Veikko Huuska

Ikaalisten suojeluskunnan paheksuminen punapäällikön kodin tuhoamisen johdosta

Joukko Ikaalisten Suojeluskuntalaisia

ilmaisi 3.5.1918 Ikaalinen- lehdessä "syvän mielipahansa ja inhonsa" sitä täystuhoa vastaan joka oli suunnattu valokuvaaja Nestor Karlssonian taloa kohtaan Piiskurilla, liki Ikaalisten kirkkoa.

"Emme taistele taloja, vaan vääryyttä, väkivaltaa ja raakuutta vastaan", nämä suojeluskuntalaiset kirjoittivat - tohtimatta kuitenkaan nimiänsä julki mainita.  Talon rakentaja ja omistaja valokuvaaja Nestor Karlsson oli Jämijärven poikia, asunut Amerikassa, ja tuonut sieltä paitsi kotitalonsa piirustukset, myös ”piirustukset uuden yhteiskunnan rakentamiseksi”, kuten alempana mainitsen.

Suojeluskuntalaisten kirje kuului näin.

*

IKAALINEN –lehti 100 vuotta sitten, perjantaina 3.5.1918:

Yleisöltä

PAHEKSUMISEN ILMAISU

Me allekirjoittaneet tahdomme täten julkilausua syvän mielipahamme ja inhomme siitä raa´asta  ja alhaisesta punakaartilasimaisesta hävityksestä, mikä on tullut Ikaalisten kirkonkylästä olevan N. Karlssonin talon osaksi.  Emme voi katkerasti häpeämättä ajatellakaan sitä epäinhimillisyyttä, jota sen tekijät – olkoot he sitten ketä hyvänsä ja enemmän tai vähemmän siihen syyllisiä – ovat osottaneet tuossa meille valkoisille niin suuresti alentavassa ja rikollisessa hävitystyössä.

Toivomme, että jos joku syyllisistä huomaa tämän paheksumislausuntomme, ymmärtää, että älköön hän milloinkaan luulko saavana valkosen Suomen suojeluskuntalaisilta muut akuin tuomion osaksensa.

Me emme taistele taloja, vaan vääryyttä, väkivaltaa ja raakuutta vastaan.

Joukko suojeluskuntalaisia.”

*

Todettakoon, että kyseinen hävitetty talo oli jämijärven Vihusta lähteneen Nestor Karlssonin valokuvaamo-atelier ja hänen perheensä koti. Karlsson oli Amerikoissa ottanut sosialistisia vaikutteita, sen anarkistiseen kallistuvasta siivestä. Niinpä hänellä oli Ikaalisiin tullessaan kaksi tuliaista: amerikkalaistyylisen talon piirustukset ja - voisiko sanoa "uuden yhteiskunnan piirustukset".

*

Nestor Karssonista kehkeytyi 1917 Ikaalisten punakaartin päällikkö, ja kapinan päivinä hän toimi Ikaalisten kaksikomppaniaisen punakaartn pataljoonan komentajana.
Tampereelle joukkojensa rippeiden kanssa Karlsson tunnistettiin, pikatuomittiin ja ammuttiin. Päivämäärä oli 9.4.1918 - kolme päivää Tampereen antautumisesta, kun viha oli kenties korkeimmillaan.

*

Dosentti, tri Edvard Gyllngin (1881-1938) äiti, Eugenie Gylling, joka piti suvun maataloa Kalmaata Ikaalisten kauppalan lähistöllä, joutui helmikuussa Ikaalisten punaisen kaartin panttivangiksi, ja siirrettiin kotitalon tulilinjoilta hieman suojaisempaan paikkaan Kyrösjärven itäpuolelle, Luhalahden kylän Heiskalan taloon.  Sieltä hän Ikaalisten rintaman taistelujen laannuttua 17.3.1918 kotiutui koti-Kalmalle, ja seuraavana päivänä hän meni kauppalaan asioille, muun muassa nimismiehen tykö, selvittelemään vahinkoasioita yms.

Eugenie Gylling kuvaa, miten hän tulee Piiskurille, ja näkee valokuvaaja Nestor Karlssonin kauniin ateliere-kodin täysin hävitettynä, ovet on lyöty pois sijoiltaan, ikkunat särjetty, tapetitkin hirsiseiniltä revitty ja tuhannet lasinegatiivit raivolla hakattu tuhannen pirstaleiksi.  Talo on kylmillään, leski ja lapset ajettu ties minne.  Itse talon isäntä, paikallisen punakaartin perustaja ja komentaja Karlsson, jonka rouva Gylling oli tavannut Luhalahdessa maaliskuussa, oli Tampereella otettu kiinni. 

Muistitiedon mukaan viimehetkellä hänet oli tunnistettu hänen yrittäessään paeta viimeisellä junalla etelään.  Karlsson oli teloitettu siinä samassa. 

*

- Sotasurma –projektin tiedostossa valokuvaaja Nestor Karlsson esiintyy perin puutteellisin ja osin väärin tiedoin, sukunimi on muodossa Karlson.  Kuolinsyyksi mainitaan murha.  Sekin on varsin mahdollinen.: http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=34482

*

Karlssonin leski lapsineen pääsi asumaan Kiviniemeen Erämaan taloon tai johonkin sen alustalaiseen mökkiin. Työteliäs ihminen kuulemma.

Verkosta ilmenevien sukutietojen mukaan leskirouva Johanna Emilia Vähävihu, alias Johanna Emilia Karlsson (alk. Peltokoski), oli syntynyt 11. syyskuuta 1894 ja kuoli 91-vuotiaana 20. marraskuuta 1975 Raumalla.

Katso: https://www.geni.com/people/Johanna-Emilia-V%C3%A4h%C3%A4vihu/6000000057994107835

*

Katso, kuvat:

Ikaalisten suojeluskuntalaisten esittämä paheksumisen ilmaisu 3.5.1918:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156887237048484&set=a.10155775283693484.1073741827.638623483&type=3&theater

*

Maatalouslakot 1917; https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156887278618484&set=a.10155775283693484.1073741827.638623483&type=3&theater

*

Erään valokuvaajan kohtalo

Nestor Karlsson 1883-1918:

Pitäjän johtava työläisjohtaja, valokuvaaja Nestor Karlsson (Vähävihu) (11.12.1883 – 9.4.1918) oli Jämijärven Vähä-Vihun talon poika, joka oleskeli Yhdysvalloissa 1910-luvun alussa ja omaksui siellä sosialistiset aatteet, joita hän Ikaalisiin muutettuaan julisti ja sovelsi käytäntöön.  Hänen kirkonkylään Piiskurille, rakennuttamaansa taloa sanottiin amerikkalaismalliseksi.  Nestori Karlsson perusti syksyllä 1917 Ikaalisten punakaartin, ja hänet teloitettiin keväällä 1918 Tampereella.

Tilanne lakkolaisten ja ”rikkureita” käyttävien talollisten välillä kärjistyi huippuunsa Kartun jääkäri-Kauppilan tilalla 17.7.1917, kun lakkovahdit yrittivät häätää miehet pois heinäpellolta, mutta lähtivat pois maanviljelysharjoittelija Vihtori Hiekan haettua talosta kiväärin. 

Sittemmin lakkolaiset turhautuneina yrittivät ajaa kauppalassa insinööri Nordensvanin palvelijattaren pois pyykiltä, ja kun konstaapeli Otto Ivalo puuttui asiaan, häntä alettiin uhkailla ja heitellä kivillä, kunnes Ivalo paljasti revolverinsa ja uhkasi ampua päällekävijät. 

Paikalle saapui myös nimismies Sparfven, joka veti aseensa a yritti turhaan saada noin 150 -päisen väkijoukon hajaantumaan, mutta joutui lopulta luovuttamaan aseensa.  Joku oli onnistunut hälyttämään Kiviniemestä paikalle teknikko J.E. Granstedtin ja hänen kaksi poikaansa, Paavon ja Laurin, Pietarin asetehtaalla työskennelleet teknikot, joilta miesjoukko kuitenkin väkivoimalla onnistui riistämään kiväärit.  Nyrkkitappelun jälkeen vangittiin kaikki kolme Granstedtia ja Otto Ivalo, jotka vietiin Karlssonin taloon, pantiin siellä Rantopään sepän laittamiin vankirautoihin ja luovutettiin vanginkuljettajalle, joka lukitsi heidät yöksi vankikoppiin.

Kaksi lakkolaista tarkasti nimismiehen talon kruununvoudin ja konstaapeli Juho Tuomijoen kanssa, mutta ei löytänyt suureen seinäkelloon piilotettuja ampuma-aseita. 

Rähinöinti asettui sillä kertaa, mutta itse lakko saatiin päättymään vasta 21.7., kun senaatin sovittelijoiksi määräämät kansanedustajat Eriksson ja Juho Peura saapuivat Ikaalisiin sitä sovittelemaan.

Myöhemmin keväällä ja kesällä 1918 Ikaalisten suojeluskunnan esikunnassa antoivat lausuntoja punaisen puolen vangituista henkilöistä ainakin nimismies Sparfven, konstaapeli Tuomijoki, Valto Pajunen ja V. Grönlund. Varsinkin punakaarin johtomiesten ja takavarikointeihin sekä edellisen kesän ja marraskuun suurlakon aikaisiin ”lakkometeleihin” osallistuneiden arviointipapereihin kirjoitettiin helposti suositus: ”Ehdottomasti ammuttava”. 

Lähde: Terhi Nallinmaa-Luoto: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia, osa IV.)

(Henkilölausuntojen antajista ainakin osa oli osallisen jäävejä, kuten edeltä havaitaan; toisaalta, voisi Linnan Täällä Pohjantähden alla –romaanin kenttäoikeuden tuomarin tapaan kysyä: Mistä te tässä maassa löydätte jäävittömät henkilöt?, vh)

*

Työväenkaartin muotoutuminen 1917 Ikaalisissa

Monilla paikkakunnilla, niin myös Ikaalisisissa työväenkaarti, jota aluksi nimitettiin järjestökaartiksi, sai alkunsa kevään ja kesän 1917 maatalouslakkoliikehdinnän aikana syntyneistä lakkovahtiryhmistä.  Ikaalisissa tämä työväenkaarti, myöhemmin punakaartisi nimitetty rakenne, syntyi nähtävästi elokuussa 1917 (paperit kadoksissa, tuhottu tai salattu, vh).  Sen johtaja oli heinäkuun maatalouslakkoa johtanut valokuvaaja Nestor Karlsson, ja päälliköiksi ja harjoitusmestareiksi valittiin työmiehet Väinö Lindeman ja Erkki Salonen, jotka ryhtyivät harjoituttamaan kaartia.  Aseita kaartilla oli parikymmentä haulikkoa sekä muutama revolveri ja Winchester-kivääri.

Väinö Lindemanin komppaniaan kuuluneet osastot saivat helmikuun alkupäivinä käskyn lähteä Pohjankankaan kautta Hämeenkyrön kirkolle, jossa se majoitettiin nuorisoseuran talolle ja suorittivat sen jälkeen vartiopalvelusta Raipalassa.  Pietarista lähetetty asejuna saapui Tampereelle 2.2., ja noin kaksi viikkoa myöhemmin Ikaalisten punakaartilaisia sekä Hämeenkyrön kirkolta että Kyröskoskelta lähetettiin Tampereelle hakemaan kiväärejä.  Muuttaman päivän kuluttua heidät komennettiin Luhalahteen, jossa he majoittuivat aluksi työväentalolle ja katkaisivat puhelinlangat sekä koululta että lähitaloista. – Ikaalisissa sekä punaiset että valkoiset pystyivät kuuntelemaan toistensa puhelimia, joten huhukampanjaa tehostettiin soittelemalle rehvakkaita puheluita.

*

Tätä kirjoittaessani löysin vanhan, vuodelta 2003 olevan muistelman, jonka mv. Toivo Kalli on minulle antanut.  Siinä hän kertoo edellä vilauksenomaisesti mainitusta Erämaan talosta, ja siitä, miten se jännittävällä tavalla kytkeytyykin kapinajohtaja Edvard Gyllngiin, hänen äitiinsä Eugenie Gyllingiin, sekä sitten tässä puheena olleeseen Ikaalisten punapäällikkö, sosialistijohtaja, Amerikankävijä Nestor Karlssoniin, hänen kauniiseen kotiinsa, sen tuhoon, ja siihen, minne hänen onneton leskensä kapinan jälkeen lapsineen sijoittui.  Tässä tämä kertomus, jollaisen vain elämä itse voi muokata:

”Helsingiusten talo

”Erämaan talo sijaitsee Kalmaasta noin 300 metriä Tapiolan lahden suuntaa.  Sitä on omistanut alkujaan yksi Helsingiuksen tyttäristä (Edvard Gyllingin äidin, Eugenie Gyllingin, o.s. Helsingius, sisar).  http://hiski.genealogia.fi/hiski/8pbu1d?fi+0114+kastetut+26991

Seuraava omistaja oli Granstedt.  (Granstedtilta kaatui kaksi poikaa, Lauri ja Paavo, Ikaalisten taistoissa, valkoisella puolella.  Lauri tuupertui konekiväärinsä tykö Viljalan rinteellä koneen mentyä epäkuntoon, ja Paavo puolestaan menetti henkensä Kallionkielessä turkulaisten punaisten sotajuonen tuloksena, vh).

Ikaalisten punakaartin päälliköihin lukeutuneen Nestor Karlssonin leski oli seuraava ja nimi myöhemmin oli Kajola. 

Rouva oli aikaisemmin asunut Piiskurilla paikalla, jossa nyt on Metsänhoitoyhdistys (sekin talo nyttemmin purettu, vh).  Rouva Karlsson piti valokuvausliikettä.  Niilo Kajola hänen jälkeensä, ja taitaa olla asumaton nykyään (2003).”

Näin siis kertoi Kallin talon isäntä, maanviljelijä Toivo Kalli minulle 15 vuotta sitten kirjottamassaan mielenkiintoisessa ja tietorikkaassa kirjeessään.

Kiitos!

*

Katso myös:

Nestor Vähävihu

Finnish: Nestor Karlsson (Vähävihu)

Birthdate:

December 11, 1883 (34)

Birthplace:

Vihu, Jämijärvi, Satakunta, Finland

Death:

April 9, 1918 (34)
Tampere, Pirkanmaa, Finland

Vähävihun sukutiedot, Geni.com –verkkotiedosto: https://www.geni.com/people/Nestor-V%C3%A4h%C3%A4vihu/6000000057993820952

*

Nestor Vähävihun aka Karlssonin isä:

Kaarle Vähävihu 1855- 1927.

 https://www.geni.com/people/Kaarle-V%C3%A4h%C3%A4vihu/6000000056906071828

*

Nestorin sisar Alviina eli vuosina 1879 – 1955.

https://www.geni.com/people/Alviina-Maria-Luomaj%C3%A4rvi/6000000057989295830

*

Nestorin toinen sisar oli Hilda Maria Rajala (Vähävihu), s. 4.8.1882 Vähävihun talo, Vihun kylä, Jämijärvi - kuollut 13.11.1918 Kankaanpää.

https://www.geni.com/people/Hilda-Rajala/6000000056900472045

Kolmas sisar Hilja Maria Maja, os. Vähävihu s. 1888- 1962 Jämijärvi Suomi. https://www.geni.com/people/Hilja-Maria-Maja/6000000057994297852

*

Siirtolaisinstituutin Passiluettelosta ilmenee, että sisarukset  

Hilja Maria Maja, os. Vähävihu s. 1888  ja

Nestor Vähävihu  (Kaarlenpoika eli Karlsson) s. 1883, ovat saaneet Amerikkaan menoa varten passit.

Sukunimi  Vähävihu

Etunimet  Hilja Maria

Synt.aika 1888

Kohdemaa  Amerikka

 ja  Vähävihu, Nestor  . .1883  kohdemaa  Amerikka

Katso: http://maine.utu.fi/emregfree/pl_finresults2.asp

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset