Veikko Huuska

”Faktantarkistajat harhateillä” - tutkijoilta kritiikkiä isoille mediataloille

”Faktantarkistajat harhateillä”

*

Johdanto

Yli kaksikymmentä päätoimittajaa allekirjoitti 1.3.2016 näyttävän kannanoton luotettavan journalismin puolesta. Päätoimittajat vastustavat harvinaisessa yhteisessä kannanotossaan valemedian toimintatapoja. https://yle.fi/uutiset/3-8709207

Päätoimarit vannoivat suorastaan brezhnevin-ajan sanamuodoin uskollisuuttaan totuudelle:

Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat emme aio olla valemedian hiljaisia tukijoita ja myötäjuoksijoita. Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. jne.”

*

Julistuksen johdonmukainen jatke oli vaihtelevin metodein toteutetut ”faktantarkistus” –hankkeet eri medioissa.

Tähän saakka näkyvin kampanja toteutui viime talven presidentinvaalien aikaan 2018.

*

Miten hyvin Suomen johtavien mediatalojen faktantarkistus toimi?

Tohtoriopiskelija Sakari Nieminen ja tohtori Matti Wiberg ovat tehneet aivan uraauurtavan urakan käymällä perusteellisesti ja analyyttisesti läpi suurten mediatalojen, Alma Median, Helsingin Sanomien ja Yleisradion faktantarkistustoimet selvittääkseen,  miten ne onnistuivat työssään presidentinvaaleissa 2018.

Yhteiskuntapolitiikka (no 5-6/2018, ilmestynyt 30.11.2018) on julkaissut tutkijoiden ansiokkaan ja uusia näkökulmia käsitteeseen faktantarkistus tarjoavan raporttianalyysin, johon jokaisen poliittisen elämän toimijan ja etenkin sektorilla työskentelevän ammattilaisen toivoisi perehtyvän vakavalla paneutumisella. 

*

Ennen tutkimustuloksiin pureutumista antakaamme Niemisen & Wibergin määrittää (kenties ensimmäisen kerran tällä tarkkuustasolla Suomessa) mitä faktantarkistus (FT)  on:

Faktantarkistus (fact-checking) on nouseva teema modernissa tiedonvälityksessä.  Ilmiö on saanut jalansijaa eritoten Yhdysvalloissa, jossa monet toimijat tekevät faktantarkistusta nykyään kokopäiväisesti, eivätkä ainoastaan vaalien tiimoilta.  Yhdysvaltoja myös pidetään nykymuotoisen faktantarkistusilmiön alkukotina”.

Johanna Vehkoon Journalistille antama yleisempi esittely tässä: https://www.journalisti.fi/artikkelit/2016/10/nin-kirjoitat-populistista/

Ks. myös: https://fi.wikipedia.org/wiki/Faktantarkistus

*

FT:lla tarkoitetaan erilaisten (poliittisten) väitteiden totuudenmukaisuutta eli paikkansapitävyyden arviointia.

Kyse on nelivaiheisesta prosessista, jonka askeleet voidaan tiivistää seuraavasti:

  1. tarkistettavien väitteiden identifiointi;

  2. väitteen tarkistamiseen soveltuvan lähteen löytäminen;

  3. väitteen ja lähteen vertailu ja

  4. totuusarvopäätös tarkistettavalle väitteelle.

*

Tässä on tarpeetonta ryhtyä esittelemään Nieminen & Wibergin soveltamia faktantarkistuskäytäntöjä.  Oleellista on soveltaa tekstipohjaisen tarkistuksen ohella erilaisia totuusarvoasteikkoja, jolloin ”tarkistetut väitteet sijoitetaan ennalta määrättyihin totuusarvoluokkiin”.

Tyypillisesti tarkistajan tulee käyttää kolmesta kuuteen eri vaihtoehtoa seuraavista kategorioista:

tosi, melkein tosi, 50/50, melkein epätosi, epätosi, naurettava, harhaanjohtava ja liioiteltu.

Lisäksi omat lokerot olisi suotavaa olla poliittisille takinkäännöille sekä väitteille,  joita ei voi tarkistaa.

*

Aineisto

Alma-median faktantarkistajat tekivät julkaisuissaan 15 yksittäistä faktantarkistusta joulu-tammikuun aikana, eli 39 päivän kuluessa.  Yhteensä Alman tarkistustoimitus tsekkasi Ylen ja Maikkarin tenteistä 16+5 väitettä = yhteensä 36 väitettä, joka muodosti 21 % tutkijoiden tässä analysoimista väitteistä.

Helsingin Sanomien luvut olivat yhteensä 97 väitettä eri tilanteista = 56 % tutkimusaineistosta.

Yleisradio puolestaan julkaisi 40 faktantarkistusta = 23 %.

Kaikkiaan tutkijoiden tarkastelussa oli siis yhteensä 36+97+40 = 173 väitettä.

*

Kritiikki

”Kaikkia analysoituja faktantarkistustoimituksia yhdistänyt ongelmallinen tekijä on käytettyjen tekniikoiden dokumentoinnin ja selostamisen vajavaisuus”, tutkijat toteavat.

Alma Media avaa melko yksityiskohtaisesti käyttämäänsä menetelmää, mutta ei erittele sitä, millaisia kriteereitä he kullekin totuusarvokategorialle asettavat.

Helsingin Sanomien tarkistuksissa ”ei nojata ennalta määritettyihin kategorioihin…”, mikä ilmiselvästi on olennainen puute: ”Totuusarvokategorioiden kriteerien julkaisematta jättäminen on ongelmallista, koska se lisää riskiä väärien mielikuvien syntyyn”.  ”Nyt-liitteen tarkistuksissa näytettäisiin ensisilmäyksellä tarkistettavan vain epätosia väitteitä, jotka on poimittu tärkeyden mukaan, mutta mitään kriteeriä tälle tärkeydelle ei määritetä”.

Eniten virheisiin syyllistyi Yle: ”tapauksia, joissa Yle rikkoi vähintään yhtä  (artikkelissa esitettyä) kriteeriä, on 23 eli 58 % Ylen tarkistamista väitteistä.  Tämä on paljon.”

Toiseksi eniten virheitä teki Alma (12 eli 33 %) ja vähiten virheisiin syyllistyi Helsingin Sanomat (19 eli 20 %).

*

Mitä muuta meni pieleen?

Nieminen & Wiberg toteavat:

Aineistossamme on eritelty runsaasti väitteitä, joille ei luontevasti voida määrittää totuusarvoa.” 

”Eniten esiintyi epämääräisten väitteiden, mielipiteiden sekä tulevaisuutta koskevien väitteiden ”muka tarkistuksia”.”

”Epämääräisten väitteiden tarkistaminen on ongelmallista siksi, että niille ei voida yksiselitteisesti määrittää totuusarvoa.  Mielipiteille totuusarvojen määrittäminen ei onnistu, koska kyseessä on esittäjänsä subjektiivinen ajatus tai arvostelma jostakin asiasta, eikä suinkaan ulkoinen tarkistettavissa oleva fakta.  Tulevaisuutta koskeville väitteille taas tarkistajat eivät voi määrittää totuusarvoa, koska niiden tarkistaminen edellyttäisi tulevaisuuden tietämistä varmuudella, mitä emme luonnollisestikaan tee.”

”Toinen yleinen ongelma oli, että kompleksisia propositiota (monimutkaisia/moniosaisia tosiasiaväiteitä] tarkasteltiin yhdessä ja samassa faktantarkistuksessa, sen sijaan että nämä olisi jaettu useisiin eri tarkistuksiin.”

Tutkijat esittävät kustakin kritisoidusta menettelystä mainioita esimerkkejä.

Ehkä erheistä pahimpiin kuulivat ne 13 faktantarkistuksissa tarkistettua väitettä, joita ei oikeastaan ole esitetty.  ”Asia on ongelmallinen, sillä tällaisissa tilanteissa ehdokkaan kontolle laitetaan asioita, joita hän ei suoranaisesti ole viestinyt”.  Tästä tuskin pystyy olemaan eri mieltä!

”Esimerkkinä toimii Ylen suuren vaalikeskustelun (25.1.) tiimoilta Alman live-tarkistuksessa esiintyvä katkelma ”Ehdokkaat puhuvat nuorten syrjäytymisestä.  (Merja] Kyllönen totesi, että ”pelkkä peruskoulu ei enää riitä vastaamaan uuden talouden haasteisiin”. 

Ongelmana kuitenkin on, että Kyllönen ei syrjäytymisestä puhuessaan suoranaisesti esitä katkelmassa mainittua väitettä.  Aiheesta keskusteltaessa Kyllönen piti seuraavan puheenvuoron:

”Noh, kyllä minusta kuulostaa, että me ollaan pihalla kuin lumiukot siitä nuorten maailmasta, koska nyt tämän vaalikampanjan yhteydessä on tullut tosi rohkeita syrjäytettyjä ja syrjäytyneitä nuoria juttusille, ja he kyllä sanovat, että matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat se ykkösjuttu, missä on niin kuin skipattu.  Ja sitten toinen juttu on se, että vaikka koulutuspolitiikka on ollut vahvaa, niin nämä kaverit, joilla on oppimisvaikeuksia, tippuvat kelkasta väistämättä, kun heille tarvis olla niin kuin ihan rakennettu oppipolku, mestari-oppipoika –malli, jossa ei välttämättä sen suullisen tai kirjallisen  näytön osaamisen kautta päästä yhtään mihinkään, vaan tarvis kirjaimellisesti näyttää tekemisen kautta, että mitä osaa ja mihin pystyy.”

Tutkijat toteavat:

”Hän ei siis suoranaisesti puhu peruskoulun riittävyydestä  suhteessa uuden talouden haasteisin yleisellä tasolla, vaan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden puutteesta sekä siitä, millainen oppipolku pitäisi rakentaa oppimisvaikeuksista kärsiville nuorille.”

*

Summa

Tutkijat Sakari Nieminen ja Matti Wiberg vetävät johtopäätöksen:

”Tuloksemme osoittavat, että Ylen, Alma Median sekä Helsingin Sanomien faktantarkistajat eivät onnistuneet presidentinvaaliehdokkaiden vaalikampanjaväitteiden faktantarkistuksessa kovin hyvin.  Vaikka tarkistustoiminnassa oli kautta linjan paljon hyvää, myös monenlaisia virheitä tehtiin”.

Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistun artikkelin otsikko on tyly:

Faktantarkistajat harhateillä”.

*

Lue lisää: https://thl.fi/fi/web/yhteiskuntapolitiikka/arkisto/2018_5-6

Faktantarkistajat harhateillä

Nieminen, Sakari; Wiberg, Matti (2018-11-30)

Koko artikkeli tässä; http://www.julkari.fi/handle/10024/137213

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

24Suosittele

24 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Tomi Vaalisto

Jos epäilee jonkun tiedon ja tarinan toden­peräisyyttä on useampikin kanava, joista tietojen toden­peräisyyttä on mahdollisuus tarkistaa.

Tilastokeskuksen verkkosivuilta löytyy tilastoihin liittyvää faktaa ja niitä päivitetään jatkusvasti. Akateemiset julkaisut ja tutkimukset ovat hyviä lähteitä ja arkistoja on runsaasti.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Meneeköhän usein sekaisin faktat ja tarkoitushakuiset uutisoinnit.

Tarkoitushakuisissa uutisissa on usein heitetty fakta,mutta vain siltä osin miten se palvelee uutisoijan agendaa.

Se on jotenkin rasittavaa nykyisessä mediassa ettei sillä ole edes tarkoitus olla objektiivinen uutisten julkaisija ja jättäisi vastaanottajalle mahdollisuuden omiin johtopäätöksiin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kyllähän tuon analyysin ja aukileikkauksen tulokset ovat perin kiusallisia asiauutisoinnillan ylpeileville maansuurimmille mediataloille.

Arviointikriteerien (totuusargumentoinnin) vajavainen määrittely ennen faktantarkistukseen ryhtymistä on erikoista, ja ennenkuulumattomaksi se muodostuu siellä, missä sitä ei ole suoritettu laisinkaan. Lähin vertailukohta, jos tulee mieleen on jalkapallon erotuomari, jos sallii itselleen mahdollisuuden "siirtää maalia kesken matsin".

Farssin puolelle median faktantarkistus menee, kun tarkistusta suorittava näyttää punaista laikkaa poliitikolle - teosta jota tämä ei ole tehnyt!

Näin kävi Suomussalmen Merja Kyllöselle median "käsittelyssä"!

Mahtoiko hän saada edes anteeksipyyntöä ao. taholta?

Myöhäistähän se ei ole vieläkään..

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ei anteeksipyynnön osalta,mutta vaalien osalta kylläkin.

Tomi Vaalisto

Kenen ja mistä muka pitäisi Kyllöseltä pyytää anteeksi?

Kukaan ei myöskään ole kannellut Niemisen ja Wibergin esittämistä väitteistä julkisen sanan neuvostoon.

Kyllösen sekavista lausunnoista ei saanut oikein tolkkua, mikä huipentui pressanvaalien ratkettua Kyllösen julistukseen ”Vasemmiston arvot voittivat näissä presidentinvaaleissa”. Koko vasemmisto sai 6% äänistä, joten Kyllönen ja Vasemmistoliitto lienee liukuneen aika rankasti oikealle jos Kyllösen väite pitäisi paikkaansa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #6

Mitä blogissa esitetyssä Kyllösen lausumassa on sekavaa mielestäsi?

Ainoastaan media teki siitä sekavaa keksimällä päästään omia oletuksia. Se on uusnormaali tälläkin palstalla ja mediassahan tässä ollaan.

Sillä oliko joku kannellut jotai tai ei,ei ole mitään merkitystä.

Oletusarvoisesti vasemmiston _arvot_ voivat voittaa vaikka oikeistolainen presidentti tulisikin,jos siis oikeistolainen presidentti on ollu rehellinen ja voittanut vakuuttamalla kannattavansa vasemmistolaisia arvoja.

Oliko liian haastavaa?

Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #7

Helppoahan tämä on kun pysyy faktoissa, joita ovat esimerkiksi ehdokkaan omat väittämät ja vaalitulos.

Kyllönen itse sanoi haastattelussa: "Minun mielestäni vasemmiston arvot ovat voittaneet näissä vaaleissa."

Kyllöinen sai saman verran ääniä kuin demari Haatainenkin eli 3% ja porvaristoa edustavat 70, 80 tai 90 prosenttia riippuen siitä keitä tuohon ryhmään haluaa laskea.

Jos nyt Kyllösen "vasemmistolaiset arvot" voittivat niin aika oikealla hän on mielipiteineen. Todellisuudessa näin ei tietenkään ole, mutta Kyllönen ei ole penaalin terävin kynä eikä ymmärrä välttämättä asioita mitä suustaan päästää. Silti sai 3% äänistä, mikä on hyvä tulos hänelle.

Julkisen sanan neuvosto on se, joka neutraalisti voisi todeta esitetyt väitteet valeuutisiksi. Yleisellä tasolla ihmetyttää ettei kovasta kritiikistä huolimatta YLEa, HSää ja Alma Mediaa ole tuomituu JSNssä väitetyistä asioista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #10

Faktoissa pysyäksesi tässä asiassa sinun pitäisi lukea blogi missä on selvitetty faktoja asiasta ja juuri faktan tarkistajat ovat epäonnistuneet pysymään faktoissa.

Se millainen ihminen Kyllönen ei ole relevanttia faktojen kannalta.

"Julkisen sanan neuvosto on se, joka neutraalisti voisi todeta esitetyt väitteet valeuutisiksi."

Ei..sitä JSN ei ole. Neuvosto itae ilmoittaa tehtäväkseen:

"tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta"

Faktat eivät ole heidän asiansa. Siksi sitä on turha ihmetellä ja kaikki mainitsemasi toimijat käyttävät tarkoitushakuisia faktoja juttujensa kanssa. Siksi ne periaatteellisesti eivät tee virheitä,koska jättävät vain agendan vastaiset faktat kertomatta.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #6

Kun media (toimittaja) sanoo presidenttiehdokkaan sanoneen jotain, mitä tämä ei sanonut, niin kovin hyvä juttu. Ja kun se sanotuksi väitetty on vielä aivan jotain muuta kuin mikä ehdokkaan viesti oli, ihan kirvesvartta -tyyliin, niin onhan se selvä virhe. Kyseessä voi olla lapsus tai väärinymmärtäminen, mutta vähintäinkin erhe.
Kun se sitten tapahtuu faktantarkistuksen yhteydessä, sen merkitsevyys nousee asteen verran.
Ehdokkaan - tai kenen tahansa ajatuksiaan esittäneen - kannalta on vähintäinkin epämukavaa tulla mainituksi (eräällä lailla "sanktioiduksi") ison median faktantarkistuksen yhteydessä jostain väärin siteeratusta tai ymmärretystä ajatuksesta, joka on kutakuinkin päinvastainen tai joka tapauksessa täysin eri, kuin mitä ehdokas on esittänyt.

No, miten media tällaisessa tapauksessa ragoi, kertoo ehkä lähinnä median itsensä faktantarkistuksen tasosta.

Faktantarkistuksen olennainen osa tietenkin on myös, ja ehkä jopa primääristi, tarkistaa "oma pesä", omat viestit ja niiden faktauskollisuus, eikö?

Faktantarkistuksen tulee olla jatkuvaa, mutta tietyt tilanteet ovat erityisiä. Seuraava tällainen on tietysti huhtikuun eduskuntavaalit. Silloin mediat seuraavan kerran "iskevät" poliitikkojen ja sellaisiksi pyrkivien puheisiin ja teksteihin.

Ankarien oppimestarien Niemisen ja Wibergin tutkimustulokset toivottavasti käydään tarkkaan läpi toimituksissa, muissakin kuin kolmessa luupin alla olleessa, ja muutenkin järjestelmällisesti paneudutaan faktantarkistuksen perusteisiin ja olennaisiin prinsiippeihin.

Eihän jokapäiväinen ja tunnetusti hektinen toimitustyö ole mitään laboratoriossa tehtävää mallisuoritusta, mutta ilman asianmukaista osaamispohjaa arvokas toiminta saa kilpeensä perusteltua kritiikkiä, ja lommouttaa tärkeän toiminnan ulkoista kuvaa ehkä pitkäksikin aikaa. Faktantarkistus on tullut pysyväksi osaksi median toimintoja, nyt vain systemaattisempana ja erikseen nimettynä toimintana, aiemminkin se on ollut sisällä toimitustyössä yhtenä loimilankana.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Faktantarkastusta saisi olla ilmastonmuutosuutisoinneissakin, media kertoo että nyt Puolassa määritellään miten Pariisin sopimukseen sitoutuneet maat pääsisivät päästövähennystavoitteisiinsa, mutta kun monet maat eivät esittäneet kuin lisäyksiä päästöihinsä kuten pahin päästelijä Kiina. Lukija saa nyt harhakäsityksen että muutkin maat kuin Suomi olisivat vähentämässä päästöjään.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ ”..Mielipiteille totuusarvojen määrittäminen ei onnistu ..”

Jo antiikin aikoina sanan opinion (mielipide) merkitys oli sama kuin totuuden vastakohta.

Käyttäjän MattiESimonaho kuva
Matti Simonaho

mieli : psyyke
pide : jotain mitä kannattaa pitää mielessä (laillista, totta, hyvää, y m v henkiökohtaisesti ja kansallisesti ja kansain välisesti), tarkoittaa myös "puhdas"

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

YLE uutisoi hiljattain tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisillä alkaa olla vaikeuksia erottaa faktaväitteet ja mielipiteet toisistaan: https://yle.fi/uutiset/3-10518442

""Presidentti Barack Obama on syntynyt Yhdysvalloissa."

Sillä ei ole nyt väliä, onko edellinen väite totta vai ei. Mutta onko se ylipäätään väite, jonka todenperäisyys voidaan tarkistaa?

Monen yhdysvaltalaisen mielestä ei. Heidän mukaansa kyse on mielipiteestä.

Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Pew selvitti taannoin (siirryt toiseen palveluun), miten hyvin sikäläiset aikuiset erottavat uutisissa esiintyvät erilaiset väittämät toisistaan...."

Tuollaista kehitystä kiihdyttää puheet "minun totuudesta" ja "sinun totuudesta" yms. Näkökulmat ovat toki erilaisia ja siksi jokin olemassaoleva asia voi näyttäytyä erilaisena eri tahoille, mutta tämän tunnustaminen ei saisi johtaa siihen, että faktat ja mielipiteet menevät sekaisin. On ymmärrettävä, että eri ihmiset katselevat (samojakin) asioita eri näkökulmista.

Todellisuus ja näkökulma -- Minkä muotoinen on kahvimuki?

Toinen seikka, joka on saattanut myötävaikuttaa siihen, että faktaväitteitä ja mielipiteitä ei eroteta toisistaan, on markkinamentaliteetin leviäminen argumentointiin. Tällä tarkoitan sitä, että kun markkinoilla hintaa pidetään "oikeana", jos myyjä ja ostaja pääsevät siitä yksimielisyyteen, niin argumentointiin sovellettuna tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että väitettä pidetään totena, jos se uskotaan.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Sanoppas Janne, mites, tekeekö lehdistö mielestäsi artikkelissasi peräänkuuluttamastasi totuuden näkökulmasta (a) oikein vai (b) väärin määrittäessään, että maahanmuuton kannattaminen on ihmisrakkautta ja välittämistä ja maahanmuuton vastustus on ihmisvihaa ja rasismia? Eli esittääkö lehdistö totuuden vai mielipiteen? Ja jos kyseessä on (vain) mielipide, onko se silloin epätosi?

Tai onko ilmastonmuutos « jokaisen kansalaisen velvollisuus »?
Totuus? Mielipide? Epätosi?

Tai onko valtamerissä muovijätteen muodostamia saaria?

Eli miten suhtaudut tyypilliseen ekolopopulistiseen väitteeseen että valtamerien keskellä on pienien muovihiukkasten / mikromuovin muodostamia saaria (tai minulle sopii jos sanotaan vaikka pyörteitä). Ja miten suhteutat tämän siihen että (a) koko Itämeren ja (b) kaikkien Länsi-Euroopan läpivirtaavien merkittävien jokien (kuten Tonava, Reini, Po, Veiksel, Rhone, Mosel, Loire) muovipartikkelipitoisuus on KORKEAMPI mutta näissä ei ole vastaavia « saaria », ei pyörteitä, ei « virtauksia ».

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos kysymästä.

Taisi tulla ns. paljastava kysymys?

Lähinnä blogissa selostan ja kerron Nieminen & Wibergin kiinnostavasta tutkimustyöstä ja sen tuloksista Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Sikäli olen iloinen, koska artikkeli, joka muutoin olisi voinut (? arvio/ounastelu/ei mielipide?) saattanut jäädä itsenäisyysjuhlinnan kohinoissa tarpeettoman vähäiselle huomiolle, tai sitten ei.
Nyt siihen on tutustunut ainakin jossain mitassa kymmeniä tuhansia henkilöitä (?arvio/ounastelu/ei mielipide?).

Lyhyesti toteaisin, että ”faktantarkistuksen ilmeinen kohde ovat tosiasiaväitteet eli propositiot”, kuten tutkijat tekstissä toteavat.

Nieminen & Wibergin asettamat kriteerien mukaan (ks. teksti linkin takaa), on lukuisia tilanteita, joissa väitteelle ei voi asettaa totuusarvoa:
kohta 20: Mielipiteet.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/13721...

Näin ollen faktantarkistus ei kohdistu mielipiteisiin, ei siis silloin kun faktantarkistus toimii lähteissä mainittujen kriteerien mukaisesti, mihin kirjoittajat Nieminen & Wiberg ilmoittavat yhtyvänsä.
Mikäli faktantarkistus kohdistuu mielipiteisiin, menettely ei täytä mainittujen tutkijoiden ja heidän käyttämiensä lähteiden määrittelemiä asiallisen ja hyvän faktantarkistuksen kriteereitä.
*
Mitä tulee jätelauttoihin, en ole paneutunut niihin siten, että ottaisin kantaa niiden olemassaoloon. Muovia on meressä ja liikaa, on tosiasia.

Mutta muodostaako muoviaines kolme kertaa Suomen kokoisia jätelauttoja, niin niiden suhteen odotan lisää informaatiota ja näyttöjä, ennen kuin lausun yhtään mitään.
*
Tämä alempana oleva sattui käteeni, joten katsokaamme vaikka tällainen uutisointi (ilman omia kommentteja);
Esimerkiksi:

Tekniikka ja Talous, 26.7.2017 ilmoittaa otsikossa näyttävästi:
”Tyynestämerestä löydettiin jo toinen jättimäinen jätelautta - kokoluokka on taas käsittämätön”

Juttu jatkuu leipätekstissä:

”Tutkijaryhmä on löytänyt Tyynestämerestä uuden valtavan jätelautan. Sen suuruudeksi arvioidaan noin miljoona neliökilometriä. Jätelautta olisi näin ollen pinta-alaltaan peräti kolmen Suomen kokoinen romuläjä. Kyseessä on jo toinen vastaavan kokoluokan muovijätelautta Tyynessämeressä.

Jätelöytö tehtiin aiemmin vain vähän tutkitulla alueella Tyynenmeren eteläosissa. Se koostuu tutkimusryhmän ensiarvioiden mukaan pääosin muovista, joka on pohjoisen Tyynenmeren jätelautan muovia pienikokoisempaa. Tämä viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että Etelä-Tyynenmeren pyörteisiin kulkeutuva muovi kulkee merivirtojen mukana pidemmän matkan kuin pohjoisen pyörteeseen joutuva muovi.

”Löysimme vain muutaman suuremman esineen, kuten poijuja ja kalastusvälineitä. Suuri osa jätteestä on hajonnut palasiksi”, sanoo tutkimusjohtaja Charles Moore, joka alun perin törmäsi pohjoisen Tyynenmeren jätelauttaan kilpapurjehtijana 1990-luvulla.”

Näin siis T&T vuosi sitten.

No, tämän jälkeen lukijana odottaisin, että media tietysti julkaisisi kuvan tästä ”jättimäisestä jätelautasta”.
Mutta ei.
Jostain syystä.
Artikkelin kuvana on tämä kuvituskuva: (avaa)
https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/tutkimus/tyyn...

Nyt en valitettavasti ehdi jatkaa pidempään, mutta tämä vain satunnaisena esimerkkinä siitä, mitä media voisi tehdä tämänkaltaisen uutisartikkelin yhteydessä. Ja jos kuvaa ei ole esittää, vaikka todeta, että jostain syystä asiasta tiedottanut uutistoimisto ei ole lähettänyt meille tekstin lisäksi visualisointia… tms

Jos minä löytäisin Tyynestämerestä jättiläismäisen (3xSuomi) jäteläutan villit hevosetkaan eivät estäisi minua kuvaamasta siitä kaiken mahdollisen kuvamateriaalin, stilliä ja liveä! Mikseivät nämä löytäjät kuvaa?
*

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Media keskittyy « faktantarkastuksessaan » lokaamaan itselleen epämiellyttäviä mielipiteitä ja kyseenalaistamaan itselleen epämiellyttävien tietojen esittäjiä.

Samaan aikaan media valehtelee esittämällä omia agendajournalistisia mielipiteitään faktoina.

Nyky-yhteiskuntamme ongelma ei ole se, että faktoja tarkastetaan, vaan se että media käyttää « faktantarkastusta » epämiellyttävän tiedon tuhoamiseen ja valheellisen agendajournalisminsa edistämiseen.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hyvä kirjoitus menee siinä mielessä hukkaan että sen premissi on väärä. Oikeasti faktantarkastuksella ei ole totuuden tai edes objektiivisuuden tai mittavuuden kanssa mitään tekemistä.

Median faktantarkastuksella on vain ja ainoastaan poliittinen tehtävä tuhota ja kyseenalaistaa medialle epämiellyttävien tietojen esittäjiä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tuo on hieman vahvanpuoleisesti sanottu.

Mutta eikö Nieminen & Wiberg tutkimusselvityksessään nimenomaisesti esitä kohtalaisen selkeää ja yksilöityä kritiikkiä näiden merkittävien suomalaisten medioiden (Yle, Alma, Sanomat) pressanvaaleihin liittyvää faktantarkistusta kohtaan?

"Faktantarkistajat harhateillä"

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Suomen päätoimittajat: Asioista uutisoimatta jättäminen ei ole sananvapautta vastaan. Ugh... tätä epädemokraattista konsensusta ja aatteenpaloa media muka vallan vahtikoirina konsanaan.

Tässä yhteydessä voisi tutustua myös kommunismin ja fasismin tiedoituskäytäntöihin - ja tietysti nyky-Venäjän avoimeen mediaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ai ei tämä nykyinen kapitalismi, missä nyt elämme, riitä tarkastelun kohteeksi?

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Faktojen tarkistaminen on yhä vaikeampaa, koska käsitys siitä mikä on faktaa on väljentynyt. Väljentymiseen taas on syynä median rahapula; toimittajia ja tarkistajia ei ole tarpeeksi, mikä johtaa siihen että joitain lähteitä ryhdytään pitämään niin luotettavina ettei niistä tulevia tietoja tarkisteta vaan julkaistaan käytännössä sellaisenaan. Itse asiassa jopa yksittäisestä toimittajasta voi muodostua tuollainen lähde.

En jaksa uskoa suunnitelmalliseen tahallisuuteen enkä salaliittoihin. Otetaan simppeli esimerkki, tämä Uusi Suomi. Montako toimittaja sillä on?

Hirvittävän vähän suhteutettuna informaatiotulvaan, josta sen pitää uutisensa koota.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tuosta syystä sitten taas kopioidaan toisilta uutistoimistoilta jutut.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Ensimmäisenä tästä aiheesta kertoi Pärttylinyön päräys."

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #24

Toisinaan vaikuttaa siltä, että joidenkin uutistoimistojen tai sanomalehtien tai radiokanavien nimenomaisena tehtävänä on toimia sellaisina törkygeneraattoreina, joita arvovaltaiset mediat voivat sitten lainata syyllistymättä itse teknisesti valehteluun tai panetteluun tms. Justiinsakin tyyliin "Pärttylinsuon Sanomien mukaan blaablaablaa... kuu on tehty juustosta tms..."

Tuollaiseen turvaudutaan silloin kun tekisi kovasti mieli valehdella mutta ei haluta ottaa vastuuta valehtelemisesta.

Käsittelin tätä teemaa kirjoituksessani, joka käsitteli median valehtelua Pohjois-Koreasta, mutta samoja tekniikoita käytetään tietysti lukuisista muistakin aiheista,kuten vaikkapa ilmastonmuutos, maahanmuuttajat, Saddamin joukkotuhoaseet, Syyrian tilanne...

Siksi tuo kirjoitukseni on ainakin osittain kiinnostava nyt puheena olevan blogitekstin kannalta, vaikkei sattuisi Pohjois-Koreasta sinänsä olemaankaan kiinnostunut.

Miksi media valehtelee Pohjois-Koreasta?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Ainakin Siikalan faktat ovat joka ikinen kerta satukirjoista tms. keksittyjä ja herra itse kutsuu itseään mm. toimittajaksi.

Minä kutsuisin enemmänkin paskanjauhajaksi. Ikävä kritiikki jätetään armotta " jäähylle ".

Jos edes kirjoitustaito tällä nimimerkillä osuisi kohdalleen, niin olisihan sekin jo helkkarinomaista hurskastelua.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Mielenkiintoista on, miten tässä esitellyn tutkimusselvityksen kohteena olleet suuret mediat reagoivat tähän Nieminen & Wiberg -tutkimukseen. Vai reagoivatko mitenkään?
Astuvatko päätoimittajat ryhmänä selittämään?

Vai onko vaikeneminen ainoa teko?

Olisi suotavaa, että faktantarkastuksen kehittämiseen osallistuisivat julkisuudessa myös varsinaiset tekijät, ne kentän näkyvimmät. Mediatalojen sisällä uskoisin on kehitysohjelmat, jotka on hahmoteltu presidentinvaalien pohjalta, ja keskeinen lähitavoite suuntautuu huhtivaaleihin 2019. Näin ainakin oletan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset