Veikko Huuska

EuroTragedia - uljas Uusi Eurooppa ja sen kätkytkuolema

Johdatus aiheeseen:

Kylmän sodan päättymisen yleiseurooppalaisessa huumassa Lupaus eurooppalaisesta pyrkimyksestä yhä tiiviimpään Unioniin loi valtavan optimismin aallon, jonka innostavassa hehkussa monet aidosti uskoivat että vanhan mantereen verisen historiankirjan rumat sivut on lopullisesti käännetty, - konfliktien leimaama menneisyys oli takanapäin ja harmonia, suloinen harmonia olisi tulevaisuutemme teema.

Innostus taloudelliseen yhdentymiseen ja rahaliittoon yhteisvaluutta Euron kautta lisäsi luottamusta maiden välisten jännitteiden ja ristiriitojen voittamiseen.  Meille uskoteltiin, että käymällä kauppaa ja avaamalla portteja meistä tulee parempia ihmisiä, ja se järjestelmä, jota nyt luotiin, kohottaa meidät jos ei ”ikuisen rauhan kauteen”, niin ainakin soviteltavissa olevien ”ristiriidan poikasten” aikaan.

Mutta pian epäilevät Tuomaat saivat ”vettä myllyynsä”, ja Eurooppa-aatteelle pikkusormensa antaneet alkoivat katua tuollaista hyväuskoisuuttaan.  Viimeistään Kreikan petoskriisi ja yleensä Etelä-Euroopan ja Irlannin finanssiongelmat havahduttivat yhä useammat kysymään: Mistä peijakkaasta tässä EU:ssa ja erityisesti Eurossa on kyse?

*

Euroopan Unioni ja Euro

Viimeisen vuosikymmenen aikana on eteemme avautunut monenkirjava maisema Euroopan suuren ihmiskokeen mittavasta epäonnistumisesta ja suoranaisesta katastrofista, joka siihen liittyy, ja jonka todellista realisoitumista vasta saamme odottaa.

Kriittisen Euro-näkemyksen omaavien – ja miksei jokaisen, ”jonka päätä tällä koohotuksella ei ole täysin sekoitettu” – on hyvä edes jossain määrin perehtyä IMF:n ja Maailmanpankin johtavissa tehtävissä marinoidun professori Ashoka Modyn teokseen, jolla on kohtalaisen raflaava nimi:

EURO-tregedia: Näytelmä yhdeksässä kohtauksessa. (EuroTragedy: A Drama in Nine Acts.  Oxford University Press, 2018; https://global.oup.com/academic/product/eurotragedy-9780199351381?cc=fi&lang=en&#

*

Teoksessaan Ashoka Mody osoittaa vakuuttavasti, että tämän Suuren eurooppalaisen hankkeen jännitteet ja puutteet olivat siihen jo alunperin sisäänleivottuja ja ennakoituja.  

Ne siis tiedettiin.  Mutta niistä ei hiiskuttu!  Mädät omenat painettiin kopan pohjalle.

Mody keskittyy henkilöihin, joiden kunnianhimoinen ja armoton integraatiohanke johti heidät valikoimaan faktoja ja analyysejä, jotka ovat heidän visioidensa mukaisia, ja hylkäämään varoitukset turbulenssista.

Tähän kohtaan on syytä pysähtyä aivan hetkiseksi:

Ashoka Mody käyttää teoksessaan tuosta integraatiohankkeesta, jonka tässä käännän muotoon ”kunnianhimoisesta ja armottomasta integraatiohankkeesta” englanninkielistä muotoilua: ”..personalities whose ambitious and relentless push for integration…” 

Minun käytettävissäni olevan laajan sanakirjan mukaan tuo avainsana ”relentless” voidaan tulkita todella monin eri muodoin Suomen kielelle.  Sanakirjan mukaan ilmaisun synonyymejä suomeksi ovat:

säälimätön, heltymätön, häikäilemätön, armoton, sumeilematon, päättäväinen, ankara, tuhlaileva, runsaskätinen, vääjäämätön, kova, kurkkualeikkaava… jne. 

Hyvä lukija, valitse tästä omasi!

Varsin osuva kuvaus EU- ja Euro –hankkeiden syvästä piilosisällöstä, uskoisin.

*

Näin toimiessaan nuo Eurooppa-hankkeen isät ja äidit sijoittivat siihen saman tein pettymyksen siemenet. Mody tutkii keskeisiä hetkiä, jolloin näitä sisäsyntyisiä ristiriitoja käsiteltiin, ja miten lähtökohtainen petoksellisuus leimasi toimintaa, mikä vaaransi integraation tarkoituksenmukaisuuden.

Ja toistuvasti hän osoittaa, kuinka poliittiset ja taloudelliset johtajat uskoivat tarinoita, joita he itse kertoivat ”yhdistyneen Euroopan” väistämättömyydestä rauhan, vaurauden ja demokraattisten ihanteiden perustana, vaikka jo varhaisimmista vaiheista saattoi havaita ja päätellä, että vaikka poliittiset pilarit näyttivät vahvoilta, taloudellinen perusta oli heikko.  Eurooppa-hankkeen mahti-Eurooppa seisoi savisilla jaloilla ja petollisella hiekalla.

Eurooppa-hanke nähdyssä muodossaan on yhtä paljas poliittinen hanke, kuin mikä tahansa "tuhatvuotinen valtakunta" tai maanosan valtaukseen tähtäävä interventio.
*
Mody osoittaa vakuuttavasti, miten rahaliitto ja sen hedelmä, EURO, heikentää Euroopan yhdentymistä sen sijaan, että se edistäisi ja vahvistaisi sitä.

Euroopan mailla on aina ollut erilainen historia ja hyvin erilaiset taloudelliset olosuhteet, - ja yhteinen valuutta lisäsi näitä eroavuuksia, sen sijaan että olisi lievittänyt niitä, niin kuin virallisen epistolan mukaan oli tarkoitus tapahtua. 

Ikävä juttu, mutta kävi kuten monet analyytikot varoittivat tuolloin, ennen päätöksiä ja yhdentymistä.  Tapahtui yhdentyminen joka olikin erkautumisen siemen. 

*

Nämä Euron taloudelliset, rahoitukselliset ja poliittis-patologiset ongelmat ja koko epäonninen tulevaisuus olivat siellä alusta asti, sisäänleivottuina - vaikka maailmantalouden kasvubuumi aluksi peitti ne.

EuroTragedian henkeen ja sisältöön kuuluu olennaisena poliittisten ja taloudellisten eliittien täydellinen sokaistuminen oman hankkeensa loisteelle, jolloin heillä ei ollut vähäisimpiäkään haluja tai edellytyksiä kriittisen viileästi tarkastella hanketta.  Aikansa he pystyivät ignoroimaan, täysin pyyhkimään pöydältä ja tajunnastaan sen kasvavan vastustuksen ja torjunnan, joka tätä ”säälimätöntä ihmiskoetta” kohtaan Euroopan sydänmailla kasvoi ja kiehui.

*

Kun EUROn ensimmäinen kriisi (näennäisesti) väistyi, johtajat kieltäytyivät, viivyttelivät ja jatkoivat pyrkimyksiään kiihdyttää kritiikin puoliintumisaikaa, aivan kuin atomifysiikasta tuttua fysikaalista tosiasiaa voisi sitäkin tahdonvoimalla ja torjunnalla muokata.

Tämä kaikki oli omiaan kasvattamaan torjuntaa ja hylkäysreaktioita.

Ja niinpä kyvyttömyys toteuttaa taloudellisia lupauksia aiheutti väistämättä poliittisten ”haittojen” pahenemisen, ja sen seurauksena nyt ”poliittinen hajaannus” vaikeuttaa taloudellisen edistysaskelten ottoa.

Eurooppa-hanke on jumittunut kuin pyörivä kivi jääkauden sulaessa, se ei vieri, vaan pyörii ja kaivautuu yhä syvemmälle Euroopan peruskallioon. 

Eurooppa on jumissa Eurooppa-utopiansa kanssa. 

Näin voimme tulkita prof. Modyn analyysia.

*

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLAn toimitusjohtaja Vesa Vihriälä julkaisi kirja-arvostelun eilisessä (26.8.2018) Helsingin Sanomissa otsikolla ”Rajuja visioita euron tulevaisuudesta”.  Ottaen huomioon Vihriälän aseman suuren laitoksen johdossa, voidaan katsoa, että hänen arvionsa Modyn teoksen ”rajuista” näkemyksistä, ja nimenomaisesti Euron etymologian ja elinmahdollisuuksien suhteen, on yllättävän myötäävä.  Tämä seikka puhuu paljon.  Luonnollisesti Vihriälä esittää myös kriittisiä näkökohtia Modyn esitykseen ja sen puutteisiin nähden.

Vihriälä kirjoittaa euron synnyistä syvistä:

Pääsyylliset epätäydellisen euron syntymiseen Modyn tarinassa ovat Ranska ja Saksan liittokansleri Helmut Kohl.

Ranskaa motivoi halu saada Bundesbankin määrittämä rahapolitiikka yhteisen päätöksenteon piiriin. Kohlin motivaatiosta Mody on epävarmempi. Hän kiistää ajatuksen, että kyse olisi ollut tarpeesta ”ostaa” Ranskan hyväksyntä Saksojen uudelleenyhdistymiselle. Sen sijaan hän spekuloi Kohlin halulla kirjoittaa itsensä historiaan Euroopan suurena yhdentäjänä, Saksojen yhdistämisen jatkoksi.”

Voidaan sanoa, että Euroopan menneisyys on paljossa kytkeytynyt Saksaan, mutta Kylmän sodan päättymisen vaiheessa, Saksan yhdistyessä, kansainvälisellä suostunnalla, Eurooppa uudelleen kytki oman kohtalonsa Saksaan ja sen tulevaisuuteen, - toivoen kammitsoivansa Saksan uhkaavan voiman, mutta loikin integraatiolla ja keinotekoisella valuutalla, Eurolla, edellytykset Saksan uudelle, ennennäkemättömälle nousulle ja siitä syntyvälle uhalle.  Tämä on minun pohdintaani, mutta väistämätöntä, etenkin kun sitä peilaa Modyn tapaisen kriitikon levittämään maisemaan.

Lue Vihriälän paperilehden eilistä versiota pidempi kirjoitus kokonaisuudessaan täältä: https://www.hs.fi/talous/art-2000005803899.html

*

Ashoka Mody kritisoi heinäkuussa 2018 voimakkaasti Euro-johtajia, ja erityisesti liittokansleri Merkeliä siitä että nämä pyrkivät esittämään erään kriisimaan, Irlannin, finanssi- ja talouskriisin jo täysin sivuutetuksi, ja ihailtavaksi esimerkiksi siitä, miten se nyt ”seisoo omilla jaloillaan”, näyttäytyen suoranaisena ”Euroopan talouspoliittisen lujuuden ja poliittisten reformien mallilapsena”.  Merkel ja kumppanit ovat tässä väärässä.

Mody varoittaa, että Irlannin ongelmat eivät välttämättä ole vielä voitettuja, ja reipas usko sen tilanteesta saattaa osoittautua ”ennenaikaiseksi”.

Hän tähdentää, ettei Irlannin ilman alhaisen yritysverotuksen järjestelmää Irlannin on vaikea ylläpitää taloudellista kasvua, ja jatkaa, että Applen verotus ja kansainvälisten veroparatiisien lisääntynyt valvonta vaatii Irlantia luomaan uudenlaisen kasvumallin, joka ei tukeudu niin voimakkaasti alhaisiin yhtiöveroihin.  ”Irlanti ei ole kovin valmistautunut käsittelemään tämän muutoksen tuomia haasteita”, Mody kirjoittaa. Hän huomauttaa, että irlantilaiset yritykset tekevät varsin vähän tutkimus- ja kehitystyötä. 

Irlanti on pieni, mutta kuvaava esimerkki Euroopan laajuisen fiskaali- ja finanssiharmonisoinnin lukemattomista vaikeuksista.

Liittovaltion luominen olisi samaa kuin pommin rakentaminen perheen olohuoneessa.

*

Lopuksi lainaan vielä Vesa Vihriälää:

Euron tulevaisuudesta Modylla on kaksi visiota.

Ensimmäistä hän kutsuu nimellä ”lisää samaa”. Hän ei pidä realistisena liittovaltiomaista rakennetta, jossa olisi selkeää keskitettyä finanssipoliittista päätösvaltaa. Kansalaisilta ei yksinkertaisesti ole saatavissa tukea tällaiselle. Pyrkimys tähän samalla kun jäsenmaiden väliset taloudelliset erot pysyvät suurina tai kasvavat, johtavat poliittisten ristiriitojen voimistumiseen. Italiasta tulee jossain vaiheessa kriisin keskipiste. Muiden jäsenmaiden ja Euroopan keskuspankin halu tukea Italiaa muodostuu riskien suuruuden takia kyseenalaiseksi. Italiaa puolestaan houkuttaa eroaminen. Ero olisi kuitenkin tuhoisa Italialle ja johtaisi kriisiin laajemminkin. Parhaimpana tämän vision päätepisteenä Mody näkee Saksan, ja ehkä joidenkin muiden vahvojen maiden, eron eurosta. (korostukset VH:n)

Toinen visio on finanssipoliittisen vastuun jättäminen selkeästi jäsenmaille, kun sitä nyt säädellään vakaus- ja kasvusopimuksella. Tässä visiossa markkinakuri estäisi jäsenmaiden ylivelkaantumisen. Euroopan keskuspankin mandaattia laajennettaisiin hintavakaudesta myös työttömyyden vähentämiseen. EU:n pitäisi keskittyä yhteismarkkinoiden ja osaamisen vahvistamiseen. Euro jäisi olemaan, mutta rahaliiton sijasta EU:n poliittisena ytimenä olisi intellektuaalinen yhteisö
.”

*

Paljon mietittävää.

Paljon päänsärkyä.

*

PS.

Ashoka Modyn kirjan nimessä luvataan ”yhdeksän näytöstä”.

Ne muuten ovat, ilmenee sisällysluettelosta:

Part A: Before the Crisis
Chapter 1: Three Leaps in the Dark
Chapter 2: Kohl's Euro
Chapter 3: Schröder Asserts Germany's National Interest
Chapter 4: The Disappearance of Sovereign Risk
Part B: The Crisis and its Resolution
Chapter 5: The Triple Crisis
Chapter 6: The Role of the European Central Bank
Chapter 7: The Bailouts
Chapter 8: The Puzzling Stance on Debt Restructuring
Chapter 9: The Way Forward

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (50 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Uskoisin, että Euroopan yhdentymisen tarkoitus on hajottaa kansallisvaltiot, johtaa ne kaaokseen ja siirtää niiden valtiollinen omaisuus ja luonnonvarat kansainvälisten suuryritysten haltuun. Kaikki toimet tähtäävät tähän ja kansalaisten olisi syytä herätä ruususenunestaan reaalielämään.

Risto Koivula

" Tähän kohtaan on syytä pysähtyä aivan hetkiseksi:

Ashoka Mody käyttää teoksessaan tuosta integraatiohankkeesta, jonka tässä käännän muotoon ”kunnianhimoisesta ja armottomasta integraatiohankkeesta” englanninkielistä muotoilua: ”..personalities whose ambitious and relentless push for integration…”

Minun käytettävissäni olevan laajan sanakirjan mukaan tuo avainsana ”relentless” voidaan tulkita todella monin eri muodoin Suomen kielelle. Sanakirjan mukaan ilmaisun synonyymejä suomeksi ovat:

säälimätön, heltymätön, häikäilemätön, armoton, sumeilematon, päättäväinen, ankara, tuhlaileva, runsaskätinen, vääjäämätön, kova, kurkkualeikkaava… jne.

Hyvä lukija, valitse tästä omasi!

Varsin osuva kuvaus EU- ja Euro –hankkeiden syvästä piilosisällöstä, uskoisin. "

Relentless on "takaisinpäästämätön" (esimerkiksi ylipumpattu kumi, joka on räjähtämäisillään), kantaindoeuroopasta alkaen kirjaimellisesti käännettynä vieläkin kirjaimellisemmin "takaisinlöysäämätön, -laistamaton, -luistamaton", kaikki nämä tulevat samasta juuresta, joka on ainakin kantabaltisaa, muuta ehkä kantaindoeuroopassaskin, ollut *len-s-, *len- = irti, vapaa, laiska.

Englannin suursanakijan mukaan "taipumaton, heltymätön, säälimätön" (jotka eivät tuon sanan perimmäistä olemusta esiin: se on noita JOSSAKIN VASTASAADUSSA laadussa, josta ei milliäkään tingitä määrällisesti taaksepäin!

https://www.etymonline.com/search?q=relent&ref=sea...

Henkilöä koskien sosiaalisessa elämässä englannissa käytetään myös sanaa "hard-nosed" eli "kovanenäinen".

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

"Relentless" on tässä "hellittämätön", ihan kuivasti.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ei ole tarkoitus viedä tätä hiustenhalkomiseksi, vaan osoittaa, mikrotason sanatarkastelulla, miten erilaisin sävyin ja jopa tulkinnoin voidaan yksi ainoa ilmaisu nähdä - ja kokea.

Kun laitoin konekääntäjään suomen kielen sanan "hellittämätön", kone antoi käännökset:

persistent - sitkeä, itsepintainen, sinnikäs, hellittämätön, alituinen, yhtämittainen

unrelenting - armoton, hellittämätön, herpaantumaton

unabated - hellittämätön, laantumaton, heikentymätön

importunate - hellittämätön, itsepintainen

insistent - itsepintainen, hellittämätön

pressing - pakottava, kiireellinen, uhkaava, hellittämätön, itsepintainen

dogged - sitkeä, itsepintainen, hellittämätön

SIIS seitsemän englannin vastetta suomen sanalle "hellittämätön".
Mutta; jostain syystä, jota en tiedä, ei lainkaan Modyn käyttämää ilmaisua "relentless"

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö perustellusti relentless´iä voi kääntää myöskin hellittämättömäksi!

Mutta osoittaako tämä jotain siitä, mitä halusinkin ikään kuin impressiona, väläyksenomaisena näkökulmana näyttää:
jonkin Eurooppa-projektin sisäiseen toimitalogiikkaan liittyvän piirteen, ja tapaan jolla hanketta on ajettu?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #12

Katsoin selitystä englanti - englanti -sanakirjasta (Oxford Dictionary of English Macissa). Sen selitys osuu mielestäni aika hyvin tuohon hellittämättömään. Ehkä tuossa konekääntäjässä voi katsoa olevan puutteita tällä kohtaa.

relentless |rɪˈlɛntləs|
adjective
unceasingly intense: the relentless heat of the desert.
• harsh or inflexible: a patient but relentless taskmaster.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kiinasta tai Intiasta katsottuna Eurooppa on pieni niemimaa Aasian mantereen reunassa. Tällä pienellä niemellä on loistava menneisyys tekniikan ja tieteen aloilla. Mutta täällä on käyty maailmanhistorian verisimmät sodat. Täällä kristityt ovat tappaneet toisiaan kahdessa maailmansodassa kymmeniä miljoonia.

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää että monet pyrkivät jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen kehittämään systeemiä joka estäisi toisen maailmansodan. (mm. kreivi Richard Coudenhove-Kalergi) Tässä ei onnistuttu. Sen jälkeen alkoi kolmannen maailmansodan odottelu ja siihen valmistautuminen.

EU on vakavin yritys estää kolmas maailmansota. Kuten Veikko Huuska osoittaa siinä on valtavasti korjattavaa. EU:a voisi verrata toritelttaan, siinä on ohuet putket kannattelemassa sinistä pressua jossa on keltaisia tähtiä. Koko komeus kätkee sisälleen kapitalistisen riistotalouden, Luxenburgin veroparatiisin, Sisilian mafian ja kaikkien maiden riiston ja korruption. Ja EU on kykenemätön niitä korjaamaan.

Ei luulisi että tällainen toriteltta pelottaisi ketään, sehän luhistuu pienemmässäkin puhurissa. Mutta kaikkien hallitusten ja valtioiden yläpuolella oleva rahamaailman jumalien IMF:n ja Maailmanpankin edustaja Ashoko Mody hyökkää Unionia vastaan.

Jos/kun EU luhistuu, Eurooppaan jää viitisenkymmentä taantuvaa kylää. Ne tappelevat keskenään eivätkä pysty yhteistyöhän jota ehdottomasti tarvittaisiin globaalissa maailmassa. Yhdysvallat ja Kiina ja myöhemmin Intia jakavat Euroopan kyläpalstat. Kiina on jo saanut miljoona hehtaaria Venäjältä peltoa "vuokrattua" viljelykäyttöön.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Relentlessille suosikkisuomennokseni olisi hellittämätön. Hellittämätön on ehkä hieman pehmeämpi termi kuin relentless, joten tarvittaessa tuota hellittämätöntä voi tiukentaa jollain adjektiivilla.

EU on organisaatio, ja kaikille organisaatioille on tyypillistä oman vallan kasvattaminen ja vallan keskittäminen. Tämä on jo sellaisenaan riittävä selitys monille jäsenmaiden kansalaisten mielestä ehkä turhan kontrolloiville ja vallanhimoisille ilmiöille.

Euro on tässä pelissä yksi palikka lukuisien muiden valtaa keskittämään pyrkivien hankkeiden joukossa.

Euro on aiheuttanut ongelmia, mutta en pidä alkuperäistä ajatusta yhtenäisestä valuutta-alueesta vielä kovin epäonnistuneena. Selvästi yhden valuutan järjestelmässä on ollut myös etunsa. Toisaalta keskusjohdolla on voinut olla alun perinkin suunnitelmia siitä, miten euro omalta osaltaan tukee edellä mainittua intressiä kasvattaa organisaation kokoa ja valtaa. Tällainen "kehitys" on enemmän poliittista kuin taloudellista.

Euro ei toiminut hyvin Kreikassa. Olisi ehkä pitänyt arvata, että Kreikka tulee kompastumaan. Toisaalta myös vahvemmat taloudet kuten Suomi ovat kompastuneet euroon. Suomi siirtyi kiinteään valuuttaan, mutta jatkoi sisäisesti kuin olisi ollut edellen devalvoituvan markan valtio. Kaikki meni hyvin, kunnes tuli sen kokoinen lama, että talouskasvu hiipui. Palkat eivät joustaneet devalvaoitumisen kautta, niin kuin markka-aikana olisi tapahtunut, joten lama pitkittyi. Poliitikoilla ei ollut kykyä eikä rohkeutta ottaa käyttöön uusia sisäistä devalvaatiota vastaavia keinoja. Näin jäimme tuleen makaamaan lähes vuosikymmenen ajaksi. Suomi ei ollut valmis euroon. Kuvittelin että euroon liittyessään Suomen poliitikot, tai edes neuvonantajat, olisivat ymmärtäneet mitä uusia vaatimuksia kiinteässä valuutassa eläminen asettaa. Mutta kun ei. Nyt olemme saaneet aikaiseksi pientä korjausta tilanteeseen. Mutta Suomen sisäiset toimintasäännöt ovat edellen samat, eikä niitä ole korjattu yhteisvaluuttaan sopiviksi. Täytyy vain toivoa, että seuraavan laman tullessa vuosia ei kulu yhtä montaa ennen kuin poliitikot suostuvat tekemään tilanteelle jotain. Joku voi väittää, etteivät nytkään tehneet kovin paljoa, vaan että suhdanteet vihdoin tekivät ison osan poliitikkojen työstä.

Euron pahin valuvika syntyi vasta Kreikan kriisissä. Tarkoitan tässä no bailout -säännöstä luopumista. Tämä voi kyllä olla edistysaskel keskussjohdon laskelmissa siinä mielessä, että se siirsi taloudellista valtaa radikaalisti lisää keskusjohdolle. Euron alkuperäiseen poliittisesti neutraalin valuutan ideaan olisi sopinut paremmin se, että euromaiden (Kreikka, Suomi) olisi edellytetty toimivan niin kuin kiinteässä valuutassa tulee toimia. Tiukkaa talouskuria periaatteessa vaadittiinkin (käytännössä lipsuttiin), mutta lamaan sopeutuminen taisi jäädä säännöistäkin pois (ja niin helposti myös yksittäisten maiden työkaluvalikoimista). Tässä mielessä kyse oli euron epäonnistumisesta, tai muuttumisesta toiseksi (keskusjohdon vallanhalua paremmin palvelevaksi) järjestelmäksi. Muutos tehtin ehkä osin siksi, että keskusjohto sai näin lisää valtaa. Osin kyse oli ehkä vain siitä, että kaaoksen iskiessä keskusjohto ja monet jäsenvaltiot olivat valmiita tekemään mitä tahansa, jotta EU ja eurohanke eivät olisi edes osittain hajonneet esimerkiksi Kreikan lähtöön eurosta. Kaksinkertainen voitto siis vallan keskittäjille - Kreikka pysyi mukana ja valtaa siirtyi keskushallintoon.

Yksittäisiä johtajia en pidä kovin vahvasti syyllisinä tehtyihin valintoihin. Ajattelen enemmän niin, että kuka tahansa politiikan ja EU:n koneistossa johdossa onkin, se yleinen sääntö pätee, että organisaatio haluaa kasvatta valtaansa. Yksittäinen johtaja voi toimia katalysaattorina ja nykäistä prosessia askeleen eteenpäin, mutta voi ajatella myös, että juna liikkuisi joka tapauksessa, hieman eri nopeudella. Joka tapauksessa organisaatio toimii niin, että aina tilaisuuden tullen valtaa keskitetään, ja toiseen suuntaan muutoksia ei tehdä.

EU- ja eurohankkeelle uhkana ovat ehkä lähinnä kansan kapinat, jotka ovat viime aikoina näkyneet Euroopassa oikeistopopulistisiksi kutsuttujen liikkeiden muodossa. Vallan (ennen itsellä oleen) katoaminen kauas keskusvallan kabinetteihin (byrokraateille, lobbareille ja keskeisimmille poliitikoille) selvästikin ärsyttää kansalaisia. Jokaisen maan keskusjohto on systemaattisesti kansaa suopeampi suhteessa EU- ja europrojekteihin ja vallan keskittämiseen niille (koska ovat itsekin osa keskushallintoa). Brittien lähtö on merkittävä askel valtaa keskusjohdolta takaisin valtioille palauttavaan suuntaan. Mutta on mahdollista, että joidenkin vastarannan kiiskien lähtö ja EU:n muodostuminen aiempaa enemmän kaksikerroksiseksi, tekee tilaa myös vallan keskittämiselle EU:n ydinjoukon puitteissa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Itse pidän unioinia ja euroa täysin epäonnistuneena. Suomen vienti maailmalle näyttää saahan nyt euron arvon mukaan. Eurooppaan vientikin näyttää jostain syystä noudattavan tätä.

Työvoiman ja ihmisten vapaaliikkuvuus on tarkoittanut käytännössä halpatyövoiman haalimista ja sosiaaliturvan maksamista heidän kotimaissaan asuville perheille. Käytännössä tämä johtaa tietenkin lopulta palkkojen, sosiaalijärjestelmän ja verotuksen yhdentymiseen. Siinä me kyllä häviämme monin tavoin ja eläkelupauksetkin pitänee unohtaa. 3 euron tuntipalkasta kokonaiskustannut on alle 5 euroa ja siitä eläkemaksujen osuus hiuka yli euron. Meikäläisen 40 tuntikustannuksesta saa eläkelupauksen täyttämiseen hiukan ennemmän. Matalan palkan maksaminen ei ole rikos ja jos kaverit omaavat kelakortin juoksevat lapsilisät sun muut heidän kotimaihinsa. Näinhän pitää tietenkin olla. No tuo 3e on matalin mikä tästä aivan läheltä on löytynyt. Sitten on kaikenlaista muuta järjestelyä. Kyllä tämä syö meidän palkkaustamme nyt vielä menee, kun on jonkinlainen nousu päällä ja työvoimaa tarvitaan enemmän.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Euro oli alunperin tarkoitettu (ainakin alkuperäisten sääntöjensä mukaan) vakaaksi valuutaksi. Se muuttui poliittisesti kontrollouduksi valuutaksi Kreikan kriisin myötä. Nyt EKP säätelee valuutan arvoa ohjatakseen euroalueen taloutta, ja tämä vaikuttaa myös Suomen vientiin (kaikkiin maihin, markan devalvoitumisen tavoin). Päätöksiä tekee nyt vain EKP eikä Suomen Pankki, ja valuutta kelluu euroalueen talouden mukaan, ei Suomen talouden mukaan.

Työvoiman vapaa liikkuvuus tekee alueen taloudesta aiempaa yhtenäisemmän. Tämä vaikuttaa Suomessa erityisesti alhaisen palkkatason töihin, sillä Suomi on EU:ssa kuitenkin melko rikas, ja perinteisesti varsin vahvasti tuloja tasaava maa. Näin on selvä, että Suomessa halvan työvoiman saaminen muualta on muokannut kenttää melko paljon. Kun tähän lasketaan päälle maailmankaupan vapautuminen, Suomen työvoima joutuu kilpailemaan aika suoraan myös esimerkiksi kiinalaisen työvoiman kanssa työpaikoista. Ja tietenkin tämä heijastuu myös eläkkeisiin ja moniin muihinkin taloudellisiin kysymyksiin. Suomi samankaltaistuu muun maailman kanssa, ja luopuu jossain määrin perinteisestä pohjoismaisesta järjestelmästään.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Vaikea on löytää historiasta hienompaa seikkaa kuin se, että Ranska ja Saksa ovat pystyneet sopimaan yhteisestä rahayksiköstä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Totta..mutta silti liian yksinkertainen näkemys siitä mitä oikeastaa on sovittu.

https://youtu.be/_vw2-URCkNc

https://youtu.be/3KguE5jPQc4

Nämä kaksi linkkiä avaa paljon asiaa..ei ehkä mieluisasti,mutta totuuttakin on joskus katsottava silmiin.

Risto Koivula

Sekä EU että NATO on perustettu kommunismia vastaan, samoin EN ja EIT.

Varsinkin EU:n ja EN:n strategia oli tehdä kaikessa päinvastoin kuin "kommunismissa" - paitsi itsetarkoituksellisessa vallankeskityksessä.

Eityisen tuhoisaa oli tehdä ja "ajatella" TIETEESSÄ periaatteessa päin vastoin kuin NL:ssa, sillä NL oli erinomainen tiedevaltio.

Mutta sitten kun tämä päävihollinen lakkasi täälläpäin olemasta, ei suinkaan "löysätty", vaan tämä ylipumpatun autonkumin piukeus käsi jatkuvasti vain räjähdysherkemmäksi, ja järjettömämmäksi...

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Hyvät herrat

Kertokaapa mitä tapahtuisi jos EU lopetettaisiin ja tilalle tulisi nelisenkymmentä ns. itsenäistä valtiota? Kaikilla olisi tietysti oma raha, oma ulkopolitiikka, omat lait ja kaupalliset ja tekniset standardit. Natostakin silloin pitäisi erota.

Rupeisiko Kiina neuvottelemaan neljänkymmen pikkukylän kanssa kaupankäynnistä?

Mitä tekisi Putin? Tie Atlantillehan olisi avoin.
Tulisiko tilalle Euraasian Unioni?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Palaisimme kai vanhaan Eurooppaan, eli aikaan ennen EU:ta. Tämä ei välttämättä estäisi Naton toimintaa. Oma raha voisi tulla takaisin, mutta näen mahdollisena myös vaikkapa Yhdysvaltain dollarin käytön yhteisenä de facto maailmanvaluuttana. Ulkopolitiikka olisi omaa, mutta tämä ei välttämättä tarkoittaisi sotimista ja maailmansotien toistamista. Kiina voisi kyllä neivotella kaikkien kanssa. Nytkin pienet maat järjestävät omat sopimuksensa suhteellisen vaivattomasti. Luulen että jotain Naton kaltaista jäisi torjumaan Putinin uhkaa. Venäjävetoiseen Euraasian unioniin tuskin ainakaan haluttaisiin.

Esittämäsi skenaario oli spektrin toisesta päästä. On myös mahdollista, että EU:n hajoamisen jälkeen syntyisi (tai sen hajottajana toimisi) vaikkapa EFTAN:n kaltainen vapaakauppasopimus, joka menisi pitkälle vapaan kaupan järjestelyissään, mutta säilyttäisi päätösvallan jäsenvaltioilla. EFTA:lla voisi olla oma euronsakin. EFTA voisi olla EU:ta paljon laajempi, kun ei tarvitsisi pelätä suurten uusien jäsenmaiden aiheuttavan suuria muutoksia järjestön politiikassa, talouselämän tasapainossa ja muuttoliikkeinä (esim. Turkki).

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Musta meri olisi Venäjän sisämeri noin viidessä vuodessa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Suomessa nähtiin ja ajateltiin yhteisvaluutan mahdolliset riskit kovin kapeasti ja silloiseen tilanteeseen peilaten.
Niissä keskusteluissa, joihin pääsin osallistumaan kriittiset pisteet olivat "epäsymmetriset suhdanteet", eli että Eurooppaa on laskussa kun meillä on huippusuhdanne (tuollaistakin on esiintynyt), mutta varsinkin, että Eurooppa (lue siis lähinnä: Saksa ja Ranska) on jo nousussa ja alkaa sen takia muuttaa suhdannepolitiikkaa, mutta että Suomi yhä "rypee", eikä sillä uudessa ympäristössä ole enää (riittäviä) omia keinoja auttaa tilannetta.
Toisaalta varsinaisena peikkona oli Suomen markka ja sen riskialttius globaaleilla markkinoilla; pelkistettynä kauhukuvana se, että Georges Soros voisi pahana päivänä tarkkaan valmistelluilla ja nappiin ajoitetuilla operaatioilla horjuttaa ja suorastaan kaataa koko Markan, niin että yksi miljardööri "voisi ostaa Suomen" varsin pahaan alehintaan. Tätä uhkakuvaa, joka toimi "Euroon paimentavana" momenttina ei enää tahdota muistaa.
Tuohon ensinmainittuun ja kenties useimmin esiintyneeseen (ja jossain määrin tiedostettuun uhkaan) pyrittiin vastaamaan "laittamalla Suomi Eurokuntoon", sekä - pysyvänä sitoutumisena tulevaisuuteen - omaksumalla tiukka talous- ja rahapolitiikka. Josta sitten ei suinkaan tullut mitään, pikemminkin päinvastoin; arjen politiikka ajoi yli tällaisen "ylisukupolvisen sitoutumisen" tiukkaan ja tehokkaaseen kansantaloudelliseen ajatteluun ja toimintaan. Eihän tuollaista sopimusta koskaan missään tehty, eikä voitaisikaan tehdä, mutta kyllä se oli lipposlaisen Eurooppa-politiikkamme perusta, ikään kuin rationaalinen faktum, johon sitoutumista vahvasti yksinkertaisesti vain edellytettiin. Niinpä se jäi hurskaaksi edellytykseksi.

Kolmas Euron hapattaja heti lypsyämpärissä tuoreeltaan oli tietysti kansantalouksien lähtökohtaiset rakenteelliset, toiminnalliset ja historialliset erot, joista Mody toistuvasti ja perusteellisesti puhuu. Maito, jonka piti olla tuoretta, tärväytyi jo lypsettäessä, - se ei vain kestänyt

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

"Epäsymmetristen suhdanteiden" riskit ovat mielestäni toteutuneet, mutta ehkä hieman eri tavalla kuin ne ennen euroa esitettiin. Itse valuutta on ollut varsin vakaa, joten muiden maiden suhdanteet eivät ole juuri vaikuttaneet, tai ovat vaikuttaneet vain hyvin hitaasti, ja antaneet näin kaikille aikaa sopeutua. Yhden maan suhdanneheilahtelut ovat sen sijaan vaikuttaneet siihen itseensä, suhteessa vakaaseen euroon.

Pidän Suomenkin pitkää lamaa esimerkkinä tällaisesta tapahtumasta. Heilahdukset ylöspäin eivät ole olleet ongelma. Niihin on helppos sopeutua :-). Mutta satunnaista pidemmät heilahdukset alaspäin ovat näköjään olleet myrkkyä, kun esimerkiksi nimellispalkkojen aletaminen on ollut sisäpoliittisesti mahdotonta tällaisessa tilanteessa.

Suomen markan heilahtelut olivat tavallaan riski, mutta myös siunaus. Markka-aikana Suomi oppi hallitsemaan valuuttansa kellutuksen, ja ihmiset hyväksyivät sen ajauksen, että huonoina aikoina ulkomaanmatkat olivat kalliita, ja vastaavasti hyvinä aikoina halpoja. Tämä palkka- ja kulutusjousto jäi eurossa pois, ja teki tiestä laman aikana kivisen.

Soros kävi nimenomaan vahvan markan kimppuun, ja Suomi maksoi tuosta politiikastaan ja jääräpäisyydestään hyvät sakkomaksut. Tuon tapahtuman jälkeen valuutan kelluttamisesta tuli normi, ja tilanne saatiin hyvin hallintaan. (Tässä mielessä Soroksen temppujen käyttö perusteena euroon siirtymiselle ei ollut enää kovin relevantti argumentti.) Vahva kiinteä markka ja globaalin talouden rahavirtojen vapauttaminen eivät sopineet yhteen. Valitattavasti poliitikot näyttävät oppivan asioita vain kantapään kautta.

Sama koskee euroa, joka on jo kolautellut Suomen poliitikkojen kantapäitä, mutta oletan, että oppi ei ole mennyt vielä perille. Pitää kai odotella seuraavaa lamaa ja uusia hätäneuvotteluita. :-) Tai ehkä odotellaan seuraavaa sorosta ja koko euroalueen sekaisin laittavaa, globaalien EU:takin suuremmaksi kasvaneiden pelureiden joukon puhallusta. :-)

Suomi oli melko hyvä "laittamaan itsensä eurokuntoon". Tämä politiikka toimi Suomessa paremmin kuin monissa muissa euromaissa. Tästä seurauksena Suomen talous toimi eurossa varsin hyvin monta vuotta. Mutta lamaan varautuminen jäi työkaluvalikoimasta pois, kuten jo aiemmin totesin. Kaikki meni hyvin niin kauan kuin pientä kasvua oli, ja maltillisuus ja hyvä eurokunto riittivät. Talouden tuoton pudotessa totutun kulutustason alapuolelle, Suomen poliitikoilta loppuivat keinot. Olisi vaadittu nimellispalkkojen alentamista tai vastaavaa, mutta tässä koskettiin pyhään lehmään, ja siihen kajoamista helpompaa oli antaa talouden mennä nurin.

Olen siis sitä mieltä, että erillisen talouden yhteisvaluutassa olon ehto (jos järjestelmän halutaan toimivan sujuvasti) on kehittää entistä devalvoitumista korvaavat mekanismit. Tiukka talouskurikin on hyvä apu, mutta periaatteessa vain tuon vaativamman skenaarion toteutumisen välttelemistä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Millaisen keinovalikoiman näkisit korvaamaan devalvointia?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #20

Yksinkertaisin kikka olisi nimellispalkkojen leikkaaminen / säätäminen. Tämä koskisi kaikkia suomalaisia, ja kai pallkojen lisäksi myös muita vastaavia etuuksia. Siisteimmin tämä sujuisi pienin askelin, eli niin, että poliitikot tai virkamiehet leikkaisivat palkoista prosentin kymmenyksen sillon tällöin, suhdanteiden mukaan (ehkä suoraan joihinkin sovittuihin mittereihin perustuen). Näin päästäisiin kohtalaisen lähelle markka-ajan kelluvan valuutan tilannetta, jossa markkinavoimat hoitivat asian määräämällä suomen valuutan kurssin päivittäin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #21

Tuo johtaa katastrofiin,koska talous on velkavetoista ja velat eivät leikkaannu.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #30

En usko, että ero markka-aikaan olisi kovin suuri, saati tuota järjestelyä kaatava. Markka-aikana valtion dollarivelat olivat samaan tapaan ongelma kuin eurovelat olisivat tuossa mainitsemassani järjestelmässä. Niitä ei pääse pakoon vippaskonsteilla kummassakaan järjestelmässä. Markkamääräisten ulkomaanvelkojen (en tiedä paljonko tällaisia oli) antajat varmaankin hinnoittelivat tuon devalvaation / devalvoitumisen aiheuttaman riskin lainaehdoissa.

Yksittäisten kansalaisten velat (kotimaan valuutassa) olisivat hieman hankalampia siksi, että velan määrä pysyisi samana, vaikka palkka laskisi. Toisaalta ihmisten pitää joka tapauksessa varautua velanotossa vaikkapa siihen, että jää työttömäksi (= palkka laskee). Kyse on sis vain ihmisten valistamisesta siitä, että palkat voivat välillä hieman laskeakin.

Joka tapauksessa maan talouden toimivaksi saattaminen on talouden kannalta parempi vaihtoehto kuin Suomen viime lamassa harrastama mitääntekemättömyys ja laman pitkittäminen lähes vuosikymmenen mittaiseksi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Jan Hurri kirjoitti taannoin eurojärjestelmästä varsin kuivan analyysin. Saksalle euro sopii hyvin, sillä tässä järjestelmässä se saa n. 20 % perusteettoman kilpailukyvyn ja hinnanmuodostuksen vientituotteilleen ja samalla Saksan markkinoille pyrkivät yritykset ovat jo lähtökohtaisesti tuon saman 20 % huonommalla tasolla lilpailussa Saksan markkinoilla. Tämä siis, jos Saksa ei olisi emumaa ja toimisi edelleen perinteisellä D-markalla. Jos Saksan valuutta olisi siis markkinoilla noteerattava D-markka, saksalaiset tavarat ja palvelut olisivat markkinoilla nyt n. 20 % kalliimpia ja muiden maiden Saksaan viedyt tavarat ja palvelukset olisivat D-markoin n. 20 % halvempia saksalaisilla markkinoilla.

Saksa on siis härski,kieroutunut ja rakenteellinen markkinahäirikkö tässä mielessä teennäisine kilpailukykyineen.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Selvästikin EU tarvitsee omat puolustusvoimat ja ulkoisia kriisejä pitämään seurakunnan koossa. Löytyisi helpommin se yhteinen nimittäjä.

Kansallisesti maan omiin asevoimiin panostusten tekeminen on aina ikävää riitelyä. EU-tasolla saman rahan kuluttaminen ei tuota samaa tuskaa samassa määrin ollenkaan. Voisi jopa sanoa säästöä syntyvän, kun omasta puolustuksesta voidaan níukkoina aikoina leikata. Mitä huonommat ajat, sen parempi unionille legitiimiydelle.

Euroopan liittovaltioideologian näkökulmasta tarkasteltuna, ajatus ei ollut euroa perustettaessa se, että talous voisi paremmin. Toki sellaisiakin etuja joillekin tiedettiin koituvan.

Tarkoitus oli pakottaa jäsenmaat ruotuun ja eurosta johtuen unionista riippuvaiseksi. Kaikki tiesivät tämän ja tunsivat nämä tarkoitusperät. Monivärimainosbrosyyreihin ja virallisiin dokumentteihin ei sellaisia voi kirjata. Siksi kehitettiin mainospuhe, mihin moni talkoisiin osallistunut itsekin alkoi uskomaan. Ainakin Suomessa.

Vihriälä mielestäni kritisoi kirjaa siitä ettei Italia hoitanut omaa talouttaan ja kilpailukykyisyyttään euron vaatimalle tasolle. Ongelma kirjassa ikäänkuin oli hänen mielestään se, että kirja ei käsitellyt Italiaa ongelmana. Itse olen taipuvainen olemaan Vihriälän kannalla, että ongelmaa ei olisi jos kaikki euromaat olisivat kuin Saksa. Koska tiedän ettei edes kaikki Saksan alueet ole kuin Saksa, pidän asian toteutumista mahdottomana Euroopan mittakaavassa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Tästä Veikko Huuskan blogista tulee mieleen peri-suomalainen pessimistinen ajatusmalli : "Ei se kannata, ei siitä tule kuitenkaan mitään. Anneteaan olla."

Eipä ihme, että suomalainen vienti ei oikein vedä, kun mihinkään ei uskota. Kaikki pitäisi olla etukäteen valmista.

Tuskinpa USA:ta olisi olemassa, jos John Adams olisi ollut yhtä pessimistinen kuin monet suomalaiset EU:n suhteen. Että kun kaikki ei ole selvää etukäteen ja kun kohdataan ensimmäiset vastoinkäymiset, niin sitten alistutaan. Eli antaa Euroopan olla edelleen hajanainen erillisten ja keskenään riitelevien pienten kansallisvaltioiden "alue". Sehän sopii varmasti presidentti Putinille ja presidentti Trumpille.

Kyllähän, jos haluamme vahvan EU:n Venäjän ja USA:n vastapainoksi, meidän tulee Euroopassa tiivistää ja vahvistaa yhtenäisyyttämme, eikä heikentää sitä. Resursseja rikkailla EU-mailla on siihen, vaikka joitakin Välimeren rantavaltioita joutuisimmekin tukemaan niin taloudellisesti kuin päätöksen teossaan ja hallintotavoissaan. Euroopassa on selvitty paljon pahemmistakin ajoista johin on liittynyt mm. massiivisia väestön vaelluksia.

Tokihan voidaan erilaisia EU:n teoreettisia hautajaispuhe-kirjoja kirjoittaa, mutta ne eivät vie kehitystä eteenpäin, vaan jämäyttävät kaiken paikalleen, niin että kohta ei EU:ta todellalkaan ole olemassa. Ja sitäkö pienessä Suomessakin halutaan ? Siis taas takaisin yksin itänaapurin kylkeen. Ja mitäs sitten kun olemme taas yksin ?

Onhan se kumma, jos Venäjän liittovaltio, joka on konkurssin partaalla jatkuvasti, pysyy kaikesta huolimatta kasassa, mutta rikas EU ei kykenisi pysymään resurssien puolesta kasassa ja kehittymään entistä vahvemmaksi. Sehän ei edellytä mitään muuta kuin tahtoa ja päättäväisyyttä. Miksiköhän sitä Suomessa kutsutaan ?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Väitättekö Veikko Huuska ja kumppanit että viitisenkymmentä itsenäistä eurooppalaista ruhtinaskuntaa on yhteensä tehokkaampi kuin Eu:sta muodostuva liittovaltio?

50 eri rahaa
50 erilaista lainsääsäntöä
50 omaa armeijaa
Kaikilla 50:llä tuhansia erilaisia standardeja teollisuuteen ja kaupankäyntiin liittyen

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Neuvostoliitosssa jo huomattiin ettei se keskusjohtoisuus välttämättä mitään tehokkuutta tarkoita vaan lähinnä päinvastoin.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #24

Onko Yhdysvaltojen liittovaltio Neuvostoliittoon tai Venäjään verattava liittovaltio ? Näissä kummassakin Neuvostoliiton ja Venäjän liittovaltiossa oli ja on edelleen tiukka Moskova-vetoinen keskushallinto.

Yhdysvaltojen liittovaltiossa ja sen osavaltioissa menee kuitenkin edelleen kohtuullisen hyvin toisin kuin meni Neuvostoliiton tai nykyjään Venäjän liittovaltioissa ja sen oblasteissa.

Minusta EU:n kehittämiseen liittyen kannattaisi bench-markata USA:n liittovaltio - osavaltio -järjestelmää. Bench-markkaushan ei tarkoita kopioimista.

Bech-markkauksen määritelmä Wiki:stä:

"Benchmarking (esikuva-analyysi/vertailuanalyysi) tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Benchmarkingin perusidea on toisilta oppiminen ja oman toiminnan kyseenalaistaminen. Se on jatkuva systemaattinen organisaation tuottavuuden, laadun, työprosessien ja työtapojen tehokkuuden vertaaminen valioluokkaa edustavien yritysten ja organisaatioiden vastaaviin."

USA:n liittovaltio - osavaltio -järjestelmään voi tutustua esimerkiksi oheisen linkin kautta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvallat#Hallinto

Yksi on ainakin, jota en haluaisi EU:hun. Se on USA:n oikeuslaitos ja sen tapa toimia.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala Vastaus kommenttiin #24

NL:ssa oli johtajat ja kansa juoppoja.

Mitä arvelet Kiinasta ja Yhdysvalloista?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

On väitetty että syy siihen, miksi Eurooppa nousi historiassa johtavaksi maanosaksi on se, että Euroopassa oli rikas kirjo vaihtoehtoisia kulttuureita, eikä yhtä keisaria ja yhtä säännöstöä, niin kuin esimerkiksi (teknisesti Eurooppaa edelläkin aikanaan olleessa) Kiinassa. Tämä perustuu siihen, että yhden oikean totuuden yhteiskunta voi helposti jämähtää tai ajautua negatiiviseenkin suuntaan. Monen kulttuurin Eurooppa koki monenlaista pahaakin, mutta järkevämmät ja tehokaammat toimijat syrjäyttivät aina järjettömät ja tehottomat. Kulttuurien kirjo on tässä mielessä keskeinen osa Euroopan perintöä ja menestystarinaa. Yhden johtajan ja yhden oikean opin mallin voi tästä näkökulmasta katsoen nähdä Euroopalle vieraana kehityssuuntana. Ei tietenkään tarvitse pyrkiä maksimoimaan hajanaisuutta, vaan esimerkiksi standardien ja lakien samankaltaisuus voi hyvin olla toivottavaakin, vaikka alueet säilyttäisiväkin itsenäisyytensä.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #25

" ... mutta järkevämmät ja tehokaammat toimijat syrjäyttivät aina järjettömät ja tehottomat."

Tuohon "syrjäyttämiseen" liittyi usein sotia, vallankumouksia sekä kansannousuja ja niiden kukistamisia joissa kuoli kymmeniä tuhansia - miljoonia eurooppalaisia ja joissa kyliä ja kaupunkeja sekä muuta infraa tuhoutui.

ks. esim.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_conflicts_in...

Tokihan Euroopassa käytävät sodat ja vallankumoukset ovat eräs tapa "uusiutua", mutta ne aiheuttavat suurta kärsimystä ja paljon turhaa jälleenrakennustyötä kun kaikki aloitetaan taas tuhkasta. Minkähänlainen "uusiutuminen" on, kun tilanne joskus rauhoittuu, Itä-Ukrainassa ?

" Kulttuurien kirjo on tässä mielessä keskeinen osa Euroopan perintöä ja menestystarinaa. "

Kulttuurien kirjo on ollut myös osa USA:n menestystarinaa. Ja vaikka USA:n liittovaltiossa on keskushallinto , niin sen osavaltioilla on merkittävä itsemääräämisoikeus sekä edustus Washingtonin keskushallinnossa.

Taas kerran:

ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvallat#Hallinto

Enkä kyllä näe, että EU:ssakaan kulttuurien kirjo olisi mihinkään häviämässä. Suomalaiset ovat EU:ssa edelleen suomalaisia ja ruotsalaiset ruotsalaisia. Niinhän Suomessa edelleenkin pohjois-pohjanmaalaisilla on oma kulttuurinsa ja murteensa, kuten on turkulaisillakin tai vaikkapa hesalaisilla, vaikka olemme samassa Suomessa olleet jo satoja vuosia.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #32

> Tuohon "syrjäyttämiseen" liittyi usein sotia, vallankumouksia sekä kansannousuja ja niiden kukistamisia joissa kuoli kymmeniä tuhansia - miljoonia eurooppalaisia ja joissa kyliä ja kaupunkeja sekä muuta infraa tuhoutui.

Kyllä. Tätä pitää tietenkin verrata yhden yksinvallan alla olleiden alueiden kärsimyksiin. En väitä, että Eurooppa olisi ollut tässä mielessä oleellisesti muita parempi.

Tässä keskustelussa kysymys oli kuitenkin tehokkuudesta. Sitä ei kai voi kieltää, että tuolla tyylillä Eurooppa oli nin tehokas, että valloitti lopulta suuren osan muuta maailmaa. Tämäkään ei tapahtunut ilman kärsimyksiä, mutta tehokasta siis.

Vaikka Eurooppa on sotinut paljon, sitäkään ei pidä unohtaa, että myös monet rauhaat tähtäävät aatteet ja aloitteet ovat lähtöisin Euroopasta ja länsimaista. Kehitys on tuonut siis myös jotain positiivista, joka on mahdollistanut nousun pois tyrannioista ja sotimisesta.

> Kulttuurien kirjo on ollut myös osa USA:n menestystarinaa.

Yhdysvallat lasketaan tässä yhdeksi eurooppalaisen kulttuurin haaraksi, ja tässä mielessä tuon menestystarinan jatkajaksi toisellakin mantereella. Yhdysvalloissa alkuperäinen kulttuurien rikkaus jäi valitettavsti valloittajien jalkoihin. Muutkin kulttuurit sulautuvat. Yhdysvaltojen tilanne poikkeaa Euroopan tilanteesta siinä, että se on muualta tulleiden kulttuurien sulatusuuni, kun taas Eurooppa on enemmän paikallisten kulttuurien tilkkutäkki. Voi myös sanoa, että Yhdysvalloissa on vahva yhden kulttuurin periaate (sama kieli, tietty ideologia, vahva isänmaallisuus), jossa kulttuurien kirjo on nykyään arvostettu perinne, mutta toissijainen, vähän samaan tyyliin kuin Neuvostoliitossa paikalliskulttuureiden tanssiesitykset ja vitriinit kansojen museossa. Vahva "uusnationalismi" voi siis hyvin noissa sulatusuunimaisemmissa valtioissa. Oman kulttuurin säilyttäminen on vaikeaa noissa (molemmissa) olosuhteissa. Samoin kuin paikalliskulttuurien säilyttäminen vaikkapa Amazonin viidakossa.

> osavaltioilla on merkittävä itsemääräämisoikeus

Euroopassa valtioilla on toistaiseksi osavaltioita enemmän valtaa.

> Enkä kyllä näe, että EU:ssakaan kulttuurien kirjo olisi mihinkään häviämässä. Suomalaiset ovat EU:ssa edelleen suomalaisia ja ruotsalaiset ruotsalaisia. Niinhän Suomessa edelleenkin pohjois-pohjanmaalaisilla on oma kulttuurinsa ja murteensa, kuten on turkulaisillakin tai vaikkapa hesalaisilla, vaikka olemme samassa Suomessa olleet jo satoja vuosia.

Kyse on siitä, mihin suuntaan haluamme kulkea - hallinnon ja kulttuurien sulauttamisen suuntaan, perinteisen itsenäisyyden ja kulttuurien säilyttämisen, vai peräti paikallisen itsehallinnon parantamisen suuntaan. On selvä että monet EU:n tämänhetkiset kapinaliikkeet liittyvät siihen, että EU:n koetaan ottavan liikaa valtaa omaa kulttuuriaan ja hallintotapaansa enemmän säilyttämään pyrkiviltä alueilta.

Suomen sisällä maakuntauudistus on mielenkiintoinen tapaus, koska pyrkii siirtämään päätösvallan kunnilta maakunnille.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#22.
"Tuskinpa USA:ta olisi olemassa, jos John Adams olisi ollut yhtä pessimistinen kuin monet suomalaiset EU:n suhteen. Että kun kaikki ei ole selvää etukäteen ja kun kohdataan ensimmäiset vastoinkäymiset, niin sitten alistutaan. Eli antaa Euroopan olla edelleen hajanainen erillisten ja keskenään riitelevien pienten kansallisvaltioiden "alue". Sehän sopii varmasti presidentti Putinille ja presidentti Trumpille."

Yhdysvallat on muotoutunut ja asemoitunut kohta kahden ja puolensadanvuoden pitkän ja mutkikkaan poliittis-yhteiskunnallisen prosessin tuloksena. Ja onpa siihen mahtunut yksi sisällinen sota sekä kaksi maailmanottelua ja tuhoton joukko muita pienempiä kahinoita ja kahakoita. Toisin sanoen se on kehkeytynyt ja muotoutunut muuttuvissa mantereellisissa oloissa ja teknistaloudellisen murroksen myötä, yhteiskunnallisen kasvun ja - myös - sotien muokkaamana. Maailmansodat nostivat Lännen mahtiasemaan, voimistaen sinänsä dynaamisessa liikkeessä ollutta suuntausta (Idän - ennenkaikkea nykyisen paluumahdin, Kiinan - "torkkuessa").

Vaikea kaikenkaikkiaan rinnastaa Eurooppa-hankkeen 1990-2018 välistä toteumaa Yhdysvaltain syntyyn ja kehitykseen.

Ajatus, että olisi vain enemmän tai vähemmän umpioiset kansallisvaltiot tai sitten tämä nykyinen Eurooppa-projekti on tietysti retorinen pelkistys. Vaihtoehdot ja kehitysreitit löytyvät näiden ääripäiden välistä. Vaihtoehtoja on monia.

Kehittyvän organismin ja projektin elinehto on tiukka kritiikki alussa, keskellä ja lopussa. Siksi kritiikkiä kehiin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Vaikka "unioniin" asti päästiin vasta vuonna 1993, itse "hanke" toki täyttää näinä aikoina 75 vuotta. Kiinnostavasti Jean Monnet ei aivan aluksi laskenut Britanniaa Eurooppaan vaan lähti siitä, että Euroopan pitää luoda suhteet sinne kuten Amerikkaan ja Venäjällekin.

https://www.cvce.eu/content/publication/1997/10/13...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Blogin tarkoitus oli ensisijaisesti esitellä Ashoka Modyn Suomessa perin vähäiselle huomiolle jäänyttä teosta

EURO-tregedia:
Näytelmä yhdeksässä kohtauksessa. (EuroTragedy: A Drama in Nine Acts. Oxford University Press, 2018; https://global.oup.com/academic/product/eurotraged...

Sinänsä virkistävää ja positiivista, että ETLAN toimitusjohtaja Vihriälän arvio noinkin näkyvänä ja perusteellisena julkaistiin HS:ssa, joka mediana kerkeästi tuo esille myöskin sitä Eurooppa-hankkeen toista virallista linjaa.

Kuten todettu, kirjan nimi on paljonpuhuva.

Sinänsä minun ei tarvitse vetäytyä Modyn leveän selän taakse, enkä sitä teekään.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Joo, olen toki sitä mieltä, että kun EU:ta kehitetään, tulee myös sen valuviat nostaa selkeästi esiin eikä vaieta niistä, jotta nämä valuviat voidaan korjata.

Toisaalta, kun pyritään yhtenäiseen ja vahvaan EU:hun, niin se strateginen tavoite pitää olla kirkkaana mielessä ja päättäväisesti pyrkiä sitä kohti. Ainahan kaikessa kehityksessä on toki, kuten laivankin ohjailussa kohti määränpäätä, tehtävä jatkuvasti kurssin muutoksia. Mutta kesken purjehduksen ei tule kääntyä takaisin lähtöpisteeseen vaan pyrkiä seuraavaan satamaan. Miten maailma makaisi nyt, jos Kolumbus matkallaan Intiaan olisi purjehduksellaan kaikkien vastoinkäymisten vuoksi antanut periksi ja kääntynyt takaisin Palosin satamaan ?

Mutta niinhän presidentti Putinkin pyrkii määrätietoisesti omaan strategiseen päämääräänsä. Ei kai me rikkaassa ja resursseiltamme vahvassa EU:ssa ole sen heikompia ?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Toisaalta, kun pyritään yhtenäiseen ja vahvaan EU:hun, niin se strateginen tavoite pitää olla kirkkaana mielessä ja päättäväisesti pyrkiä sitä kohti.

Ongelma on kai siinä, että joidenkin päämäärä on liittovaltiomainen ja keskusjohtoinen EU, kun taas jotkut muut haluavat joko koko järjestelmäsä pois, tai haluavat olla osana valtioiden välistä yhteistyöelintä ja vapaakauppa-aluetta.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Miten maailma makaisi nyt, jos Kolumbus matkallaan Intiaan olisi purjehduksellaan kaikkien vastoinkäymisten vuoksi antanut periksi ja kääntynyt takaisin Palosin satamaan ?

Meillä olsi ehkä rikas intiaanikulttuurien kirjo Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikassa. :-) Se niistä suurvaltapyrkimyksistä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Toisaalta, kun pyritään yhtenäiseen ja vahvaan EU:hun, niin se strateginen tavoite pitää olla kirkkaana mielessä ja päättäväisesti pyrkiä sitä kohti."

Vaikuttaa pahasti siltä ettei päämäärä ole yksiselitteisen selkeä eikä EU-laivalla ole Kolumbusta eli yhtä kapteenia joka sanelisi päämäärän eurooppalaisten mielipiteistä välittämättä. Eurooppalaiset ovat tottuneet demokratiaan, siksi ajatus diktatuurista monia arveluttaa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Miten vahva EU ja diktatuuri liittyvät toisiinsa ?

Edustaako EU-parlamentti ja sen työskentely diktatuurisen yhteisön "kansanedustuslaitosta" ? Verailukohtana voisi käyttää vaikkapa Venäjän Duumaa tai Kiinan kansankongressia.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

EU ei ole diktatuuri, mutta se lienee selvää, että siirtyessään kauas Brysseliin, päätösvalta etääntyy kansasta. Yleisesti koetaan, että EU:n päätökset tulevat "jostain", eduskunnan päätökset tv:stä tuttujen poliitikkojen junailemina, ja kuntapolitiikan päätökset kylänraitilta tuttujen tai puolituttujen junailemina. Myös lobbareiden (demokraatian ulkopuolinen voima) vallan koetaan olevan Brysselissä suuri.

Harvainvallan suuntaan vievä tekijä on myös se, että EU:ssa meillä on yksi ydinporukka, maakohtaisten ydinporukoiden sijaan.

EU ja sen parlamentti edustavat päätöksentekoa, jonka toimintaa keskivertokansalainen ei juuri ymmärrä. Tämä on ongelma demokratiassa, jossa yhteiskunnan järkevä kehitys perustuu siihen, että kansalaiset ymmärtävät hallintokoneiston toiminnan, ja osaavat vaikuttaa sen kehitykseen. Tämä toteutuu EU-ympyröissä aika huonosti. Valitettavasti jopa Kiinan kansankongressin voi katsoa olevan vertailukelpoinen.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"... että siirtyessään kauas Brysseliin, päätösvalta etääntyy kansasta."

Ei se, mitä Brysselissä EU-parlamentissa tapahtuu ja puhutaan, nyt kovin kaukana ole. Se on yhtä lähellä kun on lähin tietokone:

http://www.europarl.europa.eu/plenary/fi/home.html

ja klikkaa sieltä kohdasta : "Keskustelut ja videot"

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Meidän johtajamme sipilät ja lipposet tuntevat meidät. He voivat tehdä meille mitä tahansa. Me emme lähde kadulle kun köyhimpien ja eläkeläisten etuja jatkuvasti huononnetaan.

Sen sijaan Brysselin herrat ovat herkempiä. He ovat tottuneet että siellä ihmiset lähtevät kadulle mieltä osoittamaan helposti.

Brysselin herrat ovat parempia!

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Valitettavasti epäilen, että mitä suurempi herra ja mitä kauempana suomalaisista inisijöistä, sen vähemmän ääni kuuluu. Sipilä ja Lipponen eivät ehkä aina kuuntele, mutta joutuvat ainakin virattomiksi seuraavissa vaaleissa, jos heidän toimensa eivät miellytä suomalaista äänestäjää. Brysseliin suomalaiset äänestäjät voivat valita muutaman euroedustajan parlamenttiin, joka toimii paljolti keskustelukerhona. Keskeiset päätökset tulevat useimmiten muualta, komissiolta ja suurimpien maiden johtajien suunnasta.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Netissä olevan informaation suuri määrä ei tllannetta pelasta. Suurin osa Suomalaisista ei edes tiedä mitä europarlamentti EU:ssa tekee (muuta kuin keskustelee). Suomen eduskunnan toimintaa voi vielä seurata aika hyvin uutisita ja suorista lähetyksistä. Moni seuraakin. Europarlamentti on suomalaisille selvästi vieraampi asia, josta korviin kantautuvat vain poikkeustapaukset, kuten käyrät kurkut, laivojen polttoainekeskustelut ja vastaavat. EU:n polittikasta suomalainen kuulee ehkä yleisimmin sitä kautta, että suomalainen poliitikko sanoo, että "ei voi koska EU:n säännöt", tai "pitää koska EU:n säännöt". Tässä EU edustaa asiaa, johon suomalaiset ja Suomen poliitikot eivät oikein voi vaikuttaa, ja jonka komennot tulevat annettuina, tuntemttomasta lähteestä, mutta pakollisina. Siis kaukaa.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Käyrät kurkut ovat EU:n vastustajien keksintö.

"...suomalainen poliitikko sanoo, että "ei voi koska EU:n säännöt", tai "pitää koska EU:n säännöt"

Tällaiset sanomiset ovat suomalaisten poliitikkojen tekosyitä sille että itse ei viitsi tehdä mitään. Suomen politiikassa on hyvin vähän asioita joita EU määrää.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Tällaiset sanomiset ovat suomalaisten poliitikkojen tekosyitä sille että itse ei viitsi tehdä mitään.

Aivan niin, ja tämä onkin se ongelma. Poliitikkomme pääsevät nimettömien päättäjien selän taa, ja kenenkään ei tarvitse kuunnella äänestäjää. Ikävät asiat vain tulivat jostain, ja tuohon johonkin on turha yrittää vaikuttaa. Näiltä osin demokratiaa voi kai jo pitää jokseenkin kuolleena.

> Suomen politiikassa on hyvin vähän asioita joita EU määrää.

Aina enemmän ja enemmän. Ja kuten edellä todettiin, usein suomalaiset poliitikot tekevät omat päätöksensä noissa puitteissa ja vetäytyvät noiden muualta tulleiden ohjeisuksien taa piiloon.

EU laajentaa hallitsemaansa alaa koko ajan, suomalaisten poliitikkojen sitä kyseenalaistamatta. Alun perin EU keskittyi yhteisen markkina-alueen sääntöihin, mutta uusia laajennuksia tulee jatkuvasti. Nyt EU kertoo tai yrittää kertoa Suomelle, miten Suomen tulisi hoitaa susikantaansa (ei itään tekemistä talousalueen toimivuuden kanssa), päättää kesäaikakäytännöistä, metsien kasvatuksesta, lennokeista, aseista, pankkien lukulistoista jne. Paraillaan on menossa hanke, jolla pakolaiskysymykset yritetään siirtää osin EU:n haltuun. Toiseen suuntaan liikettä ei taida juuri olla, vaikka joskus muinoin EU:ssa oli ainakin teoriassa käytössä subsidiariteettiperiaate.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Eipä poliitikkojamme haittaa vaikka heitä ei valittaisi uudelleen. He ehtivät petata politiikassa itselleen tulevaisuuden:

Lipponen pääsi Venäjän konsultiksi, samoin Aho.
Soini petaa paikkaa Vatikaaniin.
Sipilä on saanut miljoonia yhtiöilleen ja sukulaisilleen, jatkaa rikkaana miehenä kaavioidensa piirtelyä.
jne.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Eipä poliitikkojamme haittaa vaikka heitä ei valittaisi uudelleen. He ehtivät petata politiikassa itselleen tulevaisuuden:

EU:n johtavia virkamiehiä suomalaiset äänestäjät eivät edes pääse valitsemaan, eivätkä suurten jäsenmaiden johtajia. Tulevaisuus noilla kavereilla on usein taattu. Monella on menneisyyskin yrityksissä, joilla on intressejä EU:n politiikan suhteen (ajattelen lähinnä pankkimaailmaa).

Nuo Suomen poliitikot ovat tässä leikissä pieniä kaloja. Soinilla ei ole toistaiseksi kai ollut palkintovirkoja, ja SIpilä on rakentanut oman eläkepostinsa itse, joten heidän toimiinsa minulla ei ole vielä mitään huomautettavaa, vaikka suhtaudunkin erittäin kriittisesti poliitikkojen palkintovirkoihin. Lipponen ei saanut virkaansa palkintona toisilta poliitikoilta, joten ei huomauttamista tässä suhteessa, vaikka hieman voikin pelätä sitä (ehkä epätodennäköistä) mahdollisuutta, että tuo virka olisi palkinto jostain, mitä Lipponen teki poliitikon roolissaan. Ahonkaan virat eivät ole tainneet olla suoria palkintovirkoja. Vaikka en näe noita tapauksia kovin pahoina, Suomen politiikassa on kyllä myös hyvin selviä ja tuomittavia/haitallisisa palkintovirkakäytäntöjä.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"EU:n johtavia virkamiehiä suomalaiset äänestäjät eivät edes pääse valitsemaan, eivätkä suurten jäsenmaiden johtajia. "

Eikä Suomessa äänestäjät pääse valitsemaan pääministeriä eikä muita ministereitä.

Toisin oli YYA-aikakaudella, jolloin Kremlistä ilmoitettiin ketkä olivat sopivia Suomen hallituksen ministereiksi ja ketkä eivät.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #49

> Eikä Suomessa äänestäjät pääse valitsemaan pääministeriä eikä muita ministereitä.

Eivät suoraan, mutta yhteys on silti hyvin suora. Juuri eilen Uusi Suomi uutisoi, että mielipidekyselyn (eli ennakoidun äänestyskäyttäytymisen) perusteella Antti Rinteestä olisi tulossa ("kansan valitsema") päämisisteri. Muiden misistereidenkin posteja voi tuon perusteella jo arvailla.

Jean-Claude Junckerin valinta oli kyllä tuota useampien mutkien takana. Suomi saa nimietä (toistaiseksi) yhden komissaarin, mutta hänenkin nimeämisensä menee jonkin sulle mulle -kaavan mukaan. Ehkä voi sanoa, että kyse on sisäpiirien neuvottelemasta palkintovirasta.

> Toisin oli YYA-aikakaudella, jolloin Kremlistä ilmoitettiin ketkä olivat sopivia Suomen hallituksen ministereiksi ja ketkä eivät.

Kreml ja Bryssel voivat molemmat olla samalla tavalla ongelma. Kuka suomalainen kelpaa komissaariksi? Jos Perussuomalaiset saavat vielä seuraavissa vaaleissakin hyvän äänisaaliin, kelpaisiko Jussi Halla-Aho Brysselille ja sinulle? EntäTimo Soini tai Sampo Terho? Kannatan korkeaa itsenäisyyden astetta molempiin suuntiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset