Veikko Huuska

Miten tämän Venäjän käy ennen pitkää?

Miten tämän Venäjän käy ennen pitkää?

Venäläisen Venäjän pitkä tarina ja sen nykyinen kohtalo – lyhyt oppimäärä.

*

Putinilainen sekurokratis-oligarkistinen järjestys on kehityskelvoton ja tuhoon tuomittu.  Siis aivan kuten leniniläis-stalinistis-gorbatsovilainen kommunistis-terroristinen Neuvostoliitto oli tuhoon tuomittu, ja sellaiseksi se myös osoittautui. 

Tapahtui etujoukon ja rautaisen keskusvallan sortuminen sen pehmeän voiman edessä, minkä kansalaisten haaveet, toiveet ja tarpeet muodostavat; samalla järjestelmän tuho todisti, miten mahdoton ikuiseksi luullun järjestelmän sisäinen muutos on. 

Mitä ikuisemmaksi se aikoo, sitä hauraammaksi se käy; mitä kiihkeämmin se hamuaa tulevaisuuteen, sitä varmemmin sen saappaat pysähtyvät saveen, betoniin, raudoituksiin.

1980-lukulainen sopeuttava ja vastakohtaisuuksia loiventava gorbalaisuus, yritys avoimuuteen ja uudistuksiin, absurdi yritys emulgoida tuli ja vesi.  Suuri romahdus oli moraalinen, taloudellinen ja inhimillinen konkurssijulistus. 

Jos gorbatsovilaisuus oli katumusvuosien parannus-herätyksellinen hurmosliike, jonka etujoukko itse tuotti keskuudestaan uudistamaan uudistamatonta, yrittämään jotain mahdotonta, niin mikä on nyt nähtävän venäläisen järjestelmän uudistustarpeen voima ja actori? 

Siis, onko sellaisia?

Gorbasta sanottiin, hyvä mies mutta väärä aate. Onko nyt punaisten muurien suojissa tai lähelläkään ”hyvää miestä”, jolla hyvien aikeiden lisäksi olisi hyvät keinot? 

Muutosvoimaa 2019 ei ole, muutosvoimaa 2020 ei tule.

*

NKP:n leniniläis-brezhneviläinen gerontokratia sentään synnytti gorbalaisuuden, yrityksen muuttaa vesi viiniksi, ja kivi leiväksi. 

Se oli absurdi finaali, jossa kuollutta hevosta pumpattiin liikkeelle.  Terrorin ja raudan ohjaama kansa haastettiin uudistamaan muottiinvalettu neuvostoihminen, kansan puoleen käännyttiin vasta kun kaikki toivo oli mennyt. 

Kansan tarpeet heräsivät koomasta, toivo demokratiasta ja vapauksista häikäisi, vain tuottaakseen katkerimman pettymyksen. 

 

Kun kaaos tuli, järjestelmän murruttua 1991, monet totesivat; jos tämä on demokratia ja jos nämä ovat vapauksia, niin mieluummin kannan hautakiveä repussani.

Mutta nyt tänään ei tälläistä (näennäistä) uudistuksellista liikettä ole.  Ei ole liikettä eikä vetäjää.

*

Pystyykö regime á la Putin tuottamaan muutoksen, edes pyrkimyksen muutokseen: kenen johdolla, minkälaisen, millä keinoin?  Mitä meidän tulee tehdä?  Valtio ja vallankumous.

Nyt niille olisi paikka ja aika, mutta onko Venäjä jo liian raskaissa raudoissa ja mihin lensi munalukon avain?

Miten toimii äärimmäisessä ristipaineessa putinilainen valtakeskus?

Halvaantuuko se, saako apinan raivon ja pyövelin voimat, vai alkaako nyplätä demokratian pitsiä ja leipoa kansalaisvapauksien pizzaa?

Nyt näyttää täysin päinvastaiselta kuin viimeksi, muutospaineen noustessa.

Mikään ei muutu, vaan muuttuu yhä vain muuttumattomammaksi.

*

Putinin Venäjällä ei ole uudistusliikettä.

Siinä missä otteensa menettänyt NKP-gerontokratia sentään yritti hapuilla umpikujasta eteenpäin johtavaa polkua, nykyvenäläinen sekuro-oligarkki-kratia käpertyy, lumettaa ja raudoittaa.

 

Se ripustautuu Venäjän lippuun, luo ulkoisia uhkia ja korventaa vastakohtaisuuksien liioittelulla.

Gorba ripustautui hänkin kyllä punalippuun, mutta avarsi aloja, puhui yhteisestä eurooppalaisesta kodista siihen mittaan, että kaduilla puhuivat, miten hyvä pääsihteeri Gorbatshov on, mutta YK:lle tai Euroopalle, mutta Venäjälle aivan kelvoton.

Gorba seisoi Islannissa käsi kädessä Reaganin, ratsastavan cowboyn kanssa, mutta Putin ratsastaa Siperian karhulla ja harrastaa sidontaa, värkkää miinoja ja muita ylläreitä, mitä pehmeämpi vastustaja, sitä kovemmat otteet. 

Nykyinen keskusvalta pyrkii linnoittamaan ajan ja tilan.  Putinismin suurin ongelma on miten faaraoida Putin, luoda elinaikaisesta tsaarista ikoninen valta, kuolematon.

Putin ei voi luopua, ei eläköityä, ei sairastua (hänellä on hyvä terveys, muutenkin kuin vain ikäisekseen), saati kuolla.  Tällä päälliköllä ei ole seuraajaa, koska kilpailu.

Tällä faaraolla ei ole poikaa, ei vahvaa eikä heikkoa, ei lehtolasta eikä ottopoikaa.  Kukaan ei kestä liekin vieressä, eikä edes pääse sinne.  Mutta vale-dimitrejä kävelee, aina hiukan myöhässä, eivät halua keulaan liian aikaisin, koska siellä kärventyy.  Mutta kaikki halukkaat joutuvat seuraajataisteluun, josta ei voi jäädä ulos, mutta ei myöskään siksi, koska ulkokehältä on liian pitkä matka vallan ytimeen.  Kärkkyä pitää, mutta ei näyttää.

Mitä tapahtuu kun aika koittaa?  Päivä, jona kohtalo heittää omenan lattialle ja ahnaat kädet harovat tyhjää. 

Gorba yritti emulgoida tulen ja veden.  Hyvä yritys mahdottoman suorittamiseksi.

1980-luvun neuvostokansalaisen toive ja tavoite: vapaudet, elintason nosto ja oma perunapenkki.  Kolmikosta jäi puuttumaan vapaudet, elintaso ja rauhallinen olo.  Kaiken sijasta syntyi anarkia, jakolinjat ja kellojen paluu 1970-luvulle.  Kun tulevaisuuden piti kuulua kansalle, harvat ja valitut ryöstivät sen, hankkivat omaksi ja veivät.

Miten status quo muuttuu ja liikkuu? 

Unelmien tislettä kansa janoo, sitä puuttuvaa, vain muuttujat pysyvät.

Isänmaattomien määrä kasvaa.  Paine tulee alhaalta.  Viime vuosisatojen varjot nousevat. 

Putin venyttää nykyhetkeä kuin Dali kelloa, se roikkuu jo herpana, pitkänä kuin janoisen konin kieli. Mutta hiekka, hiekka, se valuu kuitenkin.

Venäjän vahvinkaan kanki ei tätä ratasta pysäytä, Kremlin kello soi.

Se soi Venäjälle. Oi, kuule Venäjä, soiton ääni, heräjä ja anna valjakon ravata, vapaana, väljänä, kilisevin aisakelloin aron halki, toisen aron, kolmannen..

*

Kun aika loppuu. 

Kun aika loppuu, se loppuu. Loppuu hiljaa. Nopeasti. Odotetusti, mutta yllättäen.  Viimeinen siiva laskeutuu kahahtaen asfaltille muurin vierustalla, sitten kaikki on ohi.  On uusi päivä, vaikka onkin yö, ja jossain laulaa mustarastas.

Vaikeinta historiassa on se hetki, huomen, jolloin aikakausi päättyy ja alkaa uusi, väistämätön, mutta emme tiedä, miten me ja kollegamme tämän hetken kirjoissa kuvaamme, kun emme tiedä. Elämä arpoo, magneetit huutavat, neula kääntyy.

Mitä tapahtuu kun kokonainen kansakunta hyppää tyhjän yli? aikakausi vaihtuu.

*

1900-luvun ensimmäinen venäläinen kumous oli verinen, pitkä ja myrkyllinen, tappoi sen kaivot.

Meidän onneksemme 1900-luvun toinen venäläinen vallankumous oli veretön, mutta sen hedelmät karvaat kuin kintaat.

2000-luvun ensimmäinen venäläinen vallankumous on oleva verinen, pitkä ja raju.

Sitä ei johda kukaan.  Koska se tapahtuu kansan johdolla.  Siinä voima murtaa pilttuut.

Rautavanteiden ja vehmaiden lehtojen lehvämatot. Villit hevoset lkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkkllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllj (tässä kohdassa näköjään aina nukahdan, vh, - se yö on näin käsittämättömän pitkä]

ravaavat hirnuen kadulla.

Rautavannetta ja punaisia rakennuksia ei ole, ei vanhoja ajatuksia, miten ne nollaantuivatkaan kerta kaikkiaan.

Edellytykset tammetun veden hyytelöitymiselle pienet.  Kansa vapauttaa itsensä, vanhus katsoo, mitä tapahtuu. 

Niin, mitä silloin tapahtuu, kun kansa vapauttaa kahleensa ja juoksee kadulla, kolisevat kahleet riemusta kiljahdelleen rinnallaan.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Oraakkelimaista ennustustusta, joka toteutuu varmasti, ennemmin tai myöhemmin mutta ei niin aikaisin kuin luulemme.

Tuskin tuhatvuotista maaorjuuden perintöä voi vallankumouksella muuttaa. Orjuuttajat vain vaihtuvat.

Kiinaan ei kannata verrata, siellä yksilön yrittämisoikeutta yritettiin sosialisoida huonolla menestyksellä.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Kun Puton valittiin pressaksi sanoin jo silloin että toi kaveri hajottaa venäjän viellä moneen osaan. Toivottavasti se hajomainen käy luonnollisesti eikä jonkun lämpöydinpommeilla ;-" Hyvä kirjoitus, kiitos!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tässä suhteessa olen maolainen; jotta syntyy omeletti, täytyy munien särkyä.
Pidän hankalan ja pitkän 1900-luvun suurimpana ihmeenä sitä, että Neuvostoliitto etupiireineen muuntui joksikin aivan muuksi, melkein ilman verta. Jugoslavia oli eri lukunsa, kuten se olikin.

Mutta että saman elämän aikana ehtiä nähdä kaksi yhtä suurta ihmettä, se tuntuu jo liioittelulta. Siis mahdottomalta, mutta mehän emme tiedä aikaa emmekä tapaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Myönteisen ulospääsytien löytyminen Venäjän itse itselleen rakentamasta umpikujasta tuntuu todella vaikealta tähänastisen ja kaiken tiedossa olevan perusteella.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Asiaa tuskin voisi paremmin tiivistää, kuin teit sen.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Hannu Mononen. Mistä umpikujasta?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Umpikujan aineksia:

- kansantalouden riippuvuus öljyn, kaasun, ydinvoiman ja aseiden viennistä
- alhainen jalostusaste ja suppea tuotannon tuotevalikoima länsimaihin verrattuna
- korruptio ja oikeusvaltion puuttuminen kaikkine seurauksineen
- rikollisuus
- hylkiövaltion osa useiden kansainvälisten sopimusten rikkomisen seurauksena
- epäedullinen väestön kehitys
- HIV-epidemia, tuberkuloosi, alkoholismi, huumeongelma
- rikkaimpien ja menestyvimpien muutto ulkomaille
- valtion monopoli joukkotiedotuksessa
- opposition toiminnan estäminen kaikin keinoin, murhat mukaan lukien
- ulkomaisten liittolaisten vähyys ja takapajuisuus
- kansan mielipiteen merkityksettömyys duuman jäädessä keskustelukerhoksi ilman valtaa
- puolueiden merkityksettömyys vaihtoehtojen esittäjinä
- vallan keskittyminen suljetulle ja suppealle silovikien sisäpiirille
- henkilöriippuvuus pitkään hallinneesta presidentistä
- Moskovan ja Pietarin ulkopuolisten alueiden kehittymättömyys
- kulutustavarateollisuuden vähäisyys
- sotaretkien kustannukset Ukrainassa ja Syyriassa
- poliisivaltion otteet vastalauseiden esittäjiä kohtaan
- militarismi
- Kiinan vastaisen rajan vuotaminen muuttoliikkeelle
- kaiken ikiroudan päälle rakennetun vajoaminen ja ränsistyminen ilmaston lämmetessä

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Neuvostoliitto oli työläisten valtio, Venäjä on kapitalistien. Paluu työläisten valtioon tietenkin tapahtuu, mutta hitaasti. Kapitalismissa kun on aina välillä nousujakin.

Suomen Pankin BOFIT Viikkokatsaus 7.3.2019

- Tulot konsolidoituun budjettiin, jonka muodostavat federaation, alueiden, kuntien sekä valtion sosiaalirahastojen budjetit, lisääntyivät noin 20 % vuonna 2018. Tulojen suhde BKT:hen nousi yli 35 prosenttiin eli suurimmaksi kymmeneen vuoteen.

- Tulot yritysten voittoveroista ja arvonlisäveroista nousivat nopeinta vauhtia ja ripeimmin sitten vuoden 2011. Myös muut keskeiset erät eli tulot palkkojen mukaan määräytyvistä sosiaaliveroista ja työtuloveroista lisääntyivät hyvin.

- Nopeimmin lisääntyivät menot terveydenhoitoon (18 %) ja koulutukseen (12 %). Menojen nousu johtui pitkälti näille aloille viime vuonna kohdistetuista reippaista palkankorotuksista. Koulutusalalla menojen lisäykset kohdistuivat varhais-, perus- ja ammattikoulutukseen.

Siinäpä mallia Suomeenkin. Meillähän vaan leikataan ja mennään alaspäin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Puolustusministeriön koordinoima asiantuntijaraportti,jonka tilaajina ovat myös sisä- ja ulkoministeriöt, "Voiman Venäjä", julkistettiin viime tiistaina 12.3.2019 Säätytalolla.

Niin oudolta ja hurjalta kuin se ehkä kuulostaakin, nykyisenlainen Venäjä saattaisi olla Suomelle tulevaisuudessa se kaikkein helpoin Venäjä, arvioi raporttia Arja Paananen (IS 13.3.2019).

Suomen kannalta turvallisinta - tai ainakin ennustettavinta - voisi olla, mikäli Venäjän kehitys jatkuisi suunnilleen samoilla raiteilla kuin se on nykyisin.

Siis jonkinlainen pysähtyminen putinismiin.

"Nykytilanteen huterana etuna on se, että Putinin tavat me jo kutakuinkin tunnemme", Arja päättää pohdintansa.

Muut kolme raportissa hahmoteltua Venäjän tulevaisuus -skenariota ovat:

Vahvistuva Venäjä.Lännen hapertuessa tämä tietäisi idän karhun kauhuefektien kasvua. Epätodennäköinen mutta pelottava vaihtoehto, etenkin kun Länsi hapertuu ja hajautuu.

Heikkenevä Venäjä vetäytyisi hallinnoimaan oma sisäisiä pulmiaan, ja sellaisena tämä vaihtoehtoinen tulevaisuus voisi houkuttaa, etenkin jos katsotaan lyhyellä aikavälillä.

Hajoava Venäjä olisi raportin mukaan skeemana epätodennäköisin, mutta Suomelle kaikkein vaarallisin kehityskulku, ainakin lyhyellä aikavälillä. Ääritapauksessa Suomi voisi tula vedetyksi jopa sisällissodan osapuoleksi. Venäjälle voisi syntyä alueita, jotka olisivat jopa rikollisten hallintojen kontrollissa ja Suomen olisi määriteltävä suhteensa niihin, Arja kirjoittaa raportin neljää skenariota kuvatessaan.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Voiman Venäjä on eduskuntavaaleja varten, äänestäjien ohjailemiseksi, tekaistu bumaska. Tekijöinä on mm. joukko tunnettuja UPI:n nykyisiä ja entisiä Venäjä-vastaisia palkollisia.

IS:n Arja Paananen on kiihkeä russofobi, henkilökohtaisista syistä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Edellä blogissa Ikäänkuin skitsinä hahmoteltu tulevaisuus kuvaa Venäjän tilannetta, jossa se on pitkällä entropian, stagnaation ja yhteiskunnallisen repression kourissa, ja sen lisäksi, tai yksinomaan sen vuoksi että putinilainen status quo yksinkertaisesti päätyy loppuunsa, ja ristiriidat järjestelmän sisällä ja ulkona, saavat aikaan kertamittaisen hajoamisen.

Yhteiskunta ja järjestelmä ja kansa ei pysy kuosissa, vaan dramaattisesti ilmaistuna räjähtää käsiin.

Tulee vuosi 1917 versio 2.o

Se vain hajoaa.

Kauhea kuva. Mutta kun kerran yhteiskunnan dynaaminen kasvuvoima ja järjestelmän virtapiiri yksinkertaisesti pimenee, siinä tapahtuu pahoja asioita.

Pidän tätä skenariota todennäköisimpänä ja väistämättömänä. Kysyin jo puoli vuosikymmentä sitten, miten diktatuuri puretaan?

Sitä ei pureta. Ei koskaan eikä missään. Se räjähtää tai purkautuu. Mitä paineistetummassa tilassa se tapahtuu, sitä näyttävämpi loppu. Nyt on painetta. Se ei lievene, paine, vaan kasvaa, väistämättömyydellä, jota ei voi sormeilla. Siksi se tulee.

Tämä versio on paha, pahin kaikista, mutta väistämätön. Siksi, ja vain roiskekohteena, tekisin kaiken, jotta painetta voisi ajoissa rajoittaa edes hieman, sen nousua ja nousukulmaa. Jos ei muun takia, niin ajan voittamiseksi.

Diktatuurilla on taipumus koventua ja pelkistyä, kuten juuri nyt tapahtuu, liian moni indikaattori osoittaa näin olevan. Liian monet ovat halulla ajamassa tätä muutosta ja kiihdyttämässä sitä.

Miksi näin tapahtuu? Minä en tiedä. Halutaan olla puristeja ja ortodoksisia.

Ollaan niin maan immanentteja fraktionalisteja ja fundamentalistisia frikotremulantteja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset