Veikko Huuska

216 rappioalkoholistia kuoli Suomessa 50 vuotta sitten.

Hiljaisten miesten kuolema on kaikkein aliarvostetuin tapahtuma Suomessa.

Lehtileike puolen vuosisadan takaa kertoo:

"216 rappioalkoholistia kuoli Suomessa professori Antti Alhan tutkimuksen mukaan viime vuonna (1967)."

"Valtaosa kuolemantapauksista johtui denaturoidun spriin nauttimisesta."

"Tämä luku 216 on ainoastaan minimi; heitä on varmasti kuollut paljon enemmän.

Mm. ruumiinavaukset tehdään kuolinsyyn selvittämiseksi poliisin harkinnan mukaan ja poliisit harkitsevat eri paikkakunnilla eri tavoin.

Helsingissä kuoli ainakin 84 rappioalkoholistia viimevuonna, kertoi professori Alha."

"Viime syksynä tilanne oli pahempi kuin nyt. Työttömyys ajoi maaseudulta tänne etelään 'porukkaa'."​

"Tämänhetkistä lukumäärää on vaikea arvioida, sillä osa näistä alkoholisteista on vankilassa, osa hoitoloissa ja osa saattaa asua vakinaisessa asuinpaikassaan ja lähteä rannoille, kun 'henki' tulee päälle", kertoi Komisario Olof Rosenberg huoltopoliisista".

*

Näin raportoi Helsingin Sanomat 50 vuotta sitten, 29.6.1968.

*

Näppituntuma on, että valtaosa noista kovan onnen pojista oli 40-55 -vuotiaita.

Siis sodat kolunneita, laitosten ja yömajojen miehiä, rantojen ja lepikoiden siimekseen kyhättyjen ite- kämppien asukkeja, joita kaikki ylenkatsoivat, ja joilla ei oikein sijaa tässä kohinassa tahtonut olla,mutta yksi heillä ainakin oli, tietty miehinen koodi, ja pitkälle venyvä porukansisäinen lojaliteetti.

Pahassakaan paikassa ei tietty kunniakäsitys kaiken surkeuden keskellä murtunut.

Tunsin nuorena muutamia tämän klaanin jäseniä, muistan heidät.

*

Muistan erään marraskuun alun vähälumisen alkutalven tuulisen päivän.

Poliisiauto kurvasi meidän pihaan ja konstaapelit Sorjonen ja Rantala, näin ikkunasta, kysyivät isältä oliko Hakumäen metsästä löytynyt lisää spriipulloja.

Menimme metsään ja kiertelimme hieman, pari makuuspaikkaa näkyi maassa, vähän havuja taiteltuna, ja pari tyhjä pulloa kivenkolossa.

Tiesimme miehet, tunsimme heidät, nimet henkilöt, mutta muuta emme nähneet.

Iltaa myöten oli pakastumassa, kovina hiihtomiehinä tunnetut poliisit lausuivat joitain myötätuntoisia sanoja noita sisseja kohtaan. Hiljaisina sitten palailimme pihaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Heitä kuoli talvisin myös pakkaseen useita kymmeniä Helsingissä. Ihmisarvoa heillä ei ollut. Ainoa puolustajaksi ilmestynyt oli Ilkka Taipale. Hänelle naureskeltiin, kun alkoi puliukkoja puolustaa.

Heitä oli todella paljon 60-luvun Helsingissä. Ongelmana oli se, että he kansoittivat lasten leikkipuistojen penkit ja osaa lapsista varoiteltiin kotona menemästä puistoon. Töölössä oli Museokadun ja Töölönkadun risteyksessä keinupuisto, jota meillä kotona nimitettiin "puliukkopuistoksi". Sen laidalla oli yleinen käymälä, joka haisi niin voimakkaasti, että sitä piti kiertää kaukaa. Musta-Maija haki joka iltapäivä miehiä kyytiin penkeiltä, mutta takaisinhan he sinne aina ilmestyivät.

Tenun ohella suosikkijuomaa oli Vinetto, josta ilmeisesti sai silloin halvimmat promillet Alkon tuotteista. Kerran näin, kun pari kaveria suodatti tenua mukiin kaatamalla sitä polakan palan läpi. Sitten naukattuaan suodatettua tuotetta he haukkasivat sitä samaa polakkaa päälle.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Claes Andersson ja eräitä muita, tuossa vaiheessa kai lähinnäuusvasemmistolaisiksi kutsuttua, oli mukana kun juuri tuon Suomi50- lepakkouolajuhlan jälkeen perustivat Marraskuun liikkeen. Vai oliko etenemisjärjestys toinen?

Lehden käyttämä termi rappioalkoholisti oli ehkä totta, mutta niin rankalla tavalla, että säpsähdyttää vielä tänäänkin.
Poliisi puhui alkoholisteista.

Kansankielessä käytettiin puliukkoa, joka oli hieman armeliaampi, pehmeämpi ilmaisu, ja tuli kai huonekalujen pintakäsittelyssä käytetystä pulituurista, jopa paljon käytettiin korvikepäihteenä.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Kerrotaan että aikoinaan kaksi Mannerheim-ristin ritaria olisi pitänyt majapaikkanaan Helsingin pääpostin roskalaatikoita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset