Veikko Huuska

Riittääkö työllisyysasteen nosto 75 %:iin seuraavan hallituksen tavoitteeksi?

Työllisyysaste – ”kaiken avain on 75 % taso”

*

Motto:

Hallituksen keskeinen tavoite täyttyi, kun työllisyysaste nousi 72 prosenttiin – Pääministeri Sipilä: ”Keveiden tuuletusten paikka” ”

Helsingin Sanomat, 21.12.2018;  https://www.hs.fi/talous/art-2000005942836.html

Riittääkö ja kelpaako työllisyysasteen nostoyritys 75 prosenttiin seuraavan hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi?

Pelastaako 75 % Suomen talouden, valtion budjetin ja ”hyvinvointiyhteiskunnan”?

*

Lähtökohta: Työlliset ja työllisyysaste, helmikuu 2019

Työllisiä oli vuoden 2019 helmikuussa 2 504 000 (virhemarginaali ±34 000), mikä oli 34 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisiä miehiä oli 17 000 ja naisia myös 17 000 enemmän kuin vuoden 2018 helmikuussa. (Kommentti: huomaa: työllisten lisäys 34.000 on sattumalta tasan sama kuin virhemarginaali, joka on +/- 34.000 henkilöä, VH)

Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli helmikuussa 70,7 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 69,8 prosenttia. 15–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste nousi edellisen vuoden helmikuusta 0,9 prosenttiyksikköä 71,3 prosenttiin ja naisten työllisyysaste 0,9 prosenttiyksikköä 70,1 prosenttiin. Työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 72,5 prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus, helmikuu 2019 (julkaistu 26.3.2019); http://www.stat.fi/til/tyti/2019/02/tyti_2019_02_2019-03-26_tie_001_fi.html

*

Mitä tutkitaan ja miten, kun tutkitaan työllisyysastetta?

Mitä tilastot tilastoivat

Työvoimatutkimus on otostutkimus (tietokoneavusteinen puhelinhaastattelu), jonka avulla tilastoidaan 15–74-vuotiaan väestön työmarkkinoille osallistumista, työllisyyttä, työttömyyttä ja työaikaa kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain. Tutkimuksen tietosisältö perustuu EU:n asetukseen, ja tutkimuksen otokseen kuuluu joka kuukausi noin 12 000 henkilöä. Vastaajien antamien tietojen pohjalta luodaan kuva koko 15–74-vuotiaan väestön toiminnasta työmarkkinoilla yhden viikon aikana. Työmarkkina-aseman perusluokittelussa väestö jaetaan työllisiin, työttömiin ja työvoiman ulkopuolisiin. Näistä työlliset ja työttömät yhdessä muodostavat työvoiman.

Työllisyysaste: Työllisten osuus lasketaan suhteuttamalla työllisten määrä kaikkiin työikäisiin.  Ilmaistaan prosenttilukuna.

*

Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen. Myös tutkimusviikolla työstä tilapäisesti pois ollut palkansaaja lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta. Yrittäjä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä palkatta työskentelevä lasketaan työlliseksi riippumatta poissaolon pituudesta tai syystä.

*

Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät tiedot tietokoneavusteisilla puhelinhaastatteluilla. Vuonna 2018 työvoimatutkimuksessa haastateltiin noin 95 000 henkilöä. Tutkimuksen vastausosuus oli keskimäärin 66 prosenttia. (lue: kohderyhmä 12.000, josta tavoitetaan 66 % eli noin 8.000 joka kuukausi: 12 x 8.000 = noin 95.000 henkilöä, vh)

Otoksesta saadut tulokset painotetaan vastaamaan koko 15–74-vuotiasta väestöä. Vastauskadon vaikutuksia tuloksiin korjataan käyttämällä niin kutsuttua painojen kalibrointia, jossa painotuksella tuotetaan oikeat väestöjakaumat alueen, sukupuolen ja iän mukaan. Aputietona käytetään lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisterin tietoja.

Työvoimatutkimuksen luvut, kuten kaikki otostutkimuksilla saadut luvut ovat niin kutsuttuja estimaatteja. Estimaatti on matemaattisella menettelyllä (estimoinnilla) otoshavaintoja käyttäen saatu arvio perusjoukon ominaisuudesta. Esimerkiksi tietyn kuukauden julkaistu työttömien lukumäärä on tällaisella menettelyllä saatu Suomen 15–74-vuotiaiden työttömien lukumäärää koskeva arvio eli estimaatti.

Tilastokeskus; Työvoimatutkimus: https://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/index.html

*

Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Otannasta aiheutuvaa epätarkkuutta arvioidaan estimaatin keskivirheen avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat sekä otoksen koko että tarkastelun kohteena olevan ominaisuuden vaihtelu eli muuttujan varianssi. Keskivirheen avulla voidaan laskea estimaatin luottamusväli , jolla haettu perusjoukon arvo sijaitsee tietyllä todennäköisyydellä.

Työvoimatutkimuksessa käytetty 95 prosentin luottamusväli on väli, jolla kiinnostuksen kohteena olevan ominaisuuden todellinen arvo sijaitsee 95 prosentin todennäköisyydellä .

Jos esimerkiksi tietyn kuukauden työttömien määrän estimaatti on 230 000 ja sen keskivirhe 7 700, on työttömien määrän 95 prosentin luottamusväli 230 000 ± 15 100 eli 214 900–245 100 henkilöä.

(Eli ”todellinen” työttömien määrä on jotain haarukassa, jonka reunimmaisten määrien ero on 31.200 henkilöä.  Kun koko työvoiman määrä liikkuu tasolla 2.600.000, merkitsee tämä sitä, että ilmoitettu tilastoluku voi sijoittua haarukkaan, jonka äärimmäisten määrien ero on voi olla yli 1 %-yksikköä. vh)

Vastaava liikku on työllisten luvussa, joka on kymmenen kertaa suurempi kuin työttömien.  Niinpä ilmoitettu työllisyysaste on aina likiarvo, saman suuruisten keskivirheiden ja luottamusvälin piirissä. 

Estimaattiin lisättävä ja siitä vähennettävä osa saadaan kertomalla estimaatin keskivirhe 95 prosentin luottamusvälin kertoimella 1,96. Tämä osa kuvaa otannasta aiheutuvaa epävarmuutta ja sitä kutsutaan estimaatin virhemarginaaliksi.

Vuositasolla katsotaan päästävän toisteisuuden ja vaihtuvuuden perusteella suurempaan tarkkuuteen kuin vuosineljännesten ja kuukausien tasolla.

Työllisten kuukausiestimaatin (noin 2.400.000 työllistä henkilöä) virhemarginaali, 95 %:n luottamusvälillä, on +/-  27.800 henkilöä.  Keskivirhe 14.200 henkilöä.  Suhteellinen keskivirhe 0,6 %.

Ymmärrettävästi nämä luvut ovat näin asiain ollessa likiarvoja, joita lähemmäs tietokoneavusteisella haastattelumenetelmällä ja kerrotusti viritetyllä tutkimusmetodilla yleensäkään on vaikea päästä.  Jos se olisi helppoa, se olisi jo käytössä.

Tämä tarkoittaa suoraan sitä, että kovin pahasti ei kannata desimaalin tarkkuudella ilmoitettuihin työllisyysasteisiin hirttäytyä.  Poliitikkojen ja kommentaattorien ei siis kannata kovin tärisevin ottein tarttua kuukausittaisiin työllisyysaste-uutisiin. 

Likiarvoja mitä likiarvoja.

Tilastokeskus: Laatuseloste: Työvoimatutkimus, 26.3.2019; https://www.tilastokeskus.fi/til/tyti/2019/02/tyti_2019_02_2019-03-26_laa_001_fi.html

*

Työllisten jakautuma koulutusasteen, iän ja sukupuolen mukaan

Tilastokeskuksen tilastojen mukaan

Perusasteen suorittaneiden miesten työllisyysaste oli vuonna 2014 heidän parhaan työelämä ikänsä (n. 25-60 v.) aikana vain vaivoin 60 %.  Naisilla vieläkin alempi, etenkin heidän varhaisimpina vuosinaan (20-40 v.) siten että he saavuttivat 50 %:n työllisyysasteen vasta 42 vuotiaana, ja 45-58 –vuotiaana 55-60 % työllisyysasteen.

Keskiasteen suorittaneiden (sekä naiset että miehet) työllisyysaste oli 70-80 %.  Yli 75 %:n tasolla miehet olivat ikävuosien 29-52 välillä, naiset puolestaan 37-57 –vuotiaina.

Korkeakoulutetut (N+M) työllisyysaste oli 27 – 57 vuoden välillä yli 80 %, ja keski-iässä eli 40-50 –vuoden iässä noin 90 %.

Työuran pituus koulutusasteen ja sukupuolen mukaan

18-vuotiaan työvuosien odotusarvo 2014 koulutusasteen mukaan;

Korkeakoulutetut: 36,3 vuotta;

Keskiaste: 32,1 vuotta;

Perusaste: 20,7 vuotta.  Perusasteen suorittaneiden ”työura-vaje” oli siis yli 10 vuotta (12-14 v).

Pisin työuraodote oli korkeakoulutetuilla naisilla: 36,7 vuotta ja lyhyin peruskoulutetuilla naisilla: 20,7 vuotta.

Miesten vastaavat luvut: 35,7 vuotta ja 24,0 vuotta.

Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden miesten työura pitenee 7,5 vuodella ja naisten yli 10 vuodella verrattuna korkeintaan perusasteen käyneisiin. Samalla sukupuolten välinen ero lähes katoaa.

Katso lisää: https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?page_type=sisalto&course_id=tkoulu_tmt&lesson_id=6&subject_id=2

*

Miten työllisyysastetta parhaiten pystytään nostamaan?

Nykyisen 72 % kohottaminen 75 prosenttiin?

Menetelmät

Imussysteemi: julkinen valta kannustaa ja edistää työvoiman kysyntää, jolloin yhä useammalla työttömällä ja työvoiman ulkopuolella olevalla on mahdollisuus hakea ja ehkä päästä töihin.  Paras imu syntyy vilkkaasta talouskasvusta ja kasvuun kytkeytyvästä työvoiman kysynnästä.

Painesysteemi: julkinen valta kannustaa ja edistää työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien hakeutumista ja pääsyä työhön.  Työssä selviytymistä, pärjäämistä ja jaksamista.

Liukastesysteemi: julkinen valta tukee ja avustaa työllistymistä rahalla ja voimalla.

Kannustesysteemi: julkinen valta tukee ja helpottaa työllistymistä kynnysten höyläämisellä ja säädösten muokkauksella ym.

Hallitusohjelma: näiden kaikkien ja muiden mahdollisten ohjelmien kombinaatiolla, kokorintaman puskulla.

*

Kohteet, keinot

Lähtökohtaisesti kaikki työhön suinkin kykenevät työttömät ja työvoiman ulkopuoliset töihin, mieluiten soveltuviin ja mieluisiin hommiin, mutta myös vähemmän mukaviin.

Työelämästä poissaolojen vähentäminen, katkosten ehkäiseminen ja lyhentäminen, työssäolon jatkaminen.

Työelämään pääsyn esteiden poistaminen ja kynnysten madaltaminen, kannustimet.

Hyvän ja ehjän työhistorian omaavat: jatkaminen, ylipalvelu, eläkeiän nosto, soveltavat työjärjestelyt.

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, vähäisenkin aktiivisuuden ja työpanoksen palkitsevuus, kannustimet.

Repaleisen tai katkonaisen työhistorian omaavien terveydenhuolto, kuntoutus, valmennus, koulutus soveltuvin menetelmin, työelämäpainotteinen opetus ja totuttelu.

Yms.

*

Työllisyysasteen kohottaminen politiikan, kansantalouden ja valtiontalouden näkökulmasta

Työllisyysaste on enemmän indikaattori ja tilannekuvaa luova väline, ei niinkään päämäärä.

Työllisyysasteen nosto ei ole itseistarkoitus.

Kaikkein vähiten työllisyysasteen nosto ratkaisee valtiontalouden vajetta.

Oma arvonsa ja hyötynsä tyllisyysasteella on, kieltämättä, mutta turha ja virhe hirttäytyä siihen.

Sillä miten esim. 75 %:n työllisyysaste saavutetaan, on merkitystä.  Jos se toteutetaan väkipakolla ja sisällölliset ulottuvuudet unohtaen, koko projektista voi olla enemmän haittaa ja kuluja kuin hyötyä ja iloa.

Vähälle huomiolle on jäänyt/jätetty se tutkijoiden monesti kertoma tosiasia, että työikäisen väestön väheneminen ikärakenteen muutoksen seurauksena on johtanut/johtaa siihen, että vähemmällä työllisten määrällä saavutetaan korkeampi työllisyysaste jo itsessään, tekemättä mitään ja saavuttamatta mitään.

Työllisten absoluuttinen määrä on tärkeämpi kuin pelkkä työllisyysaste.

Tehtyjen työtuntien määrä Suomessa on tärkeä.

Tehollisten ja tuottavuudeltaan mahdollisimman korkeiden työtuntien määrä Suomessa on vielä tärkeämpi.

Tuottavuus ja vaikuttavuus on tärkeämpi kuin vain tilastollinen työllisten lisäys (työllisyysaste-%).

Ketkä saavat aikaan eniten tuottavuutta ja vaikuttavuutta?

Kohtuullisen koulutuksen ja kohtuullisen työkokemuksen omaavat tuottavat enemmän  ja vaikuttavat enemmän; eivät heikon koulutuksen ja heikon työhistorian omaavat – tämä on tosiasia, eikä ideologinen tai emotionaalinen huomio.

Järjestelmän tulee kannustaa ja mahdollistaa tuottavaa ja vaikuttavaa työtä työmarkkinoilla tekevien työtuntien lisääminen ja sen kautta mahd. suuren tuottavuuslisäarvon syntyminen.

Laadullisuutta tulee huomioida enemmän kuin määrää; sisältöä enemmän kuin kuoria; vaikutusta ja tuloksia enemmän kuin numeroita ja näennäistavoitteisiin pyrkimistä.

*

Mitä poliitikot eivät tiedä tai välitä tietää

Hallitusohjelman tavoitteellistamisen, kansantalouden kasvun edistämisen ja valtiontalouden tervehdyttämisen kannalta koko suomalaisen elinkeinopolitiikan ja työelämäpolitiikan kehittäminen on paljon tärkeämpää ja tuloksellisempaa, kuin pinsetein tapahtuva askartelu tilastollisen työllisyysaste-prosentin kimpussa.

Korkean osaamisen ja korkean tuottavuuden tuotannontekijöiden aktivointi tuottaa parempia tuloksia kuin ohjelmallinen punnertelu matalan osaamisen ja heikon tuottavuuden parissa. 

Kansalaisten osallistuminen työelämään ja työyhteisöihin on arvo sinänsä ja sitä kannattaa edistää, mutta kun haetaan ratkaisua kansantalouden kehittämisen ongelmiin ja valtiontalouden rahoitusvajeen korjaamiseen huomio kannattaa kohdistaa ratkaisevalla tavalla siihen tuottavuuden lisäämisen ja vaikuttavuuden parantamisen alueeseen, missä tehokkaimmin ”kakku” leivotaan.  Entistä yksipuolisemmin se on tietyt ja tunnetut yhteiskunnan lohkot, valitettavasti. 

Muilla politiikan keinoilla tulee näitä tuotantojärjestelmän ja avoimen markkinan myötäänsä tuottamia kohtuuttomuuksia lieventää ja ihmisten, kaikkien halukkaiden ihmisten osallisuutta työntekemistä mahdollistaa.  Mutta siinä kannattaa nähdä tuottavuuden ja lisäarvon muodostuksen kumulaatiot ja kumpareet.

Näin toimien myöskin pelimarkkoja riittää edellytyksiä ylläpitävään ja tasa-arvoa lisäävään toimintaan.

*

Vastaus alussa esitettyyn kysymykseen?

Työllisyysaste-% on tilastollinen likiarvo.  Se kertoo likimääräisesti työllisten osuuden työvoimasta.  Se on suhdeluku, joka ei suoraan ilmaise absoluuttista määrää ja laatua.

Mutta se ei myöskään kerro sisällöllisistä seikoista yhtään mitään. Ketkä ovat työssä, ketkä työttöminä?  Mikä on työllisten henkilökohtainen panos, työtunnit ja tuottavuus – sekä vaikuttavuus?  Parempi ja ilmaisevampi tilastoluku kuin työllisyysaste, on Suomessa tehtyjen työtuntien määrä.  Siinäkin tosin on huomioitava, missä miljöössä ja millaisin tuloksin tunnit on käytetty.  Työtuntisumma indikoi kuitenkin hyvin talouden viriliteettiä ja BKT:n kehitystä.

Tilastokeskus: Tehdyt työtunnit (summa, kaikki toimialat);

Vuoden 2017/Q4: 1.038,0 Miljoonaa tuntia > 2018/Q4: 1.062,8 miljoonaa  tuntia: Lisäystä 24,8 miljoonaa h.

Kasvu: 2,4 %. 

Lähde;  http://www.stat.fi/til/tyti/2018/12/tyti_2018_12_2019-01-24_tau_029_fi.html#_ga=2.208584533.697609713.1554452707-36787616.1554452707

*

Miksei Sipilälle kelpaa ” Työllisten tehdyt työtunnit toimialoittain” –tilasto?

Mikä on ei-työllisten kysyntä, aito kysyntä työmarkkinoilla?  Mikä on heidän työllistymisestään syntyvä työn tuottavuus? 

Mitä ilmeisimmin huomattava osa työllisyysaste –projektiin (hallitusohjelmaan) kytkeytyvästä työllistymisestä tapahtuu tilapäisesti ja osa-aikaisesti matalan tuottavuuden aloille, sisääntulo- ja tekohengitysaloille. 

Jos nyt, korkeasuhdanteen jälkiaalloissa esiintyvä ”työvoimapula” ei tyydyty työmarkkinoilla olevan noin 2,4 miljoonan työllisen henkilön kyvyillä ja avuilla, niin ei juuri ole uskottavaa nähdä, että se tyydytettäisiin myöskään niiden noin runsaan neljännesmiljoonan työttömän tai työvoiman ulkopuolella olevan henkilön voimin, - yksittäistapauksissa kylläkin, mutta ei laajemmassa mitassa.

Pätevää ja pystyvää työvoimaa on työmarkkinoilla enemmän kuin työmarkkinoiden ulkopuolella. Miksi siis vilkuilla yksinomaan aidan ulkopuolelle, kun potentiaalia on jo markkinoilla; ammatillinen eteneminen, uranvaihdos, täsmäkoulutus etc. keinoina.

Työvoimapulaan on omat lääkkeensä, koulutus ja perehdytys, kustannusten sopeutus tuottavuuden ja osaamisen tasoon. Mutta ”paras” työvoimapulan lääke on laantuva talouskehitys, hiipuva kasvu ja ajautuminen tai rojahtaminen laskukauteen, ja parhaista paras: lama.  Se meillä on kohta edessämme, joten kannattaa tarkkaan harkita, mitä murheita kannattaa nyt ja vastakin murehtia.

*

Miksei Sipilän hallitukselle kelvannut” Työllisten tehdyt työtunnit toimialoittain” –tilasto?

Olisi kiintoisaa kuulla syy.

Mitä tekee uusi hallitus, sitten kun se on hitsattu kokoon? Minkä mittarin se omii ohjelmaansa?

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aika monet vannovat työllisyysasteen, ja nimenomaan 75 %:n nimeen:

(ehdin tässä nyt vain siteerata neljää googlausken kärkeen osunutta viestiä)
*
”Kokoomus esitteli vaaliteemansa: työllisyys 75 prosenttiin, miljardin alennus työn verotukseen”
Ilta-Sanomat, 28.2.2019; https://www.is.fi/politiikka/art-2000006017933.html
*
”– Hyvä työllisyyskehitys on kaiken avain. Varsinaisen liikkumavaran siihen tuo se, jos me pääsemme 75 prosenttiin. Tällä tasolla sitä liikkumavaraa ei vielä ole, Sipilä sanoi sunnuntaina.
Tämän hallituskauden tavoite on ollut nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin, mutta se on edelleen saavuttamatta. Sipilän mukaan viimeiset prosenttiyksikön kymmenesosat ovat kiinni siitä, miten avoimiin työpaikkoihin saadaan työvoimaa.”
Savon Sanomat, 17.12.2018; https://www.savonsanomat.fi/talous/Talouskasvun-va...
*
Keskuskauppakamari

”Keskuskauppakamarin hallitusohjelmatavoitteena on paikallisen sopimisen laajentaminen yrityksissä niin, että toimialakohtaiset työehtosopimukset toimivat niin sanotusti perälautana.
Romakkaniemi korostaa työllisyysasteen nostamisen olevan seuraavan hallituksen TÄRKEIN KÄRKIHANKE (versaalit vh:n).

“72 prosentin työllisyystavoite oli hyvä. Seuraavan hallituksen on tavoiteltava 75 prosenttia.
Ensi vuosikymmeneen mennessä tavoitteen on kuitenkin oltava 80 prosenttia, jotta meidän ei tulevaisuudessa tarvitse leikata hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja etuuksista.
Tähänastiset toimet ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta näpertelyä.

Vaikka 72 prosentin työllisyystavoite saavutetaan, olemme Ruotsia yhä 6 prosenttiyksikköä jäljessä. Jos meillä olisi Ruotsin työllisyysaste, olisi julkisen taloutemme tasapaino yli 5 miljardia parempi ja valtiontalous selvästi ylijäämäinen”, Romakkaniemi sanoo.”

Kauppakamari-lehti, 3.12.2018; https://kauppakamari.fi/2018/12/03/yritysjohtajat-...
*

Muutkin kuin poliitikot vannovat 75 prosenttiseen…
Akava: pj Sture Fjäder;

Akavan tavoitteena 75 prosentin työllisyysaste
Sen saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä ja parempia palveluja sekä työttömille että työssä oleville.
Työttömyyden ennaltaehkäisemiseksi on tarjottava mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Tämä tarkoittaa oman osaamisen täydentämistä ja kouluttautumista uudelleen.
– Jotta työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat kohtaavat jatkossa paremmin, on tärkeää varmistaa työvoima- ja koulutuspalvelujen laatu sekä työvoiman liikkuvuus työmarkkinoilla. Kilpailukieltojen käyttöä tulee rajoittaa, toteaa Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.
Työttömyyden nujertaminen avainkysymys

Korkeakoulutettujen työttömien määrä on laskenut viime vuonna nopeasti. Esimerkiksi kesäkuussa 2018 korkeakoulutettuja työttömiä oli vajaat 6 600 vähemmän eli 13 prosenttia kuin vuotta aiemmin. (Katso tekkiläisten työllisyystilastot tästä)
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllisyysaste oli vuonna 2017 lähes 87 prosenttia. Perusasteen varassa olevilla työllisyysaste oli noin 41 prosenttia, kun se ennen 1990-luvun lamaa oli yli 60 prosenttia.
– Perusasteen varassa oleville työikäisille tulisi tarjota koulutusta, joka mahdollistaa nopean työllistymisen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, Fjäder sanoo.

TEK, verkkolehti, 16.8.2018: https://lehti.tek.fi/tyoelama/akavan-tavoitteena-7...
*

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Kun hoetaan riittävän usein jotain asiaa niin se muuttuu ajan myötä totuudeksi vaikka se ei sitä koskaan olisi, vain murto-osaa lammaslaumasta kiinnostaa totuus niin paljoa että siitä ottaisi selvää syvemmin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Just so.

Vielä kertauksena, mikä tämä Sipilän-Orpon stiiknafulia-tunnusluku, työllisyysaste, oikein on.

Työllisyysaste on:

1. Likiarvoluku, joka perustuu puhelintiedusteluun.

2. Suhdeluku, joka perustuu osuuteen muuttujasta, joka pienenee kaiken aikaa.

3. Indikaattori, jonka suhde BKT:n kasvuun on epätarkka, joskin kausaalinen.

4. Kompakti numerosarja, riittävän epätarkka, ja sellaisena helppo otettavaksi poliittiseksi keppihevoseksi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Mikäli viennin veto ei parane, niin on kyllä jo harhaista asettaa tavoitteeksi 75 % tasoa. Maailman talous on ilmiselvästi ottamassa seuraavaksi happea 9 vuoden vauhdikkaan ja velkavetoisen kasvun jälkeen, joten en montaa senttiä löisi vetoa yli 70 % työllisyysasteen puolesta - varsinkin kun kaikki rakenteelliset uudistukset ovat vielä ajatusten asteella.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juuri näin.
VM:n ennusteen mukaan vaalikauden 2019-2023 bkt-kasvu painuu Alle kahdenbprosentin. Siis juuri siihen tasoon, jossa työllisyys heikkenee ja velan tarve valtio budjetissa palaa tasolle 5-7 mrd vuosi. - Ja tämä siis ikäänkuin vakaan trendikehityksen oloissa.

Sitten on se hupsista-ennuste, joka toteutuu heti jos jotain negatiivista sattuu: Brexit hard core - versiona; kauppasota, jokin kaappaus tai sotatila ns. sivistyneen maailman mailla, Euron tilttaus yms.
Hetipä on meillä BKT nurinnarin ja etumerkki vaihtuu.
Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että 4 vuotta mentäisiin vanhoilla vauhdeilla.
Globaali korkeasuhdanne on ohi, miten syvältä iso talous loukkaa jää nähtäväksi.

Vapaasti voi ihmetellä miten nopeasti johtavilta poliitikoilta unohtuivat kituvuodet, ja se yllätys, jonka tämä äskeinen pikahuippusuhdanne muodosti, kun se vihdoin meille asti tuli ja samantein meni.
Muistutan, että korkeasuhdanne eikö taittui jo toukokuussa 2018. Siis jo melkein vuosi sitten!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Alotus ratkaisee paljon lopputulokseen nähden.

Tavoite vaikuttaa tulokseen.

Merkityksetön tavoite voi johtaa merkityksettömään tulokseen, joskin ripaus avoimuutta voi tuottaa tuloksen, jota ei Ole arvannut tavoitella, eikä edes väärä tavoitteenasettelu aina onnistu estämään "jyvän" löytymistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset