Veikko Huuska

Ennakoiko Yhdysvaltain korkokäyrän painuminen pakkaselle lamaa - taas kerran?

Kuusi kertaa Yhdysvalloissa sitten vuoden 1960 pitkien korkojen painuminen lyhyiden korkojen alapuolelle on ennakoinut nopeaa suhdannekäännettä ja lamaa

Nyt se tapahtui taas (viime viikonloppuna).  Onko jälleen käsillä uusi taantuma?  Vai voisiko kyse olla "tällä kertaa erilaisesta" tilanteesta?

Could Things Really Be Different This Time?

*

Kutakuinkin vuosi sitten, huhtikuussa 2018, käytiin Yhdysvalloissa keskustelua korkosijoitusten negatiivisesta (laskevasta) tuottokäyrästä.  Silloin muun muassa öljyn hintaan liittyvä keskustelu näkyi korkomarkkinoilla. Korkoja nostivatkin tuolloin positiiviset markkinanäkymät ja uudet valtionlainaemissiot. Olennaisena osana FEDin päätös lykätä massiivisten elvytystoimien purkua, jälleen kerran. Osatekijänä oli öljysektorin tuotannonrajoitustoimet, joiden myötä huhtikuun noteeraus 67,5 $ tynnyriltä kohosi toukokuun loppuun tultaessa 78,7 dollariin.  Näiden tekijöiden ansiosta pitkään jatkunut tuottokäyrän pudotus joksikin aikaa laantui.

Jälleen ollaan pian huhtikuussa, ja keskustelu ”käänteisestä tuottokäyrästä” (inverted yuild curve) on täyttä häkää käynnissä.  Huhtikuu on kuukausista julmin.

Jälleen FED vetää takaisin ties monettako kertaa lupaamiaan toimia, jälleen OPEC ja Venäjä hierovat öljyrajoituksia (joihin Venäjän supistuvat kentät itseasiassa kohdakkoin pakottavat sen, koska sillä tuoreiden tietojen mukaan (odotetusti) ei ole varaa eikä teknologiaa hyödyntää Kauko-idän ja Siperian uusia kenttiä), kauppasodan ja Brexitin vaikutuksia silmitellään jne.

Kyse on Yhdysvaltain liittovaltion pitkien ja lyhyiden joukkolainojen korkoerosta, siitä että sumenevien tuottonäkymien edessä pitkien valtionlainojen korot ovat laskeneet lyhyiden korkojen alapuolelle. Talouden normaalissa tilassa pitkät korot ovat vallitsevasti aina lyhyitä korkoja korkeammat. 

Markkinat viestivät kovaa juttua: markkinat pelkäävät Yhdysvaltain talouden vajoavan taantumaan.

*

Ensi kertaa pakkaselle sitten elokuun 2007

Maanantaina 25.3.2019 analyytikko Charlie Bilello twiittasi, että ensi kerran sitten elokuun 2007 korkokäyrä painui miinukselle, 0,03 (First inversion since Aug 2007).  Jokainen taloutta seurannut muistaa, mikä myrsky seurasi kohta tuon jälkeen syksyllä 2007. https://twitter.com/charliebilello?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E1071903964877205505&ref_url=https%3A%2F%2Fwww.salkunrakentaja.fi%2F2018%2F12%2Fonko-laskeva-korkokayra-ensimmainen-merkki-alkavasta-laskusuhdanteesta%2F

*

Käänteinen tuottokäyrä  laman tutkana

Kokosijoitusten laskevaa tuottokäyrää on seurattu 1960-luvulta lähtien. Sen on laajasti uskottu ennakoivan tulossa olevaa lamaa.

Haubrichin tutkimuksessa (2006, siis ennen viimeistä suurta finanssikriisiä), joka tarkasteli pitkien ja lyhyiden korkojen tuottoeroja Yhdysvaltain markkinoilla vuodesta 1960 lähtien vuoteen 2006 saakka, tuottoeron havaittiin olleen pakkasella seitsemän (7) kertaa kyseisellä 46 vuoden aikajanalla.  Mielenkiintoiseksi tutkimuksen tekee se, että kuudessa tapauksessa näistä seitsemästä, tuottokäyrän kääntymistä pakkaselle seurasi taantuma lyhyen ajan sisällä. 

Tuottokäyrän ennustuskykyä toisesta maailmansodasta aina 1980-luvulle on eri tutkimuksissa idetty erinomaisena.  Myöhemmiltä ajanjaksoilta ennustuskykyä on rohjettu epäillä.  On katsottu, että maailman ja tekniikan muutos rahatalouden globalisoitumisen ohella on vienyt käyrältä sen kykyä taantuman ja taloudellisen kasvun ennustamisessa 1980-luvun jälkeen.  Raju määrällinen elvytys ja samanaikainen poikkeuksellisen alhainen korkokanta on vienyt markkinamekanismilta dynaamisen voiman, markkina ei enää reagoi kuten niukkuuden oloissa ennen.  Markkinoilla olevan rahan määrä ei indikoi korkoihin, yhtä vähän kuin tavaratuotantoon nähden mieletön finanssitalous ei pysty nostamaan inflaatiota lattiatasolta, jonne se on painettu.

Toisaalta esimerkiksi Haubrich ja Dombrosky esittävät, että tuottokäyrä on itseasiassa nykypäivänä vielä aiempaakin parempi indikaattori, sillä se mahdollistaa tiedon välittömän hyväksikäytön.

Muun muassa FED:in kotisivuilla selvitetään miten tuottokäyrän selittää talouden aktiviteettia, ja sen muoto (kupera/kovera; kasvava/laskeva) on hyvä indikaattori ennustettaessa talouden aktiviteettia.  Talouden aktiviteetti kuvastaa investointeja, hyödykeviiran volyymia jne.

Asiaa korostamatta FED pitää tuottokäyrää arvokkaana indikaattorina, mistä osaltaan kertoo keskuspankin viime viikoinen vihjaus olla kiristämättä rahapolitiikkaa tänä(kään) vuonna. 

Onko tuore korkoeron painuminen pakkaselle seurausta tästä kokonaiskuvasta, vai ovatko markkinat itsenäisesti tulkinneet, että koronnostosta pidättäytyminen vastoin puheita, kertoo talouskasvun hidastumisesta? Mikä tahansa pieni liike suuntaansa, saattaa markkinoilla saada kertausvoiman taakseen, jolloin ensimmäinen signaali ratkaisee suunnan?

Ekonometriassa taas sanotaan, että tuottokäyrä on Granger-kausaalinen talouden aktiviteettiin nähden. Se ei siis kerro mitään tulevasta, vaan ainoastaan menneestä.  Kyseessä on tämän näkemyksen mukaan ainoastaan tilastollinen heijastin, ei todellinen tutka.

Muna vaiko kana?

*

Mikä on totuus?

Tulokäyrä on hyvin sofistikoitunut talouden mittari, joka perustuu lyhyen aikavälin riskien ja pidemmän aikavälin riskien väliseen vertailuun, mikä puolestaan heijastuu niihin liitettyihin tuotto-odotuksiin.  Kun käyrä ”invertoi” eli kääntyy päinvastaiseksi, menee ylösalaisin, reaktio tarkoittaa, että lyhyen aikavälin riskit ovat korkeammat kuin pitkän aikavälin riskit. 

Kun elämme turbulenttia aikaa, jolloin meteorologit eivät oikein pysty sanomaan sataako huomenna vai paistaako, niin kun tällaisessa epävakauden maailmassa rahan sijoituskohteista päättävät massiivisena joukkona toteavat, että 10 vuoden sijoitus on varmempi kuin vuoden sijoitus tai lyhyemmällä janalla vastaavasti, että kolmen kuukauden sijoitus on epävarmempi kuin 12 kk:n – niin mitä se kertoo tästä hetkestä?  Se kertoo, että lyhyet riskit nähdään todella melkoisina. 

Siksi kannattaa muistaa perusasia:  Tuottokäyrä osoittaa yksinkertaisesti sitä, mitä markkinat ajattelevat inflaation hallinnasta ja korkojen noususta. 

*

Ihan sama

On täysin sama, mitä me ajattelemme tuottokäyrän edellytyksistä ennakoida ja indikoida meille seuraavan laman tuloa.  Se tulee kuitenkin.  Talouden ainut täysin varma asia on suhdannevaihtelut, välillä sataa ja välillä paistaa.

Olennaista on, miten syväksi seuraava ”monttu” muodostuu. 

Toivo siitä, että ihmiset, organisaatiot saati valtiot kykenisivät tuolla tulevaa suhdannelaskua ja lamaa koskevaa tietoa jotenkin hyödyntämään, on osoittautunut turhaksi. 

Eivät ne pysty.  Mitä siis ne tekevät sillä tiedolla? Pelkkää mahahaavan hankkimista ajatellakaan tulevaa lamaa. Eivät ihmiset näin ajattele, mutta he elävät näin, ja silloin todellisuus on tämä.

Lama tulee silloin kuin tulee, ja se tulee aina kuin varas yöllä, hiipien ja yllättää meidät.  Ja sitten me olemme siinä kyykyssä housut jaloissa, aivan kuten aina ennenkin.

*

Kalvosulkeiset

Menneisyyden tapahtumilla ei voi ennakoida tulevia, se mikä tapahtui 1973, 1979, 1982, 1991, 2001 ja 2007 ei todista mitään siitä, mitä tapahtuu 2019 tai 2020.

Mutta kuten sanottu, vuoden 1960 jälkeen korkojen tuottokäyrä on laskenut pakkaselle seitsemän kertaa ja niistä seitsemästä kerrasta kuusi kertaa (6) tuo lasku on ennakoinut (indikoinut) pian käsillä olevaa lamaa, joten nyt kun maaliskuussa 2019  kurva meni ensi kerran sitten 2007 vuoden jälkeen pakkaselle, lama joko on ovella – tai sitten ei.  Vain vuonna 1967 lamaa ei tullut.

Mutta lama tulee.

Katso: Kuvaaja >HS/Petri Sajari, 25.3.2019 https://www.hs.fi/talous/art-2000006047066.html

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Otsikon kysymykseen vastaus: Kyllä se ennustaa. Todennäköisyys on varsin suuri alkaen vuodesta 2020. Verotusmuutoksilla (yrityspuoli) on kurssit USA:ssa pidetty vauhdissa. Valtion velkaantuminen ei ole kuitenkaan pysähtynyt vaan jatkunut jopa kiihtyen. Taitaa olla reilusti yli 22 000 miljardia dollaria. Kiinan kasvu ei vastaa odotuksia. Venäjällä on pankkimaailma kriisissä. EU:sta ei tule apuja maailman talouden kohentumiseen. Toivottavasti tuleva notkahdus on lievä. Valitettavasti Suomi investointihyödykkeisiin painottuvana viejämaana on kohtaamassa notkahdukset syvemmällä niijauksella kuin esim. Ruotsi ja Tanska.

PS. Todella vähän on talous vaalikeskusteluissa esillä. Sote ja ilmastonmuutos vievät keskusteluissa leijonan osan. Jos maan ja alueitten talous ei ole kunnossa - on vitsit vähissä mm. soten rahoittamiseksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset