Miksi Pariisi on liekeissä? – Suomi vasta muhii

Pariisi palaa!

Tänään neljännen kerran.

Keltaisiin huomioliiveihin yhdenmukaisesti sonnustautuminen on nerokas liike. Huomioarvo maksimaalinen.

Epäpoliittisena, puolueisiin ja ammattiliittoihin sitoutumattomana alkanut jokamiehen, homme de la rue, protesti on räjähtänyt käsiin, lieskahdus on tapahtunut pimeän räntäisen loppusyksyn kaduilla ja tajunnassa.

Kapinan lämpöön ovat rynnänneet kaikki normaalisti havaittavat bandwagonistit.

Mielenilmaisuketju, kapina ilman johtajia, uhkaa kiehua kattilasta pihalle.

Tämä on kaikkien katukapinoidentyttären tytär, la petit Marianne.

Alkuun sanottiin, että nyt on mitta täysi, dieselveron nosto 4,5 centillä oli liikaa! Siksi raivo.

Yritys mitätöidä protestin syyt ja sytykkeet melkein onnistui, mutta nuotion alla oli polttoainetta enemmän kuin eliitti luuli ja uskoi.

Protestin tulessa monet idut ja juuret, syyt ja lähteet alkavat paljastua.

Miksi kapina? Pariisin protestiaallon patologia, lyhyt avoleikkaus: Macron tuli sosialidemokratian housunpuntista ja esiintyi pulmusena messiaana, joka uudistaa maailman.

Nyt kun pettymys on täyttä totta, hän lähettää kasvottomat ministerinsä, lähettiläänsä, selittämään, mutta itse lymyilee vallan linnakkeessa.

Dieselveron 6,5 centin korotuksen peruminen, "Sipilä", tuli liian myöhään ja väärin sammutettuna. Vuodessa dieselin hinta on noussut 1,20stä 1,45een. Mutta tämä on tietysti vain piikki autoilijoiden reidessä.

Kapinan aloittavat olivat kirjavaa väkeä, otos moottoritien kilometrijonosta. Mutta syntyi road movie. Suotuisten olosuhteiden vallitessa mikä tahansa kipinä olisi ottanut tulta.

Vanhat kumousmiehet tiesivät tämän, siksi puhe kapinan edellytysten kehittymisestä, vallankumouksellisen tilanteen kypsymisestä ja – siksi alinomaan juoksutettiin tulta yltympäriinsä.

Koskaan ei voinut tietää, milloin kumouksen kiima on saavuttanut huippunsa. Siksi koskaan kukaan vallankumouksellinen ei ole synnyttänyt kapinaa, eikä edes tarttunut raivosta vaahdokkaiden hevosten suupieliin, vaan ainoastaan ruoskinut niitä yhä kiihtyvään ja sokeaan menoon.

Niin nytkin. Mutta kuten aina kumouksella on – jos vaikka ei johtoa eikä isää – kummisetänsä. Niin tälläkin, vaikka media ei sitä näe, eikä osaa katsoa käsiä, vaan tulta jota väki heittää muka omasta tahdostaan ja ikiomana sydäntyönään. Mutta takana käsi, joka ruoskii lisää, lietsoo, palkeita lyö..

Luettelo näennäisistä syistä:

Nuoret, joutilaat miehet. He pyörittävät ruletin kaikki tai kuolema -asentoon. Pariisissa pidätetyistä on 20-40 vuotiaita miehiä, kertoo poliisi. Osa poliisin tuttuja.

Mutta mukaan on liittynyt hanakasti monenkirjavaa, yhdenasian omistajia, dieselkapinallisista eläkekitkuttajiin ja maaseutupostin lakkauttamisesta suuttuneisiin.

Nämä originaalit protestoijat ovat jo olleet keltaliiveissä vähemmistönä;

kaikenkirjavaa porukkaa on työntynyt joukkio mukaan ovista ja ikkunoista.

Ranskassa pitkät esiintymisperinteet omaava globalisaatiokriittinen setti, josta 1990-luvulla käytettiin kaunista nimitystä "maapalloistumisen kriitikot", on vahvasti mukana, katutaistoissa ja kummipyörien polttajaisissa parkkiintunutta väkeä.

Se on osin sulautunut vasemmiston tiukkojen tekijäryhmien rakenteeseen, omien sieltä tuttuja kivikylän audiovisuaalisen protestitehosteet, tulineen ja keppibanderolleineen.

Kun tähän joukkoisaan kinkeristöön yhyttäytyy vielä multiorientoituneet kaikkia mahdollisia auktoriteetteja vastustavat, keinoja kaihtamattomat anarkistit, heidän liepeillään heiluvine seikkailijoineen.

Avoimesti on tiedossa, että mielenosoitusvideoista on tunnistettu lukuisia Ranskan oikeiston tunnettuja tekijätyyppejä, osa ei halua piilotella, osan tiedetään piilottelevan.

Lehdistön haastattelema poliisi on todennut mukaan lyöttäytyneen myös lähiöiden ja muiden "kadun varjoisan puolen" nuorukaisten lähteneen liikkeelle. Ranskassa näitä autonpolttajina ja kauppojen "muuttomiesten" miehiä kutsutaan nimellä casseurs (autohajottamon omistaja; huligaani, paikkojen hajoittaja, slangissa: murtovaras).

Heitä ja muita tornadon imuun tempautuvia yhdistää auktoriteettiraivo, jonka primääristi taistelutilanteessa kohdistuu väistämättä mellakkasikoihin (poliisiin), tavallisten kansalaisten vetäytyessä raivokkaiden taisteluhuutojen lähestyessä suljettuihin tiloihin, lukkojen ja verhojen taakse.

Tähän sekameteliin uppoaa patologisia tuhoamisfantasioita keitteleviä hämyjä.

Tällainen keitos kuplii Pariisin kaduilla ja aukioilla jälleen tänä iltana.

Se sekoitus on jo melko kaukana sitä viileästä yhteiskunta-analyysistä, joka pettyi poliittiseen systeemiin, ja joka teoretisoi vaihtoehtojen muodoista ja keinoista. Sille Macron tarjosi jotain, mutta pettymys oli jälkeen kollektiivinen ja täysi.

Macron halusi muutoksia aidosti, mutta eteni ehkä liian nopeasti, ilman orgaanista yhteyttä kansaan ja sen lähiyhteisöihin.

Näin maa loppui Macronin jalkojen alta. Muta kun juurisyyt möyrivät maaperässä; ihmisten tyytymättömyys johtuu siitä, että heidän elintasonsa on vähitellen heikentynyt.

Hyvässäkin tapauksessa elämän ämmeet ovat kaikesta kehityksestä ja pinnistelusta huolimatta jumittuneet paikallaan teputteluksi – samaan aikaan, kun talouseliitti on nauttinut silmittömästä pääomien läjäytymisestä.

Tämä "sokeri" pohjalla. Tämän freskon edessä kansan presidentiksi maalautumaan pyrkinyt Macron on kunnostautui erityisesti ISF-omaisuusveron poistamisessa tämän vuoden alussa! Macron suosii varakkaita, ja toisalla samaan aikaan korottaa köyhien veroja!

Mahdoton yhtälö. Mahdoton, tuo yhtälö ei sulkeudu vaikka enkelit kaipaisivat.

Siksi Pariisi on liekeissä nyt.

– Entä Suomi?

Suomi elää samassa maailmassa, samojen ilmiöiden ja todellisuuksien maailmassa, kuin Pariisi.

Mutta kummallinen Suomi menee raiteiltaan, kun kolme nimeltä mainitsematonta miestä pujottaa Saksan edesmenneen Kolmannen valtakunnan valtiolipun kepin nokkaan ja yrittää kävellä iltahämärän kaupungin halki.

poliitikot huutavat itseään kiristämään lakia. Tämä on heidän diplomityönsä zeit geistin ja eurooppalaisen kriisin statuksesta tänään.

Saksa, joka taisteli tuon kirotun lipun alla, sentään pelasti Suomen 1944. Sen jälkeen kun Stalin oli suorastaan selästä työntäen ajanut Suomen Saksan kainaloon .

Suomi parka, kun se joutuu kohtaamaan tulevat vaikeat ajat tällaisten näkemyksettömien tyyppien johdolla.

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu