Oliko Merkel suuri liittokansleri ja Euroopan johtaja?

Nyt näyttää huonolta – Merkelin jälkimaineen kannalta.

Oliko Merkel suuri liittokansleri ja Euroopan johtaja?
Siinä, missä Angela Merkelin edeltäjä liittokanslerina, Helmut Kohl, tulee pysymään suurena Saksojen yhdistäjänä, ja uuden Euroopan keskeisenä luojana, hänen nostamansa Merkel näyttää jäävän historiaan henkilönä, jonka valtakaudella, ja nimenomaan hänen ratkaisujensa seurauksena, käynnistyi Euroopan hajaannus ja tuho.

Koska Euro, pankkien pelastuspeli ja islamisaatio.
Nykyeuroopan isä Helmut Kohl on häpeällisesti unohdettu ja miltei deletoitu EU-historiasta, mutta oikaisu tulee.
Merkelille ei patsaita pystytetä, toisin kuin Tervo luulee. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005886620.html

*

Kokoava lähtötilanne
Lähtökohtiensa puolesta ja edellytystensä perusteella Euroopan tulisi nyt, runsas neljännesvuosista Kylmän sodan päättymisen jälkeen, olla maailman johtava valtaryhmittymä;
Niin taloudellisesti, kulttuurisesti, moraalisesti kuin sotilaallisesti ja hegemonistisesti.
Euroopan tulisi johtaa maailman kehitystä.
Euroopan tulisi olla iso, Real Great. – Great Again!
Mutta kun Kiina, Yhdysvallat ja Venäjä nyt säätävät Maailmaa, missä on Eurooppa?
Se tumputtaa jossain taka-alalla, tai istuu sivuseinällä. Eurooppa!
Ei tätä menestyskertomukseksi voi sanoa.

Eurooppa ei ole ollut koskaan sitten Rooman tuhon näin heikko ja alamaissa.
Se siitä Merkelistä.

*

Iso kuva
Merkelin aikana EU on näperrelyt toisarvoisten ja tuhoisiksi osoittautuneiden asioiden parissa.
Kun taas muualla on pysytty paremmin kiinni olennaisessa, ja jälkeä on syntynyt.
Tiivistäen: Merkelin politiikka, ja siihen elimellisesti kytkeytyvä EU:n politiikka, on väärän paradigman politiikkaa.
On tehty vääriä asioita ja nekin huonosti.
Oikeita asioita ei ole tehty, tai ne on julistettu suorastaan kielletyiksi tai ainakin vääriksi.
Ei hyvä.

Euroopalla on ollut erikoisen väärä näkemys historiallisesta kehityksestä ja siihen vaikuttavista voimista.  EU:n olisi pitänyt painaa päälle talouden kasvun, kestävän kehityksen (inhimillisen, ekologisen, taloudellisen, poliittisen ja historiallisen) varjelemisesta, mutta se on sotkenut itsensä ikioman poliittisen hankkeensa, epävaltio EU:n, luomiseen ja kasassa pitämiseen.

Eurooppa on jumittunut epärealistisen poliittisen hankkeensa pauloihin ja seitteihin, eikä sen hyötypotentiaali ja sivistyksellis-tuotannollinen voima ole kyennyt tuottamaan läheskään sellaista talouskasvua, kuin mihin sillä on edellytykset.

Tulonjaollisesti Eurooppa on nöyrästi ja tahdottomasti Amerikkaa peesaten, ja ideologisen liberalismihuumansa (se luuli voittaneensa kolmannen maailmansodan, Kylmän Sodan) seurauksena antanut vallat markkinoille, kuitenkin toisaalta epäortodoksisesti ja Saksavetoisesti kuitenkin sotkeutuen rahatalouden markkinamekanismien peukalointeihin (vakaussopoimus, bail out –kielto, omien pankkien pelastusoperaatio ihmisten ja kansakuntien kustannuksella), josta seurauksena on ollut ensinnäkin varallisuuksien kestämätön keskittyminen, ja toisaalta talousalueen separaattori-efektin voimistuminen, missä Saksa hyötyy ja muu ei-Saksalainen Eurooppa menettää.

Siinä missä tavoitteena olisi tullut olla talouden kasvattaminen ja tulonjaon kohtuullisena pitäminen, on epäonnistuttu, molemmissa päätavoitteissa.

*

Kolme pointtia edellä.
Saksan sisäpolitiikassa, joka de facto on osa EU-politiikkaa, lukuisia käsittämättömyyksiä;

Kuten: asevelvollisuuden lakkauttaminen, eurooppalaisen sotilaallisen voiman ja vaikutusvallan laiminlyönti, epärealistinen ja hiilipäästöjä käytännössä lisännyt ydinvoiman käytöstä luopumista koskeva hätiköity päätös Fukusiman jälkeen , ym, joita ei tässä mahdu luettelemaan.

Fukushiman jälkinäytöksen suhteen tyydyn lainaamaan Ilmari Schepelin tämänpäiväisen blogin oivaa tiivistystä:

”Fukushiman onnettomuuden jälkeen Saksa meni jonkinlaiseen shokkiin ja päätti vuonna 2011, että maan kaikki ydinvoimalat suljetaan nopeutetussa tahdissa. Samanaikaisesti ruskohiilen poltto jatkuu iloisesti, entiseen tapaan..itse asiassa sen kulutus koko ajan lisääntyy.

Juuri Saksan kannattaisi harrastaa voimakasta itsekritiikkiä, koska sen hiilidioksidipäästöt ovat peräti 8-kertaiset (muuten leväperäiseen) Ranskaan verrattuna.” http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263740-heraako-saksa-vihdoinkin

*

Mitä Merkel teki?

Miksei kukaan kysy, mitä Merkel teki (todella) Brexitin torjumiseksi?

Kaikki syyttävät kuka mitäkin.

Mutta miksi Merkel ei estänyt Brexitiä? 

Miksei hän torjunut sitä jo varhemmin, strategisin valinnoin ja järkevän Unionin muodoin? Miksei hän taistellut Cameronin mielettömän kansanääenestys-lupauksen jälkeen, heti ja lujaa?  Miksei hän kampanjoinut, juossut kuin tuli hännän alla kaikkialla kaikkensa tehden?

Miksei kukaan kysy, miksei kukaan syytä Merkeliä Brexitistä?

Saksassa tuomittiin äskettäin 96-vuotias keskitysleirin alemman johtotason toteutustyöläinen vankilaan… Miksi Merkel saa olla vailla vaikeita kysymyksiä?

*

Tili

Kaikkiaan suuri joukko strategisia ja historiallisia virhearviointeja ja mielettömyyksiä, joista Eurooppa ja eurooppalaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan.

Euroopan uus-kahtiajako ja sotilaallisten jännitteiden nousu.  Mitä Merkel on tehnyt luodakseen pohjaa rauhanomaiselle kehitykselle ja vapaalle integraatiolle, jotka ovat (olleet) EU:n lähtökohtia? 

Joku sanoo, ettei Merkel ole ollut EU-kohkaaja ym. Lainaan näin anonyymisti kokeneen kirjoittajan kommentaaria tähän Merkel-arviontiin liittyen:

”Miten olisitte Merkelin tilalla toimineet toisin. En ole ihan sata varma, etteikö Merkel ollut EUn vouhkaajien ja Naton sotapoliittisten yltiöpäiden mukana menossa Ukrainaan. Se oli senkan kaivamista omasta nenästä ja Krimin kriisin aiheuttaja. Kas, Venäjä alkoi rahoittaa toista puolta Syyriassa ym. ja synnytti pakolaisaallon Eurooppaan. Eikä siinä kaikki, USAn sotateollisuus sai miljardikaupat liki jokaiseen Euroopan maahan – se oli jenkkien tarkoituskin Nato käsikassarana. Että Merkel ei ihan itse ollut se syyllinen, enemmän pelinappula..”

Tässä on huomionarvoisia pointteja. Epäilemättä Merkel oli sokea Venäjän suhteen, hän ei uskonut, että presidentti Putin voisi olla niin kova ja päämäärätietoinen, kuin millaiseksi hän osoittautui.  Mutta Merkel ei suinkaan toiminut aktiivisesti Yhdysvallat-vetoisen vyörytyksen hillitsemiseksi, silloin kun se kohdistui Venäjään ja sen etupiirivaltioihin, erityisesti Ukrainaan, värivallankumouksineen.

Värivallankumoukset olivat 2000-luvun alun suurimpia poliittisia harhoja.  Niihin liittyi lapsenuskoinen luottamus ns. demokratian tarttumiseen ja leviämiseen, sekä syvempänä agendana läntisen elämänmuodon ja 1960-luvun jälkeisen rajattomien vapauksien yksilöllisyyden mallin voimaan ja vakuuttavuuteen.  Se, mikä Lännessä näkyi vapautena ja mahdollisuutena, näkyi monille maailmassa holtittomuutena ja rappiona, tradition ja kulttuurisen kunnioituksen puutteena.  Venäjän – ja Putinin – ajattelun kehitys noviisista nykyiseksi tahtopoliitikoksi on luettavissa hänen puheistaan.  Se tie ei ole suora eikä johdonmukainen sinänsä, mutta siinä on kasvun ja etsinnän piirteitä, ja oman kulttuuris-historiallisen formaatin hakua ja muotoutumista.

Ristiriitaisimmillaan Merkel on ollut sokeudessaan, kyvyttömyydessään nähdä, miten hän faktisesti on lempinyt ja willkommen-toivotellut eurooppalaiselle historialliselle tieteellis-valistuksellis-kristilliselle kasvupohjalleen vieraita (islamistisia ym.) voimia, kun taas omalla tavallaan eurooppalaiselle slaavilais-venäläiselle traditiolle ja täkäläisittäin konservatiiviselle arvopohjalle hän on ottanut etäisyyttä, torjuen ja tylyttäen.  Mistä muustakaan tässä on kyse. 

Edellä lainattu kommentoija näkee ja myöntää ”senkan kaivamisen omasta nenästä”.  Euroopan alentuminen ja alistuminen ”pelinappulaksi” on samaa; johtuu lähtökohtaisesti Euroopan, Unionin ja Merkelin (muidenkin) virheellisestä paradigmasta: Eurooppa on lyönyt laimin puolustuksensa ja sotavoimansa, ja siksi joutunut Yhdysvaltain sotateollisen kompleksin ottopojaksi, ja alisteiseksi sille, mitä Yhdysvallat tekee ja haluaa. 

Maailman suurimpana taloutena Euroopalla täytyy olla maailman suurin ase, maailman vahvin armeija ja rajuin tulivoima. Saksan olisi – heti Kylmän sodan päätyttyä – tullut karistaa menneisyyden haamut olkapäiltään ja hankkiutua asemansa mukaiseksi sotavoimaksi, ydinasevallaksi ja maanosan johtotähdeksi.  Mitä Merkel on tehnyt tämän luonnollisen kehityksen hyväksi? Ei mitään. Päinvastoin hän on juossut toiseen suuntaan, väärään suuntaan.  Ei noin toimi suuri valtiomies. Merkel ei ole suuri johtaja.

*
Jos ja kun Merkel on "Euroopan Mutti", niin kuka hänet on sellaiseksi valinnut?

Eivät ainakaan eurooppalaiset äänestäjät. Monet niistä, jotka itkevät, ettei Yhdysvaltain presidenttiä valittu Yhdysvaltain äänestäjien enemmistön äänin (facta), vaan vähemmistön äänin, ottaa "Muttin" annettuna, legitiiminä ja itsestäänselvänä; mutta ei häntä ole mutiksi valittu eurooppalaisin äänin, ei enemmistön eikä vähemmistön. Sellaista äänestystä ei ole edes pidetty!
Tiivistys;

EU on taloudellinen jättiläinen, poliittinen kääpiö ja sotilaallinen kapalolapsi.

Kuka tästä on vastuussa?

Ei tietenkään kukaan! Ei ainakaan Mutti, vaikka tietysti pitäisi.

Minä vaadin johtajan vastuuseen, siis Merkelin. Huono päättötodistus tulee!
Sitäpaitsi, Saksa istuu liikaa tuleen muiden housuilla.

Se kyllä tekee öljy- ja kaasukauppaa Venäjän kanssa, mutta nurittaa osaa eurolppalaisista pakotteilla ja rajoitteilla.
Sitäpaitsi EU-politiikka ajaa Venäjän "Kiinan syliin", ja hajoittaa vanhan mantereen perinteistä kristillisten kirkkojen valta-aluetta.
Se sattuu olemaan toisen maailmansodan voittajakansojen yhteisö!
Suomi kuului ja kuuluu ehdoitta siihen, sen ehdottomaan ytimeen. Suomi taisteli oman ja länsimaisen kristillispohjaisen elämänmuotonsa puolesta uskollisemmin kuin kukaan.
Uskollisemmin, kuin Britannia ja Yhdysvallat, jotka olivat liitossa Stalinin Neuvostoliiton kanssa, omasta tahdostaan ja omien intressiensä mukaan. Suomen ns "im Bund" Saksan kanssa oli pakon sanelemaa, kyse oli henkiinjäämisestä.

*

Niinpä:

Suuren Saksan suuri johtaja Merkel tekee väärää politiikka ja toimii meidän etujemme vastaisesti.

On nurinkurista ylistää häntä siitä.
Parempi sanoa ruma sana niin kuin se on.
Mitä tulee Saksaan "EU:n suurimpana maksajana", niin se on vähän kimurantimpi juttu.
Saksa voi maksaa unionin maksuista eniten, mutta miten muuten asia voisi ollakaan? Sehän on systeemin suurin kansantalous.
Mutta; nykyjärjärjestemällä se on myös unionin suurin hyötyjä.

Se separoi Eurooppalaisen talouden kermat. Sen saamat hyödyt unionista ja rahaliitosta ovat moninkertaiset sen itsensä maksamiin panoksiin nähden. Jatkossa tämä hyötykerroin vain kasvaa. Ei-Saksalaisen Euroopan hyödyt järjestelmästä ovat kyseenalaiset, vähäiset, osaoptimointiin liittyvät ja pitkän päälle pakkaselle päätyvät.
Valtioiden ja kansakuntien on jatkossa yhä välttämättömämpi pakko ottaa toimissaan ja ratkaisuissaan huomioon, mitä jos pulju hajoaa. Eräänlaista "astinlauta-elämää" siis!
Eniten häviää se, joka panostaa eniten kuolevaan hevoseen, ja joka ostaa eniten kuolleen hevosen lihaa.

*

Saksojen yhdentyminen ja Unionin laajentuminen – suuret eurooppalaiset ratkaisut – kytkeytyivät elimellisesti toisiinsa.
Olihan siinä muitakin kätilöinä, kuten Mitterrand, mutta isä oli H. Kohl.
Yleensä jokainen mahti muistaa ja kunnioittaa synnyttäjäänsä, perustajahahmoaan ja olemassaolonsa keskeistä toimivaa. EU:n suhteen se on Kohl.
Siinä unohduksessa ja häivyttämisessä, jonka kohteeksi koko järjestelmän alku-isä ilmiselvästi on joutunut, kuvastuu kaikessa alastomuudessaan se konjunktuurimainen falskius, historiattomuus ja inhottava opporttunismi, joka muutenkin kohtalokkaalla tavalla vaivaa ja riuduttaa Euroopan Unionia.

*

Näpertelyä

Luin vielä kahteen kertaan läpi alussa linkatun Jari Tervon ylistyskirjoituksen Merkelistä.

Mitä Merkel on tehnyt, muuta kuin ollut humanisti, Tervon mukaan?
Hän on kannattanut homojen (käsittääkseni myös lesbojen?) oikeutta avioliittoon ja kutsunut miljoona ulkomaalaista valtakuntaansa, ilman passia ja viisumia.
Näkisin nuo luetellut suoritteet historiallisessa taitekohdassa olevan maanosan kannalta melkoisen köykäisiksi, jos kohta ei ihan merkitystä ja vaikutuksia vailla oleviksi.
Kun HS:n näyttävästi julkaisemassa pakinassa luetellaan valtioita, Ruotsi, Italia, Unkari, Britannia, jäävät niiden nykytilan taustat ja kehityskulkujen lähtökohdat ilmaan, vaille edes viitteenomaista hahmotusta.

”Euroopan taivaalle kerääntyy pilviä.  
Ruotsissa takkuaa hallituksen kokoaminen hankalan vaalituloksen jäljiltä. Italiassa valtaa pitävät pellepopulistit. Unkarin puolifasistinen hallitus romuttaa eurooppalaisille arvoille perustuvaa yhteiskuntaa. Viimeksi kiellettiin ulkona yöpyminen. Köyhyys julistettiin siis lainvastaiseksi.
Puolaa hallitsee Laki ja oikeus -puolue, jonka tehtävänä on rampauttaa molemmat, sekä laki että oikeus. Puolue nimittää tuomarit tuomioistuimiin. Britannian hallitus on puolestaan tyrmistynyt siitä, että brexit eli Euroopan unionista eroaminen tarkoittaisikin oikeasti Euroopan unionista eroamista.”
(Jari Tervo).
Niin, mikä tässä on syytä ja mikä seurausta?  Jos Euroopan Unioni olisi kovin onnistunut laitos, niin tuskin siitä kovin hevin pyrittäisiin eroon?  Jos ajanpolitiikka olisi onnistunut, tuskin Ruotsi kipuilisi kahtiajakautuenena kansakuntana? Jos Lännessä tarkemmin vaivautuisimme paneutumaan Unkarin – tai muiden Rautaesiripun maiden – 1900-luvun politiikkaan ja kansanelämään, tuskin niin kärkkäästi kuin Tervo, tuomitsisimme sen torjuvan suhtautumisen ulkoapäin tulevaan komentoon: Itävalta-Unkarin luutunut hierarkiayhteiskunta, Natsit, Bolshevikit… EU?  Ei kiitos! kiljaisee moni tuossa tilanteessa.

Kreikkaa Tervo ei näe maininnanarvoiseksi, tai Espanjaa ja Portugalia.

Niiden(kin) ongelmavyyhteihin liittyy niitä suuntimisongelmia, joita esitin EU:n keskeisinä pulmina.  Puhumattakaan Italian problematiikasta, jossa ikävintä on se, että romahtaessaan se vie puolet Eurooppaa ja maksattaa kaiken muilla.
Muuten, mitenkä Merkel kuvittelee jatkavansa kanslerina vielä rapiat 3 vuotta, ilman puolueensa johtajuutta?
Mahdotonta, mikä mahdotonta.

Merkelin uran alamäki jatkuu kiihtyvänä pudotuksena ja ilmeisesti tulee päättymään enemmän tai vähemmän näyttävään mahalaskuun.

*

Vielä yksi esimerkki
2000-luvun suuri mahdollisuus oli dataverkot ja some.

Eurooppa puuhasteli joidenkin johtavien kimpussa, kun amerikkalaiset megayhtiöt ottivat ilmatilan haltuun. Ja Kiina ja Venäjä.
Internetin nykytila on onneton, sen negatiiviset ulottuvuudet leimaavat aikaa ja muokkaavat historiaa.
Euroopan, vanhan sivistys-Euroopan olisi pitänyt johtaa tätä teknologian marssia.
Mutta nyt Eurooppa on jäänyt amerikkalaisten ja kiinalaisten yhtiöiden digitaaliseksi alusmaaksi.
Samalla Eurooppa on menettänyt lopullisesti mahdollisuudet päättää itse siitä, millainen verkko oikeastaan on.
Tämä tie, jolla nyt olemme, on synkkä, sanoo äskettäin Suomessa piipahtanut alan guru, Jevgeni Morozov.
Toinen guru, Osmo Soininvaara sanoi, kun pyydettiin nimeämään joku vähemmän tunnettu vaikuttaja, jonka merkitystä ei vielä tunneta yleisesti:
"Anonyymit hakukoneiden algoritmien laatijat".
Kyllä Osmo tietää!

Heillä on valtaa, paljon valtaa.

Kuka heitä valvoo?  Kuka heitä ohjaa?  Ketä he tottelevat?

Rahan, ison rahan, logiikkaa ja juoksuvirtaa.

Siinä demokratia on kaukana.

Miksi Eurooppa nukkui?

Ei se nukkunut. Eurooppa näperteli vääriä asioita.

*

Mitä tulee vielä Merkelin henkilöön

Nyt kun SK on uusintajulkaissut vuonna 2013 ilmestyneen paljastusartikkelin, siitä miten hän nuoruutensa DDR:ssä ei ollutkaan "pelkkä" kommunistisen Jugendin kulttuurivastaava, vaan aivan aatteen ytimessä toiminut propagandavastaava, niin tämä menneisyystekijä rinnastuu väistämättä Nobel-kirjailija Gunther Grassin hieman ennen kuolemaansa kokemaan paineeseen ja häväistykseen siitä, että hän oli sodan lopussa, vähää ennen romahdusta toiminut Waffen-SS:n riveissä, 10.SS-PsD:n psv-lataajana. 17-vuotiaana, siis kansainvälisten sodankäynnin säännösten mukaan lapsisotilaana.  https://fi.wikipedia.org/wiki/G%C3%BCnter_Grass
En vaadi Merkeliä moraalimankelin puristuksiin.

Päinvastoin pidän hänen kohteluaan tuon salaisuuden paljastumisen jälkeen lähempänä oikeaa ja kohtuullista, kuin Grassin 2006 kokemaa.
Mutta, ja vielä kerran mutta:

Tämä kohtelun ja reagoinnin kaksijakoisuus on syytä noteerata, ja tuoda esiin.
Äskettäin tuomittiin vankilaan eräs 96-vuotias keskitysleirin kirjanpitäjä, tai mikä hänen mitätön hierarkia-asemansa sitten olikaan.
Koska: Kaksoisstandardit!
Olkaamme johdonmukaisia.
Johdonmukaisille ei ole "oikeita" erehdyksiä ja "vääriä" erehdyksiä.
Tosihumanistille on vain ihmisiä, jotka voivat tehdä oikein tai väärin, ja joilla monesti on vain huonoja vaihtoehtoja, josko vaihtoehtoja ollenkaan.

*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu