Veikko Huuska

Suomen kohtalo Hitlerin ja Stalinin käsissä marraskuussa 1940 Berliinissä

Suomen kohtalo Hitlerin ja Stalinin käsissä marraskuussa 1940 Berliinissä

(Molotov oli Berliinissä suoran sähkelinjan kautta yhteydessä Kremliin, jossa Stalin saneli hänelle menettelyohjeet päivittäin, ja monasti päivässä.  Stalin mm. korosti sähkeessään 13.11.1940 klo 11, erityisesti Mustanmeren ja Krimin merkitystä, sillä Neuvostoliiton kannalta kyseessä oli ensisijaisesti estää Iso-Britannian ja muiden maiden hyökkäykset Neuvostoliiton rannikkoja vastaan, historiallisin argumentein se halusi suojata meriyhteytensä.  Dardanellien klassisen suojauksen lisäksi  pohjoinen suunta ("Suomen kysymys"), - Ruotsin, Britannian, Yhdysvaltain etc. potentiaalista uhkaa vastaan, vh)

Sitaatti, Stalin 13.11.1940 klo 11 pikasähke Berliiniin;

"Jokainen sotatoimi sitten viime vuosisadan Crimin-sodan ulkomaisten joukkojen, jotka purjehtivat Krimillä ja Odessassa vuosina 1918 ja 1919, jälkeen, on todisteena siitä, että Neuvostoliiton Mustanmeren turvallisuutta ei voida taata, ellei Bosborin salmien kysymys ole ratkaistu. Siksi Neuvostoliiton rannikko ja sen turvallisuus kytkeytyvät yhteen." 

- Tätä Katariina Suuren-Stalinin-Putinin oppia Länsi ei ole halunnut tunnistaa, tunnustaa, saati hyväksyä.

*

Johdannoksi

"Suomen aseostojen ja kauttakulun järjestämisestä huolimatta Saksa ei halunnut avoimesti rikkoa Neuvostoliiton kanssa solmimaansa sopimusta.  Julkisuudelta piilossa Saksa ja Neuvostoliitto vain alkoivat kulkea kohti välirikkoa.

Kohtalokkain hetki Suomen kannalta oli 12.-13.11.1940, jolloin Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov matkusti Hitlerin pyynnöstä Berliiniin keskustelemaan Brittiläisen imperiumin tulevasta ”perinnönjaosta”.  Saksa halusi Neuvostoliiton suuntaavan laajenemisensa Persianlahden ja Intian valtameren suuntaan, ja Saksan ja Italian ensisijaisen kiinnostuksen kohteeksi jäisivät Eurooppa ja Aasia.

Näissä neuvotteluissa Molotov pyysi Saksalta etupiirisopimuksen mukaista vapaita käsiä Suomen suhteen.  Hän halusi ratkaisua ”samassa laajuudessa” kuin Baltian maissa ja Bessarabiassa.  Hitler ei kuitenkaan pyyntöön suostunut, vaan sanoi Saksan taloudellisten intressien edellyttävän, ettei uutta sotaa Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyisi.

Saksan valtiosihteeri Ernst von Weitzsäcker kertoi Saksan lähettiläälle Wilbert von Blucherille:

Johtaja on pitänyt sateenvarjoaan Suomen yllä”. "

Lähde: Jatkosodan Pikkujättiläinen.

*

Memoria Berliinin neuvotteluista

Käännös (Huuska)

Olen kääntänyt tähän Stalinin lähettilään ulkoministeri V.M. Molovin ja Saksan valtakunnanjohtajan Adolf Hitlerin Berliinin-tapaamisen keskusteluista ne kohdat, joissa he keskittyivät ”Suomen kysymykseen” – tai ”kysymykseen Suomesta”.

Kuva;  https://www.gettyimages.fi/detail/news-photo/russian-foreign-minister-vyacheslav-molotov-and-his-german-news-photo/52778715?#russian-foreign-minister-vyacheslav-molotov-and-his-german-joachim-picture-id52778715

*

Hitler ja Molotov, Berliini 12. päivä marraskuuta 1940

Keskustelun jatkuessa Fuhrer kysyi Molotovilta, kuinka Venäjä aikoi varjella intressejään Mustanmeren ja Bosborin salmien alueella.  Saksa olisi valmis milloin tahansa edistämään Venäjän aseman vahvistumista salmien hallinnassa.

Molotov vastasi, että Fuhrerin lausunnot olivat luonteeltaan kovin yleisluontoisia ja että pääpiirteissään hän on valmis yhtymään tämän päätelmiin.  Hän oli myös sitä mieltä, että olisi Saksan ja Neuvostoliiton edun mukaista, jos molemmat maat tekisivät yhteistyötä, eivätkä taistelisi toisiaan vastaan.  Ennen hänen lähtöään Moskovasta, Stalin oli antanut hänelle täsmälliset ohjeet, ja kaikki, mitä hän aikoi sanoa, oli identtinen Stalinin näkemysten kanssa.  Hän yhtyi Fuhrerin näkemykseen siitä, että molemmat osapuolet olivat saaneet merkittäviä etuja Saksan ja Venäjän välisestä sopimuksesta (German-Russian agreement).  Saksa oli saanut turvattua selustansa, mikä, kuten yleisesti tiedettiin, oli ollut erittäin tärkeää asioiden etenemisen kannalta sodan jatkuessa.  Puolassa Saksa oli samaten saanut huomattavia taloudellisia hyötyjä.  Vaihtamalla Voivodinan Lublin Liettuaan oli vältetty kaikkinainen kitka Venäjän ja Saksan välillä.

*

Suomen kysymys: 

Molotov kysyy Saksan vilpittömyydestä

Viime vuoden elokuussa solmittua saksalais-venäläistä sopimusta (Molotov-Ribbentrop packt 23.8.1939) voidaan siten pitää täyttyneenä, paitsi yhden kohdan, nimittäin Suomen osalta.  Suomen kysymys on yhä ratkaisematta, ja hän pyysi Fuhreria kertomaan hänelle, oliko Molotov-Ribbentrop –sopimus , siltä osin kuin se koskee Suomea, vielä voimassa.  Neuvostoliiton mielestä tässä suhteessa ei ole tapahtunut muutoksia.  Myös Neuvostoliiton hallituksen mielestä Saksan ja Venäjän viimevuotinen sopimus on vain osittain toteutettu.  Sillä välin on syntynyt myös muita asioita, jotka täytyy ratkaista.

Molotov käänsi sitten kysymyksen kolmivaltiosopimuksen merkitykseen.  Mikä oli Uuden Järjestyksen merkitys Euroopassa ja Aasiassa, ja millainen rooli USA:lla olisi siinä?  Näistä asioista täytyi keskustella Berliinin neuvottelujen yhteydessä sekä Valtakunnan ulkoministerin suunnitellun Moskovan vierailun aikana, minkä venäläiset olivat ennalta huomioineet.  Lisäksi on selvitettävä kysymykset Venäjän intresseistä Balkanin ja Mustan meren etulinjan maiden Bulgarian, Romanian ja Turkin suhteen.  Venäjän hallituksen olisi helpompi antaa selkeämpiä vastauksia Fuhrerin esittämiin kysymyksiin, jos se voisi saada tässä mainittuihin seikkoihin.  Se on kiinnostunut Uudesta Järjestyksestä Euroopassa ja etenkin tämän Uuden Järjestyksen aikatulusta ja sisällöstä.  Se haluaisi myös pohtia ajatuksia ns. Laajemman Itä-Aasian alueen rajoista.

*

Fuhrer vastasi, että kolmivaltiosopimuksella on tarkoitus säännellä Euroopan ehtoja Euroopan maiden luonnollisten etujen kannalta, ja siksi Saksa lähestyy Neuvostoliittoa voidakseen valottaa itseään kiinnostavia aihealueita.  Missään tapauksessa ei sopimusta olisi syntynyt ilman Neuvosto-Venäjän harjoittamaa yhteistyötä.  Tämä ei koske ainoastaan Eurooppaa, vaan myös Aasiaa, jossa Venäjän on täytynyt ponnistella yhteistyössä Laajemman Itä-Aasialaisen alueen suhteiden määrittelyssä ja jossa se halusi itse määrittää omat intressinsä tuolla alueella. Saksan tehtävä ässä tapauksessa oli välittäjän tehtävä.  Venäjällä ei ole missään nimessä halua joutua kohtaamaan fait accompli (tapahtunut tosiasia).

Kun Fuhrer sitoutui yrittämään edellä mainitun voimayhtymän kokoamista, Saksan ja Venäjän välinen suhde ei ollut se, joka näytti hänen kannaltaan vaikeimmalta kohdalta, vaan kysymys siitä, olisiko Saksan ja Ranskan, myös Italian välinen yhteistyö mahdollista.  Vain siksi, että hän uskoi tämän kysymyksen olevan ratkaistavissa, ja kun nämä kolme maata olivat hyväksyneet laajojen suuntaviivojen sovittamisen, oli hän nähnyt mahdolliseksi ottaa yhteyttä Neuvostoliittoon Mustan meren, Balkanin ja Turkin kysymysten ratkaisemiseksi.

Yhteenvetona Fuhrer totesi, että tämä keskustelu oli tietyssä määrin ensimmäinen konkreettinen askel kohti kokonaisvaltaista yhteistyötä, ottaen huomioon Länsi-Euroopan ongelmat, jotka tullaan ratkomaan Saksan, Italian ja Ranskan välillä, samoin kuin Idässä, jotka ovat lähinnä Venäjän ja Japanin huolenaiheita, mutta joissa Saksa on tarjonnut sille hyviä palveluksia välittäjänä.  Oli kysymys Amerikan kaikkien yritysten ”rahastaa Euroopalla” –pyrkimysten torjumisesta.  Eikä Yhdysvalloilla ollut liiketoimintaa ainoastaan Euroopassa, vaan myös Afrikassa ja Aasiassa.

*

Molotov ilmaisi yhtyvänsä Fuhrerin lausuntoihin Amerikan ja Englannin roolista.  Venäjän osallistumisesta kolmivaltiosopimukseen näyttäytyi hänelle täysin hyväksyttävänä periaatteena mikäli Venäjä toimisi yhteistyökumppanina, eikä olisi vain toiminnan kohde.  Siinä tapauksessa hän ei nähnyt mitään vaikeuksia Neuvostoliiton osallistumisessa yhteisiin toimiin.  Sopimuksen tavoitteita ja merkitytä on kuitenkin määriteltävä tarkemmin, etenkin siksi, että rajojen järjestelyä Suur-Idän alueella ei ole suoritettu.

Ottaen huomioon mahdollisen ilmahälytyksen, keskustelu päätettiin tässä vaiheessa ja siirrettiin seuraavaan päivään, jolloin Fuhrer lupasi Molotoville, että hän keskustelisi yksityiskohtaisiksi tämän keskustelun aikana esille tulleista aheista.

(pöytäkirjan varmennus)

Schmidt.

Berlin, marraskuun 16. 1940

*

Hitler ja Molotov: Berliini 13. päivä marraskuuta 1940

Muistio keskusteluista Fuhrerin ja kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan Molotovin välillä, Valtakunnan ulkoministerin ja ulkoasiain apulaiskansankomissaari Dekanosovin, sekä suurlähettiläs Hilgerin ja herra Pavlovin läsnä ollessa, jotka toimivat tulkkeina, Berliinissä, marraskuun 13. päivänä 1940.

Fuh.33/40.

Fuhrer viittasi Molotovin huomautukseen eilisen keskustelun aikana, jonka mukaan Saksan ja Venäjän sopimus oli täyttynyt ”lukuun ottamatta yhtä asiaa; nimittäin Suomen kohtaa”.

Molotov vastasi, että tämä huomautus viitasi paitsi itse Saksan ja Venäjän väliseen sopimukseen, myös erityisesti sen salaisiin lisäpöytäkirjoihin.

Fuhrer vastasi, että salaisessa pöytäkirjassa oli nimetty ja jaettu Saksan ja Venäjän kesken niiden vaikutusalueet ja mielenkiinnon kohteet.  Siltä osin kuin kysymys on tosiasiallisesta hallussapidosta, Saksa on noudattanut sopimusta, mikä ei ole aivan sama asia Venäjän puolelta.  Joka tapauksessa Saksa ei ole miehittänyt ainuttakaan Venäjän vaikutuspiiriin (sphere of influence) kuuluvaa aluetta.

Liettua on jo eilen mainittu.  Ei ole epäilystäkään siitä, että tässä tapauksessa muutokset alkuperäiseen Saksan-Venäjän sopimukseen johtuvat lähinnä Venäjän aloitteista.  Olisivatko vaikeudet, joita koskien venäläiset ovat esittäneet ehdotuksensa – olisivatko ne itse asiassa olleet Puolan osituksen tuloksia, voidaan jättää keskustelun ulkopuolelle.  Joka tapauksessa Lublinin alue ei ollut kompensaatio, taloudellinen korvike, Liettuasta. Saksalaiset olivat kuitenkin nähneet, että tapahtumien aikana oli syntynyt tilanne, joka edellytti alkuperäisen sopimuksen tarkistamista. 

 

Sama koskee Bukovinaa.  Tarkasti sanottuna alkuperäisessä sopimuksessa Saksa oli julistanut olevansa kiinnostunut vain Bessarabiasta.  Siitä huolimatta maa ymmärsi myös tässä tapauksessa, että sopimuksen tarkistaminen oli tietyllä tavalla edullista toiselle kumppanille.

 

Suomen tilanne on melko samanlainen.  Saksalla ei ollut poliittisia intressejä siellä.  Tämä oli tiedossa Venäjän hallituksella.  Venäjän-Suomen sodan (Talvisota) aikana Saksa oli täyttänyt kaikki velvoitteensa suhteessa ehdottoman hyväntahtoiseen puolueettomuuteen.

*

Molotov totesi tähän, ettei Venäjän hallituksella ollut syytä kritisoida Saksan asennetta kohtaan kyseisen konfliktin aikana.

Tässä yhteydessä Fuhrer mainitsi myös, että hän oli jopa pidättänyt Bergenissä aluksia, jotka kuljettivat aseita ja ampumatarvikkeita Suomen, mihin Saksalla ei itse asiassa ollut oikeutta.

Saksa oli kohdannut vakavaa vastustusta muulta maailmalta, ja erityisesti Ruotsilta, suhtautumisestaan Venäjän-Suomen sodan aikana.  Tämän seurauksena, myöhemmän Norjan sotaretken aikana, johon liittyi huomattavia riskejä, hänen oli käytettävä Ruotsia vastaan kohdistuvaan suojaukseen lukuisia divisioonia, joita hän olisi tarvinnut toisaalla.

 

Todellinen tilanne oli seuraava:  Saksan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti.

Saksa tunnistaa, että poliittisesti Suomi oli ensisijaisesti tärkeä Venäjälle ja kuului sen vaikutuspiiriin.  Saksan oli kuitenkin tarkasteltava seuraavia kahta seikkaa.
 

1.)Sodan aikana Saksa oli hyvin kiinnostunut Suomen nikkelin ja puutavaran toimituksista ja

 

2.)Maa ei halunnut yhtään uutta konfliktia Itämeren alueella, mikä rajoittaisi edelleen liikkumisvapauksia yhdellä harvoista kauppalaivastoalueista, jotka vielä kuuluvat sille. 

On täysin virheellistä väittää, että Suomi olisi miehitetty Saksan joukkojen toimesta.  Tosiasiassa joukkoja kuljetetaan Kirkkoniemeen Suomen kautta, ja tästä on Saksa virallisesti informoinut Venäjää.  Reitin pituuden vuoksi junien oli pysähdyttävä kaksi tai kolme kertaa Suomen alueella.  Kuitenkin heti, kun joukko-osastojen kuljetus olisi saatu suoritettua, ei ylimääräisiä joukkoja lähetettäisi Suomen kautta.  Hän (Fuhrer) huomautti, että sekä Saksa että Venäjä olisivat luonnollisesti kiinnostuneita siitä, ettei Itämeren enää sallittaisi joutua sodankäyntialueeksi.  Venäjän-Suomen sodan jälkeen sotilasoperaatioiden mahdollisuudet olivat muuttuneet, koska Englannilla oli käytettävissään pitkän kantaman pommikoneita ja pitkän toimintasäteen hävittäjiä.  Englannilla oli näin ollen mahdollisuus saada jalansijaa Suomen lentokentillä.

*

Lisäksi oli puhtaasti psykologinen tekijä, joka oli äärimmäisen rankaa.  Suomalaiset olivat puolustaneet itseään rohkeasti, ja he olivat saaneet maailman – ja erityisesti Skandinavian, sympatiat osakseen.  Myös Saksassa ihmiset olivat Venäjän-Suomen sodan aikana olleet ärsyyntyneitä asemaan, jossa Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen seurauksena oltiin, ja politiikkaan jota noudatettiin.  Saksa ei halua uutta Suomen-sotaa edellä mainittujen seikkojen vuoksi.  Tämä ei kuitenkaan vaikuta Venäjän oikeutettuihin vaatimuksiin.  Saksa on osoittanut yhä uudelleen tämän asenteensa eri asioissa, muun muassa Ahvenanmaan saarten linnoitusta koskevien asioiden yhteydessä.  Sodan aikana Saksan taloudelliset edut Suomessa olivat kuitenkin yhtä tärkeitä kuin Romaniassa.  Saksa edellytti näiden etujen huomioimista entisestään, koska se oli osoittanut ymmärtävänsä Venäjä toiveita Liettuan ja Bukovinan yhteydessä.  Missään tapauksessa Saksalla ei ollut mitään poliittista kiinnostusta Suomeen, ja se hyväksyi täysin sen, että kyseinen maa kuuluu Venäjän vaikutusalueeseen.

Vastauksessaan Molotov huomautti, että vuoden 1939 sopimus liittyi tiettyyn kehitysvaiheeseen, joka oli saatu päätökseen Pulan sodan päättymisen jälkeen, kun taas toinen vaihe oli päättynyt Ranskan tappion vuoksi ja että nyt oltiin edetty kolmanteen vaiheeseen. 

Hän muistutti, että alkuperäisellä sopimuksella ja sen salaisella pöytäkirjalla oli sovittu yhteinen saksalais-venäläinen raja sekä asiat, jotka koskivat Baltian maita ja Romaniaa, kunnes Suomi ja Puola oli hoidettu.  Lopuksi hän hyväksyi Fuhrerin tarkentavat huomautukset.

Kuitenkin, jos laaditaan lopputase tilanteesta, joka seurasi Ranskan häviön jälkeen, hänen on sanottava, että Saksan ja Venäjän välisellä sopimuksella ei ole ollut vaikutusta Saksan saavuttamiin suuriin voittoihin.

Mitä tulee alkuperäisen sopimuksen tarkistamiseen Liettuan  ja Lublinin alueen osalta, Molotov huomautti, että Neuvostoliitto ei olisi vaatinut tarkistusta, jos Saksa ei olisi halunnut sitä.  Mutta hän uskoi, että uusi ratkaisu olisi molempien osapuolten etujen mukaista.  Tässä vaiheessa Valakunnan ulkoministeri totesi, että varmastikaan Venäjä ei olut tehnyt tätä tarkistusesitystä ehdottomana vaatimuksena, mutta joka tapauksessa kiirehtinyt sitä erittäin voimakkaasti.

 

Molotov väitti kivenkovan, että Neuvostoliiton hallitus ei olisi kieltäytynyt asioiden pitäyttämistä alkuperäisen sopimuksen määrittelemissä muodoissa.  Joka tapauksessa, Saksa oli, myönnytyksistään Liettuassa, saanut kompensaatiota Puolan alueella.

Fuhrer totesi tähän, että tässä järjestelyssä, sitä taloudelliselta kannalta tarkasteltaessa, ei voida puhua riittävästä korvauksesta.

Molotov mainitsi Liettuan suikaletta koskevan kysymyksen, ja korosti että Neuvostoliiton hallitus ei vielä ole saanut selkeää vastausta tähän kysymykseen.  Kuitenkin se odottaa päätöstä.

*

SUOMI

Vastauksessaan Molotov ilmaisi olevana yhtä mieltä Fuhrerin viimeisistä johtopäätöksistä.  Tässä yhteydessä hän korosti Neuvostoliiton johtajien ja erityisesti Stalinin näkemystä, että olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista vahvistaa ja aktivoida maiden välisiä suhteita.  Jotta nämä suhteet olisivat pysyviä, on kuitenkin myös selvitettävä, mikä on toissijaista, mutta joka heikensi Saksan ja Venäjän suhteiden ilmapiiriä.  Suomi kuuluu näihin asioihin.  Jos Venäjällä ja Saksalla olisi hyvä yhteisymmärrys, tämä kysymys voitaisiin ratkaista ilman sotaa, mutta Suomessa ei pitäisi olla Saksan joukkoja, eikä kyseisessä maassa esiintyä poliittisia mielenosoituksia Neuvostoliittoa ja sen hallitusta vastaan.

Fuhrer vastasi, että jälkimmäinen asia ei voi olla keskustelun aiheena, koska Saksalla ei ole ollut mitään tekemistä niiden asioiden (mielenosoitukset) kanssa.  Muuten mielenosoituksia voitaisiin helposti järjestää, ja sen jälkeen olisi erittäin vaikea selvittää, kuka oli ollut todellinen yllyttäjä.  Saksan joukkoihin liittyen hän voisi antaa varmuuden siitä, että jos yleinen ratkaisu tehtäisiin, saksalaisia joukkoja ei enää näkyisi Suomessa.

Molotov vastasi, että mielenosoituksilla hän ymmärtää myös suomalaisten lähetystöjen lähettämisen Saksaan tai merkittävien suomalaisten vastaanottamisen Saksassa.  Lisäksi saksalaisten joukkojen läsnäolo on johtanut epäselviin olosuhteisiin joissakin osissa Suomea.  Niinpä esimerkiksi otettiin iskulauseita, joiden mukaan ”kukaan sellainen, joka hyväksyi viimeisen Venäjän-Suomen välisen rauhan, ei voi ole suomalainen” ja muita vastaavia.

Fuhrer vastasi, että Saksalla on aina ollut vain hillitsevä vaikutus ja että hän oli neuvonut erityisesti Suomea mutta myös Romaniaa hyväksymään Venäjän vaatimukset.

*

MOLOVOV UHKAA SODALLA SUOMEA

Molotov vastasi, että Neuvostoliiton hallitus oli velvollinen lopullisesti ratkaisemaan ja selventämään Suomen kysymystä.

Tähän ei tarvittu uusia sopimuksia.  Vanha saksalais-venäläinen sopimus luovutti Suomen Venäjän vaikutusvallan piiriin. 

Lopuksi Fuhrer totesi tältä osin, että Saksa ei halua uutta sotaa Itämerelle ja että hän tarvitsee kiireesti Suomen nikkelin ja puutavaran toimittajana.  Poliittisesti hän ei ollut kiinnostunut, ja toisin kuin Venäjä, hän ei ollut miehittänyt yhtään Suomen aluetta.  Muuten saksalaisten joukkojen kauttakulku tulee päättymään lähipäivinä.  Enempää joukkojen kuljetuksia ei enää tarvita.  Saksalle ratkaiseva kysymys on, aikooko Venäjä ryhtyä sotaan Suomea vastaan.

Molotov vastasi tähän kysymykseen hieman välttelevästi, että kaikki olisi hyvin, jos Suomen hallitus luopuisi kaksiselitteisestä/kaksimielisestä/epäselvästä/hämärästä (ambiguous) suhtautumisestaan Neuvostoliittoa kohtaan ja jos väestöön kohdistuva kiihotus Venäjää vastaan (joka tuottaa vastaavia sloganeja kuin edellä kerrottiin) lakkaisi.

Fuhrerin vastalauseeseen, että hän pelkäsi, että Ruotsi voisi puuttua Venäjän-Suomen sotaan ensi kerralla, Molotov vastasi, ettei hän voinut sanoa mitään Ruotsista, mutta hänen oli korostettava, ett Saksa ja Neuvostoliitto olivat kiinnostuneita Ruotsin puolueettomuudesta.  Tietenkin molemmat maat oivat myös kiinnostuneita rauhasta Itämerellä, mutta Neuvostoliitto pystyi täysin takaamaan rauhan kyseisellä alueella.

*

Fuhrer vastasi, että he saattaisivat kokea eri puolilla Eurooppaa, kuinka maantieteelliset tekijät rajoittavat jopa parhaita sotilaallisia hankkeita.  Hän voisi siis kuvitella, että uuden konfliktin tapahtuessa Ruotsista ja Suomesta muodostuisi jonkinlainen resistenssisolu, vastarintapesäke, joka tuottaisi lentotukikohtia Englannille tai jopa Yhdysvalloille.  Tämä pakottaisi Saksaa puuttumaan asiaan.  Hän (Fuhrer) kuitenkin tekisi tämän vain vastoin tahtoaan.  Hän oli jo eilen maininnut, että Salonikassa olisi kenties syntymässä väliintuloa välttämättä vaativa tilanne, ja Salonka-tapaus oli hänelle täysin riittävä. Hän ei ollut kiinnostunut mahdollisuudesta, että hän olisi pakotettu toimimaan myös pohjoisessa.  Hän toisti, että kahden maan välisessä tulevassa yhteistyössä voidaan saavuttaa täysin erilaisia tuloksia ja että Venäjä tulee lopulta rauhan pohjalta saamaan kaiken, mitä sille sen mielestä kuuluu.  Kyseessä voisi olla ehkä vain kuuden kuukauden tai vuoden viivästys.  Lisäksi Suomen hallitus oli juuri lähettänyt muistion, jossa se vakuutti läheistä ja ystävällistä yhteistyötä Venäjän kanssa.

*

Molotov vastasi, että teot eivät aina vastaa sanoja, ja hän jatkoi lausunnossaan, jonka hän oli aikaisemmin esittänyt: rauha Itämeren alueella voisi olla täysin varma, jos Saksan ja Venäjän välillä olisi täydellinen ymmärrys Suomen asiassa.  Näissä olosuhteissa hän ei ymmärrä, miksi Venäjän olisi lykättävä toiveensa toteutumista kuuden kuukauden tai vuoden päähän. Loppujen lopuksi Saksan ja Venäjän välisellä sopimuksella ei ollut määräaikaa, eikä kummankaan kumppanin käsiä oltu sidottu heidän vaikutuspiireihinsä

Viitaten sopimukseen Venäjän pyynnöstä tehtyihin muutoksiin, Fuhrer totesi, että Itämerellä ei saa olla sotaa.  Itämeren ristiriita olisi kivi Saksan ja Venäjän suhteissa ja tulevaisuuden suuressa yhteistyössä.  Hänen mielestään tuleva yhteistyö oli kuitenkin tärkeämpää, kuin toissijaisten ongelmien ratkaiseminen tällä hetkellä.

Molotov vastasi että kyse ei ollut sodasta Itämerellä, vaan Suomen kysymyksestä ja sen ratkaisemisesta viime vuonna tehdyn sopimuksen puitteissa.  Vastauksena Fuhrerin kysymykseen hän ilmoitti, että hän hahmotti tätä ratkaisua samassa skaalassa kuin Bessarabia ja sen lähialueita, ja hän pyysi Fuhreriä antamaan lausuntonsa tästä.

*

Suora selkkaus Hitlerin ja Molotovin välillä Suomen kysymyksessä

Kun Fuhrer vastasi että hän vain toistaa, ettei Suomessa ei saa tulla sotaa, koska sellaisella konfliktilla saattaisi olla kauaskantoisia seurauksia, Molotov totesi, että keskusteluun oli otettu uusi tekijä, jota ei oltu mainittu edellisvuotisessa Molotov-Ribbantrop –sopimuksessa.

Fuhrer vastasi, että Venäläis-suomalaisen sodan (Talvisota) aikana huolimatta siitä uhkasta, että Skandinaviaan voitaisiin perustaa Liittoutuneiden tukikohtia, Saksa oli tunnollisesti pitäytynyt velvoitteissaan Venäjää kohtaan ja oli aina neuvonut Suomea antautumaan.

Tässä yhteydessä Valtakunnan ulkoministeri huomautti, että Saksa oli mennyt jopa niin pitkälle, että se oli kieltänyt Suomen presidentiltä saksalaisen kaapelin käytön Amerikan radiokutsua varten.

 

Sitten Fuhrer selitti, että aivan kuten Venäjän aikoinaan huomautti, Puolan jako saattoi johtaa Saksan-Venäjän suhteisiin, ja pyysi nyt Venäjää osoittamaan täsmälleen samaa ymmärtämystä tässä tapauksessa, kuin hän oli osoittanut vuosi sitten Puolan tapauksessa.  Kun otetaan huomioon venäläisen diplomatian olemus, voitaisiin löytää keinoja ja menetelmiä tällaisen sodan välttämiseksi.

*

Molotov vastasi, ettei hän ymmärtänyt Saksan pelkoa siitä, että sota voisi puhjeta Itämerellä.  Viime vuonna, jolloin kansainvälinen tilanne oli pahempi Saksalle kuin nyt, ei Saksa ollut ottanut tätä kysymystä esiin.  Sen lisäksi, että Saksa oli miehittänyt Tanskan Norjan, Hollannin ja Belgian, lisäksi kokonaan kukistanut Ranskan ja jopa uskonut että se oli jo vallannut myös Britannian.  Hän (Molotov) ei nähnyt mistä näissä olosuhteissa Itämeren sodanuhka olisi tullut.  Hänen olisi vaadittava, että Saksa ottaisi nyt saman aseman kuin viime vuonna.  Jos se tekisi tämän ehdoitta, ei varmasti esiintyisi komplikaatioita Suomen kysymyksessä.  Jos Saksa kuitenkin tekisi varaumia, syntyisi uusi tilanne, josta olisi keskusteltava.

Vastauksena Molotovin lausuntoihin sotilaallisen vaaran puuttumisesta Suomen kysymyksessä, Fuhrer korosti, että hänellä oli myös jonkinlainen käsitys sotilaallisista asioista, ja hän katsoi täysin mahdolliseksi, että Yhdysvallat voisi saada jalansijaa näillä alueilla siinä tapauksessa, että Ruotsi osallistuisi mahdolliseen sotaan.  Hän (Fuhrer) halusi lopettaa eurooppalaisen sodan, ja hän pystyi vain ainoastaan toistamaan, että Ruotsin epävarman asenteen vuoksi uusi sota Itämerellä merkitsisi Saksan ja Neuvostoliiton välisten suhteiden kärjistymistä ennakoimattomin seurauksin.  Aikooko Venäjä julistaa sodan Yhdysvalloille, jos viimeksi mainittu ryhtyy puuttumaan Suomen konfliktiin?

*

MOLOTOV PERÄÄNTYY SUOMEEN KOHDISTUVASTA SODANUHKASTA

Kun Molotov vastasi, ettei tämä kysymys ole ajankohtainen, Fuhrer vastasi, että olisi liian myöhäistä päättä vasta sitten kun se olisi.  Kun Molotov ilmoitti siihen, ettei hän näe mitään merkkejä Itämeren sodan puhkeamista, Fuhrer vastasi, että siinä tapauksessa kaollo olisi kunnossa ja koko keskustelu oli puhtaasti teoreettinen.

 

Yhteenvetona,

Valtakunnan ulkoministeri (von Ribbentrop, vh) huomautti,että:

1.)Fuhrer on ilmoittanut, että Suomi pysyy Venäjän vaikutuspiirissä ja että Saksa ei enää ylläpidä siellä joukkoja;

2.)Saksalla ei ollut enää mitään tekemistä Venäjänvastaisten mielenosoitusten kanssa, vaan se käyttäisi vaikutusvaltaansa vastakkaiseen suuntaan ja

3.)näiden kahden maan yhteistyöllä on ratkaiseva pitkän aikavälin merkitys, joka jo aiemmin tuotti suuria etuja Venäjälle, mutta joka tulevaisuudessa näyttäisi hyödylliseltä verrattuna niihin juuri käsiteltyihin asioihin, näyttäisi olevan täysin merkityksetön.

 

Aihetta Suomen kysymyksen käsittelyyn ei todellakaan olut mitään syytä.  Ehkä se oli vain väärinkäsitys. Strategisesti kaikki Venäjän toiveet olivat täyttyneet sen tekemällä rauhansopimuksella (Moskovan rauha 12.3.1940,vh).  Mielenosoitukset valloitetuissa maissa eivät olleen lainkaan luonnottomia, ja jos saksalaisten joukkojen kauttakulku olisi aiheuttanut tiettyjä tiettyjä reaktioita Suomen väestöön, ne katoaisivat näiden joukkojen kauttakulun päättyessä.  Siten, jos ajatellaan asioita realistisesti, Saksan ja Venäjän välillä ei ollut eroja.

 

Fuhrer huomautti, että molemmat osapuolet pysyvät periaatteessa, että Suomi kuuluu Venäjän vaikutuspiiriin.  Sen sijaan, että he olisivat jatkaneet puhtaasti teoreettista keskustelua, heidän pitäisi pikemminkin kääntyä tärkeämpien ongelmien puoleen.

*

Transl. Huuska.

Lähde:

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov%20Meetings.htm#

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*

No, vasta nyt havaitsin, että käännös (by Pauli Krushe) onkin verkossa jo, ja pätevämpänä, epäilemättä:

PM 12.11.1940; https://histdoc.net/historia/NaSo1940-11-12.html
PM 13.11.1940; https://www.histdoc.net/historia/NaSo1940-11-13.html
*
Armas Kumpulainen arvioi Berliinin vääntöä sen 70-vuotispävänä 13.11.2010:
http://armaskumpulainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/5...
*

Käyttäjän SatuLassila kuva
Satu Lassila

Kiitos tästä joka tapauksessa. Erittäin mielenkiintoista oli lukea yksityiskohtia olemassa olevan tiedon täydennykseksi.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Hyvä blogikirjoitus taas Veikko Huuskalta. Nämäkin neuvottelut alleviivaavat sitä, että Suomella ei ollut välirauhan aikana muuta mahdollisuutta kuin kääntyä Saksan puoleen. Muuten meitä olisi odottanut Baltian maiden kohtalo ja itsenäisyyden menetys.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Marsalkka Mannerheim kirjoittaa muistelmiensa osassa II sivulla 298: ”Tammikuun lopussa 1941 saimme venäläisten joukkojen liikehtimisestä rajoillamme niin hälyttäviä varotuksia, että osittaista liikekannallepanoa koskevan käskyn antaminen oli aivan hiuskarvan varassa.”

Niin ikään hän kirjoittaa syksyyn 1940 ja talveen 1941 liittyen sivulla 299: ”Syksyn ja talven kuluessa lisääntyi venäläisten vakoilutoiminta levottomuutta herättävästi. Pidätettyjen bolševikkiagenttien lausumat viittasivat järjestään siihen, että sodan valmistelut Suomea vastaan olivat täydessä käynnissä, mistä Suomen vastavakoiluosaston asiakirjat antavat tarkempia tietoja.”

Suomi oli koko ajan ”veitsen terällä.” Tämä kaikki oli käynnissä Berliinissä käydyistä neuvotteluista huolimatta.

Kiitän blogistia arvokkaan historiallisen faktan esiintuomisesta lukijoille.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Hitler ei ollut kutsunut tuollaista showta koolle Suomen takia.

Hänen ja akelivaltojen ehdotus oli uusi "etupiirisopimus" (Englannin miehittämästä) Persiasta ja Turkista,jonka Hitler antoi ymmärtää olevan täysin hänen määräysvallassaan (esimerkiksi sul- kevan Dardanellien salmen Neuvostoliitolta Hitlerin niin määrätessä). Näin ei tapahtuisi, jos NL hyökkäisi Persiaan Englantilaisia vastaan, eikä Dardanellien sitten niin kovasti olisi väliäkään... Eli kyseessä oli Hitlerin viimeinen yritys lietsoa sota NL:n ja Englannin välille.

NL tiesi, ettei Turkki ole Saksan määrättävissä vaan enempikin Englannin salaliittolainen.

Molotov torjui uuden "sopimuksen" sillä, että SAKSA EI OLE TOTEUTTANUT EDELLISTÄKÄÄN "SOPIMUSTA" esimerkiksi Suomessa, vaan maassa on Saksan joukkoja.

Tosiasiassa Molotov ja Stalin olisivat säikähtäneet kuollakseen vasta silloin,jos Sak-sa EI OLISI OSOITTANUT MITÄÄN MIELENKIINTOA SUOMEA KOHTAAN, sillä se olisi tarkoitta-nut, että NL oli jo päättnyt hyökätä NL:on ja muita, VIELÄKIN VAARALLISEMPIA REITTEJÄ.

Saksan ehdotus ja NL:N vastaus ovat linkin lopussa:

" GERMAN DRAFT TREATY PROPOSAL (INC. SECRET PROPOSALS), NOVEMBER 15, 1940

The State Secretary in the German Foreign Office (Weizsäcker) to All German Diplomatic Missions and the Offices in Paris and Brussels

BERLIN, November 15, 1940.

The conversations between the German and the Soviet-Russian Governments on the occasion of the presence of Molotov in Berlin were conducted on the basis of the treaties concluded last year and resulted in complete agreement regarding the firm determination of both countries to continue in the future the policy inaugurated by these treaties. Beyond that, they served the purpose of coordinating the policy of the Soviet Union with the policy of the Tripartite Pact. As already expressed in the final communiqué regarding the visit of Molotov, this exchange of views took place in an atmosphere of mutual confidence and resulted in agreement by both sides on all important questions of interest to Germany and the Soviet Union. This result clearly proves that all conjectures regarding alleged German-Russian conflicts are in the realm of fantasy and that all speculations of the foe as to a disturbance in the German-Russian relationship of trust and friendship are based on self-deception.

This is particularly stressed by the friendly visit of Molotov in Berlin. [This sentence added in Ribbentrop's handwriting.]

Same text to all missions.

Please acknowledge receipt.

WEIZSÄCKER

Draft [3]

[3] This draft was found in the secret files of the German Embassy in Moscow. It bears no date, apparently it formed the basis for Schulenburg's conversation with Molotov reported on November 26, 1940.

AGREEMENT BETWEEN THE STATES OF THE THREE POWER PACT, GERMANY, ITALY, AND JAPAN, ON THE ONE SIDE, AND THE SOVIET UNION ON THE OTHER SIDE

The Governments of the states of the Three Power Pact, Germany, Italy and Japan, on the one side,

and

the Government of the U. S. S. R. on the other side, motivated by the desire to establish in their natural spheres of influence in Europe, Asia, and Africa a new order serving the welfare of all peoples concerned and to create a firm and enduring foundation for their common labors toward this goal, have agreed upon the following:

ARTICLE I

In the Three Power Pact of Berlin, of September 27, 1940, Germany, Italy, and Japan agreed to oppose the extension of the war into a world conflict with all possible means and to collabo- rate toward an early restoration of world peace. They expressed their willingness to extend their collaboration to nations in other parts of the world which are inclined to direct their efforts along the same course as theirs. The Soviet Union declares that it concurs in these aims of the Three Power Pact and is on its part determined to cooperate politically in this course with the Three Powers.

ARTICLE II

Germany, Italy, Japan, and the Soviet Union undertake to respect each other's natural spheres of influence. In so far as these spheres of interest come into contact with each other, they will constantly consult each other in an amicable way with regard to the problems arising therefrom.

Germany, Italy, and Japan declare on their part that they recognize the present extent of the possessions of the Soviet Union and will respect it.

ARTICLE III

Germany, Italy, Japan, and the Soviet Union undertake to join no combination of powers and to support no combination of powers which is directed against one of the Four Powers.

The Four Powers will assist each other in economic matters in every way and will supplement and extend the agreements existing among themselves.

ARTICLE IV

This agreement shall take effect upon signature and shall continue for a period of ten years. The Governments of the Four Powers shall consult each other in due time, before the expiration of that period, regarding the extension of the agreement.

Done in four originals, in the German, Italian, Japanese, and Russian languages.

Moscow, 1940

Draft

SECRET PROTOCOL No. 1

Upon the signing today of the Agreement concluded among them, the Representatives of Germany, Italy, Japan and the Soviet Union declare as follows:

1) Germany declares that, apart from the territorial revisions in Europe to be carried out at the conclusion of peace, her territorial aspirations center in the territories of Central Africa.

2) Italy declares that, apart from the territorial revisions in Europe to be carried out at the conclusion of peace, her territorial aspirations center in the territories of Northern and Northeastern Africa.

3) Japan declares that her territorial aspirations center in the area of Eastern Asia to the south of the Island Empire of Japan.

4) The Soviet Union declares that its territorial aspirations center south of the national territory of the Soviet Union in the direction of the Indian Ocean.

The Four Powers declare that, reserving the settlement of specific questions, they will mutually respect these territorial aspirations and will not oppose their achievement.

Draft

SECRET PROTOCOL No. 2 TO BE CONCLUDED AMONG GERMANY, ITALY, AND THE SOVIET UNION

On the occasion of the signing today of the Agreement among Germany, Italy, Japan, and the Soviet Union, the Representatives of Germany, Italy and the Soviet Union declare as follows:

1) Germany, Italy, and the Soviet Union agree in the view that it is in their common interest to detach Turkey from her existing international commitments and progressively to win her over to political collaboration with themselves. They declare that they will pursue this aim in close consultation, in accordance with a common line of action which is still to be determined.

2) Germany, Italy, and the Soviet Union declare their agreement to conclude, at a given time, a joint agreement with Turkey, wherein the Three Powers would recognize the extent of Turkey's possessions.

3) Germany, Italy, and the Soviet Union will work in common toward the replacement of the Montreux Straits Convention now in force by another convention. By this convention the Soviet Union would be granted the right of unrestricted passage of its navy through the Straits at any time, whereas all other Powers except the other Black Sea countries, but including Germany and Italy, would in principle renounce the right of passage through the Straits for their naval vessels. The passage of commercial vessels through the Straits would, of course, have to remain free in principle.

Moscow, 1940. "

NL:n "vastaus" Schulenburgin mukaan:

" SOVIET REPLY TO THE GERMAN DRAFT PROPOSAL: NOVEMBER 26, 1940

The German Ambassador in the Soviet Union (Schulenburg) to the German Foreign Office

Telegram

VERY URGENT

Moscow, November 26, 1940-5:34 a. m.

Received November 26, 1940-8:50 a. m.

VERY SECRET

No. 2362 of November 20

For the Reich Minister in person.

Molotov asked me to call on him this evening and in the presence of Dekanosov stated the following:

The Soviet Government has studied the contents of the statements of the Reich Foreign Minister in the concluding conversation on November 13 and takes the following stand:

"The Soviet Government is prepared to accept the draft of the Four Power Pact which the Reich Foreign Minister outlined in the conversation of November 13, regarding political collaboration and reciprocal economic [support [4]] subject to the following conditions:

1) Provided that the German troops are immediately withdrawn from Finland. which, under the compact of 1939, belongs to the Soviet Union's sphere of influence. At the same time the Soviet Union undertakes to ensure peaceful relations with Finland and to protect German economic interests in Finland (export of lumber and nickel).

"2) Provided that within the next few months the security of the Soviet Union in the Straits is assured by the conclusion of a mutual assistance pact between the Soviet Union and Bulgaria, which geographically is situated inside the security zone of the Black Sea boundaries of the Soviet Union, and by the establishment of a base for land and naval forces of the U.S.S.R. within range of the Bosporus and the Dardanelles by means of a long-term lease.

[4] "Unterstützung" in Moscow Embassy draft; garbled in text as received in Berlin.

"3) Provided that the area south of Batum and Baku in the general direction of the Persian Gulf is recognized as the center of the aspirations of the Soviet Union.

"4) Provided that Japan [renounces [5]] her rights to concessions for coal and oil in Northern Sakhalin.

"In accordance with the foregoing, the draft of the protocol concerning the delimitation of the spheres of influence as outlined by the Reich Foreign Minister would have to be amended so as to stipulate the focal point of the aspirations of the Soviet Union south of Batum and Baku in the general direction of the Persian Gulf.

"Likewise, the draft of the protocol or agreement between Germany, Italy, and the Soviet Union with respect to Turkey should be amended so as to guarantee a base for light naval and land forces of the U.S.S.R. On [am] the Bosporus and the Dardanelles by means of a long-term lease, including-in case Turkey declares herself willing to join the Four Power Pact-a guarantee of the independence and of the territory of Turkey by the three countries named.

"This protocol should provide that in case Turkey refuses to join the Four Powers, Germany, Italy, and the Soviet Union agree to work out and to carry through the required military and diplomatic measures, and a separate agreement to this effect should be concluded.

"Furthermore there should be agreement upon:

"a) a third secret protocol between Germany and the Soviet Union concerning Finland (see Point 1 above).

"b) a fourth secret protocol between Japan and the Soviet Union concerning the renunciation by Japan of the oil and coal concession in Northern Sakhalin (in return for an adequate compensation).

"c) a fifth secret protocol between Germany, the Soviet Union, and Italy, recognizing that Bulgaria is geographically located inside the security zone of the Black Sea boundaries of the Soviet Union and that it is therefore a political necessity that a mutual assistance pact be concluded between the Soviet Union and Bulgaria, which in no way shall affect the internal regime of Bulgaria, her sovereignty or independence."

In conclusion Molotov stated that the Soviet proposal provided five protocols instead of the two envisaged by the Reich Foreign Minister. He would appreciate a statement of the German view. [6]

SCHULENBURG

[5] "Verzichtet" in Moscow Embassy draft; omitted in text as received in Berlin.

[6] The next account of a discussion of the proposed treaty found in the German Foreign Office files appears in Ambassador Schulenburg's telegram to the Foreign Office No. 122 of January 17, 1941, post, p. 270."

Englanti pommitti kesken neuvottelujen neuvottelurakennusta.

Neuvottelujen jälkeen Hitler teki päätöksen sellaisen Barbarossan valmistelusta, jossa sekä Suomi että Romania ovat mukana.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/02/moloto...

Geopolitiikka ei pyörinyt "Suomen ympärillä"

Enempikin se pyöri NL:n toiseksi tärkeimmän kapupungin Bakun ympärillä.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Hyvin paljon on käyty puheenvuorossa keskustelua Suomen liittoutumisesta Saksan kanssa Talvisodan jälkeen. On huomautettu siitä, että jatkosodan alla käytännössä koko Lappi oli täynnä saksalaisia sotilaita. Sitä ei ole syytä kiistää ettei Saksalta olisi haettu tukea. Se saatiin, mutta ei ilmaiseksi. Tämä tuki realisoitui kirjoituksen aiheena olleista neuvotteluista. Hitlerin torjumat Molotovin vaatimukset Suomen asian ratkaisemiseksi ei tarkoittanut muuta, kuin koko maan miehittämistä ja liittämistä osaksi Neuvostoliittoa. Neuvostoliitolle ei riittänytkään Karjalan kannas ja tukikohta Hangosta.

Kun Suomen valtiojohdon päätöksiä arvostelee liitotumisesta Saksan kanssa, niin olisi hyvä kertoa mitkä olivat vaihtoehdot.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Tuossa ei kukaan muu puhu mistään Suomen miehittämisestä, eikä edes sodasta mitään paitsi Hitler, joka käyttää sitä vilpillisenä tulkintana, jonka Molotov useaan kertaan kiistää. Kannattaa lukea englantilaista (jenkkiläistä) tai saksalaista tekstiä. Se on diplomaattista jargoonia. Siinä puhutaan saksalaisten joukkojen läsnäolosta Suomessa, ja että "niin kauan ei voi tehdä mitään mitään uusia sopimuksia".

Tosi asiassa tilanne kulki siten kuin Molotov ja Stalin olivat ennakoineetkin. He olivat jopa jättänneet talvisodan jälkeen Petsamon syötiksi Hitlerille.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3627929-tann...

" Tanner lupasi nikkeliä, Göring Barbarossaa

Antti Hietalahti 12.11.2016 14.00

Suomi ja Saksa löysivät yhteisymmärryksen talvisodan lopulla.

Ulkoministeri Väinö Tannerin (sd.) päivästä 13.2.1940 ei totisesti puuttunut dramatiikkaa. Kaikki alkoi jo aamuyöllä, kun Suomen Tukholman-lähetystön pääministeri Risto Rytille (ed.) lähettämä allekirjoittamaton salasähke saatiin avatuksi. Sen oli todennäköisesti laatinut hallituksen edustaja T.M. Kivimäki (ed.), jonka mukaan Tukholmaan saapuneet saksalaiset halusivat keskustella Rytin valtuuttaman auktoriteetin kanssa talousasioista.

Saksalaisten mukaan tarkoitus oli neuvotella tiestä, jonka avulla Saksa ja Suomi pääsisi- vät ulos vaikeuksistaan. Saksan huolena oli vaikea raaka-ainetilanne, Suomen ongelmina talvisota ja Neuvostoliiton rauhanehdot.

Tanner luonnehti muistelmissaan päivän tapahtumia kauttaaltaan ikäviksi. Ruotsin ulko- ministeri Christian Günther oli suhtautunut torjuvasti sekä Ruotsin että länsimaiden soti- lasapuun Suomelle, ja kun hän saapui yöllä kotiin, Ryti soitti, että rintama Summassa oli murtunut.

Hitler tekikin Suomelle toistuvasti selväksi, että hän vie tahtonsa läpi Petsamossa tavalla tai toisella ja että keinovalikoimasta ei puutu Suomen asettaminen Neuvostoliiton uhkaamaksi.

Tanner ei maininnut keskusteluistaan saksalaisten kanssa, eikä niistä ole alkuperäis-lähdettä, mutta varmaa on, että Rytin auktoriteetti tapasi heidät salaisesti.

Mitä Saksalle oli luvattu?

Professori Heikki Ylikankaan mukaan Saksan ilmavoimien komentaja Hermann Göring antoi Kivimäelle 22.helmikuuta Berliinissä neuvon solmia rauha Neuvostoliiton kanssa vaikka ankarinkin ehdoin,sillä Suomi saisi menetykset korkoineen takaisin,kun Saksa hyökkäi- si lähitulevaisuudessa Neuvostoliittoon. Ylikankaan kiistellyn tulkinnan mukaan Ryti ja Tanner alkoivat ajaa rauhaa ja valmistella Suomea revanssisotaan Saksan rinnalla.

Ylikangas ei pohtinut, oliko Suomen annettava jotain vastinetta. On oletettavaa, ettei Saksa luvannut peräti Suur-Suomea edes kumppanuudesta sodassa,vaan vaakakupissa oli olta- va enemmän. Koska Kivimäki matkusti Rytin ohjeistamana Göringin puheille Tukholman keskustelujen jatkoneuvotteluihin, kysymys on siitä, mitä Tanner oli luvannut jo aiemmin saksalaisille.

Taistelu Petsamon nikkelistä

Perinteisen käsityksen mukaan Saksa kiinnostui Petsamon nikkelistä talvisodan rauhan jälkeen keväällä 1940, mutta tulkinta ei vastaa todellisuutta. Petsamon nikkeli veti Saksaa hillittömästi puoleensa jo 1920-luvulta lähtien

Syy oli yksinkertainen.Saksan omavaraisuus sotataloudellisesti elintärkeässä nikkelihuol- lossa oli vain noin viisi prosenttia,ja se sai lähes kaiken tarvitsemansa nikkelin Kanadasta. Saksan sotatalousviranomaiset ymmärsivät, että sotatilanteessa toimitukset Atlantin takaa voivat loppua länsimaiden kauppasaartoon ensimmäisen maailmansodan tapaan. Jostain oli saatava korvaavaa tuotantoa, eikä riittäviä määriä ollut Euroopassa missään muualla kuin Petsamossa.

Ongelmana oli se, että Suomi oli myöntänyt Petsamon nikkelitoimiluvan brittiläiselle The Mond Nickel Companylle (Mond). Saksan johtaja Adolf Hitler tekikin Suomelle toistuvasti selväksi, että hän vie tahtonsa läpi Petsamossa tavalla tai toisella ja että keinovalikoimasta ei puutu Suomen asettaminen Neuvostoliiton uhkaamaksi. Johtavat suomalaispoliitikot eivät halunneet kuitenkaan tehdä pyörtävää päätöstä Saksan eduksi niin, että Suomen tulkittaisiin tukevan Hitlerin sotaponnisteluja vapaaehtoisesti.

Hitler tarjosi Suomelle keväällä 1939 hyökkäämättömyyssopimusta,jonka ensimmäisen artiklan mukaan Suomen tuli sitoutua olemaan auttamatta Saksan vihollista sotatilantees- sa. Hitler tähtäsi siihen, että Saksan hyökätessä Puolaan Englannin on tarkoin mietittävä, julistaako se Saksalle sodan Puolalle antamiensa turvatakuiden mukaisesti vai ei. Jos julistaisi, Suomen olisi katkaistava kaikki taloudelliset siteensä Englantiin Saksan hyväksi, mukaan luettuna Mondin toimiluvan mitätöiminen. Jos se ei julistaisi sotaa, Saksa saisi jatkaa aggressioitaan vieläpä niin, että nikkelitoimitukset Kanadasta jatkuvat.

Lontoossa ymmärrettiin heti Saksan tavoite Petsamossa.Niinpä Suomi torjui Hitlerin tar- jouksen, olisihan myönteinen vastaus tulkittu maailmalla poikkeamiseksi puolueettomuus- politiikasta Saksan eduksi. Tämän jälkeen Hitler alkoi lähestyä neuvostojohtaja Josif Stalinia koskien myös Suomea.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tietysti kannattaa huomioida myös se, että Molotovkin puhui ihan omassa asiassaan.
Kumpikin osapuoli haki asetelmia sodan seuraavaa vaihetta silmälläpitäen.

Suomi oli joka tapauksessa pelinappulana.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Selvyyden vuoksi vielä:
Paljosta muustakin puhuttiin, ja ensisijaisesti muusta.

Mutta:

"Olen kääntänyt tähän Stalinin lähettilään ulkoministeri V.M. Molovin ja Saksan valtakunnanjohtajan Adolf Hitlerin Berliinin-tapaamisen keskusteluista ne kohdat, joissa he keskittyivät ”Suomen kysymykseen” – tai ”kysymykseen Suomesta”."

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

"Tulkinta", että Molotov todella oli lähtenyt "kyselemään Hitleriltä lupaa vallata Suomi" (Mihin Hiteriltä muuten OLI "lupa" Molo-Ribben muodossa!) on suomalaisten tilaamana peräisin William Shrirerin teoksen "Kolmannen valtakunnn nousu ja tuho" suomalisesta käännöksestä. Jenkit pistivät sen jälkeen nuo neuvottelumuistiot nettiin. Tuolaisesta ei muualla mailmassa ole kuultu mitään. Täällä on asiata 10 vuoden takaista keskustelua:

https://www.tiede.fi/keskustelu/25608/ketju/pyysik...

" Tämä suomalaisessa lehti- ja nettijulkisuudessa levinnyt kaupunkilegenda perustuu lähdetekstiväärennökseen William Shirerin teoksessa "Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho".

Lainaan keskustelua Iltasanomien palstan NATO-keskustelusta:

”Hämeen mies”: " "Tämä on perätön "kaupunkilegenda"." (Että Molotov olisi mennyt marraskuussa 1940 Berliiniin ”pyytämään Hitleriltä lupaa” vallata Suomi.

”Kansi”: Oma juttusi on kaupunkilegenda.

Hm: "Hitler kutsui Stalinin marraskuussa 1940 neuvottelemaan uudesta "etupiirijaosta" Persiaa ja Turkkia koskien, jonka tarkoitus oli saada NL hyökkämään Persiaan, joka oli englantilaisten hallussa."

K: Stalin ei ole ollut koskaan nokat vastakkain Hitlerin kanssa. Sen sijaan Molotov kävi marraskuussa 1940 Berliinissä ja tapasi Hitlerin. "

Hm: Stalin sai kutsun, Molotov Berliiniin kuitenkin lähti, Stalinin tunnetut ohjeet mukanaan, joista yksi oli "Suomen kysymys", Saksan alkaneen sotilaallisen läsnäolon lopettaminen Suomessa.

K: " William L. Shirer: Kolmannen Valtakunnan nousu ja tuho II kuvaa tapaamista seuraavasti:

... Molotov vaati, että Saksan oli vietävä joukkonsa pois Suomesta. Hitler kiisti, että "Suomi olisi saksalaisten joukkojen miehittämä". Joukot olivat vain matkalla Suomen kautta Norjaan. Mutta Hitler halusi tietää aikoiko Neuvostoliitto ryhtyä sotaan Suomea vastaan. Saksalaisten pöytäkirjan mukaan Molotov "vastasi tähän hiukan vältellen" eikä Hitler ollut siihen tyytyväinen."

" Mitä muuta Neuvostoliitto sitten Suomesta halusi? Hitler tiedusteli ja hänen vieraansa vastasi Neuvostoliiton haluavan "saman mittakaavan järjestelyt kuin Bessarabiassa" -joka tarkoitti ehdotonta Venäjään liittämistä. "

Hm: Tämä kohta on siinä pöytäkirjassa seuraava:

Molotov replied that it was not a matter of war in the Baltic, but of the question of Finland and its settlement within the framework of the agreement of last year. In reply to a question of the Führer he declared that he imagined this settlement on the same scale as in Bessarabia and in the adjacent countries, and he requested the Führer to give his opinion on that.

Ei tässä mistään valtaamisista eikä "järjestelyistäkään" puhuta, eikä myöskään pelkästä Bessarabiasta, vaan sen lisäksi Transsilvaniasta, Valakiasta/Munteniasta ja Bukovinasta, eli koko Romaniasta. Suomi oli NL:n mukaan SAMAN SKAALAN sopimusasia (kuin Romania), Saksan mukaan taas "mitätön".

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G...

Matkan tausta selviää heti muistion alusta: Hitler kutsui Stalinin ja ehdotti uutta "etupiirijakoa" ja NL:n liittymistä akselivaltoihin, Molotov lähti mukanaan Stalinin neljän kohdan muistio (Saksan sotilaallisen läsnäolon lopettaminen Suomessa, NL:lle tukikohta Bulgariasta, "intressialue Kau- kasian eteläpuolella, Sahalinin saaren jako Japanin kanssa. Lista on liitteenä muistion lopussa.

"After some introductory words the Reich Foreign Minister stated that since the two visits which he had made to Moscow last year much had happened.

Referring to the talks which he had had in Moscow with the Russian statesmen, and supple- menting what he had recently written in the letter to Stalin, he now wanted to make a few more statements regarding the German view of the general situation and on Russo-German relations, without thereby anticipating the Führer, who would talk in detail with Herr Molotov in the afternoon and would give him his considered opinion regarding the political situation.

...Molotov replied that the contents of the letter to Stalin, which already contained a general review of events since last fall, were known to him, and he hoped that the analysis given in the letter would be supplemented by oral statements of the Führer with regard to the over-all situation and German-Russian relations. "

Ribbentopin yhteenveto "Suomen kysymyksen" merkityksestä verrattuina muihin esillä olleisiin asioihin:

" Summarizing, the Reich Foreign Minister pointed out that

(1) the Führer had declared that Finland remained in the sphere of influence of Russia and that Germany would not maintain any troops there;

(2) Germany had nothing to do with demonstrations of Finland against Russia, but was exerting her influence in the opposite direction, and

(3) the collaboration of the two countries was the decisive problem of long-range importance, which in the past had already resulted in great advantages for Russia, but which in the future would show advantages compared with which the matters that had just been discussed would appear entirely insignificant. There was actually no reason at all for making an issue of the Fin- nish question.Perhaps it was a misunderstanding only. Strategically,all of Russia's wishes had been satisfied by her peace treaty with Finland. Demonstrations in a conquered country were not at all unnatural, and if perhaps the transit of German troops had caused certain reactions in the Finnish population they would disappear with the end of those troop transits. Hence, if one considered matters realistically, there were no differences between Germany and Russia. "

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

NL ja Englanti olivat ehkä tehneet ainakin hiljaisen "etupiirisopimuksen", että Kiina on viime kädessä NL:n "etupiiriä" ja Intia, mukaan lukien Pakistan, Ceylon, Burma ja Iran, Brittiläisen imperiumin.

Suomi oli sellaisessa kuviossa hyvin pientä rahaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset