Veikko Huuska

Poliittisesti motivoituja kaivauksia – historian uudelleenkirjoitusta Venäjällä

Poliittisesti motivoituja kaivauksia – historian uudelleenkirjoitusta Venäjällä

*

Venäjä kääntyy menneisyyden puoleen ja käynnistää poliittisesti motivoidut kaivaukset, jotta Neuvostoliiton 1930-luvun jälkipuoliskon historiakirjoitusta saadaan muokatuksi halutun kaltaiseksi, kirjoittaa Halya Counash, toimittaja, pedagogi, kääntäjä ja julkaisija.  https://krytyka.com/en/users/halya-coynash?type=3

Uusin yritys kirjoittaa Neuvostoliiton harjoittaman terrorin historiaa näyttää olevan käynnissä Venäjällä. 

Tämä toimenpiteen eräs toimintalinja liittyy siihen pidätys- ja tutkintakierteeseen, jonka kohteeksi kansainvälisesti tunnettu tutkija ja ihmisoikeusaktivisti Juri Dmitrijevin on joutunut.  Dmitrijevillä ja hänen Memorial –kollegoillaan oli keskeinen rooli Karjalan tasavallan joukkohautojen paljastamisessa ja niihin haudattujen terrorin uhrien tunnistamisessa.  Tunnetuin salainen tuhopaikka sijaitsee Karhumäen piirin Sandarmohissa.

*

Parisen vuotta sitten tuotettiin venäläistaholta julkisuuteen käsitys, jonka mukaan huomattava osa Sandarmohin uhreista, - jopa ”tuhansia”,  olisi Suomen armeijan jatkosodan vuosina 1941-1944 Karjalan rintamalla sotavankeina olleita puna-armeijan sotilaita.

Suomessa tällaiset näkemykset on päättäväisesti torjuttu ja nähty täysin perättömiksi.

Huolimatta siitä, että väitteiden tueksi ei ole mitään todisteita, ja välittämättä terroriuhrien lasten ja omaisten vetoomuksista hautarauhan säilyttämiseksi, Sandarmohin metsähautausmailla on nyt Venäjän Sotahistoriallinen Seura (Российскому военно-историческому обществу (РВИО - RVIO), Russia´s Military History Society) alkanut kaivaa paikalla.

*

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156621793179935&set=p.10156621793179935&type=3&theater&ifg=1

*

Venäjän Sotahistoriallinen Seura on perustettu presidentti Vladimir Putinin joulukuussa 2012 huomiota herättäneen ukaasin pohjalta.  Tuossa päätöksessään presidentti linjasi, että Venäjän ”valtion ja yhteiskunnan voimia lujitetaan Venäjän armeijan historiallisen menneisyyden tutkimuksessa ja siihen liittyvien vääristymien torjunnassa”.  Järjestön johdossa on Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinsky, ja hän on käynnistänyt huomiota herättäneitä hankkeita, kuten Stalinin museon ja monumentin perustamisen Khoroshevoon, Tverin alueella.  https://en.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Medinsky

Kulttuuriministerin panos on osa Putinin hallinnon voimistuvaa pyrkimystä pestä tämän joukkomurhaajan maine, ja osittain sen tuloksena ennätysmäinen osuus, peräti 46 % venäläisistä kertoi tammikuussa 2017 näkevänsä generalissimus Stalinin positiivisessa valossa. 

Permin 36-alueen museo, joka on yksi myöhäisen Neuvostoliiton tunnetuimmista poliittisista työ- ja ojennusleireistä on muuttunut katkeraksi parodiaksi, kun siitä pyritään poistamaan kaikki maininnat ja muistumat repression aikaan, ja siitä aiemmin huolehtinut kansalaisjärjestö on puolestaan lisätty Venäjän ”ulkomaisten agenttien luetteloon”.

*

”Medinsky nimitettiin kulttuuriministeriksi toukokuussa 2012, kun presidentti Vladimir Putin aloitti kuuden vuoden presidenttikauden, jonka aikana hän on vahvistanut vallankäyttöään vallitsevalla politiikalla ja vastakkainasettelulla länsimaihin nähden
Medinskyn nimitys kulttuuriministeriksi pöyhi höyheniä eri tahoilla - liberaalien älymystön vähemmistö kopioi hänelle nimikkeet "propagandaministeri" tai "kulttuuripoliisi".
Medinsky on Venäjän Sotahistoriallisen Seuran puheenjohtaja, joka äskettäin herätti Moskovaan kiistanalaisia tunteita pystyttämällä patsaan ruhtinas Vladimir Suurelle ja toisen AK-47-hyökkäyskiväärin keksijälle Mikhail Kalashnikoville. Jälkimmäinen muistomerkki tuli verkkovitsailun kohde, kun kotkankatseinen historioitsija havaitsi että kivääri, joka oli kuvattu veistoksessa, ei ollut AK-47 vaan pikemminkin natsien kehittämä saksalainen toisen maailmansodan ase
.” https://www.rferl.org/a/russia-medinsky-culture-ministry-thesis-scandal/28771952.html

Myös Kulttuuriministerin opinnoista on käyty debattia: https://themoscowtimes.com/news/russias-mnister-of-culture-vladimir-medinsky-keeps-phd-59326  

*

Sandarmohin salaisella teloituspaikalla pyritään nyt huomioimaan ”uusia näkökohtia historiasta”. 

Sen jälkeen kun yhteensä 236 joukkohautaa löydettiin alueelta vuonna 1997, Sandarmohista on muodostunut pyhiinvaelluspaikka, jossa on löydön muistopäivänä 5. elokuuta vuosittain vietetty Kansainvälistä terrorin uhrin Muistopäivää.  Aivan viime aikoihin saakka tapahtumalla on ollut Karjalan viranomaisten täysi tuki, ja jopa turvapalvelu FSB:tä myöten.  Mutta parina viime vuonna virallistahot ovat loistaneet poissaolollaan, ja nyt elokuussa 2018 jopa paikallisen museon johto, joka on työskennellyt tiiviisti yhteistyössä Memorialin kanssa, pidättäytyi saapumasta paikalle.

Näkyvä käänne tapahtui kesäkuussa 2016, puoli vuotta ennen tutkija Dmitrijevin ensimmäistä pidätystä, kaksi Petroskoin yliopiston tutkijan nimissä esitettiin arvio, että jatkosodan aikana Suomen armeijan ylläpitämillä keskitysleireillä surmattiin ja haudattiin sotavankeja, ja Sandarmoh olisi yksi hautapaikoista.  Vaikka Suomessakin esitetyissä näkemyksissä ei mainittu Memorial yhdistystä, kremlinsukainen Izvestia tarttui nopeasti aiheeseen, väittäen, että haudat, joiden katsotaan olevan Stalinin vainojen uhreja, ”voivatkin osoittautua Neuvostoliiton armeijan sotilaiksi, jotka murhattiin Suomen ylläpitämillä keskitysleireillä.”  TV Zvezda, joka on Venäjän puolustusministeriötä lähellä oleva kanava pisti vielä lisää kierroksia julkaisemalla väitteen, jonka mukaan ”tuhansia” Neuvostoliiton sotavankeja on saatettu haudata Sandarmohissa”, ja esitti salausluokiteltuja asiakirjoja, jotka FSB toimitti kanavalle.

Joissain lähteissä todetaan, että Sandarmohin juuri alkaneiden kaivausten tarkoituksena on osoittaa että 2000 tai jopa 3000 Sandarmohin vainouhrien metsähautausmaahan haudatuista on suomalaisten surmaamia puna-armeijan vankeja.  Maanantaina sanotaan löydetyn 3 ihmisen jäänteet – kolme metriä syvältä mullasta.  Kaivajilla oli teoria hallussa.  Kyseessä on heidän mielestään suomalaisten pitämä vanki, sillä suomalaiset sonnustivat vankinsa nyt löydetyksi ilmoitettujen englantilaisin vihreisiin mantteleihin ja – syystä että teloitetut oli ”ammuttu teräsvaippaluodeilal”, jollaisia suomalaisvalloittajat käyttivät.  Kaivauksia sanotaan tekevän Venäjän armeijarakenteeseen kuuluva 90. Etsintäpataljoona. 

*

Uudelleen kirjoitettava Sandarmoh

Petroskoilainen toimittaja Anna Jarova julkaisi viime joulukuussa laajan artikkelin, jonka otsikko oli ”Uudesti kirjoitettu Sandarmoh”, jossa hän pohdiskeli tapaukseen liittyviä ristiriitoja ja erityisyyksiä, muun muassa FSB:ltä löytynyttä ”äkillistä” näyttöä, jonka he kiireesti toimittivat televisiokanavalle. 

 

Aiheen pöydälle nostaneet tutkijat eivät kiistäneet poliittisten uhrien olemassaoloa, mutta totesivat summaarisesti, että ”se on kuin Katyn.  Siellä oli ensin NKVD, joka teki teloituksia, myöhemmin saksalaiset.  Samassa paikassa.”  Tällä viitattiin tunnettuihin Katynin puolalaisupseerien teloituksiin huhtikuussa 1940, kohta Talvisodan päätyttyä.  Neuvostoliitto kiisti osuutensa 22.000 puolalaisen murhiin, väittäen että saksalaiset olivat syyllistyneet julmuuksiin.  Sittemmin myös Venäjän on virallisesti virallisesi tunnustanut roolinsa asiassa, joka kansainvälisen tutkimuskomission toimenpitein selvitettiin jo sodan aikana.  Katynissä ei ole natsien uhreja. 

Sekä venäläiset että suomalaiset historioitsijat, joihin Jarova otti yhteyttä, hylkäävät uuden hypoteesin poliittisesti motivoituneeksi väitteeksi, joka ei perustu uskottaviin todisteisiin. 

Kaikkiaankin väite on jyrkässä ristiriidassa terrorin uhrien hautojen todisteiden kanssa.  Esimerkiksi tiedetään, että NKVD teloitti 27.6.-4.11.1937 yhteensä 1.111 Valkoisen meren Solovetskin keskityslerillä pidettyä vankia, joiden joukossa mm. 239 ukrainalaista kirjailijaa, tiedemiestä ja muita ns. älymystön  jäsentä.

*

Elokuun lopussa 2018 alkaneet kaivaukset herättivät suurta huolta Sandarmohin tunnistettujen uhrien omaisten keskuudessa.  Joukko sukulaisia jätti avoimen vetoomuksen, jonka otsikkona on ”Jättäkää haudat rauhaan!”. 

Vetoomus on osoitettu kulttuuriministeriölle, Karjalan tasavallan hallituksen historiallisten aiheiden suojelukomissiolle, Karjalan tasavallan kulttuuriperinnon kuntahallinnolle, Karhumäen piirikunnalle, Venäjän armeijan historialliselle yhteiskuntajaostolle, Venäjän Sotahistoriallisen Seuran alueosastolle, sekä kaivausten johtajana toimivalle Oleg Titberiylle, vaatimuksin kaivausten peruuttamisesta.  Perusteluna esitetään, että kaivauksille ei ole perusteita, ei yhtään uutta dokumenttia, jotka kumoaisivat vuodesta 1997 lukien tehtyjen surmattuja koskevien identifiointiselvitysten tulokset. 

”Älkää häiritkö omaistemme hautojen rauhaa.  Älkää tuhotko tätä muistoaluetta.  Kutsumme kaikki Sandarmohissa surmattujen viattomien uhrien sukulaiset kautta maailman liittymään tähän vetoomukseen”, he kirjoittavat.

*

Sorron uhrien muistomerkki,

Karjalan tasavalta, Karhumäen alue,

Sandarmohin hautausmaa

https://dmitrievaffair.com/2018/08/27/politically-motivated-excavations/

*

”Ihmiset älkää tappako toisianne”

 

Muistokivessä aiemmin ollut pronssinen figuuri on nyttemmin siitä poistettu.  Tiedossani ei ole kenen toimesta.

Vertaa:

http://gulag.memorial.de/photo.php?ph=1157

*

*

Lähteitä:

Politically-motivated excavations, 27.8.2018, https://dmitrievaffair.com/2018/08/27/politically-motivated-excavations/

 

Novaja Gazeta, 24.8.2018; https://www.novayagazeta.ru/articles/2018/08/24/77592-ne-trevozhte-mogily-otkrytoe-pismo

 

https://www.facebook.com/groups/delo.dmitrieva/?hc_location=ufi

 

https://semnasem.ru/sandarmokh/

 

https://therussianreader.com/tag/yuri-kilin/

 

https://www.novayagazeta.ru/.../77592-ne-trevozhte-mogily...

*

Toteamus

Kurzinfo

Karhumäenpiiri.

Das Krankenlager Medweschjegorsk bestand von Oktober 1946 bis August 1947, seine Verwaltung befand sich in der Stadt Medweschjegorsk. Die Gefangenen, deren Zahl bis zu 4.800 Personen betrug, wurden in der Landwirtschaft eingesetzt.

Zuordnung

Lagerverwaltungen und Lagerabteilungen unter Zentralverwaltung

Dauer

eingerichtet am 19.10.46 [1] (1);
geschlossen am 29.08.47 [2]2.

Zuständigkeit

GULAG [1, 2].

Standort

Karelo-Finnische SSR, Medweschjegorsk {17}.

Wirtschaftstätigkeit

Arbeiten in der Landwirtschaft (Viehzucht), Bereitstellung von Arbeitskräften für Schneidereien, Schustereien und andere Werkstätten, Vertragsarbeiten [3, 4].

Insassenzahlen

01.01.47 — 3.958, 10.47 — 4.716 (3) (Erfassungs- und Verteilungsabteilung des GULAG - URO).

Leiter

Leiter: Oberstleutnant A. G. FLORINSKI, 19.10.46 - 29.08.47 [1, 2];
Stellvertreter: W. P. GUDKOW, 19.10.46 - ? [1].

Archiv

In der Abteilung für Besserungsarbeitskolonien (OITK) des MWD der Karelischen ASSR: 657 Personalakten von Häftlingen {1}.

 

http://gulag.memorial.de/lager.php?lag=239

 

*

Kurzinfo

Das ITL bei der Hauptverwaltung für Verteidigungsbauten bestand von September bis Oktober 1941, seine Verwaltung befand sich in der Stadt Medweschjegorsk. Die Gefangenen, deren Zahl bis zu 50.000 Personen betrug, wurden beim Bau von Verteidigungsanlagen eingesetzt.

Zuordnung

Lagerverwaltungen und Lagerabteilungen unter Zentralverwaltung

Dauer

eingerichtet am 08.09.41 [1] (1);
geschlossen am 15.10.41 [2] (2).

Zuständigkeit

GUOBR ab 08.09.41 [1].

Standort

Karelo-Finnische SSR, ? [1].

Wirtschaftstätigkeit

Bau von Verteidigungsanlagen [1].

Insassenzahlen

k.A.

Leiter

Major der Staatssicherheit I. T. SERGEJEW, 08.09.41 — ? [1].

Archiv

14. Abteilung der Verwaltung für Sonderbauten des Verteidigungsministeriums der UdSSR (Moskau) und Archiv des Verteidigungsministeriums der UdSSR (Podolsk, Gebiet Moskau) {1}.

Fußnote(n)

(1) Derselbe Befehl sah die Einrichtung der Karelo-Finnischen Verwaltung für Verteidigungsbauten des NKWD vor, der sämtliche Ressourcen des Weißmeer-Ostsee-ITL des NKWD zur Verfügung gestellt wurden.
(2) Derselbe Befehl sah die Verlegung des gesamten Personals aus der Hauptverwaltung für Verteidigungsarbeiten (GUOBR) des NKWD an die GUOBR des Volkskommissariats für Verteidigung vor.

 

http://gulag.memorial.de/lager.php?lag=170

*

Kurzinfo

Das Wjartsilja-ITL bestand von August 1946 bis April 1953, seine Verwaltung befand sich in der Siedlung Wjartsilja (Karelische ASSR). Im Lager waren bis zu 2.300 Personen inhaftiert, die in der Metallurgie sowie in der Stacheldrahtproduktion für die Lager und Kolonien der Hauptverwaltung der Lager (GULAG) eingesetzt wurden.

Zuordnung

Lagerverwaltungen und Lagerabteilungen unter Zentralverwaltung

Dauer

eingerichtet am 07.08.46 [1] (1);
geschlossen am 29.04.53 (Übergabe an die UITLK der Karelo-Finnischen SSR) {35}.

Zuständigkeit

GULGMP ab 07.08.46 [1], {29};
GULAG des MJu ab 02.04.53 {33}.

Standort

Karelo-Finnische SSR, Bezirk Sortalawski, Siedlung Wjartsilja {17, 19, 29}.

http://gulag.memorial.de/lager.php?lag=74

*

Kurzinfo

Das WEISSMEER-OSTSEE-ITL bestand vom November 1931 bis September 1941, seine Verwaltung befand sich zunächst in der Stadt Medweschjegorsk, von Juli 1933 bis September 1935 im Dorf Nadwoizy und anschließend wieder in Medweschjegorsk. Im Lager waren bis zu 108.000 Personen inhaftiert, die zunächst beim Bau des Weißmeer-Ostsee-Kanals und später auch im laufenden Betrieb eingesetzt wurden. Außerdem arbeiteten die Gefangenen in der Holzgewinnung, im Wasser-, Verkehrswege- und Industriebau.

Biographien

Dawid Dawidowitsch Gerzen
Dawid Genrichowitsch Gerzen
Elwira Gertsch
Juri Reschetnikow
Konstantin Karlowitsch Winkler
Pawel Alexandrowitsch Florenski
Wassili Wassiljewitsch Efa

Zuordnung

Lagerverwaltungen und Lagerabteilungen unter Zentralverwaltung

Dauer

eingerichtet am 16.11.31 auf der Basis des SOLOWEZKI-ITL des OGPU [1];
geschlossen 18.09.41 [2] (1).

http://gulag.memorial.de/lager.php?lag=32

*

Gulag

http://gulag.memorial.de/maps/map1.html

*

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Hieman on huolestuttavaa tuollainen historian uudelleenkirjoittaminen, siis tavoitteellinen uudelleenkirjoittaminen. Enkä olisi niin huolestunut, jos sitä tehtäisiin vaikkapa Uudessa-Seelannissa.

Pekka Iiskonmaki

#1
«Запад-2017» — совместное стратегическое учение (ССУ) saa nyt jatkoa.

Vostok 2018.

300.000 sotilasta ottaa harjoitukseen osaa. Ja koko ilma-armeija.

300.000 on puolet Venäjän maavoimien käytännön vahvuudesta. Heille siis löytyy varikoilta nykyaikaiset varusteet ja muonitus.

Miksi siihen osallistuu kiinalaisia sotilaita? Määrä on melko suuri, mutta suhteutettuna 1%

Olen kuullut siihen yhden selityksen ja se kuulosti niin villiltä, että jätän sen vielå kertomatta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Idän käyrää sapelia hiotaan....

Pekka Iiskonmaki

Onhan Suomenkin punakapina muuttunut ajansaatossa veljessodasta sisällissodaksi.

Siihen osallistui neljä valtiota, joten Vapaussota on kaiketi se oikein määritelmä.

Risto Koivula

Kannttaa muistaa, että esiintyy täysin mielipuolista Stalin-skitsollatusta: esimerkiksi europarlanetaariiko Al-Haidi Hautahourulalla on "läytänyt" 30-luvulta "47 miljoonaa tapettua Stalinin uhria" - tai olla ministerikin kun hän Suomen valtiovallan virallisella kanavalla YLE:llä tämän pierun töräytti YLE:n Ajantasassa

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/al-...

" klo 12:15 | 1.10.2007

” ” Heidi Hautala parhaillaan (10.15,YLEn Tampereen radio, Ajantasa, Viron patsas- juttuihin liittyen) lallaa radiossa, että ”Stalinin tapettuja uhreja oli 47 miljoonaa…”

Kaikkia sekoja ne suomalaiset ämmät äänestää…

”Musta kirja” tuli taas Stalinin osalta kerrottua kuudella, ja osoitetut poliittisen väkivallan uhrit 50:llä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/miten-...

... "

Se on PUOLITPISTAKERTAISESTI NIIN PALJON KUIN IHMISIÄ KAIKENKAIKKIAAN KUOLI MUIHIN SYYHYN TÄHÄNSA STALININ KAUDELLA ennen sotia 1924 - 1939 (vuoden alusta):

" Stalinin ”GULAGikauden” syntyneitä ja kuolleista 1924 – 1939 (vuosien alusta):

Vähän modifioituna täältä:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsing...

Syntyneiden ja kuolleiden määrä noudattaa seuraavaa kaavaa, jotta kaikki syntyneet ja vain he joskus myös kuolisivat:

Kuolleiden määrä: K = I x M / E – D/2

Syntyneiden määrä S = I x M / E + D/2, jossa

I on ajanjakso (intervalli), tässä 15 v. (1924 – 1939)

E = keskimääräinen elinikä (kuolinikä), tässä 45 v., koko aikana (perustelut ja tarkistin tuonnempana)

M = keskimääräinen väkiluku, usein (M1 + M2)/2, mutta voi vähän poiketakin, jossa

M1 = 140 mlj. = väkiluku ajanjakson alussa (arvio: vuoden 1937 väkiluvun 147 mlj. ja keskimääräisen vuotuisen väestönkasvun 2 mlj. mukaan, 140 mlj.)

M2 = 172 mlj. = väkiluku ajanjakson lopussa, ja

D = M2 – M1 = 32 mlj. = ajanjakson väestönlisäys (väestönkasvun täytyy olla syntyneiden ja kuolleiden ero)

Otetaan:

M = (M1 + M2)/2 = 156 mlj, väkiluku pamahti sitten Stalinin kauden alkaessa 1924 NOUSUUN (eikä laskuun…)…

K = 15 x 156 / 45 – 16 = 52 – 16 = 36 mlj. (kuollutta)

S = 15 x 156 / 45 + 16 = 52 + 16 = 68 mlj. (syntynyttä)

Puolet kuolleista oli naisia, joiden voi olettaa hyvin harvoja lukuun ottamatta kuolleen luonnollisesti (vaikka sitten linnassakin…).

Keskimääräinen elinikä (kuolinikä) eri vuosikymmenitä löytyy ainakin täältä:

https://dic.academic.ru/dic.nsf/bse/129063/%d0%a1%...

По сравнению с дореволюционным временем общая смертность снизилась в 3,3 раза, а детская в 10 раз. Снижение смертности наблюдается во всех возрастных группах.

Характерен рост средней продолжительности жизни населения:

32 года в 1896—1897;
44 — в 1926—27;
47 — в 1938—39;
70 лет в 1971—72
(64 у мужчин и 74 — у женщин).

Uskomatonta, että 1900-luvun taitteessa keskimääräinen elinikä oli metsästäjä-keräilijä-tasoa 32 vuotta.

Se nousi siitä kyllä 10 vuodella jo varmaan 1. maailmansotaan 1914 mennessä, koska Venäjä otti ensimmäisenä maailmassa käyttöön valtakunnallisen kulkutau- tientorjunnan ja joitakin muitakin terveyspalveluja Sergei Botkinin johdolla. Väestö räjähti vuoden 1898 128 miljoonasta vuoden 1917 172 miljoonaan ennen vallanku- mousta maailmansodasta huolimatta. NL:n puolelle jäi n. 130 miljoonaa, joka räjähti taas nousuun sisällissodan loputtua 1922, eli Stalinin kauden alkaessa.

Vuoden 1938 lopussa (v. 1939 väestönlalkennassa) alle 16-vuotiaan väetön osuus oli 37.7 % eli 65 miljoonaa 172:sta.

Табл. 5. — Динамика возрастной структуры населения, %

———————————————————————————————-
| | 1939 | 1959 | 1970 |
|——————————————————————————————–|
| До 15 лет | 37,7 | 30,4 | 30,9 |
|——————————————————————————————–|
| 16—59 лет | 55,5 | 60,2 | 57,2 |
|——————————————————————————————–|
| 60 лет и старше | 6,8 | 9,4 | 11,

Tästä saadaan kätevästi tarkistin vuodenvaihteen 1924 jälkeen syntyneille ja edelleen hengissäoleville, eli alle 16-vuotiaille kansalaisille:

0.377 x 172 milj. = 64.8 mlj. ~ 65 milj. < 68 milj. arviolaskusta. Aletaan olla lähellä.

http://stalinism.narod.ru/docs/repress/repress.htm

Täällä on tilasto, kuinka paljon leireillä kunakin vuonna oli 1930 – 1953, 1. tammikuuta kunakin vuonna:

http://stalinism.narod.ru/docs/repress/repress.htm

1930 … 179.000
1931 … 212.000
1932 … 268.700
1933 … 334.300
1934 … 510.307
1935 … 725.483
1936 … 839.406
1937 … 820.881
1938 … 996.367
1939 … 1.317.195
1940 … 1.344.408
1941 … 1.500.524
1942 … 1.415.596
1943 … 983.974
1944 … 663.594
1945 … 715.505
1946 … 746.871
1947 … 808.839
1948 … 1.108.057
1949 … 1.216.361
1950 … 1.416.300
1951 … 1.533.767
1952 … 1.711.202
1953 … 1.727.970

[Miksi muuten Ukrainassa ei ilmeisesti ollut GULAGeja? Saksalaiset miehittäjätkin ilmoittivat vain yhdestä – Katynista Valkovenäjällä – ja siitäkin puolitoista vuotta sen jälkeen, kun se oli täytynyt löytää. Sen tarkoituksena oli saada Puolan äärioikeistolainen ja äärikatolinen vastarintaliike Suur-Puolan säilyttämiseen nojaava Armia Krajowa kääntymään (virallisestikin…) Saksan puolelle…

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/eu-... ]

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Historiankirjoitus kulkee aaltoina riippuen kulloisestakin suhdanteesta.
Ei mitään Venäjän historiaa voi pysyvästi pois pyyhkiä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#11.
"Historiankirjoitus kulkee aaltoina riippuen kulloisestakin suhdanteesta.
Ei mitään Venäjän historiaa voi pysyvästi pois pyyhkiä."

Juuri näin. Aaltoliikettä havaittavissa.

Presidentti Putinin 2012 pitämä historian tarkennusta tarkoittava puhe, joka sai aikanaan jossain määrin huomiota, on päiväpölyn keskellä ehkä jäänyt hieman katveeseen. Puhe ja siitä ilmenevää ajatusta on pantu täytäntöön eri muodoin.

Moskovassa - ja vähän muuallakin - liikkuva havaitsee nämä blogissakin mainitut entisaikojen suurmiesten nostot erilaisten näkyville paikoille kohonneiden pystien muodossa, samoin museoita ym. perustetaan.

Joku koiranleuka kysyikin taannoin, että "ans olla, milloin Moskovan Punaiselle torille Leninin mausoleumiin raijataan takaisin Stalinin luita". Tämä jääköön tulevien aikojen näytettäväksi, josko ja milloin.

Risto Koivula

Historia on jollakin tietyllä tavalla. Käsitykset siitä muuttuvat, mutta sitä itseään ei voi jälkikäteen muuttaa. Yleensä käsitykset tarkentuu. Skitsolallat kuten Montefioret, Radzinskit, Applebaumit, Maksudovit, Andrejevit, Dashkovat ovat kaupallisia väärentäjiä, Solzhenitsyn on NATON trolli Vankileirien saaristossa. Hän väärentää Leninin oikeustiedettä päinvastaiseksi mm. jättämällä kieltoilmaukset pois. Tarkoituksena on leoimat Lenin Mussolinin kultturiministeri Giovanni Gentilen tyyppiseksi totalitariksi (mikä ei tarkoita natsismia). TOISAALTA sittn myös natsijohtoa "puhdistetaan" VAIN totalitaristiksi, vaikka kyseessä oli nimonomaan tappoideologia "väärien geenien" hävittämiseksi.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/kansan...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Taannoin naapurissa julkaistu käsitys siitä, että Suomen armeija ja sen virallistoimijat olisivat jatkosodan aikana 1941-1944 Karjalan alueella syyllistyneet sotavankien teloituksiin, ja vieläpä rajunmuotoisessa mitassa, - on puhuttu 2000 - 3000 teloitetusta - on melkoisen kova väitös ja syytös. Sellaisen esittämiseen pitäisi tietysti olla varsin korkea esityskynnys, ja ennen kaikkea selkeää, julkaistua, dokumentoitua ja pitävää näyttöä - tai edes jotain "kättäpidempää", jotta tuollaista skenarion muodossa edes voitaisiin hahmotella. - Vaihtoehto tietysti on selkeä ja päättäväinen dementointi kyseisenkaltaisille huhuille, mahdollisimman keskeltä, eli sieltä mistä pyörre on pantu liikkeelle.

Kun ja jos ystävällismieliselle valtiolle ja sen toimijoille luodaan tuollainen sanallinen "varjo", edellyttää se ilman muuta, että asia tutkitaan ja selvitetään. Siinä mielessä kaivauksia voisi jopa vähän puolustellakin, mutta tuskin tässä konstellaatiossa, jossa syytös ja väite on heitetty ikään kuin ilmaan, esittämättä mitään mutta kuin aprikointia ja tervaamista. Eli on luotu synkeä kuva, ja sitten tartuttu lapioon.
Meillä Suomessa jossa takavuosina kovasti kohistiin väitetyistä ja vannotuista Lappeenrannan teloituksista, jatkosodan pakokauhunhetkinä suurhyökkäyksen oloissa kesällä 1944, ehkä saatiin jonkinsortin rokotus tämänkaltaisiin hankkeisiin nähden.
Silloin sentään puhuttiin omista miehistä ja omista väitetyistä uhreista, (oli joitain enempi vähempi vakuuttavia "silminnäkijätodistajiakin" liikkeellä..), eikä naapurimaan teoista, ja silti jonkinlainen traumatisoiva, syviä tuntoja raapiva ja syyllisyyden käänteitä nostanut tuokin selkkamo oli, onneksi tuli akatemiarahoituksen mahdollistamin perusteellisin tutkimuksin selvitettyä sekin asia.
Nyt soisi jotain saman kaltaista ilmaa puhdistavaa toimintaa tapahtuvan, joskin sellaisen toivominen saattaa olla hieman hankalaa, - mikäli ensimmäiset tiedot korkealta johdetun historiallisen yhdistyksen roolista hankkeessa ja sen taustoilla pitävät kutinsa?

Mutta yrittää pitää.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Iltalehti, 29.8.2018/Esa Tuominen:

Omaisten järkytys: Stalinin vainojen uhrien joukkohaudat avataan - venäläishistorioitsijat väittävät, että vainajat ovatkin suomalaisten surmaamia sotavankeja

Tänään klo 13:40 (muokattu klo 13:43)

Venäjän sotahistoriallinen yhdistys on saanut luvan kaivauksiin, joilla pyritään osoittamaan, että haudoissa lepääkin suomalaisten teloittamia neuvostoliittolaisia sotavankeja ja vankileireillä viruneita siviilejä.
Tähän asti on eletty siinä käsityksessä, että Venäjän Karjalassa sijaitsevassa Sandarmohin joukkohaudassa lepää Josif Stalinin vainojen uhreja. Nyt venäläiset historioitsijat ovat ryhtyneet kaivamaan haudattuja ruumiita esiin, koska epäillään, että ainakin osa haudatuista onkin suomalaisten surmaamia neuvostoliittolaisia sotavankeja ja suomalaisten ylläpitämien vankileirien siviilejä.

Sandarmohiin on haudattu yli 7 000 Stalinin vainoissa vuosina 1937-1938 teloitettua. Heidän joukossaan on lähes 800 suomalaista. Julkisuudelta piilossa olleet haudat löysi petroskoilainen kansalaisoikeusaktivisti Juri Dmitriev parisenkymmentä vuotta sitten.

Nyt Venäjän sotahistoriallinen yhdistys on saanut luvan kaivauksiin, joilla pyritään osoittamaan, että haudoissa lepääkin suomalaisten teloittamia neuvostoliittolaisia sotavankeja ja vankileireillä viruneita siviilejä. Yhdistys on perustettu vuonna 2012 presidentti Vladimir Putinin aloitteesta ja sen puheenjohtajana toimii Venäjän kulttuuriministeri.

Lue koko artikkeli täältä: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2018082922011673...
*

Risto Koivula

Sehän on hyvä, että selvitetään, keitä siellä on.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#23
Onhan niitä jo selviteltykin.

Melkoisen olennaista tässä on kuka selvittää ja millä tavoin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjala mielissämme..

Karjalasta ja siellä esiintyvistä ilmiöistä kirjoitti Ilta-Sanomat kolme viikko sitten pääkirjoituksessaan (7.8.2018), mm. seuraavaa:

"5. elokuuta vietettiin Josif Stalinin vainoissa surmattujen poliittisten uhrien muistopäivää Sandarmohissa. Jo toista vuotta peräjälkeen yksikään Karjalan johtoeliitin edustaja ei saapunut kunnioittamaan arviolta noin 8 000–10 000 uhrin muistoa. Urheista noin 1 400 on juuriltaan suomalaisia: 800 uhria Sandarmohissa ja 600 Krasnyi Borissa.

Poissa oli myös joukkohautojen löytäjä Juri Dmitrijev, jolle tehdään parhaillaan uutta oikeuspsykiatrista tutkimusta hänen väitettyjen pedofiliataipumustensa selvittämiseksi.

Suomen kannalta Sandarmohin muistotilaisuudessa huolestuttavinta oli historian vääristelyn jatkuminen. Karjalassa on levitetty aktiivisesti väitettä, jonka mukaan Sandarmohissa lepäisikin suomalaisten tappamia puna-armeijan sotavankeja."

Lisäksi I-S käsitteli rajayhteistyötä, johon on luvassa EU-rahoitusta. Presidentti Putin ellekirjoitti yhteistyöpöytäkirjan, joka koskee kolmea suomalaista rajaseudun maakuntaa (kirjoitin asiasta taannoin tuoreeltaan).

Sekä vielä blogiin liittyen tihenevästä valvonnasta, joka kohdistuu valitettavasti myös suomalaisin.

Sen harvan kerran kuin meille emotionaalisesti, perinteisesti, taloudellisesti ja monin muin tavoin niin läheisestä Karjalan tasavallasta Suomen lehdistössä kirjoitetaan peräti pääkirjoitustasolla, niin kannatta lukea ajatuksen kanssa läpi tässä puheena oleva Ilta-Sanomien pääkirjoitus, päivämäärältä 7.8.2018:

"Pääkirjoitus:
Venäjän Karjalassa Suomi on yhtä aikaa hyvä ja paha"
Linkki: https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005783353.html

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ilta-Sanomat Stalin- erikoislehdessä,. 4.1.2017;
Metsän kauhea salaisuus paljastui vasta 59 vuotta myöhemmin – suomalaisten ruumiit jäivät Sandarmohiin
Linkki: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005032062.html

*

Sijainti:
SSHS:n sivuilla:
Sandarmoh Poventsa
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sight...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ilkka –lehti julkaisi ke 5.9.2018 yleisöosastokirjoituksen:

Lukijoilta:
"Karjalan Sanomat avaa neuvostohistorian roskatynnyreitä

Petroskoissa ilmesyvä Karjalan Sanomat tarjoaa hyvän kurkistusreiän Karjalan nykypäivään. Lehdessä on meikäläisiä julkaisuja enemmän historiaa käsitteleviä artikkeleita.

Se uutisoi postuumisti 25.4.2018 miliisieversti, historiantutkija ja ihmisoikeusaktivisti Ivan TšUHINin (1948–1997) tutkimuksesta saksalaissiviilien pakkotyöleireistä Karjalassa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puola sai Saksan Länsi-Preussin ”käytäväksi merelle” ja Itä-Preussi jäi erillisenä saarekkeena osaksi Saksan valtakuntaa.
Neuvostojoukot pääsivät 1945 Saksan maaperälle ensin Itä-Preussissa, ja sieltä internoitiin 200 000 siviilisaksalaista Neuvostoliittoon.

Heistä Karjalaan tuotiin 1 303 naista ja 697 miestä tehtävänään kohentaa sodassa vaurioitunutta neuvostotaloutta. Kolmannes vangeista oli alaikäisiä, jopa vain 14–15-vuotiaita. Vangeista 16 kuoli kuljetuksen aikana.

Karjalaan perustettiin kaksi pakkotyöleiriä.

Patojärvelle sijoitettiin 1 001 naisvankia ja Virantajärvelle 682 miestä ja 301 naista. Patojärvellä naiset korjasivat ja rakensivat teitä sekä tekivät pilkkeitä puukaasuautojen polttoaineeksi.

Virantajärven leirillä kuoli 358 vankia ja Patojärvellä 96 vankia eli yhteensä neljännes leiriläisistä. Se kertoo leirioloista. Tulee kuitenkin muistaa Suomessa neuvostovangeista Suomessa menehtyneen liki kolmanneksen.

Vankien merkitys neuvostotalouden kohentamisessa jäi olemattomaksi. Suurin osa naisista kykeni suorittamaan alle puolet työnormista. Leirin kulut ylittivät työtulokset moninkertaisesti.

Siksi loppukesällä 1945 suuri osa työkykyisistä ja täysi-ikäisistä vangeista vietiin Itämeren kanavan korjaustöihin Karhumäkeen mutta alaikäiset ja sairaat palautettiin kotimaahansa Saksaan.

Syyskuussa leirillä oli vielä lähes 200 vankia, mutta sekin lopetettiin kannattamattomana.

Osa vangeista vietiin Itämeren kanavalle, osa Kantalahden pakkotyöleirille ja osa sai palata Saksaan.

Kirjallisuudessa ei tapaa mainintoja leireistä. Karjalan Sanomat ansaitsee kunniamaininnan neuvostoajan historian roskatynnyreiden avaamisesta.
Suomalaisittain tekee kipeää pohtia seurauksia jos siviiliväestömme olisi jäänyt talvi- tai jatkosodassa vihollisen jalkoihin.
Veikko Leväniemi
Vimpeli

Lähde: https://www.ilkka.fi/mielipide/yleisolta/lukijoilt...
*

Kansalliskirjastossa on luettavissa Ivan Tsuhinin teos

”Kareliâ -37 : ideologiâ i praktika terrora” (1999)

http://data.nationallibrary.fi/bib/me/W00733750600...
*

Aihepiiristä kiinnostuneille voi suositella
Jukka Pietiläinen: Moderni, sanomalehti ja Venäjä - Tampereen yliopisto (lisensiaattitutkimus, 1998)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ilta-Sanomat tänään:

Suomalainen sotavankitutkija Venäjän ”teloituskaivauksista”:
Tekaistut väitteet, poliittinen hanke

Helsingin yliopiston dosentin mukaan kyseessä näyttää olevan poliittinen hanke, jonka johtopäätökset oli määritelty jo ennen kaivauksia.
Mikään Venäjällä esitetyistä väitteistä liittyen suomalaisten rooliin Sandarmohin teloittajina ei pidä paikkaansa, arvioi Suomen sotavankisurmia tutkinut Helsingin yliopiston dosentti Antti Kujala. Hänen mukaansa kyseessä näyttää olevan poliittinen hanke, jonka johtopäätökset oli määritelty jo ennen kaivauksia.

– Kaikki vaikuttaa olevan tekaistua. Tullaan muutamaksi päiväksi etsimään jäänteitä ja heti löydetään se, mitä on tultukin hakemaan. Tällä operaatiolla halutaan viedä pois huomio Stalinin murhaamista ihmisistä ja viedä uskottavuus Memorial-järjestöltä, Kujala arvioi.

Kujalan mukaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että Sandarmohissa voisi olla tuhansia tai satoja Suomen surmaamia neuvostovankeja.

Suomi tutki heti jatkosodan päätyttyä sotavankien kohtalot, sillä myös Neuvostoliitto vaati sitä rauhansopimuksessa. Armeija ja Punainen risti pitivät varsin tarkkaa kirjanpitoa kuolinsyistä ja myös Kansallisarkisto on selvitellyt vankien kohtaloita lisää viime vuosina, joten mitään ”salattua massateloituspaikkaa” ei voi olla.

Lue lisää: ’

Ilta-Sanomat, torstaina 6.9.2018/
Arja Paananen, Sandarmoh
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005817366.html?...

sekä:

Arja Paananen, Sandarmoh
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005817353.html
*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset