Veikko Huuska

Mihail Gorbatshovin Nobel-puhe 5.6.1991 - erään murroskauden ja uran taitekohta

*

Joskus on hyvä katsoa taakseen ja miettiä.

Tänään on kulunut päivälleen 27 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton presidentti, NKP:n pääsihteeri, Mihail Gorbatshov piti hänen Nobel-luentonsa 5. kesäkuuta 1991, Oslon kaupungintalon suuressa salissa, Norjassa. 

Luento liittyi hänelle myönnetyn 1990 Nobelin rauhanpalkinnon luovutukseen, tuona hurjana vuonna 1991, jolloin nimenomaan Gorbatshovin ”keinu” kohosi korkeimmilleen, mutta saman vuoden lopulla vielä alas, maankamaralle, kun Neuvostoliitto poliittisena artefaktina ja pakkoyhteisönä, valtiona, lakkasi. 

Gorban huippuhetken näkyvin teko, palkintopuhe, kesti 50 minuuttia. 

Se on nähtävissä tässä, livenä ja norjaksi tulkattuna: https://www.nobelprize.org/mediaplayer/index.php?id=2030

*

Mikä mies Gorba oli – lintu vai kala?

Tiedämme, mitä Gorbatshovin seuraaja Kremlin korkeana herrana, presidentti Vladimir Putin on lausunut Neuvostoliiton purkautumisesta: 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi

Historia tulee arvioimaan tämän lausunnon arvon ja osuvuuden.  Kenties se ei menekään niin pahasti metsään, kuin me Lännessä olemme lähtökohtaisesti ja hieman huvitettuina nähneet.  Voima ja vastavoima - elämä ehkä vaatii sellaisen dualismin, vaikka hinta olisikin kova.

Tietyllä lailla kieltämättä Gorbatshov oli surullisen hahmon ritari.

Mutta mistä hän Nobelin rauhanpalkinnon sai?

Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin Mihail Gorbatsoville

"johtavasta roolista siinä rauhanprosessissa, joka nykyään luonnehtii kansainvälisen yhteisön tärkeitä osia".

Englanniksi Nobel-sivuilta: "for his leading role in the peace process which today characterizes important parts of the international community".  https://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1990/

*

Euroopan onni

Noita sanoja, muotoilua jolla palkinnon myöntämistä perusteltiin, voisi hetkeksi pysähtyä miettimään.  Selvää on, että tänään ei maailmassa ole ketään korkeaa päätösvaltaista poliitikkoa, josta voisi sanoa noin. 

Suuret imperiumit ovat tuohoutuneet eri tavoin.  Mikä verisen sodan tantereilla, mikä pala ja alue kerrallaan voimaansa menettäen.  Mikä sitten niin kuin Neuvostoliitto, sisältä tyhjentyneenä ja ideologisesti senilöityneenä, ikään kuin alkuperäisen raivonsa ja tulensa menettänyt ukkosmyrsky, joka sitten vain lientyy väsyneeseen ja empivään iltaruskoon.

Turhan usein mietimme ja näemme, minkälaisen hornan reunalla Eurooppa noina murroksen vuosina taivalsi.  Miten todennäköinen erilainen hajoamissodan uhka oli, miten ilmeinen ja varma. 

Ja kuitenkin se eri muodoissaan vältettiin, moninkertaisen onnen, harkinnan ja sanotaan suoraan vastuullisuuden ansiosta.  Gorba oli yksi lenkki tässä ketjussa, joka säilyi ehjänä, eikä koskaan päästänyt hajoamissodan tulta irralleen sieltä painekattilan kannen alta.

*

Kuka tai mikä pelasti Euroopan?

Kuulun niihin, jotka nukkuivat levottomasti kesällä ja syksyllä 1991.

Olin sisimmässäni varma, että vanha manner on tiellä mielettömään mittelöön, toisen maailmansodan keskeisen voittajavallan, sen, joka enimmällä voimalla ja suurimmilla uhrauksilla, suurimmilla menetyksillä, nujersi kansallisvaltioiden ja imperiumien kiihkon tuottaman eurooppalaisen suursodan toisen aloittajan.  Se toinen aloittaja oli – Neuvostoliitto itse. Mutta hyvin kävi, ja eräs osatekijä oli tässä historiallisessa rauhanprosessissa, jonka Neuvostopakkovallan mureneminen itseaisassa oli, kieltämättä oli juuri sen ohentunut veri ja brezhneviläistynyt ylin valtarakenne.  Se oli jämähtänyt kuolinsijalleen, eikä enää pystynyt karjaisemaan eikä iskemään, vanhan leijonan viimeinen hengähdys.

Mutta miksi sitten läntinen Norja, sen Nobel-laakerien jakajat antoivat palkinnon Gorballe, eikä esimerkiksi yksin presidentti Ronald Reaganille tai yhteisesti näille kahdelle?

Onko tätä prosessia syvemmin tutkittu?  Oliko se vain se läntisten silloisten liberaalien ylenkatse länsirannikon B-western tähteä kohtaan, Reagania?  Vai oliko siinä perusteellisempi analyysi?  Reaganilla oli säikehtivä ja mediaseksikäs Tähtien sota, Star War, mutta Gorba myötävaikutti, ettei Neuvostoliitto alkanut sotia sisällään, eikä sen etupiirissä Moskovan rautavanteesta vapautuvat entisten imperiumien itselliset vallat alkaneet tehdä samaa tahoillaan.

Ja kuitenkin, Reagan oli se mies, joka huusi:

  »Herra Gorbatšov, avatkaa tämä portti. Herra Gorbatšov, purkakaa tämä muuri!»

»Mr. Gorbachev, open this gate. Mr. Gorbachev, tear down this wall!»

Ihmiskunnan suuria puheita, Berliinissä 12.6.1987 kello 14.oo Brandenburgin torilla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Purkakaa_t%C3%A4m%C3%A4_muuri!

Ne yhdeksän sekuntia: https://

Suuren ideologisen sodan kulminaatio keskellä Eurooppaa.  Sen jälkeen ei ollut enää kuin yksi vahva voima:

Länsi ja sen vapaa, liberaali markkinakeskinen finanssien ja raudan valtakunta. Vastavoima oli loppunut.

Nyt se, vastavoima, vastavoima, kerää itseään, voimaansa ja nyrkkiään.  Mutta vahva ja rautainen siitä on tuleva, taas.

*

Voiton hinta

Tuossa vapauksien voitossa oli uusien kahleiden kilinä taustamusiikkina.

Nobel-puheessaan presidentti Gorbatshov sanoo:

"Perestroika, joka palauttaa kansamme jälleen kerran terveeksi, on avannut normaalit suhteet maan kehitykselle niin sen sisäisessä kasvussa kuin ulkopolitiikassa. 

Näin olemme aloittaneet suuria muutoksia, jotka voivat osoittautua merkittävimmiksi 1900-luvulla, mitä tapahtuu omalle maallemme ja sen kansille, mutta myös koko maailmalle. "

Häntä ylistettiin hänen panoksestaan jännitteiden lievittämisessä Neuvostoliiton ja lännen välillä ja siitä, että näin toimien hän käytännössä lopetti näin kylmän sodan.
Muita tärkeitä näkökohtia, jotka toivat hänelle Nobelin. olivat ne lukuisat aloitteet, joita Gorbatshov esitti jotta voitaisiin pysäyttää ja lopettaa ydinvarustelukisan 1980-luvulla, kun kahdelle suurvallalle oli kertynyt valtava arsenaali ydinaseita ja sota tuntui jatkuvana uhkana, joka oli tehnyt maailman vaaralliseksi paikaksi asua.

Hän myös korosti tätä menestystä hänen tunnekylläisessä puheessaan:

"Kylmä sota on ohi. Riski globaalin ydinsodan syttymisestä on käytännössä hävinnyt.  Rautaesirippu on laskeutunut. Saksa on yhdistynyt, mikä on tärkeä virstanpylväs Euroopan kehitykselle.” ..... "Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, kaksi ydinvoimavarat, ovat siirtyneet vastakkainasettelusta vuorovaikutukseen ja joissakin tärkeissä tapauksissa kumppanuuteen."

”Tällä on ollut ratkaiseva vaikutus koko kansainväliseen ilmastoon. "
*
Gorbatsov onnistui Neuvostoliiton rakenneuudistuksessa ja Neuvostoliiton hallinnon demokratisoimisessa ilman sisällissodan puhkeamista.  Yksipuoluejärjestelmän luomus, Neuvostovaltio, vain hävisi. Hän ymmärsi vaikea tämä suuri tehtävä sanoen:

"Rauhallisen kehityksen ohjaaminen ei tietenkään ole helppoa maassa, jossa sukupolvesta toiseen ihmisiä johdettiin uskomaan, että ne, joilla on valtaa tai voimaa voivat heittää ne, jotka ajattelevat toisin tai näkevät asiat toisin, voidaan sysätä toisinajattelijoina pois politiikasta tai sulkea jopa vankilaan. Vuosisatojen ajan kaikki nämä maan ongelmat ovat lopulta päättyneet.”

”Vuosisatojen ajan kaikki maan ongelmat on ratkaistu lopullisesti väkivaltaisin keinoin. Kaikki tämä on jättänyt lähes lähtemättömän jäljen meidän koko poliittiseen kulttuuriimme, jos tämänkaltainen ilmaisu on täysin soveliasta tässä tapauksessa."
 

Vaikka hänet ylistettiin länsimaissa, hän ei ollut suosittu kotimaassaan kotimaansa politiikassa, mikä johti taloudelliseen kaaokseen.

Vitali Tretjakovin päätoimittajana ollessa Nezavisimaja Gazeta kirjoitti artikkelissaan päivää ennen kuin Gorbatshov piti tämän näkyvimmän luentonsa, että "koska, kuten kuluneet kuusi vuotta vallankahvassa ovat osoittanet, presidentin perestroika on enemmän tai vähemmän epäonnistunut, ei se tarjoa paljonkaan toivoa neuvostoliittolaisille.  Siksipä Gorbatshov haluaa nyt luottaa vain länsimaalaisiin ja etenkin heidän johtajiinsa. "

Tähän mennessä hänen ohjelmansa oli aiheuttanut vakavan kriisin, jossa inflaatio vahvistuu, mutta tuotanto ja kasvu heikkenivät.

Lokakuussa 1991 lähes kaikki Neuvostoliiton tasavallat olivat riippumattomia Neuvostoliitosta.

Gorbatšov erosi neuvostovaltion presidentin virasta joulukuussa kyseisenä vuonna ja sitten Neuvostoliitto päättyi.

*

Tuolloin, 27 vuotta sitten, 1991, Euroopassa nähtiin kaksisuuntainen kehitys:

Lännessä EY ja sen tavoittelijat olivat voimakkaassa pyörteessä, joka keskihakuisesti kokosi kaikki kynnelle kykenevät ”vapaat” maat ja kansat Brysselin kehälle.

Samaan aikaan itäisessä Euroopassa separaattori pyöri toiseen suuntaan ja irroitti Moskovan pannan alta Neuvostoliiton ja sen satelliitit, Varsovan liiton maat.  Moskovan blokki hajosi ja alkoi etsiä uudelta pohjalta tietään.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Uusi Suomi 7.5.2018; https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/248048-vladimir-...
Venäjä
Venäjällä Vladimir Putin on aloittanut neljännen kautensa maan presidenttinä. Putin vannoi toisen peräkkäisen kuusivuotiskautensa virkavalan Kremlin suuressa palatsissa maanantaina.
Putin ilmoitti juhlallisissa virkaanastujaisissaan myös elämänsä tarkoituksen, uutistoimisto Tass kertoo. Se on sovelias neljännen kautensa aloittavalle valtionpäämiehelle: Venäjän ja sen kansan palveleminen.
– Olen erittäin tietoinen kolossaalisesta vastuustani kaikille teille, koko multietniselle kansallemme, vastuustani Venäjälle, mahtavien voittojen ja saavutusten valtiolle, Putin sanaili.
– Uskon, että velvollisuuteni ja koko elämäni tarkoitus on tehdä kaikkeni Venäjän hyväksi, sen rauhanomaisen ja menestyksekkään nykypäivän sekä tulevaisuuden eteen, ja jokaisen venäläisen perheen hyvinvoinnin vuoksi.
Putin käytti jälleen viimeaikoina suosimaansa termiä läpimurto, joita Venäjä hänen mukaansa tarvitsee kaikilla elämänalueilla.
– Olen vakuuttunut siitä, että nämä läpimurrot voi varmistaa vain vapaa yhteiskunta, joka hyväksyy kaikki uudet asiat ja kehityksen ja vastustaa epävarmuutta, jämähtämistä ja protektionismia, Putin sanoi.

Putinin kaksi ensimmäistä presidenttikautta olivat nelivuotisia, mutta presidenttikauden kestoa pidennettiin kahdella vuodella tämän jälkeen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset