Veikko Huuska

Ikaalisten punikin 9:n vuoden yksinäisyys – ja Ahlströmin väen joukkosurma

Ikaalisten punikin 9:n vuoden yksinäisyys – ja Ahlströmin väen joukkosurma

*

Uudenkaupungin Sanomat, 13.8.1927:

Punakaartin aikainen suurrosvo pidätetty Hämeenkyrössä.

Mies on 9 vuotta piileskellyt Hämeenkyrön ja Ikaalisten takamailla ja tehnyt tällä ajalla useita rikoksia.

Pidätetty lienee sama henkilö, joka kapinan aikana osallistui Ahlströmin henkilökunnan joukkomurhaan Harjakankaalla.

Joku aika sitten kerrottiin, että Hämeenkyrössä tapahtui lauantaina heinäkuun 23 pnä ryöstöyritys, jolloin Hammaren & Co:n työnjohtaja, rakennusmestari Erik Jonsson, joka oli matkalla maksamaan työläisille palkkoja, yritettiin ryöstää Kyröskosken ja Vaivian turvesuon välisellä taipaleella.  Tällä välillä ampui nim. eräs mieshenkilö häntä kohden useita laukauksia, joista ei kuitenkaan yksikään osunut.  Puolustuksekseen ampui rakennusmestari Jonsson rosvoa kohden taskuaseellaan, jolloin tämä pakeni metsään.
*

Juttua tutkimaan saapui Helsingistä elok. 2 pnä Hammaren-yhtiön (sittemmin Kyro, jne. vh) pyynnöstä kaksi etsivää poliisia Ivar Hedman ja Anton Andersson, jotka ryhtyivät viipymättä tarmokkaisiin toimenpiteisiin roiston vangitsemiseksi.  Jo samana päivänä saivat he selville eräitä mielenkiintoisia seikkoja, jotka johtivat heidät miehen jäljille.

Tutkimuksiensa jouduttamiseksi katsoivat etsivät kuitenkin parhaaksi ryhtyä salajuoneen.  He pukeutuivat nim. tavallisiksi työmiehiksi ja lähtivät sitten valepuvussa hakemaan työtä saadenkin sitä sitten sikäläisellä Vainion (p.o. Vaivian, vh) suolla. Ollen olemukseltaan tavallisia jätkiä, oli etsivien verrattain helppo päästä kosketuksiin muitten työmiesten kanssa, jolloin heille myöskin tarjoutui tilaisuus saada tietoonsa yhtä ja toista asiaa valaisevaa.

Tutkimukset edistyivätkin niin nopeasti, että he jo viime perjantaina olivat tietoisia karkulaisen oleskelupaikasta. Tällöin he kutsuivat avukseen Hämeenkyrön poliisin Maunu Vuorisen.  Hänen kansaan he vielä samana päivänä lähtivät Holman torpan lähellä olevaan metsikköön Tuokkolan takamaalla, missä tiesivät epäilemänsä miehen majailevan.  Täällä tapasivatkin he hänet parhaillaan työssä metsässä ja toimittivat pidätyksen klo 3.40 i.p.

*

Miestä lähdettiin heti kuljettamaan Hämeenkyrön vanginvartijan luokse, jossa toimitettiin alustava kuulustelu.  Hän ilmoitti nimekseen Taavetti Hämäläinen sekä kotipaikakseen Ikaalisten pitäjän Kilvakkalan kylän ja olevansa syntynyt v. 1879 sekä ammatiltaan kirvesmies. 

Kuulusteluja edelleen jatkettaissa kävi selville, että mies on sama henkilö, jonka jo vuosikausia on tiedetty piileskelevän näillä seuduin, mutta jota monista yrityksistä huolimatta ei aikaisemmin ole saatu pidätetyksi.  Hämäläinen kuului nimittäin punakaartiin, ja on hän todennäköisesti – jo v 1918 toimitetussa tutkimuksessa se kävi selville – ollut mukana Ahlströmin henkilökunnan murhatyössä.  Tämän johdosta hänet tuomittiin vankeuteen sekä sijoitettiin Hennalan vankileirille Lahteen.  9 vuotta sitten onnistui hänen kuitenkin paeta vankilasta ja on hän siitä alkaen piileskellyt pohjois-Satakunnassa, pääasiassa Hämeenkyrössä, mutta ajoittain myöskin Mouhijärvellä ja Suodenniemellä.

*

Paikkakunnalla on, kuten sanottu, Hämäläisen tiedetty oleskelevan nämä monet vuodet, ja on hän kansan keskuudessa tunnettu nimellä ”Metsä-Eno” ja ”Metsä-Heikki”.  Ulkonäöltään on Hämäläinen tyypillinen roisto, raa´an ja konnamaisen näköinen.

Selityksenä siihen, että hän on näin kauvan voinut piileskellä, mainittakoon, että Hämäläinen on nauttinut takamaitten asukkaitten keskuudessa luottamusta, ja ovat he häntä ruokkineet ja tarpeen tullen piilotelleet.  Niinpä onkin Hämäläinen nyt erittäin hyvissä ruumiillisissa voimissa, ollen sangen pulska ja hyvin ruokitun näköinen.

Vielä ei olla aivan varmoja, onko Hämäläinen sama mies, joka osallistui tunnettuun Ahlströmin henkilökunnan murhaan, mutta kaikki seikat kuitenkin viittaavat siihen.  Jokatapauksessa on hän karannut Hennalasta.  Kun poliisit hänet pidättivät, lausui Hämäläinen levollisesti: ”Nyt loppui mun punakaartilaisaikani”.

Jo ennen kapinaa – epäilemättä hän on sama mies – teki hän ryöstöyrityksen, jolloin hänen uhrikseen oli joutua eräs kanavakasööri.  Tästä rikoksesta tuomittiin hänet vankilaan, josta hän kuitenkin kapinan puhjettua pääsi vapaaksi liittyen tällöin heti punakaartiin.  ”Metsä-Eno” on paikkakuntalaisten keskuudessa mainittu aina kauhulla, ja on hän varsinkin öiseen aikaan herättänyt pelkoa yksinäisissä matkailijoissa.

*

Saadun tiedon mukaan tullaan Hämäläinen asettamaan rikoksistaan syytteeseen t.k. 19 pnä pidettävillä Hämeenkyrön välikäräjillä …(rivi puuttuu).  …tule supistumaan näinkään pieneksi, vaan laajenee se mahdollisesti hyvinkin suureksi, sillä luonnollisesti, tullaan hänen avustajistaan, joita lienee melko runsaasti, ottamaan selvää ja joutuvat hekin vastuuseen tämän suurrikollisen salaamisesta.  Hämäläistä säilytetään toistaiseksi Hämeenkyrön vanginvartijan luona.

Myöhemmin ilmoitetaan seuraavaa:

Hämäläinen on jo tehnyt eräitä tunnustuksia, joskin hyvin vältellen, ja varovasti, ja on tällöin m.m. käynyt selville, että hän on huomattavalla tavalla ollut osallisena kapinan aikana tapahtuneeseen hyvin tunnettuun Noormarkun joukkomurhaan, jolloin punakaartilaiset mitä raaimmalla tavalla murhasivat toistakymmentä Ahlström-yhtiön virkailijaa.  Oman kertomuksensa mukaan liittyi H. punakaartiin v. 1918 tammikuun puolivälissä ja otti osaa sotatoimiin.

Pomarkun taistelun jälkeen määräsi punaisten rintamapäällikkö hänet saattamaan 16 vangittua Ahlström-yhtiön virkailijaa Poriin.  Hän kulki yksinään edellä hevosella ja reellä ja kun oli päässyt Kolin ahteen Porin puoleiseen päähän pysäytti hevosensa ja sulki takaatulevilta tien.

Heti tämän jälkeen alkoi takaapäin kuulua ammuntaa ja avunhuutoja ja hetken perästä juoksi pitkin maantietä pitkä, komeanpuoleinen herrasmies, jonka hän otti kiinni.  Hetken painiskeltuaan herrasmiehen kanssa hän löi tätä nyrkillä päähän niin voimakkaasti, että herrasmies kaatui lähelläolevaan ojaan siitä enää nousematta.

*

Ahlströmin henkilökunnan murhajuttua aikaisemmin tutkittaessa on kuitenkin käynyt ilmi, että Hämäläinen oli lyönyt kysymyksessä olevaa herrasmiestä, joka oli konttoristi Filip Jansson, kiväärinperällä päähän niin, että pääluu murskaantui.  Tätä ei H. tunnustanut.

*

Uudenkaupungin Sanomat, 16.8.1918;

Murhaaja Hämäläisen kuulustelut päättyneet.

Kapina-ajan jälkeisistä rikoksista tulee juttu häntä vastaan esille t.k. 31 p:nä. – Sen jälkeen siirretään asia Ulvilan käräjille.

Hämeenkyrössä perjantaina pidätetyn ent. punakaartilaisen Taavetti Hämäläisen kuulusteluja ja hänen pidätyksensä yhteydessä ilmenneitten seikkojen tutkimuksia on jatkettu yhtämittaisesti Hämeenkyrön nimismiehen Yrjö Tainion johdolla ja ovat ne edistyneet hyvin Hämäläisen avustajien vastaanhangoitteluista huolimatta, niin että osa kuulustelupöytäkirjoista saadaan valmiiksi viikon alkuun.

Todistusaineistoa kerätään kuitenkin edelleen, kunnes juttu tulee oikeuden käsiteltäväksi, mikä tapahtuu t.k. 31 pnä.  Kuten olemme jo maininneet kehittyy jutusta sangen laaja, jossa kokonaisen kulmakunnan asukkaat tulevat kuulustelujen alaisiksi ja ainakin noin kymmenkunta henkilöä asetettavaksi syytteeseen murhamiehen kätkemisestä.  Kuluneen 9 vuoden ajan ovat nim. Hämäläisen sikäläiset hengenheimolaiset monet kerrat harhaanjohtaneet etsiskelyjä toimittaneet suojeluskuntalaiset ja poliisit, ja ruokkineet häntä säännöllisesti.

Kuten jo kerroimme, kävi Hämäläisen syyllisyys konttoristi Janssonin murhaan täysin selville.  Sen sijaan kieltää hän vielä jyrkästi olevansa syyllinen Hammaren & Co:n työnjohtajaa Jonssonia heinäkuun 24 pnä vastaan tehtyyn murhayritykseen.  Hänet on tämänkin jutun johdosta asetettu ankaran ristikuulustelun alaiseksi jolloin hän on sotkeutunut pahasti selityksissään koettaen todistaa muualla olleensa.  Hämäläinen väittää nimittäin, että hän murhayrityksen tapahtuessa kello 2-5 välissä mainittuna päivänä olisi ollut työskentelemässä Merenvuoren torpan heinäpellolla.  Merenvuoren talonväki sen sijaan kieltää jyrkästi tämän väitteen.  Näin ollen voidaan jo melkoisella varmuudella pitää Hämäläistä sanotun murhayrityksen suorittajana.

Ne konnan avustajista, jotka vielä yrittivät puolustaa häntä, ovat niinikään puhuneet kuulusteluissa siksi paljon ristiin, että alkavat jo itsekin pelätä joutuvansa syytteeseen ja pidättyvät kertomasta mitään, mutta siitä huolimatta saadaan tutkimuksissa yhä uusia seikkoja ilmi.

Kuten jo aikaisemmin olemme huomauttaneet on Hämäläisen olemus kiireestä kantapäähän tyypillisen konnan ja roiston.  Kuluneina 9 vuotena on hänestä kehittynyt todellinen metsäläinen, jonka pelkkä näkeminenkin jo panee puistattamaan lujaluontoistakin.  Pää on muodoltaan epäsuunnikas ja kasvot alaspäin ulkonevat, otsa matala, silmissä välkehtii villi ja inhottava ilme.  Vaikka hän on vain 162 senttiä pitkä, painaa hän silti lähemmäs 100 kiloa, joten on selvääkin, että roiston ruumiillisesta hyvinvoinnista on tarpeeksi huolehdittu, eikä ainoastaan ruumiillisesti, vaan myös henkisestä hyvinvoinnista, sillä kun etsivät pidättivät Hämäläisen lueskeli hän parhaillaan kaikessa rauhassa ”Työväen järjestön Tiedonantajaa”!

Nyt on Hämäläinen kuitenkin varmassa tallessa, pantuna rautoihin sekä käsistään että jaloistaan ja kaiken varmuudeksi kytketty vielä seinään kiinni.  Yötä päivää vartioivat häntä sitä paitsi vanginvartijat vieressä, joten tämän suurta kauhua sikäläisellä seutukunnalla herättänyt murhamies on vihdoinkin tehty yhteiskunnalle vaarattomaksi.  Aivan lähipäivinä tullaan häntä passittamaan Turun lääninvankilaan.

*

Ikaalinen –lehti kirjoitti 19.8.1927 osin samansisältöisesti kuin edellä, mutta toi joitain lisätietoja tarinaan:

Vanha roisto pidätetty Hämeenkyrössä.

Kuten tiedetään, tehtiin hiljattain Kyröskosken-Vaivian välisellä metsätiellä ryöstömurhayritys Vaivian turvepehkutehtaan työnjohtajaa Erik Jonssonia vastaan hänen ollessaan viemässä palkkarahoja Vaivialle.  Ampuja pääsi silloin pakenemaan.  Kun tapausta tutkimaan oli saatu pari helsinkiläistä etsivää, onnistui heidän selvittää asia niin, että hiljattain vangittiin tekoon syylliseksi epäiltynä samalla kulmakunnalla kapinan ajoista asti piileskellyt Taavetti Hämäläinen, joka on kotoisin Ikaalisten Kilvakkalasta.

Monet vuodet on tiedetty, että mainittu Hämäläinen on asustanut vuoroin Hämeenkyrön, vuoroin Ikaalisten puolella ja poliisiviranomaiset ovat häntä etsineet.  Hänellä on kuitenkin ollut seudulla avustajia, jotka ovat johtaneet viranomaiset harhaan.

Vangittua on kuulusteltu nimismies Tainion johdolla.  Hän on kapinan jälkeen ollut pidätettynä osallisuudesta Ahlström Oy:n henkilökunnan murhaan, mutta päässyt karkaamaan.  Ankarassa ristikuulustelussa hän nyt tunnusti ottaneensa eränä johtomiehenä osaa Noormarkun 16 henkilön murhatyöhön.  Tällöin hän nimittäin tunnusti, että hän oli murhannut ainakin yhden verityön uhreiksi joutuneista, Ahlström Oy:n konttoristin T. Janssonin.  Oman kertomansa mukaan iski hän uhriaan nyrkillä , jolloin tämä oli tuupertunut ojaan ja jäänyt sinne hengetönnä makaamaan.  V. 1918 etsivän keskuspoliisin toimittaman tutkimuksen mukaan oli kuitenkin mainittu konttoristi surmattu iskemällä  kiväärintukilla takaraivoon, jolloin ei ainoastaan onnettoman pää, van myöskin kiväärinperä olivat menneet murskaksi.  Kun hänelle näytettiin konttoristi Janssonin valokuvaa, myönsi hän sen olevan otetun samasta henkilöstä, jolta oli hengenkin riistänyt.

Näin ollen moisella verukkeella ei ole enää mitään asiallista pohjaa.  Väittäessään ainoastaan nyrkillään surmanneensa uhrinsa, luuli Hämäläinen kaiketikin jossain määrin lieventävänsä asianhaaroja tai liekö hänellä sitten halu ylvästellä vielä voimistaan.  Mainittakoon muuten, että tutkintotilaisuudessa on ollut mukana myöskin Noormarkun poliisiviranomaisia, jotka yksityiskohtaisesti hyvin tuntien Noormarkun henkilökunnan murhatyön.  He ovat puolestaan olleet antamassa tapauksesta tietoja ja siten kohdaltaan edesauttaneet asioitten kehitystä tutkittaessa Hämäläisen osuutta juuri mainittuun verityöhön.

Hämäläinen kieltää sen sijaan vielä jyrkästi olevansa syyllinen Hammaren & Co:n työnjohtajaa Janssonia vastaan heinäkuun 24 p:nä tehtyyn murhayritykseen.  Hänet on tämänkin jutun johdosta asetettu ankaran ristikuulustelun alaiseksi, jolloin hän on sotkeutunut pahasti selityksissään koettaessaan todistaa alibiansa.  Hämäläinen väittää nimittäin, että hän murhayrityksen pahatuessa klo 2-5 välissä mainittuna päivänä olisi ollut työskentelemässä Merenvuoren torpan heinäpellolla.  Merenvuoren talon väki sen sijaan kieltää jyrkästi tämän väitteen.  Näin ollen voidaan jo melkoisella varmuudella pitää Hämäläistä sanotun murhayrityksenkin suorittajana.

Vangittu Hämäläinen on hyvinsyöneen näköinen, hän painaa lähemmäs 100 kiloa.  Hänen apureistaan ja piilottelijoistaan tullaan ainakin kymmenkunta henkilöä panemaan syytteeseen.

Hämäläinen on ollut syytettynä ja kärsinyt rangaistuksia monenmoisista rikoksista. M.m. on hän ollut kärsimässä erään kanavainsinöörin ryöstömurhasta rangaistusta, mutta kapinan aikana päästetty vapaaksi.

*

Wiborg Nyheter, 19.8.1918:

Förhören med rödgardisten Hämäläinen.

Länsmannen i Tavastkyro distrikt Yrjö Tainio har fortsatt förhören med rödgardisten, mördaren Taavetti Hämäläinen.

Av förhören ha med säkerhet framgått, atta Hämäläinen är skyldig till mordet å kontoristen Jansson.  I fråga on mordet å Hammaren & Co:s arbetledare Jonsson förnekar han bestämt, men han har lämnat en mängd stridiga uppgifter.  De personer i Tavastkyro, som gömt H. och försett honom med föda, ha likaledes förhörts, och de komama att bli åtalade för döljande av brottling och för vilseledane av myndigheterna.

H. vaktas synnerligen oggrant.  Såväl händer som fötter äro slagna i järn, som fastkedjatws vid väggen.  Dessa försiktighetsåtgärder äro behövliga, ty H. besier ovanliga kroppskrafter och ett vilt lynne. Oaktat hän är endast 162 cm lång, väger han närä 100 kg.  Han låga panna, utstående kindkotor, breda käkar och gnistrande ögon ge honom atta vilt, djuriskt utseende. (Bj. T.)

*

Hämeenkyrön Sanomat, 19.8.1927:

Hämeenkyröstä ja lähiseudulta.

”Metsä-Enon” kuulustelut.

Useita hänen hengenheimolaisiaan tullaan saattamaan edesvastuuseen. –

Kyröskosken ryöstömurhayrityksestä ei ole vielä saatu täyttä selvyyttä, mutta paljon muuta asian yhteydessä olevaa on sen sijaan paljastunut.

Toissa perjantaina Hämeenkyrössä pidätetyn rikollisen Taavetti Hämäläisen kuulusteluja on senjälkeen uutterasti jatkettu ja ovat nämä tutkimukset luoneet jo paljon valoa kysymyksessä-olevan suurroiston entisyyteen. 

Todistusaineiston keräämistä jatketaan kumminkin edelleen – Hämäläinen itse passitettiin viime sunnuntaina lääninvankilaan (Turkuun) – ja todennäköisesti tullaan useita paikkakuntalaisia, kenties toistakymmentä, mahdollisesti enemmänkin, asettamaan syytteeseen rikollisen salaamisesta ja kätkemisestä sekä hänen hengissäpitämisestään.  Tässä suhteessa nimittäin syytettävien henkiöiden lukumäärään nähden, ei kuminkaan ole vielä täyttä varmuutta, eikä tutkimuksista, koska ne edelleen ovat keskeneräisiä, ole voitu myöskään antaa meille lopullisia tietoja.

(Tapausselostus samaan tapaan kuin edellä).

Hämäläinen väittää nimittäin, että hän murhayrityksen tapahtuessa klo 2-5 välillä mainittuna päivänä olisi ollut työskentelemässä Merenvuoren torpan heinäpellolla.  Ensi kuulusteluissa Merenvuoren torpan väki kielsi tämän jyrkästi, mutta myöhemmin on torpan emäntä sanonut Hämäläisen olleen heillä mainittuna päivänä ja aikana.  Asiassa on näin ollen edelleen paljon hämärää, mutta aikanaan se varmaan selvenee.

Syyte roistoa vastaan, samoin kuin hänen avustajiaankin, tulee esille t.k. 31 p:nä pidettävillä välikäräjillä.

*

Uusi Suomi, 20.9.1927:

Oikeus- ja poliisiasioita

Kaksi suurrikollista vastaamassa teoistaan.

Ingeborgin kapteenin murhaajan ja punakaartipäällikkö Hämäläisen jutut esillä Ulvilan käräjillä.

Niin kuin aikaisemmin kerrottiin, tapahtui Uudenkaupungin edustalla ankkurissa olevalla saksalaisella spriilaivalla Ingeborgilla murhenäytelmä, jolloin aluksen laivamiehenä palvellut sotilaskarkuri Severi Salminen murhasi laivan kapteenin ja sen jälkeen ryöstettyään laivan kassan, pakeni mantereelle.

Porin etsivät poliisit pidättivät murhaajan heinäk. 15 päivänä Vähärauman lähellä.

Murhaajaa vasaan nostettu syyte oli t.k. 17 p:nä esillä Ulvilan välikäräjillä, jonne syytetty oli tuotu vangittuna lääninvankilasta.  Oikeudessa esitettiin poliisitutkintapöytäkirja, jonka syytetty nyt myönsi paikkansapitäväksi.  Lisäselvitysten hankkimista varten lykättiin juttu t.k. 26 päivänä alkavain syyskäräjäin kuudenteen istuntopäivään ja Salminen passitettiin takaisin lääninvankilaan.

Niinikään oli samana päivänä esillä juttu punakapinan aikuista suurmurhaajaa Taavetti Hämäläistä vastaan, jonka viime elokuussa vangitsivat Hämeenkyrössä poliisiviranomaiset.  Hämäläinen oli, kuten ennemmin olemme kertoneet, piileskelyt kapinasta lähtien Hämeenkyrön ja Ikaalisten takamailla sikäläisten asukkaiden antaessa hänelle ruokaa ja suojapaikkoja.

Hämäläistä syytettiin kapinan aikana tehdyistä Ahlström-yhtiön henkilökunnan murhista.  Kihlakunnanoikeus siirsi kuitenkin jutun käsittelyn hovioikeuteen, koska rikos on tapahtunut valtiopetoksen yhteydessä eikä häntä ole aikaisemmin tästä rikoksesta tuomittu.  (Satak. Kansa).

*

Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 22.9.1927:

Maaseudulta

Porvarilehtien ryövärihistoriat oikeuden punnittavina.

Juttu Taavetti Hämäläistä vastaan esillä Ulvilan käräjillä.

Viime lauantaina oli Ulvilan välikäräjillä ensi kerran esillä juttu luokkasodan aikuisista tapahtumista Hämeenkyrössä viime elokuussa vangittua ent. punakaartilaista Taavetti Hämäläistä vastaan, josta porvarilehdet, kuten muistetaan, keittivät kokoon heille omalaatuisiaan ryövärihistorioita v:n 1918 malliin.

Hämäläistä syytettiin nyt oikeudessa luokkasodan aikana tapahtuneista Ahlström-yhtiön henkilökunnan murhista.  Kihlakunnanoikeus siirsi kuitenkin jutun käsittelyn hovioikeuteen, kosia ”rikos” on tapahtunut valtiopetoksen yhteydessä, eikä Hämäläistä ole aikaisemmin vielä tästä tuomittu.

*

Pohjolan Voima, 22.9.1927:

”Haavoja lääkitään”-

Työläinen taas syytteessä vuoden 1918 tapahtumien johdosta.

T.k. 17 pnä oli Ulvilan välikäräjillä taas käsiteltävänä eräs vuoden 1918 tapahtumain johdosta nostettu syyte.  Syytteessä oli Taavetti Hämäläinen, jonka poliisiviranomaiset jo viime elokuussa vangitsivat Hämeenkyrössä. 

Kertoessaan oikeusjutusta, mainitsevat porvarilehdet, että Hämäläistä syytetään Ahlström-yhtiön henkilökuntaan kuuluneiden murhista v. 1918 kansalaissodan aikana.  Kuten tunnettua, on näistä tapahtumista aikoinaan ollut syytteessä jo paljon työläisiä, mutta aina vain pannaan vireille niistä uusia juttuja.

Tätä asiaa käsitellessään kihlakunnanoikeus nyt kuitenkin katsoi, että juttu ei kuulu sen käsittelypiiriin, koska syytteellinen asia kuuluu ”valtiopetos”-juttujen yhteyteen ja siirsi asian käsittelyn Turun hovioikeuteen.

Näin joutuu mainittu työläinen taas vain odottelemaan vangittuna asian käsittelyä sanotussa oikeudessa.

Vallassaolijat toteuttavat kauniisti kansalaissodan arpien lääkitsemistä.  Kaikille valkoisille murhamiehille, jotka v. 1918 tekivät kaameita hirmutöitä annettiin heti amnestia, mutta työläisiä vainotaan vuoden 1918 tapahtumista vielä ”valtiopetos”-jutuillakin.

*

Hämeen Maa, 23.6.1928

Kivityömies Hämäläinen 15 v:ksi kuritushuoneeseen,

ja 15 vuotta kansalaisoikeutta vaille.

Turun hovioikeus on julistanut tuomion kivityömies Toivo Hämäläistä, Hämeenkyröstä, koskevassa jutussa, ja kaikki tuomiot yhdistäen tulee Hämäläinen pidettäväksi 15 v. kuritushuoneessa, joka armahduksen nojalla vähennetään 10 v:ksi, sekä olemaan 15 v. kansalaisluottamusta vailla.

*

Kansan Lehti, 9.5.1927

16 henkilön murhaan osanotosta syytetty Taavetti Hämäläinen.

Hovioikeus julistanut asian käsittelyn päättyneeksi.

PÄÄTÖS ANNETAAN MYÖHEMMIN.

Maanantaina oli Turun hovioikeudessa loppukäsittelyssä syyte  I k a a l i s i s t a   kotoisin olevaa Taavetti Hämäläistä vastaan osallisuudesta kansalaissodan aikana n.s. Kolinahteessa Porin ja Noormarkun välisellä tiellä tapahtuneesta Oy.Ahlstörmin henkilökunnan, yhteensä 16. murhaan.

Vastaajan avustaja, hovioik. ausk. Asser Salo ei ollut saapunut oikeuteen, vaikka hän oli pyytänyt lykkäystä kirjallisen lausunnon antamista varten.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Asser_Salo

Oikeudessa kuultiin ilman valaa Leppävirroilta kotoisin olevaa työmies Kari Varjakkaa, joka oli ollut murhatyötä suoritettaessa mukana ja kärsinyt siitä jo rangaistuksensa.  Hän ei voinut sanoa, oliko syytetty se ajomies, joka oli kehunut kiväärin perällä murskanneensa erään vangitun pään.

Kanneviskaali puolestaan toisti syytteen ja katsoi Hämäläisen olevan syypää ainakin avunantoon näihin murhiin.

Tähän Hämäläinen lausui ihmettelynsä siitä, että hänet ollenkaan on voitu panna syytteeseen, sillä hän ei ole tehnyt mitään rikollista.  ei vaatinut jutun edelleen lykkäämistä.

Oikeus julisti asian käsittelyn päättyneeksi ja ilmoitti, että päätös siitä annetaan vasta määrättävänä aikana. 

Vastaaja Hämäläinen passitettiin lääninvankilaan siellä säilytettäväksi, kunnes toisin määrätään.

*

Kansan Lehti 27.3.1928

Ikaalislainen T. Hämäläinen on syytettynä Ahlström Oy:n henkilökunnan joukkomurhasta.

Eräs aikaisemmin tuomittu kertonut syytetyn murhanneen joko johtaja Ahlströmin tai konttoristi Janssonin

Hovioikeus käsitteli juttua eilen, mutta lykkäsi sen huhtikuun 16 päivään.

Kuten aikoinaan olemme kertoneet, on Turun hovioikeuden kanneviskaalinvirasto jättänyt hovioikeudelle syytekirjelmän, joka koskee Ikaalisista kotoisin olevan kivityömies Taavetti Iisakinpoika  H ä m ä l ä i s e n  osallisuutta vuoden 1918 kansalaissodan aikana Noormarkussa tapahtuneeseen A. Ahlström Oy:n henkilökunnan joukkomurhaan sekä avunantoa valtiopetokseen ja vaati tämän perusteella, että Taavetti Hämäläinen Rikoslain 11:2 ja 6 nojalla, sellaisina kuin nämä lainpaikat ovat muutettuina huhtikuun 1 pnä 1924 annetussa asetuksessa, 21 luvun 1 pykälän ja 41 luvun 8 pykälän nojalla tuomittaisiin rangaistukseen 16 eri murhasta.

*

Syytetty vaaditaan maksamaan myöskin elatusapua eräälle lapselle ja leskelle.

Turun hovioikeuden neljäs osasto käsitteli eilen asiaa, oikeuden puheenjohtajana hovioikeudenneuvos K.E. Raade sekä jäseninä hovioikeudenneuvos S.B. Björkensten ja viskaali B.R. Silverberg.  Kanneviskaalinvirastoa edusti oikeudessa notari K.G. Forss, joka samalla toimi eräiden oikeudenomstajien asiamiehenä.

Syytetty Hämäläinen oli tuotu oikeuteen lääninvankilasta eikä hänellä ollut ketään avustajana.  Kun syytekirjelmä oli luettu, toisti syyttäjä syytteen sekä asianomistajain asiamiehenä yhtyi siihen, vaatien samalla, että syytetty tuomittaisiin maksamaan elatusapua eräälle alaikäiselle lapselle ja leskelle.

Syytetty myöntää lyöneensä erästä Noormarkussa vangittua, mutta vain nyrkillä.

Tämän jälkeen luettiin Kankaanpään piirin nimismiehen toimittama kuulustelupöytäkirja, jonka mukaan Hämäläinen on syntynyt Ikaalisissa maaliskuun 3 päivänä 1879. Edelleen, että syytetty oli ottaessaan osaa kansalaissotaan joutunut vangiksi Lahdessa Vapunpäivänä 1918 ja viety Hennalan vankileiriin, josta kuitenkin elokuun 3. päivänä karannut ja tullut kotiseudulleen, piileskellen siellä, kunnes viime vuoden elokuun 5. päivänä joutunut uudelleen pidätetyksi.

Edelleen oli syytetyt kertonut liittyneensä punakaartiin tammikuun puolivälissä 1918, tullen Helsingin vapaaehtoiseen komppaniaan, joka oli, käytyään Keravalla ja Porvoossa, lähetetty Tampereen kautta Poriin.

Täällä oli syytetty joutunut hevosmieheksi ja lähetetty kuljettamaan punakaartilaisia Noormarkun taisteluihin.

Maaliskuun 10 päivänä oli siellä saanut kuljettaa vangittujen tavarat hevosella Poriin, mutta ei hänelle oltu niitä kuitenkaan annettu, vaan määrätty viemään Poriin rikkonaisia kivääreitä.

Samaan aikaan oli lähdetty kuljettamaan Noormarkusta vangittuja Poriin.  Syytetty oli matkalla ajanut saattueen ohi ja pysähtynyt sitä odottamaan Poriin johtavalla tiellä n.s. Kolin ahteella.

Tällöin oli syytettyä kohden tullut eräs karkun päässeistä vangeista, johon syytetty oli käynyt käsiksi ja lyönyt nyrkillä päähän, niin että tämä joutui maantien ojaan.  Mitään muuta hän ei ollut vangille tehnyt.

Syytetty myönsi pöytäkirjan oikeaksi.  Tämän jälkeen ryhdyttiin häntä yksityiskohtaisesti kuulustelemaan, mutta pysyi hän jyrkästi siinä, mitä oli poliisikuulusteluissa kertonut.

*

Eräs aikaisemmin tuomittu sanonut syytetyn murhanneen joko johtaja Ahlströmin tai konttoristi Janssonin.

Oikeudessa luettiin myöskin otteita tutkintopöytäkirjoista, jotka ovat kertyneet hovioikeudessa aikaisemmin tuomittujen Leppäsen, Lehtisen ja Varjakan jutuissa.

Näiden kertoman mukaan olisi Hämäläinen, kun vankijoukosta oli päässyt eräs mies karkaamaan, käynyt tähän käsiksi ja lyönyt tätä kiväärin perällä päähän, niin että vanki vaipui maantien ojaan pää murskaantuneena.  Leppäsen kertoman mukaan vanki olisi ollut johtaja E.R. Ahlström tai konttoristi G.F. Jansson.

Tästäkin huolimatta syytetty pysyi edelleen väitteessään, mainiten, ettei hän tahdo kieltää osanottoaan kapinaan, mutta kieltää kaiken osallisuutensa nyt puheena olevaan joukkomurhaan.

Sen jälkeen pyysi syyttäjä lykkäystä todistajainkuulemista varten ja alisti oikeuden harkittavaksi, eikö Leppästä, Lehtistä ja Varjakkaa voisi asiassa kuulla.

Syytetty vastusti näiden kolmen viimeksi mainitun kuulemista, koska ne vain puhuvat omasta puolestaan ja häntä itseään vastaan.

Oikeudessa luettiin myös rikosrekisteriote, jonka mukaan syytetty aikaisemmin on tuomittu pahoinpitelystä ja kotirauhan rikkomisesta 1 v. 6 kk. ja murhanyrityksestä 7 v. 6 kk. kuritushuonerangaistukseen.

*

Jutun käsittely lykättiin huhtikuun 16 päivään.

Oikeus teki tämän jälkeen välipäätöksen, jonka mukaan asia lykättiin huhtikuun 16 päivään ja lupasi yhtyä toimenpiteisiin syyttäjän mainitsemien todistajien kuulustelemiseksi sekä katsoi myöskin tarpeelliseksi, että jutussa kuultaisiin myöskin edellä mainittuja Leppästä ja Lahtista, mutta hylkäsi Varjakan kuulustelua koskevan vaatimuksen.

*

Ikaalinen –lehti, 29.6.1928

Toivo Hämäläinen tuomittu.

Turun hovioikeudessa on syytetty Ikaalisista kotoisin olevaa kivityömies Toivo Hämäläistä osallisuudesta Oy. Ahlströmin henkilökunnan joukkomurhaan.

Nyt antamassaan päätöksessä katsoi hovioikeus selvitetyksi, että Hämäläinen oli ollut kapinallisten mukana viemässä Oy. Ahlströmin henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä Noormarkusta Poriin, jolla matkalla oli tarkoitus murhata vangit sekä että hän näiltä murhamiehiltä pakoon päässeeltä konttoristi Janssonilta oli ottanut hengen.

Tämän vuoksi hovioikeus katsoi Hämäläisen tehneen itsensä syypääksi avunantoon 15 eri murhaan, sekä tahalliseen tappoon ja tuomitsi hänet avunannosta murhiin 10 v:ksi ja tahallisesta taposta 12 v:ksi kuristushuoneeseen.

Rangaistukset yhdistettyinä Hämäläinen on tuomittu kerrassaan kärsimään 15 vuoden kuritushuonerangaistuksen, joka kuitenkin armahduspäätöksen nojalla on alennettu niin, että hänen kärsittäväkseen jää 10 vuoden kuritushuonerangaistus, minkä jälkeen Hämäläisen on oltava 15 vuotta kansalaisluottamusta vailla.

*

Hämeenkyrön Sanomat, 6.4.1928

Suurmurhaaja Hämäläinen.

Tähän mennessä Hämäläistä syytetään 16 murhasta.

Turun hovioikeuden kanneviskaalin nyt saatua pöytäkirjat niistä kuulusteluista, joita etsivä keskuspoliisi sekä Tuusulan ja Malmin nimismiehet ovat toimittaneet Hämeenkyrössä viime elok. 5 pnä pidätetyn Taavetti Hämäläisen osallisuudesta kapinanaikaisiin murhiin, on kanneviskaali hovioikeudelle jättänyt seuraavan kirjelmän:

Tarkastettuani jutussa syntyneet asiakirjat ynnä hovioikeuden 12 p:nä huhtikuuta 1922 työmies Johan Kustaa Leppästä koskevassa jutussa syntyneet asiakirjat, olen havainnut käyneen selville, että Taavetti Hämäläinen on ottanut osaa jo syksyllä 1917 Malmille suurlakon yhteydessä perustettuun järjestyskaartiin ja siinä todennäköisesti ollut mukana murhatöissä Malmilla ja Tuusulassa, sekä tammikuun puolivälissä  118 kuulunut punakaartiin Helsingin vapaaehtoiseen komppaniaan, ottaen osaa taisteluihin laillisenhallituksen joukkoja vastaan.

Sunnuntaina maaliskuun 10 pnä 1918 klo 3-5 aikaan iltapäivällä oli Hämäläinen maantiellä Porin maalaiskunnan Ruosniemen kylässä yhdessä erään toisen kapinallisen kanssa ottanut hengen 16 henkilöltä, jotka oli jätetty Hämäläisen ja tämän rikoskumppaninkuljettavaksi Noormarkusta Poriin.

Kanneviskaali vaatii, että Taavetti Hämäläinen R.L. 11:2 ja 6 nojalla, sellaisina kuin nämä lainpaikat ovat muutettuina huhtikuun 21 pnä 1924 annetussa asetuksessa, 21 luvun 1 pykälän ja 41 luvun 8 pykälän ja 7 luvun 1 pykälän nojalla tuomittaisiin rangaistukseen 16 eri murhasta.  Syytteeseen liittyy vielä avunanto valtiopetokseen.

Turun hovioikeuden toinen osasto tulee piakkoin käsittelemään jutun.

*

Sosialisti, 8.5.1928

T. Hämäläisen juttu oli eilen hovioikeudessa.

… Viime keralla lykättiin juttu sitä varten, että vastaajan asiamies hovioik. ausk. Asser  S a l o  olisi tilaisuudessa antamaan loppulausunnon, mutta Salo ei ollut nytkään saapuvilla, eikä vastaajakaan tiennyt syytä asianajajan laiminlyöntiin.

Oikeudessa kuultiin tällä kertaa työmies Kari Varjakkaa, joka ei kuitenkaan tiennyt mitään asiaan vaikuttavaa.

*

Uusi Aura, 17.4.1928

Ahlström Oy:n henkilökunnan joukkomurhan tutkiminen jatkuu yhä.

Kivityömies T. Hämäläisen jutussa kuulusteli HO eilen useita todistajia: juttu lykättiin toukok. 7. päivään.

Hävytön kuritushuonevanki HO:n kuultavana.

Turun hovioikeuden neljännessä osastossa jatkettiin eilen Ikaalisista kotoisin olevan kivityömies Taavetti Hämäläisen jutun käsittelyä.  Kuten muistettaneen, syytetään Hämäläistä osallisuudesta kapinaan sekä n.s. Kolinahteessa Noormarkun ja Porin välillä, kapinavuoden maaliskuun 1. p:nä tapahtuneeseen Ahlström Oy:n henkilökunnan joukkomurhaan, missä teloitettiin kaikkiaan 16 aikaisemmin mainitsemaamme henkilöä.  …

Vastaaja oli tuotu (Turun) lääninvankilasta oikeuteen ja ilmoittautui hänen avustajakseen nyt hovioik. auskultantti Asser  S a l o  Helsingistä.

Oikeudelle luettiin aluksi vastaajan lääninvankilasta viime lauantaina lähettämä kirjelmä, missä hän anoo osaa viime istunnon pöytäkirjoista.  Sitä ei luonnollisesti oltu vielä ehditty toimittaa.

*

Kanneviskaali tahtoo syytetyltä tarkempaa selostusta murhapäivän tapahtumista.

Kanneviskaali pyysi murhatun (! tarkoittanee ”murhaajaa”, vh) tekemään tarkemmin selkoa siitä, miten hän poistui murhapaikalta, mihin Hämäläinen vastasi, että hän ajoi hevosella.

Reessä olivat mukana vankien saattajina olleet ja murhat suorittanet 5 miestä, joista vastaaja muisti kuitenkin vain erää Leppäsen, Varjakan, jonkun ”Pertin” ja Lehtisen.  Työnnettyään aikaisemmin mainitun konttoristi Janssonin ojaan, hän lähti hevosensa luokse ja odotti, kunnes miehet tulivat reelle.  Se, joka ampui Janssonin oli eräs nuori poikanen (Granström).  Porissa hän jätti miehet kadulle ja vietyään hevosensa korjuuseen, kävi esikunnassa ilmoittautumassa.

*

Kaksi murhaajista kuultavana.

Kanneviskaali ilmoitti sitten ilman valaa kuultaviksi kuritushuonevanki Juho Kustaa  L e p p ä s e n ja työmies Hugo Evert  L e h t i s e n, joista ensiksimainittu kärsii hänelle näistä murhista tuomittua elinkautista kuritushuonevankeutta ja viimeksi mainittu on joku aika sitten päässyt kärsimästä samasta syystä saamaansa kuritushuonevankeutta.

*

Leppänen heittäytyy röyhkeäksi.

Ensiksi yritettiin kuulustella Leppästä, vaikka siitä tullutkaan kirjaimellisesti sanoen mitään, sillä hän julisti ehti ensi sanoikseen, että häneltä kyseleminen on turhaa.  Juttu on selvä häneen nähden.  Kun hänellä ei ole kansalaisluottamusta, hän ei kelpaa todistajaksi, eikä näin ollen puhu mitään. –

Puheenjohtaja koetti kylläkin selittää, että kysymys ei olekaan hänestä, vaan Hämäläisestä, mutta julisti Leppänen siihen vain, ettei hän puhu mitään.  Hän neuvoi oikeutta hakemaan sellaisia, joilla on luottamusta.

Sitten tuotiin sisään Hämäläinen, joka myös kehoitti Leppästä puhumaan totuuden.  Tämä on nimittäin omaa juttuaan käsiteltäessä kertonut, että Hämäläinen murskasi kiväärin perällä Janssonin pään.  Tästäkään kehoituksesta ei ollut mitään apua, sillä Leppänen ei nytkään puhunut.  Ja siihen asia jäi.

*

Valallisten toistajain kuulustelu.

Tämän jälkeen kuultiin valallisesti mökkiläisen leski Johanna Sofia  L e h t o l a a  Noormakusta, ajomies B.O.  B ä r l u n d i a  Porista ja rouva Agnes Ingeborg  L e h t o s t a  Turusta.

Kukaan heistä ei kuitenkaan mitään oleellisesti asiaan vaikuttavaa tiennyt.  He vahvistivat vain eri oikeuksissa ja kuulusteluissa antamansa kertomukset eivätkä voineet tarkemmin sanoa, oliko Hämäläinen mukana.

*

Kanneviskaali katsoo syytteen toteennäytetyksi. 

Kannviskaali katsoi syytteen toteenäytetyksi, lisäten, että vastaaja Hämäläinen on tehnyt itsensä syypääksi ainakin avunantoon näihin murhiin.  Alisti hovioikeuden harkittavaksi, eikö näistä murhista tuomittua A. Varjakkaa olisi kuultava, kun Leppänen ei suostunut mitään kertomaan.

Avustaja  S a l o  pyysi lykkäystä kirjallisen lausunnon antamista varten.  Yhtyi pyyntöön Varjakan kutsumisesta kuultavaksi.  Muuten ei Hämäläinen hänen mielestään ole syyllinen sen enempään kuin, mitä on tunnustanut.

*

Uusi Aura, 27.3.1928

Kapinatalvena tehty Ahlström Oy:n henkilökunnan joukkomurha.

Kivityömies T. Hämäläinen väitti HO:ssa eilen, että hän vain yhtä uhreista nyrkillä pukkasi.

Jutun käsittely lykättiin todistajien kuulustelemista varten.

Kuten muistettaneen, tapahtui murha maaliskuun 10. p:nä 1918 maantiellä Noormarkun ja Porin välillä n.s. Kolin ahteessa ja saivat tällöin surmansa seuraavat 16 henkilöä:

johtaja E.R. Ahlström, agronoomi L. A. V. Paaskoski, konttoristit Fr. Blom, T.E. Molander, K.V. Råberg, F.V. Sipilä, V. Lucander, Y. A. Hernberg, G.F. Jansson, ylioppilas S. A. Frandell, sahanhoitaja N. R. Lindfors, metsänvartija A. A. Kauronen, puutarhurit K. A. Vessman ja K.A. Grönholm, kansak.-opettaja J. A. Ahonen ja kauppias J.F. Friberg.

Vastaaja oli lääninvankilasta oikeuteen tuotu ja sai hän kätensä loukkaantumisen takia vastoin tavallisuutta esiintyä oikeudessa ilman käsirautoja.

*

Vastaajan entisyys. tuomittu m.m. pahoinpitelystä, kahdesta kotirauhan rikkomisesta sekä murhayrityksestä ja ryöstöstä.

Elämänvaiheitaan selvitellessään kertoi vastaaja syntyneensä Ikaalisissa ja käyneensä siellä rippikoulun.  Ikänsä ilmoitti hän 49 vuodeksi, mutta ei sanonut muistavansa syntymävuottaan. 

Kahdeksasta siskostaan ja veljestään ei sanonut tietävänsä mitään. Oli mennyt naimisiin Björkenheim-nimisen naisen kanssa, mutta lapsia ei heillä ollut. 

Punakaartiin meni Hämäläinen Helsingissä vapaehtoisesti ja kuului siihen loppuun asti, joutuen vangiksi Lahden lähistöllä.  Hänet vietiin Hennalan vankileiriin, mutta onnistui pian karkaamaan ja on siitä pitäen aina viime elokuun 5. päivään onnistunut piileksimään.

Myöhemmin jutun käsittely varrella selvisi vielä, että Hämäläinen on v. 1904 tuomittu Puumalan kihlakunnanoikeudessa pahoinpitelystä sekä kahdesta kotirauhan rikkomisesta ja kahdesta omaisuuden vahingoittamisesta 1 kk:n 15. päivän vankeusrangaistukseen sekä v. 1910 Viipurin hovioikeudessa murhayrityksestä ja ryöstöstä 7 v:n 6 kk:n kuritushuonevankeuteen, josta kuitenkin suuren osan sai anteeksi Romanovien armahduksessa.

Jutussa pidettyjen kuulustelujen nojalla kanneviskaali katsoi selville käyneen, että syytetty Hämäläinen on ottanut osaa vuoden 1918 kapinaan siten, että hän jo syksyllä 1917 oli ollut Malmilla perustetun järjestyskaartin jäsen ja siinä ominaisuudessa jo silloin ottanut osaa siellä suoritettuihin murhatöihin; että hän oli tammikuun puolivälissä liittynyt punakaartin Helsingin vapaaehtoiseen komppaniaan, ottanut osaa taisteluihin hallituksen laillisia joukkoja vastaan.  Sunnuntaina maaliskuun 10. p:nä Hämäläinen oli Kolinahteeksi kutsutulla maantien-osalla Porin maalaiskunnan Ruosniemen kylässä viiden muun punakaartilaisen kanssa ottanut hengen kuudeltatoista henkilöltä, jotka oli jätetty Hämäläisen sekä tämän rikoskumppanien kuljetettavaksi Noormarkusta Poriin.

*

Sen jälkeen kun syytekirjelmä ja siihen liittyvä eräiden asianomistajien korvausvaateet oli esitetty…

Muita asiakirjoja luetaan.

Puheenjohtajan tiedustellessa Hämäläiseltä, tietääkö tämä mistä kaikesta häntä syytetään, vastasi H. sen kyllä tietävänsä, vakuuttaen kuitenkin jo poliisikuulustelussa puhuneensa asian niin kuin se on.

Hämeenkyrön nimismiehen toimittamassa kuulustelussa oli käynyt ilmi, että vastaaja oli tammikuun puolivälissä liittynyt Helsingin punakaartin vapaaehtoiseen komppaniaan, jossa päällikkönä olivat Salminen, Varjakka ja Leppänen.  Muiden nimiä ei vastaaja ollut muistanut.

Komppania oli ensiksi käynyt Keravalla, sitten Porvoossa, josta palattiin Helsinkiin.

sieltä mentiin myöhemmin Tampereen kautta Poriin.

Vastaaja oli väittänyt toimineensa vain hevosmiehenä, vaikka hänellä olikin kivääri.

Lauantaina 9. p:nä maaliskuuta oli Hämäläinen kuljettanut taistelumiehistöä Pomarkkuun, josta palatessaan yöpyi Noormarkussa.

Seuraavana aamuna oli Ahde-niminen päällikkö kehoittanut häntä viemään vangittujen tehtaan herrojen tavaroita Poriin, mutta näitä tavaroita ei kuitenkaan hänen hevoseensa annettukaan, vaan ainoastaan käsky pysähtyä tienvarteen ja odottaa vankien saapumista sekä seurata sitten mukana.

Vankien vartiointi oli Leppäsen ja Varjakan johdossa.

Hän oli matkallaan pysähtynyt erääseen ahteeseen, jolloin vankijoukosta jälempää alkoi kuulua ampumista ja yksi vangeista tuli juosten pitkin tietä.

Hän kävi käsiksi karkuun pyrkijään ja sai tämän alleen ojaan, jossa löi nyrkillä päähän, niin että mies jäi siihen.  Samassa tuli vastaajan selityksen mukaan paikalle eräs punakaartilainen ja ampui ojassa makaavaa päähän.

Tässä väitteessään oli vastaaja kuulusteluissa pysynyt siitä huolimatta, että hän oli murhajoukkueen pysähtyessä erääseen taloon kahville näytellyt rikkoutunutta kiväärinsä perää ja kertonut sillä iskeneensä juuri edellä mainitun vangin kuoliaaksi.

*

Vastaajan suullinen kuulustelu.

Vastaajan suullinen kuulustelu kävi varsin hitaasti, sillä hän on koko lailla heikkokuuloinen.  puheenjohtajan erikoisesti kysyessä Hämäläinen väitti ettei ollut ennen punakapinan alkua tehtyihin murhatöihin osallistunut.

Tämän jälkeen selviteltiin Hämäläisen komppanian matkoja, mutta esitti H. kaiken kuitenkin siinä valossa, että oli mukana vain hevosmiehenä ja väitti, ettei kertaakaan koko kapinan aikana kiväärillään ampunut.  -  Kun vastaajalle luettiin edellä mainitun Leppäsen Turun hovioikeudessa 5 vuotta sitten tekemä tunnustus, jonka mukaan karkuun lähtenyt punaisten vanki oli konttoristi Jansson.  Tämän tullessa kohti Hämäläistä oli tämä ottanut kiväärin selästään, mutta tarrasi Janson siihen kiinni.  Syntyi ottelu, jossa miehet vierivät ojaan, mistä Hämäläinen kuitenkin selvisi ylös ja iski kiväärinperällä Janssonin pään murskaksi.

Vastaaja lausui tähän, että Leppänen on voinut puhua mitä van itsensä puolustukseksi.

Vielä luettiin joukko Leppäsen jutussa kuultujen todistajien lausuntoja, joissa m.m. selvisi, että Hämäläisen ”lempinimi” jo kotiseudullaan oli ollut ”Pontsari”, mutta tätäkään ei Hämäläinen myöntänyt.

*

Loppukysymyksiä ja –vastauksia.

Puheenjohtaja (Turun HO:n istunnon) onko tämä nyt sitten totta, mitä olette puhunut?  Eikö teillä ole enempää omallatunnollanne?

Vastaaja Hämäläinen: totta se on.

Puheenjohtaja: kun jo olitte pukannut miehen ojaan, niin vaaratonhan hän silloin oli.  Miksi ette estänyt hänen ampumistaan?

Vastaaja: se ei kuulu tähän.

Puheenjohtaja: kanneviskaali on vaatinut teille rangaistusta osallisuudesta näihin murhiin.

Vastaaja: en ole laukaustakaan ampunut. 

Kanneviskaalin kysyessä hän selitti laukaukset kuullessaan ajatelleensa, että ne kuuluvat läheiseltä rintamalta.

*

Kanneviskaali nimeää todistajia.

Kanneviskaali pyysi jutun käsittelyn lykkäämistä saadakseen kulustuttaa todistajina seuraavia henkilöitä: kirvesmies Juho Vihtori Laiho Porin maaseurakunnasta,

ajomies Bernd Osk. Törnroth Noormarkusta,

mäkitupalaisen leski Johanna Sofia Lehtola Noormarkusta,

työmies Juho Arvid Lange Porin maaseurakunnasta ja

vanginvartijan vaimo Agnes Ingeborg Lehtonen Turusta.

Edelleen hän alisti harkittavaksi, eikö Leppästä, Lehtistä ja Varjakkaa olisi myös kuultava.

Vastaaja vastusti viimemainittujen kuulustelemista.

*

Uusi Aura, 8.5.1928

Eräs murhiin osallistunut kuulusteltavana HO:ssa

Oikeuteen oli kuultavaksi kutsuttu Leppävirroilta kotoisin oleva työmies Kari Varjakka, joka oli murhatyötä suorittaessa mukana ja on jo kärsinyt rangaistuksensa tekosestaan.

Kun hänellä ei vielä ole kansalaisluottamusta, tapahuti kuulustelu ilman valaa.

Hän kertoi kyllä erään hevosmiehen kulkueen matkatessa sivuuttaneen sen, mutta kun oli n. 800 metrin pituisen kulkueen loppupäässä, ei tiennyt mitään etupään tapahtumista. 

Niin ikään kertoi Varjakka, että eräät ruumiit olivat jopa sadankin metrin päässä maantieltä.  Murhin jälkeen oli Varjakka neljän muun miehen kanssa mennyt kulkueen edellä olleen hevosmiehen rekeen, jossa sitten paluu Poriin tapahtui.

Ajomies oli lihava, mutta ei Varjakka voinut sanoa, oliko tämä syytetty.  Niin ikään ei Varjakka muistanut, että Hämäläinen taikka oikeammin ajomies olisi eräässä torpassa kahvia juotaessa näytellyt rikkinäistä kiväärinperää ja kehunut sillä murskanneensa erään vangin pään.

Syytetty Hämäläinen väitti, ettei ole voinut näytellä rikkinäistä kiväärinperää, hänellä kun ei kivääriä ollutkaan.

Niinikään hän tiukkaili tietoa siitä, kuka hänelle on keksinyt ”Pontsarin” nimen.

*

Epilogi

Työn Ääni, 13.8.1928

Tervehdys Turun Hovioikeudelle.

Helsingistä on ”47:n jutun” 3:n näytöksen alkajaisistuntoon lähetetty Turkuun seuraava sähkösanoma:

Turun Hovioikeuden toisen osaston puheenjohtajalle.

Helsingin rakennustyöväen luottamusmiehet panevat mitä jyrkimmän vastalauseen ohranan työläisajojahtia vastaan, vaatien nyt syytteessä olevien työläisten mitä pikaisinta vapauttamista.”

*

Taustaa:

HisKi/Ikaalisten seurakunta, vihityt;

22.08.1869 vihittiin Ikaalisissa Drengen Ungkarlen Isak Isaksson Yliwakeri, Ikaalisten Riitialan kylästä ja Torpardotter Anna Kaisa Jakobsdotter Mansoniemi, Ikaalisten Höytölän kylästä.

*

Syntymä

Torppari Isak (Isaksson) Mansoniemi ja vaimonsa Anna Kaisa Jakobsdotter, 33 v., saivat Ikaalisten pitäjän Hoytölän kylässä 03.03.1879 poikalapsen, joka kasteessa 04.03.1879 sai nimen David.

*

Perheen lapset syntyivät HisKin mukaan, Ikaalisten seurakunta:

23.04.1870 Johan Frans;

22.12.1871 Oskar;

28.08.1873 Gustaf Arvid,

24.06.1875 David, joka kuoli  2.11.1878;

10.03.1877 Elis Fredrik, joka kuoli 7.11.1878, molempien kuolinsyy: Kikhosta (hinkuyskä);

03.03.1879 David;

07.01.1881 Maria Alina;

14.09.1882 Elis Fredrik, joka Davidin tavoin sai kuolleen isoveljen nimen, ks. yllä;

22.04.1885 Hilma Aurora;

14.12.1886 Lempi Alvina sekä

25.08.1889 Kaarle Viktor, jonka syntyessä äiti Anna Kaisa oli 44 vuoden ikäinen.

Perheeseen syntyi tämän mukaan 11 lasta, joista kaksi menehtyi hinkuyskään varhaislapsuudessa.

*

HisKi:n tietoja muista sisaruksista:

Taavetin sisar;

Ent. talollisen tytär Maria Alina (ks. edellä muodossa Lempi Alvina) Iisakintytär Mansoniemi, Höytölän kylän Soution talosta ja

Torpparin poika Kalle Vihtori Taavetinpoika Raiva, Vatulan kylä (Canada),

vihitty Ikaalisten seurakunnassa 17.06.1905.

Muita tietoja en hänestä löytänyt, joten nimen oikea muoto jää arvailtavaksi, mutta kaikesta päätelleen sama henkilö kuitenkin kyseessä. Vihittäessä hän oli 18 v. 6 kk 3 pv.

Sulhanen oli merkinnän mukaan syntynyt Kanadassa tai ollut siellä siirtolaisena ja palannut Suomeen.

*

Taavetin veli;

Ent. talollisen poika Kustaa Arvid Iisakinpoika Mansoniemi, Höytölä ja

Talollisen tytär Elli Antintytä Wienola, Karttu,

vihitty Ikaalisissa 18.06.1910.  Sulhanen vihittäessä 20 v. 9 kk 24 pv ikäinen. 

Huomiota kiinnittää se, että Isä-Iisakkia on aikaisemmin kutsuttu rengiksi, ja sittemmin kastetiedoissa torppariksi, ja nyt näissä lasten vihkitiedoissa tittelillä ”entinen talollinen”.  Missä vaiheessa hän kohosi talollisten säätyyn, ja minkälaisten vaiheiden jälkeen hänestä tuli entinen talollinen?

*

Vielä löytyy seurakunnan historiakirjoista tämä:

Perheen esikoinen, talollisen poika Johan Frans (s. 1870) Mansoniemi ja vaimonsa Amansa, s. 1878, saivat lapsia:

17.01.1898 synty tyttö, joka sai nimen Hilma Pauliina, ja

01.10.1899 syntyi tyttö, joka sai nimen Tyyne Maria.

Muita tietoja perheestä en löytänyt.

Milloin Taavetti Mansoniemi lähti Ikaalisista maailmalle, ja missä vaiheessa hänen nimensä muuttui Hämäläiseksi?

*

*

Kysymyksiä:

Miksi Taavetti Hämäläinen (ent. Mansoniemi) piileskeli vuodesta 1918 vuoteen 1927 eli 9 vuoden ajan?

Hänet oli vangittu ja laitettu Hennalan vankileiriin 1918, mistä hän sitten karkasi.  Viittaako pitkä piileskely syyllisyyteen Koliahteen murhiin?

*

Lauantaina 23. päivä heinäkuuta 1927 tapahtunut Vaivian turvepehkutehtaan palkkarahojen ryöstömurhayritys jää tässä hieman salaperäisellä tavalla selvittämättä.  Ilmoitettiinko siitä lainkaan Hämeenkyrön poliisille?

Kerrotaan että:

Juttua tutkimaan saapui Helsingistä elok. 2 pnä Hammaren-yhtiön pyynnöstä kaksi etsivää poliisia Ivar Hedman ja Anton Andersson, jotka ryhtyivät viipymättä tarmokkaisiin toimenpiteisiin roiston vangitsemiseksi.  Jo samana päivänä saivat he selville eräitä mielenkiintoisia seikkoja, jotka johtivat heidät miehen jäljille.”

Oliko koko ryöstömurha-juttu lavastettu tapaus? 

Siihen ei asian oikeuskäsittelyssä palata lainkaan, asia ikään kuin hautautuu Ahlströmin joukkomurhan selvittelyn taakse.  Miksi tutkintaan kutsuttiin kaksi ”etsivää poliisia” Helsingistä, mielenkiintoisine peitepoliisikuvioineen?

Oliko niin, että Taavetti Hämäläisen pitkään jatkuneesta temppuilusta suojelijoidensa huomassa oli yksinkertaisesti päätetty tehdä loppu?  Avustajien sanottiin monta kertaa johtaneen metsäkaartilais-Hämäläisen takaa-ajajat harjaan.

*

Tämän oikeuskäsittelyn myötä Ahlström-yhtiön henkilökuntaan kuuluneen 16 ihmisen joukkomurhan tekijä sai langettavan tuomion.  Tuomiosta ei valitettu Korkeimpaan oikeuteen.

Ikaalisten miehen, Taavetti Hämäläisen, myöhemmät elämänvaiheet jäävät tämän tarkastelun ulkopuolelle.

*

Kuvia:

Taavetti Hämäläinen, piirretty muotokuva;

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10157601877023484&set=pcb.10157601877873484&type=3&theater

*

Satakunnan Kansa, 18.1.2018;

Vuoden 1918 maaliskuussa viha konkretisoitui pahimmalla mahdollisella tavalla, kun punaisten sotilaat murhasivat 16 vankiaan Koliahteella. Vangeista suurin osa oli A. Ahlström Osakeyhtiön työntekijöitä, ja uhrien joukossa oli myös Walter Ahlströmin veli Rafael Ahlström.

Pääjohtaja itse oli sisällissotaa paossa Tukholmassa, mutta Turun seudulla asunut Rafael oli Noormarkussa äitinsä Eva Ahlströmin syntymäpäivien johdosta.

–Rafael Ahlström oli aiemmin ilmoittautunut vapaaehtoisesti vangiksi. Ilmeisesti hän arveli olevansa siten paremmassa turvassa, sillä noormarkkulaiset punaiset olivat ottaneet valkoisiksi tiedettyjä paikkakuntalaisia vangiksi nimenomaan suojellakseen heitä, sanoo noormarkkulainen historianopettaja Elina Sirén.

https://www.satakunnankansa.fi/porilaine/vuoden-1918-verisen-kevaan-jaljet-nakyvat-noormarkun-ruukkialueella-edelleen-nain-sen-loydon-jalkeen-painajaisia-200677181

*

Wikipedia: Koliahteen joukkomurha (1918)

(Wikipedia ei tunnista 1928 tuomittua tekijää)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koliahteen_joukkomurha

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Varsin mielenkiintoista, etenkin se, miten tavallisten työläisten sympatiat tuntuvat olleen Taavetti Hämäläisen ja häntä piilotelleiden muiden työläisten puolella vielä yli 10 vuotta sisällissodan jälkeen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Hämeenkyrö oli 1918 jäljiltä yksi kovimpien vastakkainasettelujen pitäjä Suomessa. Teollisuuspaikkakunta ja rintamakeskuspaikka, ehkä jopa selkeämmin kuin Ikaalinen, ja rajut jälkipyykit, joissa veri virtasi happamena.

Nämä kuviot näkyivät kesä-heinäkuussa, kun jatkosodan kenttäarmeija koottiin ja kuljetettiin rahoille. Hämeenkyrön käpykaartilaisluvut olivat korkeat. Ja sotakarkurien jahti kova. 8 miestä kuoli siinä savotassa. Syksyllä kirjoitin erään osuuskaupanhoitajan kohtalosta. Hänen olonsa ei ollut "kuin osuuskaupanhoitajan". Kipeetä otti ja henki meni.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Svinhufvudin kyseenalainen armahdus-asetus 7.12.1918 ei siis koskenut kuin toista , valkoista, osapuolta.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kyllä armahdussäädösten loivennukset koskivat myös punaista osapuolta, tosin ei ollenkaan niin kategorisena kuin valkoisia.
Hämäläisen tuomiolausekkeen mukaan hänelle kertyi rangaistuksia yhdistettynä kerrassaan 15 vuotta kuritushuonetta, mutta armahdussäädökset huomioiden istuttavaksi tuli 10 vuotta.
Tämän päälle vielä 15 vuotta vailla kansalaisluottamusta.
Kalenterissa tämä tarkoitti krh 1928-1938 + vailla kansalaisluottamusta 1938-1953.

Kun ei ollut ensikertainen niin kaikki oli "lusittava".

Olisi mielenkiintoista tietää, miten "Pontsarin" lopulta kävi. Ehtikö ennen Talvisotaa vielä haistella vapaita tuulia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset