Veikko Huuska

Nöyrä esitys lasten ystävältä Sakari Topeliukselta 1877: Tappakaa sudet!

Nöyrä esitys lasten ystävältä Sakari Topeliukselta 1877: Tappakaa sudet!

*

Johdanto

Kokosin joitain vuosia sitten artikkelin aiheesta ”Hämeenkyrön susisurmat 1877 vuoden tienoilla - 9 tahi 10 lasta menehtyi”

Tuo karski tarina on luettavissa täällä: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133436-hameenkyron-susisurmat-1877-vuoden-tienoilla-9-tahi-10-lasta-menehtyi

Toistuvat tiedot suden tekemiksi väitetyistä lapsisurmista järkyttivät kautta maan – ja maan rajojen ulkopuolellakin.  Niinpä Lontoossa sikäläinen huomattava lehti tarttui aiheeseen ja kirjoitti pääkirjoituspalstallaan, miten on mahdollista, että Euroopassa – joskin sen laidalla, mutta Euroopassapa hyvinkin – voidaan sietää tilannetta, jossa metsän villit pedot vievät lapsia ja raatelevat näitä, - ilman että valtiovallan toimesta ryhdytään estäviin toimiin.

Susisurmat todettiin viimeistään tuolloin mainehaitaksi Suomelle ja eri tahot pyrkivät yllyttämään Hämeenkyrön kuntaa, lähipitäjiä ja niiden metsämiehiä tappotoimiin, ihmisveren makuun päässeen suden lopettamiseksi.

Myöskin Suomen tunnettu lastenkirjailija ja suurmies, ”satusetä” tohtori Zakharias Topelius herkesi toimeen. Hän kirjoitti vakiolehtensä Uuden Suomettaren etusivulle keskiviikkona 20. päivä kesäkuuta 1877 vetoavan kirjoituksen, joka oli osoitettu ”Metsästysseuroille”.

Julkaisen nyt tässä tuon rakastetun Sakari Topeliuksen kirjoituksen sellaisenaan.

Todettakoon, että tuossa vaiheessa Hämeenkyrösä ja lähiseudulla suden vieminä olivat surmansa saaneet touko-kesäkuun tietämissä Oskari 3 v. ja Kaarle Vihtori 7 v. Lisäksi oli raadelluksi joutunut Edvard 2 v.  Jo edellissyksynä, lokakuussa 1876 oli hävinnyt suden viemänä Hilta 3 v.  –

Topeliuksen hätähuudosta huolimatta surmat jatkuivat ja vielä oli kaikkiaan 8 lasta saava ennenaikaisen kuoleman osakseen petoeläimen saaliiksi joutuneena.

*

Uusi Suometar, keskiviikkona 20 p:nä Kesäkuuta 1877, sivu 1

HELSINGISTÄ.

Metsästysseuroille

”Nöyränä esityksenä lasten ystävältä”

on käsialastaan helposti tunnettu kirjailija Hufwudstadsbladetille lähettänyt seuraavan kirjoituksen (siis Topelius, vh):

Mikä on se maa, missä sudet syövät lapsia? Mikä on se kansa, joka sallii että sellaista hirveyttä saa tapahtua kolme kertaa perätysten: ensimmäisenä viikkona Pirkkalassa, toisena viikkona Ylöjärvellä, kolmantena viikkona Hämeenkyrössä.  Onko se maa, onko se kansa niitä, jotka lukevat itsensä sivistyneeseen maailmaan?  Eikö tiedä se maa ja se kansa, että kun sellaista ensi kertaa tapahtuu sanotaan se onnettomuudeksi, toisella kertaa rikokseksi ja kolmannella kertaa häpeäpilkuksi? 

Niin, toisella kertaa rikokseksi, sillä se osoittaa rikoksellista huolimattomuutta ensimmäisen onnettomuuden suhteen; - kolmannella kertaa häpeäpilkuksi, sillä sellainen uutinen tulee kiertämään kaikissa maailman sanomalehdissä. 

Sanotaan: Suomessa on sutten tapa syödä lapsia; se tapahtuu joka päivä, se on niin tavallista, ettei kukaan siitä huoli, enemmän kuin jos susi olisi vienyt koiran tai lampaan.

*

Tuo on sentään häpeällinen maine, se asettaa meidät samalle asteelle kuin villit.  Kun Bengalin tiikeri vie ihmisen, tiedetään kumminkin, että se on hirvein kaikista peto-eläimistä.  Mutta kun viheliäinen susi tai ilves, jota vaimo voi karkoittaa ja vahva koira voittaa – kun sellainen kurja peto tuontuostakin vie lapsia, 8:nkin vuoden vanhoja, silloin ei voi välttää että velttouden, jopa pelkuruudenkin varjo jää siihen kansaan, joka sellaista sallii.  Kaikessa tapauksessa kysytään toisiltansa: mitä tehdään siinä maassa, missä moista voi tapahtua?  Onko ihmisellä kalliimpaa suojella, kuin lastensa henkeä?  Mitä tehdään siinä maassa?

*

Meidän maassa ei puutu hyviä metsämiehiä.  Mutta koska on hyvin tunnettu kuinka suden-ajoissa usein käy, käännymme tällä kysymyksellä metsästysseurain puoleen.  Nyt ei ole kysymys heidän huvituksestaan, vaan heidän kunniastansa, sillä tottahan jok´ainoa rehellinen Suomen metsämies kunnian asiaksi katsoo, ettei hänen maansa saa joutua huonoon maineeseen sellaisten hirmuisuuksien kautta.  Tarpeetonta on puhua itse tapauksen surkeudesta, taikka siitä hyvin tunnetusta kokemuksesta, että se peto, joka kerran on saanut maistaa ihmisverta, aina väijyy samaa herkkua.

Sanomattakin ymmärrettäneen, että asia on pelastaa muita turvattomia lapsia samasta hirveästä kuolemasta.  Me vaan vetoomme metsämiesten kunniaan ja kysymme heiltä: mitä tehdään?  Ja mitä tehdään  p i a n,  ennenkun sanomalehdissä saamme lukea neljännestä ja viidennestä lapsensurmasta jossain syrjäisessä salossa, taikka kenties likempänä kuin arvaammekaan?
*

Me tahtoisimme – koska se nyt on ajan tapoja – julistaa ”pyhää sotaa” metsän rosvoja vastaan, - sotaa lakkaamatonta, säälimätöntä niitä kurjia petoja vastaan, jotka surmaavat ja syövät viattomia lapsiamme, ei ainoastaan niillä seuduin, missä sellaista on tapahtunut, vaan niilläkin seuduin, missä sellaista  s a a t t a a   t a p a h t u a.  Täytyy tehdä loppu sellaisista tapauksista. Mutta koska tämä ”pyhä sota” varmaankaan ei pääty  y h d e l l ä  sotaretkellä, vaan kaiketi vaatii monivuotisia ponnistuksia, lienee hyvä, että vähemmän luotetaan hetken tunteisiin, kuin käytännöllisiin toimiin.  Mitä ehdoittavat metsästysseurat, jotta tehokkaasti saataisiin esim. sudet ja ilvekset häviämää`?

*

Aluksi, ja jotta saataisiin tapetuksi se veren-ahne peto, joka nyt Pirkkalan, Ylöjärven ja Hämeenkyrön tienoilla väijyy uusia uhreja, ehdoitetaan, että tapporahat täysikasvuisesta sudesta ja ilveksestä näissä pitäjissä koroitetaan kolmikertaiseen määrään tämän vuoden loppuun asti, joko näiden kuntain omasta toimesta, joita asia kipeimmin koskee, taikka maamme kaikkien metsästysseurain avulla. 

Sitten lienee tarpeellista, että kaikkialla maassamme järjestetään suden-ajot käytännöllisemmällä tavalla kuin tähän saakka.  Ja lopuksi ehdoitetaan, että metsästysseurat tahtoisivat, joko omilla varoillansa taikka ilmoittamalla kuvernöreille palkinnon saamista varten, tehokkaalla tavalla kehoittaa ansiollisia metsämiehiä ja sudenpyytäjiä yhteisen kansan keskuudessa, levittää soveliaita kirjoja peto-eläinten hävittämisestä *) ja itse, soveliaalla vuoden-ajalla, panna toimeen ankaria hävityssotia piirinsä sisä- (tai ulko-) puolella olevilla aloilla.

Nimitetyissä pitäjissä älköön yksikään pyssy levätkö, ennen kuin noiden kolmen lapsen veri on tullut kostetuksi ja äiti jälleen uskaltaa lähettää poikansa niitylle, saamatta kohta sen jälkeen kuulla:

”Susi vei hänet”

*) E i   k u m m i n k a a n  m y r k y l l ä, koska on hyvä syy päättää, että koirain raivotauti on syntynytt siitä, että ovat syöneet ulospantuja ketunleipiä.”

*

Näin padotulla voimalla jyrisi siis kansalliskirjailijamme satusetä Topelius 20.6.1877 Uuden Suomettaren etusivun ykköspaikalla.

*

Linkki Kansalliskirjaston Historialliseen Sanomalehtiarkistoon: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/426627?page=1&term=H%C3%A4meenkyr%C3%B6ss%C3%A4&term=H%C3%A4meenkyr%C3%B6n

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jännittävä ilmaisu tuo "pyhä sota".

Ensimmäisen kerran kuulin sen tällaisessa yhteydessä..

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Onko ilves käynyt meillä ihmisen kimppuun?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

En muista kuulleeni, ei ihan mahdoton, mutta epätodennäköinen.

Vanhoja tarinoita ihmisen päälle käyneistä myyttisistä ilvessusista tunnetaan eri tahoilla.

Mistä tuollainen mahdoton hybridi on syntynyt? Vitsi vai väärinkäsitys?

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Nykyisen poliittisen päätöksen mukaan suden tappaminen on törkeä metsästysrikos ja tuomio on sen mukainen, suuri sakko ja kaikki aseet valtiolle. Susi on levinnyt tai levitetty niin että sitä tavataan jo ihan länsirannikolla asti omissa reviireissään. Törkeästä metsästysrikoksesta voidaan tuomita vankeutta, susi maksaa ampujalle n.10000 euroa.. - Melko suuri hinta maksettavaksi, vaikka olisi menettänyt ajokoiran suden suuhun, sutta ei saa ampua. Monella paikkakunnalla ei uskalleta päästää ajavaa koiraa vapaaksi metsään ketun tai riistan jäljille, susien takia.
https://www.satakunnankansa.fi/a/201216022

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Oletkos muuten, Hannu Aro, koskaan nähnyt villiä sutta maastossa? Minun lähin susihavaintoni on parinsadan metrin päässä pihastani, tuli kiire hakea kamera, vaan myöhästyin, harmi.
Ilveksiä meillä jäljistä päätellen lienee alueella useitakin (metsäkauriit).
Entisenä metsästäjänä, en enää tapa mitään villieläintä, vaikka siitä hyötyä olisikin. Hirvenmetsästyksenkin lopetin, toisaalta, jos ihminen sallisi, susi olisi tehokas hirvikannan rajoittaja mutta kun kirkko-oppineita myöten susi on demonisoitu; minkäs teet?

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Ihmisiä kuolee hirvikolareissa.
Sudet tappavat hirviä.
Sudet pelastavat ihmisiä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Pitänee kait muistaa, että "koirakuri" Suomessa oli rempallaan ihan 50-60-luvuille asti.
Saalisviettinen koiralauma tappaa tai raatelee helposti pikkulapsen, joka pakenemisellaan laukaisee saalisvietin; on muuten tappanut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikanakin.
Asun alueella, jossa susia esiintyy vaihtelevasti mutta jatkuvasti; ei ole ollut haittaa kuin metsästäjille.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

On mahdollista, että silloinenkin taivastelu susista on ollut jonkinlaista hypetystä, ei kuitenkaan "urbaania legendaa", koska urbaanialueita ei juuri varsinaisessa mielessä edes ollut.

Susikannat toki olivat silloin moninkertaiset nykytilanteeseen verrattuna ja nälkävuosina ihmiset olivat metsästäneet ympäriltään kaiken syötävksi kelpaavan, joten on mahdollista, että luontaisen toimintatapansa vastaisesti sudet siinä tilanteessa ovat hyödyntäneet sitä tosiseikkaa, että metsien keskellä asustelevat ihmiset eivät juurikaan pyrkineet huolehtimaan pienimpienkään lasten turvallisuudesta, vaan he saivat rauhassa altistua kaikelle mahdolliselle ilman valvontaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Topelius taisi sikäli olla eläinopillisesti oikeilla jäljillä, kun hän puhui "veren makuun" päässeistä susista. Täyttä varmuutta en paikallisselvityksistäni huolimatta saanut siitä, oliko Hämeenkyrön seudun susisurmien takana yksi tai useampi toimija.
Silloiseksi summaukseksi asiasta jäi se, minkä pitkässä linkin takana olevassa blogissa taannoin kerroin, eli yksi ilmeien häiriintynyt isokokoinen susi tai koirasusi, jonka sudenkuoppametsästäjät Sasin suunnalla sitten saivat satimeen.
Siihen loppuivat nämä lapsiturmat.
Kyseinen isokokoinen susi täytettiin eli "topattiin", kuten paikalliset sanovat, ja sijoitettiin Suomen eläintieteelliseen museoon, Helsinkiin. Tavoittelin vuosituhannen vaihteessa kyseistä täytettyä sutta museolta, mutta en saanut selkoa sen olinpaikasta.
Valistunut arvaukseni oli, että kyseinen jo hieman kulahtanut täytetty susi on jossain käänteessä poistettu museon kokoelmista ja varastosta. Samalla ilmeisesti myös "kalustoluettelosta", koska sitä ei näkynyt löytyvän sieltä.
Jos Eläintieteellinen museo lukee tämmöisiä sepustuksia, olisi nyt miellyttävä kuulla ko. murhaaja-suden vaiheista museon seinien sisäpuolella.
Paikalliset tietäjät kertoivat minulle nähneensä ko. suden joskus ehkä 50-luvulla museolla, mutta sen olleen silloin jo melko "kypsä".

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minä muistan pienenä 60-luvulla nähneeni eläinmuseossa täytetyn suurikokoisen suden, joka seisoi uhkaavassa hyökkäysasennossa hampaat tosi julmassa irveessä. Olisikohan se ollut tuo sama?

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko

Mihin perustat ajatuksesi siitä, että "metsien keskellä asustelevat ihmiset eivät juurikaan pyrkineet huolehtimaan pienimpienkään lasten turvallisuudesta"?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun verrataan pienten laasten onnettomuusriskiä tänään vaikkapa 1960-lukuun verrattuna, niin se on tilastollisesti vähentynyt noin kolmasosaan pelkästään tuona aikana. On todennäköistä, että samanlainen vähentyminen on tapahtunut jo aiemmipina vuosikymmeninä myös. Lapsista huolehditaan paljon tarkemmin nykyään. Se on tietynlainen kulttuurikysymys.

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko Vastaus kommenttiin #14

Tai sitten se on varallisuus- eikä kulttuurikysymys.

Tänä päivänä lapset voi laittaa päiväkotiin, missä kasvatustieteiden maistereita on lasta kohti enemmän kuin ennen oli suurperheissä äitejä.

Enää ei ole pakko lähettää leikki-ikäistä lasta hakemaan vettä lähteeltä ja toista paimentamaan karjaa metsään. Suurimmat terveysriskit liittyvät pelien ääressä istumiseen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #15

Minäkin serkkujeni kanssa aikoinaan jonain seitsevuotiaana kävin lapsiporukassa kesäisin parin kilometrin etäisyydellä sijaitsevassa järvessä uimassa eikä meitä kukaan vahtinut. Matkasin sinne paria vuotta vanhemman serkkuni fillarin tangon päällä istuen hänen edessään, kun hän ajoi autotietä myöten. Ei ollut kukaan edes kuullut mistään kypäristä. Eikä tuo meidän porukkamme ollut mikään poikkeus. Kaikki lapset pärjäsivät silloin samalla tavalla. Mutta tilastojen valossa se oli paljon vaarallisempaa kuin nykyään.

Markku Helenius

Tuo Hämeenkyrössä sudenkuopalla pyydystetty Susi.Tai oliko kyseessä sitten Koira Susi on ollut todella kookas.Tampereella on ollut luonnnontieteellisessä museossa,joskus vuosikymmeniä sitten.Esillä lasivitriinissä niinsanottu Kurun Susi,jonka metsästäjä Rissanen ampui.Näsijärvellä sijaitsevan Selkäsaaren lähistöltä talvella 1941.Kyseinen urossusi on myös aika kookas,ja preparoitu hyökkäävään asentoon hampaat irvessä.Edellämainittu susi kaiketi on jossain vielä säilytettynä varastossa.Tämä niinsanottu Kurun Susi oli ainakin takavuosina esillä Tv-2.della järjestetyssä Susi-illassa.Edesmennyt äitini kertoi,oman äitinsä ketomana seuraavaa.Tsaarin Kasakat olivat aikanaan turhautuneet.kun Venäjä ei käynyt silloin Sotaa ketään vastaan.Sen seurauksena olivat innostuneet ryypiskelemään Vodkaa yhä suuremmissa määrin.Ja sammalla myös rietasteltiin Naisten kanssa.Jos niitä oli saamatteilla.Suurta huvia oli myös pyydystää syöttihäkeillä Susia,ja risteyttää niitä Koirien kanssa.Mutta seurauksena oli se,että jotkut yksilöt kasvoivat valtavan kookkaiksi.Tullen myös aikaamyöden erittäin vihaisiksi.Tällöin Kasakat olivat päästäneet niitä vapaaksi luontoon.Jotenka hyvinkin tämä Hämeenkyrön ja Turunkin seudulla lapsia tappaneiden Eläinten alkuperä on voinut,olla lähtöisin Tsaarin Kasakoiden risteytyksistä.Mutta ei edellämainittu sulje pois sitä,etteikö aito Susi voisi nälissään,ja ihmisveren makuun päästessään tehdä samoin.Siis tuo Tsaarin Kasakoiden touhuilu on tapahtunut 1800 luvulla.Jolloin myös Äidin Äitini eli minun Mummuni on elänyt nuoruuttaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset