Veikko Huuska

Leninin ja Krupskajan häät Siperiassa 22.7.1898 – suomalainen sulhaspoika

Leninin ja Krupskajan häät Siperiassa 22.7.1898 – suomalainen sulhaspoika

Perhejuhla kaukana täältä 120 vuotta sitten – Oskar Engbergin tarina suurpolitiikan varjossa

*

Henkilöt:

Oskari Aleksanterinpoika Engberg, suomalainen, äidinkielenään ruotsia puhuva työläinen nuorena karkotettu, etelä-venäläinen maalaisaatelin poika, joka potee isovelitraumaa sekä viimeksi mainitun tyttöystävä, jota tulee hänen vaimonsa.

*

Siperia

Karkotusaikanaan (Siperiassa) Uljanov avioitui 1898 Nadezhda K. Krupskajan (1869-1939) kanssa, joka tulevina vuosina oli hänen työtoverinsa ja sihteerinsä.  Samalle paikkakunnalle karkotettiin myös vallankumouksellisesta toiminnasta syytetty pietarinsuomalainen työläinen Oskar Engberg (1875-1955), jonka kanssa Uljanov puolisoineen ystävystyi.

Ystävyyden takana oli myös Uljanovin harras toive käännyttää Engberg marxilaisuuteeen.  Tässä hän kuitenkin, ikään kuin symboloiden Suomen ja neuvostojärjestelmän tulevia suhteita, epäonnistui.

Kovapäinen Engbarg ei loppujen lopuksi halunnut värväytyä vallankumoukselliseen toimintaan, vaan vetäytyi myöhemmin kokonaan politiikasta.

Lähde: Arto Luukkanen: Vladimir Iljits Lenin (Uljanov), pienoiselämäkerta: Kansallisbiografia.

*

PROLOGI

KARKOTUKSESSA SIPERIASSA

Susenskojen kylään, jossa Lenin oli karkotettuna, saavuimme illan hämärtyessä; Vladimir Iljits oli metsällä.  Purimme tavaramme ja meidät saatettiin tupaan.  (todetaan; kerronta alkaa toukokuussa 1898; Uljanov otti Lenin-peitenimen käyttöön vasta 1901, VH)

Minusinskin piirikunnassa Siperiassa talonpoikaisto pitää siisteydestä, lattiat on peitetty monivärisillä kotikutoisilla matoilla, seinät valkaistu ja koristettu siperiankuusen oksilla. Vladimir Iljitsin huone ei ollut kylläkään iso, mutta myöskin siisti.  Isäntäväki antoi minun ja äitini käyttöön toisen puolen tuvasta.  Talonväkeä ja naapureita kertyi tuvan täydeltä meitä uteliaina katselemaan ja jututtamaan.

Vihdoin Vladimir Iljits saapui metsältä ja ihmetteli, miksi hänen huoneessaan on valo.  Isäntä selvitti, että Oskar Aleksandovits Engberg (karkotettu pietarilainen työmies) on tullut humalassa ja viskonut kaikki hänen kirjansa hajalleen.  Iljits nousi nopeasti kuistille, jossa minä olinkin häntä vastassa.  Keskustelua meillä riitti myöhäiseen yöhön.

*

Susenskojessa oli silloin karkotusvangeista vain kaksi työläistä: lodzilainen hattumestari, puolalainen sosialidemokraatti Prominski vaimonsa ja kuuden lapsensa kera, sekä Putilovin tehtaan työläinen, suomalaissyntyinen Oskar Engberg, kumpikin hyviä tovereita.

Prominski oli rauhallinen ja tasainen sekä hyvin lujaluontoinen mies.  Hän lueskeli vähän eikä hänen tietomääränsä ollut kovin lavea, mutta hänellä oli erittäin selvä luokkavaisto.  Vaimoonsa, joka oli silloin vielä uskovainen, hän suhtautui rauhallisen leikillisesti.  Hän lauloi mainiosti puolalaisia kansanlauluoja ”Ludu roboczy, poznaj swoje sily”, ”Pierwszy maj” (Työkansa, Toukokuun ensimmäinen..) ja monia muita.  Lapset lauloivat mukana ja kuoroon yhtyi myös Vladimir Iljits.  Siperiassa ollessaan hän lauloi mielellään ja usein. 

Prominski lauloi myös venäläisiä vallankumouslauluja, joita Vladimir Iljits hänelle opetti.  Prominski aikoi palata takaisin Puolaan ja pyydysti lukemattoman määrän jäniksiä, tehdäkseen lapsilleen jänisnahkaturkit.  Mutta Puolaan saakka hän ei onnistunutkaan pääsemään.  Hän siirtyi perheineen vain lähemmäksi Krasnojarskia ja palveli siellä rautatiellä.  Lapset varttuivat.  Kommunisteja tuli myös heidän lapsista.  Yksi heistä kaatui sodassa, toinen oli vähällä saada surmansa kansalaissodan aikana – asuu nykyisin Tsitassa.  Promiski lähti Puolaan vasta vuonna 1923, mutta matkalla kuoli pilkkukuumeeseen.

*

Toinen työläinen, Oskari, oli kokonaan toisen tyypin miehiä.  Hänet oli nuorena karkotettu lakon tähden sekä hurjapäisestä käyttäytymisestä lakon aikana.  Hän lueskeli paljon kaikenlaista, mutta sosialismista hänellä oli hyvin hämärä käsitys.

Kerran hän tuli kunnan keskuksesta ja kertoi: ”Kuntaan on saapunut uusi kirjuri, meillä hänen kanssaan on samat vakaumukset”.  ”Kuinka niin, samat”, kysyin.  ”Me kumpikin olemme vallankumousta vastaan.”  Me Vladimir Iljitsin kanssa aivan ällistyimme.  Seuraavan päivän istuin hänen kanssaan ”Kommunistista manifestia” tutkimaan (sitä oli käännettävä saksan kielestä) ja kun se oli luettu läpi siirryimme ”Pääomaan”. 

Kerran meille oppitunnille tuli Prominski; hän istui tyynesti piippuaan imien.  Esitin erään kysymyksen lukemamme aineiston johdosta.  Oskari ei tiennyt mitä vastata, mutta Prominski, hyvin rauhallisesti ja hymyillen, vastasi kysymykseeni.  Oskari ei tullut kokonaiseen viikkoon jatkamaan opiskelua.

Mutta muuten hän oli hyvä poika.  Muita karkotettuja ei Susenskojesa ollutkaan.  Vladimir Iljits kertoi yrittäneensä hieroa tuttavuutta paikallisen opettajan kanssa, mutta tuloksetta.  Opettaja piti seuraa paikallisen aristokratian kanssa: kylässä oli pappi ja pari kauppiasta.  He pelata hakkasivat korttia ja juopottelivat.  Yhteiskunnalliset kysymykset eivät kiinnostaneet opettajaa lainkaan.  Promiskin vanhin poika Leopold, joka jo silloin oli myötämielinen sosialisteille, kävi koko ajan kinaa opettajan kanssa.

*

Vladimir Iljitsillä oli eräs tuttu talonpoika nimeltä Zuravljov, josta hän piti kovin.  Zuravljov oli noin kolmenkymmenen ikäinen, joskus kirjurina palvellut keuhkotautinen mies, josta Vladimir Iljits kertoi, että hän oli jo luonnostaan vallankumouksellinen, protestantti.  Zuravljov esiintyi rohkeasti pohattoja vastaan eikä sietänyt mitään epäoikeudenmukaisuutta.  Hän kävi yhä jossain matkoilla ja kohta kuoli keuhkotautiin.

Toinen Vladimir Iljitsin tuttava oli köyhä metsänkävijä Sosipatyts, jonka kanssa Iljits kävi yhdessä metsästämässä.  Hän oli aivan yksinkertainen talonpoika, hän muuten suhtautui erittäin hyvin Vladimir Iljitsiin ja lahjoitteli hänelle milloin mitäkin – milloin kurjen, milloin seetripuun käpyjä.

Sosipatytsin ja Zuravljovin välityksellä Vladimir Iljits tutustui Siperian maaseudun elämään.  Kerran hän kertoi minulle keskustelustaan erään varakkaan isäntämiehen kanssa, jonka luona oli asunut.  Palkkalainen oli varastanut isännältä nahkaa.  Isäntä oli tavoittanut hänet puron rannalla ja surmannut.  Tämä antoi aiheen Iljitsille puhua pienomistajan säälimättömästä julmuudesta ja säälimättömästä palkkalaisen riistosta.  Siperialainen palkkalainen teki todellakin työtä pakkotyövangin tavoin, leväten vain pyhinä.

Iljitsillä oli vielä eräs keino maaseudun elämän tutkimiseksi.  Hän järjesti sunnuntaisin luonaan lainopillisia neuvontatilaisuuksia.  Lakimiehenä hän tuli hyvin kuuluisaksi, kun auttoi erästä kultakaivoksilta erotettua työläistä voittamaan oikeusjutun kaivosten omistajaa vastaan.  Viesti voitetusta oikeusjutusta levisi pian talonpoikain keskuuteen.  Hänen luonaan alkoi käydä miehiä ja naisia huoliaan valittamassa.  Vladimir Iljits kuunteli heitä huomaavaisesti, syventyi perinpohjin asiaan ja vasta sitten neuvoi.  Kerran hänen luokseen tuli talonpoika kahdenkymmenen virstan takaa saamaan neuvoa, miten hän voisi nostaa syytteen vävyään vastaan siitä, ettei tämä ollut kutsunut häntä häihin, missä oli kovasti juhlittu.  ”Entä tarjoaisiko vävy nyt, jos menisitte hänelle käymään?”  ”Kyllä hän nyt tarjoaa”.  Ja niin Vladimirs Iljitsiltä meni lähes tunti siihen, että sai talonpojan myöntymään sovinnontekoon vävynsä kanssa.

Toisinaan ei kertomusten mukaan saanut mitään selvää asian luonteesta.  Senpä takia Vladimir Iljits vaati aine oikeusjutun aineistosta kopion.  kerran erään rikkaan isännän härkä puski kuoliaaksi köyhän emännän lehmän.  Kunnanoikeus tuomitsi härän isännän maksamaan lehmän omistajalle kymmenen ruplaa.  Emäntä protestoi päätöksen ja vaati asiasta ”kopion”.  ”Mikä kopio, kopio valkeasta lehmästä vai mitä?” ilkkui hänelle oikeuden virkamies.  Suuttunut emäntä ehätti valittaman Vladimir Iljitsille.  Vääryyttä kärsineen tarvitsi useinkin vain uhata, että menee valittamaan Uljanoville, kun vääryyden tekijä antoi periksi.

*

Vladimir Iljits tutustui hyvin Siperian maaseutuun – ennemmin hän jo tunsi Volganvarren maaseudun elämän.  Kerran hän kertoi: ”Äiti tahtoi, että olisin ruvennut maataloutta hoitamaan.  Oli jo ryhtymäisillänikin siihen hommaan, mutta huomasin, ettei siitä tule mitään, suhteet talonpoikiin alkoivat muodostua epänormaaleiksi”.

*

Pihasta tehtiin puutarha – kävimme Vladimir Iljitsin kanssa metsässä, toimme humalaa, istutimme puutarhan.  Lokakuussa (1898) ilmestyi apulainen, kolmetoistavuotias laiha, teräväluinen Pasa tyttönen, joka kohta otti hoitoonsa koko talouden.  Minä opetin häntä lukemaan, ja hän koristeli tuvan seiniä lauseilla, joissa oli kaikenlaisia äidin antamia ohjeita: ”älä koskaa, älä koskaa vala teetä yli”, piti päiväkirjaa, johon kirjoitti: ”meillä kävi Oskari Aleksandrovits ja Prominski.  Laulettiin ”Kanto” (ven. stump], minäkin lauloin”.

*

Muistan miten vietimme Vappua.

Promiski tuli aamulla meille juhla-asussa: hänellä oli puhdas kaulus ja kasvonsa loistivat kuin kuparikolikko.  Hänen juhlava mielialansa tarttui pian meihinkin ja niin lähdimme kolmisin Engbergin luo, ottaen mukaamme Zenka koirankin.  Zenka juoksi edellä ja haukahteli iloissaan.  Tiemme kulki Susa-joen rantaa pitkin.  Joessa lipui jäitä.  Zenka kahlasi vatsaansa myöten jääkylmään veteen, haukkui vihaisesti kylän pörröisille vahtikoirille, jotka eivät uskaltaneet mennä niin kylmään veteen.

Oskarin rauha häiriintyi tulostamme.  Istuimme hänen huoneeseensa ja aloimme yksissä mielin laulaa:

”Vapun päivä, ilon päivä!  /Kaiu, laulu rohkea!  /Poistukoon nyt murheen häivä!  /Tänään ollaan lakossa!  /Poliisit ne näkee vaivaa, /hiki päässä nuuskii, /kaivaa  meitä takaa ajaen  /viedäkseen taa telkien.  /Vähät siitä, välitämme.  /Vappujuhlaa viettäkäämme, /yhtä aikaa: /hop-haa! hop-haa!”

Laulettiin venäjäksi ja sitten sama laulu puolaksi ja päätettiin lounaan jälkeen mennä jatkamaan Vapun viettoa luonnon helmaan.  Niin tehtiinkin.  Sinne meitä kertyi jo enemmän, - kokonaista kuusi henkeä, sillä Prominski oli ottanut mukaan kaksi poikaansa.  Priminski loisti edelleenkin.  Kun päästiin kuivalle kunnalle, Promiski pysähtyi, veti taskusta punaisen liinan, levitti sen maahan ja nousi päälaelleen.  Lapset kiljuivat riemusta.  Illalla kokoonnuttiin meille ja jälleen laulettiin Prominskin vaimo tuli myös seuraamme.  Kuoroon yhtyivät myös äitini ja Pasa.

Illalla emme saaneet Vladimir Iljitsin kanssa pitkään aikaan unta, haaveilimme mahtavista työväen mielenosoituksista, joihin mekin joskus tulisimme osallistumaan…

Lähde: Natalia Krupskaja, Uljanovin tuleva puoliso, heidän häistään myöhemmin lisää.  Teksti on Krupsjakan muistelmakappale: Reminiscenes of Lenin/Muistelmiani V.I. Leniinstä.  In Exile/Karkotuksessa, käsittää vuodet 1898-1901.  Suomalainen teksti: Muistelmia V.I. Leninistä.  Karjalan ASNT:n Valtion Kustannusliike, Petroskoi, 1957.

*

Uljanovin paluu

Saimme lapsiseuraakin. Piharakennuksessa asui lättiläinen siirtolainen – huovan vanuttaja.  hänelle oli syntynyt 14 lasta, mutta eloon oli jäänyt vain yksi, Minka.

Isä oli patajuoppo.  Kuusivuotias Minka oli kalpea, vaaleaverinen, kirkassilmäinen ja puheli tärkeästi.  Hän alkoi käydä meillä joka päivä – aamuisin ei ehditty vielä nousta vuoteesta, kun kuului jo oven avaus ja sisään ilmestyi pieni miehenalku suuri hattu pääsää, äidin lämpimässä puserossa, liinalla vyötettynä ja totesi iloissaan: ”Minä jo tulin”.  Minka tiesi, että äitini oli aivan hullaantunut häneen, että Vladimir Iljits aina kisailee hänen kanssaan.  Sitten pistäytyi Minkan äiti:

”Minka kulta, etkö nähnyt ruplaa?”

”Näin, mutta kun se lojui pöydällä, niin korjasin sen laatikkoon”.

Poislähtömme aikana Minka tuli surusta sairaaksi.

Nyt häntä ei ole enää elossa.  Huovanvanutta itse kirjoitti ja pyysi maata Jenisein takaa: ”haluttaisi vanhaoilla päivillä elää vauraammin”.

Talouteemme vain karttui uutta – hankimme kissanpoikasen.

Aamupäivällä teimme Vladimir Iljitsin kanssa käännöstyötä, venäjänsimme Webbiä, jonka teoksen oli minulle hankkinut Struve.  Päivällisen jälkeen kopioimme pari tuntia kahdestaan ”Kapitalismin kehitystä” (jonka Uljanov kirjoitti karkoituksessa Susassa ollessaan, vh).  Sen jälkeen oli muuta jos jonkinlaista askartelua.

Kerran Potresov lähetti meille kahden viikon ajaksi Kautskyn kirjan Bernsteinia vastaan.  Heitimme kaikki muut työt syrjään ja venäjänsimme sen ennätysajassa – kahdessa viikossa.

Työn jälkeen kävimme retkillä.  Vladimir Iljits oli innokas metsästäjä; hän hankki itselleen pirunnahkahousut ja kahlaili kaikenlaisilla rämeillä.  Ja voi sitä riistan paljoutta siellä!  Kun tulin sinne keväällä (1898), niin ihmettelin.  Meillä käväisi joskus Prominski – hän piti kovin metsästyksestä – ja veikeästi hymyillen kertoi:

”Tänään näin jo sorsia”.  Sitten tuli Oskari – hänkin puhui sorsista.  Näisti riitti puhetta tuntikausiksi.  Mutta seuraavana keväänä jo minäkin saatoin kertoa kuka ja missä oli nähnyt sorsia.

Keväällä talven pakkasten jälkeen luonto elpyi rajusti.  Se kiehtoi kaiken hillittömästi valtoihinsa.  Auringonlasku.  Kevätvesien peittämissä peltonotkelmissa uiskenteli joutsenia. 

Tai saattoi kuulla, miten puro lorissee metsänreunassa ja teeret kukertavat soitimella. 

Vladimir Iljits lähti metsään pyytäen pitelemään Zenkaa.  Koira värisi levottomana.  Saattoi tuntea, miten tuo luonnon raju virkoaminen tempasi mukaansa. 

Vladimir Iljits piti metsästyksestä, mutta oli kovin malttamaton.  Kulkiessamme kerran syksyllä kaukaisia metsäpolkuja hän virkkoi: ”Jos sattuu jänis, niin en ammu, sitä on hankala kantaa, ei tullut otettua remmiä mukaan”.  Mutta maksoi vemmelsäären näyttäytyä, kun Vladirmi Iljits jo pamautti.

Syksymyöhällä, kun Jeniseitä pitkin ui hyyde, kävimme saarella jänisjahdissa.  Jänisten turkki oli jo muuttumassa valkoiseksi.  Saarelta niillä ei ollut pääsyä ja ne laukkailivat ympäri kuin lampaat.  Sattui että metsästäjämme pyydystivät niitä täyden veneellisen.

Moskovassa eläessään Vladimir Iljits samoin kävi viimeisinä vuosinaan joskus metsällä, mutta hänen metsästysintonsa oli jo huomattavasti laskenut.  Kerran oli järjestetty kettujahti liputuksen kera.  toimenpide kiinnosti kovasti Vladimir Iljitsiä.  ”Viisaasti keksitty”, huomautti hän.  Metsästäjät järjestivät asian siten, että kettu joutui juoksemaan suoraan Vladimir Iljitsiä kohti, mutta hän tarttui pyssyynsä, kun kettu oli pysähdyttyään katsellut hetken häntä ja sitten pyörähtänyt metsään.  ”Miksi et ampunut?” – ”No, kun se oli niin komea”.

Myöhään syksyllä, kun joet olivat jo jäässä, mutta lunta ei vielä olut, retkeiltiin kauas sivujokia ylös: jokainen kivenmukula, jokainen kala näkyi jään alta, katselin kuin jotakin sadun ihmemaailmaa.

Ja talvella, jolloin elohopea jäätyi mittareissa ja joet pohjaan saakka, silloin voi luistimilla karauttaa parikin virstaa notkuvaa jäänpintaa pitkin.  Vladimir Iljits piti kovin kaikesta sellaisesta.  …

*

Helmikuussa 1900, kun Vladimir Iljitsin karkotusaika päättyi, lähdimme matkaan Venäjälle.

Pasa, josta oli kahdessa vuodessa kasvanut todellinen kaunotar, vetisteli yöt läpeensä.  Minka oli touhuissaan ja kantoi kotiinsa käyttämättä jäänyttä paperia, kyniä, kuvia ym.

Oskari Aleksandrovit (Engberg) tuli käymään, istuutui liikuttuneen näköisenä tuolin reunalle ja lahjoitti minulle omatekoisen rintaneulan, joka kuvasi kirjaa kirjoituksineen ”Karl Marx”, muistoksi siitä, kun oli ohjannut häntä ”Pääoman” tutkimisessa.

Vähän väliä huoneeseemme pistäytyi milloin emäntä, milloin naapurin vaimo.  Koirammekin oli ymmällä vallitsevan hämmingin johdosta, kulki huoneesta toiseen avaten ovia kuonollaan, varmistuakseen, olivatko kaikki paikallaan. 

Äiti puuhasi yskien pakkaushommissa, ja Vladimir Iljits sitoi asiallisen näköisenä kirjojaan paketteihin.

Lähde: Nadeshda Krupskaja: emt.

Ks. https://www.marxists.org/archive/krupskaya/works/rol/rol02.htm

*

Lenin pidätettiin jälleen 1895

Viranomaiset pitivät Leniniä (Uljanov) vangittuna toista vuotta.  Helmikuussa 1897 annettiin lopulta hallinnollinen määräys, jolla Lenin asetettiin poliisin julkiseen valvontaan ja karkotettiin kolmeksi vuodeksi Siperiaan.

Karkotuspaikallaan Susenskojen kylässä Jenisein latvoilla Lenin oleskeli toukokuusta 1897 vuoden 1900 helmikuuhun, jolloin karkotus päättyi.  Jo vankilassa ollessaan hän oli alkanut laatia seikkaperäistä tutkimusta Venäjän talouden ja agraarisuhteiden kehityksestä ja hän jatkoi työtään Siperiassa.  Kirja ”Kapitalismin kehitys Venäjällä.  Sisämarkkinain muodostumisen prosessi suurteollisuutta varten” ilmestyi laillisesti kustannettuna Pietarissa vuonna 1899.

Leninin morsian Nadezda Konstantinovna Krupskaja karkotettiin niinikään Siperiaan ja hän sai luvan asettua Susenskojeen.  Häät vietettiin heinäkuussa 1898.

Nuori pietarin-suomalainen työläinen Oskar Engberg osallistui 1890-luvun puolessavälissä Pietarin taisteluliiton toimintaan.  Tämän johdosta hänet karkotettiin lokakuussa 1897 Siperiaan.  Hän joutui samaan kylään kuin Lenin.  Koska paikkakunnalla oli vain muutamia poliittisia karkotettuja, Engberg ystävystyi Leninin ja Krupskajan kanssa.

Suomalainen toimi sulhaspoikana Leninin häissä ja piteli kruunua morsiamen pään päällä.

Lenin ja Krupskaja panivat Engbergin marxismin opinsaunaan, mutta oppilas osoittautui kovapäiseksi.  Leninin tarkoituksena oli käyttää Engbergiä tämän karkotuksen päätyttyä puoluetyöntekijänä.

Lähde: Lenin ja Suomi, osa I.

*

HÄÄT

22. heinäkuuta 1898 toteutui hää-seremonia, ja Vladimir Uljanov (Leninin) ja hänen ideologinen "ystävänsä, toverinsa ja sisarensa" Nadezhda Krupskaya ”saivat toisensa”.  Se, minkä politiikka, puolue ja luokkataistelu oli tuonut yhteen, sai nyt aviositeen siperialaisen kyläpapin edessä.  Pari sidottiin aviositein solmuun, jonka sinetöi sellaiset kuriositeetit kuin suomalaisen karkotetun takomat sormukset, ja etäinen karkotuspaikka maanpaossa.

Leninillä oli parhaillaan menossa afäärin erään Apollinaria Yakubovan kanssa, nuori ja kaunis tyttö, hänen tutustuessaan Krupskajaan, joka toimi opettajana työläisten iltaoppilaitoksessa, aivan kuten hänen paras ystävänsä Yakubova, kun hänet kutsuttiin kerran salaiseen vallankumoukselliseen puolueeseen, jossa hän tapasi Leninin, "Volga-alueen vallankumouksellisen" - erittäin mielenkiintoisen nuoren miehen ".  https://cink.hu/tudod-hogy-nezett-ki-vlagyimir-iljics-lenin-igazi-szer-1702237487

"Näin ensimmäisen kerran Vladimir Iljitsin Shrovetide-puolueessa," Nadezhda Krupskaja muistelee, "... päätettiin järjestää useiden Pietarin marxilaisten kokous Volga-alueen vierailevalle ryhmittymälle.  Tilaisuudesta tuli täysi pannukakku, mitään mihin pyrittiin ei toteutnut…"
*
Vaikka olikin rakastunut Apollinariaan, Lenin oli imarreltu ja otettu Krupskajan tuesta ja uskollisuudesta.  Jakubovan tapaan hänellä oli todella paljon vallankumouksellisia keskusteluja ja kotitekoisia herkkuja, joilla Krupskaja hellitteli häntä.  Todellisen karvansa Krupskajan ilmeni sitten, kun Lenin otettiin vankilaan vuonna 1895.

Kuten Krupskaya itse muistelee, "Kun [vangit] laskettiin ulos (jalottelemaan), pieni kaista katua oli nähtävissä yhdestä ikkunasta. Joten hän halusi meidät - minä ja Apollinaria Aleksandrovna Jakubovan – tulemaan juuri tuolle paikalle tiettyyn aikaan joka päivä, jotta hän voisi näjhdä meidät. Jostain syystä Apollinaria ei pystynyt tulemaan, ja niin olin muutaman päivän ajan yksin viettänyt paljon aikaa tällä tietyllä paikalla. "

On vielä epäselvää, mitkä voimat sitoivat nämä kumoukselliset yhteen. Jotkut lähteet sanovat, että Krupskaya oli syvästi rakastunut Leniniin heti legendaarisen Shrovetide-puoluetapaamisen jälkeen; toiset sanovat, että hän oli järkevä, toivoen avioliiton kautta tulevansa osaksi Leninin edessä olevaa epäilemättä suurta vallankumouksellista tulevaisuuttaan.

On epäselvää, miksi avioliitto todella toteutui. Jotkut historioitsijat väittävät, että Uljanov näki Krupskajassa vain sopivan yhdistelmän omistautumista ja vastuuta hänen vallankumouksellisista tarkoituksistaan.  Toiset väittävät, että Krupskaja oli aktiivinen osapuoli, joka pani kaikki peliin, jotta hänetkin lähetettäisiin maanpakoon, ja siten pysyäkseen yhdessä. Kun hän itse joutui uhriksi Ufaan, hän pyysi virkamiehiä auttamaan vaimonsa asiainhoidossa, niin että tämä pääsisi muuttamaan hänen luokseenan Shushenskoyen kylään - hänen karkotuspaikkaansa. Mutta heillä oli lupa viettää aikaa yhdessä vain, jos he solmisivat avioliiton.

Ja niinpä sitten heinäkuussa 1898 Lenin ja Krupskaya muuttuivat miehiksi ja vaimoksi.

*
Todistajina häissä olivat paikalliset talonpojat; morsian pukeutui vaatimattomaan valkoiseen puseroon ja mustaan hameeseen, kun taas sulhasella oli nuhjuiseksi käynyt ruskea puku. Timanttisormusten sijaan he vaihtoivat yksinkertaiset kuparipitoiset sormukset, vanhoista kolkoista tuunatut (Oskar Engbergin käden taitoja!). Häälahjaksi Nadezhda toi lampun vihreällä lampunvarjostimella - legendaarisesta lisävarusteesta, joka tuli osa Leninin enthragea sekä kuvataiteessa että kirjallisuudessa.

Jotkut lähteet sanovat, että häät olivat hyvin vaatimattomia ja hiljaisia, kun nuoripari tarjosi vain läsnäolijoille kupillisen teetä. Joidenkin lähteiden mukaan kemut karkasivat lapasesta ja aiheuttivat monenmoisat harmia naapurustolle.

Nuori vaimo muisti kuherruskuukautensa hyvin ilahduttavaksi, kun hän ja hänen miehensä "tutkivat Webbia aikaisin aamuna", sitten "kopioivat yhdessä" Uljanovin Siperiassa kirjoittaman ”Kapitalismin kehityksen" oikovedoksia yhdessä, ja heillä on satunnaisia pitkiä kävelyretkiä iltaisin. Silti hän ei kieltänyt "runoutta ja nuorta intohimoa" heidän suhteessaan.

Vaikka Krupskaja olikin Leninille uskollinen ystävä ja toveri ja oikea käsi vallankumouksellisessa toiminnassaan, hän ei onnistunut olemaan täydellinen vaimo perinteisessä mielessä, mikä lopulta ajoi Leninin pois etsimään rakkautta kauniin ja intohimoisen Inessa Armandin läheisyydestä, naisen ja kurtisaanin, jonka hän oli tavannut Pariisissa vuonna 1909. Joko Krupskajan omistava rakkaus tai vallankumouksellinen kunnianhimo estivät häntä hylkäämästä Leniniä. Hän ei koskaan väistynyt Leninin rinnalta ja jäi vaalimaan tämän työtä ja muistoa senkin jälkeen, kun aika miehestä jätti.

*

*

Oskar Engberg Leninin opissa Siperiassa

Jaa:

14 min

Julkaistu: 30.7.1953

Ohjelmasta: Oskar Engbergin haastattelu. Leninin häät.

Kirjoittanut: Yle

Julkaistu 29.01.2007 - Päivitetty 29.11.2011

Suomalainen Oskar Engberg sai sosialistisen alkeisopetuksen itseltään Leniniltä. Poliittisen toimintansa takia Siperiaan karkotetut Lenin ja Engberg tutustuivat Šušenskojessa vuonna 1897.

Tietolaatikko

Elämänsä loppuvaiheessa Lenin (1870-1924) totesi, että hänen päätavoitteensa eli vallankumouksen levittäminen koko kapitalistiseen maailmaan ei toteutuisi. Ennen kuolemaansa laatimassaan poliittisessa testamentissa hän arvosteli kumpaakin seuraajaehdokastaan, Trotskia sekä Neuvostovaltion johtoon sittemmin noussutta J. V. Stalinia.

Nadežda Krupskaja (1869-1939) toimi opettajana ja kansansivistystyön kansankomissaarina.

Oskar Engberg (1875-1955)työskenteli ennen karkotustaan sorvaajana Putilovin tehtailla Pietarissa. Viipurissa ja Pietarissa koulunsa käynyt Engberg puhui suomea, venäjää, saksaa ja ruotsia. Vapauduttuaan Šušenskojesta hän työskenteli monissa metallitehtaissa Viipurissa ja Pyhtäällä sekä vuosina 1925-1945 VR:n Helsingin Pasilan konepajalla. Engberg oli perustamassa Vantaan Jokivarren koulua (1903) sekä Korson työväen yhdistystä (1906). Vuonna 1906 Lenin tuli käymään Engbergin luona Suomen matkallaan. Engberg oli kuuden lapsen isä. Viimeisinä vuosinaan hän oli kiinnostunut teosofiasta.

Nuori ja poliittisesti kokematon Engberg sotkeutui sosialistiseen luokkataisteluun tsaarivallan aikana Pietarissa 1897.

Vallankumouksellista aineistoa sisältävien lentolehtisten hallussapidosta syytetty Engberg karkotettiin kolmeksi vuodeksi Itä-Siperian Šušenskojeen, jonne myös tuleva Neuvostoliiton perustaja Vladimir Iljitš Uljanov alias Lenin oli karkotettu aiemmin.

Myös Leninin morsian Nadežda Krupskaja sai karkotustuomion vallankumouksellisesta työstään. Morsiamen Šušenskojeen pääsyn ehdoksi asetettiin naimisiinmeno. Pariskunta vihittiin heinäkuussa 1898. Vihkisormuksina he käyttivät Engbergin viiden kopeekan kuparikolikosta takomia sormuksia.

Šušenskojessa Lenin alkoi opettaa Engbergille marxismia. Opetustyönsä lisäksi Lenin kirjoitti lehtiartikkeleita sekä tieteellisesti merkittävimmän teoksensa ”Kapitalismin kehitys Venäjällä” (1899). Myös Krupskaja perehdytti nuorta Engbergiä Marxin filosofiaan ja talousteorioihin. Lukemistona oli mm. saksankielinen ”Pääoma”.

Lenin ja Engberg vapautuivat Šušenskojesta 1900. Lenin asettui asumaan Sveitsiin ja Englantiin, Engberg Suomeen. Krupskaja muutti Ufan kaupunkiin suorittamaan tuomionsa loppuun.

Leninin ja bolševikkien johdolla tehty lokakuun vallankumous 1917 johti Neuvostoliiton perustamiseen 1922.

1937 Engberg ja Leninin leski Krupskaja tapasivat Moskovan Lenin-museon avajaisissa, jonne suomalainen oli kutsuttu puhumaan muistoistaan. Ystävysten tapaaminen ikuistettiin valokuvaan, joka oli nähtävillä museossa.

Oskar Engbergin haastattelu on vuodelta 1953. Toivo Määtän toimittamassa ohjelmassa 78-vuotias työväenliikkeen veteraani kertoo Leninistä sekä vaiheistaan Pietarissa ja Šušenskojessa.

Šušenskojen kylässä toimii edelleen vuonna 1938 perustettu Lenin-museo.

Teksti: Rita Landström

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/01/29/oskar-engberg-leninin-opissa-siperiassa

*

Oskar Engberg (1875-1955)työskenteli ennen karkotustaan sorvaajana Putilovin tehtailla Pietarissa. Viipurissa ja Pietarissa koulunsa käynyt Engberg puhui suomea, venäjää, saksaa ja ruotsia. Vapauduttuaan Šušenskojesta hän työskenteli monissa metallitehtaissa Viipurissa ja Pyhtäällä sekä vuosina 1925-1945 VR:n Helsingin Pasilan konepajalla. Engberg oli perustamassa Vantaan Jokivarren koulua (1903) sekä Korson työväen yhdistystä (1906). Vuonna 1906 Lenin tuli käymään Engbergin luona Suomen matkallaan. Engberg oli kuuden lapsen isä. Viimeisinä vuosinaan hän oli kiinnostunut teosofiasta.

*

Kesällä 1895 Vladimir Iljitsh Uljanov matkusti ulkomaille luomaan yhteyksiä Työn vapautus-ryhmään. Hän vieraili Itävallassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Saksassa, ja tapasi mm. Venäjän marxilaisuuden isähahmon, Georgi Plehanovin. Syksyllä hän palasi Pietariin ja ystävystyi Juli Martovin kanssa. Yhdessä he alkoivat organisoida Pietarin hajanaisia vasemmistoryhmiä järjestöksi, joka tuli tunnetuksi nimellä Taisteluliitto työväenluokan vapauttamiseksi. Ryhmä alkoi valmistella maanalaisen lehden julkaisemista, mutta mukaan soluttautunut poliisin vakooja paljasti hankkeen. Vladimir Iljitsh kumppaneineen pidätettiin joulukuussa. Uljanov suljettiin yksinäisselliin, mutta perhe sai tavata häntä ja tuoda ruokaa, rahaa ja kirjoja. Vladimir kirjoitti maidolla eli "näkymättömällä musteella" salaisia viestejä ja lentolehtisiä mm. Taisteluliitolle, jonka toimintaa muutamat pidätyksen välttäneet jatkoivat.  Maidolla kirjoitetut viestit saatiin näkyviin paperia lämmittämällä. Kirjeenvaihto kulki helposti kirjojen mukana, koska ne tutkittiin hyvin ylimalkaisesti. Myös Nadezhda Krupskaja vangittiin kansankiihotukseen osallistumisesta.

 

Helmikuussa 1897 Vladimir Iljitsh Uljanov karkotettiin kolmeksi vuodeksi Siperiaan, Susenskojen kylään. Nadezhda Krupskajan vankeus muuttui karkotustuomioksi vuonna 1898. Shushenskojeen pääsyn ehdoksi asetettiin naimisiinmeno. Uljanov ja Krupskaja vihittiin heinäkuussa. Pappi vaati kuitenkin toimitusta varten vihkisormuksia. Kylään karkoitettu suomalainen Oskari Engberg pelasti tilanteen ja takoi sormukset viiden kopeekan kuparikolikosta. Hän toimi myös sulhaspoikana. Karkoitusvuosinaan Lenin kirjoitti ahkerasti ja sai päätökseen vankilassa aloittamansa teoksen Kapitalismin kehitys Venäjällä (1899) Hän oli myös yhteydessä vastikään perustettuun Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen.

 

Uljanov lähti Shushenskojesta helmikuussa 1900. Krupskajan oli vielä jäätävä Ufan kaupunkiin poliisivalvontaan tuomionsa loppuun asti. Heinäkuussa Vladimir Iljitsh matkusti Sveitsiin ja asettui myöhemmin Saksaan, jossa alettiin julkaista uutta radikaalia sanomalehteä. Toimituspoliittisten kiistojen jälkeen ensimmäinen Iskra (Kipinä)-lehti ilmestyi joulukuussa. Sitä salakuljetettiin Venäjälle kaksipohjaisissa matkalaukuissa mm. Suomen kautta.

Leninmuoseon fb/nimihenkilön elämäkerta; https://www.facebook.com/notes/lenin-museo/leninin-el%C3%A4m%C3%A4kerta/200153030041791/

*

 

Oskar Engberg

Oskar Leander Engberg (9. maaliskuuta 1875 Viipuri5. joulukuuta 1955 Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen työväenliikkeen aktiivi ja sosialidemokraatti, joka vallankumouksellisena pidetyn toimintansa johdosta oli 1800-luvun lopulla karkotettuna Siperiassa. Karkotuksensa aikana hän ystävystyi Vladimir Leninin ja tämän puolison Nadežda Krupskajan kanssa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Engberg#/media/File:Oskar_Engberg.jpg

Varhaiset vuodet Viipurissa syntynyt Engberg kävi ruotsinkielistä koulua, kunnes perhe muutti Pietariin isän saatua työpaikan Putilovin tehtaalta. Koulunkäynnin lopetettuaan myös Oskar meni töihin samalle tehtaalle, jossa hän aluksi työskenteli valssaamossa. Hieman myöhemmin Engberg menetti työtapaturmassa yhden sormistaan, minkä jälkeen hänet siirrettiin sorvarin oppipojaksi. Työläisillä ei tuolloin ollut tapaturmavakuutuksia ja oppipojan palkka oli myös Engbergin entistä tehtävää huonompi. Kokemansa epäkohdat saivat hänet kiinnostumaan työväenaatteesta ja pian Engberg lähti mukaan vallankumouksellisten sosialidemokraattien toimintaan.[1] Myöhemmin hänet vangittiin pariksi kuukaudeksi kiellettyjen lentolehtisten levittämisesta ja lopulta syksyllä 1897 Engberg karkotettiin kolmeksi vuodeksi Siperiaan, kun häntä syytettiin myös laittomien lakkojen organisoinnista.[2][3]

Karkotus Siperiaan

Engberg määrättiin Krasnojarskin alueella sijaitsevaan Šušenskojen kylään, jonne oli karkotettuna myös Vladimir Lenin. Hän oli aikaisemmin kuullut Leninin puhuvan jo Pietarissa, mutta ei kuitenkaan tuntenut tätä ulkonäöltä.[3] Hieman myöhemmin kylään saapuivat karkotettuina myös Leninin puoliso Nadežda Krupskaja äiteineen sekä puolalainen vallankumouksellinen sosialidemokraatti Ivan Lukitš Prominski (1859–1923).[1] Heinäkuussa 1898 Lenin ja Krupskaja solmivat avioliiton, Engbergin hoitaessa avustajan - nykyistä bestmania vastaavaa - tehtävää. Hän valmisti myös kupariset vihkisormukset Krupskajan mukanaan tuomilla työvälineillä.[4]

Nadežda Krupskajan mukaan Engberg oli oppinut mies, vaikka hänen tietonsa sosialismista olivatkin vähäiset. Lenin opetti Engberille muun muassa Erfurtin ohjelman sisältöä, Krupskajan lukiessa hänelle saksankielisiä teoksia, kuten Karl Marxin kirjoittamia Pääomaa ja Kommunistista manifestia. Engberg oli oppinut hieman saksaa jo kouluaikoinaan monikulttuurisessa Viipurissa. Krupskajan kertoman mukaan Engberg ei kuitenkaan sisäistänyt niiden ajatuksia ja oppitunnit loppuivat jo muutamien päivien jälkeen. Vuonna 1953 Yleisradiolle antamassaan haastattelussa Engberg kertoi kuitenkin pysyneensä aina Leninin hänelle opettamassa sosialidemokratiassa, eikä milloinkaan omaksunut tämän myöhempää kommunismia.[3][5]

Ystävyys Leninin pariskunnan kanssa säilyi myös Engbergin vuonna 1900 päättyneen karkotuksen jälkeen. Suomessa piileskellyt Lenin vieraili hänen luonaan Helsingin Ullanlinnassa vuonna 1906 ja leskeksi jääneen Krupskajan Engberg tapasi vielä vuonna 1937 oltuaan kutsuvieraana Moskovan Lenin-museon avajaisissa.[3] Hänen valmistamansa vihkisormukset olivat neuvostoaikana museon kokoelmissa, josta ne 1993 siirtyivät valtion historiallisen museon haltuun.[6] Engbergin karkotusvuosien asuinmökki puolestaan kuuluu nykyään Šušenskojen kotiseutumuseolle.[7]

Paluu Suomeen

Engberg karkoitus päättyi vuonna 1900. Lenin pyysi häntä lähtemään puolueen agitaattoriksi Etelä-Venäjälle, mutta vanhemmat halusivat Engbergin palaavan Pietariin. Venäjän viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet hänen jäädä kaupunkiin, joten Engberg päätti muuttaa Suomeen. Hän työskenteli aluksi metallitehtaissa Viipurissa ja Pyhtäälä, kunnes muutti pääkaupunkiseudulle. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Engberg perusti Helsinkiin venäjänkielisen työväenyhdistyksen, jonka edustajaksi hänet valittiin myös SDP:n puolueneuvostoon.[3] Engberg toimi yhdityksen puheenjohtajana,[8] mutta viranomaiset kuitenkin lakkauttivat sen jo heinäkuussa 1907.[9]

Myöhemmin Engberg rakensi talon Nissbackan kartanon mailta ostamalleen tontille tuolloin Tuusulaan kuuluneeseen Nikinmäkeen ja työskenteli sorvarina VR:n Pasilan konepajalla vuodet 1925–1945. Engberg oli mukana perustamassa Jokivarren kansakoulua vuonna 1903 ja Korson työväenyhdistystä 1906. Hän toimi myös Tuusulan kunnanvaltuutettuna. Viimeisinä vuosinaan Engberg oli kiinnostunut teosofiasta.[3][10]

Perhe

Oskari ja Anna Maria (1872–1933) Engbergin perheeseen syntyi kuusi lasta.[3] Heidän pojistaan Lauri Oskar Engberg kaatui jatkosodan aikana Karhumäessä joulukuussa 1941.[11]

]

<img src="//fi.wikipedia.org/wiki/Special:CentralAutoLogin/start?type=1x1" alt="" title="" width="1" height="1" style="border: none; position: absolute;" />

Noudettu kohteesta "https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oskar_Engberg&oldid=16881926"

Luokat:

  • Sivua on viimeksi muutettu 7. marraskuuta 2017 kello 19.09.

*

Nadezhda Krupskaya left and Oskar Engberg right who was exiled to the Minusinsk District together with Vladimir Lenin

Contributor: SPUTNIK / Alamy Stock Photo

SPUTNIK / Alamy Stock Photo

Image ID: B965EM

 | File size: 

19.7 MB 

Dimensions:

3000 x 2294 px

25.4 x 19.4 cm (300dpi)

Releases* : Model - no | Property - no

Contributor: SPUTNIK / Alamy Stock Photo

Kucvalinkki: https://www.alamy.com/stock-photo-nadezhda-krupskaya-left-and-oskar-engberg-right-who-was-exiled-to-22878316.html

*

*

Vanhoja nikinmäkeläisiä

Oskar Engberg eli Engbergin pappa (1875-1955);

http://www.nikinmaki.com/xhistoriikki_osa2.pdf

*

LiinanBlogi lisää tietoamme:

Lenin asui Shushenkoessa kohtuullisen mukavasti kahden huoneen ja keittiön asunnossa Nadezhda Krupskajan kanssa.  Vankilaksi kylää ei voi luonnehtia, sillä siellä asui myös paikallisia hyvin toimeentulevia ihmisiä. Siellä oli mm. kauppa ja kapakka, jotka museokylä on säilyttänyt täsmälleen siinä asussa, jossa ne olivat yli sata vuotta sitten.

Karkotuksensa aikana Lenin ei saanut harrastaa julkista opetus- tai agitaatiotoimintaa ja vaikeaahan se olisi ollutkin aikana, jolloin nettiä ei ollut.  Hänen ei sallittu myöskään ansaita leipäänsä lakimiehenä, vaan hän sai valtiolta pienen kuukausisumman elinkustannuksiin. Lehtiin kirjoittelua karkotus ei estänyt. Karkotusvuosinaan Lenin kirjoittikin hyvin paljon ja julkaisi artikkeleita muiden avustamana pietarilaisissa että ulkomaisissa lehdissä.

Internet- ja kännykkä-aikana olisi varmaan luotu toiset karkotussäännöt. Leninin aikaan puhelinkaan ei ollut yleinen ja kirjeen kuljetus Siperiasta Pietariin kesti viikkoja.

Samassa kylässä asui myös pietarinsuomalainen Putilovin tehtaiden työntekijä Oskar Engberg, joka  karkotettiin vuonna 1897 kolmeksi vuodeksi Siperiaan luvattoman poliittisen toiminnan takia. Hän toimi Leninin ja Krupskajan häissä sulhaspoikana.

Linkki: https://liinanblogi.com/tag/shushenkoe/ Artikkeliin sisältyy mainioita kuvia!

Paikannus; Nyt Minusinskiin, seppien kaupunkiin,  Abakanista itään noin 25 kilmetriä Krasnojarskin piirin puolelle ja siitä edelleen Shushenkoeen, karkotettujen kylään! Linkistä voit katsoa Hakasian sijainnin Siperian kartassa https://liinanblogi.files.wordpress.com/2012/09/siperia-kartta.png

*

Engbergin talosta on vain kellari jäljellä

http://www.nikinmaki.com/xhistoriikki_osa2.pdf

*

Kotka, Kotkan ty ja Lenin – myös Engberg mainittu:

http://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2018/01/kotka-kotkan-tyovaentalo-ja-lenin.html

*

Max Engman: Suureen Itään. Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa.

http://maine.utu.fi/art/Engman.pdf Katso: sivu 21/348.

*

Eino Ilmari Niittyvuori Engberg, 1904 - 1941 Eino Ilmari Niittyvuori Engberg 19041941

Eino Ilmari Niittyvuori Engberg was born on month day 1904, to Oskar Leander Enberg and Anna Maria Engberg.

Oskar was born on March 9 1875.

Anna was born on May 29 1872.

Eino had 5 siblings: Jenny Dagmar Koskinen (born Enberg), Toivo Niittyvuori Engberg and 3 other siblings.

Eino passed away on month day 1941, at age 37.

https://www.myheritage.com/names/eino_enberg

*

 

Leninin Siperia oli karkotusten aatelia

Oskari Engberg päätyi samaan kylään tulevan vallankumousjohtajan kanssa

Tilaajille

Ulkomaat

Leninin Siperia oli karkotusten aatelia

Susanna Niinivaara

Julkaistu: 18.11.2006 2:00

Helsingin Sanomat, 18.11.20016; https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004441063.html

*

*

Sushenskojen kylän verkkotiedosto:

10 июля. 120-летие со дня венчания В.И. Ленина и Н.К. Крупской в шушенской Петропавловской церкви в музее-заповеднике «Шушенское» отметили выставкой графических работ из фондов музея «Жить и работать вместе». Презентовала выставку Н.В. Кононова, старший научный сотрудник музея-заповедника, она рассказывала о картинах и о самом событии бракосочетания, которое было необходимым условием царского правительства, позволившего Надежде Константиновне вместо Уфы поехать в Шушенское. В мероприятие был включен просмотр фрагмента фильма «Надежда» (реж. М. Донской), посвященного Н.К. Крупской. Шушенский период жизни героини снимался на территории Мемориального музея-заповедника «Сибирская ссылка В. И. Ленина» в 1972 году. Посетители к юбилейному мероприятию отнеслись с большим интересом. Многие соглашались с утверждением некоторых историков, что этот брак, заключенный на небесах, удерживал пару от расставания

http://www.shush.ru/component/content/article/1-latest-news/900-2018-07-10-150347.html

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Robert Service: Lenin –teoksessa (2000, suom. 2001);
Nadezda Krupskaja oli tällä välin anonut lupaa lähteä Susenskojeen. Hän ei näyttänyt lainkaan hyvältä ennen lähtöään. Vallankumoukselliset käyttivät hänestä peitenimeä ”Kala”. Tämä tuskin oli imarteleva nimitys kenellekään, ja Nadezdan tapauksessa se lienee viitannut alkavaan silmien pullistumiseen, joka johtui Basedowin taudin aiheuttamasta struumasta. Sen oireisiin kuuluu myös kaulan turpoaminen. Kun Anna Iljinitsna (Leninin sisar) näki Nadezdan ennen Siperian matkaa, hän sanoi julman osuvasti, että tämä muistutti hieman silliä. (s. 138)
Häävalmistelut alkoivat pian Nadjan tultua Susenskojeen. Volodja (Uljanov/Lenin) arvosti olojen vähittäistä vakiintumista tulevan vaimonsa ja anoppinsa saapumisen myötä, yritti jopa osoittaa ystävällisyyttä Jelizaveta Vasiljevnaa (tuleva anoppi) kohtaan ja ylisti tämän ruoanvalmistustaitoja. Hän erehtyi kuitenkin kehumaan tulevan anopin paistamaa hanhea ja huomautti siinä ohessa, että liha oli kovin laihaa. Jelizaveta Vasiljevna närkästyi, koska lintu ei ollut hanhi vaan metsäkana. Tarkemmin ajateltuna hän ehkä kuitenkin ymmärsi, että Volodja oli tarkoittanut hyvää.
Kun suuri päivä lähestyi, Anna Iljinitsnalta tuli kirje, jossa (sisko) kyseli Uljanovin perheen hääkutsujen perään.
Vladimir vimmastui:
”Anjuta (Annan diminutiivi) tiedustelee hääpäivää ja vielä sitäkin, keitä ”kutsutaan”! Hän menee asioiden edelle! Ensinnäkin Nadezda Konstantinovnan pitää saapua tänne ja toiseksi viranomaisten pitää antaa lupa vihkiäisiin – eihän meikäläisillä ole mitään ihmisoikeuksia. Se niistä ”kutsuista” täällä!”
Hän kiisti olevansa epävieraanvarainen ja väitti toivovansa, että Uljanovit tulisivat häihin.
Vaikka hän välitti Jelizaveta Vasiljevnan huolen siitä, että matka voisi olla hänen äidilleen liian rasittava, hän esitti omana mielipiteenään, ettei niin ehkä olisi, mikäli äiti hankkisi vähintään toisen luokan junalipun. Ilmeisesti hän halusi välttää kuva, että hän suoranaisesti vastustaisi äitinsä tuloa. Tämä tapahtui kesäkuussa 1898.
Samassa kuussa hän anoi viranomaisilta avioliittolupaa. Suomalainen karkoitustoveri Oskari Engberg oli naputellut pariskunnalle kuparisormukset. Isä Orest toimitti vihkimisen 10. heinäkuuta 1898 susenskojen Pietari-Paavalin kirkossa.”
(s. 141-142).

Service. emt.
*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset