Yhdysvaltain tempoilu nostaa raakaöljyn hintaa – ja auttaa Putinin taloutta

Katsaus Öljyn Ihmeelliseen Maailmaan

Alkaako joku kohta kysymään mistä tässä on kysymys? vai onko tämä vain ”uuden talousjärjestyksen” kaleidoskooppimaista pyöritystä. Viimeisin huomionarvoinen asia on Kiinan parkkeeraaminen suoraan Yhdysvaltain ”etupihalle”  –  Kuubaan. Se haluaa osansa Meksikonlahden öljylähteistä.

*

Raakaöljyn maailmanmarkkinahintaan vaikuttavat monet tekijät. Yhdysvaltain nousu maailman johtavaksi öljyntuottajaksi ohi Saudi-Arabian ja Venäjän, siirsi hetkellisesti markkinamekanismin avaimia Lähi-Idästä, mutta vain hetkellisesti ja rajoitetusti.

Yhdysvaltain tuotannon kasvua ovat hillinneet markkinatodellisuus ja siihen liittyvät selvät uhat, ennen kaikkea Kiinan kanssa jähkitty kauppasota ja sen lisäämät riskit, jotka alan yritykset varsin hyvin tunnistavat.  Kun WTI:n hinta 63 dollarin tynnyriltä, firmoilla ei enää ollut tarpeen maksimoida voittoja.  Yritykset voivat keskittyä varastojen täydentämiseen.  Tämä näkyy siinä, että Yhdysvaltalaisten öljyjättien varastot kasvoivat viime viikolla 2,8 miljoonalla tynnyrillä, kun analyytikot ennakoivat niiden vähentyvän 1,2 miljoonalla tynnyrillä.

(ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Light_Sweet_Crude & https://oilprice.com/oil-price-charts

Toinen tekijä on se, että öljyn globaalit hinnat määräytyvät jatkossakin muualla kuin Pohjois-Amerikassa tai Länsi-Euroopassa. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kysyntää – ja hintoja – ohjaavat yhä enemmän Aasian tilanne, jossa energia-ala kokonaisuudessaan säilyy keskeisenä sektorina ainakin 2035-2040 vuosiin asti.

*

Kuuluisa keskinäisriippuvuus ja myös ”kumppanuus” ilmenee siinä, että Yhdysvaltain öljyn viennistä on tullut markkinoille keskeinen painopiste.  Yhdysvaltalaiset jalostamot johtavat jo maailman öljytuotteiden (bensiini, teollisuusbensiini ja tisleet kuten diesel- ja vähärikkiset lämmitysöljyt) kokonaisviennissä.

Uusi kilpailuasetelma sisältää kuitenkin myös raakaöljyn viennin.  Siinä suhteessa Yhdysvaltain näkymät nousevat.  Lisävienti ”vanhojen tuottajien” (OPEC-maat ja Venäjä ym) hallitsemille markkina-alueille on merkittävä osa kansainvälisen öljytuotekaupan kokonaisuutta, mikä mahdollistaa amerikkalaisten yhtiöiden kansallisen tuotannon maksimoinnin, ilman että se painaisi WTI-hintoja.

Yhdysvaltain energiahallinnon (EIA)  tilastojen mukaan Meksikon lahden kenttien öljynporaus on tehostunut ja niinpä alueen öljyntuotanto on noussut kahden viime vuoden (helmi 2017 – helmi 2019) aikana jopa 50 %:lla. Noin 160 mijoonasta barrellista 240:een milj. brls. https://ycharts.com/indicators/gulf_coast_crude_oil_production

Tuoreimpien arvioiden (keskiviikko 3.4.2019) mukaan alueen tuotantoa voidaan marginaalisesti vieläkin kasvattaa, mutta kunnianhimoisempien vientitavoitteiden saavuttaminen edellyttää satamien, infrastruktuurin ja syöttöputkien laajentamista.  Lisäksi ratkaisevaa ovat toimet, joita tehdään pitkin rannikkoa Houstonista Channeliin, ja erityisesti Corpus Christin alueen tienoolla.  https://www.texasgulfterminals.com/the-project/?utm_source=google&utm_medium=search&utm_content=corpus&utm_campaign=tf&gclid=Cj0KCQjw1pblBRDSARIsACfUG11YFaKC9d9MvaN1uhaf2theK5ALk86MIgeko5dOjiHNTGLDLVYoWesaAuFIEALw_wcB

Houston Chroniclen toimittaja julisti 15.3.2019: ”Meksikonlahden Gulf Coast on uusi Lähi-Itä” ;

The geography of energy is shifting. At one time, when policy oil industry executives and policy makers spoke of the Gulf, they were invariably speaking of the Persian Gulf.

Today, they’re talking about the Gulf of Mexico.

Texas and the U.S. Gulf Coast have become the new Middle East, a center of energy production and exports that is having outsized influence on the global oil markets. As the International Energy Agency concluded in its five year forecast for of the world’s oil industry, the United States, led by Texas, will dominate the growth of production and exports in coming years.”

https://www.houstonchronicle.com/business/energy/article/Reporters-Notebook-Gulf-Coast-is-the-new-Middle-13690827.php

Siellä rakennetaan kasvavaa resurssia vientituotannolle, jota ruokkivat uudet putkilinjat valtavalta Permian altaalta, kun taas syrjemmillä tuotantoalueilla rannikkovesiä ruopataan suurten säiliöalusten pääsyn mahdollistamiseksi.

Permian altaiden tuotannosta esitetään (1.4.2019) kovanpuoleisia kasvulukuja: https://shaleprofile.com/2019/04/01/permian-update-through-december-2018/

*

Tämä pitkähkö esipuhe voi olla hyödyksi yrittäessämme ymmärtää, mitä öljymarkkinoilla tapahtuu juuri nyt.

Jälleen kerran presidentti Trump on yrittänyt käyttää Valkoisen talon ”bully pulpit” –puhetta (ilmaisulle ei taida olla vakiintunutta suomalaista ilmaisua; kiusaaminen, päällepäsmäröinti jne, ellemme tyydy matalamieliseen ”vittuilla” muotoon) kehottaamaan ”liittolaistaan” Saudi-Arabiaa lisäämään tuotantoaan, mikä ”mahdollistaisi hintakehityksen rajoittamisen”.  Toisinsanoen estäisi markkinahintojen nousun jatkumista. Takana öljymiehellä on petrokemian säilyttäminen kilpailukykyisenä muiden energiamuotojen nousun uhatessa, estämällä sen hinnan nouseminen epäedulliselle tasolle, vaikka se lyhyellä katseella toisikin runsaasti voittoja.

Saudi-Arabia ja OPEC  ovat jälleen kerran jättäneet hänen puheensa huomiotta ja tarttuneet toimeen jatkaakseen tuotannon rajoitustoimia pitääkseen hintansa vakaana, siis kohtuullisen korkeana ja nousupaineessa.

Itse asiassa OPEC ja sen tärkein ulkopuolinen kumppani Venäjä ovat uudistaneet nämä tuotannon leikkaukset.  OPEC peruutti niiden lopetuksen aiesopimuksessaan viimeisimmässä kokouksessaan Wienin sihteeristössä toteamalla, että nykyisiä leikkauksia ei muuteta ainakaan seuraavien 6 kuukauden aikana.  OPECin – Venäjän akseli, kaikista kitkatekijöistä ja hajanaisuudestaan huolimatta, ovat yksimielisiä siitä, että Trump-tweetit eivät kuulu öljyalalle.

Syy on yksinkertainen.  Viime vuonna vallinneesta politiikasta (Trumpin) on edelleen ilmassa vihaa. Ilmoitettuaan uusista pakotteista Irania vastaan, mikä johti Irakin öljyn viennin merkittävään laskuun ja OPECin ja muiden tuottajien tuotannon lisäämiseen näin syntyneen vajeen täyttämiseksi (kartellin sisällä), Trump antoi viime hetkellä 180:n päivän poikkeuksen kahdeksalle suurimmalle Iranin raakaöljyn tuottajalle.

Tämä loi välittömästi maailmanmarkkinoille merkittävän ylitarjontatilanteen, mikä pudotti öljyn hintoja yli 20 %.  Takana oli Trumpin peliliike hänen pyrkiessään torjumaan bensiinin hintojennousu ennen kriittistä vuodenvaihdetta Yhdysvaloissa.  Valkoisen talon mies oli tämän jälkeen jälleen hitusen vähemmän suosittu öljyntuottajakartellin piirissä.

Venäjä

Todettakoon tähän, että Venäjän vuoden 2019 valtion budjetti rakentuu öljyn 63 dollarin keskihintaan.  Urals-öljyn hinta nimittäin laski 2018 talousvuonna budjetoidusta dollarista tuohon 63.4 dollariin, mistä johtui talousarvion varovainen lähtökohta. Todellinen tuotto syksyllä nousi 78-79 dollariin tynnyriltä.  Ruplan kurssin heikentyminen nosti öljyn ruplamääräisen hinnan kaikkien aikojen huippuunsa. (Bofit viikkokatsaus 2019/06, 7.2.2019)

Venäjä myy öljyn ulkomaille dollarissa, mutta maan oma budjetti pyörii ruplilla.  Niinpä kun rupla delvalvoituu, Venäjän budjetti pysy pitkälti tasapainossa.  Rupla päästettiin kellumaan vuonan 2014, joten sen arvo liikkuu öljyn hinnan mukana.

Niinpä jo vuoden 2019 alkukuukausina öljy- ja kaasutuotteiden tulot nousivat suhteessa korkeimmiksi kymmeneen vuoteen.  Öljy- ja kaasutuotteiden osus konsolidoidun budjetin 2018 tuloista nousi lähes neljäsosaan.  Öljyn hinnan huippuvuosina osuus oli 28 %.  Tämä oli keskeinen syy siihen, että Venäjän federaation budjetti 2018 päätyi ylijäämäiseksi, peräti 2,7 prosenttiin BKT:stä.  Tätä ennen budjetti oli selkeästi ylijäämäinen viimeksi vuonna 2011.

Voi olla että presidentti Putin voi vielä ennen kesää siunata venäläisiä eläkeläisiä pienellä ”vappusatasella”, ja ehkä saada siitä liikkeestä hiukan lisää happea palkeisiinsa.

Kiinalaiset investoivat esimerkiksi Siperiaan.  He vuokraavat sieltä maata, johon rakennetaan kiinalaisia tuotantolaitoksia.  Joihinkin tehtaisin on jopa tuotu työvoimaa Kiinasta, työskentelemään kolmesta neljään kuukautta kerrallaan.  Eli pahimmillaan Venäjä saa tehtaiden saasteet, mutta valtaosa hyödyistä menee Kiinaan, kuvailee Lappeenranna yliopiston Venäjä-johtaja Katja Novikova. – Lue lisää: https://op.media/chydenius/talous-ja-yhteiskunta/venajan-talous-on-muutoksessa-kasvun-tiella-kuitenkin-kiperia-haasteita-6e8197ce944d4248be5248553114cc9a

*

Nyt eletään tilannetta, jossa Trumpin itsensä ohjailemia pakotteita sovelletaan toukokuun ensimmäisestä viikosta lähtien (kun 180 päivän vapautukset päättyvät) tai Washington menettää uskottavuutensa.  Siltä osin kuin pakotteita sovelletaan, tarjonta tietysti toimii paineen alaisena ja öljyn hinta jatkaa nousuaan vielä tämänhetkisestäkin tasostaan.

 Iranin 6 kk:n erivapauden takasi marraskuussa neljä maata, Kiina, Intia, Kreikka, Italia, Taiwan, Japani, Turkki ja Etelä-Korea. Niitä näyttää savun hälvettyä yhdistävän enemmänkin halu talousyhteistyöhön Kiinan kanssa, kuin taata Trumpin tempoilevaa yhdenmiehen showna näyttäytyvää politiikkaa.  Tämä kaikki siis verhoissa, Trump-shown taustalla.

Kaksi etelä-korealaista jalostamoa on peruuttanut tämän vuoden tammikuussa ja helmikuussa saapuvien Yhdysvaltalaisten raakaöljytankkerien toimitukset.  Bloomberg raportoi tästä aiemmin tällä viikolla.  Se viittasi alan nimettömiin lähteisiin sanomalla, että jalostamot ovat huolissaan US-raakaöljyn laadusta.  Ja laadusta voi tulla jossain vaiheessa suurempikin ongelma Yhdysvaltalaisille tuottajille.

Kaikki johtuu putkilinjoista, Bloomberg kirjoitti, ongelman syistä. Yhdysvaltalaisesta liuskekivi-öljylle on olemassa valtava öljyputkisto, joka jatkuu maalta Meksikonlahden (Gulf Coast) rannikon satamiin, joissa se lastataan tankkereihin ja laivataan Aasiaan.  Etelä-Korea on noussut Yhdysvaltain raakaöljyn suurimmaksi ostajaksi tänä vuonna.

Lukemattomien putkilinjojen – runkojen ja haarojen – ristikossa öljy saastuu erilaisilla ei-toivotuilla tavoilla, öljyjäännöksistä raskasmetalleihin, putkien puhdistusaineisiin ja sekalaisiin yhdistelmiin, jotka ovat hapettavia.  Nämä viimeksi mainitut sotkut ovat erityisen huolestuttavia puhdistamoiden kannalta.

Hapeaineet, kuten etanoli, lisäävät bensiinin tuotantoprosessin aikana syntyviä hiilidioksidipäästöjä ja nokea.  Ei kuitenkaan ole vielä paikkaa, missä raakaöljy kyettäisiin käsittelemään jalostamossa näistä aineista, koska ne voivat vaikuttaa negatiivisesti polttoaineen laatuun. Lisäksi muut epäpuhtaudet voivat vahingoittaa itse jalostuslaitoksen laitteita. 

*

Kiina

Yli 900 miljardin dollarin suurhanke Kiinan Silkkitie, ”Uusi Globalisaation Aikakausi”, on Kiinan suuri loikka.  Kiinan tavoite on maailmanlaajuinen laajentuminen pääasiassa talouden alalla ja oman taloutensa vaikutusvallan vahvistaminen.

Kiina ostaa tiensä maailman tärkeimpien luonnonvarojen luokse, kaikkialla maailmalla, vaikka muu maailma katsoo sitä epäuskoisena.

Allekirjoittamalla solkenaan sopimuksia ja laajentamalla vaikutustaan lainoituksilla myös öljysektorilla, Kiina puristaa itselleen sen globaalin vaikutusvallan, jota vailla se omien öljyvarojen puutteen vuoksi muuten olisi.

Kun se vaikutusvalta on hankittu, se voi olla pysäyttämätön voima.

Kiinalla on ainutlaatuisen syvä lompakko, ja se on valmis käyttämään suuria määriä rahaa voidakseen hankkia öljyä maailman kaukaisimmistakin maista, – kehitysmaista aina Eurooppaan asti, Aasiassa ja Afrikassa.

Vaikka länsimaat kieltäytyvät kumppaneitaan liittymästä Kiinan valtavaan uuteen Silk Road – hankkeeseen, kaikki eivät halua välttää seireenilaulun lumoa. 

Nyt ainakin Italia on valmis pelaamaan ”kiinalaista palloa”.  Italia torjui Yhdysvaltain ja EU:n varoitukset allekirjoittamalla Kiinan kanssa viime lauantaina  sopimuksen siitä, että siitä tulee ensimmäinen G7-jäsenvaltio, joka osallistuu Kiinan ”One Belt One Road” –hankkeeseen.  Kiinalla on jo entuudestaan vahva asema Kreikan satamissa ja väylillä.   https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006045775.html

Kiinan ”isku” kohdistunut ensisijaisesti kolmelle mantereelle: Aasiaan, Afrikkaan ja Eurooppaan.  Mutta myös muut maanosat ovat sen kohteina. 

Kiina ”hyökkää Kuubaan” – suoraan ”Yhdysvaltain etupihalle”

Viimeisin Kiinan investointi tapahtui maaliskuun 2019 lopussa Kuubassa – uuden aikakauden kynnyksellä olevassa semikommunistisessa perinnemaassa. 

Allekirjoittaessaan yhteisymmärryspöytäkirjan Kiina tarjosi apua Kuuballe sen pyrkiessä vähentämään riippuvuutta energian tuonnoista, ja jatkamaan merkittäviä ponnisteluja öljyhankkeiden edistämiseksi ja elvyttämiseksi sekä syvissä että matalissa Karibian meren vesissä. 

Sopimus koskee näiden kahden maan välistä geologisen ja öljyteknologisen yhteistyön syventämistä mineraalien (ja öljyn) tutkimiseksi ja Kuuban saaren lähialueiden kartoittamiseksi uusien öljykenttien ja kaasukenttien löytämiseksi. 

https://www.maailma.net/uutiset/kiinan-aktiivisuus-lisaantyy-karibialla-ja-etela-amerikassa

Tässä täytyy todeta: ”vuoroin vieraissa” –sananlasku käy toteen.  Siinä missä Yhdysvallat liittolaisineen on pyrkinyt poliittisesti ja sotilaallisesti esittäytymään ja pesiytymään ”Kiinan etupihalle” Etelä-Kiinan merellä, tässä Kiina tekee temput, ja parkkeeraa suoraan Yhdysvaltain etupihalle, Kuuban saaristoon!

Tästä vielä puhutaan.

 

*

Samaan aikaan toisaalla

Venezuelassa oleva valtataistelu ja ulkoinen puuttuminen sen maan implosioitumiseen (luhistumiseen) on vähentänyt öljyn vientiä maasta, joka on ollut OPECin toiseksi suurin tuottaja.  Tämä sekava tilanne hämmentää monia. Toisaalta Maduron Venezuela on OPECin keskeisiä maita, ja siten Trumpin vastapoolin jäsen, ja Venäjän kainalosauvoilla hoiperteleva, mutta kaiken aikaa Yhdysvaltain paitsi poliittisen myös kasvavan sotilaallisen puuttumisen uhan alla elävä hylkiövaltio.

Lähtökohtaisesti Venezuelan öljyteollisuus – kaiken muun ohella – on ongelmissa korrupution ja kelvottoman hallinnon johdosta.  Yhdysvaltain pakotteet ovat rassanneet lisää maan tilannetta.  Lisäksi sähkökatkot ovat aiheuttaneet tuotantokatkoja ja sekavuutta.  Maan tärkein öljyn vientisatama Jose ja neljä  raakaöljyn jalostamoa seisovat

Varmana voidaan pitää sitä, että  öljyvaltiot ja niiden yhteisö ei tule sormi suussa seuraamaan, mikäli Trump päättää lähettää joukkoja Venezuelaan.  Öljyinen maa on tulenarka paikka räpsiä tupakinsytyttimellä..

Toinen merkittävä sekavuuden tilassa jo pitkään rimpuillut maa on Libya. Sen tuotannon vähennykset ovat jatkuneet jo pitkän ja lisääntyneet väkevöityneestä sisällissodasta johtuen.  Maailman on syytä muistaa, mistä ratkaisevasti johtui Gaddafin diktatuurissa eläneen mutta kuosinsa pitäneen Libyan ajautuminen kaaokseen ja valtiorakenteen täydelliseen murskaantumiseen.  Rauhan-Nobelistin olennaisella tavalla laukaisemiin ilmahyökkäyksiin, jossa useammat Lännen maat arvoyhteisönsä omaksuman imperialistisen perinteen menetelmiä noudattaen murskasivat maan.

Kolmas sekasorron syövereihin ajautunut merkittävä öljymaa, Nigeria, kärsii kiihtyneistä levottomuuksista ja asetoimista.

Kaikki nämä heijastuvat ja näkyvät Meksikonlahden öljyrintamalla.  Yhdysvallat hyötyy, muut kärsivät.

*

Öljyvaltiot ovat kohtalonyhteydessä keskenään.

Joillekin OPECin jäsenille, ja jopa venäläisille kohdistuu paineita lisätä vientiä. Aivan kuten Yhdysvaltain öljyjäteille luonnollisestikin.  Yhtistä näkemystä näiden kesken ei ole eikä tule. Kukin klaani katsoo asioita omista näkökulmistaan. 

Win-win –skenaario ei ole mahdollinen.

Monet analyytikot laskevat, että heinäkuun loppuun 2019 mennessä WTI:n hinta tulee olemaan 75 $/tynnyriltä ja Brent-laatu saapuu jo 85 taalan tasolle.

*

https://www.eia.gov/dnav/pet/hist/LeafHandler.ashx?n=PET&s=MCRFPP31&f=M

Haastaviin olosuhteisiin liittyy huomattavia riskejä, jotka ovat myös lauenneet.

https://en.wikipedia.org/wiki/Deepwater_Horizon

https://en.wikipedia.org/wiki/Deepwater_Horizon

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu