Veikko Huuska

Liberaalin Maailmanjärjestyksen haasteiden väistämättömyydestä

Liberaalin Maailmanjärjestyksen haasteiden väistämättömyydestä

*

Motto:

Liberaali maailmanjärjestys ei ole luonnostaan universaali, yhtä vähän kuin se on yhteiskuntien väistämätön kehityskulku maailmanlaajuisesti.

*

 Samoin kuin  demokratian ihanteet niin myös Liberaali Maailmanjärjestys, ilmenee meille Länsi-orientoituneille ihmisille sinä rahoituksen ja markkinoiden järjestelmänä (financial and trade system), joka muotoutui toisen maailmansodan seurauksena ja joka voimaperäisesti määritteli demokratian  yhteiskuntien ”loistavaksi poluksi”, - on poliittinen konstruktio joka on kehittynyt ja kehitetty tietyssä paikassa ja tiettynä aika.  Yhtä vähän kuin historiallistuminen (historicization/historisierung) on kiistänyt liberaalin maailman järjestyksen meriittejä niin yhtä vähän se on kieltänyt sen ongelmia ja haasteita.  Siis juuri niin, kuin Winston Churchill messusi 1947: ”Kukaan ei teeskentele, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkivoipa.  Ei todellakaan, mutta on sanottu, että demokratia on huonoin tapa hallinnoida, paitsi ne kaikki muut mallit, joita on kokeiltu aikojen alusta lähtien”.

*

Johtava Eurooppa -

  Mutta jopa demokratia itsessään kehittyi osana Läntistä filosofiaa, ja sen sovellukset ovat olleet kaukana tasa-arvosta eri aikoina ja eri paikoissa.  Juuri siksi  Länsi-suuntautunut liberaali malli on  johtanut globalisaation kehityskulkuja, poliittista kehitystä ja talouskasvua käytännössä koko viime vuosisadan ajan – ja erityisesti Kylmän sodan päättymisen jälkeisenä kautena – mutta se ei suinkaan merkitse sitä, että tämä johtava asema tulisi jatkumaan loputtomiin.  Jo lyhyt katsaus historiaan osoittaa miten taajaan ja laajoina muutokset järisyttävät maailmanjärjestystä, niinpä siellä jos missä lineaarisuutta on odotettavissa todella niukalti.

*

Eriäviä näkemyksiä globalisaatiosta

Taajaan on kirjoitettu kilpailevista näkemyksistä, joita Aasiassa ja Euroopassa vallitsee globalisaation suhteen, erityisesti presidentti Trumpin valinnan 2016 jälkeen.  Voimistuvasti on nähty erilaistuvia näkemyksiä globalisaation ja tulevaisuuden historian suunnista.  Euroopassa Trump koetaan historiallisena toimijana, joka murentaa liberaalin maailmanjärjestyksen väistämättömän kehityksen ja globalisaation, sekä talouden, politiikan ja kaupan  universaalin integraation ja sopimuspohjaisen järjestyksen. Sekä kyvyn ennakoida ja tunnistaa toisten intressejä ja käyttäytymistä – siis edellytykset tehdä järkevää sääntöperäistä politiikkaa.  Nämä kaikkineen tulevat olemaan kysymyksiä suoraan huomisen ytimestä.

Aasiassa on epävarmuutta, mutta siellä ei olla läheskään niin yllättyneitä siitä, että nationalismi ja kansalliset intressit korostuvat ja että konflikteista ja vastakkainasetteluista on tullut uusi normi.

Kysymys Liberaalista maailmanjärjestyksestä ja sen haasteista on säilynyt keskiössä.  Mutta kuitenkaan Trump ja hänen toimintansa ei juurikaan hallitse tätä keskustelua, mutta pohdinta itsessään on yleistä ja globaalia.  Kysymyksenasettelu keskittyy kansainvälisten suhteiden rakenteisiin, kauppavirtoihin ja säätelyyn, sekä kykyyn kehittää järjestelmiä. Erilaisten näkemysten välillä käytävä dialogi ei koskettele niinkään eroavaisuuksia Idän ja Lännen välillä, kuin ”luokkien” välillä. 

Maailmanlaajuisesti suurimmat metropolialueet, erityisesti jättimäiset pääkaupunkiseudut, samoin kuin rannikkokaupungit ja kaupankeskukset, yhä useammin lähenevät toisiaan ja tunnistautuvat metropolirakenteen osiksi, kuin että niillä olisi itseasissa juuri mitään tekemistä lähiöiden ja esikaupunkialuiden (suburbs or hinterlands) kanssa – harvenevasta maaseudusta puhumattakaan. Ei tarvitse kuin tarkastella Britannian Brexit- ja USA:n presidentinvaalien äänestysten tuloksia eri osissa maata; niissä metropolit puolustivat voimallisesti kansainvälistä liberaalia järjestystä, samalla kun ”loput” (rest) toistuvasti palaavat paikallisen ja kansallisen edun vaalimiseen.

Maailman suurimmat metropolialueet jakavat samat uskomukset ja huolenaiheet olemassaolonsa kysymyksissä, ja tuntevat suurempaa yhteenkuuluvuutta maapallon toisella puolella olevien metorpolialueiden kanssa kuin samankielisten ja samaan valtioalueeseen kuluvien Perähikiöiden ja Syrjälöiden kanssa.

*

Kun ihanteet törmäävät todellisuuteen

Mikäli haluamme listata liberaalin maailmanjärjestyksen suurimpia haasteita, tuskin kannattaa aloittaa yksittäisistä johtajista tai heidän autokraattisista pyrkimyksistään.  Epäilemättä yksilöt ja yksilöiden asiat ovat tärkeitä, koska yhteenliittymällä he synnyttävät samanmielisten liikkeitä (keltaliivit) ja niiden seuraavia asteita, politiikkoja jotka järisyttävät maita ja valtiaita.   Mutta vielä useammin he ovat  taustalla olevien, pinnanalaisten, kohdakkoin esilletunkeutuvien trendien ja kokemuselämysten heijastuksia (reflection of pre-existing underlying trends), joita he voimistavat käyttämällä näitä ”väreitä” häikäilemättä hyväkseen ja vauhdittavat niiden voimaantumista.  Niinpä kehoitan aloittamaan syvällisen pureutumisen siihen käsitykseen, jonka mukaan liberaali maailmanjärjestys on (muka) universaali ja väistämätön.

Äärimmäisissä muodoissaan Liberaali maailmanjärjestys, sellaisena kuin se ilmenee EU:n, WTO:n ja jopa YK:n johtajissa, tarkoittaa kansallisen ja paikallisen itse-intressin dumppaamista ja niiden täydellistä alistumista sääntöpohjaiselle Globaalille järjestykselle, joka edellyttää kaikkien sovellusten yleismaailmallisuutta ja kaiken paikallis-kansallisen sovellettavuutta (universality of applications and applicability).  Kiitettävästi se yrittää siirtää konflikteja ja  kilpailua  historian roskakoriin, mutta se ei kykene mitätöimään tiettyjä olemassaolevia totuuksia: sitä että paikka merkitsee, sitä että mahdollisuudet eivät ole tasaisetsi jakautuneet kautta maailman ja että – niin hyvässä kuin pahassakin – yhteisöt, moraalit ja normit vain ovat eri puolilla erilaisia, eri paikoissa, aivan kuten ihmiset luontojaan ovat läheisimmissä tekemisissä maantieteellisen lähipiirinsä kanssa.

*

Väistämättömyyksien valheet

Nyt nähtävä lähes uskonnollista paloa muistuttava samaistuminen universaaleihin ja väistämättömiksi koettuihin rakenteisin ei ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö, ei varsinkaan Läntisissä yhteiskunnissa.  Olemme nähneet sen ilmentymiä aikaisemminkin, aina kristinuskon alkulähteiltä ja ”hyväntahtoisen imperialismin” hellimästä ”valkoisen miehen taakasta”,  pyrkimyksistä tieteen avulla eliminoida uskonto ja vankasta käsityksestä, että kaikki sivilisaatiot tulevat ehdottomasti kehittymään lopulta demokratian mallimaiksi, täysin riippumatta paikallisten ihmisryhmien omista mieltymyksistä ja suuntauksista.

Kun hirttäydytään näkemykseen yhdestä polusta, sen kannattajien toiminnalla on usein päinvastainen vaikutus, koska sivilisaation oletetut tavalliset kannattajat eivät tunnista sitä todellisuutta, joka viestin viitan alla oikeasti on.  Euroopan solidariteetin haasteet eivät ole valjenneet EU:n johtajille, eivätkä he tunnista niitä  eroja ja kompleksisia olosuhteita, jotka vallitsevat eri puolilla maanosaa, mutta niin vain vaativat heitä kaksinkertaistamaan integraation: sellainen toiminta on palvellut yksinomaan yhdentymisen legitimitaationvajetta ja niukan legitimiteetin heikkenemistä entisestään.  Tahattomasti, tietysti.  Mutta tämän ilmiön havaitsemiseen ei tarvita erikoistutkijan ponnistuksia.

*

Tästä tullaankin ytimeen

Globalisaation koko huikea ”menestys”, tekninen kehitys ja kaupan kansainvälistyminen ovat käyneet kalliisi.  Tästä kehityksestä on maksettu korkea hinta. 

Uskosta rajattomiin mahdollisuuksiin tuli keskeinen elementti Lännen myyttiä, jota levitettiin ulkomaille Liberaalina maailmanjärjestyksenä, mutta niin kutsuttu ”ontoksi kovertuminen” (hollowing out), jonka läntinen keskiluokka on nahoissaan kokenut sosiaalisena vajoamisena tämän menossa olevan meiningin seurauksena.  Ongelman ydin on tässä: uskotteluista huolimatta todellisuus on osoittanut, että lapset eivät enää kykene ylittämään vanhempiensa statusta ja sosiaalista asemaa.

*

Ajat muuttuvat

Vanha Lännen ylivoima ja ylimielinen asenne , jossa se ylenkatsoo itäisen maailman ja edellyttää että Lännen politiikka ja sosiaalinen etevämmyys Itään nähden on lähtökohtainen, ja samalla vääjämättömyydellä Kiinan tulee noudattaa Lännen asettamia pelisääntöjä ja menetelmiä.  Mutta Globaali yhdentyminen ja kauppa ovat avoimet Kiinalle ja kaikille BRICS-maille edistää nopeasti omaa taloutta ja teknologista kehitystä ja sosiaalista liikkuvuutta.  Tähän saakka kun kasvutaloudet ovat hyötyneet nykyisestä maailmanjärjestyksestä ne eivät ole juuttuneet kysymykseen läntisen hegemonian lähteistä ja pysyvyydestä.  Mutta menetyksensä myötä nämä maat kysyvät nyt, miksi maailmanjärjestys on alleviivatusti pitkälle kopio Lännen arvoista, ja miksi heidän täytyisi noudattaa tällaisia heille vieraita käsitteitä ja kilpailla Lännen säännöillä Lännen kanssa maailmanjärjestyksen säätäjän paikasta.

*

Ei-niin-universaali malli

Läntinen filosofia ei ole universaalia.  Ajatus lineaarisesta kasvusta ja jatkuvasta etenemisestä tiettyä ideaalia kohden saattaa olla vallitseva Lännessä, mutta Aasialainen filosofia käsittää maailman syklisenä jatkumona, eikä kohden jotain päätepistettä suuntautuvana.  Kun taloudellinen voima, poliittinen vaikutusvalta ja sotilaallinen – ja sen ohella kulttuurinen ”pehmeä voima” alkavat vaikuttaa kautta maailman, ikään kuin alhaalta kasvujuuresta, ilman pommeja ja pommittajia, maailmanmittaisen järjestelmän mallin uudelleen ajatteleminen on  käsillä.

Selvää on että se Amerikan ja Euroopan dominoima vaihe maailmanhistoriassa, jolloin ne ohjasivat ja opettivat muita, on ohi. Sillä kasvava maailma seisoo yhtenäisessä vastarinnassa sitä ideaa vastaan, jolla Lännen imperiumit aikanaan vetivät maailmanjärjestystä, kontrolloivat kaukomaita ja äärimmäistivät oman taloudellisen valtansa kaikille maailmankartan valkeillekin läikille, ja omivat sikäläisen työn hedelmistä merkittävän osan.  Tämän reaalisen asemanmenetyksen ohella Lännen on uudelleenasemoitava itsensä sen todellisuuden kanssa, että kristillisen piirin ulkopuolisten tunnustuksellisten uskontojen kannattajien määrä on merkittävästi isompi ja itsetunto kasvussa.  Meidän asemamme voidaan ryöstää.

Olkoonkin että monet liberaalin maailmanjärjestyksen ideat saattavat olla jaloja ja yleviä, on olennaista tunnistaa että maailma ei ole yhtynyt ja eroavaisuuksien kovat ytimet sen kuin ovat aikaa myöten kasvaneet, erilaiset ihmiset kiinnittyvät omiin kulttuureihinsa ja omiin maailmankolkkiinsa. Uskonnot saattavat puolustaa yleisiä totuuksia, mutta ei ole yleisesti oikeaa tapaa  tehdä niistä poliittista järjestystä.

Ei ole vastustamattomia historiallisia marsseja kohti edistystä – tai Liberaalia demokratiaa, aivan kuten olemme nähneet, että ne voittamattomat analyysit joita marksistit kantoivat matkalla maailmanvallankumouksen aamunkoittoon, eivät kantaneet ”väistämättömyyttään” perille saakka.

Tämän oivaltaminen on avain ymmärtää maailmaa ja – sen mukaisesti – miten suhtautua nimettyihin päämääriin, kuten liberaali maailmanjärjestys, nähdä miten se saattaa (hyvistä puolistaan huolimatta) joskus johtaa kolmioon: jakautuminen, eriytyminen ja – kaaos.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

"Liberaali maailmanjärjestys ei ole luonnostaan universaali, yhtä vähän kuin se on yhteiskuntien väistämätön kehityskulku maailmanlaajuisesti."

Jos liberaali maailmanjärjestys perustuu yksityistämisen ihannointiin ja jatkuvaan kasvuun, se johtaa osaoptimointiin, missä jokainen yksityinen yritys haluaa maksimoida oman tilansa, että kilpailijat siitä kärsisivät.

Osakkeenomistajilla on osakeyhtiössä velvollisuuskin valvoa, että yritys maksimoi voittonsa, ja se onnistuu parhaiten tiellä, joka johtaa monopoliin tai muuhun asemaan, että siitä tulee kriittinen resurssi, koska sillä voi parhaiten tienata. IT-alalla sitä kutsutaan toimittajalukoksi (vendor lockin). Esimerkkinä Caruna ja sähkönsiirtoverkot.

Protektionismi on luontevaan kehitystä kun ollaan menossa monopoleja, talousliittoja ja kansallisen kasvun ideologiaa kohti. Sinänsä kansallisen menestyksen ei pidä olla huono asia, koska se on vastaliike vaihtoehdotonta globalisaatiota vastaan, mutta näiden välille on löydettävä kompromissi. Siinä EU, USA, Suomi ja kaikki maat ovat ymmällään.

Liberaali maailmanjärjestys on teoreettisesti mahdoton yhtälö, kuten kirjoitit.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset