Veikko Huuska

Ikaalisten poikia taisteli Venäjän sisällissodassa maalla ja ilmassa

Ikaalisten poikia taisteli Venäjän sisällissodassa maalla ja ilmassa

Tuntemattomia suomalaisia etäistaistelijoita bolshevikkikumouksen - ja vastavallankumouksen palveluksessa

*

I LUKU

ENSIMMÄINEN SOTILAS:

LINDELL, Mauno Eemeli, Ikaalinen,

s. 1897, sähkömies.  Valmistui Venäläiseltä sotalentokurssilta Samarassa 18.7.1920

Mauno Eemeli Juhonpoika Lindell syntyi paperikauppiaan perheeseen Ikaalisissa 24.8.1897. 

Oli Helsingissä sähkömiehenä.  Ryhtyi 1917  veturinlämmittäjäksi.  Sisällissodassa kuljetti punakaartin panssarijunaa ja päätyi pakolaisjunan mukana Pietariin 1918.  Kävi Nizni Novgorodin sotalentokoulun.  Oli sotilaslentäjänä Itämeren laivaston vesilentolaivueessa Oranienbaumissa.  Osallistui Kronstadtin kapinan kukistamiseen.  Lensi pommituslentoja.  Sitten lentäjänä Sevastopolissa.  Opetti 1923 lentämistä Sevastopolissa.  Yleni lentokoulun lento-osaston päälliköksi 1924.  Kuoli 3.8.1937.: Lähde: Mirko Harjula: Suomalaiset Venäjän sisällissodassa.

Ikaalisten srk:n kirjat:

Lindell, Mauno Eemil,

syntynyt 24.8.1897 Ikaalinen, Kauppala.  Kastettu 12.9.1897 Ikaalisten srk.  Vanhemmat: Kauppias Juhan Kustaa Lindell, Ikaalinen, Kauppala, ja vaimonsa Ida Maria, synnyttäessään 27 vuotias. 

Sisaruksia:

Elma Maria, s. 18.3.1895,  perhe asui tuolloin Ikaalisten kirkonkylän Alasen talon mailla,

Antti Johannes, s. 4.4.1900.:

HisKi, Ikaalinen, kastetut.

*

II LUKU

TOINEN SOTILAS:

LINDFORS,  Aksel Karl Vilhelm Kallenpoika,

Ikaalinen,

sähkömies, punakomentaja,

järjestäjä läskikapinassa helmikuussa 1922

 

Käytti myös nimeä:

Kalle Korpela,

ks. Kalle Korpela

Aksel Karl Vilhelm Kallenpoika Lindfors syntyi viilarin perheeseen Ikaalisissa 13.5.1899, perhe muutti Ouluun 1904. 

Oli Oulussa sähkölaitoksella töissä 1913 alkaen.  Kuului Oulun punakaartiin ja jäi vangiksi helmikuussa 1918.  Sai kolme vuotta, mutta vapautettiin jo syksyllä 1918. 

Lähti Venäjälle, kävi puna-armeijan suomalaiset komentajakurssit [1919] ja komensi punaisen 6. suomalaisrykmentin II pataljoonaa vuoden 1919 lopulta kesään 1920.  Komensi rykmentin työkomppaniaa Sorokassa kesällä 1920. 

Oli Oulussa Skp:n taistelujärjestössä, pakeni Venäjälle syksyllä 1921.  Kävi punakomentajien jatkokurssit Pietarissa nimellä Kalle Korpela, osallistui läskikapinaan talvella 1921-1922.  Valmistui konekiväärilinjalta syksyllä 1924 ja palveli Orjolissa joukkueenjohtajana sekä kesästä 1925 Skp:n keskuskomitealla. 

Tuli sen maanalaispuuhiin Suomeen syksyllä 1925, toimi Skp:n organisaattorina Suomen armeijan 1. divisioonassa 1927 alkaen.  Pidätettiin tammikuussa 1928 ja sai toukokuussa kolme ja puoli vuotta kuritushuonetta. 

Vapautui marraskuussa 1931, asettui Helsinkiin ja oli töissä Meriön sähköliikkeessä, 1936 Siemensillä ja 1937 alkaen Vanajan voima-asemalla.  Palasi politiikkaan Skp:n tultua lailliseksi syksyllä 1944, oli sen Hämeenlinnan osaston sihteeri ja Lahden piiritoimikunnan jäsen loppuvuodesta 1944.: Lähde: Harjula: emt.

*

Aksel Karl Vilhelm Lindfors, aka ”Kalle Korpela”, Ikaalinen.  Punakomentaja.  Läskikapinassa järjestäjänä 1922.: Harjula. 

Aksel Lindfors (”Kalle Korpela”) toimi järjestäjänä läskikapinassa.  Läskikapina tapahtui helmikuussa 1922 Kemi Oy:n Värriön ja Yteerfors-Munksundin Kosterjoen työmailla, Kuolajärven Korjassa, Kotalassa, Kurtilla, Lampilassa, Saijalla ja Sallassa, Kuusamon Paanajärvellä ja Vuorikylässä sekä Savukosken Martissa ja Tanhuassa.: Harjula.

Ikaalisten kirkonkirjat:

En löytänyt edellä mainittuun nimeen ja syntymäaikaan täsmäävää lasta.  Ikaalisissa syntynyt

Aksel Karl Vilhelmäpärä –niminen poika, syntymäaika 13.2.1899, kastettu 20.2.1899, Ikaalinen, Kirkonkylä, Keturi: isä: ei mainintaa, äiti: ent: piika, irt: Eliina Sandstedt, 23 v.:

HisKi, Ikaalinen, Kastetut.

Maanalainen armeija Suomessa. Kominternin ohjeiden mukaisen ”maanalaisen armeijan” organisointityö pantiin liikkeelle SKP:n keskuskomitean poliittisen toimikunnan (politbyroo) ja oganisatorisen toimikunnan (orgbyroo) johdolla. 

Armeijaorganisaattori ja divisioonaorganisaattorit toimittivat yhdessä myös sotilaslinjan illegaalia lehteä, Punasotilasta, jota solut levittivät kädestä käteen kasarmeilla.  Sotilaslinjan organisaattorien henkilöllisyys on kyetty varmistamaan vain niiden osalta, jotka tulivat pidätetyiksi.  Heidän välityksellään saatiin tosin tietoja myös muista organisaattoreista.  Kuvausta divisioonaorganisaattorien henkilöllisyydestä on mahdotonta luotettavasti laatia, mutta armeijaorganisaattorien henkilöllisyys tuli pääpiirteittäin viranomaisten tietoon.

Eri lähteistä kerättyjen tietojen perusteella näyttäisi armeijaorganisaattoreina toiminee ri aikoina tiettävästi seuraavat punaupseerit:

(Luettelo, nimiä 31 kpl vuodesta 1920 vuoteen 1937, jolloin järjestelmä lakkasi).

Luettelon 7.: s nimi: Lindfors, Kaarlo Aksel Vilhelm 1927-1928 (jolloin paloi).

Lähde: Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho, 2018.

 

Lisätietoja: EK-Valpo, hmp A 1084

*

LINDFORS, Niilo,

rihkamakauppias,

Tampere,

Helsinki,

mahdollisesti liittyy

Ikaalisiin,

vert. Aksel Karl Vilhelm Lindfors yllä

Niilo Lindfors, rihkamakauppias, Helsinki, punakomentaja, Moskovassa poliittisessa osastossa.

Talvella 1920 toimi 6. rykmentin 4. komppanian päällikkönä, 1920 Sorokassa 6. rykmentin työkomppanian päällikkö.  [Vertaa Aksel Lindforsin meriittejä: olivatko he veljeksiä?].

Karkotettiin opposition vuoksi syksyllä 1920 Jekaterinburgiin, jossa oli leipomossa töissä.  –

[Aarno Karimon 1929-1932] Kumpujen yöstä –kirjassa on Niilo Enok Lindfors, syntyi 19.3.1893 Tampereella, katosi 1918, julistettu [myöhemmin] kuolleeksi 20.2.1974, kuolinpäivä 1.1.1922.: Harjula.

Oliko tämä mies yksi ja sama kuin edellä selvitelty Ikaalisten mies?

*

III LUKU

KOLMAS SOTILAS:

WAHLROOS, Veikko Matias

(Matvei Ahillovits),

s. Noormarkku/Ikaalinen,

kirjoilla Ikaalinen,

kuoli Venäjällä 1919

Veikko Matias Wahlroos, s. 24.8.1875, kirjoilla Ikaalinen.  Naimaton.  Upseeri Venäjän valkoisessa armeijassa.  Sotilasasema: upseeri. 

Kuoli syyskuussa 1919, Voronezh, Neuvosto-Venäjä.  Hautaustapa: Ei tietoa. 

Kuolintapa: Kranaatin sirpale päähän.:

Suomen Sotasurmat 1914-1922.  http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=28274

&   https://gw.geneanet.org/rafaelo?lang=en&n=wahlroos&oc=0&p=veikko+mathias

 

Palveli Etelä-Venäjän asevoimissa panssarijunan komentajana everstinä.  Kaatui Tsaritsynin luona 16.6.1919 tai Voronetzin luona syyskuussa 1919.: Lähde: Mirko Harjula.

 

Wahlroos, Veikko Matias (Matvei Ahillovits) syntyi Normarkussa hovineuvoksen perheeseen 24.8.1875, valmistui Venäjän armeijan upseeriksi Suomen kadettikoulusta 1897.  Palveli aluksi XXI tykistöprikaatissa aliluutnanttina ja maailmansodan alussa kapteenina III Kaukasian tarkka-ampujatykistöprikaatissa, komensi maailmansodassa sen patteria Armeniassa, Galitsiassa ja Väinäjoella ja yleni tykistön everstiksi.  Vuonna 1917 palveli Tiflisissä.  Palasi Venäjän armeijan hajottua keväällä 1918 Etelä-Venäjän valkoiseen Vapaaehtoiseen armeijaan ja huhtikuussa 1919 alkaen komensi sen panssarijunaa ”Orjolia”. 

Kaatui taistelussa Tsaritsynin luona 16.6.1919, toisten tietojen mukaan syyskuussa [samana vuonna] Voronezin luona.: Mirko Harjula.

Wahlroosien perhe: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156985249358484&set=a.10155775283693484.1073741827.638623483&type=3&theater

Ikaalisissa vihittiin avioliittoon 10.3.1875 Turusta oleva poliisikammarin notaari, nuorimies Alexander Herman Wahlros ja neiti Emilia Augusta Strömbert, Ikaalisten Hovirannan talosta.:

HisKi, Ikaalinen. 

 

Valkaman talo [Ikaalisten Wanhassa kauppalassa] on valmistunut vuonna 1901. Talon suunnitteli arkkitehtitoimisto Polon & Georg Wasastjerna ja sen rakentaja toimi hovineuvos M. Wahlroos.  Valkaman talo edustaa kansallisromanttista tyyliä. Nykyisin talo toimii yksityiskotina.: www.ikaalistenopas.com, Wanha kauppala – Ikaalisten kaupunkiopas.

*

Isä, hovineuvos Achilles Wahlroos

Achilles Wahlroos oli taiteellisesti lahjakas.  Tätä osoittaa kaksi pientä maisematutkielmaa jotka  hän on opinnäytetyönään maalannut.  Taiteellisuus ei ollut mitenkään poikkeuksellista Wahlroosien suvussa.  Achilleuksen sisar Mathilda haaveili nuorena taidemaalarin ammatista, mutta luopui haaveestaan viimeistään mennessään naimisiin Tyrvään nimismiehen Peter Gallénin kanssa.  Tästä liitosta syntyneistä kahdeksasta lapseta kolmas sai nimekseen Axel Waldemar.  Voimme kuvitella Akseli Gallen-Kalllan  vierailleen enolassaan Ikaalisten kauppalassa. 

Ehkä hän tällöin poikkesi tervehtimässä myös opiskeluaikaista ystäväänsä, Felix Frangia

Frang oli lahjakkain Ikaalisten kauppalan taiteilijoista.

Lähde: Ikaalisten Kuvataideyhdistys, 10-vuotsinäyttelymatrikkeli, 2008. kirj. Minni Huusari.

 

”Maankäyttö” edeltäjineen on Suomen vanhin tekninen aikakauslehti.  …Senaatti hyväksyi [maanmittarien] yhdistyksen säännöt 3.3.1891 ja yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja hovineuvos Achilles Wahlroos ryhtyi myös vuoden 1892 alusta ilmestyneen ”Suomen Maanmittari-Yhdistyksen Aikakauskirjan” päätoimittajaksi.  Lehti ilmestyi heti ensimmäisenä vuotena päätöksestä huolimatta kuutena numerona.  A. Wahlroos toimi päätoimittajana vuodet 1892-1899.: www.maankäyttö.fi  Maankäyttö N:o 4/2002, Markku Airaksinen.  - 

Lisäksi Achilles Wahlroos on julkaissut tutkielmia mm. metsänhoidosta ja maannoususta   Pohjanmaan rannikolla.

 

”Lyhykäinen Metsänhoidon oppi.”  Toimittanut Achilles Wahlroos.  Toinen oikaistu, lisätty ja kuvilla varustettu painos.  72 sivua. Hinta 1 mk.  Satakunnan Kirjakauppa, Porissa, 1892.:  www.tiedekirjasto.helsinki.fi/digi/metsanhoidon_oppi 

 

Achilles Wahlroos

Maanmittari Achilles Wahlroos, Söörmarkku.: maininta Antti Aho: Juhani Aho I-II, I-osa sivu 96. Koonnut: Jaana Lehtilä, 2004.

 

Schaumanin Linna Lutakossa:

Schaumanin linnassa on vieraillut presidenttejä ja kuninkaallisia, mutta vain harvoja kaupunkilaisia. Schaumanin linna on ihan oikea linna, olkoonkin että se on rakennettu vasta 1920-luvulla. Sisältä löytyy niin salakäytäviä, tornihuoneita kuin kellariholvejakin.

Linnan rakennutti perheelleen Schaumanin vaneeritehtaan toimitusjohtaja Bruno Krook. Linnan suunnitteli arkkitehti Gunnar Achilles Wahlroos, ja se valmistui 1924. Wahlroos on suunnitellut Jyväskylään myös Harjun portaat. Hän oli myös yhtenä suunnittelemassa presidentin kesäasuntoa Kultarantaa. Molemmissa rakennuksissa on joitakin samantyyppisiä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi ovien päällä olevat koristelistat.

Rakennuksessa on tyylisuuntana barokki ja 1920-luvun klassismi. Viime vuosisadan alussa Euroopassa matkailleet patruunat toivat mukanaan paitsi uusia asiakkaita ja teknistä tietämystä, myös kulttuurivaikutteita. Schaumanin linnan esikuvina ovat olleet 1600- ja 1700 -luvun linna- ja palatsikultuurit Ranskassa ja Keski-Euroopassa. Mallia on otettu myös suomalaisten ruukinpatruunoiden asunnoista. Päärakennuksen molemmin puolin olevat sivurakennukset muistuttavat kartanoiden talleja. Ne ovat olleet autotallina ja autonkuljettajan asuntona.: http://media.keskisuomalainen.fi/rakennukset/Rakennukset8.asp

 

Renessanssityyppisen Schaumanin linnan on rakennuttanut Schaumanin vaneritehtaan toimitusjohtaja Bruno Krook perheelleen asunnoksi sekä tärkeimpien ulkomaisten asiakkaiden majoitustiloiksi vuonna 1923 ja sivurakennukset vuonna 1924. Rakennukset on suunnitellut arkkitehti Gunnar Achilles Wahlroos.: www.jyvaskyla.fi;kaupunkisuunnittelulautakunta 15.6.2004 § 83 - http://www.schaumaninlinna.fi/linna-lapi-vuosikymmenten

 

Kun ottaa huomioon, että  Suomessa vielä selvitellään sotasurmaprojektin toimesta vuoden 1918 sisällissodan uhrien kohtaloita, voi oikeastaan hämmästellä sitä, että meillä tiedetään niinkin tarkkaan useimpien Venäjän sisällissodassa kadonneiden upseerien kohtalosta.  Lisäksi tämä kaikki huolimatta siitä, että neuvostoyhteiskunta oli hyvin suljettu yhteisö.  Yllättävän hyvin tiedot ovat sittenkin aikanaan kulkeneet Venäjältä Suomeen.  Kovin laajoja kuvauksia sisällissodan suomalaisista uhreista ei kuitenkaan enää tunnu löytyvän, joten tässä lienee paikallaan kertoa myös Suomen Kadettikoulun kasvatin, Veikko Matias Vahlroosin (s. 1875) vaiheet Venäjällä (PK 800:1, SA):

”Kun suurvaltasota syttyi, sai hänkin toimekseen varustaa komentamansa 3. kaukasialaisen tarkka-ampujatykistöprikaatin 3. patterin sotakuntoon ja otti sen päällikkönä osaa sotaan loppuvuodesta 1914 alkaen, ensin Armenian, sitten Galitsian ja Dvinskin rintamilla, kunnes hänet vuoden 1917 alussa sodan rasituksista heikontuneena siirrettiin reserviin ja määrättiin erääseen valtakunnan puolustushallitukseen Tiflisin kaupunkiin, missä hän oleskeli ainakin kevääseen 1918 asti, jolloin viimeinen omaisilleen saapunut kirje on päivätty (2.3.1918).  Loppuvuodesta 1917 näyttää hän olleen hyvin levoton kotimaansa ja omaistensa kohtalosta, postinkulku kun oli niin epäsäännöllinen, että hän vain harvoin sai kotoa sanomalehtiä ja kirjeitä.  Ja olisi hän mielellään tullut kotiin, mutta pääsy lienee jo silloin ollut miltei mahdoton, kun Pohjois-Kaukaasia oli kapinoivien alkuasukkaiden ja rosvojoukkojen hallussa ja mm. hänen oma kotinsa Wosdvischenskissä oli ryöstetty ja poltettu.

Wahlroosin viimeisistä vaiheista ei meillä ole muita tietoja kuin että hän jälleen oli pyrkinyt ja päässyt rintamalle taistelemaan bolchevikeja vastaan, koska Suomen Tiflisissä oleva virallinen edustaja eversti Henrik Björkqvist 22.10.1919 päivätyssä kirjeessä on ilmoittanut saaneensa tietää, että hän syyskuun alussa 1919 on kaatunut Woroneschin kaupungin läheisyydessä panssarijuna Kotkan päällikkönä päähän sattuneesta granaatin sirpaleesta, joka silmänräpäyksessä tuotti kuoleman.”:

PK 800:1, SA/KansallisArkisto, lainattu; Tuomas Hoppu: Maailmansodan rintamilta Venäjän sisällissotaan.  Venäjän palveluksessa olleiden suomalaisten aktiivi- ja reserviupseerien tappiot 1914-22, teoksessa: Westerlund Lars: Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa (toim.).: VnKanslian julkaisusarja, N:o 6/2004.

 

Veikko Wahlroos, s. 24.8.1875.  Stupade i september 1919 som chef för ett panssartåg i närheten av Foronech.  Befodra under världskriget överste.  Riddare av Stanislav III, II och I klass med svärd och ros.  St Anna III, II och I klass med svärd  och ros.  Vladimir IV frö tapperhet.:

Perhevalokuvan takana oleva teksti, kirjoittajalle esittänyt FM Leena Ahola, Ikaalinen 18.6.2008.

*

Mirko Harjula kertoo teoksessaan Ryssänupseerit – Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914-1956;

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä kesällä 1914 Kaukasiassa palveli muutama suomalainen upseeri.  Loviisalaissyntyinen eversti Alexander Ijas oli Persian Suj-Bulakissa konsulina ja helsinkiläinen kapteeni Hugo Löfgren palveli Tiflisissä Kaukasian sotilaspiirin sotilasmaanmittauskunnassa.  Porilainen kapteeni Veikko Wahlroos palveli Kaukasian tarkka-ampujaprikaatien tykistöpatteristoissa, ja viipurilainen everstiluutnantti Uno Winter oli Vladikavkazin kadettikoulun kasvatusupseeri. … (Ks. Suomen Kadettikoulun matrikkeli nro 1299 Wahlroos).

Sarikamisin taistelu

Venäläiset pitivät Sarikamisin taistelua ankarimpana kaikista historiansa yhdestätoista turkkialissodassa käymistään. 

Taisteluun osallistuneista 63.000 venäläisestä 20.000 kaatui tai haavoittui ja 6.000 sai paletumia. 

Suomalaisista taisteluun osallistuivat ainakin tykistökapteeni Wahlroos, Petanderin veljekset sekä everstit Wiberg ja Raddatz.  Viimeksi mainittu johti kasakkarykmenttinsä ratsurynnäkön turkkilaisten X armeijakunnan jäänteitä vastaan Ardahanin luona, jossa ne tuhoutuivat, ja Raddatzin kasakat kaappasivat 8. Istanbulin rykmentin lipun.

Kentälle jäi viisisataa kaatunutta turkkilaista ja vangeiksi otettiin kaksisataa.  Raddatz palkittiin tästä myöhemmin 4. luokan Yrjön ristillä.  Tammikuussa 1915 Raddatzin kasakat olivat ensimmäisinä etenemässä rajan yli Turkin puolelle, ja sen kuun taisteluissa eversti sai vielä Yrjön miekan. …

Heti Sarikamisin taistelun jälkeen Venäjän Kaukasian armeijan komentajaksi noussut kenraali Judenits määräsi joukkojen uudelleenjärjestelyn, jonka puitteissa Puolan rintamalta saapui joukkoja, joissa taisteli suomalaisia.

Toisaalta Kaukasian rintaman oli luovutettava joukkojaan Puolan rintamalle, ja sinne lähtivät kapteeni Wahlroos pattereineen sekä everstiluutnantti Enckell rykmentteineen.  …

Etelä-Venäjä

Venäjän sisällissodan ensimmäinen valkoinen armeija oli jo marraskuussa 1917 muodostettu Vapaaehtoinen armeija. 

Vapaaehtoinen armeija vaikutti nyt niin vakaalta hankkeelta, että siihen virtasi runsaasti upseereita, heidän joukossaan suomalaisiakin.

Kesällä ja syksyllä 1918 armeijaan liittyivät ainakin Odessaan maailmansodan päätyttyä asettunut kenraalimajuri Arvid Appelgren, mörssärieversti Alexander Gadd , Kaukasiassa asuvat tykistön everstiluutnantti Veikko Wahlroos ja kenraalimajuri Sergei Wiberg sekä laivaston yliluutnantti Peter Wilhelm.  Sodasta kotiinsa Tiflisiin palannut ratsuväen eversti Peter von Daehn ryhtyi armeijan sotilasedustajaksi Georgiassa.

Tulokkaat saivat vastuullisia tehtäviä sitä mukaa, kun lisää miehiä ja kalustoa tuli armeijan käyttöön.

Kenraalimajuri Appelgren nimitettiin uuden II armeijakunnan esikuntapäälliköksi marraskuussa 1918, ja hänellä oli sitten verrattain  korkea asema sekä osuus Pohjois-Kaukasian satatuhatmiehisen puna-armeijan hävittämisessä talvella 1918-1991.

Tykistöupseeri Wahlroos ja Gadd sijoittuivat panssarijunin, ja Gadd komensi jo syksyllä 1918 Vperjod za Rodinu –nimistä junaa Pohjois-Kaukasian rintamalla. …

Taisteluiden lainehtiessa yhdet menestyivät, kun taas toiset vetivät pakasta hanttikortit.  Panssarijunaeversti Gadd kohosi Donbassin taisteluissa kolmen junan patteriston komentajaksi.

Everstiluutnantti Wahlroos puolestaan komensi Orjol-nmistä junaa epäonnisesti.  Kun juna oli rakennettu Mariupolissa maaliskuussa 1919, punaiset ja anarkistit saartoivat Mariupolin. 

Juna oli ajettava mereen ja Wahlroosin miehistöineen  paettava laivalla Novorossiiskiin.

Siellä rakennettiin uusi Orjol, jonka Wahlroos johti kesäkuussa hyökkäykseen Tsaritsyniä kohti.

Orjol oli hyökkäyksen kärkenä ja eteni  niin kauas, että menetti 29. kesäkuuta 1919 kosketuksen perässä tuleviin joukkoihin Jelsankan asemalla.

Wahlroos päätti ajaa junan takaisin, jolloin se törmäsi seuraavaan junaan Beketovkassa. 

Punainen Volgan laivue ja panssarijuna tulittivat kolaripaikkaa tykein, jolloin Veikko Wahlroos kaatui.

Näin menehtyi tämä Ikaalisten/Noormarkun/Porin mies;

Everstiluutnantti Wahlroos Veikko Matias, Etelä-Venäjän asevoimien tykistö, tykkijuna;

Kaatui Beketovka 29.6.1919.

Katso Tsaritsynin taisteluista: https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Tsaritsyn+Defense+of+1918%E2%80%9319

*

WAHLROOS, Achilles, kuva: https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19531122_72

hovineuvos,

poikansa Veikko meni Venäjän armeijaan ja yleni everstiksi,

Axel Gallen-Kallelan eno

Achilles Wahlroos, hovineuvos, Ikaalinen.  Muutti eläkkeelle jäätyään 1900 Ikaalisiin.  Rakennutti jugend-tyylisen kodin Ikaalisten yhteiskoulun kupeelle, ns. Valkaman talo. Talo on edelleen hyväkuntoisena pystyssä.  Siinä asui 1960-1980-luvuilla ukkotuomari, korkeimman oikeuden presidentti Martti Rautiala.

Vanhemmat:

Bror Mathias Wahlroos, merikapteeni ja laivanvarustaja Pori, s. 20.4.1802 – k. 22.2.1860, Noormarkku, Söörmark, Tyykilä, arrend: f:d handl:, gift Bror Matthias Vahlroos, kuolinsyy vattsot, ikä kuollessa: 57 v. 10 kk ja 2 pv.

ja Justina Musin Rosendahl,

heillä lapsia, Pori, Kaupunkiseurakunta:

Coopv: capt: Bror Mathias Wahlros och Justina Musin; Anna Mathilda Wahlros s. 3.9.1832.

Cooprv: Capit: Maths Wahlros och Justina Rosendahl; Bror Justus Achilles, s. 14.7.1834. Bror Justus Akilles Wahlroos, liittynyt SKS:n jäseneksi 1876, Pori.

Coopv: Capit: B: Mathias Wahlros och Justina Rosendahl; Hugo Isaac (Themistocles), s. 8.2.1836.

Coopv: Capt: Bror Mathias Wahlros och Justina Rosendahl; Carl Maurits Napoleon, s. 14.11.1838.

Coopv: Capit: Bror Mathias Wahlroos och justina Murin; Justina Erica Wahlroos, s. 10.9.1840.

Coopv: Capit: Bror Matts Wahlros och Justina Murén; Conrad Ferdinand Wahlros, s. 29.11.1841.

Coopv: Capit: Bror Wahlros och Justina Rosendahl; Wictor Wilhelm Wahlros, s. 7.7.1843.

Coopv: Capit: Handl:Hr: Bror Mathias Wahlroos och Justina Rosendahl; Alexander Herman Wahlroos, s. 30.11.1845.

 

Sisar:

Anna Mathilda Wahlroos, joka avioitui Tyrvään nimismiehen, pankin kassanhoitaja, asianajaja Peter Wilhelm Gallenin kanssa, viime mainitun 2:o avioon vuonna 1858: heidän poikansa oli taiteilija Axel Waldemar Gallén, vuodesta 1907 Akseli Gallen-Kallela, s. 26.4.1865 Pori – k. 7.3.1931 Tukholma.

 

Ikaalisten Yhteiskoulu 1902 – 1952, 50-vuotisjuhlajulkaisu 1952. ks. sivu 19.

Achilles  Wahlroos, julkaisuja: Lyhykäinen Metsänhoidon Oppi, 1871.

Tutkielma: Matti Leikola: Achilles Wahlroos ja hänen lyhykäinen metsänhoidon oppinsa vuodelta 1871, artikkeli: Vuosilusto 2000-2001, Metsähistorian Seura.  Lusto, Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus, Vammala 2002, 101 s., nidottu, hinta EUR 5.:

Lähde: Tiedekirja, http://haku.tsv.fi  

*

Muuta sukua:

WAHLROOS, Kylli, neiti, Ikaalinen. 

Opetti Ikaalisten yhteiskoulussa sen alkuvuosina n. 1902, laulua ja tyttöjen käsitöitä.

 

ERÄNEN Kustaa Oskari 24608 (Länsis.). * Ikaalinen 19.2.1872, vanht kauppias Kustaa Nestor Eränen ja Vilhelmiina Filppula. Yo Porin lys. Fm-yo →1900. Elt (Dresden) 1900. Piirieläinlääkäri Ikaalisissa 1900-. † siellä 17.3.1931. – Pso 1903 (er.) Kylli Maria Vahlroos.

*

WAHLROS,

Alexander Herman,

poliisikamarin notaari

Alexander Herman Wahlros, Poliskammar Notarien Ungkarlen, Åbo ja Fröken Emilia Augusta Strömberg, Ikalis, Hoviranta; vihitty 10.3.1875:

HisKi, Ikaalinen, Vihityt.

Katso lisää: https://gw.geneanet.org/rafaelo?lang=en&p=herman+alexander&n=wahlroos

Heidän poikansa

Bror Otto Herman Wahlroos, s. 1875 – k. 1934, Mouhijärven kruununnimismies. Kun saksalaiset 5.3.1918 nousivat Ruotsin miehittämälle Ahvenamaalle, niin Suomen senaatin maaherraksi Ahvenanmaalle nimittämä everstiluutnantti Hjalmar von Bonsdorff, germanofiilina, ryhtyi saksalaisten kanssa kehittämään Ahvenanmaan ulkosaarilla Vårdössä perustettua valkoista vapaajoukkoa, Skärgårdens Frikåria, jonka oli tarkoitus edetä saaristosta Turkuun saksalaisen pataljoonan tukena. 

Skärgårdets Frikår oli aluksi läpeensä ruotsinkielinen joukko.  Sitä johti vanhan Suomen sotaväen aliluutnantti, Mouhijärven kruununnimismies Otto Wahlroos, mutta käytännön sotapäällikkönä joukossa olivat Porvoosta pelastautunut Irkutskin jalkaväkirykmentin vänrikki Ernst Bäckman ym. (Mirko Harjulan mukaan).  https://gw.geneanet.org/rafaelo?lang=en&p=bror+otto+herman&n=wahlroos

s.

*

WAHLROOS Bror Justus Achilles 17456. * Pori 14.7.1834, vanht merikapt., liikemies Bror Mathias Wahlroos ja Justina Rosendahl. Yo Åbo gymn. (tutk. 22.5.1855). Mm-tutk. ja mm-ausk. 1857. Maanmittauksen ylihall. ylijohtajan apulainen 1896-1900. Tilanomistaja Ikaalisissa. Hovineuvos 1891. † Ikaalinen 24.9.1913. – Pso 1871 Emma Henriette Holm.

*

WAHLROOS Paavo Herman 26183 (Uusm.). * Noormarkku 29.6.1882, vanht maanmittaushall. ylijohtajan apulainen, hovineuvos Bror Justus Achilles Wahlroos ja Emma Henriette Holm. Yo Suom. norm.lys. Oikt 1906. VT 1920. Toimi aluksi nimismiehenä, pankinjohtajana ja asianajajana. Porin kaup.vouti 1934-41, Porin raastuvanoik. oikeusneuvosmies 1941-. † Porin mlk. 22.7.1951. – Pso 1) 1907 farmas. Eva Augusta Strömmer, k. 1943; 2) 1946 kanslisti Lyyli Johanna Latva.

*

Jatkuu:

Mauno Emil LINDELL

VAIHEITA VENÄJÄLLÄ:

Suomalaiset Kornstadtin kapinaa kukistamassa:  Lentäjät;

Myös suomalaiset lentäjät ottivat osaa [Kronstadtin] kapinan tukahduttamiseen

Oranienbaumissa majailevaa Itämeren laivaston 1. vesilentolaivueeseen oli 2.3.1921 saapunut kapinoivan Kornstadtin lähettiläitä.  Laivueen väki kokoontui kuulemaan, mitä tulijoilla oli sanottavanaan ja kannatti heidän vaatimuksiaan.  Joukko kommunisteja, kuten laivueen päivystävä komentaja suomalainen Taskinen, vaihdettiin kapinan kannattajiin.  Laivueen komentaja Nikolai Kolesov pyysi Kronstadtista apujoukkoja, mutta saarelaiset myöhästyivät.  Pietarin sotilaspiirin komentaja Avrovin lähettämä komentajakurssilaisten tsekistien panssarijuna saapui Oranienbaumiin.  Junan miehistö hajoitti kokouksen, pidätti 45 ihmistä ja ampui heti ainakin neljä.  Laivueen henkilökunta vietiin Pietariin ja siellä tuomittiin myöhemmin lisää.

Laivueessa palvelivat tähän aikaan suomalaisista  lentäjistä ainakin Valtern Bergström, Otto Kalvitsa, Lehtimäen veljekset Verner ja Jalmari, Mauno Lindell [Ikaalisista], jompikumpi tai molemmat Taskisen veljekset, Kaarlo Neronen ja Kaarlo Ränkäs. 

Venäläisen henkilökunnan osoittauduttua poliittisesti epäluotettavaksi muita kansallisuuksia edustavat lentäjät pääsivät todistamaan lojaalisuutensa puolueelle, kun Kronstadtin kapinallisia alettiin 8.3.1921 pehmittää ilmapommituksin.  Sää oli huono ja koneita pääsi ilmaan vain kuutena päivänä kymmenestä. Koneet olivat heikossa kunnossa ja niitä menetettiin laskeutumisonnettomuuksissa tusinan verran.  Niiden pommit olivat liian pieniä aiheuttaakseen tuntuvampia vaurioita saaren linnoituksille tai sen sataman kapinallisille sotalaivoille.   Tähtäämisestä  ei voinut edes puhua, sillä käsiasetulelta välttyäkseen koneet lensivät yleensä yli kilometrin korkeudessa. 

Niinpä lentäjien suoritukset olivatkin ainoastaan osoitus heidän lentotaidoistaan ja poliittisesta kurssistaan. 

Sekin riitti ainakin Verner Lehtimäen ja Mauno Lindellin osalta – miehet saivat Punalipun kunniamerkit osallisuudestaan.

Mainittakoon tässä, että Kronstadtin kapinan kukistukseen osallistui koko joukko muitakin punaisia lento-osastoja.  Suomalaisia kuului kuitenkin vain Oranienbaumin vesilentolaivueeseen.: Harjula.

 

[Venäjällä olevia suomalaisia punaisia osallistui punakomentajakursseille Moskovassa lokakuusta 1918 lähtien].  ..

Kolmansien komentajakurssien lisäksi SKP:n sotilasjärjestö piti vuosina 1918-1919 lääkintämieskursseja Pietarin eri sairaaloissa, lisäksi sähköttäjäkurssi ja poliittisten ohjaajien eli politrukkien kurssin helmikuussa 1919.  Jotkut suomalaiset olivat niin omatoimisia ja kielitaitoisia, että hakeutuivat venäläisille komentajakursseille suomalaisten sijaan.

Entisessä Konstantinin tykistöopistossa pidettäviltä kursseilta valmistuivat syksyllä 1919 ainakin suomalaiset Karl Salo ja Alexander Weckman.   1.Pietarin ratsuväkikursseilla opiskeli ainakin kolme suomalaista, joista yksi oli helsinkiläinen Karl Thuring.

Suomalaisille ei myöskään riittänyt maasota, vaan pätemään piti päästä myös ilmassa.  Nizni Novgorodin lentokoulussa Volgalla oli yli 20 oppilasta käsittänyt suomalainen jaos ja vappuna 1919 Venäjän lento- ja ilmailukenttähallinnon komissaari A.G.Kuznetsov päätti ryhtyä perustamaan lentokoulutusosastoa suomalaisista Pietarissa.

Kurssille otti osaa 97 miestä, jotka kaikki eivät olleet suomalaisia.  Komissaarina kursseilla oli pietarinsuomalainen Adolf Taimi ja sitten Johannes Vastén, Aleksanteri Vastén ja Adolf Taimen serkku

Kun kalustoa ja polttoainetta ei ollut tarpeeksi, ja voi olla ettei oppimiskykyäkään ainakaan venäläisten opetuksella, kurssi hajotettiin 15.7.1919 ja sen väki lähetettiin maarintamalle Inkeriin.  Kursseilta ehti valmistua vain kolme suomalaista, yhtenä tunnettu punapäällikkö Verneri Lehtimäki.  Ainakin seitsemän kurssien suomalaista osallistui sitten Oranienbaumin taisteluihin valkoisia vastaan lokakuussa 1919.

Nizni Novgorodissa lentämään oppinut turkulainen Amerikan kävijä, kirjailija ja toimittaja Kalle Tähtelä puolestaan liittyi Oranienbaumista toimivaan Itämeren laivaston vesilentolaivueeseen ja ainoana suomalaisena sai lentokoneen alleen.  Valkoiset ampuivat hänen M-20 –lentoveneensä alas 24.10.1919 pommituslennolla Gostilitsyn ja Ropsan seudulla.  Tähtelä ja hänen venäläinen mekaanikkonsa Aleksandr Bahvalov selvisivät hengissä vangeiksi asti, mutta kun he eivät suostuneet liittymään valkoisiin, heidät ammuttiin Sista-Palkinon kylässä

Tähtelän muistoksi nimettiin myöhemmin Mustanmeren merivoimien lentojoukkojen yksi klubi.  Pietarin taistelujen jälkeen suomalaiset lentokurssilaiset lähetettiin marraskuussa Samaraan, jossa seitsemän heikäläistä valmistui heinäkuussa 1920. 

[Samarassa 18.7.1920 valmistuneiden joukossa oli myös Mauno Lindell].: Harjula.

 

Paitsi punaupseerikoulua, jonka poliittinen valvonta kuului SKP:lle ja sen sotilasjärjestölle, aloitti sama elin suomalaisten lentäjien koulutuksen Venäjällä.  sitä varten perustettiin Nizhni Novgorodin lentosotakouluun erillinen suomalainen osasto.  Lentosotakoulun kävi vuosina 1919-1921 yli kaksikymmentä miestä, saaden lento- sekä upseerikoulutuksen.  Kuuluisimmat ja kurssin parhaat olivat upseerikapteeneiksi kohonneet veljekset Jalmari ja Werner Lehtimäki, molemmat kotoisin Turun läheltä.: Alava, Ali: Punaiset etappimiehet, 1973.

 

[Venäläisen ilmailuhistorioitsija Andrei] Alexandrovin mukaan [Alexandrov: Privat Duty.  Soviet Naval Aviation in the Baltic 1918-1925, Pietari 1999] mukaan Venäjän laivaston arkistoissa, Pietarin Amiraliteetissa säilytettävistä dokumenteista ilmenee, että Werner ”Wilhelminpoika” Lehtimäki olisi jo 1917 ilmoittautunut ilmavoimien palvelukseen ja sitten myöhemmin, laivaston lentokoulun suoritettuaan, 17.12.1919 alkaen toimi Itämeren erikoislentoprikaatin lentäjänä.  Huhtikuusta 1921 lähtien hän yhdessä veljensä Jalmarin kanssa kuului 1. ja 2. hävittäjälento-osastoihin. 

Tieto, että Verner olisi aloittanut palveluksensa jo 1917, saattaa olla vuosilukuun eksynyt kirjoitusvirhe, mutta täysin mahdotonkaan se ei ole.  Verner oli Pietarissa vuonna 1917.  Suurella todennäköisyydellä hän tunsi hävittäjälentäjä Eino Rahjan jo tuolta ajalta. 

Mauno Lindell, yksi Vernerin myöhemmistä lentäjätovereista, oli liittynyt Keisari-Venäjän ilmavoimiin jo 1917. 

Jos Verner ehti aloittaa lentäjäkurssinsa jo 1917, hänen on täytynyt katkaista silloinen palvelunsa ennen Suomen sisällissotaa.  - - - Joulukuussa 1920 Itämeren erikoislentoprikaati muutettiin Itämeren laivueeksi, jonka esikunta sijaitsi laivaston amiraliteetissa Pietarissa.  Laivue koostui kahdesta laivaston lentopataljoonasta sekä Pietarissa sijaitsevasta päälentotukikohdasta.  Kummassakin pataljoonassa oli kaksi vesilento-osastoa sekä hävittäjäosastot.  Yksiköt toimivat vaikeissa olosuhteissa. Maaliskuussa 1920 niiden 38 koneesta lentokelpoisia oli puolet ja huhtikuussa 1921 enää kymmenkunta konetta. - - - 

Eino Rahja oli jo ennen Suomen kansalaissotaa ehtinyt saada Venäjällä hävittäjälentäjän koulutuksen.  Venäjän vallankumouksen aikana Leninin henkivartijana toimineella Rahjalla oli bolshevikkien keskuudessa suuri arvovalta ja hänet nimitettiin puna-armeijassa korkeaan kenraaliarvoon.  Hänen ansiotaan on, että suomalaisista punaisista muodostui Itämeren laivueen ja samalla koko puna-armeijan uusien lentovoimien keskeinen ydinjoukko.  He kuuluivat Neuvostoliiton ilmavoimien pioneereihin, sen aivan ensimmäisiin lentäjiin.

[Eino Rahja suoritti 20.2.1918 Tampereelta pommituslennon 53 kilometrin päähän luoteeseen, Ikaalisten kauppalaan, jossa pudotti kaksi pommia ja kaartoi paluumatkalle.  Pommien putoamispaikat Ikaalisten kirkon seudulla on dokumentoitu.: VH:n huomautus].

EK:n Terijoen alaosaston kuulustelussa 28.10.1920 Manne Tynys kertoi, että sotakomisaario Eino Rahja järjesti hänet merilentokouluun Pietariin.  Siellä hän oli tutustunut muihin suomalaislentäjiin.  Heitä olivat veljekset Verner ja Jalmar Lehtimäki Turusta, Walter Olof Bergström Lappeenrannasta, Kaarlo Ränkas Imatralta ja Kaarlo Noronen Helsingistä. 

EK:n kanslisti Turusen 26.4.1922 kokoaman luettelon mukaan Neuvosto-Venäjän ilmavoimien suomalaislentäjiä olivat Lehtimäen veljekset, W.O.Bergström, M. Lindell, Albert Taskinen ja Otto Kalvitsa.   - - -

Edellä lueteltujen lisäksi Itämeren laivueen suomalaisia lentäjiä olivat ainakin Alfred Adamson, Edward Valtonen ja Kalle Tähtelä. 

Eri listat yhdistämällä päästään yhteensä 11 suomalaislentäjään. 

Manne Tynystä ei kuitenkaan löydy venäläisistä arkistolähteistä lainkaan.  Hänen uransa lentäjänä katkesi ilmeisesti niin nopeasti Suomeen paluun takia.

  …kuuluisa napalentäjä Otto Kalvitsa kuoli 7.3.1930 Junkers W 33 –koneensa maahansyöksyssä Lena-joen varrella Siperiassa. 

W.O.Bergström kohosi sittemmin Sevastopolin lentopirkaatin komentajaksi ja edelleen koko puna-armeijan laivaston lento-osaston johtajaksi.  NKVD pidätti hänet 20.12.1937.  Hänet teloitettiin 28.7.1938 ja rehabilitoitiin 11.5.1987. - - - 

Lokakuussa 1919 Pietarin porteille edennyttä Judenitshin armeijaa vastaan taistelemassa oli myös tyhmä suomalaisia Nizhni-Novgorodin lentokoulun kurssilaisia, kuten Valter Bergström, Otto Kalvitsa, Werner Lehtimäki, Kaarlo Neronen, Kaarlo Ränkäs, Konstantin Taskinen, Manne Tynys ja Kalle Tähtelä. [Mitä ilmeisimmin myöskin Mauno Lindell, VH]. 

Kuten jo edellä todettiin, vasta kurssilaistenkin oli osallistuttava lentäjinä taisteluun.  Taistelulentojen ohella lentäjät tulittivat konekivääreillään vihollisjoukkoja. - - -

Otto Kalvitsa on kirjoittanut teokseen ”Kansalaissodan rintamilta” luvun: Suomalaiset lentäjät Pietarin rintamalla.  Se kuvaa Judenitshin joukkoja vastaan käytyjä taisteluja.  Kalvitsan mukaan hän ja useimmat muut suomalaislentäjät sotivat nuo taistelut jalkaväen konekivääriampujina.  Lentäjinä taistleuihin osallistuneista hän luettelee Werner Lehtimäen, V. Bergstörmin, A. Taskisen sekä Nizhni Novgorodin lentokoulusta saapuneen Kalle Tähtelän.  Lentäjät kuljetettiin Oranienbaumiin, josta käsin lento-operaatiot toteutettiin.  

Tähtelän kohtalosta Kalvitsa kirjoitti, että Tähtelä mekaanikkoineen selvisi pakkolaskusta vammoitta.  Läheisessä maatalossa miehet saivat vaihdetuksi lentäjänpukunsa talonpojan vaatteisiin.  Siitä huolimatta he yllätettyinä joutuivat pidätetyiksi.  Valkoiset teloittivat heidät välittömästi.  …Kalvitsan mukaan Tähtelän viimeiset sanat ennen kohtalokasta lentoaan olivat: ”Minä tulen tekemään kaiken, minkä ihminen ja lentokone voi.  Tehkää te toverini samoin!” ...Tähtelän ruumis on Oranienbaumissa punasoturien veljeshaudassa.  Todennäköistä on, että Verner ja Jalmar Lehtimäki osallistuivat lentäjätoverinsa hautajaisiin. - - -

Itämeren laivueen alkuperäisistä taistelupäiväkirjoista ilmenee, että suomalaislentäjillä oli tärkeä osuus Kronstadtin kapinan kukistamisesa.  Kronstadtin kapinaa sinänsä pidetään Neuvostoliiton alkuvuosien historian kriittisimpänä tapahtumana.  Kapina olisi saattanut johtaa Venäjän vallankumouksen toteuttaneen bolshevikkijohdon kaatumiseen. …

Taistelut alkoivat 28.2.1921 ja päättyivät 18.3.1921.  Kronstadtin linnoitus jouduttiin valtaamaan pala palalta.  Ratkaisevaan hyökkäykseen kenraali Tuhatsevski komensi 50.000 sotilasta.  8.000 kapinallista onnistui murtautumaan läpi.  He päätyivät meren jäätä pitkin Suomeen. …1.Lentopataljoonan miehillä oli kaksi vaihtoehtoa: teloitus tai taisteleminen Kronstadtin kapinallisia tovereita vastaan.  Tilanne oli kuitenkin kaikissa taisteluun osallistuneissa yksiköissä samankaltainen ja 1. Pataljoonan miesten teloitukset saatettiin kaikkien lentäjien tietoon. - - - V.A.Korolkovin merkintöjen mukaan Itämeren laivue teki Kronstadtia vastaan 4.3.-17.3.1921 välisenä aikana 77 taistelulentoa.  Lennoilla aikaansaadun pienemmän tuhon ohella merkittävin saavutus oli yhden suuren panssarilaivan perusteellinen vaurioittaminen.  Pommi lävisti panssarikannen ja aiheutti laivan sisällä valtavan räjähdyksen. 

…Aleksandrovin mukaan vesilento-osastojen merkintöihin verrattuina hävittäjäosaston taistelupäiväkirjat on täytetty kovin puutteellisesti. 

Otto Kalvitsan kuvauksessa suomalaislentäjät saivat Kronstadtin yläpuolella ”todellista praktiseerausta konekivääritulen ja räjähtävien pommien keskellä lentämisestä”. 

Puna-armeijan asiakirjoihin jääneet merkinnät Itämeren laivueen toiminnasta Kronstadtin kapinan aikana ovat kaikkiaan kiitettävät vaikka armeijan johdon toivomiin aaltomaisiin hyökkäyksiin ei päästykään. 

Kronstadtin kapinaan sijoittuu myös se historiallinen tapahtuma, että lentäjät 9.3.1921 saivat määräyksen maalata koneittensa siihenastiset, tsaarin ilmavoimista periytyneet tunnukset peittoon ja korvata ne viisisakaraisilla punatähdillä.  Ne ovat siitä lähtein olleet Neuvostoliiton ja Venäjän ilmavoimien koneiden tunnuksina ja edelleenkin symbolisoivat näitä instituutioita.:

Lähde: Lehtimäki Kimmo: Verner Lehtimäki – Punapäällikkö, 2004.

*

Ensimmäiset levottomuudet syttyivät Kronstadtin kaupungissa 28. helmikuuta 1921. 

Maaliskuun 1. päivänä pidetyssä kokouksessa annettiin julistus, jossa vuodelta 1930 peräisin olevan neuvostoliittolaisen lähteen mukaan vaadittiin poliittisten osastojen ja salaisen poliisin yksiköiden erottamista puna-armeijan organisaatiosta, sosialististen puolueiden laillistamista Venäjällä, vapaata kauppaa, lehdistöä jne.  

Kronstadtin varuskunnan ja laivueen noin 16.000 päällystön ja miehistön jäsentä muodostivat huomattavan joukon kapinallisia.  Heidän käytössään olivat Itämeren laivaston sotalaivat, Kronstadtin linnoituksen tykit ja tukikohdan koko aseistus.  Kapinalliset eivät kuitenkaan laatineet minkäänlaisia hyökkäyssuunnitelmia, koska uskoivat että heillä oli kannattajia joka puolella maata.  Todennäköisesti he olivat myös niin naiiveja, että olettivat voivansa keskustella bolshevikkien kanssa ja esittää poliittisia vetoomuksia.

Kapinallisten vastustajat toimivat määrätietoisemmin.  He keskittivät voimansa ja vaativat jo 5. maaliskuuta Kronstadtia antautumaan.  Vaatimusta ei noudatettu ja ensimmäinen bolshevikkien hyökkäys tapahtui 8. maaliskuuta. 

Hyökkäys torjuttiin.  Piirittäjät saivat pian täydennysjoukkoja, ja toinen hyökkäys tehtiin 17. maaliskuuta. 

Jäätä pitkin edenneet joukot onnistuivat tunkeutumaan linnoitukseen sekä Kronstadtin kaupunkiin ja satamaan.  Kapina päättyi.  Jotkut kapinalliset pakenivat Suomeen, toiset otettiin kiinni ja monet surmattiin.  Henkiin jääneet saivat kärsiä monenlaista vainoa tapausta seuranneina vuosina ja vuosikymmeninä. 

Toisaalta Neuvostoliiton [Neuvosto-Venäjän] hallituksen oli tapauksen vuoksi muutettava sisäpolitiikkaansa hiukan vapaammaksi, joten Kronstadtissa vuodatettu veri ei mennyt hukkaan. - - - Itämeren laivueen lentotukikohdat Oranienbaumissa, Novyj Petrogradissa ja Gutujevin saarella Pietarissa sijaitsivat aivan Kronstadtin läheisyydessä ja näin lentokenttien johto-, lento- ja maahenkilöstö sai varsin pian tiedon kapinasta. 

Maaliskuun 3. päivän iltana järjestettiin 1.Lentopataljoonassa kokous, jossa päätettiin liittyä kapinallisiin.  Kronstadtiin lähetettiin delegaatio.  

Bolshevikit reagoivat välittömästi, ja samana yönä lähes koko 1.Lentopataljoonan päällystö ja miehistö pidätettiin ja vietiin Pietariin vankilaan.  Kuusi vangittua (komentaja, komissaari, lentäjä ja kolme merisotilasta) teloitettiin 26. huhtikuuta.  Muut vapautettiin, jotta he voisivat osallistua myöhempiin taisteluihin. 

1.Lentopataljoona hajoitettiin, sinänsä hyvästä toiminnastaan huolimatta, Tasavallan vallankumouksellisen sotaneuvoston jo 17. maaliskuuta 1921 antamalla määräyksellä.  Yksikön punalippu, muisto sisällissodan saavutuksista, vietiin säilytettäväksi Amiraliteettiin.:

Alexandrov Andrei: Private Duty.  Soviet Naval Aviation in Baltic 1918-1925, Pietari 1999.  Käännös: Kimmo Lehtimäki: Punapäällikkö, 2004. 

[EK:n punaupseeriluettelon mukaan suomalaiset lentäjät kuuluivat 2.Lentopataljoonaan]. 

 

Lindell Mauno Emil: EK-Valpo, hmp 1285.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Punaupseerin ja taistelulentäjä Mauno Lindellin perhehistoriaa Ikaalisten noin 220 asukkaan miniatyyrikauppalassa 1890-luvulla ja uuden vuosisadan alkuvuosina;
Isä kauppias Juho Kustaa Lindell toimi sekatavarakauppiaana kauppalassa, Kauppakadulla olleessa Nordensvanin talossa, heikolla menestyksellä, joutuen lopettamaan.
Perheeseen syntyi kolme lasta: Elma Maria 1895,Mauno Eemil 1897 ja Antti Johannes 1900. Sitten perhe hajosi: Äiti Ida Maria Kustaantytär Siukola s. 17.1.1870 kuoli 15.7.1903. Kuolinsyy: Keuhkotauti. Hän oli kovin nuori kuolemaan:33-vuotias. Lapset olivat 8, 6 ja 3 v. Mauno oli 6 v.
Olisiko tullut lähdettyä Venäjälle jos äiti olisi elänyt?

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Katsotaan löytyykö Memorialin listasta:

http://lists.memo.ru/index12.htm

Lindell, Viktor, pakkotyöhön, löytyy ainoana Lindellinä.

Линдель Виктор Александрович

Родился в 1896 г. Проживал: Коргалжынский р-н, Кызылсайский с/о.
Приговорен: 8 ноября 1942 г.
Приговор: трудармия: г. Караганда, Каруголь

Источник: Книга памяти "Хранить вечно" (Акмолинская обл., Казахстан)

" TOINEN SOTILAS:

LINDFORS, Aksel Karl Vilhelm Kallenpoika, "

Memorialista löytyy helsinkiläinen "Lindford Karl Karlovitsh" (Kaarlo Eino Lindfors?) s. 1905, pidätetty 1938 mutta vapautettu.

Suomalainen Iivari Lindfors on ammuttu 1937, rehabilioitu.

Ilmeisesti venäläinen, isä luultavasti suomalainen, Vasili Oskarovitsh Lindfors, s. 1904, tuomittu 1934, tuomio keskeytetty (sotaan värväytynyt?), rehabilioitu

" Линдфорс Василий Оскарович

Родился в 1899 г., г. Москва; электромонтер стройконторы МОГИЗа. Проживал: Москва, Нижняя Масловка, 16/1, кв. 2.
Арестован 26 апреля 1934 г. ОГПУ МО
Приговорен: ОГПУ МО 16 мая 1934 г., обв.: ст. 58-10 УК РСФСР.
Приговор: Дело прекращено, освобожден Реабилитирован в феврале 2004 г. Прокуратура г.Москвы

Источник: Прокуратура г.Москвы

Линдфорс Ивари Густавович

Родился в 1904 г., Финляндия, с. Райвола; финн; б/п; без определенных занятий. Проживал: г. Ленинград, ул. Гурдина, д. 27/39, кв. 11..
Арестован 29 апреля 1937 г.
Приговорен: особая тройка при УНКВД по Ленинградской обл. 4 ноября 1937 г., обв.: 58-6 УК РСФСР.
Расстрелян 12 ноября 1937 г.

Источник: Ленинградский мартиролог: 1937-1938

Линдх Техке Викторовна

Родилась в 1903 г., с. Итала (Финляндия); финка; образование низшее; б/п; безработная.. Проживала: без определенного места жительства..
Арестована 4 февраля 1938 г.
Приговорена: Комиссией НКВД СССР и прокурора СССР 27 марта 1938 г., обв.: контрреволюционной шпионской деятельности.
Расстреляна 14 апреля 1938 г. Место захоронения - место захоронения - Московская обл., Бутово. Реабилитирована 27 августа 1958 г.

Источник: Москва, расстрельные списки - Бутовский полигон "

Viimeisenä tuossa on harvinaisuus: v. 1938 "vakoilusta" ammuttu suomalainen nainen Tähkä Lindh, s. Iittalaissa 1903. Viettänyt kiertävää elämää, rehabilioitu.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#2
Kiitos. Pitäisi päivittää suomalaisten kohtaloita vähän laajemminkin.
Kirkonkirjojen mukaan Ikaalisten Lindfors syntyi aviottomana 1899. Mutta oliko valjeksiä, tai velipuolia? Kun ehtisi niin voisi haravoida peusteellisemmin myös suomalaisia lähteitä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Tuo Memorialin lista pitäisi kääntää ja panna johonkin tiedostoon, jossa on haku.

Sieltä ei ole edes laskettu suomalaisia. Sillä on kuitenkin lähes kaikista kansallisuus ja syntymäpaikka.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tiettävästi jatkosodassa suomalaisia oli vastassa yksi kokonainen punapataljoona, jonka käskykielenä oli suomi ja sotilaat sukujuuriltaan suomalaisia. Ulkomuistista tämä oli jossakin Ilomantsin suunnalla.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Kuusisen armeijasta muodostetun neuvostoliittolaisen Jatkosodassa Itä-Karjalassa taistelleen rykmentin JR 126:n sotilaat olivat osin suomalaisia, karjalaisia ja inkeriläisiä. Rykmenttiä komensi punaisten puolella v.1918 Satakunnan rintamalla Noormarkussa taistellut Valter Valli.

Wolf Halsti kertoo muistelmissaan Ryhmä J:n taisteluista v.1941 Kainuu ja Uhtua-Kiestinki-offensiivin yhteydessä. Suomalaisia ja saksalaisia vastassa oli tietojeni mukaan muita kuin JR 126:n sotilaita mutta neuvostojoukkojen puolella oli suomea taitavia sotilaita. Kyseessä oli kahdella tapaa ns. jäsentenväliset kisat, koska ko. offensiivissa suomalaisten "apuna" oli saksalaisia joukkoja ja rintaman toisella puolella Neuvostoliiton riveissä puolestaan taisteli Volgan saksalaisia. Linjojen yli siis saatettiin huudella sekä suomeksi että saksaksi ja hyvin ymmärrettiin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaiset tekivät lukuisia onnistuneita väkivaltaisia tiedustelu- ja tuhoamisretkiä vihollisenselustaan. Valli määrättiin joulukuussa 1941 tehostamaan tämän sissitoiminnan torjuntaa Äänisen alueella.

Tämän tehtävän Valli suoritti lujalla kädellä ja kovalla ammattitaidolla. Hänen työsuorituksekseen muodostui kevättalvella 1942 suomalaisten yli Äänisen suorittama lähes sadan miehen tuhoamisretki, jonka Vallin johtama torjunta löi varsin rajusti. Osansa oli suomalaisten amatöörimäisellä organisoinilla ja luokattomalla salauksella. Lähes puolet miehistä kaatui, haavoittui, katosi tai joutui vangiksi.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Siitä on komentajan kirjoittama kirja. Minä olen lukenut sen. Nimeä en muista. Läskikapinan jälkeen NL:on siitynyt mies, sillä kometaja,joka oli toinen tunnetuista väjeksistä (mutta ei ollut Rahja) oli "opiskelemassa"... Tosiasiassa hän oli huijaamassa englantilaisia, jotka olivat jo silloin luomassa Baltiaan vastarintauhteyksiä sodanjälkeistä tilannetta ajatellen.

Eteläpuolella, Laatokan pohjoispuolella, oli osasto, jonka komentaja oli nimeltään Karetin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset