Kunnallisvaalit 1918 – punikit ja lahtarit joutuivat istumaan saman pöydän äreen

Ensimmäiset Kunnallisvaalit 1918 rintamapitäjä Ikaalisissa –

Vankileireiltä vaaliuurnille eli muodollisen kunnallisen kansanvallan tie kohden aitoa lähidemokratiaa

*

Johdatus

Tohtori Martti Häikiö

kertoi MTV3:n uutislähetyksessä 30.12.2018 Suomen ensimmäisistä kunnallisvaaleista joulukuussa 1918:

Punikit ja lahtarit rakentamaan yhdessä vaivaistaloja

– Johtavat sosialidemokraatit, tärkeimpänä Väinö Tanner, eivät osallistuneet kapinaan. Kun kapina päättyi tappioon, Tanner palasi puolueen johtoon ja pöytä oli puhdas. 

– Niinpä pian punikit ja lahtarit istuivat samoissa pöydissä neuvottelemassa kuntiensa arjen asioista, mistä rahat koulujen ja vaivaistalojen rakentamiseen, Martti Häikiö kuvailee.

Häikiö ei kiistä sitä, että sota jätti haavoja vuosiksi, mutta eheytyminen oli silti mahdollista, koska Suomella oli jo valtiojärjestys ja sitä ei murskattu kapinassa.

Hän muistuttaa, että heti maaliskuussa 1919 pidettiin myös eduskuntavaalit, jossa sosialidemokraatit saivat 80 paikkaa.”

Lähde: MTV Uutiset, 30.12.2018;

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/raskas-sisallissota-paattyi-vaaleihin-mika-ihmetyttaa-tutkijaakin-vankileirien-olot-saavat-vihaiseksi-surkeat-olot-olivat-kosto-ja-nalkaan-naannyttaminen-rangaistus/7215108#gs.0r7MhXw

Uutiskatkelma Ensimmäiset kunnallisvaalit 1918:

Punikit ja lahtarit joutuivat istumaan saman pöydän ääreen” haastatteluineen kannattaa katsoa,           kesto: 2:18 min.

*

Kunnallisvaalit 1918

Kesken kiivaan ja hajanaisen syksyn 1917 eduskunta hyväksyi marraskuussa kunnallislait, joissa kunnallinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus ulotettiin 20 vuotta täyttäneisiin, kansalaisluottamusta nauttiviin kuntalaisiin, jotka eivät olleet holhouksenalaisia.

Sisäisen sodan vuoksi keväälle 1918 tarkoitetut Suomen ensimmäiset kunnallisvaalit siirtyivät myöhäisempään ajankohtaan. 

Tuo ajankohta koitti niinkin pian kuin joulukuussa 1918.  Osissa kunnista vaalitoimitukset venyivät vuodenvaihteen yli vuoden 1919 puolelle.

Sellaisenaan paikallisen hallinnon yleiset ja yhtäläiset vaalit vain kuusi kuukautta sisällissodan pyssyjen vaikenemisesta lähtien oli erityisen hyvä saavutus ja epäilemättä maailmanennätys lajissaan – ja tulee sellaisena säilymäänkin.

Todettakoon, että aluksi kunnallisvaalit järjestettiin joka vuosi, koska valtuutetuista kolmasosa oli joka vuosi erovuorossa.  Näin vapautuneet paikat täytettiin vuosittain joulukuun 4 päivä toimitetuin täydennysvaalein.

Erovuoro-menettelystä luovuttiin kuitenkin jo 1925 ja vaalikaudeksi määrättiin kolme vuotta.  Sotien jälkeen vuonna 1955 valtuustojen toimikaudeksi määrättiin neljä vuotta.

*

Matala liikkeellelähtö

Vuoden 1918 kunnallisvaalista ei muodostunut mitään kansanvallan riemujuhlaa.

Koko maan äänestysaktiivisuus jäi 24,5 prosenttiin, eli äänestämässä kävi hiukan alle joka neljäs äänioikeutettu.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnallisvaalit_1918 & https://www.stat.fi/til/kvaa/2000/kvaa_2000_2004-05-31_kat_003.html

Korkein äänestysinto oli Pietarsaaressa  66,9 % ja matalin Kaskisissa, jossa se jäi 0,7 prosenttiin.

Erityisen matalien äänestysprosenttien kunnissa oli kyse siitä, että vaaleissa oli ehdolla vain yksi (porvarillisten puolueiden) lista, jossa oli yhtä monta ehdokasta kuin valittavia valtuutettujakin – siis kyse ns. sopuvaaleista, jolloin äänestämisellä ei ollut mitään merkitystä.

Lisäksi äänioikeutettujen määrää oli syksyn 1917 eduskunnan hajoitusvaaleista pudonnut useilla kymmenillä tuhansilla, koska kapinassa oli kuollut vuodenvaihteeseen 1918-1919 mennessä noin 31.000 ihmistä, ja sen lisäksi kymmenet tuhannet kapinaan tavalla tai toisella kytketyt olivat menettäneet kansalaisluottamuksen ja sen myötä myöskin vaalikelpoisuutensa ja äänioikeutensa.

 

Tämän ohella kapinan ja sen jälkiselvittelyjen seurauksena monilla paikkakunnilla, – ja erityisesti rintamavyöhykkeellä olleissa kunnissa, kuten myös Ikaalisissa, vanhan työväenpuolueen järjestöelämä ja –aktiivit olivat suurelta osin kuolleet, kateissa, vankileireillä, sairaina tai Venäjällä.  Tai muuten vain lamaantuneita ja hissukseen.  

Ikaalisten työväenyhdistyksen ”sielu”, ja punaisen kaartin kokoonkutsuja, Amerikatkin käynyt jämijärveläissyntyinen Vähä-Vihun talon poika, valokuvaaja Nestor Karlsson, oli vetäytynyt Ikaalisten rintaman murruttua tuhansien muiden kanssa Tampereelle, jossa hän perinnekertoman mukaan yritti nousta ”viimeiseen junaan” Tampereelta kohden Helsinkiä, mutta tullut siinä tunnistettua ja päätynyt pikaisen nappituomion kohteena jonnekin Tampereen kujien ruumiskasoihin. 

Tässä Nestorin tapauksen taustoja: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254855-ikaalisten-suojeluskunnan-paheksuminen-punapaallikon-kodin-tuhoamisen-johdosta

Muut järjestöjohtajat ja kaartilaispäälliköt olivat kuka kussakin, haavojaan nuolemassa tai jäykkäjalkaisten plutoonaan siirtyneinä poissa pelistä.

Tämä alensi väistämättä aktiviteettia vaaleissa yleisesti.

Niinpä sosialistien ehdokkaat saivat vaaleissa koko maassa vain 35,9 % äänistä, kun eduskuntavaaleissa osuus oli vakiintunut 40-47 prosentin tasolle.

*

Ikaalisten pitäjässä (sisältää: pien-kauppala Ikaalinen) ensimmäiset kunnallisvaalit, joissa nyt siis entisen kuntakokouksen tilalle valittiin valtuusto, päästiin pitämään 4.12.1918.

Äänestysalueet olivat samat kuin eduskuntavaaleissa 1917.

Ikaalisista oli kansallisessa murhenäytelmässä kuollut Sotasurma-projektin tilastojen tallentaman kirjoillaolokunnan mukaan väkeä seuraavasti:

Kaatuneet: 28 henkilöä;

Murhatut, kadonneet, kuolleeksi julistetut: 60 henkeä;

Teloitetut: 20 henkeä;

Vankileireillä menehtyneet: 97 henkeä;

Muut: 13 henkeä;

Kaikki yhteensä 218 henkensä heittänyttä. 

Heistä alle 10 % valkoiselle puolelle määriteltyjä.
*

Eduskuntavaaleissa 1907 – 1917

Ikaalisen selkeästi suurin puolue ennen kapinaa pidetyissä eduskuntavaaleissa oli SDP, joka ensimmäisissä 1907 pidetyissä eduskuntavaaleissa sai 58,0 % äänistä.  Myöhemmissä kapinaa edeltäneissä vaaleissa sen ääniosuus vakiintui päälle 60 prosentin tason, ja oli korkeimmillaan vuoden 1916 vaaleissa: 64,7 %.

Mutta 1918 kunnallisvaaleissa kapinan rintamapitäjänä maaliskuun puoliväliin saakka olleen Ikaalisten työväenliike oli maissa, lyötynä ja hajalla, eikä se (SDP) kyennyt nimeämään vuoden 1918 kunnallisvaaleihin yhtään ehdokasta, joten näistä karkeloista tuli sosialistien osalta ”välivuosi”.  – 

Ikaalisten työväenyhdistykset, joiden työväentalot olivat kapinan jäljiltä takavarikossa, eivät saaneet aikaiseksi yhtään edustajaa myöskään SDP:n 4.12.1918 koollekutsuttuun ylimääräiseen, kahdenteentoista puoluekokoukseen, joka pidettiin Helsingissä 8.-16.12.1918 Koiton talolla (Helsingin Työväentalo tunnetusti oli kärsinyt vaurioita sodan aikana).  

SDP:n vankkaa kannatusaluetta ollut Turun pohjoinen vaalipiiri, johon Ikaalinen tuolloin kuului, sai Koiton talolle paikalle kokonaisuudessaan vain neljä (4) puoluekokousedustajaa.  Niinpä vaaliyhteenveto toteaa, että Turun ja Porin läänissä vaalien tuloksena oli huomattavan suuri porvarillisten valtuutettujen enemmyys.

Tuossa Koiton talon kokouksessa SKP, Moskovassa elo-syyskuussa 1918 perustettu Suomen Kommunistinen Puolue yritti vallata SDP:n, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Mutta jo vuoden 1919 eduskuntavaaleissa SDP yli koko maassa tuhtiin 52,7 %:n ääniosuuteen, joten järjestöllinen toiminta ja vaaleissa ilmentyvä kannatus elpyi varsin rivakasti, etenkin kun huomioidaan että EK1919 äänestysaktiivisuus Ikaalisissa oli ajankohdan oloihin nähden mainio: 69,4 %.  Puolue sai pitäjässä annetuista 3244:stä äänestä 1670 ääntä.

Varhaisista kunnallisvaaleista 1918-1922, yhteenveto tässä: http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/136325/xkvaa_tka_1918-1922_1924_dig_1_5-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

*

Ikaalisten vaali 1918

Kunnallislain mukaan Ikaalisissa tuli väestömäärän perusteella valita 30 kunnallisvaltuutettua.

Määräaikaan mennessä pitäjän keskusvaalilautakunnalle jätettiin vain Ikaalisten Maataloustuottajien Paikallisyhdistyksen kokouksessa laadittu ehdokaslista, joka käsitti 5 nais- ja 25 miesehdokasta, eli tasan valittavien määrä.

Ehdokkaat olivat eri puolilta pitäjää ja edustivat eri ammattikuntia.  Naisehdokkaita olivat opettaja Helvi Ronimus kauppalasta, emäntä Fanni Siurunen Haapimaasta, opettaja Hilda Niinikoski Kilvakkalasta, emäntä K. Köntti Luhalahdesta ja emäntä R. Läykki Läykkälästä

Hieman aikaisemmin Ikaalisten Naisyhdistys oli päättänyt ehdottaa kunnanvaltuustoon edustajinansa neiti Lempi Lehtonen, rouva Alli Järvinen, rouva Hankala ja talonemäntä Hiekka.  Yhdistyksen puheenjohtaja Ida Eränen sai tehtäväkseen esittää heitä ehdokaslistojen laatijoiden kokouksessa, mutta tätä ei liene koskaan pidetty, ja niin määräaikaan keskusvaalilautakunnalle jätettiin vain edellä mainittu MTK:n ehdokaslista.  Naisyhdistyksen kaavailemista ehdokkaista vain Lempi Lehtonen päätyi näin ehdolle, mutta hänkin varaehdokkaaksi kahdeksan miesehdokkaan kanssa.

Varsinaiset poliittiset puolueet eivät näissä vaaleissa olisi pystyneet ehdokkaita asettamaankaan, sillä sekä Vanhasuomalainen puolue että Nuorsuomalainen puolue olivat hajoamassa, ja Kokoomuspuolueen paikallisosasto Ikaalisiin perustettiin nimellä Ikaalisten Kansallisseura vasta 19.1.1919 kauppalan seurahuoneella pidetyssä kokouksessa pastori A.A. Ahosen aloitteesta. Maalaisliitto puolueena asetti sekin ehdokkaita

 

Vaikka kunnallisvaltuuston ehdokkaita Ikaalisissa 1918 oli vain saman verran kuin valittavia valtuutettuja, vaalitoimitus pidettiin lainmukaisesti.

Äänestämään vaivautui pitäjässä kuitenkin vain 167 äänestäjää – arvatenkin lähinnä ehdokkaita ja heidän läheisiään (?).  Äänioikeutettuja oli 4570.  Ikaalisten äänestysvilkkaus oli siten 3,7 %.

Tämän alempaa kunnallinen lähidemokratia tuskin pystyy lähtemään liikkeelle – jos kohta tämähän on nollaa ylempänä, ja siten parempi lähtökohta matkalla kohden parempia aikoja, joiden kestäessä, (kentiespä paikallisen kansanvallan huippuaikana) 1900-luvun loppuvuosikymmeninä meikäläiselläkin oli parin vuosikymmenen verran tilaisuus osallistua tuohon toimintaan. Maasta ja maan tasalta se kaikki kohoaa, niin pelargonia, korpikuusi kuin kai sitten kansanvaltakin?

Ikaalisten ensimmäinen kunnanvaltuusto piti järjestäytymiskokouksen jo 14.12.1918 Kauppalan Seurahuoneella.  Istunnon avasi vanhan kuntakokouksen puheenjohtaja kauppias Johan Evert Järvinen esittäen lyhyen puheen.  Valtuusto valitsi puheenjohtajakseen maanmittausinsinööri Vilho Stenrosin kauppalasta ja varapuheenjohtajakseen maanviljelijä Vihtori Talosen Vatsiaisista.

 

Näin repaleisesti alkoi Kunnanvaltuuston toiminta ensimmäisten yleisten ja yhtäläisten kunnallisvaalien 1918 jälkeen Ikaalisissa.  Poliittiset voimasuhteet sillä olivat epäsuhtaiset:

Porvarilliset 30 valtuutettua – Sosialistit nolla valtuutettua.

Seuraavissa, vuonna 1920 järjestetyissä kunnallisvaaleissa puntit hieman tasaantuivat: 23 porvaria – 7 sosialistia.

1921 vaalien tulos: Porvarit 18 – Sosialistit 12.

1922 vaalien tulos: Porvarit 12 – Sosialistit 18.

Sen jälkeen vuosina 1923, 1924, 1925, 1926, 1929 ja 1931 pidetyissä kunnallisvaaleissa Ikaalisissa vallitsi sosialistien enemmistö. 

Vuonna 1934 voimasuhteet keikahtivat porvareille 15-14. (vuodesta 1926 lähtien valtuutettuja valittiin 30:n sijasta 29). 

Vuoden 1937 kunnallisvaaleissa valitut valtuutetut, joiden voimasuhteet olivat 16-13 porvareille, istuikin sitten sattuneesta syystä aina vuoteen 1945 saakka, jolloin järjestettiin seuraavat kuntavaalit.

Sattuneet syyt olivat: Talvisota, Jatkosota ja Lapin sota.

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu