Veikko Huuska

Kunnallisvaalit 1918 - punikit ja lahtarit joutuivat istumaan saman pöydän äreen

Ensimmäiset Kunnallisvaalit 1918 rintamapitäjä Ikaalisissa –

Vankileireiltä vaaliuurnille eli muodollisen kunnallisen kansanvallan tie kohden aitoa lähidemokratiaa

*

Johdatus

Tohtori Martti Häikiö

kertoi MTV3:n uutislähetyksessä 30.12.2018 Suomen ensimmäisistä kunnallisvaaleista joulukuussa 1918:

Punikit ja lahtarit rakentamaan yhdessä vaivaistaloja

– Johtavat sosialidemokraatit, tärkeimpänä Väinö Tanner, eivät osallistuneet kapinaan. Kun kapina päättyi tappioon, Tanner palasi puolueen johtoon ja pöytä oli puhdas. 

– Niinpä pian punikit ja lahtarit istuivat samoissa pöydissä neuvottelemassa kuntiensa arjen asioista, mistä rahat koulujen ja vaivaistalojen rakentamiseen, Martti Häikiö kuvailee.

Häikiö ei kiistä sitä, että sota jätti haavoja vuosiksi, mutta eheytyminen oli silti mahdollista, koska Suomella oli jo valtiojärjestys ja sitä ei murskattu kapinassa.

Hän muistuttaa, että heti maaliskuussa 1919 pidettiin myös eduskuntavaalit, jossa sosialidemokraatit saivat 80 paikkaa.”

Lähde: MTV Uutiset, 30.12.2018;

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/raskas-sisallissota-paattyi-vaaleihin-mika-ihmetyttaa-tutkijaakin-vankileirien-olot-saavat-vihaiseksi-surkeat-olot-olivat-kosto-ja-nalkaan-naannyttaminen-rangaistus/7215108#gs.0r7MhXw

Uutiskatkelma Ensimmäiset kunnallisvaalit 1918:

Punikit ja lahtarit joutuivat istumaan saman pöydän ääreen” haastatteluineen kannattaa katsoa,           kesto: 2:18 min.

*

Kunnallisvaalit 1918

Kesken kiivaan ja hajanaisen syksyn 1917 eduskunta hyväksyi marraskuussa kunnallislait, joissa kunnallinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus ulotettiin 20 vuotta täyttäneisiin, kansalaisluottamusta nauttiviin kuntalaisiin, jotka eivät olleet holhouksenalaisia.

Sisäisen sodan vuoksi keväälle 1918 tarkoitetut Suomen ensimmäiset kunnallisvaalit siirtyivät myöhäisempään ajankohtaan. 

Tuo ajankohta koitti niinkin pian kuin joulukuussa 1918.  Osissa kunnista vaalitoimitukset venyivät vuodenvaihteen yli vuoden 1919 puolelle.

Sellaisenaan paikallisen hallinnon yleiset ja yhtäläiset vaalit vain kuusi kuukautta sisällissodan pyssyjen vaikenemisesta lähtien oli erityisen hyvä saavutus ja epäilemättä maailmanennätys lajissaan – ja tulee sellaisena säilymäänkin.

Todettakoon, että aluksi kunnallisvaalit järjestettiin joka vuosi, koska valtuutetuista kolmasosa oli joka vuosi erovuorossa.  Näin vapautuneet paikat täytettiin vuosittain joulukuun 4 päivä toimitetuin täydennysvaalein.

Erovuoro-menettelystä luovuttiin kuitenkin jo 1925 ja vaalikaudeksi määrättiin kolme vuotta.  Sotien jälkeen vuonna 1955 valtuustojen toimikaudeksi määrättiin neljä vuotta.

*

Matala liikkeellelähtö

Vuoden 1918 kunnallisvaalista ei muodostunut mitään kansanvallan riemujuhlaa.

Koko maan äänestysaktiivisuus jäi 24,5 prosenttiin, eli äänestämässä kävi hiukan alle joka neljäs äänioikeutettu.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnallisvaalit_1918 & https://www.stat.fi/til/kvaa/2000/kvaa_2000_2004-05-31_kat_003.html

Korkein äänestysinto oli Pietarsaaressa  66,9 % ja matalin Kaskisissa, jossa se jäi 0,7 prosenttiin.

Erityisen matalien äänestysprosenttien kunnissa oli kyse siitä, että vaaleissa oli ehdolla vain yksi (porvarillisten puolueiden) lista, jossa oli yhtä monta ehdokasta kuin valittavia valtuutettujakin – siis kyse ns. sopuvaaleista, jolloin äänestämisellä ei ollut mitään merkitystä.

Lisäksi äänioikeutettujen määrää oli syksyn 1917 eduskunnan hajoitusvaaleista pudonnut useilla kymmenillä tuhansilla, koska kapinassa oli kuollut vuodenvaihteeseen 1918-1919 mennessä noin 31.000 ihmistä, ja sen lisäksi kymmenet tuhannet kapinaan tavalla tai toisella kytketyt olivat menettäneet kansalaisluottamuksen ja sen myötä myöskin vaalikelpoisuutensa ja äänioikeutensa.

 

Tämän ohella kapinan ja sen jälkiselvittelyjen seurauksena monilla paikkakunnilla, - ja erityisesti rintamavyöhykkeellä olleissa kunnissa, kuten myös Ikaalisissa, vanhan työväenpuolueen järjestöelämä ja –aktiivit olivat suurelta osin kuolleet, kateissa, vankileireillä, sairaina tai Venäjällä.  Tai muuten vain lamaantuneita ja hissukseen.  

Ikaalisten työväenyhdistyksen ”sielu”, ja punaisen kaartin kokoonkutsuja, Amerikatkin käynyt jämijärveläissyntyinen Vähä-Vihun talon poika, valokuvaaja Nestor Karlsson, oli vetäytynyt Ikaalisten rintaman murruttua tuhansien muiden kanssa Tampereelle, jossa hän perinnekertoman mukaan yritti nousta ”viimeiseen junaan” Tampereelta kohden Helsinkiä, mutta tullut siinä tunnistettua ja päätynyt pikaisen nappituomion kohteena jonnekin Tampereen kujien ruumiskasoihin. 

Tässä Nestorin tapauksen taustoja: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254855-ikaalisten-suojeluskunnan-paheksuminen-punapaallikon-kodin-tuhoamisen-johdosta

Muut järjestöjohtajat ja kaartilaispäälliköt olivat kuka kussakin, haavojaan nuolemassa tai jäykkäjalkaisten plutoonaan siirtyneinä poissa pelistä.

Tämä alensi väistämättä aktiviteettia vaaleissa yleisesti.

Niinpä sosialistien ehdokkaat saivat vaaleissa koko maassa vain 35,9 % äänistä, kun eduskuntavaaleissa osuus oli vakiintunut 40-47 prosentin tasolle.

*

Ikaalisten pitäjässä (sisältää: pien-kauppala Ikaalinen) ensimmäiset kunnallisvaalit, joissa nyt siis entisen kuntakokouksen tilalle valittiin valtuusto, päästiin pitämään 4.12.1918.

Äänestysalueet olivat samat kuin eduskuntavaaleissa 1917.

Ikaalisista oli kansallisessa murhenäytelmässä kuollut Sotasurma-projektin tilastojen tallentaman kirjoillaolokunnan mukaan väkeä seuraavasti:

Kaatuneet: 28 henkilöä;

Murhatut, kadonneet, kuolleeksi julistetut: 60 henkeä;

Teloitetut: 20 henkeä;

Vankileireillä menehtyneet: 97 henkeä;

Muut: 13 henkeä;

Kaikki yhteensä 218 henkensä heittänyttä. 

Heistä alle 10 % valkoiselle puolelle määriteltyjä.
*

Eduskuntavaaleissa 1907 – 1917

Ikaalisen selkeästi suurin puolue ennen kapinaa pidetyissä eduskuntavaaleissa oli SDP, joka ensimmäisissä 1907 pidetyissä eduskuntavaaleissa sai 58,0 % äänistä.  Myöhemmissä kapinaa edeltäneissä vaaleissa sen ääniosuus vakiintui päälle 60 prosentin tason, ja oli korkeimmillaan vuoden 1916 vaaleissa: 64,7 %.

Mutta 1918 kunnallisvaaleissa kapinan rintamapitäjänä maaliskuun puoliväliin saakka olleen Ikaalisten työväenliike oli maissa, lyötynä ja hajalla, eikä se (SDP) kyennyt nimeämään vuoden 1918 kunnallisvaaleihin yhtään ehdokasta, joten näistä karkeloista tuli sosialistien osalta ”välivuosi”.  - 

Ikaalisten työväenyhdistykset, joiden työväentalot olivat kapinan jäljiltä takavarikossa, eivät saaneet aikaiseksi yhtään edustajaa myöskään SDP:n 4.12.1918 koollekutsuttuun ylimääräiseen, kahdenteentoista puoluekokoukseen, joka pidettiin Helsingissä 8.-16.12.1918 Koiton talolla (Helsingin Työväentalo tunnetusti oli kärsinyt vaurioita sodan aikana).  

SDP:n vankkaa kannatusaluetta ollut Turun pohjoinen vaalipiiri, johon Ikaalinen tuolloin kuului, sai Koiton talolle paikalle kokonaisuudessaan vain neljä (4) puoluekokousedustajaa.  Niinpä vaaliyhteenveto toteaa, että Turun ja Porin läänissä vaalien tuloksena oli huomattavan suuri porvarillisten valtuutettujen enemmyys.

Tuossa Koiton talon kokouksessa SKP, Moskovassa elo-syyskuussa 1918 perustettu Suomen Kommunistinen Puolue yritti vallata SDP:n, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Mutta jo vuoden 1919 eduskuntavaaleissa SDP yli koko maassa tuhtiin 52,7 %:n ääniosuuteen, joten järjestöllinen toiminta ja vaaleissa ilmentyvä kannatus elpyi varsin rivakasti, etenkin kun huomioidaan että EK1919 äänestysaktiivisuus Ikaalisissa oli ajankohdan oloihin nähden mainio: 69,4 %.  Puolue sai pitäjässä annetuista 3244:stä äänestä 1670 ääntä.

Varhaisista kunnallisvaaleista 1918-1922, yhteenveto tässä: http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/136325/xkvaa_tka_1918-1922_1924_dig_1_5-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

*

Ikaalisten vaali 1918

Kunnallislain mukaan Ikaalisissa tuli väestömäärän perusteella valita 30 kunnallisvaltuutettua.

Määräaikaan mennessä pitäjän keskusvaalilautakunnalle jätettiin vain Ikaalisten Maataloustuottajien Paikallisyhdistyksen kokouksessa laadittu ehdokaslista, joka käsitti 5 nais- ja 25 miesehdokasta, eli tasan valittavien määrä.

Ehdokkaat olivat eri puolilta pitäjää ja edustivat eri ammattikuntia.  Naisehdokkaita olivat opettaja Helvi Ronimus kauppalasta, emäntä Fanni Siurunen Haapimaasta, opettaja Hilda Niinikoski Kilvakkalasta, emäntä K. Köntti Luhalahdesta ja emäntä R. Läykki Läykkälästä

Hieman aikaisemmin Ikaalisten Naisyhdistys oli päättänyt ehdottaa kunnanvaltuustoon edustajinansa neiti Lempi Lehtonen, rouva Alli Järvinen, rouva Hankala ja talonemäntä Hiekka.  Yhdistyksen puheenjohtaja Ida Eränen sai tehtäväkseen esittää heitä ehdokaslistojen laatijoiden kokouksessa, mutta tätä ei liene koskaan pidetty, ja niin määräaikaan keskusvaalilautakunnalle jätettiin vain edellä mainittu MTK:n ehdokaslista.  Naisyhdistyksen kaavailemista ehdokkaista vain Lempi Lehtonen päätyi näin ehdolle, mutta hänkin varaehdokkaaksi kahdeksan miesehdokkaan kanssa.

Varsinaiset poliittiset puolueet eivät näissä vaaleissa olisi pystyneet ehdokkaita asettamaankaan, sillä sekä Vanhasuomalainen puolue että Nuorsuomalainen puolue olivat hajoamassa, ja Kokoomuspuolueen paikallisosasto Ikaalisiin perustettiin nimellä Ikaalisten Kansallisseura vasta 19.1.1919 kauppalan seurahuoneella pidetyssä kokouksessa pastori A.A. Ahosen aloitteesta. Maalaisliitto puolueena asetti sekin ehdokkaita

 

Vaikka kunnallisvaltuuston ehdokkaita Ikaalisissa 1918 oli vain saman verran kuin valittavia valtuutettuja, vaalitoimitus pidettiin lainmukaisesti.

Äänestämään vaivautui pitäjässä kuitenkin vain 167 äänestäjää – arvatenkin lähinnä ehdokkaita ja heidän läheisiään (?).  Äänioikeutettuja oli 4570.  Ikaalisten äänestysvilkkaus oli siten 3,7 %.

Tämän alempaa kunnallinen lähidemokratia tuskin pystyy lähtemään liikkeelle – jos kohta tämähän on nollaa ylempänä, ja siten parempi lähtökohta matkalla kohden parempia aikoja, joiden kestäessä, (kentiespä paikallisen kansanvallan huippuaikana) 1900-luvun loppuvuosikymmeninä meikäläiselläkin oli parin vuosikymmenen verran tilaisuus osallistua tuohon toimintaan. Maasta ja maan tasalta se kaikki kohoaa, niin pelargonia, korpikuusi kuin kai sitten kansanvaltakin?

Ikaalisten ensimmäinen kunnanvaltuusto piti järjestäytymiskokouksen jo 14.12.1918 Kauppalan Seurahuoneella.  Istunnon avasi vanhan kuntakokouksen puheenjohtaja kauppias Johan Evert Järvinen esittäen lyhyen puheen.  Valtuusto valitsi puheenjohtajakseen maanmittausinsinööri Vilho Stenrosin kauppalasta ja varapuheenjohtajakseen maanviljelijä Vihtori Talosen Vatsiaisista.

 

Näin repaleisesti alkoi Kunnanvaltuuston toiminta ensimmäisten yleisten ja yhtäläisten kunnallisvaalien 1918 jälkeen Ikaalisissa.  Poliittiset voimasuhteet sillä olivat epäsuhtaiset:

Porvarilliset 30 valtuutettua – Sosialistit nolla valtuutettua.

Seuraavissa, vuonna 1920 järjestetyissä kunnallisvaaleissa puntit hieman tasaantuivat: 23 porvaria – 7 sosialistia.

1921 vaalien tulos: Porvarit 18 – Sosialistit 12.

1922 vaalien tulos: Porvarit 12 – Sosialistit 18.

Sen jälkeen vuosina 1923, 1924, 1925, 1926, 1929 ja 1931 pidetyissä kunnallisvaaleissa Ikaalisissa vallitsi sosialistien enemmistö. 

Vuonna 1934 voimasuhteet keikahtivat porvareille 15-14. (vuodesta 1926 lähtien valtuutettuja valittiin 30:n sijasta 29). 

Vuoden 1937 kunnallisvaaleissa valitut valtuutetut, joiden voimasuhteet olivat 16-13 porvareille, istuikin sitten sattuneesta syystä aina vuoteen 1945 saakka, jolloin järjestettiin seuraavat kuntavaalit.

Sattuneet syyt olivat: Talvisota, Jatkosota ja Lapin sota.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Valtioneuvoston SOTE-uudistusta mainostava valtiollinen höttö-video on muuten tämänkaltainen:

https://www.youtube.com/watch?v=cAlls3T217w

Video nimeltä:
"Millaista on sinun arkesi uudistuksen jälkeen? | Maakunta- ja sote-uudistus"
on julkaistu Valtioneuvoston (lue: Sipilän hallitus) toimesta,
julkaisu pvm 20.04.2018
Katsottu sitemeterin mukaan 6.354 kertaa.

Ehkä katsojakerrat hieman kasvavat, kun Aleksis Salusjärven mainio radioessee YLR R1/Ykköaamu, vuoden viimeisenä päivänä 2018 (31.12.2018) tulee enempään tietoon:
https://yle.fi/uutiset/3-10564545

*

Kommentti:
Minun on mahdoton nähdä, että tämä Valtioneuvoston viesti mitenkään ylistäisi kunnallista demokratiaa eli sitä lähielämän kansanvaltaa, jota kohden kunnissa on ensimmäisistä itsenäisen Suomen kunnallisvaaleista 4.12.1918 lähtien pyritty.

Vai, miten hyvä mahdollinen lukijani, asian näet?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Aleksis Salusjärven kolumni:
"Mainosvideo sote-uudistuksesta on hurmaava fiasko, jossa on selvät klassikon ainekset"

Mainonnassa vastuu on tilaajalla. Pahimmassa tapauksessa se saa sekä asiakkaansa että yleisön näyttämään tolloilta, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi.

Sote-uudistus
31.12.2018 klo 06:45
YLE, uutiset; https://yle.fi/uutiset/3-10564545

https://www.youtube.com/watch?v=cAlls3T217w
Videon kesto: 1:02 min.

Aleksis Salusjärvi:
"Sote-elokuva synnyttää sketsin ja draaman keinovalikoimaa sekoittaen viestin, että tulevat polvet ylistävät Sipilän hallitusta yhtenä kuorona. Yhdessä he laulavat hymnejä Suomen historian pelastaneille johtajille, joita ilman olisimme syöksyneet kadotukseen.

Tästä on enää muutama askel propagandaan. Jotkut toimittajat ovatkin hämmästelleet(siirryt toiseen palveluun; TS 15.5.2018; https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3949425/Valtione... ), onko tällainen toiminta edes laillista. Oikeuskanslerille asti ei ole kanteluita tullut."

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mutta punikkien puoluehan kiellettin lahtarien toimesta,niin miten silloin on voitu istua saman pöydän ääreen?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

No, niinpä niinkin.
Vanhan työväenpuolueen kaksi fraktiota olivat jo "kasvaneet erilleen",- reformistit ja revolutionistit, ja tuo suuntaerkanema realisoitui vallankumousprojektissa, ja johti kahtiajakautuneeseen rakenteeseen, SDP ja SKP, erilaisine mutantteineen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ja mitä voisi kuvitella niin juuri punikit oli siellä SKP:ssa eli punikit eivät istuneet koskaan samaan pöytään.

JOS kyse olisi ollut vapaussodasta kuten pölhöt esittävät,niin ei kai silloin oltaisiin voitu kieltää oman maan puolueita. JOS taas kyse olisi ollut sisällissodasta niin taatusti olisi kielletty muut valtaa tavoittelevat puolueet. Sisällissodissa kun on kyse vallasta.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kyllä SDP puolueena aloitti kapinan selvällä puoluepäätöksellä. Sitä ei muuksi muuta monien maltillisten työväenjohtajien jättäytyminen kapinan ulkopuolelle.

Puolueneuvoston alainen toimeenpaneva komitea (jonkinlainen vallankumouskomitea) antoi kapinaan valmistautumiskäskyn 26.1.1918.

Jos punaiset herrassosialistijohtajineen ja pietarinsuomalaisine bolshevikkeineen olisivat voittaneet sisällissodan, niin SDP:n tarina puolueena olisi ollut lopussa. Kommunistipuolue olisi ollut ainoa hyväksytty puolue sosialistisessa Neuvosto-Suomessa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Joku jo ehti kysymään, miksi otsikko:

"Kunnallisvaalit 1918 - punikit ja lahtarit joutuivat istumaan saman pöydän äreen"

Vastaus:
Koska "limit 80"

siksi "pianovihre"

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Miksi yritettiin punaisten toimesta tuhota voimassa oleva parlamentaarinen demokratia kun sillä toiminnalla kuitenkin nostettiin Suomi hyvinvoipaksi maaksi? Lopulta sosiaalidemokraattisinkin voimin.
Kapinoiden historiassa oli ainutlaatuista, että kapinaan eittämättömän syyllinen puolue sai osallistua eduskuntavaaleihinkin jo vuoden 1919 alussa!?

Eli, kuten Huuska toteaa punaiset ja valkoiset joutuivat päättämään yhdessä valtiollisista ja kunnallisista asioista. Ei tällaiseen parlamentaarisuuteen kapinaa tarvittu! Se tarvittiin proletariaatin DIKTATUURIIN pyrkimiseksi.

Kyllä maailmassa kapinoita riittäisi, toki onhan niitä muutenkin, jos vaaleissa hävinnyt (lokakuu 1917) osapuoli aina tarttuisi aseeseen!
Tosin SDP:n puolueohjelmassa oli sellainenkin mahdollisuus.

Koitetaan nyt ymmärtää, että PUNAKAPINA itsessään oli suurin syyllinen vuoden 1918 uhreihin, suruun ja murheeseen! Valtiopetokselliseen vallananastukseen ei ollut riittäviä perusteita. Ei alkuunkaan! Suomihan oli jo ennen kapinaa ehkäpä maailman demokraattisin, kansanvaltaisin, maa hallinnoltaan.

Työaikalait, kunnalislaki ja eräät sosiaalliset uudistukset oli jo hyväksytty, ja torppareiden aseman parantamiseksi oli Svinhufvudin senaatti antanut lakialoitteen eduskunnalle. Joten nämä asiat eivät kelpaa kapinan syiksi.

"Ikaalisten työväenliike oli maissa, lyötynä hajalle..." Miksi? Aivan omasta syystään: punakapinasta johtuen. Vaikka kaikki työväenliikkeen puolueosastot maassa eivät sellaisinaan vallananastukseen osallistuneetkaan.

Ilman kapinaa ei saksalaista sotajoukkoakaan olisi Suomessa tarvittu.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#8.
Kapina oli onneton ja tuhoisa hanke.

"Valtiopetokselliseen vallananastukseen ei ollut riittäviä perusteita. Ei alkuunkaan! Suomihan oli jo ennen kapinaa ehkäpä maailman demokraattisin, kansanvaltaisin, maa hallinnoltaan.

Työaikalait, kunnalislaki ja eräät sosiaalliset uudistukset oli jo hyväksytty, ja torppareiden aseman parantamiseksi oli Svinhufvudin senaatti antanut lakialoitteen eduskunnalle. Joten nämä asiat eivät kelpaa kapinan syiksi."

Noinhan se nyt oli, ainakin ulkoisesti katsoen. Syvempiä syitä, niitä jotka saivat "massat liikkeelle" oli sitten olemassa paikallisesti ja yksilöllisesti moniainen määrä.

Pohdin tätä kapinan/kumouksen etc -ongelmaa kirjoittaessasi pari työpaperia ja yhden esitelmän ja yhden koonnoksen näistä jutuista vuoden 2018 aikana Edvard Gyllingin kumouksellisen toiminnan näkökulmasta.

Eräänlainen tiivistys teksteistäni on tässä:

"Marraskuun 1917 jälkeen Suomen punaiset johtajat pelkäsivät enemmän omia raivoavia punakaartilaisiaan, kuin porvareita ja näiden aseita.

Toiseksi eniten he pelkäsivät Venäjän kapinajohtajien tuomiota ja ivaa, sen suurempaa häpeää ei tuntunut olevan."

Voimakasta poliittista puhetta ylläpitäneet puoluejohtajat jäivät ikään kuin kahden voiman loukkuun: toisaalta oman propagandansa ja toisaalta Venäjän bolshevistisen kumousliikkeen väliseen ansaan.

Siitä olisi vielä voinut jotenkin ponnistella ulos sisäisin hemputuksin, mutta kun tuo "kentän paine" kiristyvän elintarvepulan ja poliittisen ylikuumenneen tilan keskellä paisui yli laitojensa, niin äijät olivatkin vuodenvaihteeseen tultua karhun ja suden välissä.

Enemmän aiheesta (joka kokonaisuudessaan ei siis ollut noin simppeli, mutta jotenkin pelkistyy tähän kuvaan, mielestäni) täällä:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26625...

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25461...

Käyttäjän veikko72vv kuva
Veikko Virkkunen

Minua on ihemtyttänyt aina se kauhea vasemmistopuolueiden syyttely puanvankien huonosta kohtelusta. Itsepähän aloittivat. Mutta miten olisi käynyt, jos punakapinalliset olisivat voittaneet. Silloin olisi tapettu paljon enemmän suomalaisia, yksityisten omaisuus, tehtaat ja pankit olisi sosialisoitu, valtava määrä olisi vangittu ja viety Siperiaan.

Tästä ei vaan kukaan ole puhunut julkisuudessa saati YLE:n ohjelmissa. Suomettuneessa Suomessa ja sosialidemokraattien vallassa ollessa se ei olisi ollut mitenkään sopivaa. Oli vain sopivaa syyllistää valkoista puolta syyttömien punavankien kohtelusta.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

"Kapina oli onneton ja tuhoisa hanke." Niin oli ja vielä lisäksi melkoisen perusteetonkin.
Tätä ei tunnusteta vaan haetaan kapinalle jos minkäkinlaista syytä ja perustetta. Ja kaikki sisällisodan pahuus koitetaan työntää valkoisten kontolle jankuttamalla pelkästään valkoisesta terrorista. Sitä kieltämättä esiintyi liiaksikin, mutta miettikää, että miksi?

Nälkää nähtiin enemmän tai vähemmän joka puolella maailmansodan riehuessa. Ei elintarvikepula Suomessakaan ollut mikään porvariston aikaansaannos. Viljaa ei vaan saanut mistään. Maatalouslakot eivät asiaa parantaneet, eivätkä huonot satokauden ilmat.

Köyhälistön asemassa oli eittämättä vielä paljon korjattavaa, ja kyllä parannuksia heidän oloihinsa saatiinkin, ja olisi parlamentaarista tietä saatu edelleenkin, aseellinen kapina vaan oli täysin väärä toimenpide minkään asian parantamiseksi.

Vaalilipuin olisi pitänyt "kapinoida". Jos sosialismin aate olisi ollut voittamaton, tottahan vasemmisto olisi saanut joka vaaleissa aina selvän enemmistön. Mutta paljon oli työläisiäkin, joita ei marxilainen sosialismi kiehtonut. Ei kauniissa kääreessäkään!

Vasemmistolehdet ja sosialistiagitaattorit saivat proletaarisen paratiisin valhelupauksin kansalaisia tarttumaan aseeseen. Mutta kapinaan tuskin olisi lähdetty sittenkään ellei Venäjän bolshevikkijohto olisi vallananastukseen kaikenlaisen avun ja hyvän lupauksin piiskannut. Tässä Huuska on oikeassa.

KAPINASSA 1918 OLI KAIKEN KAIKKIAAN KYSE SUUREMMISTA KUVIOISTA KUIN VAIN KÖYHÄLISTÖN OLOJEN PARANTAMISESTA.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset