Veikko Huuska

Petturien kekkerit – vietämme vaalikarnevaalia

Petturien kekkerit – vietämme vaalikarnevaalia

elämä on laiffii, etenkin vaalien etuinen elämä.  Vaalien jälkeinen elämä – se on jotain aivan muuta, loistotonta, karua, kipeääkin.  Jokin säihke poistuu kun totuuden hetki lyö. Melkein kuin aurinko menisi nukkumaan.

*

Vietämme vaaleja.  Vaalit ovat poliittisen olympiadin huippuhetkiä, kisakuume on korkeimmillaan.  Sikäli kuin sitä on, kuumetta. 

Juuri nyt Vaalit ovat vielä paremmalla puolella, vajaan kahden viikon päässä edessä.  Kaikki on vielä mahdollista, unelmat, jakarandatuoli, jallitukset, kömpelöt petoksenyritykset. Jopa Nalle Puh tiesi sen, paras hetkin on hetki ennen kuin käpälä kaapaisee ensimmäisen hunajakaapaisun kielelle. Poliitikko, jopa poliitikko tietä sen, paras heti on hetki ennen totuutta.  Ennen kuin tosiasiasioiden tumma varjo laskeutuu maan ylle ja aurinko melkein pimenee.

*

Autoradiosta (sic!) kuulin tänä aamuna, miten eräs toivorikas ryhmänsä edustaja ja kansanedustajaehdokas sanoi, että miljardi autoveroja pitää poistaa, jotta hyväosaiset saisivat uudet sähköiset lelunsa. Ja jotta köyhempien verotaakka kasvaisi juuri tuolla miljardilla, tai jos kohta ei miljardilla, niin huomattavalla summalla kuitenkin, ja loput pois tulonsiirroista ja palveluista.

Ei hän aivan näillä sanoilla ilosanomaansa levittänyt, mutta asiasisältö oli tuo. Juuri tuo, kun tempun ympärille käärityt tinapaperit ja enkelikuvat revitään pois. Siis autovero veke.  Helpotukset niille öyräille, jolla on varaa ostaa uusi auto, ja nimenomaan uusi sähköauto. 

Mutta kun Valtion kassaan ei voi (lue: ”ei saisi”) syntyä miljardin kokoista aukkoa (siellä jo olevien us. miljadin aukkojen lisäksi), niin jostainhan se tulosarakkeesta poistettu miljardi pitää kattaa. ”Jos ei ole niin lainataan” –temppu on usein käytetty, ihan käytösä kiiltäväksi ja sileäksi kulunut. Mutta jos ei sitä nyt ihan kärkeen käytettäisi, niin kuka sen miljardin valtiolle maksaa? No kaikki jotka saavat jotain tulonsiirtoja ja yhteiskunnallisia palveluetuja (ovat muita kuin uuden sähköauton ostajia, tietty),  kansalaiset, joiden etuuksia leikataan tai veroja/maksuja korotetaan vastaavasti.  On tämä reilua, poijaaat!

Avainsana ilmastonmuutos. 

*

Tämä nyt vain yksi esimerkki, mutta roheimmasta päästä.

Niin monet ehdokkaat ja puolueet ehdottavat miljardin sinne ja miljardin (tai parhaat 1-3 miljardia).  Siis joko menoja.  Tai Valtion tulojen vähennyksiä. Ihan sama. Rahaa pois kassasta.

Harvempi, josko kukaan, ehdottaa toimia, joilla niitä miljardeja saataisiin sinne kassaan.  Valtion kassaan.

*

Tilannekuva

Voisi ajatella, että äänestäjän kannalta olennaista olisi löytää ehdokas ja puolue, jonka tilannekuva on paras, siis realistisin, todenmukaisin, mahdollisimman tosipohjainen ja tulevaa neljää vuotta ennakoiva.

Ei siis sellaista ehdokasta, joka jakaa kauneimmat kukkaiskuvat, parhaat lupaukset, sutkimmat menolisäykset.

Voisi ajatella, että äänestäjän kannalta olennaista olisi löytää ehdokas ja puolue, jonka käsitys Suomesta, maailmasta ja toimintaympäristöstä olisi mahdollisimman tosi, tosiperusteinen, kestävä ja vaikutuksiltaan järkevä eli ”ratioanaalinen”. Siis kaunistelematon, sievistelemätön ja ”virittämätön”. 

Mutta kun ihmiset ovat hyviä ja tarkoittavat hyvää (etenkin itselleen ja heimolleen), niin liian realistinen tai suorastaan naturalistinen selitys maailmasta ja sen tilasta, ei vetoa. Se tuntuu ilkeältä, pahantahtoiselta ja sopimattomalta, siis salonkikelvottomalta ja ääri-joltain. Ei jatkoon. 

Jatkoon kelpuutetaan ehdokas ja puolue, joka soittelee kieliä, herkkiä kieliä äänestäjän päässä ja sielussa ja status quo –tajunnassa: soittelee ja näppäilee. Sellainen herättää sympatiaa. Sellainen hivelee sielua. Sellainen tuntuu omalta, kotoisalta, hyvältä ja herkältä; se synkkaa äänestäjän positiivisesti latautuneen sieluntilan ja odotushorisontin ”isoon kuvan”, isoon mutta intiimiin, omimmasta omimpaan.  Tämä paras vaaliviesti nostaa ja kohottaa äänestäjä, ja unissakävijän varmuudella ja itseääntoteuttavan somnanbulistin järkkymättömyydellä hän suunnistaa kohden uurnia.

*

Kumpi tässä on tyhmä?

Kumpi tässä rikkoo hyvyyden, kauneuden ja totuuden pyhää alttarikuvaa pahemmin, poliitikko vai kansalainen. Kansanedustajaehdokas vai äänestävä olento? Kumpi tekee vääremmin: ehdokas joka lupaa vastoin parempaa tietoaan, vai äänestäjä joka äänestää vastoin parempaa tietoaan? Mutta onko sitä tietoa?

Pitäisikö Äänestäjän läpäistä äänestäjä-koe, ennen kuin marssii koppiin?  Eihän hän ole vain omalla asiallaan, vaan hänen ratkaisullaan on vaikutusta koko maahan ja kansaan? 

Pitäisikö ehdokkaan läpäistä virallinen edustaja-koe, ennen kuin naama ilmestyy ehdokaslistojen yhdistelmään?  eihän hän ole vain omalla asiallaan, vaan hänen näkemyksensä, linjauksensa, napinpainalluksensa vaikuttaa koko maahan ja kansaan?

*

Pyhä demokratia

Huutokuoro kajauttaa heti: Ei. Sehän taistelisi demokratiaa vastaan.  Kansanvalta, sehän on pyhä ja jakamaton ja ehjä kuin joutsenen muna.  Tämä tällainen ajattelu halveksii kansan tahtoa ja äänestyspäätöksen pyhyyttä.  Se johtaisi sääty-yhteiskuntaan, jossa koulutus ja muu kelpoisuus saisi bonusta, ja köyhiä ja kurjia lyötäisiin jälleen, kaikki demokratian yli vuosisataiset saavutukset vedettäisiin latana viemäriin ja vieläpä (kuvaannollisesti) kustaisiin päälle.

Nyt vain kun ihan omien silmien tasalta katsoo tätä menoa, demokraattista menoa, niin ilman demokratian marsipaaninvärisiä silmälaseja, katsoessa on pakko miettiä: demokratia, mikä on tilasi ja otasi?

Demokratia, Quo Vadis?  Tuolla äänestetään maa ulos jostain, mutta juuttuu välitilaan, jossa rimpuilee kuin kiljuva leijona. Tuossa äänestetään maa sisään johonkin, ja saadaan vielä poliittinen raha kaupantekijäisiksi ja myllynkiveksi kaulaan. Tuossa iso maa äänestää avohoitopotilaan päämiehekseen. Tässä näyttelijästä rustataan presidenttiä. Tuolla joku nobody saa paljon ääniä, häneen luotetaan, mutta yhtään ei kukaan tiedä (lähipiiriä kenties lukuunottamatta), mikä mies mikä valuutta?

Mutta kuitenkin: demokratiaa kumarramme, näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata demokratiaa.  Vaikka 31 prosenttia ei äänestä, ja vaikka vain n. 4 % kuuluu puolueisiin (2017/YLE: n. 249.000 ja heistäkin iso osa ei ole maksanut jäsenmaksua, mutta puolueet eivät erota rästiläisiä, osa on sitä paitsi kuollut). Loput ovat jossain katsomon aidalla ja hernerokkatykin tietämissä.

Vaikka ”Valta Suomessa” ei kuulu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.  Valta Suomessa kuuluu muille.  Ulkovalloille, konglomeraateille ja pääjohtajille.

Emme ole juuri haranneet vastaan tässä menossa, joskin emme olisi parhain voiminkaan kyenneet torjumaan sitä, koska maailmanhistoriallinen valtojen murros, uudelleen järjestyvät mahdit ja mannerlaattojen ryske.

*

Mitä oikein teemme, kun äänestämme?

Ehkä annamme sananmukaisesti ”Vallan”.  Vallan Suomessa.  Ehkäpä juuri siksi emme Suomen eduskunnan kokoonpanoa valitessamme vaalikampanjassa erehdyksessäkään mainitse organisaatiota nimeltä ”Euroopan Unioni”.  Sekin on ikään kuin ulkopuolinen luonnonvoima, emmehän me mainitse vaalikampanjassamme föhniä emmekä heinäsirkkoja, tai auringonpimennystä emmekä öljylauttaa.

”Eduskunnan osallistuminen Euroopan Unionin asioiden kansalliseen valmisteluun” säädetään perustuslain 96. pykälässä.  Otsikon muotoilu sinänsä on oireellinen. Kyse on ”EU:n asioiden” kansallisesta valmistelusta.  Ei ”Suomen asioiden” valmistelusta EU:n suuntaan.  Mutta kuitenkin unionin toimin säädetään ja viritetään Suomen toimintoja niin suuresti, että tuntuu kerrassaan kummalliselta ja mahdottomalta, että koko eduskuntavaalit 2019 –kampanjassa ei EU-asetelmaa ja sen toimintaa, ja sinne päin suuntautuvia kansallisia tarpeita, tavoitteita ja ohjelmia ole tuskin edes mainittu.

Eduskunnan tärkein tehtävä on laatia Suomen lait, toiseksi tärkein on laatia Suomen valtion vuotuinen budjetti. Vähintäänkin yhtä tärkeä tehtävä on laatia Suomen ohjelma näivettyvän Unionin toimintoja varten, Suomen linja.  Mutta nyt(kään) sitä ei tehdä. Siitä ei keskustella, se on ikään kuin kollektiivisesti vaiettu, EU on olohuoneen maton alle työnnetty mutta ei piilotettu virtahepo. Siinä se EU käänteleiksen ja kiljahteleiksen olohuoneen keskellä, mutta me olemme ikään kuin mitään ei tapahtuisi (som om ingenting hänt).

*

Mitä edustajasi edustaa?

Kun tapaat hälisevän juhlasalin käytävällä ehdokkaasi, tai kadun hiljaisemmalla puolella torin laidassa, ja pääset jännityksen kuristamalla oudon vinkuvalla äänellä esittämään hänelle sen kysymyksen tai huomion, jonka juuri siinä ja nyt haluat sanoa tuolle tyypille, joka on pari sekuntia kuuntelevinaan, mitä sinulla, äänestäjällä, on ”sydämelläsi”, niin mitä silloin luulet tekeväsi. Oletko ”suorassa yhteydessä” vallan kamareihin, ja saatko äänesi (kerrankin) kuuluviin?

Luulemme, että päätämme maamme asioista kun äänestämme; luulemme että päätämme, kun valitsemme eduskunnan; mutta Google, Wall Street ja Putin päättävät enemmän kuin me itse.  Emme niitä ole äänestäneet valtaan, ne ovat olosuhteita, joille emme voi mitään, paitsi että vähän Putiniin, kun jos emme vihastuta ja suututa häntä.

Mikä on kansanvallan, demokratian, asema ja tehtävä tässä ”uudessa maailmanjärjestyksessä”? 

Onko sillä tehtävää, annammeko sen (Eduskunnan) kuivua ja rämettyä täysin? Kehitämmekö sitä, oikeasti kansallisen intressin valossa ja lämmössä? Vai mikä se EK oikein on: nyt ja jatkossa? (vain sisäpiiriläisille; Sanaleikki: Suomessa päättää EK).

Onko Eduskunta joukko sekalaisia konsultteja ja asiamiehiä, jotka edustavat – eivät suinkaan ”Suomen kansaa” -, vaan joitain immateriaalisia etuja, eturyhmiä, mesenaatteja, muppet-shown pyörittäjiä, mahteja ja mahtajia, aina vapaamuurareista Kiinan keisariin?

*

Mikä täyttää päät juuri nyt?

Tajunta on käsittääkseni melko flexiibeli ja päilyvä tila, abstrakti, mutta kuitenkin kiinni hengityksessä, sydämensykkeessä ja aivotoiminnoissa.  Mutta kuitenkin sen on kuin sinkkiämpäri. Siihen mahtuu kerrallaan vain ämpärillinen, vaikkakin virtaus vie ja tuo. 

Mikä nyt on ”sinkkiämpärimme” sisältö? Vaaliteemat on lueteltu viidessä sekunnissa, noin viisi tai seitsemän aihetta. Niistä äkkinäisin ja hallitsevin näyttää olevan ”ilmastonmuutos”.  Se on tullut nopeasti ja kaukaa, vaikkakin se on pitkään ollut teemastovyöhykkeen sisäkehällä, tällainen keskelle kehää se nousi/nostettiin Pariisin jälkeen. Sitten meillä olikin kehässä niin iso ja näköaloja pimentävä pölypilvi, sakea, että monet muut teemat ja kurkistusluukut menivät sumeiksi.  

Meidän ja maailman asioista ilmastonmuutos kuuluu niihin, joihin Suomi ja suomalaiset voivat tehdä vähiten.  Ehkä siksi se on niin helppo aihe vaalien pääteemaksi.

Kiitollinen vaaliteema, ei tarvitse sorkkia niitä aiheita, jotka ovat täysin (yksinoikeudella – copyright) Suomen itsensä päätettäviä asioita – tai ainakin melkein yksin.

Sikäli tämä on linjassa sen kanssa, mitä kaiken aikaa teemme.  Me kilvan työnnämme omista asioista isoja asioita pois omista käsistämme, muiden huostaan, muiden päätettäväksi. Teemme sen vakain aikein, kirkkain mielin, sinisin silmin.  Suorastaan kilvoittelmme siinä, kuka keksii isomman ja aina vain isomman lohkareen ja kikkareen muiden huomaan! Ai että.

Kamala on se hetki, kun kollektiivina havahdumme huomaamaan, ”mitä tuli tehdyksi”.

*

Vuonna 2023

Mietin, mikä voisi olla 4 vuoden kuluttua 2023 silloinen tuleva ”ilmastonmuutos”, iskusana.  Onko se kuitenkin ilmastonmuutos. Ehkä ehkä ei.

Minä eniten mietin Suomen Valtion talouden epätasapainoa, kallistuvaa ja huteraa, ja toiseksi eniten Suomen kansantalouden velkaista ja näiverää tilaa ja tulevaisuutta. Siinä sitä onkin pähkäilemistä, eikä meitä tällä penkillä montaa olekaan.  Hiljaista on. Melkein mitkä taikatemput, budjettitekniset vipat ja ennusteukkojen viestien vaimennus kukoistavat. 

On siis päätetty, että taloudessa kaikki hyvin, ja parempaan päin.

Mutta kun näin on päätetty, kuka on päättänyt, ja minkälaisin asiaperustein? En ole kuullut kysyttävän ja vastausta vaadittavan vastuunalaisilta. Vale ja lume menee läpi kuin Päijänteen vesi pääkaupunkiseudun tunnelista. Hanasta tulee puhdasta kirkasta.

Valuuko kansallinen elämämme kuin vesi hanasta, vai onko siinä jotain mittaa ja määrää?

Vieläkö Eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2023?

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

En näe länsimailla olevan kuin kaksi vaihtoehtoa:

1. Kiinan malli, josssa miedon fascismin valtio harjoittaa autoritääristä komentoa muuten, mutta sallii taloudellisen toiminnan vapauden, toki valvotusti.

Valistuneet itsevaltiaat ovat historiassa tehneet eniten hyvää. Valiltettavasti itsevaltius on riskipeliä.

2.Oikeasti liberaali malli, jossa valtio puuttuu kansalaisten elämään mahdollisimman vähän, samoin talouteen, toki tasaa suhdannevaihteluita.Kohtuullinen sosiaalihuoltokin on hyvä; se tulee halvemmaksi, kuin vartijat ja poliisit.

Tällöin poliitikoista on vähiten harmia, koska koska heillä on vain vähän valtaa.

Mutta ottavatko ihmiset todella vastuuta itselleen? Onko länsimaisista ihmisistä siihen? Uskontoihin en usko, pitäisi keksiä jotakin muuta selkärangan tukemiseksi.

Vaalikoneessa ei muuten oikein löytynyt sopivaa puoluetta. Olen monissa asioissa hyvin oikeistolainen, mutta toisaalta myös hyvin vapaamielinen. Siinä ruudussa ei ollut yhtään puoluetta.

"Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne."

Olen muuten koittanut soittaa Kelan asiantuntijalääkärille viikon ajan. Puhelinvastaaja käskee joka päivä soittaa huomenna, ovat kuulemma koulutuksessa. NL:ssa tavattiin sanoa, jotta palaamme asiaan seuraavan pjatiletkan puitteissa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kiinahan on muuten siitä jännä maa, jotta näköjään hyvästä so. toivotusta käytöksestä ensisijaisesti palkitaan - saat erilaisia etuja. Miljonääri on kommunistisen puolueen työn sankari - kyllä ne ovat Pääoman lukeneet, pääoman pitääkin kasaantua.

Käyttäytymistieteellisten tutkimusten mukaan on kiistatonta, että palkkiot muovaavat käyttäytymistämme tehokkaimmin. Yhteiskunta, jossa rehellisillä keinoilla ei voi rikastua, on tuhoon tuomittu. Siinä suhteessa kannatan oikeistolaista talouspolitiikkaa. NL:ssa tämä mahdollisuus vietiin, ja ihmiset siirtyivät rikollisille poluille, maa romahti. Pelkäänpä, että demarit eivät tätä ymmärrä. Porvarit eivät puolestaan ymmärrä sitä, että ihmisten heittäminen kadulle se vasta kalliiksi tuleekin - poliisi, tuomari, vankila, sikakallista. Kaikista ei tule työn sankareita. Myös ihmisten elämän rajoittaminen on kallista ja tehotonta, siksi mahdollisimman suuri vapaus. Ehkä vielä joskus kapitalismi on niin tehokasta, että pääsemme kommunismiin.

Ihmiskunnan yhteinen tavoite voisi olla Marsin kolonisointi, ja homo sapiensin eloonjäämisen turvaaminen.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kiinalaisista on kasvanut Xi Jinpingin aikana patrioottinen ja yhteisiä päämääriä ihannoiva kansakunta, jolle on ensiarvoisen tärkeää vaurastuminen keinolla millä hyvänsä. Kiina ei juurikaan piittaa siitä, mitä muut maailman menosta ajattelevat.

Monet muut maat ovat huolissaan ilmastosta ja asettavat rajoitteita ja pakotteita päästöjen suhteen omille kansalaisilleen ja yrityksilleen, mutta Kiina on lisäämässä kivihiilen polttoa 30 % vuoteen 2030 mennessä nykysestään muiden seuratessa tilannetta sivusta. Tuo 30 % lisäys on määrältään jota kuinkin sama, mitä USA käyttää kaiken kaikkiaan kivihiiltä vuosittain.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ajatushorisonttiin muutama jänneväli:

Valtion ja kansalaisen suhde: yleinen vai yksityinen, missä raja?

Valtio ja bisneksen suhde: valtion valta ja finanssien voima? Maailman suurimpien BKT-jättien joukkoon nousee yhä lisää valtiottomia toimijoita, suuryrityksiä. Alkavatko yritykset verottaa valtioita, vai onko valtioilla yhä voimaa edes yrittää verottaa yrityksiä?

Demokratian ja harvainvallan (diktatuuri) suhde: hyödyt ja haitat? Ovatko business-jätit muka demokraattisia; kenen kanssa ne liittoutuvat, toisten yritysten kanssa? Vai Diktatuurien, vai Demokratioiden. Vai kaikkien kanssa, jotka maksavat? Eniten maksavien, tietty!

WSJ laski äskettäin:
Maailman diktatoristen valtioiden yhteinen BKT ylittää Maailman demokraattisten valtioiden BKT:n tuota pikaa: talous johtaa sotilaalliseen ja hegemonistiseen valtaan: Kiina ja sen kumppanit määräävät nopeammin kuin arvaammekaan globaalin kupletin poljennot.

Lännen ja Idän hegemonian suhde: mitä hyvää kummassakin, miten yhdistää? Olemmeko olleet sokeita tai ylilojaaleja Lännen hegemonialle? Mitä Idän hegemonia merkitsee meille ja lapsillemme, tuskin ruusuja ja hunajaa.

Menneisyyden rakenteet ja Uuden maailmanjärjestyksen rakenteet: onko mitenkään soviteltavissa yhteen? Kantaako jokin ajatusrakenne tai tavoite ylimenokauden yli.

Hyötymoraalin ja omantunnonmoraalin suhde: onko mitenkään yhteensovitettavaissa, ja entä sitten jos omatunto on musta kuin sepän koura?

Mikä voima ratkaisee 2020-luvun maailmassa: Uutta maailmanjärjestystä säätelevät vahvat valtiot (Kiina & Cos) vai Vanhaa maailmanjärjestystä säätelevat läntiset WW II:n voittajavaltiot + Saksa?

Onko Maailmassa jotain universaaleja sääntöjä ja sopimuksia, joita kaikki noudattavat, vai onko täällä nyrkkivalta, jossa hegemonistit ja velkojat sanelevat kaiken?

Onko Maailmassa jotain vakaata ja pysyvää, kenties ikuista, vai onko globaali yhteisö tuulen, aaltojen, virtausten ja vaihtelevien herrojen henkarissa?

Miten pienten valtioiden käy? Miten suuri pienituloisten ja mitään omistamattomien enemmistö pystyy yhtään vaikuttamaan maailmanmenoon?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Aivan ensisijaisen tärkeää on, millä maahan saataisiin lisää yksityisrahoitteisia työpaikkoja ja lisää vientiä, jotta edes nykyisen tasoista hyvinvointia pystyttäisiin ylläpitämään lähivuosina ?

Useimmat puolueet ovat lähteneet kilpalaulantaan verojen korottamiseski monin keinoin - jopa Kokoomuskin esittää lukuisia veronkiristyksiä tavan tallaajille liittyen lähinnä asumiseen ja autoiluun.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Siis osaava kansakunta, joka pystyy tuottamaan maailmanmarkkinoille kelpaavia tuotteita kilpailukykyiseen hintaan. Näin konkretisoin ajatuksesi.

Mitä tämä edellyttää?
Ainakin se edellyttää tehokasta yritystoimintaa, osaamisen soveltamisen taitoa, taidon kaupallistamista ja kilpailukykyistämistä. Siis työtä ja työtä.
Ei niinkään tulonsiirtoja, oleskelua ja nautintoa. Ehkä työtä, ponnistelua, hikeä ja tavoitteita - sopivan levon ja työvoiman uusintamisen ryydittämänä?

Haluan noukkia Nobelisti Holmströmiltä teräviä näkemyksiä.
Hänen analyysinsa:
Suomi on maailman parhaiten koulutettu alisuorittajien maa, on varsin osuva tiivistys. Totuuskuva, josta kannattaa ajatuksia vetää eteenpäin: mitä ja miten?

Kun kuuntelee eduskuntavaaliehdokkaita, ainakin näitä huomatuimpia kellokkaita, niin joko suoraan tai epäsuorasti heidän sanomansa kuulostaa tältä: Työ on jotain kirouksenomaista, eikä mahdollisuuksien ja luovan aktiivisuuden kenttä. Ponnistelusta kertyvä tulo on jotain epämääräistä, jota pitää tiukasti valvoa ja verottaa, ikään kuin ainoa puhdas ja ikään kuin hyväksytty tulomuoto on tulonsiirto. (tässä on vain hitunen liioittelua)

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

VH: "Vaikka ”Valta Suomessa” ei kuulu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Valta Suomessa kuuluu muille. Ulkovalloille, konglomeraateille ja pääjohtajille."

Asiaintilan sinetti on perustuslain vastainen maantapa eli puolue- ja/tai ryhmäkuri, muodossa tai toisessa, tavalla tai toisella. Tyylillä ei tässä ole merkitystä, vain sillä, että demokratia maassa on noin kymmenen puoluejohtajan ja heidän lähipiirinsä taskussa. Tuosta taskusta se toimitetaan sopivien vastineiden kautta mainitsemillesi ulkovalloille, konglomeraateille ja pääjohtajille.

Mielekkään puolueohjelman lisäksi ehdoton edellytys itselleni suostua ylipäänsä minkään puolueen jäsenyyteen ja sen ehdokkaaksi (2015) oli puolue- ja ryhmäkurin poissaolo, jolloin demokratia periaatteessa mahdollistuu. Niinpä olin Itsenäisyyspuolueen ehdokkaana. Luonnollisesti mainitsemasi todelliset vallanpitäjät eivät pidä puolue- ja ryhmäkurittomista puolueista, sillä jos sellainen vastoin odotuksia sattuisikin menestymään, mihin se johtaisi näiden epävirallisten vallanpitäjien kannalta?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Miten pieni kansallisvaltio voisi selvitä jättikonglomeraattien syleilyssä? Federaatiota tässä tarvitaan.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Yhdysvaltain federaatio on ongelmissa jättikonglomeraattien kanssa.

Federaatio ratkaisee - tai sitten ei.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #9

Riippuu siitä, mihin federaatio on vastaus. Federaatio on itsessään ongelma, kuten on nähty ja nähdään.

Aikoinaan, kun EEC:tä kovin vastustettiin Suomessakin, johtava argumentti oli, että se on suurpääoman käsikassara, keino imeä merkkinoilta voimat ja koota rahat olemassaolevan pääomaeliitin huostaan.
Sittemmin elettiin aikaa, jolloin ainakin meikäläinen kuuli paljon toteamuksia, että koko EY/myöhempi EU on sosialidemokraattinen projekti, Euroopan kansakuntien yhdistämiseksi ja kesyttämiseksi sekä pääomien ohjailun välineeksi. Tällaisia tokaisuja ei ole kylläkään kuulunut aikoihin.
Aikoihin ei ole myöskään oikein kuulunut rotevaa kritiikkiä siitä, että EU olisi jonkun muun, kuin finanssitahojen ja suurten talouksien - Saksan varsinkin - ohjelma, jolla kuoritaan kermat vanhan mantereen kansantalouksista ja kaupasta. Saksan talous kieltämättä on hyötynyt eniten unionihankkeesta, samalla kun siitä on tullut ylivertainen tekijä (?) Eurooppalaiseen kenttään, eli juuri se, jota ainakin vielä Saksojen yhdentymisen vuosina kauheasti pelättiin: Euroopan ylivoimainen mahti. Yhdentymishankkeen vähemmän julkinen tavoite oli kesyttää Saksa taloussitein, senhän katsottiin provosoineen ja suoraan aloittaneen kolme viimeisintä eurooppalaista suursotaa. Nyt sitten yhdentymishanke siloitti Saksan tien Euroopan Herruuteen. Saksan oma heikkous ja kipuilu natsismin muistohaudoissa on estänyt sitä näyttämästä ja käyttämästä kaikkea voimaansa. Sittemmin merkeliläinen politiikka on ajanut Saksan umpikujaan, monellakin rintamalla.
Uusi aika uusine maailmanjärjestyksineen on sotkenut globaalin tavaranvaihdon ja tuotantotalouden asetelmin koko Euroopan taloussuhteet, eikä vähiten runsas neljännesvuosisata sitten avattujen globaalien finanssimarkkinoiden myötävaikutuksella.
Tässäkin sen, minkä piti tuottaa voitot kotiin ja saada Vanha manner kukoistamaan entistä uljaammin, kaupan ja markkinoiden vapaudet, tekikin tepposet väärän tilannekuvan omanneelle Euroopalle.
Samoin kävi yhtenäisvaluutan kanssa.
Muu maailma hyötyi enemmän, kasvoi enemmän, ja "sortumatta" demokratiaan, hankki kovalla yksinvaltaisella hallitusjärjestelmällä (ks. Kiina) huomattavan talouskasvun, varsinaisen taloushistoriallisen tiikerinloikan, hypyn tulevaisuuteen ilman idelogisia ja hurskaustieteellisiä rasitteita.

Selkeätä peliä, mutta kovaa, erityisesti toivorikkaan Euroopan kannalta.

Eurooppa sotkeutui niin sanotusti vanhoihin lakanoihinsa, ja panosti vääriin hevosiin. Tyytyminen vapaan kaupan raameihin olisi vaurastuttanut Eurooppaa enemmän kuin ideologinen integraatio.

Tyytyminen vahvojen itsenäisten valtioiden malliin olisi tehnyt Euroopasta lujemman ja kovemman, kilpailu ja syvennetyn yhteistyön hedelmät olisivat olleet runsaammat, kilpailu kovempi, ja ennenkaikkea astinlaudalla matkustavien olo tukalampi, markkinoiden kuri parempi ja niiden antama tukkapölly oikeudenmukaisempi. Paskiaiset olisivat saaneet heille kuuluvan palkan, ahkerat ja viisaat olisivat saaneet hekin palkan, mutta suoraan kansalliselle tilille, kansalliseen hyvään käytettäväksi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #10

Mutta eikö Saksan asema johdu juuri siitä, että todellista federaatiota, jolloin se olisi ollut vain yksi osalvaltio, ei tullut? Merkillistä merkelismiäkään ei luultavasti olisi tullut...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #10

Intia testaa avaruusaseita: http://www.spacewar.com/reports/Analysts_Fear_Tens...

Eurooppa on kohta enää teemapuisto, ja ulkomueeo...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Tämä ei ole aprillipila (valitettavasti):

Näissä vaaleissa väistellään puhetta työllistämiskeinoista, koska ne "ovat kipeitä johonkin suuntaan", sanoo 150 budjettiriihen virkamies
Budjettipäällikkö Hannu Mäkisen mielestä olisi syytä varautua siihen, että tulevaisuus ei ole ruusuinen.

YLE/Maria Stenros, 1.4.2019; https://yle.fi/uutiset/3-10714447

”Mäkisen mielestä on realiteetti, että alijäämä kasvaa. Se, etteivät poliitikot nyt puhu leikkauksista, on osin toiveajattelua.

Millaista toiveajattelua? Että asiat menevät hyvin ja ratkeaa itsestään, eikä esimerkiksi kansainvälistä taantumaa tule. Että kykenemme helposti nostamaan työllisyysastetta. ”

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Sittemmin elettiin aikaa, jolloin ainakin meikäläinen kuuli paljon toteamuksia, että koko EY/myöhempi EU on sosialidemokraattinen projekti"

Alunperin EU taisi olla sosialidemokraattien projekti, sittemmin lähinnä kokoomuslaiset eli pääoma on ottanut projektin ja eurooppalaisten veronmaksajien rahat haltuunsa sekä velkaannuttanut kansallisvaltiot perustellakseen kaiken julkisen yksityistämistä. Suomen sdp on vielä täysillä mukana EU-projektissa, muissa EU-maissa sossujen huiputus on huomattu ja puolueet ovat kuolleet pois tai ovat henkitoreissaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset