Veikko Huuska

Toimittaja-Kremlin kriitikko Arkadi Babtshenko - RIP

 

Venäläinen toimittaja-kirjailija Arkadi Babtshenko (1977-2018) murhattiin kotonaan eilen

*

CV

Arkadi Arkadijevitsh Babtshenko syntyi Moskovassa 1977. Vuonna 1995, 18-vuotiaana, hän meni armeijaan.  Hän palveli Pohjois-Kaukasuksen sodassa ja osallistui myös toiseen Tsetshenian sotaan.  Hän kertoi myöhemmin sotakokemuksistaan Venäjän armeijan vireissä teoksessaan One Soldier´s War (2006).

Kun hän kotiutui lopulta asevoimista 2000, hän aloitti sotakirjeenvaihtajana Moskovski Komsomoletsille ja Zabutyi Polkille.  Babtshenko valmistui oikeustieteellisestä tiedekunnasta Modern University for the Humanities´ista.  Hän jätti tilapäisesti journalismin ja työskenteli taksinkuljettajana useita vuosia, paitsi ollessaan Novaja Gazetan leivissä.  Sotilasopetaatioita hän seurasi Etelä-Ossetian sodassa elokuussa 2008.

Bobtshenko perusti ”Toimittajat ilman välikäsiä” –järjestön (“Journalists Without Middlemen”), jota varten hän teki valmisteluja ja harjoitti tutkivan toimittajan työtä.  Lisäksi hän kirjoitti useita kirjoja kokemuksistaan armeijassa, saaden niistä lukuisia kirjallisuuspalkintoja.

Vuoden 2012 maaliskuussa Babtshenkoa vastaan nostettiin rikosprosessi, jossa häntä syytettiin ”mellakoiden järjestämisestä”, koska hän oli ollut mukana ”Reilut Vaalit” – For Fair Elections movement  -liikkeen mielenosoituksissa.

Babtshenko kritisoi presidentti Vladimir Putinia sekä erityisesti Venäjän sotilasinterventioita Ukrainassa ja Syyriassa.

Hän lähti Venäjältä helmikuussa 2017 sen jälkeen, kun  hän joulukuussa 2016 oli face booksissa postannut 2016 Russian Defence Ministry Tupolev Tu-154 crash koskevan tekstin ja saanut tappouhkauksia sen johdosta.

Bobtshenko eli tuon jälkeen perheineen Prahassa, Israelissa ja Kiovassa.  Lokakuusta 2017 lähtien eiliseen kuolemaansa saakka Babtshenko työskenteli ATR-televisio kanavan palveluksessa.

Hänellä oli vaimo ja yksi tytär.

Ks.: https://en.wikipedia.org/wiki/Arkady_Babchenko

Nimi; Arkadi Babtshenko - Arkadiy Babchenko   -  Аркадий Бабченко

*

Kohtalona sota

Mies joutui 18-vuotiaana sotaan ja jäi sinne;

”Vain kehoni palasi ensimmäistä Tsetshenian sodasta”…

”Kirjoittaminen oli ainoa, joka auttoi”, hän sanoo, että kuukauden kuluttua kotiuttamisestaan hän alkoi kirjoittaa. Terapeuttista, auttavaa työtä.

”Jos en olisi alkanut kirjoittaa, olisin menettänyt itseni vodkalle.  Se oli ainoa todellinen parannuskeino.  Kun ihminen palaa sodasta, vankilasta, tai jostain muusta äärimmäisestä tilanteesta, hänen on pakko saada pois se, mikä on hänen sisällään.  Koko kauhistuttava kokemus”.

”Moskovassa ihmiset eivät halunneet tietää, joten aloitin kirjoittaa.”

Se mikä vuosi hänestä ulos – yöllä, töissä, metrossa – oli sävähdyttävä miehinen oksennusennätys.  Ei komeita, saati lohduttavia kuvia sankareista ja roistoista; vaan tuttuakin tutumpi kaari, tappion ja riemuvoiton kaukaisimmassa hämärnurkkauksessa pakoileva tarina. 

Bobtshenko esittelee meille armottoman täräyksen pelkoa, ikävystymistä, sekavuutta, saastaa, vilua, tauteja, nälkää, janoa ja viipyilevää pelkoa – maailman, joka tuntuu olevan valovuosien päässä kaikesta kultakohokirjaimin kirjoitetusta virallisesta storysta.

*

En koskaan ajatellut sitä julkaistavaksi, hän myöntää.  Kaikki muistiinpanot, raakavedokset; en ajatellut tehdä mitään kaunista ja helppolukuista.  En ajatellut olevani kirjailija.  Minä vain kirjoitin, koska halusin sitä, minun oli pakko.

Erään sotilaan sota –teos julkaistiin Lontoossa joulukuussa 2007.  Kirjan koettiin kuvaavan sitä Länttä tyrmistyttävää menoa Venäjällä, jota täällä niin paljon tarkoitushakuisestikin esitetään, mutta se tuntui myös ansaitsevan vertailevat arviot Joseph Hellerin Me sotasankarit (Cach-22) ja Leo Tolstoin varhaistuotantoon 1800-luvun Kaukasuksen sodista. 

*

Babtshenko kuuluu perhetaustaltaan Moskovan ”työssäkäyvän sivistyneistön” (working intelligentsia); hän oli perheen ainoa lapsi, äiti opettaja, isä insinööri.  He olivat köyhiä, mutta niin olivat lähes kaikki muutkin, eritoten heidänkaltaisensa joiden elämä riippui murenevan valtion heikkenevästä kyvystä maksaa kuukausittaisia palkkoja työläisilleen.  Hän oli normaali nuori (jos sellaista on olemassakaan), joka piti samoista asioista kuin ikäisensä teinit yleensäkin.  Mutta hän rakasti kirjoja; hänen suosikkiaiheensa oli sota ja suosikkiteoksensa Erich Marie Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta.

*

1990-luvun nuorten miesten dilemma

Babtshenkon eläessä nuoruusvuosiaan, Äiti-Venäjä ja presidentti Boris Jelstsin riisti lapsensa kodin helmasta ja lähetti heidät etelään, torjumaan Tsetshenian pyrkimyksiä erota valtioyhteydestä.  Hänen itsensä ei olisi tarvinnut lähetä sotaväkeen ja sotaan: hän opiskeli yliopistossa, ja kuten muistamme, se tarjosi ehdottoman immuniteetin liikekannallepanoa vastaan, opiskelujen ajaksi, ja käytännössä tutkinnon suorittaneille; lisäksi oli laajana rehottava lahjonta, jolla ”kaikki” kynnellekykenevät pyrkivät väistämään tuon komennuksen.

”Mutta minä en halunnut lykkäystä”, hän sanoo.  ”En muista, miksi … nuoruuden romantiikasta ehkä.  Tai ehkä koska olin lukenut liikaa.  Tietenkin olisin voinut jäädä pois, mutta se ei välttämättä olisi onnistunut loppuun asti.”

Venäjän armeija on vaarallinen paikka, jopa rauhan aikana, ja peninkulmien päässä vihollisesta.  Erään sotilaan sota on kaikkein sähäkkäimmillään, ja tehokkaimmillaan – kun Bobtshenko kuvaa nuorempien sotilaiden kauttaallista pelkoa vanhempien jermujen joukossa.  Humalassa, aiheettomasti ärsyyntyneenä kiusaajat vetävät heidät sängyistä, tappavat puoliväliin asti, uhkaavat raiskata heidät ja sitten murjovat silmät mustiksi ja paikat helliksi.

*

Mutta lähes yhtä järkyttävää on se, ettei Venäjä pysty tarjoamaan sotilailleen edes perusasioita.  Bobtshenko kuvaa, miten sotilaat elävät marjoilla kuin mitkäkin hirvet, ja juovat janoonsa sekavia vesiä, joissa maistuu mätä ihmisliha. 

Mutta selvittyään ensimmäisestä sodastaan Bobtshenko palasi seuraavaan.

”Toinen tsetshenian sota alkoi, ja miten se vetikään minut takaisin sinne, sietämättömällä voimalla.  Vain minun ruumiini oli palannut ensimmäisestä sodasta.  Mieleni jäi sinne, mieleni ja tajuntani.  Kehoni käveli ympäri ja katsoi tätä maailmaa ymmärtämättä sitä.  Ja kun huomasin, ettei maailma hyväksy ruumistani, se palasi sinne, missä tajuntanikin jo oli.”

Ei kysymystäkään siitä, palaisinko vai enkö, oli pakko palata.

*

Jälleen hän selvisi sodasta.

Mutta jälleen paluu kotiin.  Kuten kaikki addiktit, Babtshenko sanoo, että hänen oli löydettävä keino toipua ”adrenaliiniriippuvuudesta”.

Sodassa ei ole minkäänmaailman elämänlaatua.  Millään ei ole merkitystä… elämä menettää makunsa, siitä tulee tylsää, ja jotenkin vain täytyy vetää itsensä takaisin elämälle.  Monet ihmiset ryhtyvät juomaan, käyttävät huumeita.. ihmiset voivat elää aivan partaalla.

Babtshenkolla oli kaksi reittiä elämässään:

hänen perheensä ja hänen työnsä toimittajana.  Olin onnekas ja onnistuin pitämään itseni kiinni elämässä, hän sanoo.  Nyt minulla oli jotain, jonka vuoksi elää.

Mutta vaikka hän oli optimistinen itseensä nähden, hän oli pessimistinen Venäjästä.  Kriitikot voivat arvostaa  hänen kirjojaan, mutta hän ei nähnyt keinoja vaikuttaa ihmisiin kotona.  Kun kirjan ilmestymisestä oli kulunut kaksi vuotta (2006-2008), sillä ei ollut mitään vaikutusta Venäjällä.

Jopa sellaisen Lännessä niin tunnetun kirjailija-toimittajan kuin Anna Politkovskajan ruma murha 2006 merkitsi vähän tai ei mitään venäläisille.

*

Ansioita

Arkadi Babtshenkolle myönnettiin vuoden 2015 marraskuussa ruotsalainen Tucholsky-palkinto.

Babtshenko luettiin jo eläessään Alexandr Karjasjow´in ja Sakhar Prilepsin tapaan 2000-luvun venäläisen uuden realismin johtaviin edustajiin, kirjailijaksi, joka jatkaa 1960- ja 1970-lukujen ”luutnantti-proosan” ja 1990-luvun sotilasproosan perinteitä.

*

Loppu

Sen jälkeen kun Babtshenko oli jatkanut kriittisiä kommenttejaan vuoden 2017 Venäjän Aleppo-pommituksista fb-päivityksissään, häntä syytettiin isänmaallisuuden puutteesta, ja joukko duuman edustajia ja venäläisiä valtioalisteisia tiedotusvälineitä vaativat hänen kansalaisuutensa mitätöintiä, karkottamista ja omaisuuden pakkolunastusta.  Tätä koskeva Vetoomus käynnistettiin ja saatiin 130.000 allekirjoitusta 24 tunnin kuluessa.  Hänen asuinosoitteensa julkaistiin ja ilmoitettiin ”vierailusta”.  Babtshenko ja hänen perheensä sai päivittäin uhkailuja.  Bulevardilehti LifeNews raportoi hänen poliisin vuotamia väitettyjä rikoksiaan, kuten että hän on ajanut bussilla ilman lippua – vaikka hänellä Venäjän käymien sotien veteraanina oli mahdollisuus käyttää vapaasti joukkoliikennettä.  Venäjän tv-asema Tsargrad TV liitti Babtshenkon listalle ”TOP 100 Russofobia”, vaikka hän oli  taistellut kahdessa venäläisessä sodassa. 

Babtshenko päätti lopulta helmikuussa 2017 poistua maasta, kun toistuvat hyökkäykset häntä ja mutia Kremlin kriitikkoa vastaan vain yltyivät, murhauhkauksilla ryyditettyinä.  Hän suunnitteli tuolloin lähteä välittömästi, mutta lähtöä viivästytti oppositiopoliitikko Vladimir Kara-Mursaa Wladimir Kara-Mursa vastaan tehty toinen myrkytysisku. 

*

STT kertoi:

Venäläistoimittaja ammuttiin Kiovassa – poliisi epäilee kuoleman liittyvän toimittajan työhön

Poliisi epäilee Babtshenkon kuoleman liittyvän hänen työhönsä.

41-vuotias Babtshenko oli kotonaan, kun häntä ammuttiin, ja hän kuoli ambulanssissa matkalla sairaalaan. Poliisin tiedottajan mukaan myös Babtshenkon vaimo oli ollut kotona. Vaimo on sanonut olleensa kylpyhuoneessa, kun hän oli kuullut laukauksen. Babtshenkon kollega kertoo Facebookissa, että Babtshenkoa ammuttiin kolme kertaa selkään hänen talonsa portaikossa.

Babtshenko oli paennut Ukrainaan kritisoituaan Venäjän toimia Ukrainan konfliktissa. Hän on jo toinen kahden vuoden sisään Kiovassa kuollut toimittaja, joka oli kritisoinut Kremliä. Kesällä 2016 Venäjän ja Valko-Venäjän kaksoiskansalainen Pavel Sheremet kuoli, kun hänen autonsa räjähti Kiovan keskustassa epäselvissä olosuhteissa.

Babtshenko lähti Venäjältä helmikuussa 2017, koska hän pelkäsi joutuvansa vankilaan ja häntä oli uhkailtu. Hän asui ennen Ukrainaan muuttoaan Tshekissä ja Israelissa.

Kiovassa Babtshenko työskenteli juontajana Krimin tataarien tv-asemalla ATR:llä.

Ennen lähtöään Venäjältä hän työskenteli Venäjän opposition Novaja Gazeta -sanomalehdessä ja liberaalilla Echo of Moscow -radioasemalla. Babtshenko on kirjoittanut lisäksi kirjan Sodan värit.

http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/ven%c3%a4l%c3%a4istoimittaja-ammuttiin-kiovassa-%e2%80%93-poliisi-ep%c3%a4ilee-kuoleman-liittyv%c3%a4n-toimittajan-ty%c3%b6h%c3%b6n/ar-AAxZZV3?ocid=ientp

*

  The Independent, tunti sitten:

 https://www.independent.co.uk/news/world/europe/russian-journalist-killed-ukraine-arkady-babchenko-kiev-kremlin-wife-a8374976.html

*

Mr Babchenko was shot at his home on Tuesday evening and died in an ambulance on the way to hospital. According to Anton Geraschenko, a Ukrainian politician with close links to the police and security services, the journalist had left his apartment to buy provisions, and was attacked on his return. 

"When Arkady opened the door of his flat, the killer cowardly shot him in the back, firing several shots," the politician wrote on Facebook.

Danger was rarely far away from his workplace. Just a few hours before his death, Mr Babchenko wrote on Twitter about his fortune to have been refused travel on a Ukrainian military helicopter in 2014. "Four years ago General Kulchitsky wouldn't take me on his helicopter because there wasn't the space. It was shot down two hours after this photograph. 14 people died, but I got lucky. It's a second birthday for me." 

*

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Noilta vuosilta muistan,
miten kävellessäni kesäisenä iltana Pietarin Nevski Prospektilla, kävi niin, että jututin erästä pyörätuoliin joutunutta sotilasasuista kaveria.
Jalat olivat poikki polvien alapuolelta, molemmat. Maastopukuisesta kaverista näki että kovia oli kokenut, ja hän kertoikin palvelleensa Tsetsheniassa, jalat menivät omissa miinoissa - näin hän kertoi.

Oli karu mutta symppis kaveri, kun äkkiä takaani syöksyi joku äijä ja potkaisi tosi rajusti hänen pyörätuolinsa pyörään ja alkoi karjua ja osoitteli poispäin. Vaistomaisesti tönäisin tulijaa, ja sanoin, älä nyt potki!
Mutta tulija olikin miliisi. Salamana ajattelin: tämä ei pääty hyvin, määhän tönäisin sitä.
Mutta keskustelukumppanini, sotaveteraani maastopuvussaan vain vilkaisi minuun, alistuneesti, ja hyvin nopeasti rullasi itsensä sivukadulle. Yllätyksekseni miliisi ei ruvennut mitenkään kovistelemaan minua, mulkaisi vain ja painui pamppu heiluen matkoihinsa: hän tuli vain häätämään jalattoman sotilaan pois silmistä.
Tämä siis sattui Pietarin Nevski Prospektilla - päättelin että katumiliisille oli annettu ankara käsky pitää "street cleen" - niin rivakasti kaikki tapahtui.
Eikä tätäkään veteraania varmaan eka kertaa ajettu hämyisille sivukujille, niin liukkaasti hän poistumisensa suoritti.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Arja Paananen/IS, 30.5.2018;

Murhattu venäläistoimittaja julkaisi hyytävän Facebook-päivityksen viime perjantaina – jäi yhdeksi Arkadi Babtshenkon viimeisistä

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005700103.html

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

LISTA
Venäjällä surmatut journalistit.
Englanninkielinen Wikipedia on ylläpitänyt tätä listaa;

The dangers to journalists in Russia have been well known since the early 1990s but concern over the number of unsolved killings soared after Anna Politkovskaya's murder in Moscow on 7 October 2006. While international monitors mentioned a dozen deaths, some sources within Russia talked of over two hundred fatalities.[1] The evidence has since been examined and documented in two reports, published in Russian and English, by international organizations. These revealed a basic confusion in terminology that explained the seemingly enormous numerical discrepancy: statistics of premature death among journalists (from work accidents, crossfire incidents, and purely criminal or domestic cases of manslaughter) were repeatedly equated with the much smaller number of targeted (contract) killings or work-related murders. The Remembrance Day of Journalists Killed in the Line of Duty in Russia is observed on 15 December every year.

Linkki: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_journalists_...

Sivustoa on viimeksi päivitetty tänään, 30.5.2018.
Todettakoon, että mr Babtshenko surmattiin eilisiltana 29.5.2018 Kiovassa, Ukrainassa, kotonaan.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Toimittajien murhat ovat yleistyneet. Jopa EU-maassa on ammuttu kaksi toimittajaa, jotka tutkivat kyseisen EU-maan johtajan mahdollisia mafiakytkentöjä.

Erittäin huolestuttava ilmiö. Pelottavan usein syylliset tai syyllinen jäävät löytymättä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#4.
Niinpä. Uhkailuista ja muusta painostuksesta puhumattakaan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

BABTSHENKO, who fled Russia in 2017 saying he had received threats in the wake of an campaign of intimidation by pro-Kremlin media and politicians, is the latest of a number of outspoken critics and self-declared enemies of the Kremlin to be murdered in the Ukrainian capital.

SHEREMT, a dual Russian and Belarusian citizen, died when his car exploded in the centre of Kiev in 2016 in still unexplained circumstances

DENIS VORONENKOV, a former Russian MP who was gunned down in March last year after he fled to Ukraine and publicly condemned Russia's annexation of Crimea.

AMINA OKUEVA, a Chechen who fought on the Ukrainian side against Russian forces in east Ukraine, was shot dead in October.

Her husband, ADAM OSMAEV, who Russian authorities have accused of plotting to kill Mr Putin, survived an earlier assassination attempt in the city.

The killings have prompted some Ukrainian officials to suggest that the Russian secret services are running an assassination program against regime critics and key Ukrainian military and intelligence officers in the city.

Ukraine and Russia are fighting a de-facto war in eastern Ukraine, where Moscow sent troops and equipment to support a separatist uprising in 2014. Fighting continues there despite a ceasefire signed three years ago.

Telegraph, 30.5.2018: https://www.telegraph.co.uk/news/2018/05/30/russia...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

https://www.amazon.com/One-Soldiers-War-Arkady-Bab...
Amazon.com: One Soldier's War (9780802144034): Arkady Babchenko, Nick Allen: Books

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Ei nyt vielä kannata viedä kukkia haudalle.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2018053022009810...

Taisi käydä taas niin, ettei Putin saanut tätäkään hengiltä vaikka ammuttiin kuulemma selkä täyteen reikiä.
Ainut mikä vissiin jäi puuttumaan niin ne reiät...siis jos mies jo tönään ollut lehdistötilaisuudessa.

Eihän se Putin saa edes yhtä vanhaa ukkoa saa hengiltä vaikka käytössä maailman vahvin hermomyrkky.

Onkohan sille NATO:lle sittenkään tarvetta.
Jos ei yhtä äijää saa hengiltä, niin miten kokonaisen suomen väestö.

Käyttäjän ChristerSuominen kuva
Christer Suominen

Mitenkäs nyt, kun Babtjenko onkin "noussut kuolleista" ja antoi äskettäin Kiovassa pressikonferenssin oletettuun "kuolemaansa" liittyen?

https://svenska.yle.fi/artikel/2018/05/30/mordad-j...

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

No älä nyt sekoita hyvää tarinaa turhilla kysymyksillä.

Jos Ukrainan luotettavaksi tunnettu tiedustelupalvelu (jonka nimeä en nyt juuri satu muistamaan) sanoo että ukko on kuollut ja Putin tappoi sen, niin silloin se on kuollut ....olipa se lehdistötilaisuudessa tai ei....PISTE.

Sitäpaitsi lehdissäkin sanottiin että se on kuollut, eikä ole mitään syytä epäillä länsimetiaa mistään valeuutisista....eihän tämä nyt mitään "ruskijamediaa" sentään ole.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

MItä ihmettä Raatikainen höpottää. Tässähän juuri länsimedia raportoi, että ei olekaan kuollut.
Täällä Venäjällä myös on levitetty ensin kuolonuutiset ja nyt, että ei kuollutkaan. Tässä nyt ei ole hitustakaan eroa perusasioiden uutisoinnissa Venäjän ja ns. lännen välillä.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen Vastaus kommenttiin #15

En tiedä jäikö lehdet lukematta aikaisemmin päivältä, mutta aika isoilla otsikoilla ehdittiin jo kuolema uutisoida....eikä unohtunut mainita murhaan syyllistäkään.

Kyllä se kuollut oli ja Putin sen tappoi.
Tai jos ei ollutkaan kuollut, niin Putin sen kuitenkin tappoi.
En nyt just osaa keksiä miten tuo kuvio ihan tarkalleen ottaen meni, mutta en olekaan Ukrainalainen agentti.
Pääasia että Putin mainittu.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Alexander Karasyov englanniksi.

Suomeksi translitteroidaan Karasjov. Venäjässä ei muuten ole w-kirjainta, on siis vain yhhdensorttinen v. Saksalaiset kirjoittavat Volgan Wolgana, keine Ahnung, warum.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Zahar_Prilepin

Suomeksi Zahar Prilepin.

terveisin. Dr. Besserwisser

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jotenkin musta tuntuu, että jos Kreml tosissaan haluaa jonkun hengiltä, niin näin myös tapahtuu. Mitähän teatteria tämä taas on? Uusi kirja tulossa?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Roponen. Kyllä täällä on alempiarvoisempiakin murhanhimoisia, jotka ei olekaan ehkä niin tehokkaita.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Tuplakomparatiivi "alempiarvoisempiakin" ei taida olla oikeaa suomen kieltä.

Suomalais-ugrilaiselle kielimiehelle on pakko huomauttaa moisesta finessistä.

Voin toki olla itse väärässä; Esa-Jussi Salminen ratkaissee oikeinkirjoituksen.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Meinaat, ettei ”ryssiminen” oli Kremlille mahdollista?

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

HIenosti toimittu Ukrainalta, jos pitää paikkansa, että onkin elossa! Kerrankin pystyttiin ennalta ehkäisemään. Ehkä kannattaisi oppia, että ei se niin vain onnistu.

Risto Koivula

No TÄLLÄ TAVALLA Suomen SUPOkin ja Höperturvallisuuskeskus voisit "tehdä itselleen saavutuksia ja "vottoja"!!!

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Kirja löytyy suomennettuna nimellä ”Sodan värit” ainakin e-kirjana. Kuvaa kahta helvettiä: Venäjän armeijaa ja Tsetseenian sotaa. Alleviivaa hyvin edesmenneen kirjailijan, Alexander Solzenitsynin lausuntoa, ettei ihmisellä voi olla surkeampaa kohtaloa kuin olla puna-armeijan sotilas.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Toimittaja Arkadi Babtshenko voi nyt tyytyväisenä todeta Mark Twain'iä siteeraten:
"Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja." Ainakin ne ovat ennenaikaisia.

Samalla tulee arvostetun kirjoittajan Veikko Huuskan uskottavuuden siipeen pieni jälki.

Sic transit gloria mundi. "Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme", sanotaan Sanassa.

Media suoltaa nykyään sekalaista soopaa. Kannattaa oppia kyseenalaistamaan kaikkea.

Aulis Saarijärvi

Kahdeksan tuntia Ukrainan hallitus siis syötti maailmalle trolliaan ja maailma otti kaiken todesta, kuten aina ottaa. Nytkin miljoonille jäi mieleen, että Putin kävi tappanassa jonkun.
Tuolla "niin arvovaltaiset" länsilehdet ja TV- kanavat paasaavat vieläkin asiaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#23.
Aulis, itse kiinnitin alkuperäisissä uutisissa huomiota siihen, että tarkkaa tai edes likiarvoista "murhahetkeä" ei kerrottu. Arvelin sen johtuvan tutkimusteknisistä syistä.
Mutta kun sen kerrottiin tapahtuneen tiistain eli 29.5. puolella, niin feikkiä pelattiin ehkä aikahaarukassa kello 22-24 eilen - tänään siis 15-17 saakka.

Tämä tekisi 15-19 tunnin peitepelin.

Äsken Maikkarin uutisissa sanottiin että toimittaja Babtshenko pyysi anteesi vaimoltaan tämän saamaa shokkihoitoa.

Kysymyksiä:
Miten Ukrainan viranomaisille "selvisi" kaksi kuukautta sitten, että mr. B. aiottiin murhata?

Miksi tämänkaltainen makaaberi peitetarina? - Venäjän paljastamiseksi?

Miksi lähes vuorokauden mediapeli? Maailmanlaajuisen mielikuvaohjelman lanseeraamiseksi.

Eikö ne tajua että jokaisen tämän sylttysoppa-keitoksen kokin oma uskottavuus heikkeni.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #27
Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #27

#27. "jokaisen tämän sylttysoppa-keitoksen kokin oma uskottavuus heikkeni".

Heidän joukossaan myös puhdaskaulainen blogisti; toki ilman omaa syytään.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

No, ei se ole Huuskan vika että mediaakin harhautettiin niin lännessä kuin idässä.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2018053022009812...

Risto Koivula

NYT kun Venäjä olisikin jo "tunnustanut", kuten kaikki meediat kurkku putkella vaativat...

Käyttäjän ArtoHeinonen kuva
Arto Heinonen

Ei tässä Huuskan uskottavuus kärsinyt vähääkään. On viety koko mediaa sekä idässä että lännessä, joten olisi väärin syyttää Huuskaa erehtymisestä, puhumattakaan harhaanjohtamisesta. Paljon on ainakin nähty vaivaa taustojen tutkimiseen.

Odotan mielenkiinnolla mitä motiiveja episodin taustalta paljastuu ja milloin.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Varmaa kuitenkin on, että puolen vuoden kuluutua kaikki muistavat Venäjän murhauttaneen tämän toimittajan, mutta kukaan ei muista että hän onkin elossa.

Niin asiat tapaavat ihmismielissä kulkea.

Käyttäjän ArtoHeinonen kuva
Arto Heinonen

Vahva yleistys, ettei kukaan muista. Itse ainakin, ja uskon että moni muukin pitää tätä niin outona tapahtumana, ettei se hevin unohdu. Vielä kun selviäisi todelliset taustat!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#28.
Samat mielessä.
Kyllä luulen että tämä "toisen pääsiäisen" henkiinherääminen ei unohdu - tuskin 24 tunnin kuolonunen jälkeen!

Harvemmin tämänkaltaisia spektaakeleita näemme, siksi vaikuttava tämä on, vaikka mitä erikoisempia salatun palvelun etc hrrastajateatterien luomiin olemme päässeet tutustumaan.

Saattaa lopulta käydä niin että mr. Arkadi "Lazarus" Babtsenkon uskottavuus tässä merkittävimmin tyhjeni.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Sinä pistät kirjoituskieltoon omassa blogissasi heti, jos on eri mieltä asioista ja saat kritiikkiä osaksesi. Eikö pää kestä, Siikala?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Näinkö edistys kehittyy?

Ensin rukokaupalla valeuutisia.

Nyt jotkut tuottavat jo valeruumiita.
Valeiskuja.
Valekuolleita.
Valekuolleistaheräämisiä.

Eikö mikään ole enää pyhää?

Ensi kerran eläessäni kirjoitin eilen muistosanat - RIP - elävälle miehelle.

Mitä seuraavaksi?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Täytyy sanoa, että tunnen itseni hyväksikäytetyksi.

Lievä raiskaus?

Totuus ainakin kärsi. Ei enää enempää tätä.

Ei enempää näitä "Lazaruksia", please!

Risto Koivula

Juuri tällaista oppia pitää ottaa.

Risto Koivula

Arja-täti asiaala:

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005700103.html

Murhattu venäläistoimittaja julkaisi hyytävän Facebook-päivityksen viime perjantaina – jäi yhdeksi Arkadi Babtshenkon viimeisistä

Toimittaja Arkadi Babtshenko muisteli Venäjällä kohtaamaansa vainoa vain viisi päivää ennen murhaansa julkisessa Facebook-päivityksessään.
Salamurhaajan uhriksi tiistaina Kiovassa joutunut venäläinen toimittaja Arkadi Babtshenko kertoi usein julkisuudessa häneen kohdistuneista uhkailuista, joiden vuoksi hän päätti lähteä vapaaehtoiseen maanpakoon Venäjältä viime vuonna.

Babtshenkon yhdeksi viimeisistä kirjoituksista jäi hänen julkinen päivityksensä Facebookiin perjantaina 25. toukokuuta.

Kirjoituksessaan Babtshenko palaa vuonna 2015 tekemäänsä tekstiin, jossa hän yritti kertoa Kremlin politiikkaa tukevalle venäläiselle näyttelijälle Tshulpan Hamatovalle, miksi tämän venäläislasten hyväksi tekemä hyväntekeväisyystyö ei poista sitä, että samalla Hamatova tulee tukeneeksi Vladimir Putinin väkivalta- ja sortokoneistoa julkisilla esiintymisillään Venäjän televisiossa.

IS käänsi Babtshenkon tekstin pääkohdat venäjästä suomeksi. Käännöksessä on pyritty säilyttämään tekstin alkuperäinen henki, mutta joissakin kohdissa on lisätty sulkuihin suomalaista lukijaa helpottavia sanoja. Tekstiä on myös lyhennetty hieman.

”Okei. Otetaanpa vielä yksinkertaisemmin. Ilman mitään hypoteettisia oletuksia.

Ensinnäkin, kun televisiossa näytetään teidän kuvaanne varustettuna tekstillä ”pyydystä liberaali paskiainen” – ei siis mitään hypoteettista kuvaa, vaan SINUN OMAA kuvaasi, ja internetissä levitetään samaan aikaan teihin kohdistuvia viestejä otsikolla ”liberaali, fasisti, menkää käymään hänen kotonaan kylässä” – niin uskokaa vain, että teidän suhtautumisenne agitaation ”merkityksettömyyteen” muuttuu jonkin verran.

Arkadi Babtshenkosta on levitetty Venäjällä ja venäjänkielisessä internetissä useita ”etsintäkuulutuksia”. Tässä lukee: ”Huomio, provokaattori!!! Tässä on Arkadi Batshenko, ääriliberaali paskiainen, länsimielinen, russofobi ja banderalainen. Hän on tunnettu siitä, että hän on antanut banderalaisille tietoa Venäjän erikoisjoukoista.” Banderalainen-termillä viitataan toisen maailmansodan aikaiseen ukrainalaiseen nationalistiin Stepan Banderaan, jonka seuraajiksi Venäjä nimittää nykyisiä ukrainalaisia Venäjän vallan vastustajia.

Toiseksi, kun televisiosa näytetään elokuun 31. päivänä elokuva (Kiovan fasisti)juntasta ja te itse olette elokuvassa yksi ”fasisteista”, niin syyskuun ensimmäisenä päivänä, kun viette lasta kouluun, te yritätte peittää kasvonne hupulla seisoessanne rivistössä ja katselette ympärillänne olevia ihmisiä miettien, että monet heistä varmaankin katsoivat eilen sen elokuvan. Silloin teidän asenteenne propagandaa kohtaan muuttuu myös jonkin verran.

Ja kolmanneksi. Strategia, jonka mukaan ”me pelastamme lapsia, mutta samalla kasvaa kyllä hieman riski siitä, että sinun oma lapsesi jää orvoksi, sillä meidänhän täytyy tukea (lapsia pelastaaksemme) juuri niitä vallanpitäjiä juuri siinä televisiossa, joka kehottaa tekemään selvää sinusta ja sellaisista kuin sinä” - niin, tällainen strategia hieman kyllä hämmentää minua.

Minä en tuomaroi enkä tuomitse. Minä vain kerron tilanteesta. Sillä se sanasota, johon suhtaututaan internetissä hypteettisena, se on minulle henkilökohtaisesti aivan konkreettista.

Jos sinä osallistut tämän valtakoneiston tukemiseen nauhoittamalla sitä tukevia videoita, vaikka tekisitkin ne hyviä ja pyytettömiä tarkoituksia varten, sinä tulet kuitenkin tehneeksi videoita, joissa tuetaan toisinajattelijoihin kohdistuvia kostoiskuja. Minuun kohdistuvia iskuja. Sillä tässä pelissä ei ole enää mitään muita sääntöjä.

Minun tilanteeni näyttää siis näin yksinkertaiselta. Tämä on siis minun henkilökohtainen tervehdykseni, Tshulpan. Kiitti vaan ja pusi-pusi.

(Tuore jälkikirjoitus vuoden 2015 tekstiin:) Hyvää huomenta. Miten mielenkiintoista onkaan lukea näitä postauksia nyt, kun minusta on tullut pakolainen.

Se oli vuosi 2015. Yritin silloin vielä todistella jotain meidän yhteiskuntamme ylevähenkisille liberaaleille. Minua moitittiin hitto vie siitä, että sanoin, että ei ehkä kannattaisi nauhoittaa Putinia tukevia videoita.

Nämä ylevähenkiset jäivät istumaan hyville paikoilleen, mutta sinä (huom: Babtshenko viittaa itseensä) kierrät maailmaa persaukisena. Samaan aikaan kasakat ruoskivat näitä pelastettuja lapsia keskellä (Moskovan pääkatua) Tverskajaa, ja kuitenkin kaikesta huolimatta ihmisvihaaja oletkin - juuri sinä.”

Arkadi Babtshenkon Facebook-tili on säilytetty hänen muistotilinään. Myös tämä kyseinen päivitys löytyy yhä sieltä.

https://www.facebook.com/babchenkoa

Arja Paananen "

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset