Veikko Huuska

Suomen hallitusvaihtoehdot vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen

Suomen vaihtoehdot vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen hallituksen muodostamisessa ovat:

1. Kolmesta suuresta kaksi muodostaa enemmistöhallituksen 1-3 pienpuolueen tuella. Mikäli keskusta jää 15-17 % kannatukselle se vetäytyy suosista tai teknisten neuvottelujen jälkeen oppositioon, ja KOK ja SDP neuvottelevat enemmistöhallituksen, jossa tulee olemaan 115-140 edustajan tuki. Voimasuhteista ja neuvotteluista riippuu mitkä pienemmät puolueet pääsevät/joutuvat mukaan. Vasemmistoliiton mahdollisuudet ovat lähellä nollaa, muuten kaikki eduskuntapuolueet voivat käytännössä tulla kysymykseen. Eivät välttämättä teoriassa, mutta käytännössä kyllä. Perussuomalaiset ovat neuvottelujen jokerikortti.

Kevään erikoinen voi olla pienen enemmistön hallitus tietyn ulkojäsenen neuvotteluvaratuella. (vrt. kohta 4)

2. Laajapohjainen tutti frutti, jonkinlainen hallitusohjelmalla yhteen leivottu menneiden ylileveiden hallitusten ja kaljakassin virtaviivaistettu seurakunta. Vaikeaa ennen alkua, alussa, keskellä ja lopussa. Jälkeenpäin kirvelee kuin tautinen intiimikohtaus.

3. Vähemmistöhallitus, jossa puolueet ovat omien intrigiensä ja presidentin painostuksen ja yleisen edun kolmiossa puskettu yhteen. Kaikki tietävät tai luulevat tietävänsä häviävänsä tässä pitkällä tähtäimellä, mutta voivansa turvata joitain viiteryhmille ja kummisedille tärkeää, joten miksei. Mutta melskeinen elämä voi tehdä tuosta "kuolemaantuomittujen" kulkueesta vielä historiankirjoihin jäävän vastuunkantajan. Ennakkoveikkauksissa ei kerrointa, koska kaikki luulevat näiden pikkujättiläisten jääneen Kekkosen kaudelle tai Ruotsiin, mutta tätä on ilmassa ja ilma liikkuu nopeaan. Edellyttää paljon oppimista poliitikoilta, puolueilta, kansakunnalta mutta ennen kaikkea medialta.

4. Pitkittyvä hallituskriisi. Riisutun presidentin aikakaudella ei mahdoton, mutta Suomessa pitkään kokematon tilanne. Tuttu Saksassa ja muuallakin, joten ei mahdoton. Miten tuuli puhaltaakaan, ja mitä jää jäljelle?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Maakunnat, SOTE+valinnanvapaus, AY-lakkosyndrooman vaikutukset. Mitä ollaan valmiita ajamaan ja millä hinnalla? Hintaa on jo maksettu ja maksetaan, mutta isot pisteet jaetaan vaalien jälkeen. Mitä jää voittajille käteen? Pyrrhos?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Iso on soppa. Paljon sekavia narunpätkiä.
Kuka tykkää kestäkin, ja kuka inhoaa liian vahvasti ettei mahdu samaan kabinettiin.
Keillä on eniten voitettavaa selvitystilassa? Kuka voi menettää eniten? Onko ongelmatiikka liian kuuma, palaako näpit?
Kuka tätä nippu-uittoa alkaa vetää, hajoavatko niput ennen maalia. Missä on maali, 4 vuotta on tosi pitkä matka vähävetoisella hinaajalla, jos haraajia piisaa.
Onko parempi ottaa hankalia sisään telttaan vai jättää ulos kuseskelemaan helmoille?
Paljon mietittävää.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Moniko huomaa, minkälainen koetinkivi on tämä nyt kokoonjuoksussa oleva Soini-abortti -välikysymys?
Siinä ovat sekaisin identitettipolitiikka, ideologiat, ns. arvomaailmat, lojaalisuudet, ryhmäkurit, vaalivalmistelut ja ministeripestit etc.
Yksi on varmaa: epävarmoja saatavia tai saunasopimuksia peritään vielä 2020.
Mutta ministerihousuja ei vedä muut kuin tulessa poltetut ja koviksi havaitut.
ps. Kiirastulessa..

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juho Laatu kommentoi tuolla toisessa blogissani äsken tähän tapaan (lainaan kommentteja tähän päivänkohtaisempaan blogiin); http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26111...

"Suomen politiikassa koostumukseltaan vaihtuvien enemmistöhallitusten ketju on saattanut viedä meitä turhankin lähelle yksipuoluejärjestelmää. Tilanne näyttää aika paljon myös siltä, että voitti kuka tahansa, politiikka jatkuu aivan entisen kaltaisena.

Toinen ongelma Suomen enemmistöhallituksissa on se, että ne ovat viime aikoina joutuneet epäsovun pelossa sopimaan tiukan hallitusohjelman ja sitomaan itsensä siihen. Käy helposti niin, että koko vaalikausi ajetaan jotain tiettyä politiikkaa, jolla on tosiasiassa enää vain vähemmistön tuki, mutta jota hallitus silti puskee eteenpäin pienen enemmistönsä turvin, peläten kasvojen menetystä, kaikkien hallituspuolueiden poliitikkojen vannoessa uudistuksen järkevyyden nimiin, vaikka eivät itse enää siihen uskokaan."

Nämä ovat hyviä huomioita ja varsin relevantteja.
Toisaalta voisi tähän tuoda ulkomailta (USA ym) huomiota, joiden mukaan kaksipuoluejärjestelmä - tai ruotsalaismallinen blokki/allianssipolitiikka sisältää myöskin pulmien siemenen.

Yhdysvalloissa kaksipuoluejärjestelmä ei ole kumuloinut ideologisia painopisteitä kansakunnan keskustaan vaan päinvastoin luonut keskelle "montun" ja kasannut erkautuneiden mielipiteiden ja näkemysten kukkulat "kaksikyttyräiseksi kameliksi", jossa tosiasiallinen maltillinen keskusta on kuihtunut tai ainakin merkittävässä määrin vaiennut voimakkaiden erilleen päätyneiden mielipideblokkien volyymia säästämättömässä taistossa. Kun puhe erkaantuu, erkaantuu myöskin mielikuvat. Ja kun mielikuvat erkaantuvat, heikkenee mahdollisuus käydä rakentavaa dialogia ja tehdä kompromissi tai diilipolitiikkaa. Tasapelit tai hyötynäkökohdat eivät enää paina, kaivataan vain selkävoittoja, ja niitä on lopulta vaikea saada politiikassa.

Suomen konsensuaalinen politiikka ei välttämättä ole huono; kyllä siinäkin on nähty linjanvaihtelua ja painopisteiden muuntelua ihan riittämiin nytkin Sipilän hallituksen aikana. Ainakaan mitään ratkaisevaa, isoja väestöryhmiä koskevaa kahtiajakautumista ei meillä kaikesta huolimatta ole havaittavissa.
Meillä mielipiteiden keskiympyrän tiimoilla löytyy kovin monta puoluetta.

Toisin kuin Ruotsissa, koska blokkipolitiikka.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vaihtoehto nro 1 toteutuu, kuten meikäläisessä politiikassa on lähes poikkeuksetta jälkikekkoslaisena aikana tapahtunut. Ensin äänestäjä sanoo sanottavansa, mutta sen jälkeen poliitikot päättävät kuinka vaalitulosta tulkitaan, ja se voi tarkoittaa lähes mitä tahansa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Selvää on, että EK2019 jälkeen remmiin astuvalla hallituksella ei tule olemaan helppo elämä.

Läntinen nousukausi Finanssikriisin alhoista on nyt kestänyt jo 9 vuotta. Suomessa vasta vähän toista vuotta.
Normaali suhdannesykli on jo ylitetty maailmalla, merkittävältä osin massiivisen QE:n eli määrällisen elvytyksen voimin. Nyt Yhdysvalloissa nostetaan jo korkoa naksu kerrallaan ja monia kasvun laantumisen merkkejä on paitsi ilmassa, myöskin ihan kouraantuntuvasti käsillä.

*

Uusi Suomi/ Katja Incoronato 16.9.2018;
https://www.uusisuomi.fi/raha/259067-finanssikriis...
”Finanssikriisin ennustanut ”Tohtori Tuho” varoittaa vieläkin pahemmasta: ”Tällä kertaa ei ole työkaluja sen hoitamiseksi” ”
Lainaan tähän keskeisiä teesejä Katjan artikkelista:
”Synkistä talousennusteistaan ja erityisesti finanssikriisin ennustamisesta tunnettu sekä niiden vuoksi ”Tohtori Tuhoksi” kutsuttu New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel ROUBINI ja hänen yhtiökumppaninsa, italialainen ekonomisti ja London School of Economicsin tutkija Brunello ROSA ennustavat seuraavan suuren taantuman alkavan 2020.
Roubinin ja Rosan mukaan siitä on lisäksi tulossa paljon vuoden 2008 finanssikriisiä vakavampi.
”Toisin kuin vuonna 2008, poliittiset päättäjät joutuvat kohtaamaan seuraavan laskukauden kädet sidottuina, koska velkatasot ovat nyt korkeammat kuin edellisin kriisin aikana. Seuraava kriisi voi olla paljon vakavampi ja pitkäaikaisempi kuin edellinen.”
Roubini ja Rosa listaavat useita syitä uudelle finanssikriisille. Näitä ovat muun muassa keskuspankkien elvytyspolitiikan päättyminen ja inflaation kiihtyminen etenkin Yhdysvalloissa.
”Uusi taantuma saattaa työntää Italiaa ja muita maita eroamaan eurosta”
Euroopassa ongelma on Roubinin ja Rosan mukaan lisäksi poliittinen.
”Populistiset maat, kuten Italia, saattavat aiheuttaa kestämättömän velkatilanteen euroalueella. Ongelmia pahentaa se, että pankit omistavat paljon valtioiden velkapapereita. Näissä oloissa uusi taantuma saattaa työntää Italiaa ja muita maita eroamaan eurosta yhdessä.”
Brunello Rosa varoittaa vielä erikseen Euroopan tilanteesta ja viittaa velkakriisiin.
”Eurooppalaiset instituutiot ovat olleet kriittisessä roolissa velkakriisin hoitamisessa ja juuri siksi niiden heikkous tarkoittaa suurempaa haavoittuvuutta koko euroalueelle, kun seuraava kriisi alkaa. Italian ja Saksan korkoeron viimeaikainen repeäminen osoittaa, että poliittisen kehityksen aiheuttama heilunta markkinoilla voi johtaa epävarmuuteen ja taloudelliseen alisuoriutumiseen maissa, joihin se eniten vaikuttaa”, hän kirjoittaa erillisessä Eurooppaa koskevassa katsauksessaan.

Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto MURTO on varoittanut jo aikaisemmin, että Suomen seuraavan hallituksen nelivuotiskaudelle ajoittuu seuraava kansainvälisen talouden notkahdus.
Lue:
Koko artikkeli täältä: https://www.uusisuomi.fi/raha/259067-finanssikriis...
*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset