Veikko Huuska

Ikaalisten piirilääkäri F.E. Lybeck nälkävuosien auttajana ja uhrina

Selaillessani muuatta vanhempaa lehteä sattui silmääni pienen pieni uutinen vuosien takaa.  Uutinen kuului näin:

Myönnetty hautasija.

Tuomiokapitulille saapuneen ilmoituksen mukaan on Keisarillisen senaatin kirkollisasiantoimikunta siitä tehdyn anomuksen johdosta sallinut että äskettäin kuolleen piirilääkärin lesken Sofie Louise Lybeckin ruumis saadaan haudata Ikaalisten seurakunnan vanhaan hautausmaahan.”

Tämä pienuutinen 110 vuoden takaa 1908 jäi askarruttamaan mieltäni ja hieman käänneltyäni aihetta, sain kokoon seuraavia fragmentteja, pieniä sirusia menneisyyden murskasta, jotka nyt haluan mahdolliselle lukijalle tässä esitellä.
*

Pitäjänhistorian lehdiltä

Katosyksy 1866 ajoi kerjuulle myös köyhimmät ikaalislaiset, ja heidän mukanaan levisi tyyfus heti vuodenvaihteessa uudelleen pitkin pitäjää, nyt entistäkin pahalaatuisempana.  Aiempi epidemia oli koitunut siitä, kun jo kevättalvella 1866 edellisen sadon menetyksistä käsineeltä Pohjanmaalta ilmaantui Ikaalisiin ja lähipitäjiin kerjäläisiä, joiden mukana levisi tyyfukseksi eli hermokuumeeksi nimitetty, ja kansan suussa lämmintaudiksi tai polttotaudiksi mainittu, vaarallinen kulkutauti.  Nimikkeen alle kätkeytyi ilmeisesti useitakin eri sairauksia, kuten lavantauti, pilkkukuume ja toisintokuume. Sairastuneet potivat näännyttävää ja kaikki voimat vievää tautia 1-2 kuukautta, ja kuolleisuus tartunnan saaneiden keskuudessa oli korkea, mitä raskas jalan tapahtunut vaellus, heikko lepo ja vielä heikompi ravinto korottivat.

Sairaiden hoito ja kulkutautien taltuttaminen oli periaatteessa Ikaalisten piirilääkärin Johan Strömbergin vastuulla, ja hänen lääkäripiiriinsä kuuluivat koko Pohjois-Satakunta ja sen noin 33.000 asukasta. 

Tehokkaita parannuskeinoja ei kuitenkaan tunnettu, ja kun Ikaalisten apteekilla ei syksyn 1866 jälkeen ollut hoitajaa, oli olemassa olevatkin lääkkeet haettava kerrassaan Tampereelta saakka.

Strömberg lähetti Lääkintöhallitukselle ja Turun ja Porin läänin kuvernöörille toistuvia anomuksia apteekin avaamisesta Ikaalisissa ja perusteli niitä lohduttomilla raporteilla, joita laati pitkin laajaa piiriään tekemiltään tarkastusmatkoilta: tauti levisi valtoimenaan, kuolleiden määrä kasvoi joka puolella, Ikaalisissa ja eräissä muissakin pitäjissä sairastui jopa puolet väestöstä, ja lopulta kesällä 1967 makasi kyläkunnittain väkeä taudin kourissa.

Ylimittainen kuormitus vaati veronsa: piirilääkäri Strömbergin henkinen tasapaino horjui toivottamassa tilanteessa lopulta niin pahasti, että hänen oli jäätävä sairaslomalle. 

*

Ankara luonto

Lohdutonta tilannetta synkensi vielä se, että keväästä 1867 lähtien häämötti näköpiirissä jälleen uusi katovuosi.

Talvi oli tullut aikaisin ja ankarana.  Kevät oli kylmempi kuin miesmuistiin.  Rekikeliä riitti pitkälle toukokuun lopulle asti ja esimerkiksi Jämijärven jää kesti ajaa hevosella vielä 22.5. ja suli vasta 4.6.  Rukiin oraat talvehtivat huonosti, kevät oli noin kuukauden myöhässä, kevätkylvöjä päästiin Ikaalisten seudulla tekemään vasta juhannuksen aikoihin tai vielä senkin jälkeen.  Juhannukselta alkanut helleaalto herätti vielä toiveita sadon tuleentumisesta, mutta toiveet hautautuivat sateiseen loppukesään ja syyskuun alkupäivien hallaöihin.

*

Piirilääkäri Johan Strömbergin sijaiseksi määrättiin syyskuun alusta 1867 lähtien Kristiinankaupungin piirilääkärin apulainen Frans Lybeck, joka ryhtyi hoitamaan virkaa oman toimensa ohella Ilmajoelta käsin.

Hänen tarmokkaiden toimiensa ansiosta Ikaalisten apteekki avattiin 25.10.1968 (tai syksyllä 1897?), apteekkarina Turusta tullut Gustaf Adolf (G.A.) Silander.  Silander toimi apteekkarina Ikaalisissa 1868-1883, toimien pari vuotta muualla (1876-1877) sijaisenaan toimi proviisori Mauritz KarlssonApteekkari Silander osallistui yleisiin asioihin ja toimi Ikaalisten kuntakokouksen varapuheenjohtajana vuosina 1871-1876.  Apteekki toimi tuolloin Silanderin edeltäjän, proviisori Otto Pahlmanin,  Ikaalisten pappilalta 1860 hankkimalla tontilla, jolle Pahlman oli rakennuttanut  1861 apteekki-sekatavarakaupparakennuksen.  Kunnon apteekkarin tavoin Pahlman hankki Turkin-pappilan tilaan kuuluneesta Isomoision ulkopellosta (kaiketi Temmpelinmoisiossa? vh) ilmaiseksi käyttöönsä kahden tynnyrinalan laajuisen palstan, jolla ryhtyi kasvattamaan lääkekasveja. 

Marraskuussa Lybeck lähti tutustumaan piirinsä olosuhteisiin pitäjä pitäjältä ja lähetti synkän matkaraportin kaikkialla tapaamistaan sairaista ja kuolevista läänin kuvernöörille C.M. Creutzille, joka itsekin oli käynyt Pohjois-Satakunnassa aikaisemmin syksyllä toteamassa hallan tuhot ja taudin leviämisen. 

Saatuaan Creutzilta tiedon tilanteen vakavuudesta kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg järjesti senaattori Oscar Norrménin matkalle tutustumaan Hämeen, Turun ja Porin sekä Vaasan läänien hätäalueeseen mukanaan tositarpeisiin tarkoitettu raha-avustus, josta Ikaalisten osalle tuli 300 markkaa.

Kenraalikuvernööri Nikolai Adlerberg; https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Adlerberg

Senaattori Oscar Norrmén: https://fi.wikipedia.org/wiki/Oscar_Norrm%C3%A9n

Kun Norrméniltä joulukuussa saapui yhä kauheita tietoja tuhansista sairastuneista ja olkia syövistä ihmisistä, Adlerberg tiedotti Satakunnan surkeasta tilanteesta Pietariin, toimitutti Porin ja Hämeenlinnan kruununmakasiineista viljaa hätäalueella ja määräsi kuvernööri Creutzin perustamaan pitäjiin sairastupia.

Ikaalisissa, jossa vuonna 1867 kuoli 455 henkeä enemmän kuin syntyi, pantiin heti tammikuussa 1969 toimeksi tohtori Lybeckin ilmoitettua, että ainoa keino taudin leviämisen estämiseksi oli järjestää sairashuoneita seurakunnan – käytännössä kunnan – kustannuksella.  Lybeck lupasi puolestaan hankkia niiden potilaille sekä lääkityksen että elatusapua kruunulta.

Kuntakokous antoikin kunnallislautakunnan tehtäväksi vuokrata kirkonkylästä tai sen läheltä huoneet, ostaa niihin sänkyjä 50 hengen tarpeiksi sekä toimittaa niihin polttopuita ja vuodeolkia sekä palkata tarpeen mukaan sairaanhoitajia.

*

Rahkolan talon arvokasta historiaa

Tarkoitukseen käytettiin senaattori Norrménilta saadut 300 mk sekä Pietarista tullut 75 markan avustus.  Ennen pitkää avattiinkin Rahkolassa nelihuoneinen sairaala, jossa työskenteli kaksi sairaanhoitajaa tohtori Lybeckin vastuulla.

Ikaalisten kuntakokoukset pidettiin vuosina 1867-1885 Rahkolan tilan empiretyylisen päärakennuksen salissa kirkonkylässä, aivan kirkon alapuolella.  Talon rakennutti kruununvouti Carl Forsgård 1832 ja se toimi 1980-luvulle asti maatilan päärakennuksena.  Kuntakokousten lisäksi se toimi kestikievarina, käräjätalona ja asevelvollisuuskutsuntojen pitopaikkana. 

Sittemmin Rahkola on kunnostettu Ikaalisten kaupungin juhlataloksi.  Erilaisia juhlia, tilaisuuksia ja näyttelyjä viettäessämme saamme myöskin muistaa sen toiminnan Ikaalisten ensimmäisenä sairaalana noina rankkoina vuosina.

Kruununvouti Carl Forsgård (1804-1862)  https://www.myheritage.fi/family-2_2008757_75337461_75337461/forsgard-carl-gustaf-forsgard-clara-sofia-avelin  &

https://www.geni.com/people/Karl-Forsg%C3%A5rd/6000000006547312002

Lue Rahkolasta lisää; http://ikaalinen-fi-bin.aldone.fi/@Bin/aa18b11febddc03af874262fa48efba3/1531397420/application/pdf/613017/LIITE_3_Rakeselv_tark_2012_pieni%20tiedostokoko.pdf

*

Ikaalinen taudin kourissa

Kuolema korjasi kaikenikäisiä, mutta monessa tapauksessa se vei vanhemmat ja jätti henkiin ainakin osan heidän lapsistaan, jotka joutuivat kerjuulle.  Jotta he eivät kuolisi nälkään ja kylmään, otti 10 Ikaalisten säätyläistä ja talollisiin kuuluvaa perhettä vapaaehtoisesti hoitoonsa yhteensä 15 lasta, ja kun tehtailija von Nottbeck Tampereelta lahjoitti 9 mattoa jauhoja Ikaalisten köyhien avustamiseen, perustettiin kauppalaan ja Kalmaalle ruokalat, joissa kerjäläisille jaettiin kerran päivässä lämmintä velliä.

 Wilhelm von Nottbeck: https://fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_von_Nottbeck

Parempiosaisten apuun vedotakseen Lybeck lähetti lääkäripiirinsä tilanteesta Sanomia Turusta –lehteen kuvauksen, josta lehti julkaisi otteita 24.1.1868.  Käydessään sairaiden vanhempien luona tarjoamassa näille lääkkeitä hän saattoi saada vastauksen: ”toimittakaa maidonpisara tai leivänpala nälkäisille lapsillemme ja antakaa meidän kuolla, sillä jos me tästä taudista paranisimmekin, täytyy meidän kumminkin muutaman viikon perästä nälkään kuolla.” 

Lääkärin käsityksen mukaan monet poltetautia poteneet voisivat jäädä henkiin, jos he saisivat muutaman viikon ajan kelvollista ruokaa nyt nauttimansa hätäleivän sijasta, jossa ei aina ollut lainkaan puhtaita jauhoja.  Turkulainen kirjanpainaja G.W. Wilén tarttui asiaan ja asetti erään portin pieleen ”pennilaatikon”, johon halukkaat saivat antaa avustusta vähästäänkin.  Kertyneet rahat laskettiin joka ilta kahden luotettavan henkilön läsnä ollessa, ja niistä julkaistiin tilitys kolmesti viikossa ilmestyneessä Åbo Underrättelser –lehdessä.  https://cecilhagelstam.com/fi/kustantaja/g-w-wilen/  &  https://www.google.fi/search?q=G.W.+Wil%C3%A9n&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwj669TKxJncAhVEIpoKHSAoCzkQ_AUICigB&biw=1536&bih=745

Turkulaiset, joiden omakin leipä oli tiukassa yleisen kadon kohotettua viljan hinnat pilviin, vastasivat vetoomukseen jättämällä laatikkoon päivittäin rahasummia, joiden suuruus vaihteli tavallisesti muutamista useisiin kymmeniin markkoihin.  Esimerkiksi Turun trikootehtaan työläiset keräsivät keskuudestaan 50 markkaa, jolla tänä kalliin aikana sai yhden kulin eli säkillisen (300 naulaa eli noin 150 kiloa) ruisjauhoja.  Silloin tällöin tuli tavallista suurempia lahjoituksia, usein ”tuntemattomilta henkilöiltä”, ja toisinaan säkillinen jauhoja ja vanhoja vaatteita, joita kerättiin ryysyissään paleleville kerjäläisille.

Kun rahaa oli kertynyt tarpeeksi ja jauhoja saatiin ostaa, lähetettiin Turusta yksi tai useampi hevoskuormallinen viljaa ja vaatetavaraa johonkin Pohjois-Satakunnan pitäjään.  Ensimmäinen avustuserä, kolme kulia venäläisiä ruisjauhoja (450 kg), lähti jo kolme päivää keräyksen aloittamisesta Ikaalisten rovastille Johan Tammelinille jaettavaksi eniten tarvitseville.  Myöhemmin avustuskuormia ohjattiin vuorotellen eri paikkakunnille, ja ilmeisesti niitä tuli uudelleen Ikaalistenkin osalle.  Keräys päättyi heinäkuun 1868 lopussa, jolloin oli jo nähtävissä, että pitkästä aikaa saataisiin kunnon sato. – Rovasti Tammelin toimi Ikaalisten kuntakokouksen puheenjohtajana tuona vaikeana vuonna 1868. 

Rovasti Tammelin: https://www.geni.com/people/Johan-Tammelin/6000000008793181694

Ks. jauhoista; 1 kuli eli jauhomatto 147,42 kg

http://hyl.edu.hel.fi/sivut/matematiikka/sivut/mittayks_2002-2008/7D_2007/3/painomitat.html

*

Tuska ei vielä hellitä

Vilja-apu helpotti jonkin verran vaikeaa nälkätilannetta, mutta oli tarpeeseen nähden aivan riittämätön, vaikka varsinkin vanhat ihmiset olivat nuoruudessaan tottuneet syömään männynkuoren alta saaduilla pettujauhoilla sekoitettua leipää, joka tosin jo 1850-1860 –luvuilla oli ollut Ikaalisissa hyvin harvinaista.  Se oli hätätilanteessa siedettävää syötävää, jos siinä oli riittävästi ruisjauhoja ja jos sen kanssa sai juoda maitoa.

Ruista ei kaikilla ollut kuitenkaan enää syksyllä 1867 edes pettuleivän siteeksi, ja kun ei kuori aikaisen talven tähden irronnut männystä syksyllä, ei pettuakaan saanut irti ennen kevättä – voi vain toivoa selviävänsä siihen asti hengissä, vaikka pakkotilanteessa käytetyt olki- ja pelujauhot olivat kaikkea muuta kuin terveellisiä.  Sateisten kesien vuosi oli pulaa myös karjanrehusta ja siksi tietysti maidostakin.

Tohtori Lybeck, joka helmikuun 1868 alussa teki uuden kierroksen piirissään, tapasi entistä useampia entistä kurjemmassa kunnossa olevia sairaita ja epäili, että monet heistä olivat pikemminkin nälän näännyttämiä, koska eivät enää jaksaneet syödä tarjottua puhdasta ruisleipää, vaan pyysivät vain lämmintä maitotilkkaa.

Vanhemmat, joilla ei ollut enää ruokaa lapsilleen, ajoivat heidät kerjuulle, ja satoja kerjäläisiä liikkuikin päivittäin pitkin teitä.

Tyyfus levisi heidän mukanaan niin, että sen arveltiin tarttuneen jo kaikkiin kansanihmisiin viimeistään vuoden alkupuolella, ja helmi-toukokuussa siihen kuolikin toista sataa ikaalislaista kuukaudessa, maaliskuussa peräti 186. 

Kunta palkkasi Iisakki-nimisen miehen keräilemään ruumiita niistä taloista ja tölleistä, joista nälkiintyneet omaiset eivät jaksaneet toimittaa niitä hautaan, ja tuomaan ne kirkolle, jossa monena helmi- maaliskuun sunnuntaina siunattiin kymmeniä vainajia. 

Olosuhteisiin nähden parhaassa hoidossa lienevät olleet ne kirkonkylän sairaalan (Rahkola) 48 potilasta, joille pystyttiin päivittäin tarjoamaan maitoa ja lihaa ja joiden liinavaatteet voitiin välillä pestä.

Kesän tullessa tauti pitäjällä alkoi vihdoin hellittää otettaan. 

Kauhun vuonna 1868 kuoli Ikaalisissa kaikkiaan 578 henkeä ja syntyi vain 95 lasta, kun syntyvyys normaalivuosina liikkui 200-300 tienoilla.

*

Ikaalisten ja koko Pohjois-Satakunnan kurjuudesta eri puolille kantautuneet tiedot saivat liikkeelle muitakin hyväsydämisiä avustajia kun turkulaiset ja tehtailija Nottbeckin.

Ikaalisiin ja muuallekin saapui monenlaisia lahjoituksia, ja Porin kruununmakasiinista saatiin kruunulta lainaksi sekä siemenviljaa että syömäviljaa.

Ruhtinaallisin lahjoitus tuli Hänen Keisarilliselta Korkeudeltaan, suuriruhtinatar Helena Pavlovnalta, jonka varoilla perustetuissa neljässä lastenkodissa yli 200 lasta sai ruokaa ja hoitoa.

Toukokuussa 1868, kun nälänhädän nähtiin jo menevän ohi, päätti Ikaalisten kuntakokous kruununvouti Carl-Otto Helsingiuksen (1818-1899) ehdotuksesta perustaa ja nimetä suuriruhtinattaren muistoksi lastenkodin, johon otettaisiin aluksi 30 lasta.  Syystä tai toisesta laitos ei näytä lähteneen toimimaan.  https://www.geni.com/people/Karl-Otto-Helsingius/6000000025039220925

Kesästä 1868 tuli kaunis ja lämmin.  Syksyn sadosta kehkeytyi hyvä.  Mutta järkyttävät kokemukset jäivät lähtemättömästi ihmisten mieliin, ja nälkävuosista hengissä selvinneet kertoivat näistä lopun ikäänsä juttuja sekä toisilleen että nuoremmille.

Suuriruhtinatar Helena Pavlovna perusti sairaanhoitajaryhmän, josta muodostui Venäjän Punaisen Ristin edelläkävijä; https://fi.wikipedia.org/wiki/Charlotte_von_W%C3%BCrttemberg

*

Ikaalisten sankari ei nähnyt uuden paremman ajan koittoa

Jo helmikuussa 1868 nälkämaan tautiin sairastui myös itse tohtori Frans Lybeck

Lyhyen lepohetken turvin hän välillä jo toipui, mutta sairastui uudelleen ja menehtyi toukokuussa 1868, juuri paremman ajan koittaessa, lopen uupuneena epätoivoisen taistelunsa jäljiltä.

Ikaalisten seurakunnan kuolleiden kirjan sivuilta saamme lukea tylyn maininnan pitäjän eteen kaikkensa antaneen lääkintämiehen lopusta:

Kuollut 23.5.1868 Ikaalisissa, piirilääkärin sijainen (Biträd. Prov.läkaren) Frans Edvard Lybeck, kuolinsyy: tyfus, ikä kuollessa 31 vuotta.

Ei muuta.

*

Ikaalisten lääkäripiiri perustettiin kylläkin jo vuonna 1857, siis ennen Ikaalisten kauppalan perustamista 1858, mutta piirilääkärin virkaan ei lääkäripulan vuoksi tullut moneen vuoteen hakijoita.

Ikaalisten ensimmäiseksi piirilääkäriksi saatiin syksyllä 1862 vastavalmistunut turkulainen lääkäri Adolf Leopold Linsén, joka viihtyi paikalla vain puolitoista vuotta ja siirtyi sitten Kuortaneelle.  Häntä seurasi 1864 toinen turkulainen Raumalta tänne siirtynyt Johan Otto Strömberg, joka muutaman vuoden kuluttua joutui kohtaamaan suuret nälkä- ja tautivuodet ja menetti epätavallisen raskaassa tilanteessa omankin terveytensä niin, että joutui sairaslomalle 1867 syksyllä ja siirtyi 1870 eläkkeelle. 

Tässä olemme seuranneet Strömbergin ensimmäisen sijaisen, vt. piirilääkäri Frans Lybeckin vaiheita Ikaalisten nälkämailla juuri silloin, kun aika oli ankarin, eli syksystä 1867 toukokuuhun 1868.  Se työtuokio, mittaamattoman arvokas auttamistyö Ikaalisten ja sen kärsivän kansan hyväksi, vei nuoren miehen voimia ja vastustuskykyä niin, että – kuten entisaikain lääkäreille, niille parhaille kävi – joutui hän lopulta autettaviensa asemaan, ja vuoteenomaksi, kunnes pian tuoni jo vei mailleen.

Virkaa hoiti syksystä 1867 vuoden 1872 alkuun asti kolme peräkkäistä sijaista, kunnes siihen saatiin pitkäaikainen hoitaja, ahvenanmaalainen Karl Edvard Olin, joka hoiti sitä 1898 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.  Piirilääkäri Olin toimi tavallaan helpommissa oloissa kuin edeltäjänsä, ja hänen rouvansa Hilda Olin, o.s. Lönnberg, johti kauppalan rouvien ja neitien muodostamaa seurapiiriä 1885 perustamassaan Ikaalisten Rouvasväen yhdistyksessä.  https://www.geni.com/people/Karl-Olin/6000000000011496256

Olinin kuoltua hänen seuraajakseen tuli 1899 Uudenkaarlepyyn turkulaissyntyinen piirilääkäri Alarik Achrén, joka asui Vienolassa ja piti vastaanottoaankin siellä.  Ahchrénin tyttärestä Fannysta tuli 1906 Kalmaan herran, tohtori Edvard Gyllingin vaimo, ja  - vuosien kuluttua kapinallisen ja bolshevikin rooli tuli tutuksi.  

Sekä Fanny että Edvard kohtasivat matkansa pään Stalinin ajan teloituspaikoilla.  https://www.geni.com/people/Fanny-lisabeth-Gylling/6000000003419074661 & https://www.geni.com/people/Edvard-Gylling/6000000003419255407 & https://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Gylling

*

Åbo Underrättelser, n:o 28, 5.3.1868:

Ikalis distrik. 27 Februari

Nälkäleivästä

Yksi viimeisimmistä raporteista joissa mainitaan Ikaalisten auttaja tri Lybeck:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/367470?page=2&term=Lybecks&term=%C3%A5bo&term=Underr%C3%A4ttelser&term=%C3%85bo sivu 2.

*

Wiborgs Tidning, n:o 43, 3.6.1868:

Kuolemantapauksia

Den 23 Maj har t.f. provincialläkaren i Ikalis distrikt, kirurgie magistern Frans Edvard Lybeck aflidit å Toivola Gård i Ikalis socken, i en ålder 32 år.

Linkki: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/464007?page=1&term=Wiborgs&term=Tidning&term=Tidningen&term=Lybeck&term=tidningen&term=Tidningens sivu 1.

*

Kaiken loppu; konkurssi

Vainajan piirilääkäri Lybeckin varat ja velat katsottiin ja todettiin, etteivät ensinmainitut riitä kattamaan alkuunkaan jälkimmäisiä, ja niin nimetyt uskotut miehet kutsuivat velkojat Ikaalisten kauppalaan katsastamaan korttelissa n:o 19 sijaitsevaa kiinteimistöä ja sen kohtaloa, ulsopannako laskeltä ja perheeltä vai antaako anteeksi.

Finlands Allmänna Tidning, n:o 227, 30.9.1868;

Samtlige fordringsegare i framlidne Kirurgie-Matistern FRANS EDWARD LYBECKs till konkurs upplåtna bo warda härmedelft kallade att, lördagen den sjuttonde (17) förftinftundande Oktober kl. 11 f.m., infinna fig i gården n:o 19 uti Ikalis köping för att öfwerläga huruwidna föffäljninf af boets lösören innewarande höft bör werkftällas eller, t annat falla, lokal till densammas förwarande upphyras: och få de frånwarande i omförm¨let affeende åtnöjas med de närwarande beslut.

Ikalis köping, den 10 September 1868.

Konstantin Palmén.  O.J Bergmark.

Utfedde gode män i konkursen.

Linkki: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/475353?page=6&term=Frans&term=Edward&term=Lybecks&term=Finlands&term=tidningar&term=allm%C3%A4nhet&term=Finland&term=allm%C3%A4nna sivu 6. vasen palsta.

*

KONKURSSI

Suomalainen Wirallinen Lehti n:o 140, 21.11.1969;

Virallisia ja Laillisia Julistuksia

”Tästä pitäjästä (Ikaalinen) kuolleen virkasijaisen piirilääkärin, kirurgian-maisteri FRANZ EDVARD LYBECKin jälkeen jääneen lesken Sofia Lybeckin, sekä omasta että ala-ikäisen poikansa Edvard Wilhelm Lybeckin puolesta, tehdystä anomuksesta saada kirurgian-maisteri Lybeckin velkojille kerrassaan antaa hänen pesästä tavarat, paitsi lesken omat pitovaatteet, kihla- ja vihkisormukset ynnä yhden paperiveitsen, luovunta- ja perinnönluovutus-edun nauttimalla, päästä vapaaksi heidän vastaisista vaatimuksista, on Kihlakunnanoikeus Ikaalisten ja Parkanon pitäjien käräjäkunnassa tänäpänä annetulla julkisella haasteella kutsunut kirurgian-maisteri Lybeckin niin tunnetut kuin tuntemattomat velkojat niiden varsinaiskäräjäin, joita kuuden kuukauden kuluttua tästä päivästä sanotussa käräjäkunnassa ensin pidetään, toisena istuntopäivänä kuultaviksi nimitetystä anomuksesta sekä saatavia velkojansa, niitä sitten perillisiltä enään kysymään pääsemättä, ilmoittaman, valalla vahvistamaan ja toteen näyttämään, niin kuin myös keskenänsä väittelemään, kellä on parempi oikeus makson saantini luovunta tavarasta, kaikessa noudattaen Kunink. konkurssi-asetuksien, annettu kesäkuun 28 päivänä 1798. tarkempaa säätämistä; joka tämän kautta 1:sen kerran kuulutetaan.

Ikaalisissa, syyskuun 5 p. 1868.

Kihlakunnaoikeuden puolesta:

O. A. Wegelius.

M:tty

Lähde: Suomalainen Wirallinen Lehti, n:o 140, pvm 21.11.1868.  https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/419974?page=4&term=Wirallinen&term=Lehti&term=Lehte%C3%A4&term=Virallinen&term=lehte%C3%A4&term=Wirallincn&term=lehteen&term=suomalaisen sivut 3-4.

*

Näin menivät asiat 150 vuotta sitten pienoisessa kauppalassa.  Voisin ajatella, että jos tuolloin muun hyörinän keskellä olisi kysytty kenestä ”Vuoden Ikaalislainen”, olisi tämä henkensä pitäjän eteen uhrannut mies olla monien huulilla, mutta nyt uhkasi ankara vasara hänen jälkeenjääneidensä kotia ja asuntoa. 

https://www.geni.com/people/Frans-Edvard-Lybeck/6000000007511755245

*

Kaikista vaivoista ja vastuksista huolimatta ainokainen lapsi, poika Edward Wilhelm Lybeck,  seurasi isänsä lääkärinuran jäljillä:

https://www.geni.com/people/Edward-Lybeck/6000000007511755751

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Wilhelm_Lybeck

Hänestä tuli suomalaisen luontaishoidon isä:

https://liinanblogi.com/2013/02/06/suomalaisen-luontaishoidon-isa/

 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/827102/articles/701854

*

Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli 1640 – 1852 kertoo:

Henkilötiedot

9.2.1813 Jakob Olof Lybeck 12596. * Mustasaaressa 11.9.1795. Vht: vaasalainen kauppias, raatimies ja kirkonisäntä Olof Lybeck († 1847) ja Sofia Ulrika Calamnius. Vaasan triviaalikoulun oppilas 21.8.1804 – 11.12.1812 (testim.). Pääsykuulustelu 6.2.1813. Ylioppilas Turussa 9.2.1813 [Lybeck] Jac. El.‹¿›, Ostrob., _ 1031. Pohjalaisen osakunnan jäsen 10.2.1813 [1813] Jacobus Olaus Lybeck die X: Februarii, Natus MDCCXCV die XI: Septembris. | Mercator factus. Auktionist. Efter att flere gånger hafva varit rubbad till förståndet, öfverlemnade han sig i yttersta grad åt dryckenskapslasten. — Kirjanpitäjä. Kauppias Vaasassa 1826. Huutokaupanpitäjä 1829. Sittemmin konttoristina kauppaneuvos K. G. Wolffin palveluksessa. Oli ajoittain heikkomielinen ja viinaan menevä. † Vaasassa 22.4.1871.

Pso: 1817 Ingrid Karolina Walle († 1876).

Poika: Saarijärven kirkkoherra Johan Jakob Lybeck 15562 (yo 1838, † 1898).

Poika: Mustasaaren kappalainen Gustaf Vilhelm Lybeck 15827 (yo 1840, † 1890).

Poika: vt. piirilääkäri Ikaalisissa, KM Frans Edvard Lybeck 17544 (yo 1856, † 1868).

Lanko: Leppävirran kirkkoherra, FM Daniel Fredrik Walle 13277 (yo 1819, † 1867).

Vävy: Kuopion lukion lehtori, FM ja TK Julius Ursin, v:sta 1845 af Ursin 15173 (yo 1834, † 1894).

Viittauksia: HYK ms., Index s. 124a; HYK ms., Pohj. osak. matr. #1825; HYKA TAA Ef, Ylioppilaiden kirjoittautumisasiakirjat v. 1813. — V. Lagus, Studentmatrikel II (1892–95) s. 528 (CLXIV); V. Lagus, Studentmatrikel. Supplement (1906) s. 133 (CLXIV); O. Wanne, Liber scholae Wasensis 1722–1830. SSJ 18 (1947) #1893; E. Kojonen, Pohjalaisen osakunnan nimikirja V 1809–1827 (1957) #1825. — Släktbok II. SSLS 138 (utg. A. Wilskman, 1918–33) sp. 141 (Lybeck I. Tab. 8); Sursillin suku (täyd. ja toim. E. Kojonen, 1971) #7699.

Päivitetty 15.7.2013.

https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=12596

*

23.9.1856 LYBECK Frans Edvard 17544. * Vaasa 16.7.1836, vanht kauppias Jakob Olof Lybeck ja Ingrid Karolina Walle. Yo Vasa gymn. KirK 1861, KirM 1864. Vt. piirilääkäri Ikaalisissa 1866-. † siellä 23.5.1868. – Pso 1864 Sofia Lovisa Järnefelt.

https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=17544

*

https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=21440

Henkilötiedot

23.5.1884 LÜBECK Edward Wilhelm 21440 (Pohj.). * Ilmajoki 27.12.1864, vanht kirurgian maist., piirilääkäri Frans Edvard Lübeck ja Sofia Lovisa Järnefelt. Yo Hgin alk.op. FK (fm) 1887, LK 1890, LL 1895. Prakt. lääkäri Helsingissä, Ruovedellä ja Kirvussa. † Kirvu 16.6.1919. – Pso 1895 Elina Vilhelmina Saviranta.

 

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset