Veikko Huuska

Enemmistöhallituksen muodostamisen vaikeudesta - ja voimasta

Enemmistöhallituksen muodostamisen vaikeudesta ja voimasta

Syntyykö kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen ”neloset” – eli kahden ison ja kahden pienen puolueen enemmistöhallitus?   Teoriassa hyvä ajatus, mutta mitä sanoo käytäntö?

 Joten: onko edessä kummajainen vuosikymmenten takaa: porvarillinen vähemmistöhallitus?

*

Vähemmistöhallitus ei missään nimessä sovi Suomeen. Meiltä puuttuu hallituksen ja opposition sopimisen perinne, joka on tehnyt mahdolliseksi vähemmistöhallitusten toiminnan muissa Pohjoismaissa. Suomen eduskunnassa asiat menevät hyrskyn myrskyn jos ei ole vahvaa enemmistöhallitusta niitä paimentamassa”,

näin totesi kokenut poliittinen toimittaja Unto Hämäläinen tänään.  Näin hän torppasi monien pelipöydillään sinnikkäästi pitämän jokeri-kortin, meille nykyisin niin vieraan vähemmistöhallituskuvion.  Muissa pohjoismaissa sellaisista on vaihtelevasti kokemusta. Sellaista pykätään parhaillaan Ruotsissa.

*

Hallitus vie - oppositio vikisee

Meillä on totuttu vahvoihin koko vaalikauden istuviin enemmistöhallituksiin, jotka hirttäytyvät uskollisesti hallitusohjelman kirjauksiin.

Unto Hämäläisellä – ja meillä monella – on tuoreena mielessä Stubbin hallituksen lyhyen valtakauden viimeisten aikojen kaaos, jossa hallituspuolueiden ministerit äänestelivät kumoon hallituksensa eduskunnalle antamia esityksiä.

Taisi Unton mielessä päilyä myöskin se eduskunnan ”arvopeli”, jonka runsas viikko sitten näimme ns. Soinin abortti-äänestyksessä.  Äärimmäisen pienen enemmistön varassa keikkuva Sipilän hallitus joutui paimentamaan hallituspuolueen edustajia äänestämään omien kantojensa vastaisesti – kokonaisedun nimissä, niin kuin sanottiin.  - Jotta enemmistöhallitus pysyisi pystyssä.  Ja pysyihän se, ainakin muodollisesti.

Mutta sanottiin myös näin: Yksikin tällainen ilveily vielä niin Suomen Eduskunnan arvovallasta ei ole kuin kivikasat jäljellä.

On kuitenkin syytä muistaa, että sotien jälkeen vähemmistöhallitukset olivat arkipäivää meilläkin. Mutta silloinkin varsin heikolla menestyksellä. Hallitukset kaatuilivat ja kombinaatiot vaihtelivat, johdonmukaisesta ja dynaamisesta hallitustyöskentelystä ei voinut puhua.  Jos kohta voidaan kysyä, onko siitä nähty näyttöjä enemmistöhallitustenkaan työn jäljessä.

*

Tarvitaan ”neloset”?

”Uuden enemmistöhallituksen kokoaminen huhtikuun vaalien jälkeen ei ole helppoa. Siihen pitää kuitenkin pyrkiä.  Mielipidemittaukset näyttävät, ainakin tässä vaiheessa, sellaisia lukuja, että kunnolliseen enemmistöön, vähintään 110 edustajaan vaaditaan  neljä puoluetta: kaksi isoa ja kaksi pientä.”

Näin päätteli kolumnissaan Unto Hämäläinen. 

Vanhana kehäkettuna Hämäläinen ei nimennyt puolueita.  ”Nimistä ei tohdi vielä puhua.”

Kuuntele Unton kolumni/YLE R1 Ykkösaamu 3.10.2018; https://areena.yle.fi/1-4549013  kesto 3:27 min.

*

Syntyykö ”Nelos”-hallitus?

Unto Hämäläisen 2 + 2 –hallituspohja on sinänsä oivallinen ja perusteltavissa.  Mutta onko se realistinen?  Realistinen, kun ”tiedetään”, että eduskunnassa on 2 puoluetta, jotka eivät lähde hallitukseen, vaikka kysyttäisiin, ja 1-2 puoluetta, joita ei edes kysytä, ja ehkä vielä yksi joka haluaisi vaikkei kysyttäisikään..

Voin nimetä joitain näistä (loput jääkööt valistuneen lukijan tiedettäväksi):

Mielipidetiedustelut ovat näyttäneet jo pidempään melko lohduttomilta päähallituspuolue Keskustan kannalta. 

Laskin aikavälillä 6.6. – 14.9.2018 tehtyjen kuuden merkittävän gallupin kannatukset Keskustalle: saadaan keskiarvo 16,0 %.  Nykyisin nähtävissä olevassa horisontissa ei juuri ole realismia olettaa Sipilän hallituksen ja Keskustan kannatuksen saavuttavan juurikaan uusia voittoja. 

Niinpä voimme nyt arvella ja päätellä, että mielipidemittausten 16,0 % on mieluummin maksimi kuin minimi Keskustalle ensi huhtikuun uurnilla.

Jäädessään alle 16,0 pisteen se ei halua, eikä sitä pahemmin edes maanitella mukaan uuteen hallitukseen. 

Näin ollen Unton mainitsemista suurista on hallituspolulla enää kaksi: Kokoomus ja Sosialidemokraatit.

*

Sinipunaa tai Punasineä pukkaa

Kaikki merkit, sekä mielipidetiedusteluiden kuin ryhmien edustajien ryhmäkäyttäytymisen perusteella, näyttävät siltä että Kok. ja Sd. ovat ne kaksi ”suurta”.  Niiden aseman hallituksen kokoamistoimissa ja myöhemmin hallitusohjelman ja salkunjaon aikaan ratkaisee vaalitulos.  Demarien voitto, saati selvä voitto, ei ole kirkossa kuulutettu, vai pitäisikö sanoa työväentalolla julistettu.

Antti Rinteen hymykampanja ja julkisuuspuusti kertovat, että taustalla on käyty keskusteluja, jotka ovat hyvää-päivää-kirvesvartta –tasoa syvällisempiä.  Orpo ja Rinne ottavat mittaa toisistaan, siinä on kaksi eri tyypin miestä sovittautumassa saappaisiin, joihin heidän odotetaan astuvan.  Viime viikkoinen A-talk oli hyvin valaiseva tässä suhteessa.  Varjonyrkkeiltiin, ja pelattiin, mutta niin pehmeästi, ettei vahingossakaan kaveriin satu.

*

Mitkä ne kaksi ”pientä”?

Vasemmistopuolue jää ulos seuraavasta(kin) hallituksesta. 

Sen ohjelma ja meininki on niin erkautunut, että siinä ei sitten auta parhaita puheenjohtajapisteitä napsivan Li Anderssonin taidotkaan.  Demarit halusta ottaisivat sen tukipuolueeksi, ihan perinteiseen malliin, mutta Kokoomus ei halua, eikä voi ottaa.  Jäljet pelottavat, ja yleispoliittinen ilmasto ei enää sitä mahdollista.

Hieman samoista syitä, paitsi melkein peilikuvana, Perussuomalaiset eivät käy Demareille.

 Perussuomalaisista hajonneet Siniset ovat olleet Sipilän hallitukselle harmiton apupuolue, joka on tyytynyt vähään ja joihinkin näennäisvoittoihin.  Mutta Jussi Halla-Ahon johtama Ps. on hallitustyön kannalta kirjoittamaton ja arvaamaton lehti.  Niin kauan kuin Välimeri pitää ja Turkki ei laukaise rantojaan, Perussuomalaiset ovat ikään kuin mediapöllytyksen kohteita, mutta muuten tyhjän panttina. Jos ja kun maahanmuuttotilanne purkautuu, heillekin voi löytyä käyttöä isänmaan palveluksessa. 

Mutta ehtiikö jokin tekijä laukaista nyt painetta kokoavan ongelmavyyhdin jostain saumastaan ennen toukokuun hallitusneuvotteluja  jää nähtäväksi.

*

Oikeisto – vasemmisto asetelma

Eduskuntaan astuu ensi huhtikuun vaalien jälkeen 200 edustajaa, joiden oikeisto-vasemmisto –jakauma on melkein yhtäläinen kuin vuoden 2015 vaalien jälkeen.  Silloin voimasuhteet olivat: 154 - 46. 

Nykyisenkaltaisessa kannatustilanteessa SDP:n edustajamäärä voisi kohota 49:ään ja Vasemmistoliiton 16:een = tekisi yhteensä 65 kansanedustajaa.  Viimeksi siis 34 + 12 = 46.

Näillä luvuilla uuden eduskunnan voimasuhteet olisivat, selvä ”porvari”enemmistö  135 – 65.

Kokoomuksen mielestä hallituksessa tulisi näkyä oikeiston ”määräenemmistö”.  Sen löytäminen on vaikeaa.

*

Vaikea nyhjäistä

Jos kansanedustajista jätetään syrjään Keskustan (n. 35) ja Vasemmistoliiton (n. 16) kansanedustajaa (yht. 51 edustajaa), niin SDP (n. 49 ed.) ja Kokoomus (n. 43 ed.) = yhteensä 92 edustajaa, tarvitsevat kohtuullisen enemmistöhallituksen muodostamiseen lisäksi noin 18 kansanedustajaa.

Silloin koossa olisi Hämäläisenkin (ja monen muun) ajattelema ”enemmistöhallituksen minimikannatuspohja”.

Koska uusia puolueita tai ryhmittymiä ei ole nousemassa eduskuntaan 2019, täytyy hallituksen muodostajan kääntyä loppujen jäljellä olevien puolueiden puoleen:

Vihreät, RKP, KD ja Siniset – viime mainittu sillä ehdolla, että se yleensä saa yhtä enempää edustajia Arkadialle.

Miten näistä kokoat enemmistöhallituksen?

*

Pienin mahdollinen enemmistöhallitus

Vihreät saisivat 13-14 %:n kannatuksella yli 20 edustajaa, mutta kuten sanottu Kokoomus ei voi rakentaa hallitusta SDP + vihreät kumppaneinaan. 

Kokoomus tarvitsee porvarillisia pikkupuolueita mukaan. 

Kesän 2018 kannatusluvuilla RKP tulisi saamaan obligatoriset 9 edustajaa, KD noin 6 edustajaa – ja Siniset hyvässä lykyssä 3-4 edustajaa.  Tästä voisi syntyä 9 + 6 + 3 = 18 kansanedustajaa.

Näin voisi (isolla VOI-sanala korostettuna) syntyä hallitus, jonka rakenne olisi:

SDP 49 + KOK 43 + RKP 9 + KD 6 + Siniset 3 = 110 edustajaa.

Hallituksen voimasuhteet: Demarit 49 – Porvarit 61. 

Mutta mitä sosiademokraatit tekisivät vaalivoitollaan – sikäli kuin sellainen tulee ja noinkin merkittävä?

Mikä voima saisi Rinteen lähtemään tuollaiseen itsensä kannalta vähemmistöhallitukseen?

*

Enemmistöhallitusta ei synny

Tästä nähdään, että enemmistöhallitusta ei Suomeen hevin synnyt.  Tai ei ollenkaan.

Tai sitten hallitusohjelmaneuvotteluissa Orpon pitäisi antaa niin paljon siimaa Rinteelle, että sitä eivät muuta porvaripuolueet katsoisi, - eikä Kokoomus.  Orpo ei ole Katainen.

Veikkaan, että Suomeen syntyy monenlaisen molskiväännön tuloksena kesäksi 2019 porvarillinen vähemmistöhallitus, jossa Petteri Orpo on pääministeri, ja hallituspuolueina esiintyvät Kok + RKP + KD = (nykykannatuksen mukaisesti laskettuna) 43 + 9 + 6 = 58 kansanedustajaa.

Mutta taustalla on eduskunnan porvarillinen enemmistö, miten sen koostumus sitten laskettaisiinkaan. 

Tietää hikisiä kokoonjuoksuja Orpolta.  Neuvotella ja sopia enemmistön muodostamiseksi.  Mitähän siitä tulee?

Kaksi sanaa pöytään: SOTE ja SOTU.

Sillä kuten todettu, Kokoomus ei lähde hallituspurjehdukselle punavihreän rintaman enemmistön kanssa.  Enemmistöhallitus siitä kyllä syntyisi, vaikkapa kannatuspohjalla 49 + 43 + 24 = 116. 

*

Neliön ympyröintiä pragmaattisesti

Vaan miten ympyröidä punavihreän hallituspohja-enemmistön vaatimat ohjelmakohdat Kokoomuksen omiin, ja eduskunnan voimasuhteiden mukaiseen tasapainoon?  Vai lentääkö nyt vihdoin roskakoppaan ajat sitten epäajanmukaiseksi muodostunut vasemmisto-oikeisto –jako?  Meillähän siitä on käytännön kokemusta ja näyttöä – aivan toisin, kuin rojalistisessa Ruotsissa!

Jokin näistä kantikkaista malleista pitää muuttua, jotta syntyy riittävän iso ympyrä.

*

Eduskuntavaalit 2019, viimeaikaiset gallup-tulokset: https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskuntavaalit_2019

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Lueppa ennusteesi uudelleen, kun vaalien tulos on käsissä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Meneekö Rinteen ja SDP:n vaalitralli laukalle?

http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/keskustan...

Keskustan kokenut parlamentaarikko Sirkka-Liisa Anttila sanoo, että ns. irtisanomislaissa on kyse Kokoomuksen hankkeesta, jossa nyt työntekijäjärjestöjen kontratessa ja työmarkkinoiden näkymien käydessä entistäkin sekavammiksi, Kokoomus pyrkii liippaamaan vastuun pääministeri Sipilän harteille.

Tämän aamun (4.10.2018) YLE:n julkaisemien gallupien mukaan Keskusta sukeltaa entistä tiiviimmin (vaikka saikin paremman tuloksen kuin HS:N äskeisessä tilauksessa, mutta kun sen kannatuslukemat Ylellä ovat järjestään olleet paremmat, ei tämäkään lohduta), paniikki leviää..

Mutta toisaalta vahvistuvat aprikoinnit myöskin siitä, ottaako Rinne tarpeettomia riskejä.

Monet näkevät, että Rinne leikkii tulella, kytkiessään (sallisessaan kytkeä) ay-liikkeen protestitoimet liian näkyvästi ja elimellisesti SDP:n politiikkaan, ja nimenomaan sen vaalivankkurien vetohommiin.

Suomessa mielialat ovat latautuneet, ja seuraukset saattavat olla ennalta arvaamattomia, mikäli näitä tarkasti sommiteltuja pistelakkoja, protestilakkoja, torjuntalakkoja vielä kovin jatketaan.

Toisaalta:
ärhäkkyyden ymmärtää, eihän kyse ole pelkästään pienten firmojen irtisanomisoikeudesta ja sen laventamisesta.

Entistä vahvemmin framille astuu kokeneita työmarkkinatuntijoita, jotka pikemminkin pohtivat sitä, että muuttuuko mikään jos pykäliä hieman muutetaan.
Nythän 2000-luvun vuosina TSL:n irtisanomissäädökset on oikeuskäytännössä venytetty pitkälle yli sen, mitä sovelluskäytäntö aiemmin hyväksyi, ja mitä laki sinänsä tarkoittaa.

Lain ratiota on virutettu oikein urakalla, ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, johon luutuneet Suomen Yrittäjä –järjestön jermut ilmoittavat pyrkivänsä.

Niinpä kyse onkin ammattijärjestöjen ja liittojen ja keskusvoiman murentamiseen tähtäävästä operaatisosta.

Siinä pyritään yksi läpimurto tekemällä kairaamaan ”patoon” pieni reikä, josta tihkuva ja yhä vahvemmin vuotava vesi murtaisi lopulta koko patorakennelman (lue: ammatillisesti järjestäytynyt työväki) voiman ja tammen.
*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset