Veikko Huuska

Militantin läntisen liberaalidemokratian puolustusstrategia

Militantin läntisen liberaalidemokratian puolustusstrategia

Yritys ymmärtää ajattelua, ideologiaa, ristiriitaa

*

Militanteimmat läntisen liberaalidemokratia puolustajat käyvät järjestelmän kriitikoiden päälle kuin yleinen syyttäjä. 

Nämä järjestelmävahdit tahtovat hiljentää kritiikin, ja nujertaa systeemivirheiden lannoittamasta maasta nousevat protestit kuin takkuiset ohdakkeet.  Nämä sokeuteen asti ideologiset taistelijat eivät ymmärrä tuhoavansa todisteita, käydessään taudin tuottaman protestikasvuston kimppuun. 

Itse tauti, uppoavan lännen kohtalokas tauti, jää heiltä huomiotta.

Ja kuitenkin: Läntisen Liberaalin Demokratian (LLD) kriitikot ja protestoijat ovat systeemin kanarialinnut.  Ne reagoivat ensin.  Ne varoittavat.  Ne antavat signaalin.  Signaaliin kannattaa reagoida tarkoituksenmukaisesti.  Ei parane nuijia viestintuojaa.

*

Eilen kotipöydälle ilmestyneestä korkeatasoisesta aikakauskirjasta luen ”kirjoituksia uppoavasta lännestä”.

Siinä esitellään pari läntistä teosta, siitä ”mitä on populismi?” ja ”tyranniasta” – opetuksia 1900-luvusta.

Tutkija myöntää heti kärkeen, että ”Läntiset liberaalit demokratiat puoluejärjestelmineen ovat kriisissä”, joskaan kriisi ei ole ensimmäinen, vaan muistuttaa maailmansotien välistä aikakautta. 

2000-luvun ongelmien vertauttaminen ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen levottomuuksien ja diktatuurien aikaan, jolloin usko pienten valtioiden mahdollisuuksiin moniaalla hiipui, ei ole millään muotoa uusi ajatus.  Mutta yhtäläisyyksien vetäminen kansallisvaltioiden huojunnan 1920-1930 –luvuilla ja nykyisen pitkälle monoteistisen talouden yksinvallan leimaaman Lännen välillä on kyllä perusteetonta.  Etenkin jos asia pelkistetään niin pitkälle kuin tässä:

Viime kerralla samanlainen kriisi huipentui demokratian kukistumiseen Italiassa, Portugalissa, Saksassa, Espanjassa ja melkein koko itäisessä Euroopassa, maailmansotaan ja kansanmurhaan”. 

*

Britannialainen historioitsija Eric Hobsbawm näkee teoksessaan Äärimmäisyyksien aika (1914–1991) ”lyhyen 1900-luvun” syvävirtoja ja pyrkii nostamaan esille kehityskulkuja sekä vuosisadalle tunnusomaisia piirteitä.  Kahden maailmansodan vuosisata voidaan perustellusti nähdä ideologioiden aikana, pitkälle sekularisoituneet valtiot ja kansakunnat loivat ideolgisia jännitteitä ja konstellaatioita.

Nykypäivän vastakkainasettelu Läntisen liberaalin demokratian oloissa näyttää  huomattavasti vähemmän ideologisilta kamppailuilta ja huomattavasti enemmän ”vain” ja puhtaasti taloudellisilta kamppailuilta; ekonosentriseltä rimpuilulta, jossa kansakuntia piiskataan tehostamaan ja tuotoistamaan elämäänsä kilpailukyvyn ja taloudellisen menestyksen autuaallisessa jumalanpalveluksessa.

Tämän jumaltalouden (talous on kultainen vasikka, johon kaikki keskittyy ja jolle alisteiseksi kaikki on asetettu, alistettu) ylikorostunut ja suorastaan uskonnollinen monoteistinen asema, joskin ilman yleisiä uskonnolle tyypillisiä armon ja tyyneyden elementtejä.  Läntisen liberaalin demokratian talous ja elämä ei koskaan nuku.  Se pyrkii ylivertaisiin tuottoihin öisinkin, ja etenkin öisin.  Yliyön sijoitukset vaurastavat eniten.

 Ideologiat tuntuvat jääneen huomattavasti enemmän retoriikan rooliin. Tosin kyynisesti ajatellen aina, myös viime vuosisadalla, kamppailua on käyty taloudellisista eduista, nykyään tätä kamppailua käydään vain ideologisista rakennelmista riisuttuna.

Läntinen markkinahurmos ja rajattoman kasvun hybris ovat uskonto ilman uskontoa.  Se on ajettu ihmisten tajuntaan niin läpäisevänä ideana, että emme enää erota sen ideologisia lähtökohtia ja kantimia, vaan enimmäkseen koemme sen toisaalta oman elämämme kantavana voimana, kaiken hyvän tuojana ja mahdollistajana, - sekä kansakunnan tasolla yhteiselon ehtona ja toteuttajana.  Rahan, talouden, vaurauden.

*

Kasvu, vauraus ja hyvä elämä ovat – kauniisti sanottuina – ne läntisen demokratian evankeliumin perusteet, joilla tätä ilosanomaa jaetaan ja pakotetaan tajuntoihin.  Mutta tässä autuaassa sanomassa on musta pukinsorkka, joka tehokkaasti itse sanomasta deletoidaan pois, muutenhan se tärvelisi ja tyhjentäisi merkityksettömiin kaiken hienon viestin, jota kansakunnille suunnataan.

Samaan aikaan, kun maailmasta ja ennen kaikkea Lännestä on tehty kaikkien aikojen tehokkain talouskone, rahatehdas, tuotannon tyyssija, joka tuottaa valtaosan koko maailman ihmiskäsien ja aivojen aikaansaamasta aineellis-henkisestä tuotannosta, tämä järjestelmä on pilattu tuhoisasti sillä, että syntyvä lisäarvo jakautuu; täysin epäloogisesti hyvin harvojen saaliiksi. 

*

Kuuta kullaista katso

Kun näytän sinulle kuuta, sinä katsot sormeani. 

Voi, veljeni, miksi iso kuva, taivaankannen laajuinen, aina häipyy näkökentästä, ja huolellisen katseen suunta takertuu sormeen, joka ei edes ole keskisormi?

Miksi kanarialintu tapetaan ensimmäisenä?

*

Lännen murhe

”Tällä hetkellä länttä jäytävät erityisesti oikeistopopulismi ja oppinsa nykypäivään päivittäneet fasistiset liikkeet, jotka ovat löytäneet oikeistopopulistisista puolueista kanavan poliittiseen valtaan.” (vahvennus vh:n)

”Niiden tukena on Venäjän propaganda- ja hybridivaikuttamiskampanja, jonka tavoitteena on horjuttaa läntisiä yhteiskuntia sisältäpäin keskinäistä epäluottamusta lietsomalla.”

Näen että tässä puututaan oireisiin ja yhteiskunnalliseen reaktiiviseen vasteeseen, kun pohjalla on tauti, ja paha tauti onkin.

Sen sijaan, että LLD pyrkii ”tunnistamaan ja katkaisemaan kehitys kohti autoritarismia”, sen pitäisi kaikelta ylivertaisuudeltaan ja omahyväisyydeltään kyetä kriittisesti ja analyyttisesti tarkastelemaan Lännen järjestelmää kuormittavia vikoja ja rakenteita, jotka synnyttävät näitä ns. populistisia liikkeitä joista eräiltä osin voidaan nähdä fasistisiin elementteihin vivahtavia piirteitä. 

Pelkkä keskittyminen reaktiivisten kansalaispalautteiden, ilmenivät ne sitten äänestyskäyttäytymisenä tai katumielenosoituksina, sosiaalisen median myllytyksenä tai muina irtiottoina liberaalidemokratian kaanonista, ei johda mihinkään.  Korkeintaan tuollainen nitistävä, mitätöivä ja täydelliseen hiljentämiseen tähtäävä mestarointi voimistaa koetun todellisuuden nurjamielisyyttä ihmisten mielissä, ja lujittaen vahvistaa protestia eri ilmenemismuodoissaan.

Oikeistopopulismi!  Siinäkö Lännen suurin järjestelmää jäytävä ilmiö?

Minä näen asian täysin toisin.  Jäytävät voimat jylläävät jossain suuren kuvan keskiössä, talouden ja finanssipelin ytimessä, siinä virtuaalis-maksimaalisessa myllyssä, joka imee ihmisten ja kansakuntien voimavedet ja roikuttaa tyhjiin karstatut kohteet, siinä missä hyödyt ja voimat separoituvat isoihin keskiökauhoihin.

Jäytävät voimat ovat voimia ja pelirakenteita, jotka tuhoavat elämää ja ihmisiä, ihmisten unelmia ja käytännöllisiä mahdollisuuksia.

Jäytävät voimat ovat järjestelmiä ja asetelmia, jotka ovat kaiken kansanvaltaisen tahdon ja voiman ulkopuolella, tavoittamattomissa. 

Jäytävät voimat ovat liberaalidemokratian synnyttämiä frankensteinin hirviöitä.  Me joudumme elämään niiden vaikutuksen alaisena, emme pääse niistä eroon, emme voi sanoa niille ei, tai ainakin eimme kaikuu tehottomana seinille.

Jäytävät voimat eivät nuku.

*

Populismin tunnistaminen ja katkaiseminen

Tämän pitäisi kirjoittajan mukaan tapahtua ”ennen kuin on liian myöhäistä”.

Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu:

Tarvitaan kansalaisten, poliitikkojen ja viranomaisten tietoista ja avointa ryhmittymistä demokratian, perustuslaillisen hallintotavan ja yhteiskunnan instituutioiden tueksi”. 

Herää vain aiheellinen kysymys, miten ihmiset, jotka näkevät systeemin tuhoisat vaikutukset omassa elämässään, ”tietoisesti ja avoimesti” asettautuisivat puolustamaan tuollaista järjestelmää?

Miksi he sen tekisivät? Miksi puolustaa finanssijärjestelmää, joka on kaiken demokraattisen vaikutuskeinoston ulkopuolella? 

Miksi puolustaa sellaista finanssi-demokratiaa, joka se demokratia on, jota kirjoittaja tarkoittaa?  Miksi nousta puolustamaan sellaista ”perustuslaillista hallintotapaa”, joka on mahdollistanut, luonut ja tukee ja ylläpitää nyt nähtävän ja koetun finanssivaltaisen yksinvallan, rahan diktatuurin ja markkinoiden anarkian?  Kuka niin hullu olisi?

Miksi ryhmittyätietoisesti ja avoimesti” sellaisten yhteiskunnallisten instituutioiden tueksi, jotka pönkittävät tätä menoa, alistavat ihmistä ja nujertavat elämää?  Miksi kukaan sellaista tekisi?

Kapinallisen kynän näkökulmasta kirjoittajan heittämä haaste astua tukemaan tuollaisia rakenteita kajahtaa tyhjiin.  Kapinallisen silmän näkökentässä tuollainen kutsu peijaisiin on silkkaa mielettömyyttä.  Kapinallisen korvan tuollainen seireenilaulu täyttää rumalla vaikulla ja korva haluaa sulkea tuollaisen kanavan.

*

Populistiset liikkeet suhteessa liberaaliin demokratiaan

Joidenkin tutkijoiden näkökentässä  ”populistit eivät toimita jotain demokratian kannalta hyödyllistä tehtävää”. 

Osa, ainakin eriytynyt osa, populistista ”eivät ole uhka pelkästään liberalismille, vaan demokratialle sinänsä”.

Tämä koulukunta ei näe populismissa mitään hyvää.  Se kieltää populismilta kaiken positiiviseen vivahvahtavankin roolituksen.  Se ei tunnusta populismille edes ”kansanvallan korjausliikkeen tai varaventtiilin” vaatimatonta osaa.

Päinvastoin siellä nähdään populismi bakteeriakin pahempana:

Demokratioiden vaivoihin populisti ovat tautia pahempi lääke”.

Tämä jos mikä on radikalismia: luonnollinen kansalaisreaktio ja ylivoimaiseen mahtiin työlääntyneen kansanosan aktio: tautia pahempi lääke.

Ei anna tämä näkemyskehä mitään armoa populismille ja populismiin ”haksahtaneelle” kansalaiselle.

*

Post Cold War aatekenttä

”Joudumme jälleen puhumaan demokratian kriisistä ja uudesta kylmästä sodasta, vaikka historia näytti jo kertaalleen vastaansanomattomasti osoittaneen liberaalin demokratian ylivoimaisuuden.”

Tämän näkemyksen jakajia on runsaasti, ehkäpä enemmän kuin populisteja yhteensä, liudennetuimmatkin populistiset ailanteen huomioiden.  Mutta joudumme kysymään vaikeita kysymyksiä:

Millä perusteella joku saattoi nähdä ajan ja historian niin, että historia olisi jossain vaiheessa ”vastaansanomattomasti osoittaneen LLD:n ylivoimaisuuden”? 

Siitäkö hyvästä, että se ”löi” saksalais-slaavilaisen bolshevismin?  Eipä kai.  Kyllähän bolshevismi, ja sen 1900-luvun jälkipuoliskon aikana kehittynyt kansalaisvapauksia kovisteleva gerontokratia tuhosi ihan itse itsensä, mitä nyt melalla vähän Reagan avitti.

*

Mitä meidän täytyy tehdä?

Oikeat vastatoimet -  vastakkainasettelu.

Oikeat korjaustoimet –  evoluutio.

Onko vika reaktioissa ja reagoivissa ihmisissä.

Asia voidaan nähdä toisin.  Mitä vikaa todella on ”liberaalissa” ”demokratiassa”?  Onko siinä?  On, todella. Siksi korjaussarja – ei sarjatulta silmille.

Populistit ovat kanarialintuja.  Demokratian ja elämän airuita savusumuisilla käytävillä kaivoksessa.

Haa – kehitys kohti autokratismia.

Emmekö jo elä autokratismissa.  Kohota katseesi, tarkenna olkulaarisi.

Mitä tämä on, ellei autokratismia.  Monetarismia ja fiananssifasismia, yksinvaltaista rahavaltaa. 

Saksassa Weimarin tasavalta kukistui hitaasti sen tuloksena, että merkittävä osa kansasta ei viime kädessä ollut valmis puolustamaan tasavaltaa eikä tukemaan sen eri syistä epälegitiimiksi katsomiaan instituutioita.”

vs.

”Lännessä liberaali demokratia kukistui hitaasti sen tuloksena, että merkittävä osa kansasta ei viime kädessä ollut valmis puolustamaan liberaalia demokratiaa eikä tukemaan sen eri syistä epälegitiimiksi katsomiaan instituutioita.”

Mitä eroa?

Katseen suunta.

*

Demokratiaan kuuluu keskeisenä osana, se mahdollisuus, joka kansalaisilla vaaleissa tarjoutuu: vaihtaa vallanpitäjät.

Finanssimarkkinamaailmassa on finanssi on markkina on maailma, vieras, etäinen.  Mitään niistä ei voi vaihtaa. On tyytyminen.  Siinä läntisen liberaalidemokratian ydin.

Mitä eroa.

Ihmisen osa.

*

Tämän kirjoituksen lähtöpiste:

HAik 3/2018, ilmestynyt 17.10.2018. Syväluotaukset. Dosentti, akatemiatutkija Oula Silvennoinen: Kirjoituksia uppoavasta lännestä? – Tarkasteltavina: Jan-Werner Muller: Mitä on populismi? & Timothy Snyder: Tyranniasta: 20 opetusta 1900-luvulta.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Usko, tai älä. Minä luin koko tekstin. Osittain oli myös aivotyöni mukana myötälähtöisesti. Minähän olen eläkeläinen ikiukko ja jaksoin tuon lukea. Ne, joiden tuo pitäisi lukea, eivät tule sitä koskaan lukemaan.

Maiilma pullottaa määrättömästi tietoa (dataa). Lyhyessä, helpossa ja hauskassa muodossa. Siellä ne nuoret.

Itse pääasiaan. Mikäs se olikaan.Oliko se demokratia / liberalismi / populismi, yhdessä ja erikseen. Kaikilla on aikansa ja paikkansa. Kaikki nousevat aikanaan ja myös liukuvat alamäkeen. Se on elämää ja pitää ihmiskunnan virkeänä. Jätkä sen kun porskuttaa, kuten ilmaisi kansallisrunoilijamme...??? ken olikaan hän?

Kukin voi valita niistä puolensa tässä ja nyt. Puhua, kirjoitta ja äänestää asiansa eteen. Olet joko voittajien, tai sitten häviäjien joukossa. Huomenna ehkä toisin, jos nuttusi käännät nopsaan.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Niinpä niin. Jälleen eräs kömpelön suorasukaiseen kansanomaiseen ilmaisuun nettijulkaisussaan turvautunut, perisuomalaista herravihaista uhmahenkeä ilmaissut populisti onnistuttiin vaimentamaan länsimaisen liberaalin oikeusvaltion toimesta. Suomalainen eliitti on sekin tavallaan uhmakkaasti valinnut äärimmäisen populismin vastaisen asenteen, josta voidaan päätellä paljonkin tuon eliitin sielunmaisemasta.

Se, jolla on rahat ja/tai valta, olisi myös vastuu kansan henkisestä hyvinvoinnista. Se ei loppupelissä ole talouden tai teknillisen edistyksen asia poislukien äärimmäisten nälänhätien aikakaudet, joita ei ole Suomessa 150 vuoteen nähty. Mutta silti meitä aina vain pelotellaan nälällä ja taantumuksella, koska suomalainen eliitti ei muuta osaa ja on täydellisesti kadottanut kosketuksensa siihen, kuinka se voisi oikeasti edistää kansakunnan henkistä hyvinvointia ja eheyttä. Siksi arvostelua ei siedetä ja pakkosyötetään kansalle sitä uskoa, että Suomi on kaikin tavoin täydellinen ja yhtenäinen maa ja tärkeä osa kansainvälistä yhteisöä, jonka vakaata kehitystä kohti täydellisyyttä ei saa horjuttaa.

Tekninen ja taloudellinen kehitys ovat jo itsessään niin arvokkaita asioita, ettei perinteistä neuvottelevaa konsensusta tarvita enää mihinkään. Suomalainen havaitsee kyllä aikanaan minkälaisen auvon hän kohtaa, kun on kehityksen kautta jalostunut ylikansalliseksi neuvostoihmiseksi ja kiittää päättäjiään siitä kaukokatseisuudesta, jolla he torjuivat projektiinsa kohdistuneen taantumuksellisen arvostelun.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Täytyy tunnustaa, että jaksoin lukea Veikko Huuskan tämänkertaisen blogikirjoituksen läpi vain kursoorisesti, mutta liberaalin länsimaisen demokratian kriisiähän siinä taidettiin käsitellä.

Francis Fukuyaman 1990-luvun alussa lanseeraama "historian loppu", liberaalin demokratian voittokulku on kieltämättä saanut etenkin 10-15 viime vuoden aikana haastajan kansallismielisistä, arvokonservatiivista aatteista. Yhteisenä piirteenä näille on yleensä paitsi tuo mainittu kansallismielisyys, ylikansallisten organisaatioiden ja vapaakaupan vastustaminen, konservatiiviset arvot, koskevat ne sitten naisten asemaa tai seksuaali- ja muita vähemmistöjä, luonnon- ja ilmastonsuojelun tarpeen vähättely, epäluulo perinteistä mediaa kohtaan ja erilaisten autoritaaristen tai totalitaaristen järjestelmien asettaminen länsimaisen demokratian rinnalle ja edelle. Nämä aatteet ovat päässeet vallankahvaan esim. itäisen Keski-Euroopan maissa ja saavuttaneet vaalimenestystä Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, jälkimmäisessä presidentinvirkaan asti. Autoritaariset suurvallat, Venäjä etunenässä mutta osittain myös Kiina, ovat pyrkineet lietsomaan länsimaiden kansalaisten epäluottamusta päättäjiinsä ja yhteiskuntaansa.

Liberaalin demokratian juuret ovat 1700-luvun lopun valistusaatteissa ja sen periaatteita kehittivät sellaiset ajattelijat kuin John Stuart Mill 1800-luvulla. Seuraava vuosisata vakiinnutti liberaalin demokratian Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltain sekä muutamien muissakin maanosissa sijaitsevien valtioiden yhteiskuntajärjestelmien perustaksi, mutta 1920-luvulta lähtien, paljolti ensimmäisen maailmansodan ja 20-30-luvun vaihteen talouslaman seurauksena, se sai haastajia niin Neuvostoliiton kommunismista kuin Italian ja Saksan facismista ja kansallissosialismista. Toinen maailmansota merkitsi fascismin ja kansallissosialismin täydellistä sotilaallista, poliittista ja moraalista konkurssia, mutta kommunismi selvisi sodasta voittajien joukossa. Neuvostoliiton hajoamisen ja Kiinan osittaiseen markkinatalouteen siirtymisen myötä kommunismi kuitenkin romahti, eikä se ole ollut sen jälkeen enää yhteiskuntajärjestelmänä kuin parissa valtiossa. Länsimainen liberaali demokratia näytti voittaneen haastajansa lopullisesti.

Tässä vaiheessa Fukuyama kirjoitti tunnetun teoksensa. Sen jälkeen alkoi kuitenkin tuo kansallismielisten ja arvokonservatiivisten aatteiden nousu. Olen kuitenkin vakuuttunut, että tälläkin kertaa liberaali demokratia peittoaa nuo haastajansa, joiden nousu perustunee mm. ihmisten pettymykseen globalisaatioon, ylikansalliseen markkinatalouteen ja eriarvoisuuden kasvuun ja joiden prinsiipit ovat hämmästyttävän samankaltaisia 30-luvun kansallismielisten edeltäjiensä kanssa. Uskon, että ihmiset haluavat sittenkin enemmän vapautta toteuttaa itseään kuin kansallismielisten tarjoamaa näennäistä lintukotoa. Vapauden ja yksilöllisyyden ohella liberaalin demokratian pitää kuitenkin tarjota kansalaisille myös turvaa ja yhteisöllisyyttä. Tämä on saattanut viime vuosien markkinoiden vapauttamishuumassa unohtua.

Itse aion jatkossakin puolustaa keskustelufoorumeilla liberaalia demokratiaa ja sen arvoja! Ärhäkästi ja varmaan joskus kohtuuttomuuksiinkin sortuen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Vapauden ja yksilöllisyyden ohella liberaalin demokratian pitää kuitenkin tarjota kansalaisille myös turvaa ja yhteisöllisyyttä."

Itseasiassa tämä liberaali demokratia vie rahojen ohella sen vapauden ja turvallisuuden, minkä tavallaan itsekin myönnät koska tunnustat lintukodon olevan menneisyyttä. Demokratiaa tämä järjestelmä ei tunnusta ja kaikkia demokraattisia vaatimuksia haukutaan populistisiksi, josta syystä kansanäänestykset ovat EU:ssa julistettu pannaan, ihmiset ovat alkaneet äänestää väärin.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Kerroin kyllä kommentissani syitä miksi monet ovat menettäneet uskoaan liberaaliin länsimaiseen demokratiaan ja tämä tämä täytyy tiedostaa ja toimia sen uskon palauttamiseksi. Kansallismielisillä on omat ratkaisukeinonsa, joiden esikuvat löytyvät 30-luvulta. Jäljet pelottavat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset