväosaisuuteen pelastettuna?

Elämän valintamyymälän loputtomien hyllyrivien väliin heitettynä. Ja äkkiä on ilta.

*

Tänään, jos milloin, tajunta muistaa Notre Damen kellonsoittajan, Quasimodon. https://fi.wikipedia.org/wiki/Quasimodo 

Quasimodon nimi juontaa pääsiäisen jälkeisestä Quasimodo-sunnuntaista, joka on katoliseen kirkkovuoteen kuuluva juhla. Juuri tuona sunnuntaina Quasimodo löydettiin lapsena jätettynä erään Notre Damen sisäänkäynnin eteen.

ja myös Quasimodon, sen toisen;

 "Jokainen yksinään maan sydämellä / auringonsäteen lävistämänä: / ja äkkiä on  ilta."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salvatore_Quasimodo

*

Nyt valmistaudumme laskeutumaan pääsiäiseen 2019, verkkokalvoillamme viipyvät monet kuvat liekkien verhoamasta Notre Damesta, Pariisissa. 

Surressamme ranskalaisen yli 800-vuotiaan kirkon kärsimiä vahinkoja tuskin kuitenkaan suremme vain puuta ja kiveä. 

On siinä jotain muutakin?

*

 

*

https://interactive.sanoma.fi/arkku/files/24503584TURKKAuusinta.pdf

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän TaskinenMika kuva
Taskinen Mika

Se on sitä kulttuurimarxismia, onhan uskonto yksi osa sivistystä. Tämä aate ei sielä minkään asteista sivystä.

Käyttäjän ToniVoutilainen kuva
Toni Voutilainen

"Ensimmäinen pappi oli ensimmäinen konna joka kohtasi ensimmäisen hölmön." Viisaita sanoja, viisaan Ranskalaisen suusta. Kyllä järjettömistä uskonnoista irtautuminen on sivistystä, ei toisinpäin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kulttuurimarxismin uskonto on ateismi!

Käyttäjän JukkaKaijala kuva
Jukka Kaijala

Ateisimi tarkoittaa että ei usko jumalaan, miten se voi olla uskonto. Vähän sama kuin telkkarin sammuttaminen olisi kanavan valinta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #4

Ateismi on yksi uskonto muiden joukossa. Joskin se on turmeltunut. Järkisyyt puoltavat teismiä.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #9

Mikä niistä jumalista sitten pitäisi valita ja miksi?

Vai meneekö se kuten äänestäessä että pitäis valita se mikä tarjoaa parasta kannattajilleen?

En ole ateisti, olen uskonnoton mutta nyt olisi se järkisyy hakusessa.

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

Pertillä näköjään ateismin käsite hieman hakusessa :)

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

Juu ei ole. Uskonto käsitteenä saattaa ollakin jossain määrin, mutta uskonto itse on kyllä osa kultuuria ja jokaisen henkilökohtainen asia. Kultuuri ja perinteet katsos tuppaa muuttumaan ajan myötä...näin se vaan menee.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Marx sementoi aikanaan historiallisen materialismin, ts. aatteet eivät historiallista liikettä pidä yllä, ennemmin vaatteet, so. talous. Poliittinen marxismi on ihan eri asia.

Freudin mukaan uskonnot ovat kollektiivisia neurooseja, so. suojaavat ahdistukselta. On ahdistavaa olla kuolevainen. En ehkä pysty uskovaisten maailmaan oikein eläytymään, kun ei minulla koskaan ole mitään uskontoa ollut, mutta luulisi helvetin pelonkin olevan ahdistavaa?

Dostojevskin mielestä ihminen on peto ja pitää kesyttää uskonnolla. Minä en usko, että uskonnolla ihmistä parannetaan. Tiede joko tuhoaa meidät, tai tekee meistä jumalia, paluuta ei enää ole. Jumala ei meitä pelasta, se toivo on menetetty.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Niin, yhden materialisen maailmankuvan omaavan, kuitenkin samalla tavalla havainnointi- ja ymmärryskyvyltään rajoittuneen ihmisen mielestä kyse oli kollektiivisesta neuroosista, toisen mielestä pedon kesyttäjästä, kolmannen jostain muusta.

Tosiasia on, että meillä ei riitä kyvykkyys tai mahdollisuudet arvioida, mitä tuleman faktisesti pitää. Kyse nimenomaan on uskomisesta eri mahdollisuuksiin. Kyse on myös siitä, minkä selittävien tekijöiden uskoo olevan maailmankaikkeuden ja elämän syntymisen taustalla.

Kokonaan toinen asia on, että tänä päivänä on Huuskan viittaamalla tavalla pinnalla materialistinen maailmankuva, ja siitä tämän päivän erinäiset kulttuurimarxistit ovat hitusen jopa innostuneet. Näkyy hyvin tälläkin palstalla.

Edit: lisätty lause toisen kappaleen perään.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Kyse kai ei olekaan uskonnosta kristinuskossa. Vuoden 1972 uuden testamentin Paavalin kirjeiden käännöksissä puhutaan, elää oikealla tavalla. Ihminen elää orjana, syntisen luontonsa orjana ja se ei oisikaan oikeata elämää. Synti kertomuksen mukaan käännöksessä asuu ihmisen jäsenissä Paavalin mukaan. Se tarkoittaisi tekoja ja toimintoja. Sama asia ilmenee kirjassa Molekyylibiologi Elizabeth Blacburn-- Epel:Pitkän ja Hyvän Elämän Biologia. Elizabeth kertoo, että ihminen ite hankkii sairaudet ja siirtää niitä sukupolvissa. Näin Elizabethin ja Epelin Telomeeritutkimus osoittaiši. Eli ihminen valinnoillaan ei elä oikein. Telomeerit kuluu loppuun kromosomien päissä ja eivät suojaa geenejä ja tihutyöt alkaa. Kaikilla sairastavilla telomeerit lyhentyneet

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Varmasti useita syitä, kuten monessa muusakin maassa, varsinkin jotensakin valtiokirkollisesti järjestäytyneissä.

Silti erääksi kirkon sisäiseksi syyksi veikkaan siirtymistä teologiasta valeteologiaan, eli metafysiikan hylkäämistä kirkon pappien korkeimmassa opetuksessa. Tämä johdattaa kirkkoa maallisen hyväntekeväisyyslaitoksen suuntaan ja samalla menettämään omaa tonttiaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Varmasti useita syitä, kuten monessa muusakin maassa, varsinkin jotensakin valtiokirkollisesti järjestäytyneissä."

Syyt lienevät historialliset. Yleinen valistuksesta alkanut luopumus on tehnyt tuhojaan länsimaissa ja niiden ns. kansankirkoissa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Näen asian pitkälle samoin.
Tinkiminen alkuperäisviestistä merkitsee tinkimistä omasta asemasta.
Tarkoittaa siirtymistä hengellisestä tasosta maalliseen tasoon, ja siellä kilpailevia viestilähteitä on tukkunaan.

Yksi seikka kiinnostaa:
tämä nykyeurooppalaisen ihmiskäsityksen - ainakin tämän julkilausutun ja sitä myöten pääasiassa teoreettisen - mukaan jokainen ihminen on "jakamattoman ihmisyyden" osakas. Siis ikään kuin perisynnitön vilpitön ja puhdas, vailla ehtoja ja täynnä oikeuksia, oikeutta olla ihminen ja saada inhimillinen kohtelu. Tässä on purettu ikävä perisynti, ja tavallinen synti - ja näiden myötä myöskin syynalaisuus, lunastus ja armo. Vähän kuin hypätty paratiisista karkotuksen, pitkäperjantain ja pääsiäisaamun yli. Tarpeettomia koska tarpeettomia.

Oma ristiriitansa tässä on se, miten todentaa jokaisen ihmiseksi syntyneen ihmisoikeudet, jotka realisoituakseen kaipaavat tiettyjä materiaalisia todennuksia, tulonsiirtoja etc. Ei helppo. Pian kai joku kiinnittää huomiota puheen ja tekojen ristiriitaan, mahdottomuuteen.

Mutta sekulaari yhdenvertaisuusnäkemys ja tämä eurooppalainen ihmiskäsitys kuitenkin jossain määrin antaa sijaa transkendentiaalille ulottuvuudelle, on siis jokin ihmisen osa, joka ylisukupolvissesti pyhittää jokaisen elämän: mikä on pyhittäjä ja mikä pyhitys? Harvempi näyttää sitä kysyvän tai selittävän.

Näiden polkujen kautta sekulaari ihminen kävelee suoraan Getsemanen puutarhaan, ehkä huomaamattaan, ja näkee miten varjot pitenevät.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

"Mutta sekulaari yhdenvertaisuusnäkemys ja tämä eurooppalainen ihmiskäsitys kuitenkin jossain määrin antaa sijaa transkendentiaalille ulottuvuudelle, on siis jokin ihmisen osa, joka ylisukupolvissesti pyhittää jokaisen elämän: mikä on pyhittäjä ja mikä pyhitys?"

Oisko ihan se biologia.

Elämän tarkoitus kun on elämän säilyminen.

"Tarkoittaa siirtymistä hengellisestä tasosta maalliseen tasoon, ja siellä kilpailevia viestilähteitä on tukkunaan."

Hengellisessä tasossa on semmoinen ongelma kun siitä ei ole mitään havaintoja vieläkään.

Sen sijaan tiedetään biologiasta mekanismeja mikä ajaa eläimiä kuten ihmiset taikauskoihin. Se kun ilmenee ilmenee kyyhkyilläkin: https://www.youtube.com/watch?v=8uPmeWiFTIw

Nähdäkseni lukeneisuus ja koulutus vähentää ihmisissä sitä taikauskoista ajattelua. Tämän takia suomi siirtyy uskonnottomaksi maaksi ja sitten taas esimerkiksi yhdysvallat ei.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Ihailen suuresti tähän ketjuun ilmoittautuneita kulttuurimarxismin kiihkeitä harrastajia. Itse olen pitänyt frankfurtilaisen koulukunnan sosiologiaa hivenen raskassoutuisena, vaikkakin Jürgen Habermasin Julkisuuden rakennemuutos on ollut minulla ahkerassa käytössä.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Ihmisen sivistystaso on noussut. Onhan täysin hullua kuvitella, että kuoleman jälkeen siirrytään johonkin avaruuteen paratiisiin. Kyllä silloin ei ole kaikki muumit laaksossa.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Haukkasit Veikko todella ison aiheen purtavaksi. Hienosti kiteytät todellista, jo jonkin aikaa silmiin pistänyttä prosessia, joka yhteiskunnassa meneillään on. Kiitos kirjoituksestasi.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen
Käyttäjän SeppoMakkonen kuva
Seppo Makkonen

Kiitos Veikko, hyvä ja syvällinen kirjoitus suuresta kulttuurisesta muutoksesta. On tosiaankin totta että uskonnot ovat hyvin tärkeitä kulttuurien osasia. Valitettavasti ne ovat olleet ja ovat vieläkin joidenkin kulttuurien määrittäviä osia. Keskiajan ja sitä aiemmat Euroopan kristilliset uskonnot hidastivat kehitystä suuresti ja aiheuttivat paljon kärsimystä. Nykysin islam estää niitä maita kehittymästä joissa sitä noudatetaan "valtiotasolla". Onkohan niin että kehittyneissä maissa, joissa turvallisuus on erittäin hyvällä tasolla "kehdosta-hautaan"ei ole enää niin suurta tarvetta turvautua uskoon kuin aikaisemmin. Niin tai näin, mielestäni on hyvä että uskonnon ohjaus vähenee ja lopulta poistuu kulttuurista. Asiasta kiinnostuneille suosittelen Sam Harrisin kirjoja, esim. Uskon Loppu, Vapaa Tahto. Terra Cognita niitä julkaisee suomen kielellä. Hyvää pääsiäistä:)vai uskaltaako enää näin sanoa ettei loukkaa kenenkään uskonnollisia tunteita. Siispä varmuudeksi korjaan, Mukavaa Munajuhlaa

Käyttäjän ApHiltunen kuva
Ap Hiltunen

Koulutustason ja sivistyksen kasvu lienee syynä uskonnoista luopumiselle. Kun ilmiöille löytyy luonnollinen selitys, ei tarvita yliluonnollista voimaa selittämään asioita joita ei voi arkijärjellä selvittää. Rationaalisuus ja tutkittu tieto kun vain on monesti paljon mielekkäämpää kuin dogmaattinen totuuksien ylhäältäpäin vastaanottaminen. Lapsena istuin kyllä paljon mielummin koulun kuin kirkon penkillä, kirkossa tylsistyi kuoliaaksi. Not my cup of tea.

Toisaalta tämä maallistuminen on saanut aikaan myös Suomessa vastareaktion, kun katolinen kirkko kasvattaa Suomessakin jäsenmääriään jatkuvasti samalla kun luterilaisen kirkon jäsenet vähenevät. Luterilaisuus on liian pehmeää verrattuna tähän hardcore-kristillisyyteen, koska luterilainen kirkko on myötämielisempi esimerkiksi naispappeutta tai homojen aviota kohtaan.

Järjestäytynyt uskonto on vain yksi tapa tavoitella hengellisyyttä. Myös ateisti voi uskoa ei-materiaaliseen todellisuuteen.

Käyttäjän TaskinenMika kuva
Taskinen Mika

Tiedettä ja sivistystä ei mielestäni voi pitää toistensa synonyymeina.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Notre Dame

Oletko käynyt Notre Damessa? Vaikutelmat, muistot?

Olimme vaimon kanssa Pariisissa sinä syksynä kun "Dabljuu" päätti hyökätä.
Jonotimme Notre Dameen. Jono öitkä, aika pitkä. Vihdoin kuulimme että kirkko on suljettu. Jäimme katselemaan ulkoa päin, juttelemaan muiden turistien kanssa, ranskalaisten, brittien, amerikkalaisten.. Amerikan presidentin suosio ei olisi voinut olla alhaisempi.
Sitten paikalle kaarsi joitakin busseja. Mellakka-asuisia sandarmeja vuoksi alueen sasrroksiin. Meidät poistettiin kirkon torilta.
Menimme Eiffel-torniin. Pääsimme ylös. Pariisi. Vihdoin Alas. Näimme valtavat jonot tornin juurella.
Kun tulimme hotelliin uutisissa kerrottiin että Eiffel on suljettu, Notre Dame suljettu ja taidemuseioiden sulkemista harkitaan.
Juoksimme aamulla Louvreen katsomaan Mona Lisaa et al, pääsimme sisälle, myöhemmin kerrottiin - ollessamme vielä sisälä, että ovet on suljettu toistaiseksi. Ehdimme vielä Versaillesiin. Kesken kaiken se tyhjennettiin, vartijat ja taidevalvojat ohjasivat meidät ulos pommiuhan vuoksi. Jäimme palloilemaan ludvigiaanisiin puistoihin. Kun tulimme myöhemmin sieltä kuulimme linnanpihalla palloilevilta kohtalotovereiltamme, että japanilainen turisti oli unohtanut eväsleipänsä lepuutuspenkille jssain salissa. Pommiryhmä oli "purkanut pommin".

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset