Veikko Huuska

Nyky-NATO ja sen viidennet kolonnat

Nyky-NATO ja sen viidennet kolonnat

*

Jos NATOa ei olisi, se täytyisi keksiä. 

Jos NATOa ei olisi, ja se keksittäisiin nyt, sen jäsenmaat olisivat perin erit kuin nyt.  Osaa Natomaista ei tällä erää hyväksyttäisi klubiin mukaan, ja osa jättäytyisi tarkoituksella ulos, tai sitten vääntäisi sisään saranan puolelta.

Missähän Suomi olisi?  Ehkä emme pysty sitä pitävästi selvittämään, koska riippuisi niin monesta seikasta, kuten siitä, mikä olisi koko homman nimi ja henki.

Kuten muun muassa siitä, olisiko Yhdysvallat mukana NATOssa, jos se perustettaisiin nyt. Todennäköisesti se jäisi ulos.

*

Ensinnäkin, jos Läntiset niinsanotut liberaalit markkinoihin ja erityisesti finanssimarkkinoihin vannovat maat perustaisivat nyt sotilasliiton turvaamaan omia lompakoitaan ja osakesalkkujaan, puolustusliiton lähtökohtainen asetelma olisi toinen. 

Nyky-Nato on Euroopan ja Pohjois-Amerikan maiden vuonna 1949 muotoilema puolustusyhteisö luomaan turvaa Neuvosto-agressiota vastaan.  Sittemmin yhtymään on liittynyt useita uusia jäseniä itäisen Euroopan maista.  Valtioita, jotka silloin olivat Neuvostoliiton osia, tai itsenäisinä myös Varsovan liitossa – tuossa vastavoimaisessa järjestelmässä.

Uudesta länsiorientoituneesta puolustusliitosta ei tulisi Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöä, vaan koko maailman – siis myös Tyynenmeren alueen käsittävä puolustusliitto. 

Tämän asetelman puitteissa voisi olettaa, että Japani ja Australia olisivat mukaan – riippuen politiikasta, orientaatiosta ja perustamisjärjestelyjen hengestä.  Toisen maailmansodan jälkeen ei voinut tulla kyseeseenkään, että sodan hävinneen osapuolen maista, Saksasta ja Japanista – Suomesta nyt puhumattakaan – olisi voinut tulla NATOn jäseniä.  Suomi oli vuotta aiemmin, huhtikuussa 1948 solminut puolustusjärjestelmää koskevan sopimuksen Stalinin Neuvostoliiton kanssa.

*

Mutta Italia – akselivalta ja mustan diktaattorin valtakunta, sodan häviäjistä yksi – liittyi mukaan heti 1949.  Saksa tuli asteittain; Saarinmaa liittyi osaksi Saksaa vuonna 1957 ja oli tällöin Naton territorio. Saksojen yhdistymisen jälkeen 3. lokakuuta 1990 koko Saksa liittyi Natoon. DDR oli Varsovan liiton jäsenvaltio vuosina 1956–1990.

Nämä seikat kerrottuina yksinomaan siksi, että huomaisimme ja muistaisimme, että mikään ei kovimmassakaan sotilaspoliittisessa ytimessä ole ”kiveen hakattua” ja vailla muutoksia.  Pikemminkin päinvastoin: Siellä tapahtuu paljon, ja nopeastikin.  Ei ole niin utopiaa se, mitä presidentti Niinistö sanoi erilaisissa nopeasti toimivissa ajankohdissa tapahtuvista liittotumien muodostumisista.  Katsokaa Natoa!

*

Mutta miten olisivat tänään – Uus-Natoa järjestettäessä – eri maiden asenteet?  Kuten esimerkiksi BRICS-maat?  Venäjää, Kiinaa, Intiaa… ? tietenkin lukuun ottamatta: siis Brasilia ja Etelä-Afrikka. Mistä tiedämme niiden näkemykset?  Entä miten asemoituvat Tyynenmeren rannikon taloustiikerit, Indonesia, ja kumppanit? 

Emme mistään, sillä kukaan ei ole perustamassa New Natoa.  Mutta jos Nato olisi ajettu alas 1991-2000, niin kenpä tietää.  Nyt nikkaroitaisiin kovaa vauhtia, ehkä olisikin jo naulattuna, uusi liiton arkki?

*

Ketkä jäisivät ulos?

Nyt pilttuussaan vikuroiva Turkki tuskin mahtuisi mihinkään selektiiviseen läntiseen klubiin.  Turkki poimittiin mukaan 1952 ja samasta ovenavauksesta jäseneksi tuli Kreikka, kaksi Lähi-Idän, ja Bosborin, avainvaltiota Lännen suunnasta.  Tai se voisi Marx veljesten tavoin sanoa: Emme ole halukkaita liittymään kerhoon, joka hyväksyy meidät jäsenekseen, pyrimme vain ekslusiivisiin klubeihin, joihin emme pääse.  (Emme ole enää kiinnostuneita Euroopan Unionin jäsenyydestä). 

Mutta toisaalta: Strategisesti tärkeä ja olennainen Turkki voitaisiin kantaa kaikista kainaloistaan mukaan myös Uuteen Natoon, jos sellaista siis juostaisiin kokoon.  Panttivankeja tarvitaan aina. 

Naton perustajajäsenmaita tarkasteltaessa voi hieman nostella kulmakarvojaan, miten Läntisen vapausarvojen ja ehkä demokratiankin nimiin ja henkeen vihitty NATO saattoi ottaa jäsenekseen diktatorisen Portugalin.  Mutta strategia ja vanhat poliittiset asetelmat. Espanja tuli sotilasliittoon mukaan vasta 1982.

Syntyhistoria ja polkuriippuvuus, siinä tekijät, jotka hidastavat järjestöjen uudelleenmuotoutumista. Mutta pultit voivat olla höllemmässä kuin vanhakantaisesti ajatellen uskommekaan.

*

Minkä yhteisön huippukokouksen valmistelua tässä kuvataan?:

Maailmanhistoriassa ainutlaatuisen tiiviissä puolustusliitossa valmistelu tapahtuu liittolaisten kesken, mutta sitä ei tunnelmasta aina huomaa.  Vaikka virallisissa kommenteissa puhutaan siitä, mitä huippukokouksessa pitäisi saada aikaan, käydään epävirallisesti keskustelua siitä, miten kokouksesta olisi mahdollisimman vähän haittaa.

Kaikki kokouksen tavoitteiksi asetettavat asiat altistuvat mahdolliselle katastrofille, jota kukaan ei pysty täydellä varmuudella estämään ennakolta.”

Siis, pyydän, että mahdollinen lukija, kuka lienetkin, lukisit nuo yllä olevat rivit vielä toistamiseen.

Nyt helpottaa, kun lainaan tähän siteeratun kirjoituksen loppukappaleen:

Transatlanttista suhdetta yritetään pelastaa vakuuttamalla, että puolustusliitto kestää jäsentensä välisen kauppasodan.  Ehkä niin on, varsinkin kun Eurooppa tarvitsee Yhdysvallat mukaan puolustukseensa ja Yhdysvallat tarvitsee Euroopan mukaansa maailmalla.  Vakavilta vahingoilta ei kuitenkaan voi välttyä, kun samalla huippukokouksessa pitäisi sopia Naton nykyisten puolustusratkaisujen huoltovarmuudesta ja pitkän aikavälin luotettavuudesta.”

Vastaus kuuluu: Helsingin Sanomat, pääkirjoitus eilen, tiistaina 6.6.2018.

NATOn huippukokous järjestetään Brysselissä viiden viikon kuluttua 11.-12. heinäkuuta 2018.  Loppusilaus huippukokouksessa käsiteltäville asioille on määrä antaa puolustusministerikokouksessa tänään ja huomenna, siis torstaina ja perjantaina 7.-8. kesäkuuta 2018. 

*

05.06.2018 17:22

Puolustusministeri Niinistö Haagiin ja Brysseliin

Puolustusministeri Jussi Niinistö matkustaa Alankomaihin ja Belgiaan 6.-8.6.2018 osallistuakseen Haagissa pidettävään Northern Group -ryhmittymän kokoukseen ja Brysselissä järjestettävään Naton puolustusministerikokoukseen.

Keskiviikkona 6.6.2018 ministeri Niinistö osallistuu Haagissa Northern Group -ryhmittymän työkokoukseen. Kokouksen aiheita ovat Itämeren ja Pohjois-Atlantin turvallisuustilanne, kansainvälinen harjoitustoiminta, sotilaallinen liikkuvuus sekä kansalliset puolustuspoliittiset linjaukset. Northern Group -ryhmittymään kuuluvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden lisäksi Alankomaat, Iso-Britannia, Puola ja Saksa.

Torstaina 7.6.2018 puolustusministeri Niinistö pitää puheen Euroopan puolustusviraston (EDA) järjestämässä sotilaallista liikkuvuutta käsittelevässä "Military Mobility - Key to European Security" -symposiumissa. Ministerin puhe on kokonaisuudessaan luettavissa 7.6. klo 14.00 osoitteessa www.defmin.fi/puheet. Ministeri osallistuu myös Saksan johtamaan kehysvaltiokokoukseen, jossa keskustellaan eurooppalaisten suorituskykyjen kehittämisestä sekä NATO-EU-yhteistyöstä.

Perjantaina 8.6.2018 ministeri Niinistö osallistuu Naton puolustusministerikokoukseen Brysselissä. Työkokouksessa puolustusministerit käsittelevät yleistä turvallisuustilannetta sekä Naton ja EU:n välistä yhteistyötä. Niinistö osallistuu myös Resolute Support Mission -kokoukseen, johon on Naton jäsenmaiden lisäksi kutsuttu muut Afganistanin operaatioon osallistuvat maat. Lisäksi Niinistö osallistuu erilliseen ISISin vastaisen koalition (D-ISIS) tapaamiseen, jossa keskustellaan Yhdysvaltojen johtaman koalition kriisinhallintaoperaatiotoimien edistymisestä.

*

Puheet

07.06.2018 11:08

Puolustusministeri Niinistön puhe Euroopan puolustusviraston symposiumissa

Puolustusministeri Niinistö piti torstaina 7.6.2018 puheen Euroopan puolustusviraston (EDA) järjestämässä sotilaallista liikkuvuutta käsittelevässä "Military Mobility - Key to European Security" -symposiumissa.

http://www.defmin.fi/ajankohtaista/puheet/puolustusministeri_niiniston_puhe_euroopan_puolustusviraston_symposiumissa.9361.news

Finnish view and experience on military mobility

Dear colleagues and partners in sharing military mobility concerns,

Thank you for organizing this event. This helps us all to outline all the bits and pieces that together form Military Mobility. I was asked to share with you a Finnish view and our experiences.

I can assure you that Finland is very motivated to work towards common goals in this issue both within the EU and in the EU–NATO context. Military Mobility is not about EU and NATO, it is about defence of Europe.

I feel that it is fitting to share my thoughts in a panel with a topic “Synergies and coordination”: this says it all about our experiences so far. It is synergies we are after, it is lack of coordination that we are worried of.

Finland is an EU-member, we are a close partner with NATO and a part of the Northern Group. We cooperate very closely among the Nordic countries within the NORDEFCO framework and we often meet in a Nordic-Baltic format on different levels to talk about defence issues.

Whatever the meeting format, Military Mobility is today always on the agenda. You cannot have a credible defence policy meeting without it. This is because we all see the importance of this issue, and the need to together rapidly make concrete steps to advance it.

At the same time this has caused slight worries I think both internationally and nationally on coordination, but perhaps also on duplication.

Nationally, we have tried to tackle this problem by establishing a national coordination group for military mobility. Six ministries and six governmental authorities meet when needed and so far we have found this very useful. By now, cooperation has been needed most between Ministry of Defence, Ministry of Transportation and Defence Forces. In the near future, the role of Customs and, consequently, the Ministry of Finance will also most probably increase.

Despite the novelty of the topic for some of these authorities, this cooperation has worked well. It also fits well to the Finnish concept of comprehensive security, which is a decade-long tradition.

Ladies and gentlemen,

Let me now elaborate a bit our most traditional Military Mobility cooperation format, the NORDEFCO framework. In this format, countries with different defence solutions work together.

First, there is us Finns with our EU-membership and close NATO partnership, with our conscript system which for long time was internationally considered old fash-oned but which is slowly becoming the hottest trend again.

Second, there are the Swedes with similar international commitments but a different military system with reintroduced conscription.

And third, there are the three NATO members Norway, Denmark and Iceland out of which one has no army, two are not members in the EU and one has several opt-outs.

Despite all the differences in the defence structures of our five countries, we have been working together in order to enhance military mobility amongst our countries already since 2016 when we signed our so called Easy Access Memorandum of Understanding. 

Easy Access is basically the umbrella for various Military Mobility projects in NORDEFCO. We have an Easy Access implementation plan and a joint working group to carry the plan out. All this is based on the needs of the Defence Forces and guided by the Ministers.

Already before the signing of the Easy Access MoU, the Nordic countries had enhanced their cooperation in training and exercises for several years. 

Easy Access facilitates this further. The work focuses on four categories: agreements, permits, dangerous goods and alternate landing bases. Alternate landing base concept is a good practical example of the benefits of simplified access: in the case of for instance bad weather conditions, Nordic countries can use each other’s landing bases according to the arrangement.

Currently, we are looking into expanding this cooperation even further. This will be discussed during our NORDEFCO fall Ministerial meeting after national consideration.

Easy Access is not only a political level push: It has been particularly positive to notice that the defence forces have been satisfied with this work. 

To sum all of this up, I think that the Nordic cooperation is a living evidence that in order to promote Military Mobility, it is not decisive whether the defence solutions are similar. According to our experience, the decisive things are an existing need, mutual trust and a common view on the security environment.

Dear colleagues,

Finally, I’d like to share my thoughts with you on how I see the current Military Mobility discussion.  I think the issues that we are discussing in various formats can be divided into three:

Firstly, there are the infrastructure issues. One might say that these are the easy but expensive issues. Military has the necessary knowledge of what is needed – which bridges are too weak, which roads too narrow, which harbors lack sufficient crane capacity.

Fixing these problems needs prioritizing and resources. I think this is the core business for us politicians and we should be able to do it. Not everyone will get everything, but every step forward is good for our common cause – keeping Europe safe and secured.

Then there are the regulatory issues and administrative proceedings – the bureaucracy. This is something that ordinary citizens might find difficult to understand: that in case of emergency, action might be delayed due to slow border formalities, complicated clearance procedures or multiple points of contact.

My understanding is that this is the easiest and probably also the cheapest subtopic to tackle. From us politicians this requires mainly clear messaging to our competent authorities that we want simplifying and unifying to take place swiftly.

At the same time, ordinary citizens tend to worry that this might mean losing na-tional sovereignty. This is of course not the case, and this must be made clear in all our communication.

I could clarify this with an eye-opening example from Finland. In Finland, taxation has been made very easy. An individual does not even have to fill in a tax return form. The tax office sends you a prefilled form, and if all information is correct, you do not have to do anything. If there is a mistake or some relevant information is missing, you can add it – digitally, if you wish.

Does simplifying the taxation procedures mean that Finns do not have to pay taxes? Absolutely no. Does it mean that there is less control and an increased risk of mistakes that harm either the taxpayer or the government? No. We still have one of the highest tax rates in Europe and an almost watertight system to collect them.

This is just to clarify that proceedings can be simple, safe and efficient at the same time.

And then the third issue. That should be – military mobility. This is what should be our end-product: what will happen when we will have in place both the infrastructure and the administration that works like Finnish taxation.

We are aiming at having a system where troops and material can move without delays in Europe, to Europe and from Europe both in peace time and when crises emerge. Changes in our security environment have reminded us also about the importance of being able to take proactive measures when necessary.

But it is important to remember that military mobility is not an end in itself; it is a mean to an end. We need the ability to move quickly – but always under full control of each sovereign state or host nation –  because it is a precondition for any efficient activity or operation. From this point of view, you can also say that mili-tary mobility is a threshold capability.

For us, Nordic cooperation has been a useful test case. Each nation involved has posed the same question for itself: what do we want to achieve with easier mobility?

In the EU-level, Military Mobility supports the commonly agreed goals: managing crisis, supporting partners, protecting Europe. All this is also about solidarity. I would advocate for setting our targets high. I think that the proposed pledge will serve us well.

Thank you for your attention.

*

Valitettavasti

puolustusministeri Niinistön tänään Euroopan puolustusviraston (EDA) järjestämässä sotilaallista liikkuvuutta käsittelevässä "Military Mobility - Key to European Security" -symposiumissa pitämän puheen tekstiä ei ole (vielä) saatavan suomeksi. Ministerin puhe on kokonaisuudessaan luettavissa 7.6. klo 14.00 osoitteessa www.defmin.fi/puheet. Ministeri osallistuu myös Saksan johtamaan kehysvaltiokokoukseen, jossa keskustellaan eurooppalaisten suorituskykyjen kehittämisestä sekä NATO-EU-yhteistyöstä.

On erittäin tärkeää, että kaikki Suomen puolesta pidettävät puheet ja maatamme sitovat sopimukset ja välipuheet ovat aina, kaikkialla ja heti saatavissa Suomen kielellä.  Näin ei valitettavasti tapahdu.

Viimeksi tänään kuulin puolustusvaliokunnan vpj:n Pertti Salolaisen jälleen kerran harmittelevan sitä, että Yhdysvaltain ja Venäjän sotilaskomentajien tapaamista Suomen maaperällä ei ole asianmukaisesti informoitu valiokuntaa.  Ettekö te saa yhtä ministeriä kuriin?

https://www.is.fi/politiikka/art-2000005709874.html  YLE; https://yle.fi/uutiset/3-10241987

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kehittyneiden teollisuusmaiden G7 -huippukokous Kanadassa eilen päättyi kaaokseen.

Merkelin jakama instagrammi kertoo kaiken. Valitettavasti en tän puutteellisen tekniikan takia saa liitettyä sitä tähän
Mutta olet luultavasti nähnyt Markelin jakaman kuvan jo ennen kuin luet tätä.

Kuva on vuoden 2018 valokuva. Valiokuva.

Kuusi Viisasta ja Yksi Pösilö.

Ja tuollaisen yp:n vanaveteen eräillä suomalaisilla on niin tulenpalava ja lähes passionäärinen hinku.

Luja on usko.
Uskoo vaikka näkee.

Monet eivät usko koska eivät näe.
Uskoisivat jos näkisivät.

Nämä eivät järky vaikka näkevät, heille oikein näytetään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset