Veikko Huuska

Putin tarvitsee muutoksen, jossa mikään ei muutu, mutta ratkaisee pulmat

Putin tarvitsee muutoksen, jossa mikään ei muutu, mutta ratkaisee pulmat

Venäjän presidentiksi uudelleen valitun Vladimir Putinin virkaanastujaiset ovat maanantaina 7. toukokuuta 2018. Paikalle on kutsuttu noin 3 000 kutsuvierasta. Putinin 19. vuosi vallankahvassa panee miettimään toisaalta hänen painotuksiaan tällä presidentuurillaan sekä – ehkä vähän epäkunnoittavasti - hänen seuraajaansa, henkilöä Post-Putin –Venäjän johdossa.  https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/putinin-suuriin-virkaanastujaisiin-osallistuu-suomesta-suurlahettilas-presidentti-niinisto-tuskin-matkustaa-paikalle-200909201/

*

Venäjällä, kuten muillakin autoritaarisista hallinnoista, vaalit ovat enimmäkseen ei-tapahtumia: rituaaleja, joita hallinnon on läpäistävä ylläpitääkseen kansan legitimiteetin kerrontaa sekä kotimaisille että kansainvälisille yleisöille.
Tämän seurauksena Putinin 18. maaliskuuta tapahtunut uudelleenvalinta jätti avoimiksi keskeiset kysymykset, jotka eivät ole vastanneet, eikä kerro mitään Venäjän todennäköisestä tulevaisuudesta. Tämän vuoksi länsimaisten johtajien on erittäin vaikea tehdä tehokasta pitkän aikavälin strategiaa Moskovaan.

Virkaanastujaisiin 7.65.2018 liittyen: https://www.ilkka.fi/uutiset/ulkomaat/putin-kuljetetaan-virkaanastujaisiin-salaper%C3%A4isell%C3%A4-limusiinilla-haluaa-nyt-parantaa-opetusta-terveytt%C3%A4-ja-tiest%C3%B6%C3%A4-1.2607307

*
Mitkä ovat keskeiset epävarmuustekijät, jotka ympäröivät Venäjän politiikkaa tänään? Kaksi tekijää erottuu.

1.) Ensinnäkin, aikooko Putin noudattaa lupaustaan murtaa energiariippuvuus ja luoda monipuolisempi, "tietointensiivinen" talous?

2.)Toiseksi, voiko Venäjän poliittinen järjestelmä pystyä tuottamaan presidentin virkaan Putin-seuraajan ilman huomattavien vahinkojen syntymistä sisimmän eliitin valtataistelun seurauksena?

Tällainen ristiriitainen jännite voi puolestaan johtaa sosiaalisiin levottomuuksiin, mikä ehkä luo tietä entistä torjuvammalle järjestelmälle.

*

Talouden uudistaminen
Kun Kremlissä on "vahva mies" vuoteen 2024 saakka, se voi tarkoittaa, että Putin voi vapaasti ryhtyä radikaaleihin poliittisiin uudistuksiin lähivuosina. Kuitenkin se, että hän ei ole voinut tehdä niin vuodesta 2012, synnyttää epäilyksiä tätäkin skenaariota kohtaan.

Vaikuttaa todennäköisemmältä, että Putinin, joka pelkää Status Quon häiritsemistä, jatkaa nykyisellä varovaisella tiellään eikä tule vakavasti puuttumaan Venäjän talouden avainaloilla vallitseviin korruptoituneisiin ja monopolistisiin käytäntöihin.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa presidentti Putin julkaisi puoli tusinaa sanomalehti-artikkeleita, joissa hän esitteli ajatuksiaan erilaisista poliittisista kysymyksistä. Ja vaalien jälkeen hän antoi "toukokuun asetukset", jotka vaativat hallituksen ministereitä toteuttamaan erilaisia poliittisia muutoksia, muun muassa lisäämällä työntekijöiden palkkoja esimerkiksi terveydenhuollossa ja koulutuksessa.

*

Emme todennäköisesti näe tällaista lainsäädännöllistä pursketta maaliskuun 2018 vaalien jälkeen.

Putin ei ole osoittanut innostusta politiikan innovaatioihin. Hänen viestinsä liittokokoukselle 1. maaliskuuta 2018 ei tuonut yllätyksiä kotimaassa. Venäjän huono taloudellinen suorituskyky viime vuosina tarkoittaa, että radikaalille poliittiselle innovaatiolle ei ole käytettävissä rahaa.

Liberalistit voisivat saada lohdutuksen sillä, että Putin ei omaksunut Trump-tyyppistä taloudellista nationalismia, jota jotkut liike-elämässä (kuten Boris TITOV, presidenttiehdokas ja kasvukunnan päällikkö) ja kansallismielisten ekonomistit (kuten Sergei GLAZYEV).

Päinvastoin, Putin toisti - kuten hän on toistuvasti vuodesta 2000 lähtien - ymmärtäneensä, että ollakseen suuri valta, Venäjän on integroiduttava maailmantalouteen ja pysyttävä maailmanlaajuisen innovaation eturintamassa, meidän on myös "avattava maa maailmalle ja uusille ideoille ja aloitteille."

*
Hyvä uutinen länsimaisille tarkkailijoille ja yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita tekemään liiketoimintaa Venäjällä, on se, että Putin on säilyttänyt markkinamyönteisen taloudellisen ryhmän ”the pro-market economic team”), joka on tuonut Venäjän rahan ja finanssipoliittisen vakauden viimeisten 18 vuoden aikana.

Tiimi koostuu:

valtiovarainministeri Anton SILUANOVista (54-vuotias),

talous- kehitysministeriä Maxim ORESHKINista (35-vuotias) ja

keskuspankin päälliköstä Elvira NABIULLINAsta (54-vuotiaasta).

Inflaatio on alle 3 prosenttia, julkisen talouden alijäämä on 1,5 prosenttia suhteessa BKT:staä (ja perustuu vuonna 2018 varovaiseen oletukseen 40 dollarin öljyn hinnasta) ja valtion velat ovat vain 8 prosenttia BKT: stä.

Viime kuussa (maalis 2018) liberaalin leirin tärkein vakiotoimittaja, entinen valtiovarainministeri Alexei KUDRIN, julkaisi suunnitelman valtion roolin vähentämisestä Venäjän taloudessa

*

Kudrinin suunitelmassa todettiin, että taloudellinen nationalismi on nousussa maailmanlaajuisesti - kun Yhdysvallat Trumpin johdolla uhkaa kauppasodalla, ja pääministeri Narendra Modi käynnisti Intian liikkeen (“Make in India” movement) vuonna 2014 ja Kiinan presidentti Xi Jinping kiristää valtion taloutta Kiinassa. Kuitenkin Venäjällä on suhteellisen vähän pelkoa kaupallisesta sodasta, koska se on jo länsimaisten pakotteiden alainen, ja öljy ja kaasu ovat yleensä vapautettuja kaupan rajoituksista.

Seuraaja dilemma

Suuri tuntematon on se, mitä tapahtuu vuonna 2024, Putinin nyt käynnistyvän presidenttikauden lopussa, ja mitä vaikutuksia sillä on päätöksenteossa seuraavien kuuden vuoden aikana.

Voisiko Putin, joka on 71-vuotias, jatkaa vielä tuolloin vallassa, joko muuttamalla perustuslakia vai vaihtamalla jälleen työpaikkoja pääministerin Dmitri Medvedevin kanssa? Vai päätyykö hän nimeämään itselleen aidon seuraajan ja astuu syrjään?

*

Kukaan ei tiedä vastausta näihin kysymyksiin.

Putinin seuraajan löytäminen ei ole helppoa. Tällaisen henkilön on hyväksyttävä silovikit, turvallisuusvirkamiehet, joiden vaikutusvalta on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Hänen on myös oltava läsnä kansainvälisellä näyttämöllä, jotta ei pelota ulkomaisia ​​sijoittajia ja kauppakumppaneita. Hänellä on oltava yhteinen kosketus, persoonallisuus, karisma - joka voidaan muokata uskottavaksi populistiprofiiliksi.

Lopuksi hänen on oltava riittävän vahva hallitakseen kilpailijajoukkoja eliiteissä ja antaakseen syytesuojan sekä Putinille itselleen että hänen sisäpiirinsä valituille: henkilökohtaisen vapauden  ja omaisuuden suojan.  Täydellisen eristeen juristeja ja syyttäjiä vastaa, maalla, merellä ja ilmassa.

*
Viisi miestä tulee mieleen Putinin tulevina seuraajina,

joihin eliitti luottaa ja joiden potentiaali voidaan myydä yleisölle tehokkaana johtajana.

Medvedev, joka toimi presidenttinä vuosina 2008-2012, edistäisi jatkuvuutta Putinin puheenjohtajakaudella. Hän on ehkä todennäköisin vaihtoehto. Hän ei ole suosittu hahmo: Marraskuusta 2017 valtaosa venäläisestä yleisöstä hylkäsi hänen esityksensä. Putinin hyväksyntä saattaa kuitenkin olla riittävä Medvedevin kilpailijoiden pitämiseksi hankkeen takana.

Sergei Shoigu, tällä hetkellä puolustusministeri, on Venäjän toiseksi suosituin poliitikko Putinin jälkeen (26 prosenttia luottaa Putinin 55 prosenttiin), mutta hänellä ei ole kokemusta liike-elämästä tai ulkosuhteista, kun hän on viettänyt suurimman osan urastaan ​​siviilikriisinhallinnassa .

Sergei Sobyanin, Moskovan pormestari, oli aiemmin öljyisen Khanty-Mansi-provinssin päämies.

Varapääministeri Yuri Trutnev, entinen aluehallitsija ja luonnonvaraministeri, on älykäs ja todistettu johtaja.

Sergei Kiriyenko, ensimmäinen sijainen ja Rosatomin entinen johtaja, on ryhmän pro-markkinoija. On vaikea kuvitella mitään tämän sisemmän ympyrän ulkopuolelta tai nuoremmasta kohortista, joka nykynäkymien omaisi edellytykset tulla valituksi Putinin seuraajaksi.

*

Shoigu, Sobyanin ja Kiriyenko ovat kaikki miehiä, joilla on ns. ”etninen tausta”.

Shoigu tulee Tuvalta Mongolian rajalla,

Sobyanin suonissa virtaa osa Mansiä, arktista pohjoista kansaa ja

Kiriyenkon isä oli juutalainen.

Tämä voisi olla ongelma, koska monet venäläiset kavahtavat kielteisiä stereotypioita etnisistä vähemmistöistä ja saattavat olla haluttomia näkemään sellaista henkilöä Venäjän presidenttinä.

Jos ymmärrettäisiin, että Putin astuu valtaistuimeltaan alas vuonna 2024, se saattaisi aiheuttaa ristiriitoja puolueiden taisteluissa, kun erilaiset kilpailijapiirit yrittävät edistää heidän kunkin suosimaansa seuraajaa/seuraajakandidaattia.

Tämä on huolestuttava skenaario, sillä venäläisen valtion (ja näyttää siltä, ​​että venäläinen kansa) primäärinen tavoite on pysyttää järjestys voimassa - ja kilpailusta syntyvä johtaja voisi olla sortavampi kuin Putin.

Lisäksi vaaleissa kansallismieliset, anti-länsimaiset, avoimesti anti-liberaalipuheiset ehdokkaat vetoavat yhdessä noin 20 prosenttiin äänistä, kun taas liberaalit hallitsivat vähemmän kuin 5 prosenttia.

Johtajuustilanteessa tämä asetelma voisi sammuttaa nekin jäljellä olevat vapauden osat, joista venäläiset nyt vielä nauttivat, kuten avoimen internetin.

Tämä lopputulos olisi tietenkin myös huono Yhdysvaltojen kannalta.

Yhdysvaltain Venäjän-politiikkaa vuodesta 2008 lähtien on pitkälti rakennettu siihen oletukseen, että Putinin kanssa ei ole mahdollista harjoittaa liiketoimintaa, ja jonka käyttäytyminen on vielä lähellä Neuvostoliiton aikakauden arvoja. Washington olettaa voivansa jättää Venäjän huomiotta siihen asti, kunnes Post-Putinin johtaja ilmestyy - olettaen, että seuraava johtaja tulee sovittautumaan enemmän yhteistyöhön lännen kanssa.

*

Tämä ajatus osoittautuu syvästi vajavaiseksi.

Putinin ollessa todennäköisesti Kremlissä vielä kuusi vuotta, on aika muuttaa kurssia. Valitettavasti tämä on epätodennäköistä, koska Venäjä ja länsi ovat ajautuneet yhä kauemmas toisistaan erinäisen joukon  valitettavia tapahtumia takia: Venäjän tukeman Assadin hallinnon julmuudet Syyriassa; Yhdysvaltojen presidentinvaalien Venäjän hakkerointi; olympialaisten doping-skandaali; ja viimeisimmän Sergei Skripalin murhayrityksen.  (Krim ja Ukraina, vh)

Niin tai näin, Lännen on löydettävä keino käsitellä Vladimir Putinia.

*

Lähde:

What Next? The Implications of Putin’s Reelection  - Mitä seuraavaksi? Putinin uudelleenvalinnan vaikutukset March 22, 2018/Peter Rutland is the Colin and Nancy Campbell professor in global issues and democratic thought at Wesleyan University.

  https://www.russiamatters.org/analysis/what-next-implications-putins-reelection  Transl. VH.

*

BTW:

Tasavallan presidentin kalenterissa

olisi sopivasti tyhjää juuri alkuviikosta…  Tarkoittaako se jotain, ja jos, niin mitä?  Linkki: http://www.tpk.fi/public/default.aspx?nodeid=44808&contentlan=1&culture=fi-FI&listpick=

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset