Veikko Huuska

Energiakäänteen ja Venäjä-riippuvuuden vaikutus Saksan energiapolitiikkaan

Energiakäänteen ja Venäjä-riippuvuuden vaikutus Saksan energiapolitiikkaan

Saksan energiapolitiikan käännekohta - Mitä tästä on sanominen? Onko kyseessä käännekohta – ja jos on, käänne minne?

*

ÖLJY

Maaöljy kattoi 34,6 prosenttia Saksan primäärienergiankäytöstä vuonna 2017, jolta tuoreimmat tilastoluvut ovat käytettävissä. Vuoden 2018 tablitsoita odotetaan vielä, joskin kuukausiluvuista on kohtalaisen tarkasti laskettavissa koko vuoden numerot.

Saksan Geotieteiden ja luonnonvarojen tutkimuslaitoksen (BGR) mukaan noin 98 % Saksan öljyn primäärienergian käytöstä oli tuonnin varassa (2016).  Saksaan tuotiin raakaöljyä 91,1 miljoonaa tonnia, minä päälle tulisi laskea Saksan maahan tuoman mineraaliöljytuotteiden kokonaismäärä. 

Ylivoimaisesti suurin raakaöljyn tuoja oli Venäjä, joka toimitti 36 miljoonaa tonnia eli lähes 40 prosenttia öljyn tuonnista Saksaan.  Norja toi 11,1 ja Britannia 9,1 miljoonaa tonnia.  Yhteensä 50 maata toimitti öljyä Saksaan – mutta ylivoimainen lähde oli kuitenkin Venäjä.

*

Energiawenden vaikutus Saksan öljyn tuontiin?

Suurin osa Saksan öljynkulutuksesta muodostuu liikenteestä.  Siirtyminen sähköautoihin ei näkyvässä tulevaisuudessa tule alentamaan Saksan öljyntarvetta, sillä sähköautojen edellyttämän lisäsähkön tuotantoon ei kertakaikkiaan ole kapasiteettia, vaan lisääntyvä sähköntarpeen tyydyttäminen edellyttää öljyn ja öljypohjaisten energialähteiden käytön lisäämistä sähköntuotannossa

Nykyisellään Saksan öljynkäytöstä ainoastaan mikroskooppisen pieni osa, eli 0,9 % kuluu sähköntuotantoon (vuoden 2017 tilanne).  Tämä osuus tulee – mikäli Energiewenden tavoitteet edes kohtuullisilta osiltaan tulevat toteutumaan – nousemaan usean %-yksikön verran.  Eli öljyn käyttö sähköntuotannossa tulee nousemaan tässä mainitusta noin 0,8 miljoonasta tonnista ehkäpä 2 – 5 miljoonaan tonniin.  Nousuprosentti tulee siis olemaan luokkaa 100 – 400 %.  Tätä eivät ”puhtaan liikenteen” profeetat koskaan mainitse!

*

 

KAASU

Kaasun osuus Saksan primäärienergian käytöstä oli noin 22,6 % vuonna 2016, jolloin se oli öljyn jälkeen toiseksi tärkein energialähde.  Saksa on maailman suurin kaasun maahantuoja ja sen on tuotava 92 % kuluttamastaan maakaasusta.  Vuonna 2016 maa tuotti itse 7,8 miljardia kuutiometriä kaasua, mutta geologien mukaan kentät ovat lähes loppumassa. 

 

Kotimaisen maakaasun tuotanto on laskenut vuodesta 2004, ja se lopetetaan kokonaan 2020-luvulla.  Tiukat uudet lait vaikuttavat taustalla.

Saksan Talous- ja vientivalvontaviraston (BAFA) mukaan Saksa toi vuonna 2016 yhteensä 4.158 petajoulea (PJ) maakaasua.  Tietosuojaa koskevien sääntöjen mukaan BAFA lopetti tuontimäärien julkistamisen maittain vuonna 2016. 

Kysymys siitä, miksi ja missä määrin Saksa epäsymmetrisesti suojaa venäläisiä maakaasuntuottajia, ja tunnetusti suurinta niistä, Gazpromia, tällaisella rajauksella, on jäänyt tyydyttävää vastausta vaille.  Julkaistaanhan lukemattomilla aloilla tuontilukuja, ja niiden konsernikohtaiset jakaumat on useinkin helppo avata.  Tuliko vaatimus Gazpromilta?  Tuskin.  Eli tarve rajoittaa tuontimääriä tuli Saksan itsensä taholta.

Kaasua tuodaan Saksaan yksinomaan kaasuputkilla.

Maalla ei ole tällä hetkellä infrastruktuuria nesteytetyn maakaasun (LNG) välittömään tuontiin.  Saksaan voidaan kuitenkin toimittaa nesteytettyä maakaasua naapurimaissa sijaitsevien terminaalien kautta, joissa LNG palautetaan takaisin kaasumuotoon ja syötetään maiden välisen maakaasuputken infrastruktuuriin Saksaan johdettavaksi.

Juuri tämä menettely on osaltaan (tilastopeittelyn lisäksi) synnyttänyt spekulaatiota siitä, miten paljon maakaasua Saksa itse asiassa ostaa.  Ja toisaalta, miten paljon siitä lopulta on lähtöisin Venäjältä? 

Avoin kysymys jää vastausta vaille, aivan kuin kyse olisi valtakunnansalaisuudesta.  Kuten mitä ilmeisimmin onkin:

Saksan Venäjä-riippuvuus nimenomaan maakaasun suhteen on niin ilmeinen, että kohonneita tuontilukuja ei kerta kaikkiaan Merkelin asema kestä julkaista.  Mutta aikanaan nekin tulevat epäilemättä vuotamaan julki.

*

Vuonna 2016 Euroopan komissio esitti nesteytetyn maakaasun (NLG) ja sen varastoinnin strategista ohjelmaa, jolla pyritän voittamaan nesteytetyn maakaasun saatavuudessa esiintyvät alueelliset erot ja edistämään energian sisämarkkinoita.

Suurin osa kaasusta käytetään Saksassa(kin) yksityisissä kotitalouksissa ja pienyrityksissä, joiden jälkeen seuraavina kuluttajaryhminä seuraavat teollinen kulutus (esim. kemialliset prosessit, mutta myös sähkönsyöttö) sekä julkinen sähkö ja lämmitys.

Maakaasun kulutus liikenteessä on Saksassakin vähäistä. 

Leijonanosa kaasusta käytetään lämmitykseen, ja vain murto-osa sähkön tuotantoon.  Kaasun osuus sähköntuotannossa on kuitenkin kasvanut aikavälillä 2015-2017 noin 13 prosentilla.

*

Energiewenden vaikutuksista maakaasun tuontiin

Monet asiantuntijat pitävät maakaasua siltana vähähiiliseen talouteen, koska se tuottaa paljonvähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin hiiltä tai öljyä poltettaessa.  Hajapäästöt, joita syntyy metaanin vuotamista porauskaivoista sekä kuljetusketjun aikana yms. on kuitenkin otettava huomioon kasvihuonepäästöjen koko elinkaaren aikana. 

Kaasu täydentää melko hyvin uusiutuvista energialähteistä saatavaa virtaa, koska nykyaikaiset kaasukäyttöiset voimalaitokset (toisin, kuin hiilivoimalat) voivat tarvittaessa saada lepotilasta täyteen tuotantoon muutamissa minuuteissa – esimerkiksi silloin, kun aurinko- ja tuulivoimaa ei ole.

Huomioon tällöinkin on luonnollisesti otettava päällekkäisen kapasiteetin rakentamisen ja ylläpidon kustannukset!

Venäjän energiajätti Gazpromin toimitusjohtaja Alexey Miller kertoi vuonna 2015, että Länsi-Siperiasta peräisin oleva maakaasu säilyy välttämättömänä Länsi-Euroopalle erityisesti siksi, että Saksa on poistanut ydinvoimalakapasiteettiaan ja on luopumassa siitä kokonaan.  Yhtiö julkaisi uutisen energian ennätysviennistä Eurooppaan vuonna 2017. 

Uutistoimisto Reutersin mukaan Gapromin vuoden 2017 kaasun vienti Eurooppaan ja Turkkiin oli ennätykselliset 193,9 miljardia kuutiometriä (mcm), näin kävi, vaikka Eurooppa pyrkii vähentämään riippuvuuttaan Venäjän energiatoimituksista.

Gazpromin ilmoittamat alustavat tiedot vuoden 2018 kymmenen ensimmäiseltä kuukaudelta viittaavat siihen, että vuosi 2018 muodostui uudeksi ennätysvuodeksi, erityisesti Saksaan suuntautuvalle viennille.

Venäjän ja Saksan välisen Itämeren putkilinjahankkeen Nord Stream 2:n rakentaminen on tunnetusti käYnnissä – vaikka kaikkia lupajuttuja ei ole vielä saatettu päätökseen. 

Voidaankin tiivistää: NS2 yhdistää Saksan ja Venäjän, mutta jakaa Europan.

Mitä tulee kaasun tuonnin vähentämiseen, avain on enemmän lämmityksessä uin sähköntuotannossa.

Tutkimuslaitos Fraunhofer IWES:in tekemän tutkimuksen mukaan Saksa voisi alentaa merkittävästi kaasu-riipuvuuttaan parantamalla rakennusten lämmöneristystä sekä toisaalta lisäämällä uusiutuvan sähkön käyttöä lämmityksessä, kohteissa joissa suurin osa kaasusta käytetään

Tähän tavoitteeseen sisältyy rakennusten energiatehokkuuden modernisointi sekä sähkölämpöpumppujen kaasulämmitysyksiköiden vaihto.  EU sisällytti energian tuontiriippuvuuden vähentämistä koskevaan tavoiteohjelmaan 2014 keskeiseksi toimenpiteeksi rakennusten ja teollisuuden energiatehokkuuden lisäämisen.

*

Menetelmää, jossa sähköenergiaa muunnetaan  metaaniksi tai vedyksi suoraan tai uusiutuvan energian pitkäaikaisen varastoinnin avulla on testattu pilottihankkeissa, mutta sen toteutusta on vielä kehitettävä ennen kuin sitä voidaan skaalata laajamittaiseen, kansallisesti merkittävään mittaaavaan.  Sen uskotaan kuuluvan todennäköisenä elementteihin tulevaisuuden tärkeimmistä menetelmistä.

Vuoden 2018 analyysissä Agora Energiewende ja Agora Verkehrswende –asiantuntijaryhmät totesivat, että Saksa tarvitsee hyvin suunnattua energiapohjaisten synteettisten polttoaineiden käyttöä, tilanteessa jossa konventionaalinen öljy ja maakaasu poistetaan pitkän aikavälin tavoitteena.

*

HIILI

Nykyään näiden synteettisten polttoaineiden tuotanto Saksassa on suhteellisen kallista, joten Saksa tuo todennäköisesti suuria määriä ulkoa tulevina vuosikymmeninä niin öljyä kuin kaasuakin.  Mutta niiden lisäksi myös kivihiiltä.

Saksan suurin kotimainen fossiilisten polttoaineiden lähde on kivihiili.

Saksa polttaa edelleen sähkön tuotannossaan suunnattomia määriä kivihiiltä ja ruskohiiltä (ligniitti).  Vuonna 2016 tuotanto oli 172 miljoonaa tonnia, mutta hiilen tuonti oli tähän nähden hyvin vähäistä; 45.000 tonnia. 

Saksa on maailman suurin ruskohiilen tuottaja.  Ruskohiili aiheuttaa tunnetusti erityisen paljon hiilidioksidipäästöjä.  Saksan ruskohiilivarat ovat erittäin runsaat.

Ligniitti edusti noin 11,2 % osuutta Saksan primäärienergian käytöstä vuonna 2017. 

Suurin osa siitä poltetaan sähköntuotannossa; siinä tuotetaan peräti 22,6 % Saksan bruttoenergiasta, kaukolämmön tuotanto huomioiden.

Epäsuotuisista geologisista olosuhteista johtuen saksalainen kivihiili ei ole kilpailukykyinen kansainvälisillä markkinoilla.  Päästöjen rajoitusohjelman mukaan yhteiskunnallisesti tuettu kivihiilikaivostoiminta päättyy vuonna 2018.  (En ole havainnut uutista siitä, että näin olisi käynyt: ilmoita, jos tiedät, vh.).

Saksa tuottaa itse edelleen osan polttamastaan kivihiilestä (3,8 miljoonaa tonnia vuonna 2016) kahdessa jäljellä olevassa kivihiilikaivoksessaan. 

Näiden sulkemisen jälkeen Saksan on tuotava kaikki käyttämänsä kivihiili ulkoa. 

Kivihiiltä käytetään pääasiassa energia-alalla (sähkö, kaukolämpö ym; noin 65 % vuonna 2016) ja terästuotannossa (32 %). 

Vuonna 2016 Saksa toi jo 55,2 miljoonaa tonnia kivihiiltä, eli 93 % käyttämästään kivihiilestä.  Sen johtavat tuottajat ovat Venäjä (32.2 %), Columbia (19,4 %) ja Yhdysvallat (16,5 %). 

Kivihiilellä tuotettiin noin 11 % Saksan primäärienergiasta vuonna 2017.

Suurin osa kivihiilestä poltetaan, kuten edellä jo todettiin, sähköntuotannon yhteydessä.  Kivihiili tuottaa 14,4 % Saksan bruttoenergiasta.

Se siitä puhtaasta sähköstä ja puhtaasta sähköautoilusta!

*

Miten Energiewende vaikuttaa hiilen tuontiin?

Pitkän aikavälin ilmastotavoitteet viittaavat selvästi siihen, että Saksa joutuu luopumaan ydinvoiman lisäksi kivihiilestä kokonaan vuoteen 2050 mennessä, ellei sen päästöjen rajoittamiseen kehitetä kohtuuhintaista tekniikkaa.

Merkelin johtaman hallituksen nimeämä komissio, joka kokoaa yhteen päätöksentekijöitä (poliitikkoja), teollisuuden edustajia, ympäristöjärjestöjä, työmarkkinajärjestöjä ja liittovaltion edustajia sekä hiilialasta riippuvaisten alueiden edustajia (”Erityinen kasvua, rakenteellisia taloudellisia muutoksia ja työllisyyttä käsittelevä Toimikunta”) asettaa todennäköisesti tulevassa mietinnössään prioriteetiksi kivihiilen käytön lopettamisen sähköntuotannossa Saksassa (luultavasti paperi mainitsee takarajaksi) vuoden 2018 loppuun mennessä, mikä merkitsisi toteutuessaan lopettaisi suurimman osan kivihiilen tuonnista ja käytöstä.

*

Mutta pelkkä kivihiilen poistuminen ei välttämättä auta vähentämään maan riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, koska Saksa voi aluksi joutua tuomaan lisää kaasua korvaamaan ohjelman johdosta supistuvat tai poistuvat energialähteet.

Niinpä Saksan ei pitäisi luopua ainoasta huomattavasta kotimaisesta energialähteestään (hiili), koska Saksan kriittiset tekijät pyrkivät vähentämään hiilidioksidia erityisen paljon sisältävän ruskohiilen käyttöä.

Esimerkiksi Kaivosyhtymä IG BCE varoittaa, että EnergieWende voi onnistua vain, jos Saksa ei pelaa ”venäläistä rulettia” toimitusvarmuudella.

Liitto väittää, että ”kotimaiset energialähteet varmistavat, että saksalaiset yritykset eivät enää kärsi maailmanmarkkinoiden hintojen ja tarjonnan vaihtelusta.  Ruskohiili voi säilyessään vaihtoehtona taata tämän tasapainotuksen energialähteenä.”

*

Aikaisemmin näillä palstoilla olen kertonut Venäjän energia- ja geopoliittisesta ohjelmasta 2020, jossa eräänä elementtinä on nykyisin Ventspilsin ja Riikan (Latvia) satamien kautta kulkevan Länsi-Venäjällä tuotetun kivihiilen vientireitin muuttaminen Valkean meren suunalle, Belomorskiin (Sorokka) rakennettavan valtamerisataman kautta tapahtuvaksi. 

Hankkeeseen liittyy primääristi Venäjän  omien vienti- ja tuontikuljetusten turvaaminen omien satamien kautta, myöskin väistämättömänä elementtinä näpäytyksen antaminen eräille läheisille naapuritasavalloille niiden Länsihenkisten hallitusten linjausten vuoksi.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*

Baarivisan ensimmäinen kysymys:

Miksi Nord Stream II on niin iso kysymys osalle Eurooppaa?
Saksa tuo Venäjältä muutakin kuin kaasua, kuten blogista ilmenee, mutta siinä missä öljykenttä on hajanainen, siellä toimii useita yhtiöitä, ja ne eivät ole niin suoraan Kremlin silmän alla, kuin kaasujätti Gazprom, joka syntyikin sen takia, että Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä oligarkit eivät valtiojohdon yhteistyöllä hajoittamaan sitä palasiksi. Tällaisena valtiollisena jättinä sen kurittaminen kurittaa – tai ainakin yrittää – suoraan Kremliä. Sitä paitsi suoraan putkeen on helpompi ladata epäluuloja ja uhkia, kuin monia putkia pitkin valuva öljy, jota sitä paitsi tuodaan tankkereilla suoraan satamiinkin.

monia tahoja kaduttaa, että NS I yleensä sallittiin rakentaa – tavallaan se oli niissä oloissa eräänlainen läpihuutojuttu. Yhteistyö nähtiin loivemmassa valossa kuin nyt, ja sitä paitsi asiaa ajanut ex-kansleri Schröder vaikutti vielä, ja Merkel oli parhaissa voimissaan. Niissä oloissa ei oikein ollut EU-laista realismia torpata, tai vakavasti edes pyrkiä torppaamaan hanketta. Nyt muuttuneessa katsannossa ja ilmastossa kaikki tuo kampeaminen on mahdollisempaa.

*

Baarivisan toinen kysymys:

Onko Saksa tehokkaalla ja menestyksellisellä tiellä EnergieWendensä kanssa, vai onko kyseessä tempoileva ja lyhytnäköinen poliittinen ratkaisu, joka vielä laukeaa kansakunnan syliin, lukuisten korkojen ja ongelmien kera?
Varman vastauksen pystymme antamaan noin vuonna 2030, mutta monet merkit jo nyt – ja jo heti atomienergiaratkaisun päivinä – viittaavat pulmalliseen ja kiviseen tiehen, jonka Saksa Merkelin johdolla on ottanut taivaltaakseen. Tällä tiellä hyvät aikeet ja hetkelliset poliittiset intuitiot johtavat, ja harkintainen rationalismi ja kansakunnan etu ovat joutuneet lehdellä soittelemaan.
Saksa on ikään kuin isiensä vanki; nyt kun se vihdoin alkaa kääriytyä ulos toisen maailmansodan säkkiinpukeutumisen ja tuhkan ripottelun seasta normaaliksi suurvallaksi, se yhä uudelleen kompastelee kompleksikiviinsä, Fukushimaan tuli reagoitua hetken huumassa, maahanmuuttoon 2015 tuli reagoitua emotionaalisesti, das auton huiputuksiin tuli reagoitua ylivoimakkaasta, vihreän puhtauden nimissä. Mikä on hinta: väärä ensimmäinen siirto määrittää pelin. Jatko on virheiden kumuloituvan vuoren yli taapertamista, hyvin aikeiden reunustamalla tiellä.

*

Baarivisan kolmas kysymys:

Euroopan Unionin (ent. Euroopan yhteisö/yhteisöt) primääri ideologinen pointti on taloudellisen yhteistyön ja vapautuvan kaupankäynnin myötä ”nivoa kansakunnat niin monin sidoksin yhteiseen toimintaan, ettei kenenkään mieleen enää tule ryhtyä sotimaan kumppanin kanssa”. Noinhan se menee.
Mutta: Miksi kaupan ja kanssakäynnin lisäys tuo rauhaa LÄNNESSÄ, mutta Venäjää kohtaan sovellettuna keinoina käytetäänkin sanktioita ja pidättyvyyttä. Keinoina mihin? Rauhaan ja kanssakäymisen syvenemiseen. Yhteiseen eurooppalaiseen tulevaisuuteen? Vanhan kristillisen maailman vahvistamiseen ei-kristillistä muuta nousevaa maailmaa vastaan – tai ainakin no jotenkin pitämään puolia uusia voimia kohdattaessa? Ei suinkaan.
Mutta mikä on pointti ja tavoite tässä vastakkaisessa menettelyssä?
EU:n paradigman mukaan kauppa hyvä, yhteishanke hyvä: joten loogisesti: Kaasuputki hyvä. Mutta kun ei. Vaan: Kaasuputki paha. Kuka selittää?
Öljyä virtaa (lisääntyvästi), mutta sillä ei merkitystä. Jopa hiiltä kuljetetaan - lisääntyvästi ehkä sitäkin?
Siis mikä sopii Jupiterille, ei sovi Härälle?
Selvä doublestandard.
*

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Saksalta unohtui täysin Krim-pakoteet ja ilmastohaitat.

Saivat nyt kuitenkin markkinoitua ilmastokurjuutta Suomeen, mutta britit tekivät omat johtopäätöksensä.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Pitää muistaa Ukrainan tilanne alkuvuotena 2015. Krim oli jo Venäjän hallussa ja sota laajentumisvaiheessa. Silloin pelättiin sotaa isoin kirjaimin kirjoitettuna. Odotus oli, että Venäjä jakaa Ukrainan itä- ja länsipuoliskoon. Olisiko niin tapahtunut vai ei, sitä emme tiedä, mutta pelkkä pelko ajaa päätöksiin. Jos niin olisi tapahtunut, sen seurauksista ei kukaan osannut arvailla.

Oletukseni on, että silloin Venäjälle luvattiin NS II:n toteutus, jos Ukraina pysyy yhtenäisenä Krim pois luettuna, vapautuu Venäjän karhun kynsistä ja pääsee siirtymään lännen blokkiin. Pitää muistaa, että Ukraina oli Kremlin talutusnuorassa Maidaniin asti. Kyseessä olisi siis selkeä myönnytys Venäjän puolelta, mutta "kauppahinta" olisi hyvä. Ukrainalaisten onneksi suurvallat nähtävästi tekivät sopimuksen (neuvottelivat rauhaa) heiltä kyselemättä.

Venäjä pelkäsi USA:n puuttuvan Ukrainan tilanteeseen sotilaallisesti. Sitä tosin pelättiin myös lännessä. Kannattaa katsella hieman karttaa, jolloin voi havaita Moskovan porteille Ukrainan itärajalta olevan vain 430 kilometriä. Naton tulon estäminen sille etäisyydelle Kremlistä on Venäjälle sodan aloittamisen arvoinen asia. Ukrainan länsirajalta Berliiniin on vain 640 kilometriä. Sodankäynnin estäminen niin lähellä Berliiniä on kaupan arvoinen asia.

On selvää ettei USA:ta haluttu tähän neuvotteluun päsmäröimään. Heille varmasti olisi kelvannut jaettu Ukraina ihan hyvin ja oman vaikutusvallan kasvu länsi-Euroopassa. Länsi-Euroopan näkökulmasta semmoiset asiat kuin energiariippuvuus on pientä piperrystä oikeasti tärkeisiin seikkoihin verrattuna.

Tuskin menee arvaukseni pieleen, jos Ukrainan itäraja palautuu Kiovan haltuun NS II:n varmistuttua.

Venäjä tulee olemaan yhtä riippuvainen EU:sta kuin päin vastoin. Jos Venäjä lähtee painostamaan energialla, sitä ostetaan sitten muualta. Hinnat nousevat kaikkialla, eikä Venäjä kauppakumppanina sen jälkeen enää kiinnosta mitään tahoa. Ei Venäjää EU:hun kukaan halua, mutta ei se sulje pois kaupan merkitystä rauhan säilyttämisen voiteluaineena. En näe mitään kaksoisstandardia tässä olevan.

Merkeliä voidaan syyttää monesta, mutta ei paasikiviläisen viisauden puutteesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset