Veikko Huuska

Pataljoonankomentaja, lentäjä Toini Mäkelä – loisen tytär Keuruulta

Pataljoonankomentaja, lentäjä Toini Mäkelä – loisen tytär Keuruulta

*

Muuan elämä joka alkoi loisen tuvasta Keuruulta 1895 ja eteni Viipurin punakaartin ja Pietarin sotakoulun kautta rintamalle naiskomppanian päälliköksi, punaupseeriksi, teloitusryhmän johtajaksi ja pataljoonankomentajaksi sekä edelleen Moskovan Lenin-koulun kautta Toivo Antikaisen kanssa toveriliittoon ja SKP:n maanalaistöihin Suomessa, 5 vuodeksi Hämeenlinnan naisvankilaan, Neuvostoliiton lähetystön konttoreihin ja edelleen ulkoista ja sisäistä vainoa kohdanneen kommunistisen liikkeen koneistoissa aina Moskovan radion toimittajaksi ja eläkeläiseksi, kunnes tarinan kannet 1973 hiljaa  hiljaa painuivat kiinni.

*

Kuva: Toini Mäkelä

08.1931 Paikkakunta: Dorogobusk

Aihe:

Yrjö Sirola ja Toini Mäkelä vierailemassa Dorogobuskin leirillä. Ryhmäkuva.

Oikeuksien omistajan verkko-osoite:

http://www.kansanarkisto.fi

http://www.arjenhistoria.fi/actions/imageinfo.php?id=1377235&from=searchext&view=lres&prms=q%3D%22toini+M%C3%A4kel%C3%A4%22%26option%3Dcom_ekuvasearch%26view%3Dekuvasearch%26Itemid%3D1

http://www.arjenhistoria.fi/actions/imageinfo.php?id=986831&from=searchext&view=lres&prms=q%3D%22toini+M%C3%A4kel%C3%A4%22%26option%3Dcom_ekuvasearch%26view%3Dekuvasearch%26Itemid%3D1

*

TAPAUS Toini Mäkelä

Alku:

Keruun srk, kastetut:

Keuruun pitäjässä olevat Loismies Juho Daniel Mäkelä Mäntyharjun kylästä ja vaimonsa Emma Tapanintytär Kiimalehto, saivat 10.10.1895 tyttölapsen, joka kasteessa 20.101.1895 sai nimen Toini Maria.

https://hiski.genealogia.fi/hiski/9u12ha?fi+0197+kastetut+25810

Muut historiatiedot perheen taustasta ovat niukat, mutta nämä näkyvät:

Kirvun kirkonkirjojen

sisäänmuuttaneiden tiedoissa todetaan, että Itsellinen Emma Tapanintytär Kiimalehto on lähtenyt seurakunnasta 29.8.1892, ja palannut kohta 16.9.1892 Nivalasta; mutta muuttanut sitten jo kohta 6.10.1892 merkinnällä ”Itsell. työmiehen vaimo Emma Tapanintytr. Kiimalehto” Mäntyharjulle.  Miehensä Tapani Mäkelän kanssa.

https://hiski.genealogia.fi/hiski/9u12ha?fi+0206+smuutt+838 & https://hiski.genealogia.fi/hiski/9u12ha?fi+0206+umuutt+613

Tämä selittyy sillä, että Kirvun kirkossa on tässä välillä 2.10.1892 vietetty häät, joissa on vihitty Lois(mies) Juho Taneli Samulinp: Mäkelä ja hyyryläisen tytär Emma Tapanintytär Kiimolehto Kirvun Paksujalkalan kylästä talosta n:o 2.  Sulhasen kotikyläksi mainitaan: Mäntyharju. Tarkoittaa Mäntyharjun seurakunta.

Niinpä tämä merkintä selittää sen, miksi Keuruun kastettujen kirjassa puhutaan Mäntyharjun kylästä: sellaista ei ole Keuruulla, mutta se on  jäänyt riville koska sulhanen vihille mennessään lokakuussa 1892 oli tullut Mäntyharjun srk:sta.

*

MÄKELÄ, Toini Maria Danielintytär,

syntyi Aleksis Kiven päivänä 10.10.1895 Keuruulla.

Isä alkuaan loinen, mäkitupalainen, sittemmin rautatieläinen. Perhe asui sittemmin Savonlinnassa.

Kaksi luokkaa kansakoulua.

Lähti 1914 Viipuriin, palveli Juustilan hovissa, Viipurin asemaravintolan keittiössä, tarjoilijana Hotelli Continentalissa ja Työväenyhdistyksen ravintolassa.

*

Liittyi tammikuussa 1918 punakaartiin, toimi Viipurin naiskomppanian päällikkönä helmikuusta ja komensi kehitteillä ollutta Naisrykmentin I eli kuolemanpataljoonaa huhtikuussa 1918.

Osallistui taisteluihin ainakin Valkjärvellä huhtikuussa. 

Pakolaisena Pietariin tappion koittaessa huhtikuussa 1918, siirtyi Siperian Tomskiin, mutta palasi Pietariin syyskuussa.

Pietarin suomalaisella työväenklubin ruokalassa. 

Oli 22-vuotias kun perusti syyskuussa pakolaisista aseistetun naisten punaosaston, johon liittyi noin kolmekymmentä naista, ja jota johti lokakuussa 1918 suomalaisessa, Mikko Kokon johtamassa Valkeasaaren rajavartiopataljoonassa.

Tammi-helmikuussa 1919 heistä järjestettiin Kokon osastoon kuuluva entisen jääkärin Kaarlo Kaiholan johtaman hiihtokomppanian naisjoukkue, jonka keulassa Toini Mäkelä oli, joukkueen apulaispäällikkönä.  Tammikuussa 1919 tämä suomalainen sotajoukko nimitettiin Erilliseksi suomalaiseksi tarkka-ampujaosastoksi.  Siihen kuului täydennysten jälkeen 250 miestä ja komentajana toimi latvialainen Vasili Tetrin.  Talvella joukkoa vaivasi erityisesti taudit, joihin kuoli parikymmentä miestä.

Huhtikuusta 1919 lähtien hän palveli Petroskoissa 164. suomalaisrykmentin 7. komppanian joukkueenjohtaja. 

Sen jälkeen kun Kaiholan hiihtokomppanian 40 miestä ja Toini Mäkelän 20 naista saapuivat Valkeasaaresta huhtikuussa; rykmentissä oli jo 1.500 miestä ja naista.  Rykmentin pysyväksi majapaikaksi miehitettiin Petroskoin aseman lähellä sijaitseva seminaari (Kamenno-ostrovskaja –kadun talossa 21 sijaitseva kimnaasi).

Suomalainen 164. rykmentti kului ja väsyi jatkuvissa taisteluissa.  Kurinpito oli tiukkaa ja Petroskoissa asuva esikuntaväki pisti rintamamiehiä vihaksi.  Toini Mäkelän naiskomppanian tiukimmat tytöt toimivat komissaari Vasténin kuriosastona ja ampuivat mielellään myös venäläisiä rikollisia ja vastavallankumouksellisia, kuten Toini Mäkelä myöhemmin Suomessa 1923 Etsivän Keskuspoliisin kuulusteluissa myönsi tapahtuneen.

*

Hjalmar Front kertoo muistelmissaan, tarkentamatta lähemmin tapahtuma-aikaa ja –paikkaa, miten rykmentin II pataljoonan saavuttua rintamalta Petroskoihin se määrättiin riviin.  Vastén ammutti pataljoonan edessä naisryhmällä sotilaan, jota syytettiin sokerin varastamisesta toiselta sotilaalta. 

Seuraavana yönä pataljoonan miehistö mellakoi, pisti majapaikkansa irtaimiston päreiksi ja ampui konekiväärillä esikunnan ikkunat hajalle.  Ryhmä miehiä lähti kaupungille etsimään Vasténia, tämän veljeä Taimia ja Toini Mäkelää, muta eivät näiden onneksi löytäneet heitä.  Seuraavana aamuna päälliköt saivat pataljoonan aisoihin uhkaamalla ammuttaa lisää miehiä, jos kuri ei palaa.  Ja vielä samana päivänä pataljoona käskettiin takaisin rintamalle.  Levon lyhyydestä päätelleen tapahtumasarja sattui ilmeisesti 19.9. – 20.9.1919, mutta muutkin ajankohdat ovat Mirko Harjulan mukaan mahdollisia.

*

Mäkelä kävi Pietarissa suomalaisen punakomentajakurssin konekiväärilinjan joulukuu 1919 – huhtikuu 1921 (tiettävästi ainoana naisena, vh). 

Kajaanin lehti, 15.11.1920;

Muutamat suomalaiset naiset, mm. wiipurilainen Toini Mäkelä ovat käyneet upseerikoulun ja saaneet upseerin arvon”.; https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1204845?page=4&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4

Myöhemmin jäätyään Suomessa EK:n kynsiin 1923, Mäkelä kertoi, miten hän liittyi Punaisen 7. armeijan 2. divisioonan yhteyteen perustettuun Pietarin sotakoulun kurssilaisten yhtyneeseen osastoon, jossa oli neljä vajaata pataljoonaa eli 636 miestä ja 14 konekivääriä.  Osaston tappiot Pietarin eteläpuolella, Hatsinan – Pulkovan sunnnalla loka-joulukuussa 1919 olivat yli 30 miestä.

Suoritti Kalle Lepolan vetämät agitaatiokurssit Pietarissa.

Sai pataljoonankomentajan arvon.

Etsi ja pidätti Kuusisen klubin murhien jälkeen syksyllä 1920 SKP:n vastustajia ja pidätti heitä.

Palveli SKP:n keskuskomiteassa Pietarissa.

Kesällä 1921 palasi Valkeasaaren rajavartio-osastoon, ja osallistui elintarvikkeiden salakuljetukseen Suomesta Eino Rahjan laskuun Gruusinossa ja Lempaalassa.

*

Siirtyi ilmeisesti syksyllä 1921 Suomeen SKP:n maanalaisiin tehtäviin. 

Jäi maaliskuussa 1922 kiinni. 

Sai helmikuussa 1923 viiden vuoden vankilatuomion valtiopetoksen valmistelusta, istu Hämeenlinnan naisvankilassa ja pääsi ehdonalaiseen vapauteen joulukuussa 1926.

Palveli Neuvostoliiton Helsingin lähetystössä siivoojana ja samalla 1927 lähtien Metallityöväen liiton kansliassa toimistoapulaisena.

Helsingin nuorten työläisten opintoyhdistykseen tammikuussa 1927, työväen urheiluliiton alaiseen urheiluseura Jyryyn joulukuussa 1927.

Valtiollisten vankien huoltoyhdistyksen hallinnossa tammikuusta 1928 ja valittiin samassa kuussa Suomen punainvalidien liiton toimikuntaan.

Suomen kommunistisen puolueen nuorisoliiton hallinnossa.

*

Kävi Tukholmassa ja Neuvostoliitossa ainakin 1927.

Palasi Neuvostoliittoon asumaan 1929.

SKP:n ja Kominternin palveluksessa.  Kävi laittomasti Helsingissä tammikuussa 1930 ja elokuussa Karjalan kannaksella.

SKP:n poliittisen toimiston ulkomaan toimiston henkilökunnassa (apparaatissa) Moskovassa ainakin 1933 ja 1935.

Välirauhan aikana 1940-1941 asui Neuvostoliiton miehittämässä Sortavalassa.

Toisen maailmansodan aikana 1941 toimi mielipidevaikuttajana (propagandisti) suomalaisten sotavankien keskuudessa Moskovassa.

Asui Moskovassa vielä 1970-luvulla.

Sitten tiedot loppuvat.

Lähde ylläoleviin merkintöihin: Mirko Harjula: Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917-1922, sivu 522 ym.

*

Toini Mäkelä jäi kiinni Helsingin rautatieasemalla 27.3.1922:

Vapaa Karjala –lehti kertoo seikkaperäisesti kiikkiinjäännin, 15.6.1922:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1337916?page=3&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4ksi&term=M%C3%A4kel%C3%A4  sivu 3, palsta 2.

Etsivän Keskuspoliisin taktiikkaan kuului useinkin vuotaa kiinniottoon liittyviä yksityiskohtia.

Loviisan Sanomat jo 19.5.1922;

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1434163?page=3&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4ksi&term=M%C3%A4kel%C3%A4

Uusi Suomi, 17.5.1922; https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1502588?page=4&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4ksi&term=M%C3%A4kel%C3%A4

 

Oikeuteen juttu tuli keväällä 1923. 

Suomen Työmies, 18.4.1923, selosti ”Muuan laaja ”vakoilu”juttu” –ostikolla tapausta:

 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1728543?page=4&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4n&term=M%C3%A4kel%C3%A4&term=M%C3%A4kel%C3%A4%C3%A4

Vapaan Sanan mukaan Viipurin Ohrana tunsi oman kaupungin tytön: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1511549?page=4&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4ksi

*

Välähdyksiä Toini Mäkelän taistojen tieltä

*

5.12.1922 HO antoi osatuomion: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1459257?page=5&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4

5 vuotta siitä tuli: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1511664?page=1&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4

*

1929 Toini Mäkelä osallistui perustajajäsenenä Punaisten invalidien liiton alkuvaiheisiin:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1758613?page=1&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4

27.12.1926 Toini Mäkelä pääsi kuritushuoneelta vapauteen kärsittyään 5 vuoden krh-tuomiostaan yli kolme neljäsosaa.  ”Tervetuloa valkoiseen vapauteen”.  Tervehti Työväenjärjestöjen Tiedonantaja 29.12.1926; https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1664540?page=1&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1593800?page=3&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4

*

Wiipurilainen nainen ilmailijana

Lentänyt Viipurista Hiitolaan ja päinvastoin.

Ja sen (lentokonekautta edeltäneen maasidonnaisuuden) on päättänyt yksi Viipurin huimapäinen punakaartilas-nainen TOINI MÄKELÄ, joka kaikessa huimapäisyydessään maanantaina otti ja nousi Pantsarlahden jäällä ilmaan ja matkusti tuolla siintävän taivaanlaella punasten ja valkosten kaartien rintamaketjun yli Hiitolaan.  Teki krukommin ja tuli samaan lähtöpaikkaan ihka elävänä takasin.

Kun en ole persoonallisesti tuota tyttöä etsinnöistäni huolimatta tavannut, olen pakoitettu toisten kertoman mukaan vaan ilmoittamaan, että tyttö oli ollut matkaansa ja tähän kulkuvälineeseen sanden tyytyväinen.  Ei ollut tuolla avaruuksissa edes päätä huimannut, vaikka olikin ollut niin korkealla maasta, että tapulikaupunkimme suuri ja komea kirkko oli näyttänyt pieneltä lasten lelulta.

Samalla, kun nyt olen pahoillani siirtymisestäni näiden (ensimmäisten) lentäjienjälkipähän, samalla ylpeilen ja iloitsen sen pojan puolesta, joka hänestä tulee eukon saamaan. Sillä hän ehdottomasti tulee saamaan lujahermoisen kodinhoitajan ja äidin, jolla tulee olemaan monta lentäjää opetettavanaan. 

Ja kun tämä tyttö on punakaartilainen, on valkokaartilaisten tosiaan näitä varottava, kuten maanalaisissa lehdissään  varottavatkin.  Sillä ne saattaa tehdä ihmeitä – ainakin ilmalaivalla.

Eetu.

Lähde: Työ –lehti, n:o 46, 6.3.1918. s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1324743?page=3&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4&term=Toinilla  sivu 3, palsta 6.

*

Oleskeltuaan vuoden Neuvostoliitossa Hertta Kuusinen avioitui Tuure Lehénin kanssa.  Tuure Lehén oli kotoisin Jämsänkoskelta, tehdaskyläympäristöstä, isä oli puuseppä.  Hän tuli ylioppilaaksi Helsingin Reaalilyseosta 1913, jatkoi opintojaan yliopistossa, toimi työväenliikkeessä ja kirjoitti Porin Sosialidemokraatti –lehteen.  Opinnot Helsingissä katkeivat: kesken luennon soitti Yrjö Sirola, nuoresta ylioppilaasta tehtiin Kansanvaltuuskunnan sihteeri 1918, myöhemmin Punaisen kaartin esikunnan sihteeri.  Vallankumouksen päätyttyä tappioon Lehén siirtyi Neuvosto-Venäjälle, jossa vuosina 1922-1925 opiskeli sota-akatemiassa.

Suomalaiset poliittiset pakolaiset olivat tervetulleita vieraita pariskunnan kodissa Gorkinkadulla. Toivo Antikainen, Jussi Lehtinen, Toini Mäkelä, Asser Salo ja Hannes Mäkinen viettivät siellä usein iltaa milloin vakavien keskustelujen, milloin hauskojen istujaisten merkeissä.  Isäntäväki tunnettiin iloisina ja huumorintajuisina ihmisinä.

Brita Polttila: Hertta Kuusinen – ihmisen tie, s. 53.

*

Pietarin sotaneuvoston jäsen ja pohjoisen rintaman komissaari Sergei Natsarenus (1883-1938) tavoitti Wasténin panssarijunan Maaselän asemalta 14.7.1918.  Tuntematta yleistilannetta ja etenevien (valkoisten) joukkojen vahvuutta Natsarenus määräsi Wasténin joukon pysäyttämän hyökkääjät.  Wasténin joukon vahvuus oli vain 38 miestä ja yksi nainen (Toini Mäkelä?, vh).  Panssarijunan saapuessa Sorokkaan siellä vallitsi täysi kaaos.  Tarmokkaasti toiminut Wastén laittoi Sorokassa parisataa suomalaista työmiestä evakuoimaan kaupungin varastot.  Hän ehti lähettää toistakymmentä junaa etelään ennen valkoisten saapumista.

Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 74.

*

Joulukuussa 1918 suomalaisrykmentti (Suomalainen otrjadi > Suomalainen osasto > 1.Suomalainen KOmmunistinnen Tarkka-ampuja Rykmentti) palasi rintamavastuuseen Ontojoelle.  Pohjoisen rintaman uudelleenjärjestelyjen yhteydessä muutettiin rykmentin nimi 4.1.1919 annetulla päiväkäskylä ”164. suomalaiseksi tarkka-ampujarykmentiksi”.  Sen vahvuus oli tuolloin 1.003 sotilasta.  Samassa yhteydessä nimitettiin rykmentille uusi komentaja, karjalaissyntyinen A.P. Petrov, ja Wastén sai keskittyä rykmentin komissaarin tehtävään.  …

Rykmentin 1. pataljoonan komentajana palveli suomenruotsalainen Sven Viking Sevelius.  Hän jäi haavoittuneena valkoisten käsiin 13.6.1919 Polovinassa ja teloitettiin.  Hänen jälkeensä komentajana toimi Kaarlo Niemelä.  Pataljoonan komissaareina ehtivät toimia Alexander Laihonen ja Mikko Toltanen.  Pataljoona koostui rykmenin 1., 2., 6. ja 7. komppaniasta.  Niistä jälkimmäinen eli 7.K oli naiskomppania.

7.K:n päällystötehtävissä palvelivat vuoden 1919 aikana seuraavat punaupseerit:

Juho Järvinen, Väinö Rämö, Viktor Virtanen ja Toini Mäkelä.

Mäkelä toimi komppanina päällikkönä.

Markku Salomaa: emt. s. 75-76.

*

Hanna Malmin ura Moskovassa toimineen Lenin-koulun opettajana katkesi ensimmäiseen ammatillisen liikkeen kurssiin.

Malmin syrjäyttämispäätös vahvistettiin ja saatettiin asianosaisten tietoon helmikuussa 193.  Malmia ratkaisu ei tyydyttänyt:

”Päätös (on) tässä muodossa väärä.  Olen puolueen jäsen ja alistun vääränkin päätökseen, mutta vetoan asiasta vastaaviin elimiin.  Se, että neljä kuukautta on tätä asiaa viivytelty, ei ole oikein.  Päätöstä ei minulle ilmoitettu, sain siitä kuulla sivullisilta tovereilta.  Nikitin sanoi Lenin-koululla, että olisin itse pyrkinyt pois Lenin-koululta, se ei ole totuudenmukaista. – Toini Mäkelä on puhunut, että Malm on erotettu.  Aino Pesonen (Lenin-koulun suomalaissektorin pitkäaikaiseksi jäänyt sihteeri ja äitihahmo) puhunut, että Opisto Osasto ei häntä (Malmia) hyväksynyt.”

Ote SKP:n Keskuskomitean Ulkomaan byroon pöytäkirjasta pvm 14.2.1932;

Teoksessa: Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi, s. 166.

*

Elo-syyskuun vaihteessa (1931) pidettiin Moskovassa SKP:n varsinainen puoluekonferenssi, johon osallistuivat kaikki kynnelle kykenevät Lenin-koulun opettajat, oppilaista Vesala ja Vuori sekä saksalaisella KIM-kurssilla opiskellut Liisa Turm. 

Konferenssiin osallistui Suomen piireistä yhdeksän edustajaa sekä kuuri ”eri työalojen edustajaa”, kaikki salanimellä.  Keskuskomiteasta paikalla olivat Manner, Kuusinen, Sirola, Gylling ja Antikainen  Lenin-kurssin edustus (opettajat Malm, Lehtosaari, Kajava, Ojanen) oli Sirolaa ja Manneria lukuun ottamatta varustettu pelkällä neuvotteluoikeudella.  (Muita: O. Korpinen, H. Nordman, A. Salomaa, JK Lehtinen, Vilmi, Helga Storm, Herman Hurmevaara, Asser Salo, Tuure Lehen, Tyyne Tokoi, Viktor Koso, Aino Pesonen ja Toini Mäkelä). 

Lähde: Mandaattikomitean mietintö nro 1, SKP:n puoluekonferenssi 28.8.-15.9.1931 Moskova,

Teoksesta: Joni Krekola: emt. sivu 196.

*

Hanna Malm kirjoitti läheiselleen Kullervo Mannerille 2.12.1932 Uhtualta:

Hommaisitkohan sinä minulle ammattiliiton jäsenkirjani tänne eli sellaisen kortin, jonka saa siirryttyään toiselle paikkakunnalle.  Ehkä Toini (Mäkelä] tekisi tämän.  Asuinkumppanin kirjan siirtoa en ainakaan nyt vielä pyydä tänne. Siitä kirjoitan sitten talvella sinulle.

*

LISÄÄ;

Toini Mäkelä Wikipedian sivuilla:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toini_M%C3%A4kel%C3%A4

Viipurin naiskaartin päällikkö Toini Mäkelä (1895-1973). Vaikutti myöhemmin Neuvostoliitossa. Toini Mäkelä Suomen sisällissodan aikana, vuonna 1918.; https://fi.wikipedia.org/wiki/Toini_M%C3%A4kel%C3%A4#/media/File:Toini_M%C3%A4kel%C3%A4_1918.jpg & https://www.alamy.com/stock-photo-toini-mkel-1918-147689026.html

Viipurin merkinantokomppania, 1918: https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_merkinantokomppania > Viipurin merkinantokomppanian naisia; Toni Mäkelä oikealla; https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_merkinantokomppania#/media/File:Viipurin_merkinantokomppania_1918.jpg

Ks. myös; http://tpertt.blogspot.com/2016/10/uuraan-naiskomppanian-vaiheita.html

Neljä sisällissodan unohdettua tarinaa, yksi on Toni Mäkelän tarina; Lapin Kansa 17.1.2019; https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/nelja-sisallissodan-unohdettua-tarinaa-sankari-lahti-karkuun-laukut-taynna-kultaa-ja-lapsisotilas-jai-jaakarin-oppipojaksi-200674780/

SK; https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/sisallissodan-uskomattomat-tarinat-naiset-aseissa-sankarilapsisotilas-ja-keikaripunapaallikko-200577714

*

Tässä blogissa 09. 03.2017 oiotaan Wikipedian artikkelia Viipurin merkinantokomppaniasta, lähteitä ei mainita;

Wikipediassa on artikkeli Viipurin merkinantokomppaniasta. Se on kovasti puutteellinen ja laatijalla on myös mennyt sekaisin Viipurin nais- ja merkinantokomppaniat.

Ensin mainittu perustettiin 19. helmikuuta 1918 ja alkuaan siihen kuului satakunta naista. Kaikkiaan Viipurin naiskomppaniaan kuului koko kevään aikana yli 150 naista. Komppanian päällikkönä toimi 22-vuotias Toimi Mäkelä, Anna Mäkelän ollessa varapäällikkönä.

Plutoonan päälliköitä olivat Pullilan taistelussa kaatunut jo 39-vuotias Katri Savolainen, Hulda Halonen, Roosa Mäkelä ja Emilia Leskinen. Maaliskuun vaihteessa naisjoukko jakautui kahtia osan siirtyessä Viipurin merkinantokomppaniaan. Pääosa naisista jäi jatkossakin varsinaiseen naiskomppaniaan, jonka tehtävänä oli aluksi suorittaa vahtipalvelusta Viipurin kaduilla, toimia punakaartin esikunnan lähetteinä sekä vartioida kotiarestiin tuomittuja henkilöitä, kuten pankinjohtaja Castrenia ja tehtailija J.H. Leinoa.
Viipurin merkinantokomppaniaan siirtyi yli 30 naista, mutta se ei ollut puhdas naiskomppania, sillä mukana oli myös miehiä. Merkinantokomppanian komentajana oli entinen murhasta tuomittu elinkautisvanki Tuomas Raunio, joka oli armahdettu punaisen vallankumoushallituksen toimesta. Merkinantokomppanian naiset olivat Viipurin naiskomppanialaisten tavoin puetut yhdenmukaisiin venäläisiin univormuihin. Komppaniaan määrätyt naiset harjoittelivat morsetusta hotelli Ariston tiloissa, Viipurin tennishallissa sekä keskuskansakoulun juhlasalissa. Koulutuksessa naisille opetettiin merkinantoa signaalilyhdyillä, lipuilla ja pillillä.

Kolmen viikon koulutuksen jälkeen oltiin valmiita lähettämään heidät Antrean rintamalle, jossa Merkiantokomppanian naisia oli ainakin Kilpeenjoella ja Syvälahdessa. Rintamalla heidän toimenkuvaansa kuului tähystys ja tykistön ohjaaminen.
Varsinaisia naiskomppanialaisia siirrettiin rintamalle maaliskuun lopulla, jolloin naisosasto yhdistettiin Viipurin 6. reservikomppaniaan. Tämä joukko kärsi pahoja tappioita 13. huhtikuuta Pullilanmäen lounaisrinteellä käydyssä taistelussa. Tämän tutkimuksen myötä surmansa saaneiden määrä on noussut yhdellä yhdeksään.

Aiemmin tuntematon Pullissa menehtynyt naiskomppanialainen on Ida Pulkkinen, joka oli mahdollisesti pietarinsuomalainen. Naiskaartilaisia toimi myös ratavahteina Kavantsaaren ja Talin välillä ja ennen Viipuriin perääntymistä he osallistuivat myös taisteluihin ainakin Lavolassa Saimaan kanavan varrella.  ….

Wikipedian mukaan suurin osa naiskomppanialaisista pakeni Venäjälle, mutta tämä ei pidä paikkaansa.

Naispataljoonan päällikkö Toini Mäkelä oli yksi harvoista Hektos-laivan kyydissä 28. huhtikuuta, viimeisenä päivänä ennen antautumista paenneista naiskaartilaisista ja kaikkiaan Viipurin naiskomppanialaisia onnistui pakenemaan Venäjälle Hopun arvion mukaan parikymmentä. Näistä osa oli mukana Viipurista ulos Uuraaseen murtautuneessa ryhmässä.

Lähde: http://tpertt.blogspot.com/2017/03/

*

VI suomalaisrykmentin naisjoukkueenjohtaja Toini Mäkelä, Karjalan tasavallan kansallisarkisto, Petroskoi, c. 1930.

http://cb-fi.photoxpress.ru/news_info.asp?news_id=447497  Toini Mäkelä siviiliasussa.

*

”Punaisen amatsoonin jäljillä”

Punaupseeri ja kommunistitoimitsija Toini Mäkelä (1895-1973) arkistofragmenttien valossa

Elina Katainen, Yhteiskunnallinen arkistosäätiö, 2005; https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17609/punaisen_amatsoonin_jaljilla_ka2005.PDF?sequence=1  12 sivua.

*

Toini Mäkelä 1895-1973

Punaupseeri, kommunistitoimitsija, radiotoimittaja

Pienoiselämäkerta, Kansallisarkisto, 2005; kirjoittanut Elina Katainen:

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/8140 (luettavissa avoimesti)

*

Muistelmia:

Matti Mazajev | Rohkeesti hehkuvin rinnoin 1978, kumousvuoden 1918 60-vuotismuiston äärellä Karjalan kirjailijat; mm. Toini Mäkelä;

Teoksen esipuheen mukaan kirja on "kunnianosoitus niille tuhansille rohkeille miehille ja naisille, jotka 1918 olivat työväen asialla mukana Suomen luokkasodassa". Kirjan kirjoittajina on 20 vuoden 1918 sotaan osallistunutta suomalaista. Tekstit ovat osin realistisia osin vallankumoustaistelun romantiikkaa hehkuvia muistelmakertomuksia. Kirjoittajina ovat mm. Otto Wille Kuusinen, Santeri Mäkelä, Aarne Kivekäs, Toini Mäkelä, Ilmi Luode, Yrjö Sirola, Eemeli Parras ja Armas Äikiä. Teoksen on koonnut Matti Mazajev ja esipuheen on kirjoittanut Terttu Vikström.

Bibliografiset tiedot:

Koonnut Matti Mazajev. Rohkeesti hehkuvin rinnoin... Suomen luokkasodan veteraanit muistelevat. Karjala-kustantamo. Petroskoi. 1978. 359s.

Arvio: http://www.locallit.net/lehdet1/mazajev1979.html

*

https://www.europeana.eu/portal/fi/record/2022042/10999_84B2603C_A81F_43E1_B1F2_E6AB1E45DDB1.html

*

Mannerin – Malmin kirjeenvaihdossa on vielä joitain mainintoja Toini Mäkelästä, ne osoittavat jonkinlaista kitkaa tämänkin kolmikon välillä.  Mäkelä oli siis Toivo Antikaisen läheinen, samoin kuin tämän Vilho –veljen kanssa. Lisäksi Toini Mäkelän läheisiin Moskovan vuosina kuuluivat Yrjö Sirola (yhteiskuvassa edellä), Hertta Kuusinen (vankila- ja järjestötuttava Suomen ajoilta) sekä tämän isä Otto Kuusinen.  Ehkäpä ainakin osittain OWK:n lähipiirissä pysyttelemällä Toini Mäkelä vältti Moskovan palattuaan 1930-luvun ankarat vuodet vainojen aikaan?  Hän oli näin korkeaksi vanhan kaartin kommunistiksi ja punaupseerikurssien oppilaaksi yksi niistä harvoista, jotka selvisivät Stalinin hirmuvuosista hengissä.

*

Kullervo Manner kirjoitti 6.-8.12.1932 Hanna Malmille:

Se sinun toimittamasi sukkien tikkaaja ei ollut koko talossa käynyt kun vasta eilen iltaselle tuli Toinin (Mäkelä?] kanssa, kun Dick Heikkinen oli tässä.  Kysyi, miten sukkien laita.  Sanoin, että olin itse yhdet parsinut tai harsinut mutta että kohta tulee kyllä, kun ehdin pitää.  Lupasin jonkun päivän päästä soittaa, milloin tulee.  Toini käy silloin tällöin asioilla; olen hänellä teettänyt joukon asioita toimistoon, kun en ole viitsinyt sinne mennä.  …

Saan myös varmaan sinun obligaatiomaksusi tammikuulta maksettua.  Sitä paitsi sinun tulisi täällä saada lain mukaan, Toinin ilmoituksen perusteella, vielä 6 ylim. matkapäivältä.  Ehkä otan nekin: en ole vielä päättänyt, mitä teen.  Mutta jos hätää pitää, niin otan, mitä kuuluu.

*

Malm Mannerille Uhtualta 14.12.1932;

Ja ensimmäinen asia on hyvin proosallinen asia.  Se koskee sähkölamppuja.  Kas uhtualaisille on tilattu 800 lamppua, mutta ne viipyvät ja yhä viipyvät.  Meillä ei ole toimituksessa lamppua, on vain pahanen öljylamppu.  Sillä me Vilho Antikaisen kanssa tuhraamme lehden ja samalla lampulla minä toimitan radiolehden illalla klo 6-8 välillä.  Se on hyvin rasittavaa silmilleni, un itää niin kovin tarkasti tekstiä seurata.  ..

En pyydä enempää 3 lamppua tai 4 lamppua.  Niistä jättäisin yhden toimitukselle ja loput olisi asunnossani.  Älä nyt itse lähde tätäkään juoksemaan.  Voisihan sitä lihavaa Toinia (Mäkelä] pyytää tämän suorittamaan. 

*

Manner Malmille 5.1.1933 Moskovasta:

Kirjoitan tätä kappaletta juuri illalla klo 12 aikaan.  Tässä iltasella tuli luokseni Wesala (Lenin-koulun oppilas Viljo (Roope) Vesala; joka puoluenimi; oik. Vilho Palonen, s. 1893 Kiikka, joka aloitti opinnot 1930) ja oli nolon näköinen, sanoi heti puhuvansa asiastaan.  Se oli: pyysi puhumaan klubin juhlaan 13-vuotisjupileumin johdosta (luultavasti kyse oli Lenin-koulun suomalaisen klubin juhla kansalaissodan alkamisen 27.1.1918 15-vuotispäivän johdosta).  Poika ei nostanut katsettaan ylös, vaan tähtäili maahan.  Minä kysyin, että kuinkas sinä joudut minua pyytämään.  Hän vähän vilkasi ja sanoi, että siellä toimikunnassa meinasivat niin. Vai niin on asia, meinasin minä puolestaan.  Kysyin, ketä siinä toimikunnassa on ja hän luetteli: viimeksi vielä mainiten Toinin (Mäkelä] ja (…), mutta lisäten, että nämä kaksi eivät viime aikoina ole olleet kokouksissa.  Tuli mieleeni: miksi tuo viimeinen selitys ja miksi mies ei uskaltanut katsoa naamaan.  Tuntui niin kuin Wesalan poika olisi tuntenut olevansa oudolla asialla.  Onko hän huono toimittamaan asioita, vai oliko hänelle epämieluista syystä tai toisesta tulla puhumaan MINULLE siitä asiasta. Minua vähän säälitti ukkopaha.  …

Kuten muistanet, niin minulle eivät enää lähettäneet kutsuja Kominternin Presidiumin ja Taloudellisen sihteeristön kokouksiin, kuten aikaisemmin.  Minä ajattelin, että KI:n (Kominternin) asianomaiset ovat niin päättäneet.  Kerran Toini (Mäkelä) toi minulle kutsun ja materiaali, joka oli osotettu Toiskalle (Toivo Antikaiselle, jota pidettiin Toinin toveriavioliitolla sidottuna miehenä, vh]. Sanoin, ettei se kuulu minulle eikä minulla ole oikeutta niihin, vaikka Toiska on matkoilla.  Sitten eräässä kokouksessa minä jonkun asian yhteydessä huomautin, ettei minulle tule enää kutsuja.  Tämän johdosta on nyt minulle selitetty useaan otteeseen, että syy on Geriahin j.n.e., mikä on hyvin luonnollista ja todennäköistä.  Niin, että nyt on taas kaikki siinä suhteesa entiselään, kun teknillisen aparaatin luiskahdus on korjattu.

*

Manner Malmille Moskovasta 16.5.1933:

Rakas ystävä ja kallis toveri taistelussa.

Kiitos pikkukirjeestäsi.  Sen ”omantunnon” (Eero ”Omatunto” Keto) mukana sain sen 10.5. 

… ”Omatunto” (Eero Keto) tuli minun luokseni Väinö Korkean (tarkoittanee Petroskoin maatalousyliopiston rehtoria Väinö Kangasta) kanssa, joka oli täällä yliopistojen rehtorien kokouksessa. Olivat ensin menneet Toinin (Mäkelä?) murjuun, mutta sitten oltiin me paljon yksissä.  Opastelin minne hän halusi ja yhdessä kuljettiin.  Asunnon hän oli saanut jo KKK:n (Keskuskontrollikomitean) kautta ennen luokseni tuloa Majokassa ja siellä oli hyvä.  Toverillisesti pakistiin niistä teidän puolen oloista paljonkin ja konkreettisesti hän kertoili, kuten arvelitkin, sekä intressantisti tosiaankin.  Sinun ”asioistasi” ei ollut puhetta, ei hän puhunut omasta alotteestaan, enkä minä kysynyt, vaikka oltiin hiukan kahdenposinkin.  Hyvissä voimissa tuntui hän olevan, kuten ainakin ”korvessa” ollut ja säästänyt ahkeralla työllään.

*

Lähde kirjeenvaihdon osalta: Jukka Paastela ja Hannu Rautkallio (toim.) Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoon 1932-33 perustuva teos "Rakas kallis toveri" (Juva 1997).

*

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1208381?page=4&term=Toini&term=M%C3%A4kel%C3%A4

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Toini Maria Mäkelä on ns. pieni kuuluisuus.

Alan piireissä hänet toki tunnetaan. Elina Katainen on kirjoittanut hänestä työväentutkimuksen puitteissa ja roolimalleja pohtien.

Häneltä on myös erinomainen pienoiselämäkerta Toini Mäkelästä Kansallisbiografiassa;
Melkoinen huomionosoitus!

Monesti Toinin kaltaiset henkilöt, jotka tulevat "tyhjästä", jotka kyvykkyytensä myötä nousevat kuohuvina aikoina tai muuten murroskohdissa huipulle tai huipun tuntumaan, kuvastavat omaa aikaansa ja siinä ilmeneviä virtausdynamiikkoja paremmin kuin vakiintuneen establishmentin elämäkerrat.

Jos sinulla on jotain tietoja tai muistitietoa Toinista, olisi suurenmoista kuulla niistä.
Minkälaisia kontakteja hänellä oli Suomeen valvontakomission aikana ja myöhemmin? Kävikö hän Suomessa 50-70 -luvuilla?
Kiitos!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Blogin alkupuolella esitetyt tiedot on siis Mirko Harjulan teoksesta Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1918-1922. Mahtava teos, jonka kirjoittamisen vaatima työmäärä on suunnaton, ja joka on oman harrastusalani olennainen perusteos.
Muistan, miten nuorena miehenä jo 1970-luvulla kaipasin jotain tämäntapaista. Pidin kuitenkin sellaisen kokoamista silkkana mahdottomuutena. Mutta oli yksi mies, joka teki sen. Mirko Harjula!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Heh, nyt just juna ohittaa Hämeen linnan, jossa Toini Mäkelä istui c 3,5 vuotta 5vuoden krh-tuomiostaan.

Linna ja maa on vitivalkoiseen lumeen kääriytyneenä melkeinpä idyllinen näky.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Melkoinen kato kävi Toini Mäkelän lähipiirissä. Tässä mainituista poliittisista taistelutovereista hävisivät:

Mikko Kokko: Kuoli Leningradin piirityksessä 1942;

Alexander Wasten: Ammuttiin 1938;

Kalle Lepola: Ammuttiin 1937;

Eino Rahja: Kuolemantuomio 1936 mutta ehti kuolla ennen täytäntöönpanoa;

Yrjö Sirola: Aivohalvaus 1936;

Toivo Antikainen: Kuoli hämärässä lentoturmassa 1941;

JK Lehtonen: Vangittiin 1937;

Asser Salo: Ammuttiin 1938;

Hannes Mäkinen: Ammuttiin 1938;

Kullervo Manner: Kuoli leirillä 1939;

Hanna Malm: Hukuttautui Solovetskissa 1938;

Tässä mainituist selvisivät:

Hertta Kuusinen;

Otto Ville Kuusinen;

Toini Mäkelä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Lienee niin, että kukin aika nostaa ja luo tyyppejä, jotka ovat läpikäyvimmin omaksuneet ajan hengen ja ja sen realisoimiseen parhaiten soveltuvat keinot.

Runonlaulajien aika nostaa runonlaulajia. Tappajien aika tappajia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset