Veikko Huuska

Mikä meni mönkään Euroopan talouselvytyksessä 2008 jälkeen? – vai menikö?

Mikä meni mönkään Euroopan talouselvytyksessä 2008 jälkeen? – vai menikö?

*

Vuoden 2008 talouskriisin alettu taloustieteilijöiden enemmistö oli yksimielinen elvyttämisen tärkeydestä.  Kreikan rumaksi äitynyt romahdus julki tulleine puliveivauksineen ja siihen liittyvä identiteettipolitiikan nousu tarjosivat kuitenkin päättäjille oivan tilaisuuden harjoittaa suurituloisia hyödyttävää kiristävää finanssipolitiikkaa. 

Tähän johtopäätökseen on tullut Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta.  Hän purkaa tapahtumaketjun osiinsa tuoreessa Ydin-lehden artikkelissaan (Ydin 2/2018)

*

Länsi elvyttää

Kriisin synnyttyä 2008 Kansainvälisen valuuttarahaston eli IMF:n silloinen pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn sekä pääekonomisti Olivier Blanchard kannattivat globaalin elvytyksen aloittamista. 

Yhdysvalloissa presidentti Bushin hallinto rakensi elvytyspaketin, jonka demokraatit ja republikaanit suunnittelivat yhteistyössä (! sic, vh). Myös Yhdysvaltain keskuspankki kannatti elvytystä ja lisäksi itsekin elvytti rahapolitiikalla.  Suuri merkitys Yhdysvaltain politiikan sunnalle oli keskuspankin pääjohtajalla Ben Bernankella, joka tiesi, että perinteisen rahapolitiikan teho alhaisten korkojen tilanteessa on vähäisempi , kuin finanssipoliittisen elvytyksen.

Euroopan tilannetta sääti ratkaisevasti Saksa.  Siellä ”talousviisaiden neuvosto” painosti hallitusta elvyttämään voimakkaasti, ja samat paineet Euroopan keskuspankkia EKP:ia kohtaan esti sitä vastustamasta ainakaan äänekkäästi elvytystä.  Tähän liittyy se, että EU:n komissio valmisteli koko EU:n tasoisen elvytyssuunnitelman.

Elvytys oli myötätuulessa, ja tuulen voimaa lisäsi ”tunnettujen tutkijoiden voimakas intellektuaalinen tuki”, kirjottaa professori Haaparanta.

*

Maailma elvyttää – mutta sitten enää ei

Globaalin rahoitusmarkkinakriisin iskettyä vuonna 2008 maailman suurimmat taloudet harjoittivat kautta linjan elvyttävää finanssipolitiikkaa.  Ne lisäsivät julkista kysyntää tai alensivat veroja vuosina 2009-2010.

Kriisin jatkuessa suunta muuttui kaikkialla kiristäväksi, vaikka taloustieteilijäin enemmistö viesti elvyttävän politiikan tarpeesta.

Miten selvästi tuhoisa muutos elvyttävästä kiristävään oli mahdollinen, Haaparanta kysyy, ja vastaa viittaamalla poliitikkojen ja erään tutkijasegmentin väliseen vuorovaikutukseen, jossa ”ravintoketjun” yläpäässä vaikuttavilla, huipulla olevilla yhdysvaltalaisten ”kärkiyliopistojen” tutkijoilla on paitsi vankat siteet talouspolitiikan suunnitteluun ja toteutukseen, ja siten poikkeuksellisen voimakas vaikutus poliittisen tahtotilan muotoutumiseen. 

Haaparanta viittaa Henry Farrell ja John Quiggin tapaan selittää politiikan muutosta mallilla, jonka yksi osa ymmärtää poliitikkojen ja tutkijoiden tiettyä ”sosiaalista ekologiaa”, tehokasta vuorovaikutusta, joka edistää poliittisten ideoiden syntyä ja leviämistä.

 – Katso esim: https://ageconsearch.umn.edu/bitstream/151527/2/RSMG%20Working%20Paper%20P11_2.pdf

*

 Elvytystä vastaan

Kreikan velkakriisi kaikkine rumine piirteineen tarjosi vuonna 2010 elvytystä kaihtaville poliitikoille poliittisen mahdollisuuden hylätä elvytyspolitiikka.

Tehokkain tapa lanseerata oppositionäkemys oli tuoda näkyvästi sen mannekiiniksi tunnettu taloustieteilijä yhdysvaltalaisesta kärkiyliopistosta. 

Tehtävään sopi Alberto Alesina Harvardin yliopistosta, - tapaus todentaa Farrellin ja Quigginin päätelmiä.

Suomessa Alesina ei liene mikään julkkis; https://en.wikipedia.org/wiki/Alberto_Alesina

*

Alesina kutsuttiin pitämään huhtikuussa 2010 pitämän esitelmä EU:n valtiovarainministerien kokouksessa säästäväisyyspolitiikan hyödyistä.  Hänen esitelmänsä sai hyvin suuren painon EU:n politiikkapapereissa ja myös jäsenmaiden politiikassa.  Näin hänen politiikkaohjeensa saatiin legitimoitua.

Suomea kokouksessa edusti vm Jyrki Katainen.

Ks. esim. Kestävyysvaje ja veropolitiikan vaihtoehdot Suomalaisessa keskustelussa,   by Antti Alaja on 19 January 2011; https://www.socialeurope.eu/sustainability-gap-and-tax-policy-alternatives-in-the-finnish-debate  & http://liberalismi.net/wiki/Talouselvytys

Alesina tunnetaan ”luottamusketju”-teesin luojana.  Sen mukaan kiristävä finanssipolitiikka lisää markkinoiden luottamusta siihen, että tulevaisuudessa veroja lasketaan tai ei ainakaan nosteta, koska julkinen velka pienenee.

Mielenkiintoista näin jälkikäteen on, että heti Alesinan teesien julkitulon jälkeen sitä arvosteltiin IMF:n piirissä rankalla kädellä.  IMF:llä oli tuolloin ja osin vieläkin ”kovan käden” maine.

*

Näkyvästä arvostelusta huolimatta Alesinan teesi on jäänyt kummittelemaan politiikan tekoon – Suomessakin ne ovat eläneet valtiovarainministeriön raporteissa ja politiikkapapereissa. 

Kun Alesinan tulokset ”elvyttävän kiristyksen” osalta jo varhain osoitettiin perusteellisen virheellisiksi, on pakko kysyä: Miksi niitä on silti pidetty kiinni? –  Käsitteestä: ks. esim.: https://www.taloustaito.fi/Blogi/Blogit-2014/Elvytetty-vai-kiristetty/

Ihmetykseen on todellakin syytä.

Useimmissa Euromaissa hyväksyttiin EKP:n rahapolitiikan muuttuminen elvyttäväksi.

Elvyttävää rahapolitiikkaa voi perustella vain sillä, että talouden kokonaiskysyntä arvioidaan liian alhaiseksi.  Tämä tuo sen ristiriidan, että samat maat (paitsi Saksa), jotka vastustivat finanssipoliittista elvytystä eli siis kysynnän kasvattamista, samaan aikaan kannattivat kysyntää lisäävää rahapolitiikkaa.  Ja kuitenkin matalien korkojen aikana finanssipolitiikka on tehokkaampaa kuin rahapolitiikka.

Tullaan tähän:

Politiikan tietoinen epärehellisyys on ollut siis moninkertaista, ja johdonmukaista.

Tästä on seurannut se, että harjoitetun politiikan kustannuksista (kansalaisten kärsimykset eri muodossaan, vh) ei ole saatu aikaan kunnon keskustelua, koska silloin olisi jouduttu myöntämään tehdyt virheet.

*

Tarkastelun lähtökohtana on ollut se, että avoimet finanssimarkkinat ja muut rakennetekijät ovat aiheuttaneet sen, että ennen kriisiä käytetyt mallit eivät enää sovellut analysoimaan rahoitusmarkkinoiden häiriöitä ja niiden seurauksia.  Ei siksi, etteikö teoriaa tähänkin olisi ollut, vaan siksi, ettei niitä kytketty kokonaistaloudelliseen malliin.  Ajettiin yhtä jänistä.

Tämä kaikki ilmensi uskoa vapaiden markkinoiden kykyyn säädellä itse itseään, Haaparanta tiivistää.

*

Pitkittynyt talouksien elpyminen (Suomessa ”menetetty vuosikymmen”, 2008-2018) ja inflaation pysyminen tavoitetta alhaisempana (EKP:n tavoite c. 2,0 %), on johtanut pohtimaan, onko alhainen kysyntä vaikuttanut myös tähän pitkän ajan kehitykseen.

Tutkimusten mukaan on.

Alhainen kysyntä on alentanut tuottavuutta, koska se on vähentänyt yritysten kannustimia innovoida vähentämällä niiden tuloja. 

Vastaavasti alhaisen kysynnän vuoksi kasvanut työttömyys on heikentänyt työssä karttuvia työntekijöiden taitoja, osaamista.  

Tällaisessa hystereesi-ilmiössä* väliaikaisella muutoksella (kuten kysynnän alun perin väliaikaisella vähenemisellä) voi olla pysyviä vaikutuksia talouden kehitykseen, Haaparanta sanoo.   Suomen 2010-lukua tarkastellessa ei voi välttyä houkutukselta tuntea myötätuntoa tätä teoriaa kohtaan (vh).

*)Hystereesi on jonkin järjestelmän ominaisuus, joka hidastaa muutoksiin reagoimista tai estää systeemiä palaamasta alkuperäiseen tilaansa. Systeemissä on eräänlainen "välys" tai "kuollut alue". Suureen muuttuminen viivästyy hystereesin vaikutuksesta, koska suureen arvo ei riipu vain hetkellisesti vaikuttavista tekijöistä, vaan myös suureen aikaisemmasta arvosta; https://fi.wikipedia.org/wiki/Hystereesi  &  https://fi.wikipedia.org/wiki/Hystereesi#/media/File:Hysteresiskurve.svg

Siis, jumittuiko Suomen talous (ainakin osaksi) näiden tekijöiden vuoksi ylipitkäksi aikaa? Elpymisemme ja pääsymme 2010-luvun lopun globaalin talouskasvun kyytiin myöhästyi, ja pääsimme sen ”jalaksille” vasta huippusuhdanteen lopulla 2017-kevät 2018?

*

Väärää politiikkaa

Keskusjohtoisesta suhdannepolitiikasta on iät ajat sanottu, että se jos mikä on aina väärää: joko myöhässä tai osuu muuten aivan väärään kohtaan. Kiristetään kun pitäisi avata, voimistetaan kun pitäisi hanoja sulkea.

Haaparanta arvioi, että nyt toteutetut työmarkkinauudistukset(kin) ovat saattaneet toimia vastoin odotuksia: nollakorkotilanteessa työvoiman tarjonnan kasvu voi lisätä vain työttömyyttä ja siten heikentää pitkän ajan kehitystä.

Esimerkiksi eläkeiän nosto on voinut lisätä nuorempien ikäluokkien työttömyyttä.

Tilastotietoon vedoten Haaparanta toteaa, että ”päinvastoin kuin 1990-luvun lamassa, vuoden 2008 jälkeen vanhojen miesten työllisyysaste jatkoi kasvuaan, kun taas nuorten työttömyys kasvoi”.

Vuoden 2008 jälkeinen kehitys on siis sopusoinnussa sen kanssa, mitä keynesiläiset mallit ennustavat tapahtuvan nollakorkolamassa:

jonkin ryhmän työvoiman tarjonnan kasvu lisää muiden ryhmien työttömyyttä. 

*

Nolla-korkojen hinta

Juuri työmarkkinatarkastelu on yksi osoitus siitä, että Suomessa päättäjät ja politiikan valmistelukoneisto (VM!) ovat koko 2008 alkaneen kriisin ajan toimineet ”ikään kuin nollakorko-tilalla ei olisi mitään merkitystä Suomelle”.

Professori Haaparanta summaa melko tylysti toteutettua politiikkaa:

On vaikea löytää mitään muita kuin ideologisia perusteita sille, että politiikka valittiin tietoisesti epärehellisesti ja kriisin erityisluonne unohtaen. 

Etelä-Euroopan kriisi antoi mahdollisuuden tehdä politiikkaa, joka hyödyttää viime kädessä suurituloisia ja iskee pienituloisiin.”

”Tälle saatiin kuitenkin koko kansan tuki, kun se naamioitiin tuhlauksen torjumiseksi ja kansalaisten identiteettiä rakennettiin Sharum Mukandin ja Dani Rodrikin kuvaamalla tavalla ”ei-kreikkalaiseksi”, jolloin käyhän ja rikkaan edut näyttivät yhtäläisiltä”.  https://www.project-syndicate.org/commentary/greek-lessons-for-the-world-economy?barrier=accesspaylog

Hyvä lukija, tunnistatko tästä jotain tuttua?

*

Lopuksi Pertti Haaparanta kysyy:

Tällaisessa tilanteessa mikään puolue Suomessa ei uskalla esittää toimia, jotka nostavat julkisia menoja esittämättä samalla keinoa rahoittaa niitä ilman julkisen velan kasvua.  Tälle ei ole mitään kunnollista perustetta.  Esimerkiksi julkiset investoinnit pitäisi Englannin mallin mukaan ottaa pois kaikista kestävyysvajelaskelmista, koska ne tuottavat huomattavan paljon nettona koko taloudelle.  Identiteettipolitiikan seurauksena laskelmista on kuitenkin sen sijaan jätetty pois hävittäjähankinnat, jotka tuottavat ainoastaan taloudellista vahinkoa.”

Niin, mikä se kysymys oli?

Haaparanta selvästi kysyy, näetkö sinä asian näin, vaiko tosin?

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Velkaraha on miehitysarmeija. Pieni, sitkeä, ei lähde pois.

Kansainvälinen pankki- ja finanssijärjestelmä on lukinseitti, järjestelmä, johon lentävä Fly (kärpänen) missä tahansa, sekoittaa verkoston. Kaikki maksavat. Yhdet tekevät tilin.

Euro-erosta on syntynyt mahdottomuus, kuin ihmisen uudestisyntymästä. Mitens teet, kun olet lukinverkkokapaloitu.

Euro on poikkeusjärjestely. Sillä ei ole suven talven lepoa, hälytystilassa aina. Vakauteen ei usko kukaan, on vain riittämättömästi asiaan paneutuneita. Aina muhii.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Juu niin on, ja sitä valvoo jossakin jokin oikea armeija.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Haaparanta on poliittinen tapaus, eikä missään suhteessa siinä mielessä yliopistollinen vaikuttaja, jonka päätelmät kestävät päivänvaloa talouden hämärässä.

Kilpailu, kysyntää vastaava tarjonta ja tuottavuus itsessään hämärtyvät ko.
proffan käsityskyvyn ulkopuolelle.

Taloustiede ei ole tiedettä lainkaan, kuten koomikkojen sanoin nykyinen järjestelmä tuo mukanaan monia " muuttujia" mukaan yllättäen.

Velkaantumista ja rahanpainantaa on vaikea lopettaa ilman maailmantalouden romahtamista.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jos aina vain lukee oman koulukunnan kirjoittajia, ei koskaan joudu aidosti katsomaan omia näkemyksiään ulkopuolelta, vaikkei nyt ihan koeponnistamaan.

Kyseessä on vakava häiriötila, kun yksi olennainen tuotannontekijä, pääoma, on kastroitu lähes arvottomaksi luomalla nollakorkotila ja lataamalla lainajärjestelmä ikiasetelmaksi, jossa pääomaa ei ole tarkoitettukaan takaisinaksettavaksi, vaan eräänlaiseksi velkojan torppariudeksi, joka on pysyvä ikuinen, mutta taksvärkin määrä vain vaihtelee, velallisen tappioksi.

Seuraava koitos on nähdään kun seuraava syklinen lama iskee, ja se tekee iskunsa aivan kohta. Tämän korkeasuhdanteen parhaat päivät on jo nähty. Edessä on laskeva kausi.Velat, joita ei ole tarkoitettu maksettavaksi takaisin, kaatuvat maksuun, koska velanhoitokyky loppuu kesken niin monilta.

Toinen vesilasti on ihmistyön kato.

Jos tähän samaan syssyyn laukeaa samanaikaisesti jokin näistä finanssiteatterin lukemattomista miinoista, taivas meitä varjelkoon.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Velkaantumista ja rahanpainantaa on vaikea lopettaa ilman maailmantalouden romahtamista."

Todistaa että talousjärjestelmämme on täysin pielessä ja vaatii suuria sekä perusteellisia muutoksia enkä tarkoita pelkkää yhteisvaluuttaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska
Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Näin se minunkin mielestäni on nähtävä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Nykyisessä järjestelmässä on lukuisia systeemivirheitä.

Pahin niistä on luoton hinnoitteluun sisältyvä järjetön ja mahdoton ristiriita.
Riskillä ei ole mitään hintaa. Riski on halpa, liian hinnaton, ja siksi riskitön

Riskitön riski on mahdottomuus.
Sellainen voitonhavitteluun sisältyvä hinnoitteluvirhe, että maksimivoittoa tavoitteleva pelilaina on saman hintainen kuin varmaa mutta alhaista tuottoa tuova investointivelka on sairas ja kestämätön.

Vaikka riskivelan korko ei ilmaise riskin hintaa, elämä ja aika osoittaa sen hinnan vääjäämättä. Mutta silloin lasku osoitetaan väärälle kohteelle. Niinpä meidän on todettava lujasti ja päättäväisesti, että nykyinen finanssijärjestelmä, joka ei tunnista riskiä, eikä hinnoittele markkinaehtoisesti riskin hintaa, on valheen hiekalle rakennettu, ja tulee jonain päivänä romahtamaan.

Tämä tosiseikka on meidän ääneen julistettava ja koko maailmalle kerrottava.

Tämän ison petoksen ja valheen varjossa eläessämme kaikki tuo puhe rehellisyydestä ja laillisuudesta on vain likaista ja alhaista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset