Voitaisiinko Nobelin rauhanpalkinto myöntää Kimille ja Trumpille?
Voitaisiinko Nobelin rauhanpalkinto myöntää Kimille ja Trumpille?
NOBELin rauhanpalkinto, vertailua;
Singaporen äskeisen huippukokouksen Trump/Kim jälkeen on jo käyty mielikuvaharjoituksia, miten molemmat ”sankaripäämiehet” DJT ja KJU pääsevät kohdakkoin pokkaamaan Nobelin rauhanpalkinnon Osloon.
Jari 13.6.2018; http://www.kaleva.fi/jari/2018-06-13/
*
Vertaisarvostelu
Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Hussein Obama sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2009, istuttuaan presidentin virassa vajaan vuoden, lähinnä hyvistä puheistaan ja kauniista tavoitteistaan – ja jossain määrin ehkä kannustuksena jatkaa oikeaksi nähtyjen yritysten parissa.
Jälkikäteen ajatellen Obaman ”sotilaallinen ura” on niin ruma ja likainen, useiden jollain tapaa koossa ja pystyssä pysyneiden diktatuuristen yhteiskuntien sisäisten kapinoiden tukijana ja rakenteiden murskautumiseen johtaneiden prosessien ”kummisetänä”, että olisi oikeus ja kohtuus, jos Nobelin myöntäjien edellytettäisiin vetävän ennenaikaisen palkinnon pois. Kansainvälisen lain ja rikoskäsityksen mukaan hänen drone-sotansa on ollut erittäin raskauttava ja edellyttäisi kutsua aivan muualle kuin Nobel-jakajaisiin.
Mutta miten sitten on näiden nyt valokeilassa olevien hylkiöpäämiesten, Trumpin ja Kimin, laita? Eivät he olennaisella tavalla eroa Obamasta. Kim on ydinojelmallaan ja rakettikokeillaan julistanut uhkaavansa maailmanrauhaa, ydinasesopimuksia, satojentuhansien ihmisten kenties jopa miljoonien rauhallisten ihmisten henkeä ja terveyttä – ja mikä ankarinta koko muutenkin huterissa henkseleissä roikkuvaa maailmanrauhaa.
Trump puolestaan on amerikkalaisen vakavasti tulehtuneen yhteiskunnan johtajakseen nostama poikkeusyksilö, joka hervottomassa egoismissaan ja kaikkea logiikkaa uhmaavassa sekoilussaan lujaa vauhtia tärvelee koko Maailman läntiseen oikeus- ja sopimuskäytäntöön perustuvan maailmansotien jälkeen työllä ja tuskalla rakennetun järjestyksen, hajottaa jo muutenkin hajallaan olevan kansakuntansa ja tuhoaa Läntisen yhteisön koheesion sekä sen jäljellä olevan voiman. Näin tehdessään hän ennenkaikkea suoraan tukee diktatooristen imperaaliseen valtaan tähtäävien Kiinan ja Venäjän nousua ja voimaa. Hänet tultaneen näkemään ratkaisevana toimijana sen prosessin jouduttajana, jonka keskellä muutenkin olemme; ei-Läntisen voiman nousun vauhdittajana, itäisen hegemonian vahvistajana. Ei mairitteleva maine.
Mutta itse asiasta todettuna: Siinä missä Obama sai Nobelin, ilman muuta nämä kaksi kättäpäälle-miestä ansaitsevat ehdottomasti omansa. Ovathan hekin liikkeellä kauniin asian, rauhan, merkeissä.
Jari, 11.3.2018; http://www.kaleva.fi/jari/2018-03-11/#karuselli
Eli Nobel voitaisiin ja se tulisi jakaa näille kahdelle, ja mieluummin heti, jottei heidän jatkotoimensa muodostuisi esteeksi.
*
Ennen kuin jatkamme tuolla tiellä, kannattaa varmaan verrata Yhdysvaltain 44. presidentin ”sotahistoriaa” maan nykyisen 45. presidentin vastaavaan.
Teemme sen ”kylmien faktojen” perustalta, kas näin:
44. OBAMA, Barack Hussein II, (1961- ), virassa 2009-2017,
Demokraatti.
Edeltäjänsä aloittaman Irakin sodan jatkaminen vuoteen 2011 saakka.
Edeltäjänsä aloittaman Afganistanin sodan jatkaminen vuoteen 2014 saakka.
”Pastuhishtanin-Waziristanin sota tai (kuten myös halutaan kutsua) ”Durandin sota” (The War Across the Durand Line”, https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line
Jatkoi kaikkia edeltäjänsä Georg W. Bushin hallinnon aloittamia sotia.
Ilmaiskut ja laivasto-operaatiot Libyassa Mohammar Gaddafin hallintoa vastaan 2011.
Drones War/Miehittämättömillä ilma-aluksilla tehtyjen tuhoiskujen laajentaminen (yli 500 iskua, tuhansia uhreja, siviilejä).
Terrorismin vastaisen sodan jatkaminen ja kiihdyttäminen (vuodesta 2014-).
Palkittiin Nobelin rauhanpalkinolla vuonna 2009.
*
45. TRUMP, Donald John (1946- ), virassa 2017- ..
Republikaani.
No War (Yet).
DJT tarvirtsee ehdottomasti OMAN sotansa:
pieni, menestyksellinen sota on tilauksessa.
Omaperäinen (”takaperin”, kaikki tehdään ”nurinperin”, ex-suurlähettiläs Jukka Valtasaaren termi) yritys ydinasesopimuksen ja ehkä rauhansopimuksen aikaansaamiseksi Korean niemimaalle.
*
Lähde:
Teemakirjoituksestani ”Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä 1897 – 2017”, luettavissa täällä: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017
*
Yhteenvetoa Yhdysvaltain presidenttien ”sotahistoriasta” vuoden 1900 jälkeen:
Kommentti
Hieman hämmentävästi näistä 1900-luvun Yhdysvaltain 21:stä presidentistä peräti kolme (3) on saanut Nobelin rauhanpalkinnon.
Nimittäin Theodore Roosevelt, joka oli erityisen hanakka järjestämään ”pieniä voitokkaita sotia”, sekä ensimmäisen maailmansodan rauhanteon vaiheessa uuden suursodan onnistuneesti kylvänyt Woodrow Wilson, sekä huomattavat odotukset virkakaudelleen/kausilleen ladannut Barack Obama, jonka jälki sotatantereilla ei lainkaan ”häpeä” paljon kovempina haukkoina tunnettujen ”saavutusten” rinnalla.
Aivan lopuksi siteeraan professori Matti Klingeä, joka uusimman vuosipäiväkirjansa sivuilla kirjoittaa maaliskuun 26:ntena 2017:
”Die Zeit julkaisee kaikkien 1900-luvun ja 2000-luvun amerikkalaispresidenttien kasvokuvat ja lyhyet tiedot siitä, mitä sotia he ovat käyneet.
Osa on aloittanut, osa ”vain” jatkanut, kukaan ei osoittaudu rauhan rakentajaksi.
Minun mieleeni nousee vain Reagan, joka teki historiallisen sovinnon Gorbatshovin kanssa. Wilson osallistui heikosti Ensimmäiseen maailmansotaan, yritti sitten perustaa Kansainliiton rauhanjärjestöksi, mutta jälkimaine on pimeä”.
*
>Jari, 24.5.2018: http://www.kaleva.fi/jari/2018-05-24/#karuselli
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kuvaa hyvin todellista asetelmaa.
Ilmoita asiaton viesti
#2.
Tällä peliliikkeellä Kim, tuo lähes koko muun maailman pelkäämä ja inhoama diktaattori kohosi maailman parrasvaloihin ja kansainvälisen valtionpäämiesluokan keulille.
Lännen Johtaja kätteli häntä neuvottelupartnerina US ja P-K lippulinnan edessä stagella! Mahtava suoritus, nosto, eittämättä.
Tyyppi, jonka kanssa ei ennen neuvoteltu ja joka ei oikeasti existeerannut kansainvälisellä näyttämöllä, plaseerautui yhdellä iskulla maailmanrauhan neuvottelujärjestelmään kuin Taika-Jimin hatusta repäistynä..
Ilmoita asiaton viesti
Mieleeni tuli se aika, kun Suomi julistautui itsenäiseksi. Itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja Svinhufvud ei alkuun halunnut hakea hyväksyntää V.I. Leninin johtamalta hallinnolta ( Kansankomissaarien neuvosto, Neuvostoliiton edeltäjä joulukuussa 1917 ), koska se olisi hänen mielestään ollut de facto Leninin johtaman hallinnon tunnustamisen lailliseksi Neuvosto-Venäjän hallinnoksi, mikä ei ollut tuolloin mitenkään itsestäänselvyys.
Lisäys : Tämän seurauksena Suomi oli yksi ensimmäisistä valtioista, joka tunnusti Neuvosto-Venäjän ja Kansankomissaarien neuvoston. 1922 Suomi oli yksi harvoista, joka tunnusti myös Neuvostoliiton, tämä tapahtui Tarton rauhansopimuksen yhteydessä. Muut tunnustajavaltiot olivat Viro, Latvia ja Liettua, jotka myös olivat em sopimuksen sopijapuolia.
Ilmeisesti ainoa taho, jonka kanssa Pohjois-Korean asioista voi neuvotella, on Kim Jong-unin johtama hallinto. Itselle ei tule mieleen juuri muuta vaihtoehtoa, kuin röyhkeä sotilaallinen hyökkäys.
Ilmoita asiaton viesti
Viro, Latvia ja Liettua eivät olleet Suomen ja Venäjän välisen 14.10.1920 solmitun Tarton rauhansopimuksen osapuolia.
Viro tosin solmi oman rauhansopimuksensa myös Tartossa, mutta jo 2.2.1920.
Latvia itsenäistyi 11.8.1920 ja Liettua 16.2.1920.
Suomi ei tunnustanut Neuvostoliittoa Tartossa 1920, vaan neuvostohallituksen. Neuvostoliitto perustettiin vasta 1922.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni Versaillesin rauhansopimuksessa Woodrow Wilsonin ehdotukset ( 14 kohdan ohjelma ) heitettiin paperikoriin. Rauhanehdot saneli käytännössä Ranska ja Iso-Britannia. Ainoaksi Wilsonin kontribuutioksi jäi YK:n edeltäjän Kansainliiton perustaminen, tosin USA itsekään ei siihen liittynyt.
Ranska etunenässä halusi kostorauhan, jossa Saksa yksin asetettiin syylliseksi sotaan. Lisäksi aluemenetyksiä, sotakorvauksia, armeijan rajoitukset, elinkeinoeläman osittainen haltuunotto, siirtomaiden menetys jne. Saksan Weimarin tasavalta, joka sopimuksen allekirjoitti, jäi lyhytikäiseksi paljolti sopimuksen seuraamusten vuoksi ja Saksa ajautui sekasortoon ja diktatuuriksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Obama oli ahkera pommittaja erityisesti 2016: 3 pommia tunnissa, 24/7.
USA:lla oli ”erityisoperaatioita” 70 prosentissa maailman itsenäisiä valtioita. Kööpenhaminaan, itsenäiseen Tanskan valtioon, nimitettiin Yhdysvaltain huumepoliisin DEA:n ”Euroopan -toimistoon” pahamaineiseksi kutsuttu herra Timothy Moran. Moran toimi ainakin Ruotsissa yrittäen värvätä rahalla vasikoita. Siis täysin vastoin Ruotsin lakeja.
Myös FBI:lla on toimistot EU:ssa. Berliinissä, Brysselissä, Lontoossa, jne. Miksi? FBI on puhtaasti kansalliseen rikoksentorjuntaan tarkoitettu organisaatio. Ei sillä ole mitään kansainvälistä toimivaltaa. Kansainvälisiä tilanteita varten on Interpol.
CIA:n hölmöt metodit maailmalla tuntevat useimmat.
Outoa porukkaa, nuo amerikkalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
On sen saanut Pohjois-Vietnamin Lê Ðức Thọ myös, joten tuo ei pidä paikkaansa mitä kirjoitat. Lisäksi se on myönnetty neuvostoliittolaisellekin.
Ilmoita asiaton viesti
Obaman Nobel oli ideologinen ratkaisu.
Niitä on ollut muitakin, mutta jos rajoitamme tarkastelun Yhdysvaltain presidentteihin, niin tämä on todettava.
Ilmoita asiaton viesti
Itse lisäisin jenkkipresidenttien oheen myös niitä jotka ovat saaneet rauhanpalkinnon heidän tai USAn ulkoministeriöiden juoksupoikana toimiessaan. Ensimmäisenä tulevat mieleen Ahtisaari ja EU.
Trump on kyllä todella vahva ehdokas jos hän tekee vielä diilin Putinin kanssa Ukrainasta ja alueelliseen ratkaisuun pohjaavan diilin Lähi-itään ja vielä bonuksena sopii Kiinan kanssa etelä-Kiinan meren valtapiireistä. Tällöin hänet voitaisiin palkita yksinään ilman Kimiä ja vieläpä ansioista.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen kuin hänet valittiin presidentiksi sanoin kaikille, että älkää unta nähkö, jotta niin tapahtuisi. Nyt olen taas valmis sanomaan, että älkää unta nähkö, että Norjan Nobelkomitea hänet valitsisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kim ja Trump eivät sopineet oikeastaan mistään konkreettisesta rauhankehityksestä. Kyse on vain ”pyrkimisestä”, mutta tuskin Kim luopuu ydinaseistaan.
Mitä Trump sai? Lupauksen siitä, että Korean sodassa 65 vuotta sitten Koreaan haudattujen jenkkien luut saa tuoda kotimaahan.
Ei noilla eväillä rauhanpalkintoa saa.
Ilmoita asiaton viesti
”Pohjois-Korea on Kiinan liittolainen, joka lähentyy nyt USA:a. Tämä on räikeästi Kiinan geopoliittisen edun vastaista.”
Kiina ei päästä P-Koreaa pois etupiiristään, koskaan. Jos Koreat joskus yhdistyisivät, tämä teesi pitäisi kutinsa silloinkin.
Jos P-Korea nyt oikeasti tekisi diilin ydinaseohjelmasta, aseen ja ”atomimyllytehtaan” sulkemisesta, ja siis tekisi siitä Trumpilaisen kahdenvälisen sopimuksen nimenomaan Yhdysvaltain kanssa, niin sehän ei tietenkään käy Kiinalle. Että Yhdysvaltain ydinasetarkkailijat tulisivat P-Koreaan, ja mahdollisesti diiliin kytketyn teknologia-sotatekniikka -osion varjolla ja nimissä asettuisivat P-Koreaan? Ei.
Tuota DJT nyt tavoittelee. Kiilojen äitiä. Tähän skenarioon voisi kongressikin taipua ja myöntää rahaa.
En nyt väitä että tilanne olisi erityisen haasteellinen Kiinalle, mutta kyllä se ehkä hiukan päänvaivaa tuottaisi, koska Kiina ei kuitenkaan halua norsuilla eli rymistellä posliinikaupassa.
Suomalainen media ei tietenkään ole tajunnut Trumpin operaation tätä säiettä.
Ilmoita asiaton viesti