Veikko Huuska

Merkel, Juncker, Cameron – Euroopan katastrofin päähenkilöt?

Merkel, Juncker, Cameron – Euroopan katastrofin päähenkilöt?

*

Pääministeri Theresa May sai eilen luottamuslauseen omiensa joukossa, mutta mitä se merkitsee Brexitin kannalta?  Millaisessa pulassa ovat Britannia ja May? Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E J Penttilä.

Eroneuvotteluista.. syistä ja seurauksista…

Toimittaja Neitiniemi: Se rajakysymys (Pohjois-Irlanti), siinä ei varmaan liikahdeta mihinkään?

Risto E J. Penttilä: Tämä rajakysymys on mielenkiintoinen, koska siinä me puhutaan koko Euroopan Unionin tulevaisuudesta.  Ei ainoastaan Britannian EU-erosta. – Ehkä on ollut joku aivan briljantti neuvottelija, joka on tajunnut, että tällä Pohjois-Irlannin ja Irlannin rajakysymyksellä voidaan koko neuvotteluprosessia hallita.  Tämähän on se kummallisuus tässä, että se rajakysymys, joka on tässä sellainen hätävararatkaisu; eli että jos ei muuten saada ratkaisua aikaan, niin Pohjois-Irlannin rajakysymys, tai perälauta, astuu voimaan.  Niin tämä yksi pieni kysymys on hallinnut koko tätä neuvotteluprosessia. 

Ja se on niin, että jos siihen saataisiin ratkaisu, silloin konservatiivit olisivat valmiita äänestämään nykyisen diilin puolesta. Mutta tällä hetkellä ei näytä siltä, että siihen tulisi muutosta EU:n puolelta.  Mutta se on se ikään kuin ihmeiden tekijä,   että jos siihen saataisiin muutos, niin se ratkaisisi tämä koko asian.  Ei vieläkään niin, että Brexitin kovan linjan kannattajat olisivat tyytyväisiä, mutta silloin se kuitenkin saataisiin parlamentissa läpi.

Toimittaja Neitiniemi: Kun ajatellaan koko tätä soppaa, jossa Britannia kokonaan on, niin syypääksihän on nähty myös Britannian entinen pääministeri David Cameron, joka pelasi silloin uhkapeliä, jossa tarjosi kansanäänestystä, jonka tulos oli sitten tämä, että eron kannattajat voittivat.    Kuinka paljon tästä nykytilanteesta voi syyttää Cameronia?

Penttilä:  No  joo, kyllä hän laittoi tämän liikkeelle 2013 ehdottaessaan, että uusi järjestely Euroopalle, ei vain Britannialle vaan sopimusmuutoksia kaikille.  Hän halusi avoimemman, joustavamman Euroopan kaikille.  Demokraattisemman Euroopan kaikille.  Ja siinä mielessä hän pelasi uhkapeliä, että  hän lupasi, että Britit pääsevät äänestämään (kansanäänestys) ja hän uskoi, että hän saisi jotain myönnytyksiä EU:lta, jonka turvin hän pystyisi sanomaan ”No, niin, näettekö; nyt meillä on hieno tulevaisuus Euroopassa”. 

Mutta näinhän ei tapahtunut.  Ja hän sai kyllä myönnytyksiä viiteen asiaan, mutta ne eivät olleet sellaisia merkittäviä, joilla olisi voinut ikään kuin äänestäjille sanoa, että olemme saaneet suuren harppauksen eteenpäin. 

Kyllä David Cameronia voi syyttää, mutta täytyy syyttää myöskin Euroopan Unionia.

Kyllä tulevaisuuden historioitsijat miettivät, että miten on mahdollista, että Euroopan Unioni käytti suunnattoman määrän rahaa ja poliittista pääomaa pelastaakseen Kreikan Eurossa, siis rahaliiton jäsenenä.  Mutta eivät olleet valmiita tekemään mitään käytännössä siihen, että pelastettaisiin Britannian EU-jäsenyys.

Veikkaan, että historioitsijoiden vastaus tulee olemaan se, että EU:sta oli tullut byrokraattinen, lakia tiukasti katsova koneisto, joka ei voinut muuta.

Ja tämä on se iso kysymys; olisiko kuitenkin pitänyt?  Minä itse luulen että aika pienillä asioilla olisi voitu hoitaa tämä kysymys niin, että olisi annettu muutama isompi myönnytys Britannialle ja olisi osoitettu, että arvostetaan Britannia jäsenyyttä enemmän kuin tehtiin. 

Kyllä minä syytän yhtä paljon Junckeria kuin David Cameronia.  Koska nimenomaan hänen johtajuusaikanaan erittäin iso, merkittävä lähtee pois,  Niin kyllähän sen täytyy olla myös Brysselin syytä. 

Mutta jos historiallisesti katsotaan myös taaksepäin lähihistoriaa, niin Brexitiä tuskin olisi tullut ilman David Cameronin kannalta  hyvin – ja meidän kaikkien kannalta surullista tapahtumaa, nimittäin siirtolais-, migraatiokriisiä.     

Ja sitten tämä Saksan päätös vuonna 2015 päästää kaikki maahantulijat vapaasti Eurooppaan, niin se synnytti tilanteen, joka mahdollisti sen, että ne, jotka nimenomaan maahanmuuttoa käyttivät argumenttina, saattoivat sitten päästä ikään kuin niskanpäälle tässä (kansan)äänestyksessä.

Niin että kyllä tässä David Cameronia voidaan syyttää, mutta tapahtui Euroopan historiassa aivan uskomattoman suuri siirtolais-maahanmuutto-pakolaiskriisi.  Ja sitten tämä EU:n syyllisyys myöskin täytyy ehkä ottaa huomioon.

Neitiniemi: Oliko se yksinkertaistaen melkein yhdestä lauseesta kiinni, että jos EU olisi siihen suostunut?

Penttilä: No voidaan sanoa, että tämä ”ever Close Union”, -  yhä  tiiviimpi liitto, joka on EU:n sopimuksessa, ja johon David Cameron halusi muutoksen, että se olisi muutettu yhteisesti – mikä olisi myöskin Puolaa, Unkaria, monta  muuta maata hyvin paljon miellyttänyt…  Ja voidaan sanoa, että tällä hetkellä olisi ollut hyvä muuttaa.  Jos tähän olisi tullut muutos, niin varmasti Britannia olisi  ollut tyytyväinen.  Nythän sanottiin, että Britannian ei tarvitse osallistua tähän matkaan, mutta Euroopan Unioni menee kohti  tätä yhä tiivistyvää Unionia. 

*

Voimme vain todeta, että poikkeuksellisen merkittävä haastattelu.

Tässä avattiin selkeästi auki Euroopan kriisin keskeinen patologia.

Euroopan Unionin poliittinen luonne (poliittinen raha, Euro) ja ”yhä tiivistyvä liitto(valtio”, sekä tilannetajuton ja historiaton byrokraattis-legalistinen politiikka.  Politiikka ilman laaja katsetta, ilman ymmärrystä toiminnan vaikuttimista ja seurauksista. 

Mielenkiintoista on erityisesti se, että näin suora ja avoin kritiikki EU:n toimintaa ja menttelytapoja kohtaan tulee integraatiolämpimältä taholta, liberalistisen talouden henkilöitymältä, tri Penttilältä.  Näin suoraan ja ytimiin menevään kritiikkiin ei Suomessa ole kukaan vielä pystynyt.

Samalla kun suoraa tulitusta kohdistui David Cameroniin, osansa saivat Euroopan Unioni, komission puheenjohtaja Juncker – ja myös liittokansleri Merkel.  Kaikille näille henkilöille Euroopan Unionin repeytyminen heidän ”vahtivuoronsa” aikaan on surkea epäonnistuminen ja valtava virhe, hirvittävä munaus. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

*

Lähde:

YLE Radio 1 Ykkösaamu, torstai 13.12.2018 klo 07:30 alkaen, juontajana Päivi Neitiniemi: Aiheesta Millaisessa pulassa ovat Britannia ja Theresa May? haastattelussa Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E J Penttilä.; https://areena.yle.fi/1-4576700#autoplay=true (Riston osuus aivan alussa 04:00 >>20:00, keskeiset osiot n.08:00-15:00).  Korvakuulolta litteroinut, vh.

*

Katso esimerkiksi näitä:

European Policy Brief, No 49/february 2018. http://www.egmontinstitute.be/content/uploads/2018/02/EPB49.pdf?type=pdf

CIDOB; Shapes of a Union: From ever Closer Union to Flexible Differentiation after Brexit  https://www.cidob.org/en/publications/publication_series/notes_internacionals/n1_166/shapes_of_a_union_from_ever_closer_union_to_flexible_differentiation_after_brexit

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Penttilällä on hoksottimet kohdallaan ja tohtori osaa pukea sanoiksi asioiden todellisen luonteen.

Kaiken tyrimisen lopputulema on Britannian eroaminen ilman sopimusta, jonka seurauksena suurin kärsijä on se EU:n sisäinen taho, joka käy kauppaa vieden omia tuotteitaan sisämarkkinoilta Britanniaan.

Tästä suuresta typeryydestä isännän ottein mm. Suomen päämedian otsikoissa tilannetta kärjistetään tyhjäpäisesti:

EU: Sopimusta ei enää muuteta. Ottakaa tai jättäkää...
May lähtee hattu kourassa Brysseliin...
jne.

Käyttäjän kostiainenpertti kuva
Pertti Kostiainen

Eu myös aiheuttaa että Mayn sopimus tullaa hylkäämään Englannissa.
Se linee Englannin pelastus, alkuun vähän kirvelee mutta pääsee eroon yhteissitovuudesta kun EU maita alkaa ajautuun konkkaan.

Englantilaiset haluavat itse määrätä asioistaan, eivät halua olla kenenkään juoksupoikia.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

BREXITIN 5 VIIMEISTÄ VAIHTOEHTOA.
YLEn mukaan.

YLE/Olli-Pekka Sulasma, 10.12.2018
https://yle.fi/uutiset/3-10547904
Tässä viisi todennäköistä vaihtoehtoista seurausta, johon brexit-polku seuraavaksi johtaa.

1. Sopimusta viilataan parlamentille sopivammaksi Kyse on siitä, pysyykö Irlannin ja Pohjois-Irlannin raja avoimena. Kovaa rajaa ei kukaan halua, mutta se ei sovi yhteen Britannian aikomuksen kanssa irtautua yhteismarkkina-alueesta ja tulliliitosta.

2. Norjan malli Jos vastuu brexit-prosessista siirtyy parlamentille, kansanedustajat saattavat lähteä ajamaan niin sanottua Norjan mallia. Britannia pysyisi Euroopan talousalueen ETA:n jäsenenä Norjan tavoin. Tämä tarkoittaisi "pehmeämpää" eroa.

3. Ero ilman sopimusta Britannian eron on määrä astua voimaan 29. maaliskuuta eroa säätelevän artikla 50. mukaan.

4. Uusi kansanäänestys Vaatimus uudesta kansanäänestyksestä saa tukea nyt yli puoluerajojen. Pääministeri May on toistuvasti sanonut, että uutta kansanäänestystä ei tule. Jos Britannia syöksyy kuitenkin poliittiseen kaaokseen, hän saattaa olla pakon edessä taipua uuteen kansanäänestykseen. EU-tuomioistuin linjasi maanantaina, että Britannia voi halutessaan perua brexitin ilman, että muut jäsenmaat voisivat vaikuttaa asiaan.

5. Vaalit tai johtajan vaihto (eilisen luottamuslauseäänestyksen seurauksena pääministeri ei enää voi viedä puoluettaan vaaleihin).
*
*
Jokerina lisään ”omin luvin” tähän KOHTA 6.:

Kellot seis –malli. Otetaan aikalisä.
Monien mielestä toukokuun EU-parlamenttivaalit ovat ehdoton kiviseinä. Todellisuudessa se ei ole sitä.
Kaikki on ”soviteltavissa”.
Viimeisellä rannalla ovat tässä joka tapauksessa Britannia, EU ja koko Unionin olemassaolo, pahimmassa tapauksessa.

Pahimman edessä jonkin elementin täytyy joustaa, ja se voi olla sellainen taipuisa ja venyvä osanen, kuin aika.
Näin uskon tässä kuitenkin käyvän, niin uskomatonta kuin se onkin.

Jo monet muut seikat Brexitin ympärillä ovat olleet eittämättä ”uskomattomia”. vh
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Mikä todella on Merkelin ja Junckerin vastuu?

Merkel osoitti enemmän johtajuutta Euroopan ulkopuolisille tulijoille Willkommen -politiikallaan, kuin parlamentaarisen hallinnon syntymaalle, Britannialle, sen hakiessaan tietä Unionin sisällä tai sen ulkopuolella.'

Mitä Merkel teki oikeasti sen hyväksi, että Britannian olisi säilynyt Unionissa?
Vähän. Liian vähän.

*

Mitä Juncker teki oikeasti sen hyväksi, että Britannia olisi säilynyt Unionissa?
Vähän. Mutta liikaa.
Unioni oli Junckerin johdolla taipumaton ja pysyi ideologisessa suunnassaan "ever Closer Union" - Loputtomiin tiivistyvä Unioini (>Liittovaltio).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset