Veikko Huuska

Suomi marssii vaaleihin väärän tilannekuvan vallassa

​Mistä päätämme kun äänestämme? Mistä äänestämme kun emme tunnista vaihtoehtoja?

Mistä ihmeestä tähän oikea tilannekuva revitään? Me otamme vaaleissa kantaa menneisiin asioihin, mutta luulemme päättävämme tulevaisuudesta.

Mutta tulevaisuus on tuntematon, ja räpiköimme eilisessä. Tulevaisuustsunami huuhtelee harhakuviemme yli, ja siinä kelluu pois paljon meille tärkeää.

Silti ehkä äänestän. Selvää on, että Suomi marssii eduskuntavaaleihin 2019 toteutumattomien unelmien paperisäkki päässä.

Se haluaa sen tehdä. Ei mitkään cymbalit tai kalkuttimet saa heitä luopumaan tästä jo ritualisoituneesta itse aiheutetusta pettymyksestä. Mistään hinnasta me emme halua luopua tästä vaaleja seuraavasta jytkystä.

Ensinnäkin kansakunnan paradigma on täysin väärä.

Keskitymme jakamaan, kun ei Ole jaettavaa.

Keskitymme kylvämään kun siemenviljatkin on laitettu jakoon. Ongelmamme eivät Ole ohimeneviä, eivät ollenkaan meneviä, pikemminkin tulevia, olevia - ja pysyviä.

Nykyinen yltäkylläinen elämäntapamme on päättymässä, koska maksajat loppuvat kesken.

Suomalaisen elämänmenon ilmalento lopussa. Leikin loppu. Edessä paluu periferian hämärään, niukan leivän ja ohuen piimän maahan.

Tämän lystin maksajat ovat loppu, niiden elinvoima on loppu, happi huono, jalka lipeää.

Mylly vaikenee.

Investoinnit yltävät hädin tuskin poistojen tasolle. Se tietää Suomelle ongelmia.

Mutta Suomi ei edes kohauta harteitaan eikä viittaa kintaalla, mikä olisi jo paljon, tiellä tiedostukseen. Mutta ei, koska Suomi ei viitsi, jaksa, välitä.

Mitä maailmanlopun menoa, kun tulevaisuus ei kiinnosta pätkääkään, vain tämä hetki, kaikkinainen.

Suomeen ei satsata, ei siitä yksinkertaisesta syystä, että maailmasta löytyy aina paikka, jossa saman investoinnin voi tehdä paremmilla taloudellisilla edellytyksillä, kuin tänne.

Kukapa Suomeen satsaisi pelkästä satsaamisen ilosta? Kuka tämän meille kertoisi?

Löysissä lupauksissa, höhlissä haaveissa parempi imu! Mikäpä parempi investointi huomiseen kuin tutkimus ja kehitys, T&K?

Mutta Suomen T&K-intensiteetti valuu alamäessä holtitta. Rahoituksen prosenttiosuus BKT:sta oli vielä 10 vuotta sitten 3,75 %. Vuosi sitten2017 se putosi prosentilla.

Yksi %-yksikkö 3,75:stä on 26,7 %. Onko se vähän vai paljon? Kukaan ei vastaa, koska ei kerrassaan kiinnosta!

Suomen Valtion tutkimuslaitoksissa käytettyjen työvuosien määrä on vähentynyt dramaattisesti: Kun vuoden 2012 tasoa kuvataan indeksiluvulla 100, niin vuonna 2016 olimme tasolla 60.

Arvaa, missä olemme nyt?

Hajanaisesti toteutettu tutkimuslaitosuudistus ei vahvistanut valtion strategista ohjausta. Tutkimuksen hyödyntäminen päätöksenteossaei Ole suosiossa, tunnetusti.

Ja yhdet lupaavat rahaa pelkästä hengittämisestä.

Ihmiset opetetaan kuvittelemaan, että pelkästään syntymällä heille syntyy vääjäämätön oikeus lähettää lasku muille.

Joskus käsitettiin, että elämä on työtä ja vaivaa, mutta sekin vapautustaistelu on piiminyt allensa, ihmisiä opetetaan pois omavastuisuudesta, velvoitteet koskevat vain joitain ihmeellisiä "muita".

Eikä niillä muilla ole vapauksia, pelkkiä velvollisuuksia, siten toteutuu kuviteltu yhdenvertaisuus.

Kun mietin maailmanmenoa ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan saavutuksia, sisältyy niihin yksi asia, jota en mitenkään voi jättää noteeraamatta.

Aloitin työelämässä 1972 ja kohta päädyin tehtävään jossa paljon jouduin pyytämään ihmisiltä papereita, propuskoja. Silloin vajaa puolivuosisataa vuotta sitten, vähää ennen hyvinvointivaltiota, yhdeksänkymmentä yhdeksän ihmistä sadasta toimitti pyytämäni paperit.

Se oli ihan kunnia-asia heille. Itsestäänselvyys. Merkitsi sitä, että sopimalla näin, pystyin panemaan nimeni paperiin ja lyömään leiman.

Mikä jouhevuus, mikä luottamus. Jostain syystä arvostan ja melkein ihailen silloisia Suomalaisia. Se sadaskin toi propuskan kun kerran hienovaraisesti muistutin häntä.

Jossain vaiheessa enää noin puolet toi. Tänään 90 % ei toisi, jos siitä sovittaisiin vain suullisesti. Siksi siitä ei ole aikoihin voinut kuvitellakaan mitään joustomenettelyjä, koska se joka saisi leiman ensin, siitä ei kuultaisi sen jälkeen.

Mietin, mikä hyvinvointijärjestelmä tämä tämmöinen mahtaa olla, kun se kerran tuottaa ihmisiä, joihin ei voi luottaa, joiden sana ei pidä.

Mitä hyvinvointia se on, jossa ihmiset ensimmäisenä luovuttavat kaiken ihmisenä olemisen keskeisimmän ilmentymän, itsekunnioituksensa, ja kunniantuntonsa.

Tuollaisia luottamuksenpitäviä minun suomalaiseni olivat vielä nuoruudessani, mutta eivät enää aikoihin.

Mitä olemmekaan menettäneet? Mikä on tullut tilalle ei kuunaan voi korvata inhimillisiä menetyksiä.

Näitä mietin kun marssimme kohti eduskuntavaaleja 2019.​

 Me marssimme unessa, harhaisten kuvien alla. Luulemme saavamme, luulemme jakavamme. Pian koittaa havahtumisen hetki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Blogisti toimii Suomi-neidon ”unilukkarina”, mutta kuorsaus taitaa siitä huolimatta edelleen jatkua. Ehkä neito saadaan hereille ulkopuolisen ”unilukkarin” toimesta, joka on troikka (EU, EKP, IMF). Hienosti kirjoitettu blogi!

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Hyvä muistelo entisistä tavoista.
Olin itsekin muutamalle ihmiselle lainan takaajana 60 luvulla ja kun nyt nykyisellä järjellä ajattelen melko vieraille niin kauhistelen silloista normaalia.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Ensimmäinen puoli blogista osuu nappiin, mutta toisen puoliskon kohdalla lipsahtaa:

"Mietin, mikä hyvinvointijärjestelmä tämä tämmöinen mahtaa olla, kun se kerran tuottaa ihmisiä, joihin ei voi luottaa, joiden sana ei pidä."

Kyse ei ole hyvinvointijärjestelmästä, vaan demokratiasta - demokratia ei ole hyvä mekanismi kakun leipomiseen, vaan pelkästään sen jakamiseen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Leipoa tai jakaa.
Juuri siitä on kysymys.
Sekä siitä, että kilvan jaetaan kaatamatonta karhua.
Tehdään jakoa "oraitten päälle".

Kun vilkaistaan "konepellin alle", niin kylmät käy. - Paitsi ei juuri niiden, joiden ensisijaisesti pitäisi olla perillä siitä " missä mennään".

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Aika synkkä yksinpuhelu. Hyvähän se on, että asioita katsotaan erilaisilta kanteilta.

Ei oikein vastaa sitä Suomi-kuvaa, joka vallitsee maailmalla ja tusinoissa erilaisia tilastoja maiden rankkeerauksesta.

Jostainhan se talouskasvu on tässä parin viimeisen vuoden aikana kuitenkin repäisty. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa eivät perinteiset investoinnit enää näyttele samanlaista roolia kokonaisuudessa kuin aiemmin.

Suurimmat haasteet Suomelle on väestönkasvun mahdollinen tyrehtyminen ja ikäpyrämidin paksuneminen yläpäästä. Väestön hupeneminen ja ikääntyminen aiheuttaa muuten Suomelle aivan samaa kuin se aiheuttaa taantuville maaseutupaikkakunnille.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Suomessa tapahtunut väestönkasvu itsessään on ongelma. Esimerkkinä suuret ikäluokat ovat olleet ongelma jokaisessa elämänsä vaiheessa. Koska elämme viennistä, jokainen henkilö lisää on yksi henkilö elätettäväksi. Nykyinen uusliberalistinen virtaus näkee yksilön raaka-aineena: samoin kuin malmi louhitaan, kun hinta on sopiva, ja muuten jätetään käyttämättä, ihmisiä pitää olla siltä varalta, että kasvu jatkuu.

Jos taas talous alkaa pienetä (mikä on hyvinkin uskottavaa), meillä on liikaa ihmisiä. Väestöpyramidi saakin kääntyä päälaelleen muutamaksi vuosisadaksi. Onpahan siinä työtä nuorille.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Viennin osuus Suomen BKT:sta on noin 35% ja senkin toteuttamiseen tarvitaan työvimaa. Vastaava BKT-osuus on myös tuonnilla ja loput puhtaasti kotimarkkinatoimintaa.

Nuo luvutkaan eivät ole kiveen hakattuja, vaan heijastavat kokonaisvaltaista tilannetta, johon niinikään vaikuttaa mm. ikäpyramidi ja yhteiskunnassa tarvittavat työsuoritukset.

Mitä enemmän jossain on porukkaa sitä enemmän siellä on myös työtä tehtävänä, koska jokaisen tarpeet pitää tyydyttää. Suomen pita-ala on suurempi kuin Englannin ja meillä on kosolti enemmän raaka-ainepotentiaalia teollisuudelle. Suomessa on ihmisiä kuitenkin vain noin 8% Englannin väkiluvusta. Englantilaiset asustelevat pienellä karulla tuulisella saarellaan, mutta työpaikkoja on silti yli kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna. Ja ainoa selittävä tekijä on ihmismäärä.

Kuten mainitsin hyvä analogia väestöltään ikääntyvälle ja lukumäärältään näivettyvälle yhteiskunnalle ovat taantuvat pienet maalasipaikkakunnat. Kun porukka katoaa, katoavat myös työpaikat ja jossain vaiheessa pannaan lappu kunnan oven luukulle.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Mistä päätämme kun äänestämme? Mistä äänestämme kun emme tunnista vaihtoehtoja?

Mistä ihmeestä tähän oikea tilannekuva revitään?"

Emme päätä mistään äänestämällä vaan äänestämme siitä miltä meistä tuntuu ja tilannekuva tulee siitä. Se tietty on täysin erillainen kuin niillä jotka tietää jostakin jotain.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kaikkien vaaleihin osallistuvien olisi suotavaa miettiä kohdaltaan, mikä on hänen oma vakaa käsityksensä siitä, miten Suomen BKT 2019 tulee suhtautumaan vaalikauden päätösvuoden 2023 BKT:een.

Onko ero 10, 5, 3, 1 vaiko suorastaan 0 %?

Ja first of all: Mikä on etumerkki?

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Kun jaettavaa on vähän ja inhimilliset resurssit hupenemassa niin tarvitsemme priorisointia, vaikuttavuuden arviointia sekä inhimillisten resurssien (ihmiset) tuhlauksen lopettamista.

1)Priorisointi: Mitkä toiminnot ovat välttämättömiä, tärkeitä, hyödyllisiä.

2) Vaikuttavuuden arviointi: Meillä ei ole enää varaa rahoittaa kollegiaalista besservisseriyttä millään saralla. Tulokset ratkaisevat ja riippumaton tutkimus.

3) Ihminen keskiöön! Jos päätökset perustuvat perintäyhtiöiden, ihmisten kuppaamista asetusvoimaisesti ajavien yhtiöiden, kroonistavia lääkityksiä kauppaavien yritysten yms. lobbaukseen, menetämme inhimilliset voimavarat.

Esimerkkinä tähän Ben Furmanin hyvä kirjoitus vuodelta 2017: https://madinfinland.org/psykiatrisia-palveluja-ei...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Helsingin pörssissä noteerattujen yhtiöiden liikevoitto 2018 oli lähes 17,5 miljardia.
Siitä 80 % jaetaan osinkoina omistajille. 14 mrd.

Kuuluu olevan korkeasuhdanteen huipun ilmiö, niin kävi viimeksikin.
Kysymys: Miksi ne eivät investoi enempää? Miksi ei Suomeen? Nythän on selvä taite tapahtunut. Se meidän osuus muun maailman noususuhdanteesta 2009-2018 oli perin kesy jakso marraskuu 2016 - toukokuu 2018.
Suhdeluku:
Muu maailma 108 kk - Suomi 18 kk.

Miksi näin?
Miksi jatkossa sama?
Syyt pysyvät. Kilpailukyvyvn hionta hieman helpotti. Mutta after Election kaikki kilpailukykyyn liittyvä ei pysy edes tässä, vaan väistämättä heikkenee, koska luvattu.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Voittoon verrattu osingonjaon määrä ei kuitenkaan kovin paljon kerro siitä miten investoidaan. (Toki investointien määrä muuta kautta saadaan selville.)
Yhtiöillehän saattaa kuluneen tilikauden voiton lisäksi olla kumuloitunut samalla tilikaudella paljon enemmän kassavirtaa, jos kirjanpidolliset poistot aiemmista investoinneista ovat suuret. Ja lisäksi investointeja voi tehdä myös lainapääomalla, mikä alhaisen korkotason vallitessa on houkutteleva vaihtoehto.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Maliranta-Kuusi- Ali-Jyrkkö (ETLA 2017) mukaan finanssikriisin (2008) jälkeisiä vähäisiä tuotannollisia investointeja Suomessa ovat selittäneet erityisesti vaimeat odotukset tulevasta tuottavuuden kasvusta.
Suomen osalta syynä ei niinkään ollut rahoituksen saatavuus.

https://www.eurojatalous.fi/fi/2018/3/tuotantokuil...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Prof. Erkki Ormala Aalto-yliopistosta ja johtaja Penna Urrila EK:sta keskustelivatinvestoinneista ja kehitystyöstä YLEn Ykköösaamussa tänään 19.2.2019.
Seitsemän minuutin tallenne:
https://areena.yle.fi/1-50075639

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset