Veikko Huuska

Suomen sodan 1808-1809 veteraanit Ikaalisissa

Suomen sodan 1808-1809 veteraanit Ikaalisissa

Suomen sodan veteraanien kohtalo ja ankeat elinolot alkoivat laajemmin kiinnostaa kun sodasta oli kulunut 50 vuotta.  Vuoden 1858 tienoissa alettiin koota rahavaroja ja muita apuja säälittävissä oloissa elävien invalidien ja ikänsäkin puolesta jo parhaat voimansa menettäneiden soturien hyväksi. Myös patsaita ja muistopaasia värkättiin.

*

Ikaalisten sotaveteraaneja 1808-1809 Suomen sodasta

Suomen Julkisia Sanomia 13.1.1858 ja 24.1.1859 kertoo muutamien tiedossa olleista Ikaalisten veteraanista:

ARG, Johan, syntynyt vuonna 1782; palveli reservinä Porin jalkaväen rykmentissä ja oli, paitsi Viaporissa sen antautumiseen asti, kahdessa tappelussa Kauhajoella; asuu Ikaalisten pitäjän Parkanon kappelin Kankarin kylässä ja saapi 5 ruplaa 75 kopeekka vuotuista eläkerahaa sekä vähemmän syytingin, mutta kuitenkin ahdistaa köyhyys.

*

BLOMSTER, Eerikki, syntynyt vuonna 1774; palveli rummunlyöjänä Porin Rykmentin komppaniassa ja on ollut Parkkumäen, Laitasillan ja Porosalmen tappeluissa sekä vähemmissä kahakoissa Suomen 1808 vuoden sodassa, jolloin kivuloisuudesta sai eronsa; elää Ikaalisten Haapimaan kylässä.

HisKi:n mukaan veteraanimme kuoli Ikaalisten Haapimassa 9.9.1862, haudattiin 14.9.1862; rotfattig/ruotuvaivainen, 88 vuoden iässä, kuolinsyy: Åld. eli ”vanhuuteen”.

*

BOHM, Johan, syntynyt vuonna 1782; palveli reservinä Porin jalkaväen rykmentissä ja oli Kauhajoen, Närpiön sekä y.m. tappeluissa; elää kovassa köyhyydessä Ikaalisten Parkanon Kappelin Nerkon kylässä.

*

LITEN, Johan, syntynyt vuonna 1787; palveli Porin rykmentin Kyrön komppaniassa ja oli Veaporin heittämyksessä, lähti sieltä Kauhajoelle, tappeli Lapfierissä ja Metsälässä; joutui sairaana vangiksi; elää köyhänä Hämeenkyrlön Vesajärvellä.

*

PLI, Eerikki, syntynyt vuonna 1780; palveli Porin rykmentin Kyrön komppaniassa sekä oli, paitsi ensin Veaporin linnassa sen antaumiseen asti, Lapuan, Kauhajoen, Juutan, Lapfierin, Kalajoen ja Pyhäjoen tappeluissa, joissa sai vähempiä haavoituksiakin; elää loisena Ikaalisten Kovelahden kylässä ja saapi, vuodesta 1856 alkaen, 5 ruplaa 75 kopekkaa vuotuista eläke-rahaa, mutta puute on jokapäiväinen vieras.

HisKi:n mukaan: Veteranen Erik Pli, kuoli Ikaalisten Riitialan kylässä lokakuussa 1864, haudattiin samoin lokakuussa 1864. Kuolinsyy: åld.sv. eli ”vanhuuden heikkous”, kuollessaan Eerikki oli 84 vuotias. 

Hautapaikan kohdalla on arvokas huomautus: "Den första som begrofs i nya Kkogården" – Ensimmäinen vainaja, joka haudattiin uuteen Kirkkotarhaan.  - Huomio!

*

SPJUT, Johan, syntynyt vuonna 1779; palveli Porin rykmentin Kyrön komppaniassa ja oli Lapuan, Kauhajoen, Lapfierin sekä y.m. tappeluissa; asuu Ikaalisissa ja on tähän vuoteen asti elänyt loisena, mutta on nyt antanut mökkinsä pojallensa.

HisKi:n mukaan Johan voisi olla tämä: Ikaalisten Kilvakkalan kylässä asuvan isän; reservkarl (varamies) Matts Spjut´in ja vaimonsa Maria Michaelsdotter, 23 v., 22.9.1780 syntynyt poika, jolle kasteessa 24.9.1780 annettiin mini Johannes.

HisKi:n mukaan: Entinen sotilas (f. Sold.) Joh. Spjut, kuoli Ikaalisten Kilvakkalan kylässä 6.2.1863, haudattiin 15.2.1863.  Ikä kuollessa 83 vuotta.  Kirkonkirjan alkuperäinen kommentti: ”Veteran”.

*

STRECK, Pietari, syntynyt vuonna 1771; palveli Porin rykmentin Kyrön komppaniassa ja kävi kaikki tappelut Pommerin sodassa; sai 1808 vuonna sodan alkaessa eron kivulloisuuden takia; elää loisena Ikaalisten Pitkäjärven tilalla ja saapi 5 ruplaa 75 kopekkaa vuodessa eläke-rahaa.  Nyt on ukko vuoteen-oma ja köyhässä tilassa.  ”Potaattisodan uros”)*

*) Pommerin sota sai ”potaatti-sodan” nimen, koska sota-uroomme, sieltä palatessaan, saattoivat potakat meidänki maalle tutuiksi.

Hiskistä löytyy: Parkanossa 12.6.1771 syntynyt, soldat Michel Mattsson: Barkckman´in ja vaimonsa Walborg Johansdotterin poika Petrus.

*

Sanomia Turusta kertoo Ikaalisten miehistä 4.1.1859. Se tietää hieman lisää miehistä:

1808 vuoden sotamiehistä

elää Ikaalisissa kuusi, nimittäin:

SPJUT, Juha, syntynyt vuonna 1779; meni vuonna 1806 Kyrön komppaniaan Porin rykmenttiä; oli tappeluksissa Lapualla, Kauhajoella ja Lapväärtissä;

BLOMSTER, Erkki, syntynyt vuonna 1774, trummunlyöjänä mainitussa komppaniassa ja rykmentissä, oli Parkumäen, Laitasillan ja Porosalmen tappeluksissa; 1808 vuoden sodassa oli hän ainoastansa yhdessä vähemmässä kahakassa ja sai eron sotapalveluksesta mainittuna vuonna;  kolmas on

PLI, Erkki, syntynyt vuonna 1780, oli Kyrön komppaniassa Porin rykmentissä.  Sodan alussa oli hän Viaporissa, mutta sen vihollisille heitettyä, haki hän Suomen sotajoukon Pohjanmaalla ja soti Lapuan, Kauhajoen, Juutaan, Lapväärtin, Kalajoen ja Pyhäjoen tappeluksissa, ja sai Kalajoella vamman kanuunan kuulasta.  Saapi eläkerahaa 5 ruplaa 75 kopekkaa.: Neljäs näistä on

STRECK, Pietari, syntynyt vuonna 1771, edellä mainitussa komppaniassa, kävi Pommerin sodan, jossa hän oli kaikissa tappeluksissa; 1808 vuoden sodan alussa sai hän eron kivulloisuuden tähden.  Saa myöskin eläkerahaa niin kuin edellinenkin.

ARG, Juha, syntynyt vuonan 1782, reservi Porin jalkaväessä, oli sodan syttyissä Viaporissa, taisteli sitte Pohjanmaalla vihollista vastaan; saapi eläkerahaa.; Kuudes on

BOHM, Juha, syntynyt vuonna 1782, oli myös reservinä Porin jalkaväessä, ja semmoisena osallisena kahdessa tappelussa Kauhajoella ja yhdessä Lapväärtissä, ja sai eron sodan päättyessä; hän ei ole pyytänyt eikä saa eläkerahaa.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Eipä olleet hääppöiset veteraanien oltavat silloinkaan. Onko tietoa mitkä kansalaispiirit kunnostautuivat veteraanien asioiden kunnostamisessa tuolloin? Onko pystytettyjä patsaita tai muistomerkkejä jäljellä?

Entä miten mahtoi itse Venäjä suhtautua heitä vastaan taistelleiden veteraanien auttamiseen?

Rummunlyöjä on aivan hauska titteli vaikka toki hyvinkin tuttu vanhoista maalauksista.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

En ole syvällisemmin paneutunut, mutta oletan tämän veteraanien huomioimisen olleen silloinkin kahtalaisen aikakausivaiheen näkyviä toimenpiteitä.
Aikaa oli kulunut 50 vuotta sodasta; sotauroot olivat about 80 vuotiaita, siis isoisä ikäluokkaa.
Hieman samaan tyyliin, kuin 1990-luvulla, kun lapsenlapset alkoivat kiinnostua isoisien taisteluista ja kärsimyksistä.
Toisaalta, siinä missä nämä 1858 ajankohdan tasavuosikymmenet saivat hereille, niin voisin nähdä taustalla suomalaisuuden projektin vaikutuksia. Tehtiin Suomea, luotiin tarinaa suomalaisista, taisteluista, kärsimyksistä ja voitoista, joiden kautta kansakunta on tullut nykypäivään.

Kansakunnan itseymmärryksen luominen ja mytologian muokkaaminen, siitä ehkä oli myös kyse. Suomen sodassa Ruotsin armeija voitti joitain sinänsä merkityksettömiä taistelija, mutta perääntyi ja hävisi. Ruotsi menetti Itäiset maakunnat eli Suomen, mutta suomalaiset olivat taistelleet ja kärsineet. Tuntomme oli puhdas.
Ja taustalla omalla tavallaan Runebergin kansallinen heeros-teos, Vänrikit.
1990-luvun nostatuksessa oli torjuntavoitto ja Tuntematon.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tuohon edelliseen jatkaisin vielä, että kyllähän tuo nimilistojen keräily maan eri kolkilla vielä hengissä olevista menetetyn sodan sotavanhuksista, köyhinä ja kylmissään nurkkaloukoissaan hiippailevista sotauroista, oli tietoisen eliitin juttu.
Sitten se ristiriita kunnioitettavan veteraanin hahmokuvan ja surkean todellisuuden välillä oli niin huutava, ettei sitä kestänyt mitään tekemättä katsoa.
Taisi ne pienen sota-rahan päälle tulleet avut aika pieniksi jäädä?
Surkea oli tämän yhden veteraanin kohta: Palveluslaperit olivat hänestä itsestään riippumatta kadonneet, eikä hän saanut soturieläkettä. Systeemi ei tuntenut poikkeuksia. Paperit hukassa, rahaa ei.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Potaattisodan uros".
Kyllä olis Vanhalaa naurattanut..

Käyttäjän MattiESimonaho kuva
Matti Simonaho

Suomen sota 1808 - 1809, oli sota Venäjän tukeman Suomen ja Ruotsin välinen sota jonka tunnetusti Ruotsi hävesi. Sotaan osallistui muunmuassa Karjalaan sen aikaista Isistä tai Natsismia paenneet Suomalaiset - josta muuten myöhempi käsitys siitä että "Karjala kuuluu Suomelle" on peräisin. Suomen sota johti siihen että Ruotsin sen aikainen kuningas menetti kruununsa ja korvattiin Ranskalaisella.

Kuninkaat olivat "sivistyneisyyden" kenraaleja. 1500 -luvulta peräisin oleva Ausburgin tunnustus, kuvainnollisesti lepää kuin Ranskalaisen giljotiinin varjo koko Ruotsin Kuningasperheen, ja kruunun yllä - Ruotsin Laissa vuonna 2018: Kuninkaan on uskottava tai hän menettää kruununsa.

Ausburgin tunnustus : https://fi.wikipedia.org/wiki/Augsburgin_tunnustus

Ruotsin Successionsordning (1810:0926): https://www.riksdagen.se/sv/dokument-lagar/dokumen...

Käyttäjän MattiESimonaho kuva
Matti Simonaho

Koskien ruotsinkielisiä nimiä, nykyiset "Suomen-Ruotsalaiset" etsivät identiteettiään genetiikan avulla; "Vi letade efter våra avlägsna släktingar som enligt kyrkobokföringen ska finnas i Sverige, men hittade ingen. Överraskningen var stor, när 100% genetisk match hittades 147 kilometer från oss och släkten är finländsk. Vår släkts efternamn har direkt översatts från det finländska efternamnet till svenska och kyrkböokföringen förfalskats."

Pekka Iiskonmaki

Suomessa on pitkät perinteet kohdella sotaveteraaneja huonosti ja olla heille kiittämättömiä ja julmia.

Erityisen kiitoksen ansaitsee vasemmisto, joka on kohdellut omia veteraanitovereitaan kuin kapisia koiria.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset