Veikko Huuska

O.W. Kuusisen murha Pohjanlahden jäällä helmikuussa 1920

O.W. Kuusisen murha Pohjanlahden jäällä helmikuussa 1920

*

Sosialisti –lehti kirjoitti torstaina 19. päivä 1920 uutisluontoisessa muistokirjoituksessa:

O.W. Kuusisen murhan johdosta

”Viimeisten kahden vuoden aikana on moni Suomen työväenliikkeessä tunnetuksi ja rakkaaksi käynyt työntekijä iskuisiksi ajoiksi jättänyt työ- ja taistelupaikkansa asettuen viimeiseen lepoon. 

Toisten päivätyö on päättynyt ulkonaisesti rauhallisesti – sairasvuoteella, mutta useimmat ovat joutuneet aatteensa marttyyreiksi, heitä on kohdannut ennenaikainen kuolema salakavalan vihollisensa luodista: joutuneet porvariston palkkaamien murhaajien uhreiksi.

Viimeinen tällainen tapaus on monivuotisesta toiminnastaan Suomen työväenliikkeessä tunnetuksi tulleen, epäitsekkään, kokonaisuudessaan köyhälistön asialle uhrautuneen ”Työmiehen” entisen toimittajan  O. W.   K u u s i s e n  murha.

Toveri Kuusinen terävänä kynänkäyttäjänä, lahjakkaana laajoilla yhteiskunnallisilla tiedoilla varustettuna oli vaarallinen vastustaja porvaristomme omaetupolitiikalle. 

Tsaarinaikuisen hirmuhallituksen malliin toimivan ohranan avulla saatiin tieto, että toveri Kuusinen aikoi poistua maasta välttääkseen sitä kohtaloa, joka porvariston järjestelmällisen yhä edelleenkin jatkuvan valkoisen terrorin muodossa jo oli kohdannut kymmeniä tuhansia köyhälistön etutaistelijoita. 

Porvaristo lähetti kätyrinsä toveri Kuusisen jälkeen.  Jo alunpitäin näyttää suunnitelma olleen valmiiksi laadittu.  Murhaaja seuraa uhriansa autiolle jäälle – tekee tekonsa – todistajia ei ole. Murhaaja voi nyt helposti tapahtumasta syöttää maailmalle minkälaisen historian tahansa ilman että kukaan voi todistaa sitä vääräksi.  Tarkoitus on saavutettu.  Yksi porvariston vaarallisimmista vihollisista on raivattu tieltä.  O. W. Kuusinen on murhattu.

Katso: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1771578?page=3&term=Kuusisen&term=Kuusinen

*

Jokainen joka on ollut vähänkin kosketuksessa toveri Kuusisen kanssa, jokainen, joka tunsi hänen vaatimattoman ja aina ystävällisen olentonsa, ei voi olla lausumatta ankaraa tuomiotansa tämän häpeällisen murhateon johdosta.

Teko ei kylläkään ole ennen kuulumaton, porvaristollamme on monia samanlaisia tekoja omillatunnoillaan, mutta tämä teko on siksi inhottavan kavala, ettei olisi luullut porvaristomme moiseen alentuvan.  tämä teko jos mikään parhaiden osoittaa porvaristomme (edistysmielisenkin) alhaisen moraalin ja samalla se osoittaa mitä köyhälistön yhä eteenpäin on porvaristolta odotettavissa.

*

O. W. Kuusinen

on syntynyt 1881.  Hän tuli ylioppilaaksi 1901 ja suoritit filosofian kandidaattitutkinnon 1905, liittyi ”Työmiehen” toimitukseen 1906.  Tässä tehtävässään hän oli aina v. 1916, jolloin ryhtyi puoluetoimikunnan palvelukseen valmistelemaan eräitä tärkeitä lakiesityksiä, joita oli tarkoitus jättää sos.-dem. eduskuntaryhmän puolesta eduskunnalle. 

Kuusinen yhdessä Gyllingin, Wuolijoen ja Sirolan kanssa oli ”Sosialistisen Aikakauslehden” toimittajana koko sen ilmestymisajan 1906-1908.  Eduskuntaan tuli hän valituksi 1908 ja on ollut sen jälkeen kaikilla valtiopäivillä aina kansalaissodan syttymiseen saakka.

V. 1918 vallankumouksen puhjetessa toimi hän virallisesti kansanvaltuuskunnan valistusasiain valtuutettuna.  Todellisuudessa hän otti innokkaasti ja uhrautuvaisesti osaa miltei kaikkien kansanvaltuuskunnan osastojen toimintaan, tehden työtä uupumattomasti yötä ja päivää.

Allekirjoittanut muistaa varsin hyvin erään lyhyen keskustelun Kuusisen kanssa vallankumouksen alkupäiviltä.  Se tapahtui myöhään yöllä kansanvaltuuskunnan (nyk. valtioneuvoston) talolla valtuutettujen pitkälle kestäneen istunnon päätyttyä.  Siinä oli ryhmässä joukko pikkuvirkailijoita työvuorolla ja keskusteltiin vallankumouksen onnellisen päättymisen mahdollisuudesta.  Toveri Kuusinen yhtyi keskusteluun esittäen kysymyksen mitä vasta perustetusta punasesta hallituksesta yleensä ajatellaan.  Esitettiin arveluja useaan eri suuntaan, sanomatta kuitenkaan varmuudella sitä tai tätä.

Lopuksi Kuusinen terävästi vaikkakin vaatimattomaan rauhalliseen tapaansa huomauttaa, että saattaa kyllä olla epätietoinen miten tämä hallitus tulee tehtävässään onnistumaan, mutta joka tapauksessa tämä hallitus  t a h t o o  t y ö v ä e n  p a r a s t a  j a  k o e t t a a  t y ö s k e n n e l l ä   s e n  h y v ä k s i.   S i t ä  e i v ä t  a i k a i s e m m a t  h a l l i t u k s e t   o l e   t e h n e e t.

Tämä tosiasia täytyi jokaisen myöntää, eikä voida vieläkään, vaikkakin maamme taantumukselliselle porvaristolle onnistuikin verisesti kukistaa vallankumous, sitä vastaan väittää.

*

Vallankumouksen kukistumisen jälkeen joutui Kuusinen maanpakolaisuuteen Venäjälle.  Täällä hän liittyi Suomalaiseen kommunistiseen puolueeseen, ollen neuvostovalan ihailija ja työskenteli tarmokkaasti kommunistisen agitatsionin hyväksi. 

Tämän kirjoituksen puitteisiin ei kuulu toveri Kuusisen vallankumouksen jälkeisen toiminnan arvostelu.  Vaikkakaan emme olekkaan yhtä mieltä hänen kansaan kaikista taistelutavoista, olemme kuitenkin vakuutettuja, että hän vallankumouksen jälkeen samoin kuin ennenkin on rehellisesti työskennellyt vakaumuksensa mukaan köyhälistön tulevaisuuden hyväksi.  Kunnia hyvin päivätyönsä suorittaneen suuren vainajan muistolle.

Suomen köyhälistö ei tule unhoittamaan O.W. Kuusista, maamme työväenliikkeen tarmokasta ja työkykyistä esitaistelijaa, yhtä vähän kun se milloinkaan voi unhoittaa sitä häpeällistä murhaa, johon maamme porvaristo jälleen on tehnyt itsensä syypääksi.”

Lähde: Sosialisti, torstaina 19.2.1920;

*

Tapahtumien kulku

Aamulehti kertoi keskiviikkona 18.2.1920:

”Kapinajohtaja O.V. Kuusinen

on saanutkin surmansa takaa ajettaessa Pohjanlahden jäällä”.

Uutiseen liittyi Etsivän Keskuspoliisin (EK) antama selonteko tapahtumasta:

Keskuspoliisiosasto ilmoittaa:

Kuusisen pidättämisestä ja kuolemasta seuraavaa:

Kuluvan  kuun 4 p:nä sai eräs keskuspoliisin palveluksessa oleva henkilö Helsingissä tietää, että Kuusinen oli Turussa ja että hän sieltä aikoisi matkustaa Vaasan saariston kautta Merenkurkun yli Ruotsiin.

Tehtyään tästä ilmoituksen asianomaisille sai mainittu henkilö määräyksen lähteä Kuusista etsimään sekä tavattaessa vangita hänet.  Matkalla sai hän sitten eräältä henkilöltä lähempiä tietoja Kuusisen olinpaikasta ja päätti hän tämän johdosta jatkaa matkaansa aina Uuteenkaarlepyyhyn saakka.

Saatuaan sieltä edelleen lähempiä tietoja siitä, miltä paikoin Kuusinen tulisi koettaman ylipääsyä, lähti hän kuluvan kuun 8 p:nä illalla sanotulle seudulle ja pidettyään siellä vahtia huomasikin hän n. ½8 aikaan aamusella erään miehen hiihtävän meren jäällä Ruotsiin päin, arviolta jo n. 4 km päässä rannasta.

Ettei herättäisi edellä hiihtäjässä mitään epäilyksiä, päätti poliisimies hiihtää samansuuntaisesti jonkun matkaa ja vasta ulompana merellä yhtyä pakenevaan. 

N. ½4 ajoissa päivällä rupesi hän sitten mainittua aikomustaan toteuttamaan ja kaartamalla hiihtäen lähenemään pakenevaa, tavaten hänet n. ½5 ajoissa iltapäivällä.

Tultuaan n. 50 m. päähän toisistaan vaihtoivat poliisimies ja pakeneva hyvän päivän keskenään, jonka jälkeen poliisimies heti tunsi Kuusisen. 

Kahden tunnin ajan hiihdettyään ja koetettuaan koko ajan saada Kuusista luovuttamaan hänelle kompassinsa, jotta hän sen saatuaan olisi voinut ruveta Kuusista hiihtämällä eksyttämään ja vähitellen kääntämään suunnan Suomea kohti, voidakseen hänet maihin saavuttuaan ja apua saatuaan vangita, poliisimies, kun ei Kuusinen kompassia luovuttanut, ilmoitti Kuusiselle, millä asioilla hän on ja vaati samalla Kuusista palaamaan joko hyvällä tai pahalla.

Samassa silmänräpäyksessä kääntyi Kuusinen poliisimiehen päin, heitti selkäreppunsa hangelle ja sanoi: Minua ei yksi mies vie takaisin, pistäen samalla oikean kätensä taskuun ottaakseen sieltä aseen.  Tällöin poliisimies arvaten, että nyt on tosi kysymyksessä, otti myöskin esiin aseensa ja ehti ampua ensimmäisenä.

Tämän jälkeen lähti poliisimies tapahtumapaikalta, joka sijaitsi n. 80 km päässä ulkona aavan meren jäällä paluumatkalleen ja tultuaan maihin lähetti hän tapauksesta heti Helsinkiin raportin, joka raportit ei tuntemattomasta syystä kuitenkaan vieläkään ole saapunut perille.

Kun asiasta sitten saapui Helsinkiin tieto, sähkötettiin poliisimies heti saapumaan Helsinkiin, jolloin hän antoi asian kulusta ylläkerrotunlaisen raportin asianomaisille.”

Lähde: Aamulehti, ke 18.2.1920, sivu 2; https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1157101?page=2&term=Kuusinen&term=Kuusiselle&term=Kuusista&term=Kuusisen&term=Kuusiseksi

*

Välikysymys maisteri Kuusisen murhasta

Sosialisti-lehti kertoi keskiviikkona 18.2.1920 otsikolla:

”Maisteri Kuusisen murha

Asiasta tehty välikysymys eduskunnalle”

Lehti kertoo:

Eduskunta: Välikysymys Kuusisen murhasta.

Toimittaja Kuusisen murhaamista koskeva, tuomari Väinö Tannerin jättämä välikysymys esitettiin ja pantiin valtiopäiväjärjestyksen mukaan pöydälle seuraavaan istuntoon.”

Välikysymys on seuraavan sisältöinen:

”Suomen Eduskunnalle.

Sanomalehdistössä esiintyneiden tietojen mukaan on entinen sanomalehdentoimittaja O.W. Kuusinen tullut vangituksi Oravaisissa ja oli häntä tarkoitus lähteä kulettamaan Helsinkiin.

Tähän päättyvät kuitenkin varmat tiedot asiasta ja jatkosi on saatu ainoastaan epämääräisiä huhuja, joiden mukaan hänet pakoon pyrkiessään olisi surmattu. 

Tämä tapaus koskee tosin yhtä ainoata henkilöä, mutta on sillä vallitsevaa järjestelmää valaisevan sangen laajaa merkitys.  Jo pitemmän aikaa on nimittäin ollut yleisesti havaittavissa, että oikeusturva maassamme on ainakin erääseen kansanosaan nähden olematon ja että olemme kaukana oikeusvaltiossa vallitsevista oloista.

Yksityiset henkilöt ja erinäiset ryhmäkunnat katsovat oikeudekseen laillisia viranomaisia syrjäyttäen toimia oman harkintansa mukaan.  Kansalaisten vapaus ja henki eivät ole suojattuja ja varsinkin valtiollisista syistä vangiksi joutuneet henkilöt ovat alituisessa vaarassa joutua roistoväen surmattaviksi ennen kuin saavat asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tällaiset tapaukset ovat omiaan vakiinnuttamaan sitä käsitystä, että mielivalta edelleen rehottaa maassa ja että hallitus on voimaton sitä estämään.

Kun toimittaja O. W. Kuusisen kohtalon suhteen on oltu siksi salaperäisiä, ettei viranomaisten taholta ole tahdottu siitä julkisuuteen varmoja tietoja, on mielten rauhoittamiseksi tärkeätä saada siitä julkisuuteen luotettava selostus.  Samalla on välttämätöntä saada tietää, miten hallitus suhtautuu tämäntapaisiin yhä uusiintuviin tapahtumiin varsinkin kun niihin syylliset roistot jatkuvasti ovat jääneet rankaisematta.  Kaikinpuolisen selvyyden saamiseksi tähän hämärään asiaan pyydän Eduskunnan suostumuksella saada asianomaisen hallituksen jäsenen vastattavaksi seuraavat kysymykset:

  1. Mikä on totuus ent. toimittajan O. W. Kuusisen vangitsemista koskevassa asiassa ja sen yhteydessä esiintyvistä tiedoista, joiden mukaan Kuusinen olisi surmattu?

  2. Mihin toimenpiteisiin hallitus siinä tapauksessa, että väitetty tappo todella on tapahtunut, on aikonut ryhtyä tämän järkyttävän tapauksen johdosta?”

*

Lehti jatkaa:

Helsingin kommunistisissa piireissä levitettiin eilen illalla tietoa, että huhut Kuusisen murhasta ovat perättömiä.  Sisäministerin kerrotaan kuitenkin illalla lausuneen, että hänen saamansa tiedot vakuuttavat, että Kuusinen todellakin on murhattu.  Sisäministeri on lausunut ryhtyvänsä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin murhan selvittämiseksi.

Lehti kertoo täydentäviä yksityiskohtia:

”Hiihdettyään jonkun aikaa, huomasi hän (poliisimies) jäällä mustan pilkun, jonka hän myöhemmin saavutti.  Luo päästyään huomautti poliisi, jonka nimeä emme vielä tiedä, että edellä hiihtänyt mies oli Kuusinen, jonka hän nyt julisti vangituksi ja vaari palaamaan maihin.  Siitä Kuusinen kieltäytyi ja – poliisin kertoman mukaan – alkoi sivellä kupeitaan ikään kuin asetta etsien, jolloin poliis8i hänet ampui jäälle.”

”Tutkimista asiassa onkin.  Sillä porvarilehdet kertoivat ensin, että Kuusisen vangitsi Kimon poliisi Oravaisissa ja että häntä lähdettiin tuomaan vahvasti vartioituna Helsinkiin.  Mikä tästä asiasta nyt on totuus?  Huhutaan myöskin, että Kuusinen olisi tuotu Vaasaan, jossa suojeluskuntalaiset olivat hänet ampuneet”.

Lue koko juttu: Sosialisti ke 18.2.1920, etusivu;  https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1771581?page=1&term=Kuusinen&term=Kuusisen

Todettakoon, että maassa oli tuolloin voimassa Vennolan I hallitus, jonka sisäministerinä toimi Heikki Ritavuorihttps://fi.wikipedia.org/wiki/Vennolan_I_hallitus

Ritavuoren toimiessa Vennolan II hallituksen sisäministerinä, hänet ammuttiin kotiovellaan helmikuussa 1922.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Ritavuori

*

Aamulehti, 19.2.1920:

”Pakenija ei uutisen mukaan suostunut antautumaan vangiksi, vaan oli ruvennut revolveriin turvautumaan, jolloin etsiväpoliisi oli ehtinyt edelle.  Näin jäälakeudella oli taistelu elämästä ja kuolemasta suoritettu loppuun.

Epäilemättä tämä kohtaus on suuresti traagillinen.  Näyttämönä oli aava Pohjanlahden jäälakeus, ympärillä valkoinen lumikenttä silmänkantamattomiin.  Kaksi miestä vasatakkain ja kyseessä toisen tai toisen meno. 

Mutta itse asiassa siinä oli vastakkain kaksi maailmankatsomusta.  Laillisen yhteiskuntajärjestyksen edustaja ja väkivaltainen kumousmies.”

Ja:

”Maisteri Kuusinen oli varustettu runsailla lahjoilla.  Mutta hän oli Kritias-tyyppi.  Hän pyrki päämääriin keinoista välittämättä.  Mikään edesvastuuntunto ei pidättänyt hänen purevia puheitaan ja myrkyllisiä kirjoituksiaan, kun hän sosialistiksi heittäytyneenä ryhtyi kaatamaan laillisen yhteiskunnan perustuksia, kun hän loimuun viritetyn vihan avulla koetti päästä vallanhimoaan tyydyttämään.  Hänellä oli sammumaton vallanhimo, joka ensin johti hänet erilleen sivistyneistä henkiheimolaisistaan ja sitten vei hänet sosialistien leiriin, missä hän tapasi itsensä kaltaisia luopioita Siltasaaren tyrannien parissa.  Juonissa ja pursuavassa kiukussa veti hänelle tuskin paavi Valpaskaan vertaa. ”

”Ei voi olla pienintäkään  epäilystä siitä, että hän oli täysin harkitusti ja tietoisesti mukana kapinan valmisteluissa ja veljeilyissä ryssäläisten bolshevikien kanssa.  Pahimpia, ehkä kaikkein pahin kapinan yllyttäjä ja terrorin suunnittelija oli hän.  ”Suomen Sosialidemokraattikin” sanoo, että Kuusinen oli ”punaisen Suomen keskisin mies”.  Laki ja oikeus olivat hänelle pelkkää ilmaa silloin kun hän hyökkäili vihaamiaan ”porvareita” vastaan, mutta taas kaikki kaikessa, kun hän yllytti joukkoja ja pettämällä kansaa syöksi yhdessä muiden sosialismiin ja sosialistiseen puolueeseen takertuneiden herrasseikailijoiden kanssa maamme sosialistisen puolueen ja sen pakotuksesta Suomen työväestön maanpetokseen ja verenvuodatukseen.”

”Tällainen mies Kuusinen oli.  Mutta siitä huolimatta eilinen Kansan Lehti kehottaa Suomen työväenluokkaa ”paljastamaan päänsä  k o m m u n i s t i   Kuusisen edessä”.  Vaikka lehti samassa yhteydessä  siis tunnustaa hänet samalla sekä ”kommunistiksi” että laillisen yhteiskunnan ”haudankaivajaksi”, niin se kuitenkin samaan hengenvetoon julistaa hänet ”marttyyriksi, jonka edessä Suomen työväenluokan tulee ”paljastaa päänsä”.  Sellaisen Kansan Lehti asettaa ”vallan Juhana Hussin, Giardano Brunon, Jean Jauresin y.m. todellisten aatteellisten sankarien rinnalle.”

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1157092?page=4&term=Kuusinen&term=Kuusisen&term=Kuusisenkin

*

Samassa lehdessä (samalla sivulla!) Aamulehti kuitenkin nurkkapalassa kirjoittaa:

Onko Kuusisen juttu perätön?

Mikäli Vasabladet on täysin luotettavalta taholta saanut tietää, on juttu maisteri O.V. Kuusisen vangitsemisesta ja surmaamisesta kokonaan perätön, ollen kokonaan keskuspoliisin etsivän Koivukosken keksintöä.”

*

Antero Uitto kertoo Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen –teoksessaan:

Vuoden 1919 jälkipuoliskolla kommunistien maanalaista työtä Suomessa hoitivat Kuusisen lisäksi Ville Honkanen, Juho Lumivuokko ja Lauri Letonmäki.  Jukka Lehtosaari oli pidätetty jo melko pian Suomeen saapumisen jälkeen loppukesällä.

Kuusisen oleskelu Suomessa ei voinut kovin pitkään pysyä salassa, koska hän oli joka tapauksessa kosketuksissa useisiin ihmisiin.  Vuodenvaihteeseen mennessä Suomen viranmaiset tiesivät Kuusisen oleskelusta Helsingissä.  Etsivä Keskuspoliisi lupasi hänen kiinniottajalleen 50.000 markan palkkion.  Tämän johdosta Kuusisen oli oltava entistä varovaisempi. (Tämä summa mainitaan useimmissa lähteissä.  Hodgsonin mukaan palkkio oli vain 5.000 markkaa, joka vastasi tuolloista työmiehen vuosipalkkaa.  Yleensä EK tarjosi 2.000 palkkion Suomessa toimivien SKP:n keskuskomitean jäsenten pidättämisestä.)

Helmikuun 5. päivänä 1920 Etsivä keskuspoliisi oli saanut yllättäen asiamiehensä J. Koivukosken Turusta lähettämän raportin. Sen mukaan Kuusinen oli Turussa ja pyrkimässä Ruotsiin jäitse Merenkulun yli Vaasan saariston kautta.  Niinpä Koivukoski sai heti tehtäväkseen löytää etsintäkuulutettu O.W. Kuusinen, ja palkkion innoittamana hän matkusti Uutenkaarlepyyhyn, joka sijaitsee Pohjanlahden kapeimmassa kohdassa.  Ostettuaan sukset hän siirtyi kertomansa mukaan ulkosaaristoon, jossa hän asettui erääseen kalamajaan odottamaan mahdollista saalistaan 8. päivän iltana.

Koivukoski kertoi, että kuinka ollakaan, yövyttyään kalamajassa hän havaitsi seuraavana aamuna miehen hiihtämässä jäällä noin neljän kilometrin päässä rannasta kohti länttä.  Hän lähti välittömästi hiihtämään tämän perään ja tavoitti miehen jäällä vasta hämärän tullessa.  Kertomansa mukaan Koivukoski keskusteli miehen kanssa tovin ja tunnisti hänet Kuusiseksi. 

Sen jälkeen hän kertoi olleensa ”pakotettu ampumaan Kuusisen tämän vetäessä aseen taskustaan”.

Koivukoski totesi ampuneensa kolmen metrin etäisyydeltä viisi laukausta, joista kolme osui rintaan ja yksi päähän.  Hän kertoi jättäneensä ruumiin jäälle ja laittaneensa kaksi suksisauvaa pystyyn ja niiden ympärille Kuusisen sadetakin, jotta paikka näkyi varmasti.  Sen jälkeen Koivukoski sanoi hiihtäneensä Uusikaarlepyyn kaupunkiin, jonne oli matkaa hänen arvionsa mukaan peräti viisi peninkulmaa.

Koivukoski väitti löytävänsä Kuusisen ruumiin ”kuin viisipennisen taskustaan”, mutta asiaa paikalle tutkimaan lähteneet kaksi Etsivän keskuspoliisin tarkastajaa eivät löytäneet mitään.  Koivukoski  vetosi siihen, että jäällä oli liian paljon lunta. 

Muutenkin hän puhui hyvin ristiriitaisesti, ja tarkastajat tulivat raportissaan 23. helmikuuta 1920 siihen tulokseen, että Koivukoski oli alun perin humalapäissään keksinyt koko jutun eikä ollut jäällä käynytkään.

Sen jälkeen hänen oli ollut vaikea perua paljon julkisuutta aiheuttanut kertomuksensa, ja niin koko soppa oli syntynyt.

Myöhemmin kerrottiin, että Koivukoski oli tehnyt itsemurhan.

*

Artturi Leinosen antaman vihjeen perusteella vaasalainen sanomalehti Ilkka ilmoitti 12. helmikuuta lukijoilleen, että O.W. Kuusinen oli saatu kiinni.  Vasta viisi päivää myöhemmin Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi kertoivat Kuusisen kuolemasta.

Tieto ilahdutti tietenkin niitä suomalaisia, jotka tunsivat vastenmielisyyttä ja pelkoa kommunismia ja Neuvosto-Venäjää kohtaan.  Tieto tyrmistytti puolestaan työväen joukkoja, jotka kokivat sosialismin läheiseksi aatteekseen.  Muutamat työväenlehdet ehtivät kirjoittaa jopa etusivuillaan näyttävästi Kuusisen kuolemasta ja tehdä hänestä muistokirjoituksenkin.

VKP(b):n politbyroosta Nikolai Buharin piti Moskovan punaisella torilla muistopuheen suurelle suomalaiselle.

Kun Tukholmassa asunut Edvard Gylling sai tiedon O.W. Kuusisen kuolemasta, hän kehotti 18. helmikuuta päivätyssä kirjeessään Saima Kuusista vaatimaan haltuunsa miehensä ruumiin ja sallimaan valokuvien ottamisen.

Gylling oli ollut tietoinen Kuusisen suunnitelmista lähteä Suomesta, mutta hän oli yllättynyt siitä, että enemmän kynämiehenä tunnettu Kuusinen olisi yrittänyt hiihtää Merenkurkun yli.

Gyllingin epäilyt osoittautuivatkin aiheellisiksi, sillä Kuusinen ilmoitti Tukholmaan olevansa yhä hengissä.  Gyllingiä pyydettiin ilmoittamaan tieto tavalla, joka osoittaisi Kuusisen olevan Ruotsissa.  harhautus hoidettiin tunnetun ruotsalaisen kommunistin Zeth Höglundin tekemällä Kuusisen haastattelulla, joka painettiin 3. maaliskuuta vasemmistolehti Folkets Dagbladet Politiken.  Harhautus onnistui, koska myös Dagens Nyheter julkaisi tiedon seuraavana päivänä.  Kuusisen saapuminen Ruotsiin oli näin saatu uskottavaksi.

Kun Kuusinen itse seurasi kohua turvapaikassaan Helsingin lähellä työväentaloa ja Pitkääsiltaa, hän tunsi varmaan vahingoniloa asioiden saamista dramaattisista käänteistä.  Vain harvat tiesivät hänen olinpaikkansa ja hänen olevan elossa.  Helsingin sosialistinen kunnallisjärjestö oli järjestänyt työväentalon pihalle suuren Kuusisen muistokokouksen, jossa puhujana esiintyi Sosialistisen Aikakauslehden toimitussihteeri Ivar Lassy. 

Edes hänelle ei ollut uskallettu kertoa, että Kuusinen oli kaikesta huolimatta elossa, koska silloin hänen ilmeistään olisi voitu arvata asioiden oikea laita.

*

Jonkin ajan kuluttua päädyttiin ratkaisuun, jossa Kuusisen ilmoitettiin olevan elossa ja päässeen Ruotsiin.  Kuusinen toimitti Ruotsin kautta silkkipaperille painetun teräväsanaisen kirjeen Suomen porvaristolle. Siinä hän ilmaisi syvimpiä tuntojaan.  ”Liian aikaisin riemuitsitte, ei minua vielä ole tapettu.  Taisitte tappaa viattoman miehen.  Mutta sehän on teidän tapanne”.  Lisäksi hän ilmoitti olevansa Neuvosto-Venäjän kansalainen ja Venäjän kommunistisen puolueen jäsen.  Hän kertoi myös seuranneensa kulissien takaa Suomen vallankumouksellista voimaa.  Luokkasota jälkiselvittelyineen ja tuhansine uhreineen olivat luonee sen, mitä Kuusinen nimitti pyhäksi vihaksi.  Kun kirje ilmestyi lehtiin, siitä nousi kohu.

Lähde: Antero Uitto: Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen. sivut 70-73.

*

Jaakko Paavolainen kertoo Väinö Tanner – senaattori ja rauhantekijä  2 –teoksessaan:

”…Tanner ei ainakaan aluksi olut haluton pitämään yllä yhteisyyden tuntoa ”äkkijyrkkien” kanssa.  Nimenomaan silloin, kun valkoinen terrori oli kyseessä, hän oli altis käyttämään tilannetta hyväkseen.

Näin näyttäisi olleen mm. surkuhupaisessa O.V. Kuusisen ”kuolemassa” helmikuussa 1920.

(SDP:n) Puoluetoimikunta sai näet silloin erheellisen tiedon siitä, että O.V. Kuusinen oli surmattu jäällä pakomatkalla Ruotsiin poliisin toimesta, ja se teki asiasta suuren numeron.  Kuusisen ruumista päätetiin etsiä puolueen kustannuksella, puolue myös järjestäisi hautajaiset.

Surujuhlia päätettiin toimeenpanna ympäri maata mikäli mahdollista, ja jos murhasta todella oli kyse, tietoa valkoisesta terrorista levitettäisiin ulkomaille.

Tanner teki Kuusisesta myös eduskuntakyselyn. – Mikään ei todista, että Tanner olisi ollut näiden toimien suhteen eri mieltä muun puoluetoimikunnan kanssa.

Ilmeisesti hän juuri tämäntapaisessa tilanteessa näki edullisen keinon taistella hajaannusta vastaan. 

Hautajaisten järjestäminen puolueen toimesta olisi merkinnyt symbolisesti Kuusisen ottamista takaisin sen piiriin ja olisi olut omiaan aiheuttamaan hajaannusta kommunismiin kääntyneissä.”

Jaakko Paavolainen: Väinö Tanner 2, sivu 296.

*

Epilogi

Muistokokouksen (Helsingin työväentalon pihalla) jälkeen Sulo Wuolijoki oli mennyt Kuusisen luo ja kuvaillut hänelle hautajaismenoja.  hän kertoi myös, että Väinö Tanner oli teettänyt puoluetoimikunnallaan päätöksen, jonka mukaan Kuusinen haudataan Suomen sosialidemokraattisen puolueen kustannuksella.  Tähän Kuusinen oli todennut, että ”kyllä minä vilpittömästi uskon, että Väinö Tanner minut mielellään hautaisi”.

Lähde: Antero Uitto: emt. sivu 73.

*

O.W. Kuusinen: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1771578?page=3&term=Kuusisen&term=Kuusinen

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tarkastellen historiaa suomalaiset olivat ehkä merkittävä ja huomioitava lenkki siihen, että kommunismi jäi muoti-ilmiöksi vain itäeuroopassa.

Kommunisteilla oli vahvoja soluja Venäjän bolsevikkien rahallisin tuin varsinkin Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa samaan aikaan kun oma kansa kävi nälkäkuolemaa, mutta menestys jäi kuitenkin onneksi perin heiveröiseksi.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tarinaa tarinasta

”Ja kun Kuusinen poliisin puheen mukaan riisui selkäreppunsa (raportissa mainittu) ja sadetakkinsa ja alkoi tavotella taskustaan jotain, ampui hän silloin Kuusista kohden kolme laukausta. Kuusinen oli vielä elänyt jonkun aikaa sen jälkeen. Poliisi istui jonkun aikaa paikalla ja lähti sitten hiihtämään takaisin rantaan, ottamatta mitään ruumiin taskuista mukaansa.”

”Kuitenkin on lausutut sellaisiakin arveluja, että Koivukoski, vangittuaan Kuusisen saaristossa, lähti häntä tuomaan rautatielle, mutta satuaan Kuusiselta suuremman summan rahaa laski hänet menemään ja tekasi siten jutun aavalla merellä ampumisesta. Siellähän ruumis voi helposti hukkua ja siten peittyä kaikki hämärään.
Tällaista uskovat Koivukosken ohrana-toverit. Tietysti asia lopullisesti selviää vasta kun poliisit ovat käyneet paikalla.”

Näin spekuleerasi Vapaa Sana, 23.2.1920, s. 3.

”Valkean ruusun ritari Koivukoski, provokaattori.

Kuka on Koivukoski?

Hän on keski-ikäinen mies, nykyään kirjoilla Lapualla, jossa hänellä on vaimo. Elämäsä vaiheet ovat mitä kirjavimmat. V. 1919 tammik. lopulla matkusti hän Viroon suojeluskunnan komennuksesta, yrittääkseen sitä kautta Venäjälle.

Mutta kun se ei onnistunut, palasi hän muutaman päivän kuluttua Helsinkiin, josta sitten helmikuussa lähti toista tietä Pietariin. Siellä tapasi hän Kuusisen, jonka hän ennemminkin oli tuntenut ja tarjoutui hänen palvelukseensa, joka onnistuikin.

Hänelle uskottiin jotain tehtäviä Suomessa. Pietarissa ollessaan urkki hän tarvitsemansa tiedot suojeluskunnalle ja palasi jonkun ajan kuluttua Suomeen. Palkkioksi tästä työstä annettiin hänelle ”valkea ruusu”.

Viime aikoina on hän ollut komennettuna Seinäjoelle.”

*

Kuusisen murhaaja Koivukoski paennut

(Omalta kirjeenvaihtajaltamme.)
Kun ylläoleva selostus Kuusisen m
urhasta oli jo ladottu, tiedottaa kirjeenvaihtajamme, että toveri Kuusisen murhaaja Koivukoski on lauvantaina vastaan yötä paennut.

Kun lauant. aamuna, Uuteen Kaarlebyyhyn saapuneet, keskuspoliisin tutkijat piti Koivukosken opastamana lähteä jäältä etsimään Kuusisen ruumista, huomasivat he, että murhan tekijäksi ilmoittautunut Koivukoski oli livistänyt matkoihinsa.

Ylläoleva tieto Koivukosken karkaamisesta antaa asialle yhä hämäräperäisemmän muodon.

Tässä yhteydessä tulkoon mainituksi, että mikäli olemme tietoomme saaneet, Kuusisesta on luvattu 50.000 mk, joka summa on voinut houkutella Koivukosken valmistamaan tunnetun raporttinsa.

Lähde: Vapaa Sana, no 23, 23.2.1920, sivu 3.;

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/bind...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Paljonko oli tuo väitetty "tapporaha" eli EK:n lupaama löytöraha?

*

Vuoden 1920 rahasumma 50 000 markkaa vastaa vuoden 2018 rahassa n. 20.000 Euroa.

LÄHDE: Rahamuseon rahanarvon muunnin.
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Suomen Sosialidemokraatti (SDP) julkaisi muistokirjoituksen 17.2.1920:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/bind...

Sivu 3.
Seuraavalla sivulla vielä Sasu Punasen pakinaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kuusisen kuolemaa koskevaa välikysymyskeskustelua selostaa ILKKA
25.2.1920:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/bind...

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Olisi saanut tulla tapetuksi Stalinin puhdistuksissa 30-luvulla. Lienee ollut todella isokenkäisiä suojelijoita, koska näin ei käynyt.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

#8:
Se isokenkäinwn suojelija oli Stalin, joka osasi pitää huolta uskollisista lakeijoista.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Sitten Kuusinen oli harvinaisen taitava. Stalinhan tapatti pelkästään "varmuuden vuoksi" läheltäänkin suuret määrän ihmisiä, ja erityisen suuressa varassa olivat ne joilla oli jollakin tavalla epäilyttäviä yhteyksiä (esim. suomalainen tausta).

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juho Koivukoski Wikipediassa;

Juho Koivukoski (k. 22. helmikuuta 1920 Kokkola) oli Etsivän Keskuspoliisin palveluksessa ollut etsivä, joka helmikuussa 1920 väitti ampuneensa Otto Ville Kuusisen Pohjanlahden jäällä. Suurta kohua synnyttänyt juttu osoittautui perättömäksi, ja Koivukoski ampui lopulta itsensä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Koivukoski

"Tutkimuksissa selvisi että 43-vuotias Koivukoski oli ampunut itsensä."

Mahtoivat olla jäävit tutkijat asialla?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Sitähän on väitetty, jotta Otto-Ville olisi ollut Nikitan neuvonantaja Kuuban kriisin aikohin, ja kehottanut malttiin, ehkä jopa historiallinen henkilö?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juu, näin se nykytiedon valossa nähdään.
"Suomessa epähenkilön mainetta nauttinut Kuusinen opasti neuvostojohtajan ulos kriisistä aivan viime hetkellä".
Nikitan ongelma oli lyhytjänteisyys, impulsiivisuus, hutera koulupohja ja alttius lähipirin vaikutukselle, joka oli käydä kalliiksi..
OWK oli luonteeltaan päinvastainen, hyvin varovainen, jopa arka.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Hyvää tässä on se, ettei OW. Kuusinen tehnyt elämäntyötään Suomessa. Täällä hänet olisi ainakin vangittu, ehkä tapettu. Kovin kapeaa hänen elämänsä Neuvostoliitossakin oli, mutta aatteeseensa hän oli hyvin sitoutunut.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset