Tosiasiat osoittavat – Yhdysvaltain pankit ovat syvemmällä kuin 2000 tai 2007
Tosiasiat osoittavat, että Yhdysvaltain pankit ovat syvemmällä kuin 2000 tai 2007
Rahoitus- ja finanssimarkkinoiden uusi ”jytky” on valmis laukeamaan hetkenä minä hyvänsä. Oletko valmis?
*
Olemme viime viikkoina saaneet kuulla, miten Yhdysvaltain keskuspankki FED on muuttanut äänensävyään. FED aikoo nyt pysäyttää korkojen nousun, sen minkä ohjurina se on nyt toiminut maaliskuusta 2018 lähtien.
Vielä viime elokuussa FED ennakoi reippaampaa koronnostoa, kuin mitä markkinat toivoivat ja vaativat. https://www.sijoittaja.fi/105655/fed-ennustaa-voimakkaampaa-koronnousua-kuin-markkinat-odottavat/
Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) koronvalvontatyökalu ; https://fi.investing.com/central-banks/fed-rate-monitor
FED ajattelee, että taseen ”normalisointi” hidastuu mikäli markkinat näyttävät tarvitsevan sitä. Kuten ehkä tiedetään, ”normalisointi” on vain eufenismi sen taseen supistamiseksi ja rahan tyhjentämiseksi pankkijärjestelmästä. Tähän liittyy jotain pelottavaa. Fed tekee nyt kaikkensa, jotta se näyttäisi vähemmän pelottavalta.
“The December market meltdown spooked the Fed enough so that it changed its tune about the balance sheet bloodletting being on autopilot. “Autopilot…autopilot…autopilot…” had been the zombielike mantra whenever any financial infotainment reporters asked the Fed about it. Which was almost never to begin with. There was a kind of conspiracy of silence. No one wanted to awaken the sheep.” Näin totesi Lee Adler viime maanantaina (14.1.2019).
Sattumaa tai ei, mutta Federal Reserven linja muuttui kutakuinkin samoihin aikoihin, kun maa sai havaita, että presidentti oli erottanut lähes kaikki erotettavissa olevat korkeat johtajat lähistöltään, paitsi FED:in pääjohtajan, joka on erottamaton – siis periaatteessa. Minkä Trumpkin totesi epätodeksi.
Siispä FED esitti rauhoittavia sanoja ja tekoja.
Kukaan ei tietystikään kysy, manipuloitiinko markkinoita tässä ja nyt.
*
Kaikki indikaattorit ja paljonpuhuttu ”perstuntuma” viittaavat siihen, että pankkiirit ovat aivan liian nopeasti unohtaneet menneisyyden oppitunnit ja että heillä on jälleen menossa uhkarohkea surmanajo.
Lainaneuvottelut ja luottojen kasvu pistävät FEDille edelleen paineita tiukentaa rahapolitiikkaa. Kun tähän lisää sen mahdollisuuden, että reaalitalous – kaikesta häirinnästä, tullisodasta etc huolimatta – kasvaa edelleen ja kuluttajahintojen inflaatio kiihtyy prosessin tiimellyksessä. Toisin sanoen: kaikki se, mikä konventionaalisen talousajattelun ja kokemuksellisen tiedon mukaa näyttäisi viisaudelta, vaikenee tämän näyn edessä, eihän FEDillä olisi muita vaihtoehtoehtoja kuin pitää kiinni tiukasta politiikasta.
*
WallStreet Examiner.com; Pankkilainojen määrän muutos Yhdysvalloissa vuosina 2002-2019;
https://suremoneyinvestor.com/wp-content/uploads/2019/01/bankloans.png
*
Samaan aikaan pankkirintamalla
Samaan aikaan, kun pankkiirit elävät menestyksen huumassa, luottotappiovaraukset laskevat edelleen prosentteina pankin varoista. Ne ovat saavuttaneet saman tason, kuin missä ne olivat vuoden 2000 tekno/it-kuplan huippuvaiheessa. Ja ne ovat saavuttaneet tason, millä ne olivat vuoden 2006 asuntolainakuplan huippuvaiheessa.
Vuonna 2000 pankinjohtajat alkoivat saada varoituksia olla hiukan varovaisempia, juuri ennen kuin osakemarkkinat rysähtivät.
Ja vuonna 2007 he olivat pahasti myöhässä.
Entä tänään, vuonna 2019?
Pankinjohtajat jatkavat täyttä häkää lainanantoa, hurmiossa vielä 2018 Q4 markkinatilanteen aikana ja jälkeen.
Ei hyvä.
*
Pankkien luottotappiovaraukset ovat lähellä kaikkien kuplien äidin alinta tasoa
(Near Bubble Record Lows)
Pankkien luottotappiovaraukset laskivat toisen kriisin (2007) jälkeisen ennätyksen alle. Siis varausten osuus prosentteina pankin lainoista.
Lainasummat ovat nousseet viime aikoihin saakka rajusti, mutta tappiovaraukset ovat ”kuolleet”. Yhdysvaltain kokonaistappiovarauksia ei ole nostettu sitten vuoden 2016 viimeisen neljänneksen.
Ilmeisesti Pankit ajattelevat, että järjestelmässä ei ole riskiä.
Tämä on kraavia kupla-mentaliteettia.
Pankkisektorin rahoituspäälliköt elävät fantasiamaailmassa, jossa mikään ei koskaan mene pieleen.
Tämä on vain yksi oire kuplien syntymekanismista, joka juontuu tasaisten olosuhteiden pohjalle rakentuvalle systeemiriskille.
Huolellinen käyttäytyminen, jota pankeilta edellytetään, kulkee käsi kädessä sille, että luottamuksen varassa kasvaa megalomaaninen irrationalismi.
Mikään ei säikäytä eikä saa miettimään, koska Luottamus.
*
WallStreet Examiner.com; Bank Loan Loss Reserves;
https://suremoneyinvestor.com/wp-content/uploads/2019/01/LLR.png
*
Lisäosoitus tästä mekanismista on se, että myös Yhdysvaltain suurimpien liikepankkien luottotappiovarausten %-osuus on palautunut kahden edellisen osakekurssien huippukohdan tasolle.
Yhdysvaltain 25 suurinta pankkia muodostaa 57 % Yhdysvaltain pankkien kokonaisvaroista, ja siihen kuuluu suurin osa Yhdysvaltain ensisijaisten jälleenmyyjien emoyhtiöistä.
FED raportoi tästä tilanteesta viikottaisraportissaan. Sitä kannattaa vilkaista.
Luottotappiovaraukset suurten liikepankkien varoista ovat saavuttaneet vuosina 1999-2000 ja 2006-2007 saavutetut tasot. Nämä tasot vastasivat osakemarkkinoiden mainituille vuosille osuneita huippuja.
*
Kiinnostavaa sinänsä, että Pankit haistoivat rotan juuri ennen kuin osakemarkkinat kääntyivät alamäkeen vuonna 2000. Ne alkoivat kasvattaa luottotappiovarauksia ennen kuin teknologiakupla alkoi tyhjentyä.
Vuonna 2007 heillä ei ollut tällaista ”haisua”. Pankit eivät alkaneet kasvattaa tappiovarauksiaan ennen kuin osakemarkkinat murtuivat vuoden 2007 lopulla.
Nyt näyttää siltä, että he ovat vielä pahemmin myöhässä tällä kertaa. Pankit pysyivät toiveikkaina läpi koko Q4 vuoden 2018 markkinarusauksen ajan.
Tämä ei todellakaan anna lohdullista kuvaa nykyisestä raha- ja finanssiympäristöstä.
*
WallStreet Examiner.com; Loan Loss Reserves to Total Bank Credit;
https://suremoneyinvestor.com/wp-content/uploads/2019/01/llr2.png
*
Kaikki tämä vain vahvistaa sitä melko yleistä, mutta kohtalaisen hiljaa pysyttelevää, näkemystä, jonka mukaan meidän ei kannata juosta virvatulten perässä, ja odottaa että kantoaalto vielä palaisi.
Edessä on selvä alamäki.
Vakavasti näyttää siltä, että loppuvuodesta nähty ”markkinoiden ravistelu” oli vasta alkua todelliselle ”karhunkierrokselle” (bear market). Edessä on remputtavaa levottomuutta, ylös ja alas vatkausta.
Jokainen nousu huikaisee ja herättää toivon, mutta vain tilapäisesti..
Kuluva vuosi tulee näyttämään, miten kestävällä pohjalla tämä finanssielvytyksen pullistama makrotalous oikein on.
*
Ks. myös:
HS/Teemu Muhonen tapaninpäivänä 2018:
”Karhumarkkina” uhkaa pörssejä ensi kertaa kymmeneen vuoteen – Miksi sitä pelätään?
Osakkeiden halventuminen yli viidenneksellä on yleensä povannut pitkää laskukautta pörsseihin.
https://www.hs.fi/talous/art-2000005946987.html
*
Rahaa kyllä riittää, mutta ne korot…
Mikään talous ei toimi nollakoroilla ikuisuuksia. Se olisi hyvä ymmärtää myös Suomessa – sekä julkisten velkaantujien, että yksityistenkin.
Normaali 3 % korkokanta lisäisi julkisia menoja liki 5 miljardia euroa, johon ei taida löytyä tarvittavia pelimerkkejä jo muutoinkin alijäämäisessä julkisessa taloudessa ja verojen ollen jo nyt valmiiksi maailman korkeimmat.
Kiinan yksityinen velkaantuminen on ylittänyt 2 x BKT:n jo aiemmin, joten nämä kaksi taloushirmua USA ja Kiina kasvattavat melkoista latausta melko härskihin inflaatio-odotuksiin,
Ilmoita asiaton viesti
Nollainflaatio tai suorastaan miinusinflaatio ovat myrkkyä siinä, missä laukkaavakin inflaatio.
Esimerkiksi Euroopassa ei jostain syystä tajuttu, että kakkosen alittava rahanarvon heikkeneminen on hiekkaa investoinneille ja koko talouden liikekitkalle. Aivan liian tiukkaan ja ennen kaikkea liian kauan tuijotettiin 2,0 inflaatiotavoitteeseen ja jopa sen alittamiseen.
Kun sitten finanssi- ja eurokriisi ja niihin yhtynyt sakkaus kaikkiaan vei luonnolliselta inflaatiolta kasvupohjan, ja alettiin syytää rahaa paalikaupalla, koko talousjärjestelmän biofysiikka meni sekaisin. Voidaan verrata ihmisen omaan luonnolliseen bakteeriflooraan, jonka rankka antibiottikuuri rampauttaa tai kokonaan tuhoaa. https://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/paljonko_ihmis…
Ilmoita asiaton viesti
Vuoden 2008 romahduksessa oli kuitenkin yksi selkeä liipasin, jota ilman kriisiä ei olisi tullut. Se oli Yhdysvaltain hallituksen tukema subprime luototus vähävaraisille asunnonostajille. Nyt ei ole tuollaista hirviötä kyttäämässä, vaam kyse on enemmän kompleksikkaasta suhdannetilanteen mukanaan tuomasta ongelmapotentiaalista.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vain. Mutta ”kompleksikas suhdannetilanteen mukanaan tuoma ongelmapotentiaali” on riski siinä, missä yksittäinen syytö. Se on kokonaisuus, joka on ikään kuin ”lumikuorma” rakennuskannan katoilla; sillä erolla vain, että kun rakennuskanta jostain heikommasta lenkistään alkaen alkaa lomota ylisuuren kuorman alla, mikä pidättelee enää vastaavaa ”täyskaatoa”, kuin 2008? Sitä paitsi: silloin Venäjä vaivihkaa kyseli Kiinalta (Bejing 2008) pistettäiskö jenkki koville, pieni jekku vaan, niin saadaan se konttaamaan. Kiinalainen oli silloin hereillä ja näki (tietysti) ettei kannata, liian paljon omia munia korissa ja uusia tulossa, joten ei keikuteta. Mutta kuka takaa, ettei tällä kertaa (lue: seuraavalla kerralla vuonna xyz) enää tapahdu näin. Joku vain ei kysele mitään vaan tekee!
Ilmoita asiaton viesti
Osaatteko kertoa miksi mikään talous ei voisi toimia 0-koroilla?
Ilmoita asiaton viesti
Reaalikoron täytyy aina pitemmän päälle olla positiivinen, jotta rahoitusmarkkinat toimisivat. Ei kukaan kauaa tappiota bisneksessään halua tehdä.
Tietysti deflaatiotaloudessa tuo toteutuu nollakorollakin. Lainaan sinulle rahaa ja sitoudut maksamaan sen saman takaisin, vaikka hinnat ja tulosi olisivat alentuneet tuntuvasti takaisin maksuvaiheessa.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäksi konventionaalisen työ-maa-pääoma -tuotannontekijöiden kolmijaon mukainen tarkastelukulma:
Työ maksaa aina, vaikka kuinka hikipajassa tehtäisiin;
Maa eli raaka-aineet yms maksavat aina omansa; mutta jos
Pääoma ”ei maksa mitään”, siis ainakaan aluksi, lainaa otettaessa ja sanotaan nyt jo vuosien ajan pidettäessä, niin tuotannontekijöiden kustannusrasitus kohdistuu suhteettomasti työhön ja raaka-aineisiin.
Kun pääoma on ”lähes ilmaista” niin muodostuu houkutus ja tilaisuus pääomien suhteettoman suureen käyttöön. Nekin tuotannonalat, jotka eivät ole niin pääomavaltaisia, pääomavaltaistuvat; seurauksena tuotantotekniikan ylisuuri panostuminen ”tarpeettoman” laajalle. Eli pääoma syö työtä. Tämä vaatisi ehkä perusteellisemman kuvauksen, mutta olkoon nyt tässä.
Mutta viekä pääoman halpuudesta:
Lainarahan hinta on sen hinta koko lainakaudella.
Vaikka nollakorko-tilanne tuokin huojennusta lainakauden alkuun, niin kuin nyt on tuonut. Se ei vielä takaa, että 2000-luvulla otettu laina olisi ”halpaa”.
Lainausmerkit siksi, että halpuus on tietysti suhteellista. Mitkä ovat olleet tuotot suhteessa faktiseen kustannukseen?
Lopulta tietysti: onko enää koskaan tarkoituskaan maksaa mitään lainaa takaisin? Onko se vain ikään kuin pohjavesilastina veneessä aina ja iäti. En usko. Monestakaan syystä. Mutta tätä oppia papisto nyt jakaa.
Tässä nyt vain valtiot, keskuspankit, EU ja muut toimijat ovat perin aktiivisesti toimineet tuotantotoiminnan ja koko ihmistalouden pääomavaltaistamiseksi huojentaessaan/tullessaan huojentaneeksi pääoman hintaa.
Kunpa työn suosimisen puolesta olisi tehty puoliksikaan näin paljon ja näin intensiivisesti ja kollektiivisesti työtä ja toimia!
Ilmoita asiaton viesti